Ilo tavata

Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 16 Helmi 2019, 21:39

Garrett nyökytteli kovasti niin pitkään, kun kuningas näytti olevan samaa mieltä hänen kanssaan niistä mokomista suippokorvista! Totta kai se nyökytys hidastui ja loppui sitten kokonaan, kun esille tuli se pieni seikka, ettei kuningas voinut noin vain hyökätä haltioiden kimppuun. Se ei tietenkään ollut miellyttävä uutinen – mutta eiköhän jokainen ollut siitä jollain tasolla jo tietoinen, muutenhan arot olisivat vain yhtä miekkojen kalsketta ja verilammikoita. Mutta kun kreivi halusi, että ne saastat saisivat kerrankin maistaa lääkettään! Nyrpistynyt ilme vaihtui pian taas nyökytykseksi, kun puheenaihe meni miellyttävämpään suuntaan. Niin. Kääpiöt. Yhteistyö. Hyökkäys. Voitto. Haltioiden katoaminen. Kyllä.

Niin keskittynyt Garrett oli tähän puheenaiheeseen, että ylimääräinen ääni sai tuon miltei säpsähtämään, katseen singahtaessa kuninkaan taakse. Kenraali. Niin. Olihan Frtizkin tapaamisessa mukana, se oli jo hetkeksi ehtinyt unohtua. Yllättynyt ilme rauhoittui parin hämmentyneen räpäyksen jälkeen, mutta kokonaan oli hankala rauhoittua. Yhtäkkiä hänen tekemisiään moitittiin ja häntä kohdeltiin, kuin mitäkin rikollista! Pöyristyttävää. Lohikäärmeidentappajako nyt halusi hänen ratsastavan moisella taisteluun?! Vastalausettakaan tuo ei saanut suustaan ulos, kaikki tuli niin yllättäen. Kreivi nojautui taaksepäin tuolissaan, katse yhä kenraalissa.

Demoni joi teetä rauhallisena, katseen käydessä kyllä kuninkaassa. Kumpikaan heistä ei tainnut tietää, mitä tulevan piti – mutta jos kenraalia käytiin sättimään siitä, kun tuo kerrankin yritti käydä normaalia keskustelua, ei mies varmaan koskaan enää yrittäisikään. Tekniikassa oli kyllä vielä hiottavaa – silmät vilkaisivat kreivinkin puoleen, joka vieläkin näytti kovin eksyneeltä. Kyllähän ne sanat kuitenkin löytyivät viimein.

"Mi- Se… Eihän sitä ole edes koulutettu," Garrett sai sanottua viimein, kulmien kurtistuessa.




((Ei mikään. Otan ruoan ja katoan taas.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Touko 2019, 17:49

Siinä missä kreivin kasvoilla kävi ilmeiden kirjo, pysyivät kenraalin kasvot kovin vakavina, pistävänharmaan katseen tuijottaen odottavana hienohelmaista. Constantine halusi vastauksia, heti ja suoraan, eikä eliitti selvästi pitänyt kreivin vitkastelusta. Taisi jopa olettaa, että kreivin reaktiot hänen kysymyksiinsä olivat vain esitystä.
Henry tunsi pienen ahdistuksen nousevan kurkkuun, koittaen kuitenkin pysyä rauhallisena. Sentään Fritz yritti olla omalla tavallaan kohtelias, Henry jos joku tiesi, millainen kenraali oli pahalle päälle sattuessaan. Nyt eliitti sentään vaikutti rauhalliselta, eikä ollut heti huutamassa kreiville, mikä oli kaiketi laskettavissa plussaksi.

Lopulta, kun Garrett suunsa sai auki ja vikistyä jotain ulos, kävi Fritz heti naurahtamaan ivallisesti.
"Ei koulutettu? Kuuleman mukaan sinä ratsastat sillä ja ohjailet sitä kuin ratsumies hevostaan. Ja se perkele tottelee sinua kuin koulutettu koiranpentu, tai niin ne kertovat", Eliitti jatkoi, kyseenalaistavan katseen pysyen yhä kreivissä.
"Joten, onko joku levitellyt valheita teistä? Vai valehteletteko te meille nyt, arvon kreivi?", eliitti jatkoi, saaden kuninkaalta osakseen varoittavan mulkaisun, johon vanhempi mies ei tietenkään mitenkään reagoinut. Omasta mielestään hän oli ihan asiallinen! Hän vain kyseli asioita, haluten tietää totuuden! Joskin, mitä ikinä kreivi sepittäisi, pitäisi Fritz sitä valheena. Hän oli kohdannut Ajankiitäjän, hän tiesi millainen peto se lisko oli ja hän tiesi tasan tarkkaan, ettei kreivi Oraakkelia ollut kesyttänyt saatikka sitten ratsukseen alistanut!


// Pitää kaiketi jättää lisää ruokaa portaille, jos tulisit takaisin useammin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 02 Touko 2019, 22:36

Garrett selvästikin oli kovin pöyristynyt, kun kenraali kävi syyttämään häntä valehtelusta! Eihän sitä saanut kokonaista sanaa edes suusta ulos, miehen kakistellessa jotain pätkiä. Kukaan ei ollut koskaan kohdellut häntä näin! Niin… Niin töykeästi! Ehkäpä kreivin kauhistelut olivat tapaamisen alussa olleet enemmän pelkoa ja hermostuneisuutta, pitihän hänen aluksi joutua tulemaan kasvotusten sarvipään kanssa ja sitten kärsimään vielä kenraalin epäkohteliaisuudesta… Mutta nyt olotila alkoi enemmänkin kallistumaan ärsytyksen ja vihan puolelle. Kukaan ei haukkunut Nahorin kreiviä valehtelijaksi, kenelläkään ei ollut siihen oikeutta!

"Kuinka… Kehtaatte!" Garrett tuhahti takaisin heti, kun taas löysi sanansa. Äänentaso oli tarpeeksi korkealla saamaan palvelijatkin reagoimaan, kuin koko kartano olisi pysähtynyt hetkeksi seuraamaan tapahtunutta. Demonikin oli laskenut teekupposensa lautaselle, kuin kiinnittäessä koko huomionsa kreivin sanoihin. Puuteri kasvoilla peitti sen lievän punan, joka niille oli noussut, mutta tuli kyllä leiskui Garrettin silmissä – vaikka kenties se ei ollut erityisen pelottavaa pilalle lellityltä puudelilta.

