Kirjoittaja Mori » 13 Kesä 2019, 14:34
Ei, ei karannut. Oli Nessan vastaus ja tämä sai vain Alvaran silmät pyörimään hänen kallossaan. Toinen kertoi linnan olevan oikein mukava, joka sai merenneidon kulmat vain nousemaan ylös ja hän muisti. Aivan, hänhän oli taistellut haltiakuningas Aranin riveissä. Olipas hän höpsö, kun unohteli jotain sellaista. Naisen hymy tuntui viekkaammalta, mutta hän vain muisteli vain taistelutantereen tappeluita. Alvara ei saanut selkeitä vastauksia toiselta, kun hän katseli smaragdia käsissään. Se ei ollut suoranaisesti rahaa ja häntä ärsytti sen, että se piti viedä jollekin, joka vaihtaisi sen rahaksi eikä tämä välttäättä antaisi hänelle oikeaa summaa, jonka arvoinen pieni punainen kivi olisi. Merenneito tiesi sen ja hän tiesi kyllä kivien arvot vallan hyvin. Olihan hänellä itselläänkin aarteita, joita suojeli kuin aarnikotka konsonaan.
Toinen selitti, ettei se ollut tarpeeksi saamaan toiselta kiveä. Nessa selitti, että tiesi kiven olevan arvokas haltioille ja hän ei ollut haltia. Nainen myhäili vain ja naurahti toiselle, mutta hän ei yllättynyt kun tämä vei kiven hänen käsistään. Alvara vain piti kätensä ylhäällä kuin sopimukseksi, ettei koskenut kiveen. Kivi katosi toisen taskuun taas. "Niin en ole ja miksi olisin? Eivät haltiat ole ainut rotu, jota maan päällä kulkee tai vedessä" Alvara huomautti ja hymyili katalasti. Punapää totesi omat ehtonsa kiven antamiselle, jos tämä sai nuolla ja hän antaisi tälle paijauksia. Uuugh, mikä koira Alvara vain kiepautti ehkä neljännen kerran silmiään ja hymähti sitten. Tietysti toinen selitti, että kunhan tämä oli saanut mitä halusi, saisi merenneito mitä halusi. Alvaran kieroontunut hymy vain leveni ja hän katsoi punapäätä kultaisina kimmeltävine silmineen. "Jos kerran vaadit", merenneito sanoi ja sievästi kumarsi toiselle levittäen lyhyttä mekkoaan samalla.
Sitten toinen oli hänen varpaittensa edessä ja tuijotti niitä kuin mies, jolla oli kova jalkafetissi. "Niin tuoksun, kerta olen merenneito", Alvara vastasi toiselta lopulta tämän toteamuksiin merestä. Toinen kertoi olleensa meressä ja nukkuneensa siellä, pimeässä ja kylmässä. Alvaralle kylmä ja kuuma käsite oli vähän vaikea hahmotus, kerta merenneito ei niinkään välittänyt veden lämpöeroista. Alvara ei kuitenkaan odottanut sen enempää vaan käveli hieman kauemmaksi toisesta. "Noh? Oletko tulossa? Haluan istua johonkin, ennen kuin aloitamme tämän sopimuksen", nainen tokaisi ja istui lähimmäiselle tynnyrille, joka kadulta löytyi. Hän veti toisesta jalastaan saappaansa irti ja hyvin hitaasti suoristi sen kohti toista. Nainen katsoi punapäätä ja hymyili viekkaasti. Hän lähes kuiskasi toiselle käskyn tapaiset sanat: "Nuole". Alvara oli muutenkin leikkinyt monesti tälläisiä esileikkejä tai sitten vain käskyttänyt miehiä tai naisia. Joistain oli hauskaa nuolla hänen varpaitaan ja jotkut halusivat tehdä niin, koska se oli kiihottavaa heistä. Joten jalkojen tai käsien nuoleminen Alvaralle ei ollut mitenkään normaalista poikkeavaa, kunhan hän sai itse päättää milloin se tehtiin.