Kirjoittaja cardea » 02 Kesä 2019, 19:06
Satama päästi pienen huokaavan äänen ilmalla ja se taisi olla järisyttävin kommentti kaikista. Se oli kuin talo olisi myöntänyt tappionsa ja odottavansa kiltisti pitäjänsä paluuta. "Oletpa sinä dramaattinen tänään... Minä tuon jotain kaunista. Älä huoli", Niketa vakuutti. Hän tietenkin koetti olla hyvä emäntä, mutta Marduk ei halunnut mitään. Kun hän ehdotti ruokatavaroiden vaihtoa tarvikkeisiin Niketa hymyili. Hän avasi korinsa lattialla ja pian pieni oksa ilmestyi kantaen ensin munia ja sen jälkeen juustoja, hilloja sekä muita tavaroita, joita riitti enemmän kuin Satama tarvitsi. Sillä välin neiti joi teensä, koettaen edes hieman osoittaa itsehillintää. Lopulta korin kansi oli kiinni ja Niketa viimeisen kerran tarkisti, että oli ulkonäöllisesti edustuskunnossa. Hän hymyili hieman vieraalleen ja tarttui tämän käteen. "Tämän valmiimpi en voi olla", hän henkäisi ja luotti, että hän pääsisi minne oli luvattu.
Kun Niketa uskalsi kurkistaa silmäripsiensä välistä maailmaa uudelleen ja veti henkeä, pääkaupungin haju iskeytyi ensimmäisenä tajuntaan ja sitten hälinä. Vaikka he olivat tulleet jonkin näköiselle kujalle, jolla ei tainnut heidän lisäkseen olla muita, Niketa kuuli paljon ihmisten ääniä. Lisäksi kaupunki haisi. Sen sai siitä, kun tuhansia ihmisiä asui läheisissä väleissä, mutta silti se yllätti noidan. Hän katseli ympärilleen ja hymyili sitten leveästi. "En ikinä osannut kuvitellakkaan tätä!" Hänen oli nähtävä lisää! Kujan päässä oleva katu veti häntä puoleensa kuin magneetti ja pian hän oli käytännössä raahannut Mardukin torille. Niketa ei ollut tottunut torin tyyliseen kaupankäyntiin, mutta pian nainen oli kuin kala vedessä. Liikenaisethan erottivat toisensa metrien takaa. Hän osti kankaita, mausteita, kengät, siemeniä ja kaikkea mitä kuvitella saattoi majatalon tarvitsevan. Hän oli kuitenkin järkevä vaihdoissaan ja tinkimisissään. Hän myös mieluusti maistoi uusia makuja, aina tarjoten jotain seuralaiselleen. Nainen muistutti lähes lasta, jolla vain sattui olemaan silmää rahalle sekä tarpeeksi tapoja edes yrittää käyttäytyä hillitysti. Tosin kun hän löysi lankaa, jonka pehmeys oli vertaansa vailla, hän saattoi lähes ostaa kojun tyhjäksi ja höpöttää myyjän kanssa neulomisen taiteesta hippusen pidempään. Kaiken ilon keskellä noita kuitenkin näki myös kurjuutta. Lapsia, jotka näyttivät nääntyneiltä ja aikuisia, joiden silmistä oli sammunut kaikki ilo. Hänen sydämensä olisi halunnut auttaa kaikkia onnettomia sieluja, mutta hän ei voinut. Hän kuitenkin aina ohi kulkiessaan tiputti kolikon pyytävään käteen niin, että se ei aiheuttanut huomiota. Satamaan haudattu kulta olisi kaiken mukaan tehnyt hänestä rikkaan, mutta hän ei välittänyt siitä. Nyt hän oli kuitenkin onnellinen, että kolikko joka ei hänelle merkannut mitään saattoi antaa jollekulle ruokaa ja suojaa jopa päiviksi.
Niketa oli aina varmistellut tasaisesti seuralaisensa voinnin sekä jaksamisen. Hän ei halunnut olla taakka. Oli helppoa unohtaa että vasta edellisenä iltana Marduk oli ollut itse hyvin lähellä kadulla kerjääviä riepulaisia, eikä terveen näköinen aikuinen mies. Niketa itse tunsi olonsa lähes väsymättömäksi ja hän pyysi nähdä kuninkaan linnan sekä muutamia muita paikkoja joista oli kuullut ennen kuin kääntyi Mardukin puoleen. "Kiitos, tätä päivää en varmasti unohda, mutta minusta tuntuu, että on aika palata. Voisin kulkea näitä katuja kuukausia ja löytää aina uusia yllätyksiä, mutta ei tämä ole minun kotini", Niketa katsoi hieman haikeana ympärilleen. Hän rakasti Satamaa, mutta hän oli aina halunnut myös nähdä hieman maailmaa kuten sisaruksensa. Lisäksi hänen olonsa oli outo, kun hän oli muuttunut lähes tavalliseksi ihmiseksi. Hän kaipasi yhteyttä kotiinsa sekä nojatuoliaan ja lasillista hyvää tummanpunaista viiniä. Eikä hän varmasti ikinä unohtaisi päivää, jonka hän oli juuri viettänyt. Satama ei myöskään varmasti olisi pahoillaan kaikesta, mitä se saisi. Niketa oli ostanut lahjana laitteen, joka soitti musiikkia ja musiikin sisällään pitävät vekottimet. Hän uskoi, että musiikkia rakastava Satama olisi riemuissaan siitä.