"Niin teen. Se on totta. Se on kykyni erinomaisena ratsumiehenä," kreivin nenä kävi nyrpistymään ja silmät kapenemaan, sanojen pakottaessa itsensä läpi tiukentuneiden huulien,
"Se ei tee lohikäärmeestä yhtään sen koulutetumpaa sotaratsua. Otatteko tekin minkä tahansa ratsun pellolta ja ratsastatte lohikäärmeitä teurastamaan, arvon kenraali?"



((No. Jos nyt tämän kerran.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Touko 2019, 00:10

Jännittynyt ilmapiiri leijui tilanteen yllä. Henry ei uskaltanut sanoa sanaakaan väliin tässä vaiheessa, toivoen vain, että Kreivi ja Paroni kykenisivät keskustelemaan asiasta sivistyneesti toistensa kanssa, rauhallisesti. Se oli tietenkin vain toive ajattelua, Henryn keskittyen hetkeksi juomaan lämmintä teetä kupista, vaikka siniverisen kädet tärisivätkin ahdistuksesta sen verran, että teekuppi kilisi vasten tassia.
Toisin kuin siniverinen, Fritz ei ollut yhtään jännittynyt. Lähinnä tylsistynyt ja kärttyinen, eikä kreivin tuhahdus saanut kotkannenäisessä aikaan minkäänlaista reaktiota, jos ei laskettu sitä pientä, huvittunutta tuhahdusta.

"Erinomaisena ratsumiehenä", kuuluivat ivalliset sanat kreivin sanojen perään eliittikenraalilta, joka yhä niin kyseenalaistavana paikoillaan seisoi. Hän ei niellyt yhtään sitä pajunköyttä, mitä kreivi koitti heille syöttää!
"HAH! Vertaat tavallisia ratsuja lohikäärmeisiin, aivan kuin ne olisivat yhtä helppoja koulutettavia?", Fritz naurahti heti kreiville vastaan, "Ette selvästikään ole koskaan eläessänne kouluttanut lohikäärmettä, teillä on joku kiero suunnitelma sen perkeleen kanssa, tai sitten valehtelette minkä ehditte! Ehkä—".
"Fritz!", Henry viimein puuttui tilanteeseen, keskeyttäen eliittinsä, joka katseensa kreivistä laski siniveriseen, kovinkin tuohtuneena.
"Ehkä olisi parasta, että poistutte paikalta. Sinä, Fritz. Ja Roswell", Henry jatkoi, aluksi puhuen kovinkin tiukalla sävyllä, kunnes ääni pehmeni kehotuksen sävyyn, kun Roswellista tuli puhe. Constantine oli selvästi avaamassa suunsa vastalauseen jos toisenkin kera, mutta Henry ei suonut eliittikenraalilleen tilaisuutta sanoa mitään.
"Voisitte kenties katsoa kartanon tilat paremmin läpi, etsiä sijanne missä yövytte. Minä ja Arvon Kreivi jatkamme tästä kahden kesken", Siniverinen ilmaisi kantansa harvinaisen selvästi. Hetken näytti siltä, että Fritz aikoisi kyseenalaistaa kuninkaansa ja jatkaa väittelyään kreivin kanssa, mutta sen sijaan että mitään olisi enää sanonut, päästi eliittikenraali syvän, turhautuneen huokauksen, ennen kuin hymähtäen kumarsi siniveriselle ja lähti poistumaan paikalta.

Henry odotti, että myös Roswell olisi poistunut kenraalin kera, ennen kuin mitään sanoi. Totta kai se teki pahaa, käskyttää demoni pois paikalta, vaikkei tuo ollut tehnyt mitään väärää, mutta siniverisestä tunti, että näin olisi parasta. Ehkä myöhemmin kuningas voisi neuvonantajansa paremmin esitellä kreiville ja antaa näiden tutustua toisiinsa. Mutta nyt ei ollut sen aika.
Henry katseli olkansa yli ovelle, kunnes lohikäärmeenkaataja ja sarvipäinen olivat poistuneet tilasta, huokaisten sitten pienesti. Katse palasi kreiviin, osin pahoittelevana, mutta lähinnä neutraalina, siinä samalla siniverisen hakien sanoja mitä puhua seuraavaksi.
"En usko, että voisin tarpeeksi pahoitella eliittikenraalin käytöstä. Mutta, hän on kaavoihin kangistunut ja huhupuheisiin takertuva, omaten tietenkin omat mielipiteensä asioista", Kuningas kertoi, "Voin vain toivoa, ettette anna hänen käytöksensä pilata meidän välejämme".


Sillä välin käytävällä, jolle eliittikenraali ja neuvonantaja olivat saapuneet, päästi Fritz ilmoille turhautuneen tuhahduksen, vilkaisten demonin puoleen.
"Kauanko luulet menevän siihen, että nuo keskenkasvuiset ovat ilmiriidoissa keskenään ja Henry menettää jälleen yhden hyvän liittolaisen tuen?", Eliittikenraali murisi suoraan sarvipäiselle, peittelemättä lainkaan mielipidettään tilanteen etenemisen suhteen.


// Ihanaa. Saat lisää ruokaa, jos tulet ihan tänne sisälle. Keittiössä on lämmintä ruokaa odottamassa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 08 Touko 2019, 08:00

Kreivi vaikutti hetki hetkeltä entistä kiukkuisemmalta, suorastaan täristen yrittäessään hillitä itseään. Mulkoilu kenraalin suuntaan alkoi jo näyttää siltä, että kuumat teet kohta lentäisivät mokoman ukon pläsiä päin, jos tuo ei ymmärtäisi jo sulkea turpaansa! Ja kenties sitten alkaisi nyrkkitappelu – ei, ei aatelisenhan pitäisi tietenkin haastaa toinen kaksintaisteluun miekoin. Se, että Fritz oli eliittikenraali ei painanut kupissa paljoa, kun Garrettia solvattiin niin!

Jos kuningas ei olisi hiljentänyt kenraalia, olisi Garrett tehnyt sen itse. Tai kenties jopa demoni, joka oli silmäillyt miestä siihen sävyyn, ennen kuin käänsi katseensa kuninkaan suuntaan. Kreivi oli yhä tuohtunut, mutta suu pysyi tiukkana viivana sen aikaa, kun kenraali sai komennon häipyä muualle – sarvipään kera, mikä oli tässä tilanteessa vain plussaa.

Roswellin katse oli pysynyt Henryssä jo jonkin aikaa, nyökäten tuolle hymyn kera, kun katseet kohtasivat ja kehotus poistua ilmaistiin. Teekupponen laskettiin pöydälle lautasen kera.
"Kiitos teestä," demoni sanoi vielä noustessaan, mutta kreivi ei oikein näyttänyt tietävän, kuinka siihen oikein pitäisi reagoida. Vihainenhan mies oli ollut, mutta lievä hämmennys selvästikin sekoitti pakkaa sen verran, ettei sitä ainakaan neuvoantajaan alettu purkaa. Roswell kumarsi vielä kuninkaalle, ennen kuin demoni liittyi kenraalin seuraan ja poistui huoneesta.

