Kirjoittaja Aksutar » 08 Touko 2019, 00:10
Jännittynyt ilmapiiri leijui tilanteen yllä. Henry ei uskaltanut sanoa sanaakaan väliin tässä vaiheessa, toivoen vain, että Kreivi ja Paroni kykenisivät keskustelemaan asiasta sivistyneesti toistensa kanssa, rauhallisesti. Se oli tietenkin vain toive ajattelua, Henryn keskittyen hetkeksi juomaan lämmintä teetä kupista, vaikka siniverisen kädet tärisivätkin ahdistuksesta sen verran, että teekuppi kilisi vasten tassia.
Toisin kuin siniverinen, Fritz ei ollut yhtään jännittynyt. Lähinnä tylsistynyt ja kärttyinen, eikä kreivin tuhahdus saanut kotkannenäisessä aikaan minkäänlaista reaktiota, jos ei laskettu sitä pientä, huvittunutta tuhahdusta.
"Erinomaisena ratsumiehenä", kuuluivat ivalliset sanat kreivin sanojen perään eliittikenraalilta, joka yhä niin kyseenalaistavana paikoillaan seisoi. Hän ei niellyt yhtään sitä pajunköyttä, mitä kreivi koitti heille syöttää!
"HAH! Vertaat tavallisia ratsuja lohikäärmeisiin, aivan kuin ne olisivat yhtä helppoja koulutettavia?", Fritz naurahti heti kreiville vastaan, "Ette selvästikään ole koskaan eläessänne kouluttanut lohikäärmettä, teillä on joku kiero suunnitelma sen perkeleen kanssa, tai sitten valehtelette minkä ehditte! Ehkä—".
"Fritz!", Henry viimein puuttui tilanteeseen, keskeyttäen eliittinsä, joka katseensa kreivistä laski siniveriseen, kovinkin tuohtuneena.
"Ehkä olisi parasta, että poistutte paikalta. Sinä, Fritz. Ja Roswell", Henry jatkoi, aluksi puhuen kovinkin tiukalla sävyllä, kunnes ääni pehmeni kehotuksen sävyyn, kun Roswellista tuli puhe. Constantine oli selvästi avaamassa suunsa vastalauseen jos toisenkin kera, mutta Henry ei suonut eliittikenraalilleen tilaisuutta sanoa mitään.
"Voisitte kenties katsoa kartanon tilat paremmin läpi, etsiä sijanne missä yövytte. Minä ja Arvon Kreivi jatkamme tästä kahden kesken", Siniverinen ilmaisi kantansa harvinaisen selvästi. Hetken näytti siltä, että Fritz aikoisi kyseenalaistaa kuninkaansa ja jatkaa väittelyään kreivin kanssa, mutta sen sijaan että mitään olisi enää sanonut, päästi eliittikenraali syvän, turhautuneen huokauksen, ennen kuin hymähtäen kumarsi siniveriselle ja lähti poistumaan paikalta.
Henry odotti, että myös Roswell olisi poistunut kenraalin kera, ennen kuin mitään sanoi. Totta kai se teki pahaa, käskyttää demoni pois paikalta, vaikkei tuo ollut tehnyt mitään väärää, mutta siniverisestä tunti, että näin olisi parasta. Ehkä myöhemmin kuningas voisi neuvonantajansa paremmin esitellä kreiville ja antaa näiden tutustua toisiinsa. Mutta nyt ei ollut sen aika.
Henry katseli olkansa yli ovelle, kunnes lohikäärmeenkaataja ja sarvipäinen olivat poistuneet tilasta, huokaisten sitten pienesti. Katse palasi kreiviin, osin pahoittelevana, mutta lähinnä neutraalina, siinä samalla siniverisen hakien sanoja mitä puhua seuraavaksi.
"En usko, että voisin tarpeeksi pahoitella eliittikenraalin käytöstä. Mutta, hän on kaavoihin kangistunut ja huhupuheisiin takertuva, omaten tietenkin omat mielipiteensä asioista", Kuningas kertoi, "Voin vain toivoa, ettette anna hänen käytöksensä pilata meidän välejämme".
Sillä välin käytävällä, jolle eliittikenraali ja neuvonantaja olivat saapuneet, päästi Fritz ilmoille turhautuneen tuhahduksen, vilkaisten demonin puoleen.
"Kauanko luulet menevän siihen, että nuo keskenkasvuiset ovat ilmiriidoissa keskenään ja Henry menettää jälleen yhden hyvän liittolaisen tuen?", Eliittikenraali murisi suoraan sarvipäiselle, peittelemättä lainkaan mielipidettään tilanteen etenemisen suhteen.
// Ihanaa. Saat lisää ruokaa, jos tulet ihan tänne sisälle. Keittiössä on lämmintä ruokaa odottamassa //