Kirjoittaja Aksutar » 21 Heinä 2019, 22:32
Siniverinen hymähti pienesti, nyökäten, kun Garrett kartanon kirjastosta kertoi ja jälleen kerran vertasi sitä hovin kirjastoon. Tai kirjastoihin, heillä kun oli muutamakin paikka, mistä kirjoja löytyi rutkasti. Ja siitä Henry oli varma, ettei kreivin kirjasto vetänyt vertoja hovin kirjakokoelmalle, mutta ei hän nähnyt syytä siitä mainita aateliselle. Henry kun ei muutenkaan pitänyt omaisuudella rehvastelusta, vaikka ymmärsi kyllä hyvin, miksi jotkut halusivat hänelle vaurauttaan esitellä, kuten nyt esimerkiksi kreivi paraikaa.
Katse seurasi, kuinka Garrett lähti hetken harkittuaan esittelemään harvinaisinta lisäystä kokoelmaansa. Askel lähti myös kulkemaan kreivin perässä lähemmäs kyseistä, pienehköä maalausta. Tarkkaan siniverinen maalausta ihaili, samalla kun Fortescue esitteli teoksen Usvaneidoksi, jonka oli maalannut ilmeisesti joku henkilö nimeltä Mantegna... Josta Henry ei ollut kuullut ikinä, mutta oliko se sitten ihmekään? Ehkä hän saattoi perustella tietämättömyytensä sillä, ettei kyseisen taiteilijan teoksia ollut Cryptissä pahemmin, kuten kreivi kertoi.
"Se on henkeäsalpaava", Henry vastasi, koittaen ainakin kuulostaa siltä, että oli todella vaikuttunut taideteoksesta ja sen harvinaisuudesta, vaikka itse ei, kuten todettu, pahemmin ymmärtänyt taiteen päälle, "Ja vielä niin harvinainen! Mahdoitte olla onnekas, kun sen kokoelmiinne löysitte".
"Itse en ole kuullut kyseisestä taiteilijasta, mutta näen kyllä, miksi hänen työnsä ovat varmasti haluttuja... Satutteko tietämään, onko kenelläkään muulla suurmiehellä hänen teoksiaan tässä valtakunnassa?".
Kenraali seuraili hetken, kuinka demoni tarjottua juomaa hörppi, ennen kuin itse vilkaisi paremmin lasiinsa. Hänestä ei olisi myrkyttämään ketään, mutta ehkä joku muu olisi halunnut sarvipään päiviltä, silläkin uhalla, että kuninkaan yksi eliittikenraaleista siinä samalla menisi? Roswell ei ainakaan näyttänyt myrkyttymisen merkkejä, mutta mistä kenraali taas tiesi, jos piru perkele olikin immuuni myrkyille? No, oli miten oli, Fritz halusi uskoa, ettei Fortescue tai kukaan tuon alaisista olisi niin tyhmä, että hänen pyytämää juomaa menisi myrkyttämään...
Niin ollen, otti kenraali kunnon huikan omasta lasistaan, siinä missä kuunteli demonin jaarittelevaa vastausta hänelle.
"En minä aliarvioi. Minä kyseenalaistan! Sillä poika haluaa viedä omaa asiaansa eteenpäin liian nopeasti ja se tulee vielä kostautumaan hänelle, jos ei itse ymmärrä antaa meille aikaa", Lasin huuliltaan laskiessa Fritz huomautti. Ja kun puhuttiin "meistä", tarkoitti eliitti tasan tarkkaan vanhempaa kansaa, jonka ei ollut niin helppo luottaa taruolentoihin, saatikka sitten demoneihin. Hän tiesi, että Henry oli loppujen lopuksi hyvä poika ja kenties oikealla asialla, mutta muut eivät nähneet sitä samalla tavalla. Muut eivät tietäneet kuningasta niin hyvin, mitä Fritz. Ja ne muut näkivät asian aivan vääristetysti ja joskus eliitin oli vaikea päättää, olisiko ollut näiden "muiden" kannalla asian suhteen, vai olisiko käyttänyt omia hoksottimiaan ja koittanut jotenkuten puoltaa Henryn näkökantaa. Sillä jos jotain Fritz halusi välttää, niin kärhämää ja sotimista omien keskuudessa.
Eliitti hymähti terävästi, kun Roswell mainitsi kestävänsä miekaniskuja paremmin, kuin kenraali. Jos olisi ollut kännissä tai joku vähemmän järkevä, olisi hän varmaan ottanut sen huomautuksen uhkauksena tai haasteena. Mutta juuri nyt Fritz ei siihen takertunut, vaikka katsoikin sarvipäistä terävästi.
Mitä taas tuli demonin kertomaan itsekkyydestä, sen eliitti saattoikin uskoa, vaikka se nyt demonin sanomana kuultiin.
"No sitä tuskin kukaan kiistää", Eliitti hymähtikin jokseenkin huvittuneena, "Mutta siinä tapauksessa Henry olisi voinut ottaa sinut ennemmin lemmikikseen, kuin neuvonantajakseen".
//... no jos niin sanot //