Garrett tuijotti vielä kaksikon perään närkästyneenä, mutta pakkohan sitä oli myöntää, että kenraalin katoaminen paikalta auttoi. Pitkä huokaus vei osan kireydestä, mutta koko tapaaminen oli… Täysi fiasko. Ehkäpä olisi ollut parempi heittää se hankalin vieras pihalle? Ehkäpä. Mutta eihän hän voinut. Kreivi oli jo lyyhistynyt hieromaan ohimoitaan, yrittäen keksiä, miten tämänkin tilanteen voisi korjata. Palvelija kutsuttiin lähemmäs pienellä käsiliikkeellä.
"Olkaa vieraidemme käytettävissä ja näyttäkää kenraalille ja," tauko seurasi, Garrett ei tiennyt, miksi oikein demonia edes kutsuisi,
"…Kuninkaan neuvonantajalle huoneensa," tuo jatkoi, väsyneenä, mutta yrittäen pitää kiinni vieraanvaraisuudesta, jota häneltä odotettiin. Pakkohan hänen oli jotenkin koota itsensä kasaan näin kuninkaan silmien edessä.

"…Omaatte kovin… Mielenkiintoisen saattueen, Teidän Majesteettinne," Garrett yritti päästä takaisin keskusteluun jotenkin, nostaessaan katseensa nuoreen kuninkaaseen. Tärkeämpää olisi varmasti ollut hyväksyä anteeksipyynnöt kuninkaalliselta, mutta tällä hetkellä kreivi ei tainnut siihen kyetä.


Roswell pysytteli kenraalin rinnalla ja vilkaisi myös toisen puoleen, tällä hetkellä pitäen miestä silmällä. Tuskinpa Fritz yrittäisi mitään, mutta parempihan se oli pelata varman päälle.
"Ihmisten mittapuulla he taitavat olla aivan aikuisia yksilöitä, arvon kenraali," demoni hymähti toisen voivotteluille keskenkasvuisista. Ehkäpä Fritz pystyi yleensä muistuttamaan muita, kuinka oli vanhempi ja kokeneempi… Mutta tällä kertaa keskustelussa oli läsnä demoni.
"Jos teistä on tärkeää pitää Nahorin kreivi liittolaisena, suosittelisin välttämään hänen kutsumistaan valehtelijaksi ja kieroilijaksi."



((No minäpä tulen. Mutta miksi täällä ei ole ruokaa ja ainoastaan epäilyttävät käsiraudat?))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Touko 2019, 21:53

Eliitti ja demoni poistuivat, kreivin vielä palvelijaansa pyytäen näyttämään kaksikolle heidän huoneensa. Henryn katse kaventui hetkeksi, kun Garrett selvästi miten puhuisi demonista, mutta toisin kuin monet muut, sai kreivi suustaan ulos ihan miellyttävän tavan nimittää Roswellia. Selvästikään Fortescue ei ollut sujut demonin suhteen, mutta sentään tuo pyrki käyttäytymään sarvipäisen suhteen. Samaa ei voinut sanoa kaikista.
Henry veti syvään henkeä puheidensa jälkeen, hymähtäen pienesti, kun kreivi hänen saattuettaan kuvaili mielenkiintoiseksi.
"Olisi se voinut olla mielenkiintoisempikin", Siniverinen lisäsi, "Jos en olisi tarvinnut Fritziä tällä reissulla, olisin mielelläni jättänyt hänet kaupunkiin. Tiesin, että hän halusi päästä kuulemaan, pitivätkö huhut paikkansa ja kyseenalaistamaan teidän "pelinne" lohikäärmeen suhteen. Hän vakuutti kyselevänsä aiheesta asiallisesti, mutta ei hän ilmeisesti siihen kykene. Kenties ikä alkaa painaa jo niinkin paljon, ettei järki pysy päässä", kuningas tuhahti, olkiaan pienesti kohauttaen.

"En aio pyytää teitä puhumaan äskeisestä aiheesta, en nyt", Henry jatkoi, "Mutta ymmärtänemme kumpikin, että sen käsitteleminen olisi tarpeen. Ehkä kenties ilman eliittikenraalia ja hän saa sitten minulta kuulla asiasta enemmän".



Silmät olivat lähes pyörähtää pois kenraalin päästä, kun demoni huomautteli kuninkaan ja kreivin olevan ihan aikuisia, näin ihmisten mittapuulla.
"Nuo kaksi ovat niin kaukana aikuisesta, kun vain voi olla! Suojassa kasvaneita, naiiveja idiootteja", Kenraali ärähti, viimeiset sanat kuitenkin lähinnä itsekseen mutisten. Tietenkin hän piti Henryä ja varsinkin kreiviä vielä lapsena. Henry oli naiivi, turhan luottavainen ja aivan liian pasifistinen ollakseen kuningas näinä aikoina. Ja kaikki mitä hän oli kuullut kreivistä, ei antanut hänelle hyvää kuvaa siitä hienohelmasta, joka varmaan olisi pillahtanut itkuun jos hän kunnolla olisi ääntään korottanut.

"Jos hän ei ole niitä, niin hän varmasti todistaisi sen, eikö?", Kätensä puuskasta laskeva eliitti vastasi sarvipäiselle, mulkaisten tuon puoleen kunnolla, "Jos hän ei ole valehtelija, latokoot todisteita pöytään ja todistakoot, että olen väärässä, sen sijaan että alkaisi itkemään jotain vastaan. Pahimmassa tapauksessa se on vain ajan kysymys, koska Oraakkeliksi itseään kutsuva lisko tulee ja istuu koko Nahorin päälle, jos saa kuulla, että Kreivi väittää olevansa hänen ratsastajansa".
"Minä tiedän sen liskon. Ja arvon kreivi on tehnyt joko elämänsä virheen luottaessaan siihen tai sitten hän valehtelee — mutta miksi? Sen haluan tietää", Heidän perässään tulleelle palvelijalle ei suotu minkäänlaista huomiota, näin eliittikenraalin suunnalta, tuon ollen nyt keskittynyt ärisemään turhautumistaan demonille. Tosin, miksi? Ei hän pitänyt Roswellista! Ei hän halunnut tuolle jutella! Pahimmassa tapauksessa tässä tulisi vielä sattumaan jotakuta, jos kenraali ei itseään saisi rauhalliseksi ja hankkiutuisi kauas sarvipäisen seurasta.


// Ne... Ovat... syötävät käsiraudat? Karkista tehty, joo //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 10 Touko 2019, 09:03

Garrett hieraisi vielä ohimoitaan tuhahduksen kera, kun kuningas mainitsi kenraalin. Toden totta ukko ei kyennyt kysymään aiheesta asiallisesti! Sentään joku oli hänen kanssaan samaa mieltä – ja onneksi se joku oli sentään itse kuningas! Hänenhän takiaan kreivillä ei ollut varaa pilata tapaamista, vaikka se jo tuntui siltä, ettei paluuta ollut. Pakkohan se oli vielä yrittää.
"…Niin. Tiedän kyllä," Garrett vastasi kuninkaan huomautukseen – totta kai heidän piti puhua liskosta. Miehen katse oli valunut hetkeksi teekupposeensa, teen pyöriessä hopealusikan mukana.
"Minä jos kuka tiedän, millaisia lohikäärmeet ovat, Teidän Majesteettinne. Nahor on saanut kärsiä niistä aina, eivätkä ne koskaan lopu – ei, vaikka niitä kaadettaisiin satoja. En pidä siitä, mutta Nahorin paras suoja on saada niistä liskoista jotain hyötyä irti, sillä selvästikin niiden tuhoaminen ei ole onnistunut."

Teen hämmentäminen lopetettiin ja katse nostettiin kohti kuninkaan kasvoja.
"Se on kuitenkin minulle vielä kovin uutta. Työskentely lohikäärmeen kanssa," kreivi kurtisti kulmiaan ja nojasi taaksepäin tuolissaan,
"Mutta suippokorvat ovat käyneet koppaviksi. Ei meillä ole varaa tai voimia yrittää taistella niitä ja liskoja vastaan!"


Roswell nosti kulmaansa huvittuneen hymähdyksen karatessa huulilta. Helpolla Fritz ei tulisi myöntämään nuoren aateliskaksikon aikuisuutta, se oli selvä. Saati sitten sitä, että ehkäpä kenraali oli ollut turhan suorasanainen keskustelussaan kreivin kanssa.
"Hm. En voi sanoa, että itse tuntisin tämän Oraakkelin," demoni aloitti leukaansa hieraisten, pysytellen yhä kenraalin rinnalla. Tämä oli niitä harvoja hetkiä, kun he olivat kahdestaan missään ja vielä kykenivät keskustelemaan keskenään! Tässä tilanteessa Fritz omasi tietoa, mitä sarvipäällä ei ollut, ja se oli pakko ottaa huomioon.
"Mutta se, että kreivi Fortescue on nähty ratsastamassa lohikäärmeellä näyttäisi olevan totta, ellette usko kaikkien muidenkin valehtelevan– Ah."

Sivusilmällään Roswell huomasi lähestyvän palvelijan, antaen tuolle pienen kumartavan nyökkäyksen tervehdykseksi. Mitään kokematonta palvelijaa ei ilmeisesti uskallettu lähettää kenraalin ja demonin perään, vanhemman herran lähestyessä jopa sarvipäätä ilmettäkään väräyttämättä. Matka jatkui kohti portaita yläkertaan palvelijan saattelemana, makuuhuoneita kuulemma näyttämään.
"Lähestymistapanne ei kuitenkaan näyttänyt tuottavan toivottavaa tulosta, kenraali hyvä. Emmeköhän saa kysymyksiinne tänään vastauksia, mutta uskoisin kaiken tapahtuvan nopeammin ja ilman kreivin suuttumusta, jos ette olisi aivan yhtä hyökkäävä."



((No ehkä uskon tuon, löysin täältä syötävät alushousutkin. Jotka söin jo.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Touko 2019, 01:21

Henry oli jokseenkin helpottunut siitä, että Garrett ymmärsi sen, että heidän pitäisi asiasta puhua. Hän ei olisi millään halunnut pakottaa kreiviä puhumaan asiasta, joten aatelisen ymmärtäväisyys ja valmius asiasta keskustelemiseen oli jo plussaa. Näin kahden kesken jutellessa, tunsi siniverinen myös, kuinka alkoi pikkuhiljaa saamaan otteen paniikistaan ja kykeni rauhoittumaan, ainakin hieman, vaikka selvästi vireystaso pysyikin korkealla.
Siniverinen kuunteli tarkasti, mielenkiinnolla, kun Garrett kävi kertomaan paremmin lohikäärmeistä ja kokemuksistaan niiden suhteen. Olihan se jokseenkin yleisessä tiedossa, että Nahor sai aika ajoin kärsiä turhan tuttavallisista lohikäärmeistä, joskin Henryn ymmärtääkseen tunkeilevat liskot olivat vähentyneet viimeaikoina. Ehkä se oli totta, tai sitten siniveriselle ei vain raportoitu lohikäärmeistä Nahorissa enää niin usein, mitä aikaisemmin.

"En itse tiedä lohikäärmeistä paljoakaan, vaikka niitä olen muutaman eläessäni todistanut", Henry hymähti, yhtälailla teekuppiaan aluksi tuijotellen, "Mutta ymmärrän kyllä koettelemuksenne niiden suhteen. Olen kyllä kuullut, että Nahorilla on aika ajoin vaikeuksia lohikäärmeiden suhteen, vaikka ettehän te niiden alueella ole — ne itse tulevat teidän alueelle".
"Ja ymmärrän, ettei lohikäärmeen kanssa työskentely ole varmastikaan helppoa", Siniverinen jatkoi, tietäen kyllä, kuinka kaikki eivät hyväksyneet sitä, jos koitti tehdä yhteistyöstä "vihollisen" kanssa, "Mutta kenties joskus tulevassa olette valmis valjastamaan lohikäärmeenne voimat taisteluun".
"Näen myös huolenne haltioiden suhteen", Kuningas jatkoi, "Haltiat ovat käyneet koppavaksi. Ei vain meidän, mutta myös kääpiöiden alueiden suhteen. Voitettuaan tannersodan, he ovat käyttäytyneet aggressiivisemmin, selvästi koittaen ajaa meidät alas. Mutta, ennen kuin meillä on tarpeeksi arsenaalia käydä suoraan hyökkäykseen heitä vastaan".


"Näinä päivinä ei tiedä, ketä uskoa. Ties vaikka Fortescue olisi hämännyt katsojia, magialla, jotenkin! Ennen usko mitään, ennen kuin näen omin silmin sen liskon kumartavan kreiville", Yhä närkästynyt eliitti murisi, vilkaisten kuitenkin lähestyvän palvelijan puoleen, tuon tarjoutuessa saattamaan heidän huoneilleen. Fritz vain murahti, mutta lähti kulkemaan palvelijan saattelemana, sarvipäisen seurassa.
"No oliko mielestäsi Henryn lähestymistapa sitten yhtään parempi?", Constantine murahti Roswellille, "Tuoda nyt heti ensimmäisenä kaltaisesi piru kreivin nenän eteen. Näit kyllä, miten se hienohelma sinun läsnäoloosi reagoi. Hyvä ettei pyörtynyt heti siltä seisomalta".


// !!! No, kai ne olivat syötävät. Tässä oli tämmöinen drinksu, haluatko juoda sen? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 15 Touko 2019, 00:10

Vaikka Garrett oli ollut innoissaan kuninkaan tapaamisesta ja suunnitellut sitä ikuisuuden, ei hän ollut voinut uskoakaan, että kuninkaan kanssa voisi… Keskustella! Lohikäärmeistä! Aihe oli arka, ne liskot kun osasivat olla oikeita riesoja – ja kenraali Fritz oli tuonut oman kantansa aiheeseen oikein selväksi. Sitä kreivi oli osannut odottaa, pelätäkin. Ei ehkä niin töykeästi ilmaistuna, mutta ainahan pelko oli siitä, että kuningas olisi halunnut hänen lopettavan koko touhun tai… Tai jotain pahempaa. Sitten taas, kuningas oli juuri tuonut demonin näytille…

Tietenkin hän yritti pitää naamansa peruslukemilla, mutta hankalahan sitä oli olla innostumatta, se pieni pilke loistaen silmissä ja kehon nojautuessa eteenpäin.
"Lohikäärme taistelemassa," tuo myhäili, nojaten tuolissaan taaksepäin ja sulkien silmänsä, kuin yrittäen hillitä hieman olemustaan. Totta kai se oli ajatus, mikä kiehtoi. Mutta Marduk… Marduk oli se ongelma tässä yhtälössä. Mitä hän muka voisi tehdä saadakseen sen otuksen innostumaan? Mikä pulma.
"En voi väittää vastaan, etteikö lohikäärme olisi armeijalle voimavara, Teidän Majesteettinne," Garrett avasi silmänsä. Sille lauseelle oli kuitenkin hankala keksiä jatkoa, miehen empiessä hetken. Kreivi ei ollut mikään sotilas!
"…Mitähän siitäkin tulisi. Kenraali oli kurkussani kiinni vähemmästäkin."


Roswell vilkaisi Fritzin suuntaan hymähdyksen kera. Pelkkä ajatuskin kreivistä Oraakkelin herrana oli toiselle täysin mahdoton ajatus – ja ymmärsihän hän sen kyllä, jos lohikäärme oli niin voimakas, kun oltiin annettu olettaa. Sitten taas, olihan hän itsekin lyöttäytynyt nuoren kuninkaan seuraan, joten kukapa tiesi, mitä minkäkin otuksen päässä liikkui. Kenraali oli ihminen, demoni taas ei. Mutta kumpikaan heistä ei ollut lohikäärme.

Palvelijan saattelemana kaksikko kävi nousemaan portaat ylös toiseen kerrokseen. Keltaisten silmien katse kävi vilkaisemaan kohti kaidetta, huomaten, että toisesta kerroksesta oli varsin hyvä näkyvyys ja kuuluvuus saliin alhaalla – saliin, jossa tällä hetkellä Henry keskusteli kreivi Fortescuen kanssa. Sanoja hän ei kuitenkaan hahmottanut, eikä aikonut jäädä kuuntelemaan. Hän ei halunnut edes Fritzin huomaavan koko asiaa.

Sen sijaan demoni naurahti kenraalin sättimisille, katseen kääntyessä takaisin mieheen. Totta, hänen läsnäolonsa ei ollut saanut kreiviä erityisen hyvälle tuulelle.
"Puhuimme siitä jo aiemmin, kenraali hyvä. Olin epävarma, mutta tämä oli se päätös, mihin Hänen Majesteettinsa päätyi," Roswell hymähti,
"Kenties Hänen Majesteettinsa haluaa näyttävän, että neuvonantajanaan kuulun Hänen rinnalleen. Tittelini ei muuksi muutu, vaikken läsnä olisikaan."



((No suuta kyllä kuivaa, on tämä rankkaa aina välillä, kun pitää esittää omaavansa elämän. Huhhuh. Hirveää.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Touko 2019, 14:59

Henry kallisti päätään hienoisesti mielenkiinnosta, kun näki sen pienen innostuksenpilkahduksen aatelisen silmäkulmassa. Jostain syystä Henry oli olettanut, ettei Fortescue haluaisi pahemmin puhua lohikäärmeestään tai lohikäärmeistä ylipäätään, mutta ilmeisesti hän oli ollut väärässä. Kenties siniverinen oli tulkinnut väärin kreivin. Mutta huvittavaahan se oli, että Nahorin kreivi vaikutti niinkin kiinnostuneelta lohikäärmeistä, siinä missä oli vähällä tippua jaloiltaan, kun demonin näki. Mutta kaiketi jokaisella oli omat pelkonsa ja sietokykynsä. Henry itse olisi varmasti tippunut jaloiltaan, jos lohikäärmeeseen olisi yllättäen törmännyt. Moni niistä kun tuntui olevan vain yksinkertaisia petoja, jotka aivan varmasti pistäisivät poskeensa ihmisenkokoisen välipalan mielellään.

Myöntävästi hymähtäen Henry nyökkäsi Garrettin todetessa, että lohikäärme armeijan apuna olisi omanlaisensa voimavara. Mutta yhtälailla hän pohti sitä, mitä siitäkin mahdollisesti tulisi.
"Kenraali on loppupeleissä vain äänekäs mielipiteidensä suhteen, mutta ei välttämättä toimi niiden mukaisesti. Jos vain todistaisimme hänelle, että lohikäärmeestä olisi hyötyä haltioiden voittamisessa, hyväksyisi hän varmasti pedon puolelleen taistelemaan", Henry hymähti, "Yllättäen hänkin on valmis hyväksymään avun ja tuen taruolennoilta, jos sen myötä haltiat saadaan kukistettua".
"Onko se totta, että olette ratsastaneet, jopa lentäneet, lohikäärmeellä?", Siniverinen puolestaan kyseli, äänensä kertoen selvästi nuoren kuninkaan olevan kiinnostunut ja utelias asian suhteen, ennemmin mitä epäilevä ja kyseenalaistava, "Millaista se oli?".



Fritz oli hetkeksi keskittynyt jupisemaan itsekseen tilannetta ja manailemaan, kuinka kaikki muut olivat niin pirun tyhmiä, paitsi hän. Ne jupinat keskeytti jälleen Roswellin ääni, harmaan katseen vilkaisten sarvipäisen puoleen. Oli se kumma, kun toinen ei ymmärtänyt olla hiljaa. Hänen kysymyksensä olivat lähinnä retorisia!
"Ja Hänen päätöksensähän ovat tähän asti olleet kovinkin fiksuja", Eliitti tuhahti sarvipäiselle. Jos poika olisi antanut fiksumpiensa neuvoa, olisi tuolla varmasti vielä toinen jalkansakin!
"Kai tiedät, että suurin osa katsoo sinua vain kuninkaan lemmikkinä, pelottimena, ennemmin mitä neuvonantajana?", Fritz jatkoi, kulmiaan pienesti kohauttaen, "Ei kukaan halua uskoa, että kuningas niin järjiltään olisi, että kysyisi neuvoa demonilta".



// Ota vain, älä välitä mahdollisista sivumauista. Pelästytit todenteolla, luulin että olit hyljännyt. Olen riippuvainen sinusta, koko maailma murenee jos lähdet //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 30 Touko 2019, 20:51

Kreivi näytti empivän, kuin ei aivan voisi olla varma siitä, että kenraali hänet ja lohikäärmeensä tulisi hyväksymään, vaikka sodassa hyödyksi olisivatkin. Mutta tosiasiassahan tuo oli enemmän epävarma siitä, saisiko koskaan Mardukia moiseen lähtemään – omasta hengestään puhumattakaan! Viimeinen paikka, missä Garrett halusi olla, oli sotatanner. Kuoleman mahdollisuus oli aivan liian todellinen, puhumattakaan siitä vielä hirveämmästä kohtalosta, jos henki ei lähtisikään ja haltiat ottaisivat hänet vangiksi toistamiseen… Vilunväristykset matkasivat selkää pitkin niskaan.

Ja ehkäpä molemmat miehistä jakoivat kovin monen pikkupojan toiveen lohikäärmeellä ratsastamisesta. Vaikka lohikäärme oli aiemmin ollut aihe kuninkaan ja kreivin välillä, muuttui se yhtäkkiä aivan erilaiseksi sävyltään. Kuningas oli… Utelias. Kiinnostunut. Kreivi nojasi lähemmäs.
"Enhän minä voisi antaa sellaisten juorujen lähteä liikkeelle, jos ne eivät totta olisi," Garrett aloitti – tosin, jos jokin juoru olisi ollut vain hyväksi hänen maineellensa, niin tuskinpa hän olisi aivan yhtä kärkkäästi niitä estelemässä,
"Tietenkin olen! Voin kyllä heti sanoa, että yksilöni on hevosta suurempi ja siten… Epämukavampi istuttava. Leveämpi. Selkä liikkuu kävellessä enemmän," tuo jatkoi, kuin yrittäen saada koko asian kuulostamaan huonolta. Ehkäpä kreivi yritti hillitä myös omaa innostustaan, mutta kovin kauaa tuo ei kyennyt sellaisessa mielentilassa pysymään.

"Tiedättehän sen tunteen, kun hevonen allanne hyppää, Teidän Majesteettinne? Se keveys, se lyhyt hetki, kun olette ilmassa, kuin liitäisitte ilmojen halki… Mutta hetki jatkuu. Maa ei tulekaan enää vastaan, Teidän Majesteettinne! Sen sijaan nousette korkeammalle ja korkeammalle, maan jäädessä kauas, kauas allenne. Tuuli yltyy ja piiskaa vasten kasvojanne…"

Garrettin innostus laantui hetkeksi tuon mutristaessa huuliaan.
"Se on oikeastaan aika kylmä kokemus."



Roswell myhäili vain kenraalille vastauksen tuon mutinoihin kuninkaan päätösten fiksuudesta – tosin äänensävy taisi enemmänkin olla sitä luokkaa, että toisen sarkasmi otettiinkin tosissaan ja molemmat olivatkin asiasta samaa mieltä. Pieni pilkehän demonilla silmäkulmassaan oli, kenties siihen kuuluisaan demonimaiseen tapaan käyttäessään toisten sanoja noita itseään vastaan.
"Jos se saa muut tuntemaan olonsa paremmaksi, ei minulla ole mitään sellaista vastaan," tuo kuitenkin kävi taas nyökkäämään asteen vakavampana. Mieluummin lemmikki ja jotain, joka oli kuninkaan hallussa, kuin taas yksi niistä tarinoista, joissa demonin epäiltiin käyttävän kuningasta hyväkseen.
"Hänen Majesteettinsa ei tosin näytä arvostavan kyseistä suhtautumista minuun. Se voikin olla yksi syy, miksi Hänen Majesteettinsa haluaa tuoda minua enemmän esille. Muiden tottuminen minuun taitaa kuitenkin tuoda enemmän hyvää, kuin pahaa."

Palvelija oli pysynyt hiljaisena, kuin ei olisi mitään kuullutkaan, aivan kuten kuvaan kuului – mutta palvelijoillahan ne korvat olivat, jotka kaiken kuulivat. Kommentit kuitenkin pidettiin sisällä, eikä ääntä kuulunut, ennen kuin mies pysähtyi erään makuuhuoneen oven eteen ja avasi sen neuvonantajalle. Kenraalin huone oli kauempana ja aivan parvekkeen vieressä, mutta se oli kooltaan suurempi. Molemmissa oli tietenkin tilaa sängylle ja istumisalueille, mutta kenraalin huone omasi vielä suuremman seurustelualueen monine sohvineen. Verhot oltiin vedetty suurten ikkunoiden edestä, päästäen luonnonvalon sisälle. Huoneesta oli myös hyvä näkyvyys puutarhaan, vaikkei se tällä hetkellä paljon muuta ollut, kuin meri vitivalkoista lunta. Kaikki kreivittären vanhat asut oltiin viety huoneesta ja se valjastettu täysin uuden vieraan käyttöön, värimaailmankin ollen tällä kertaa sopivan punaista.



((No minäpä juon. Vähän ramaisee kyllä nyt.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Kesä 2019, 00:16

Henry naurahti pienesti, samalla nyökäten ymmärtävästi, kun Garrett mainitsi, ettei antaisi "sellaisten" juorujen lähteä liikkeelle, elleivät ne paikkaansa pitäisi. Ymmärrettävää, mutta nykyään ei kannattanut uskoa ihan kaikkea, mitä ei itse todistanut. Ei Henry tietenkään koskaan ollut epäillyt itse Fortescuea valehtelusta tämän lohikäärmeasian suhteen. Mutta aina piti pienellä skeptisyydellä varautua huhupuheisiin.
Siniverinen kuunteli mielenkiinnolla ja innolla, kun kreivi lähti paremmin kertomaan kokemastaan, kuvaillen ja vertaillen erittäin taitavasti lohikäärmeellä ja hevosella ratsastamista keskenään. Olihan Henrylläkin kokemusta lentävistä ratsuista, omistihan hän aarnikotkan, mutta siitä ei nyt käyty mainitsemaan mihinkään väliin tässä keskustelussa. Loppupeleissä, aarnikotkalla ja lohikäärmeellä ratsastaminen oli varmasti aivan erilaista, tai näin Henry oletti.

"Uskon kyllä sen", Henry lopulta hymähti naurahtaen, kun Garrett kommentoi kokemuksen olleen kovinkin kylmä, "Kokemuksenne kuulostaa varsin... Innostavalta. Kukapa nyt ei haluaisi omata valtaa kontrolloida suurta, lentävää petoa", siniverinen jatkoi hymyillen. Vaikka eihän Garrett nyt ensimmäinen ja uniikki tapaus ollut lohikäärmeratsastajana. Olihan valtakunnassa kokonainen kylä, joka oli erikoistunut siihen "hupiin". Ja Henryllä oli ollut kunnia tavata tämän kylän johtaja, joka oli ollut todella miellyttävä tuttava. Mutta siitäkään ei käyty mainitsemaan mitään Garrettille, tällä kertaa.
"Mutta pitääkö ne huhut paikkansa, että lohikäärmeenne oli itse Ajankiitäjä? Vanhin, Oraakkeli?", Jalkapuoli jatkoi, käyden siinä samalla nopeasti hörppäämään teetään, mitä vielä oli haalistunut puolikupponen jäljellä, "Ne huhut tuntuvat olevan vaikeimpia uskoa, joillekin".



Constantine oli ehkä omalla tavallaan jopa yllättynyt, että Roswell oli niin myöntyväinen huhupuheisiin siitä, että demonia pidettiin ennemmin lemmikkinä, kuin neuvonantajana. Jostain syystä eliitti oli odottanut sarvipäiseltä negatiivisempaa vastausta asiaan, kenties jopa uhkailuja siitä, että häntä täytyi pitää ja puhutella neuvonantajana, tai muuten kävisi kalpaten. Mutta ei, piruperkele näytti olevan kovin sujut asian suhteen. Puhuen jopa järkeä sen jälkeen, kun keskusteltiin Hänen Majesteettinsa suhtautumisesta muiden käytöksen suhteen, kun kyseessä oli Roswell. Ja nyt kun asiaa mietti paremmin, kyllä se taisi aina olla Henry, joka vaati muita kunnioittamaan demonia neuvonantajana... ei Demoni itse, ainakaan näin eliitin tietoon, ollut titteliään toitottanut ja vaatinut ketään kumartamaan sille... ainakaan vielä.

Niinpä, kun kulku pysähtyi ensimmäisen makuuhuoneen ovelle, joka Neuvonantajalle oli määrätti, kavensi eliittikenraali katsettaan mietteliäänä ja pysähtyi, sen sijaan että olisi matkaansa jatkanut eteenpäin huoneelle, jossa oli jo käynyt asustuksensa vaihtamassa.
"Eeei, hän tulee minun matkaani", Constantine tokaisikin lopulta, puhutellen nyt palvelijaa, joka hienon hiljaisesti heidän matkassaan oli kulkenut, "Kipaiseppa hakemassa talon väkevintä viinaa ja tuo se huoneelleni, kera kahden lasin", eliitti käskytti palvelijaa, ennen kuin katseensa nosti demonin puoleen.
"Sinä et vielä pääse eroon minusta. Tule", olivat yksinkertaiset sanat sarvipäiselle, raskasrakenteisen eliitin lähtiessä askeltamaan hänelle määrätyn huoneen puoleen.


// No ota lisää, ehkä se piristää. Saat söpön päivänvarjonkin juomaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 02 Kesä 2019, 05:14

Garrett oli vain yhtä hymyä kuninkaan näyttäessä pitävän keskustelusta ja ollen kiinnostunut! Kukapa ei haluaisi itse kuninkaan haluavan viihtyä vieraanaan tai kiinnittävän niin paljon huomiota isännän kertomuksiin? Ei kukaan! Mutta olikohan hän liikaa äänessä? Puhuiko liikaa itsestään ja omista kokemuksistaan? Kuningashan oli hädin tuskin saanut sanoa sanaakaan ja luultavasti kyllästyisi tätä menoa! Tai pahempaa – saisi sellaisen kuvan kreivistä, ettei tuota muu kiinnostanutkaan, kuin itsestään puhuminen! Niinpä Garrett valmistautui viemään keskustelua siihen suuntaan, että saisi kysyä jotain kuninkaalta ja antaa tuolle puheenvuoron. Se varmasti olisikin kuninkaan mieleen!

…Ellei toinen olisi käynyt kysymään taas jotain lohikäärmeestä. Ja se kysymys oli samaan aikaan erittäin helppo ja erittäin hankala vastattava. Kreivi kävi nojaamaan tuolissaan, kasvoillaan jokseenkin miettivä ilme. Silloin se oli tuntunut niin hyvältä idealta, kertoa koko maailmalle liskonsa ollen itse Oraakkeli. Näpäytykseksi ja pelotteeksi haltioille, yhdelle tavalle niittää mainetta ja kunniaa muiden keskuudessa. Mutta sitten taas, se sai muut epäileviksi. Hyvin harva, joka liskon tunsi, uskoisi mokoman alistuvan kenenkään tahtoon. Mikä tätä kysymystä sitten seuraisi? Vaatimus todisteesta? Jokin muu pyyntö? Henry oli kuningas. Muiden puheet eivät paljoa merkinneet, eikä kreivin tarvinnut jokaista pyyntöä kunnioittaa. Mutta kun kyseessä oli kuningas? Silloin olisi mahdotonta kieltäytyä. Mutta jos hän perääntyisi nyt, olisi hänen maineensa mennyttä.

"…En voisi valehdella Teille, Teidän Majesteettinne. Voisin tietenkin sanoa omaavani lohikäärmeen, joka väittää olevansa kyseinen lisko… Mutta se ei olisi totta. Se… On oikea yksilö."



Roswell oli jo astumassa huoneeseensa katsoakseen sitä lähempää, olettaen jäävänsä sinne odottamaan siihen asti, kunnes kuningas hänet luokseen kutsuisi. Mitä tuo ei todellakaan ollut odottanut, oli kenraalin pyyntö – no, käsky – liittyä seuraansa. Demoni katsoi olkansa yli kulmat koholla – ja niin kyllä katsoi palvelijakin lyhyen hetken ajan, ennen kuin sai taas kivinaamansa takaisin ja palasi rooliinsa. Fritzin käskyyn reagoitiin ja palvelija katosi paikalta kumarruksen kera.

Sarvipää taasen näytti kovinkin kiinnostuneelta tästä ennennäkemättömästä käänteestä, yllätyksen ilmeisesti ollessa mieluinen – tai ainakin mielenkiintoinen. Hymy oli taas päässyt nousemaan tuon huulille pään kallistuessa. Tehden työtä käskettyä, Roswell lähti kenraalin mukaan, kävellen rauhallisin askelin toisen vierellä.
"Mistä moinen kunnia?"



((Pienet varjot ovat lemppareitani.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Kesä 2019, 13:45

Suoraa, yhtä energistä vastausta Henry ei heti saanut kysymykseensä. Hetken siniverinen ehti jo epäillä Garrettin kertovan, ettei kyseessä ollut Oraakkeli itse, vaan se osa tarinasta oli täyttä puppua. Toisin kuitenkin kävi, aatelismiehen myöntäen, ettei voinut kuninkaalle valehdella ja niine kiertelevine ilmaisuineen kertoi, että kyseessä oli Oraakkeli ihan itse. Henryn ilme muuttui yllättyneeksi, kuninkaan selvästi uskoen Fortescuen kertoman, vaikka se uskominen olikin hieman hankalaa. Henry oli tasan kerran nähnyt Oraakkelin, silloinkin vain nopeasti ja lohikäärme oli ollut humanoidimuodossaan.
"Kertoman mukaan Oraakkeli on valtava, kuin Mor vuoret itse... Ilmeisesti sillä on sitten toinenkin muoto", Henry tuumi lähinnä itsekseen, "Huhupuheet kun kertovat teidän lentäneet kauniilla joutsenliskolla... Mutta onko se sitten ihme, jos sen kaltainen olento pystyisi ottamaan useammankin muodon itselleen", siniverinen naurahti, olkiaan pienesti kohauttaen.

"Mutta se minua kiinnostaa, kuinka tässä näin on käynyt. Mitä te teitte tai annoitte sille lohikäärmeelle, jotta se ratsuksenne suostui?", Henry jatkoi, kuulostaen yhä innokkaan kiinnostuneelta.


Eliitin askel jatkui tasaisen varmana kohden hänelle määrättyä huonetta, katseen käännähtäen kuitenkin sarvipäisen puoleen, tuon kysellessä mistä tämä kunnia nyt johtui.
"Ei sinua voi jättää yksin", Fritz aloitti, "Ties mitä pahojasi tekisit, jonkun täytyy pitää sinua silmällä. Jonkun, joka ei pelkää sinua tai päädy kanssasi vällyjen väliin", Eliitti jatkoi, kun he saapuivat ovelle, jonka Fritz kävi avaamaan ja nyökäten käskytti demonia astumaan sisään edeltä.
"Olen kuullut tarpeeksi tarinoita sinusta ja palvelusneidoista vanhalta keittäjättäreltä", puhe jatkui, Constantinen astellessa sarvipäisen perässä sisään huoneeseen, jättäen oven auki perästään, jotta palvelija voisi sisään astella ilman sen suuremmin koputtelematta.

"Pitivät ne sitten paikkansa tai eivät, en ota riskiä".


// Muista vain, että niitä ei saa syödä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 03 Kesä 2019, 02:29

"Kyllä se aika suuri on," Garrettin ääni oli hiljentynyt kummasti ja katsekin vaikutti varsin lasiselta miehen muistellessa menneitä. Muut olivat saaneet todistaa nätin liskon, mutta kreivi oli joutunut olemaan kasvotusten niin jättimäisen lohikäärmeen kuin kammottavan ukon kanssa – eikä niitä hetkiä mielellään muisteltu. Hetken aikaa tuo tuntuikin kovin poissaolevalta, vaikka vielä vähän aikaa sitten niin innokkaasti olikin ollut keskustelussa mukana. Kuninkaan sanat jotenkuten tulivat kuulluiksi, mutta vasta viiveellä niihin reagoitiin ja Garrettin katse taas katsoi kunnolla toista miestä edessään.
"…Lohikäärmeet. Tiedättehän. Outoja otuksia. Pedoilla on aina halunsa – niilläkin, joilla voisi luulla jo olevan kaikkea. Siinä tapauksessa ne näyttävät haluavan… Vielä oudompia asioita. Tämä on kokemus, jonka vain minä voin antaa sille, joten totta kai se lähestyi sitten minua"

Garrett näytti pikkuhiljaa taas palaavan omaksi itsekseen.



"Ai?" Sarvipää virnisti kenraalin todetessa, ettei häntä voinut jättää yksin – ja epäilyt pahanteosta tai vällyjen väliin päätymisestä saivat tuon vain nauramaan. Roswell otti sen tietenkin huumorilla – vaikkakin maininta keittäjättärestä sai sen naurun hyytymään. Aluksihan hän oli olettanut Fritzin vain vihjailevan jotain demonille tyypillistä, mutta tämän rouvashenkilön juorut eivät olleet kovin turvallisia neuvonantajalle tai palvelusneitosille. Enimmäkseen siksi, ettei ne kaikki palturia olleet. Demoni kuitenkin ohjautui kiltisti huoneeseen ilman vastusteluja.

"Ah, tunnettehan rouvan. Minun ei tarvitse kuin vilkaista neitosta päin ja olen jo tekemässä vaikka ja mitä hirveyksiä. Tunnen vieläkin ne luudan iskut nahassani," Roswell hymähti ja asteli peremmälle, etsien itselleen sopivan paikan, minne istahtaa alas,
"Teidän ei tarvitse huolehtia siitä, kenraali hyvä. Hänen Majesteettinsa hyvin koulutettuna lemmikkinä en uneksikaan käyttäytyväni huonosti vierailujen ajan," tuo jatkoi, istuutuen sohvalle ja kääntäen katseensa kohti kenraalia virneen kera.

Kauaa ei mennyt, ennen kuin palvelija toi tarjottimen pyydetyillä kahdella lasilla ja pienellä, lasisella pullolla täynnä kirkasta nestettä.



((Ai jaa no vähän ehdin jo maistaa. Ja sillä tarkoitan, että se on jo mahassa.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

EdellinenSeuraava

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron