Kirjoittaja cardea » 29 Marras 2019, 19:04
Abigail
Abigaililla oli mennyt hyvän aikaa toipua viimeisimmästä kohtaamisestaan vampyyrien kanssa ja vaikka raavaiden sotilaiden luulisi olevan vähän vähemmän huolehtivia, oli Abi jossain välissä jo alkanut kyllästyä jatkuvaan paapomiseen. Lopulta hän oli julistanut olevansa täysin toimintakykyinen ja yllättävän itsepäisesti ottanut osaa muiden tavoin päivittäisiin askareisiin. Jos joku oli yrittänyt ehdottaa, että hänen pitäisi levätä, Abi oli ehdottanut samaa takaisin. Lopulta miehet olivat todenneet, että tyttönen oli varmaankin sitten kunnossa ja Mardyrin määräyksestä Abille oli lyöty linko käteen. Abi rakasti sopivien kivien etsimistä, mutta hän ei niinkään välittänyt niiden linkoamisesta edes ajatustasolla muuhun kuin hänelle osotettuihin kohteisiin. Keijukainen osottautuikin melko tarkaksi ja vikkeläksi linkonsa kanssa. Hän vain tiesi, minne kivi lentäisi kun hän päästi irti toisesta narusta. Hän ei osannut selittää tunnettaan, mutta aina uudelleen ja uudelleen hän kumosi halkoja ja muita esineitä, joita hänelle asetettiin kohteiksi. Hän osui jopa suurimman osan ajasta ilmaan heitettyihin esineisiinkin. Kukaan ei ollut tästä yhtä yllättynyt kuin Abi itse. Hän oli monta päivää hokenut, että ei voinut uskoa sitä ja oli aina yhtä innoissaan tehtyään hyvin.
Lopulta kun leiri oli pystytetty Quinnin metsään, Razor asteli tytön luokse käskien tätä tulemaan hänen mukaansa. Abi totteli mukisematta ja seurasi puolituista metsään. He kävelivät jonkin aikaa, kunnes pysähtyivät erään niityn reunalle. Razor käski häntä odottamaan ja kun he olivat kyykkineet hyvän aikaa pieni pupu loikki pienen metsäaukean reunalle. "Sinun pitää osua tuohon", Razor sanoi ja Abi käänsi järkyttyneennä katseensa mieheen. "Pupuun? En minä voi ampua sitä!" Abi vastasi yhtä hiljaisella äänellä, mutta sydän juurian myöten järkyttyneenä. "Ammutpas. Sinun pitää ymmärtää, että tuo on myös ase. Lisäksi me tarvitaan lihaa illalliseksi", Razor vastasi ja mulkaisi niskoittelevaa tyttöä. "Minä en syö lihaa ja minä kyllä tiedän, että tämä on ase", Abi sihisi takaisin. "Hyvä, mutta sinun pitää silti käyttää sitä. Sinä olet palkkasoturi nyt", Razor totesi ja puristi Abin kättä, jossa linko oli. Se sattui ja Abi koetti vetäytyä pois. "Ei! Minä en tapa kania!" Abi sanoi ja kun Razor ei päästänyt irti vaan kiristi otettaan Abin valtasi paniikki. Hän humautti miestä päähän, suoraan silmien väliin, lingolla jonka oli tiputtanut toiseen käteensä. Sinne aseteltu kivi teki tehtävänsä ja Razor päästi irti kivusta älähtäen ja rämähti takamukselleen ja maahan kiroten.
Abi ei ajatellut mitään vaan kipaisi jaloilleen ja lähti juoksemaan leiriä kohti. Juokseminen oli helppoa nykyään ja Abi oli vahvistunut, jotenka ei vienyt kauaakaan kun tyttö juoksi leiriin. Juostessaan hän oli myös suuttunut. Kuinka Razor kehtasi? Abi ja mies eivät varsinaisesti olleet parhaita ystäviä, sillä tuo aina murahteli ja välillä jopa kivahti hänelle. Tyttö ei ollut sanonut mitään, mutta mies oli pelottanut häntä aina hieman. Hän oli kuitenkin uskonut, ettei tuo satuttaisi häntä tai pakottaisi häntä tekemään mitään noin kamalaa! Abi ei syönyt lihaa, kaikkihan sen tiesivät! Kuinka siis tuo oli kuvitellut, että Abi tappaisi jotain niin viatonta kuin pienen kanin? Abi seisoi leirin reunalla keräämässä henkeään kun Raizor asteli leiriin pidelleen toisella kädellä päätään ja toisessa kania, joka vielä eli. Abi tuijotti miestä ja huusi: "Päästä se menemään! Sinä satutat sitä!" "Sinun pitää ampua se!" Razor karjui ja Abi otti muutaman askeleen peloissaan kauemmas. Sitten hän vilkaisi kania ja asettui seisomaan vakaammin. "Ei! Minä en tapa pupua! Se ei ole tehnyt mitään!" Abi kiljui ääni nousten kimeämmäksi vihasta ja epätoivosta. Hän pystyi näkemään kanin kauhun sen silmistä! Se aneli keijua auttamaan. Razor tuijotti Abia ja ennen kuin tyttö ehti tehdä mitään veti tikarillaan pupun kaulan poikki niin, että verta päätyi Abin päälle. Se oli kuumaa ja haisi raudalta, mutta Abi huusi kauhusta. "Se olisi päässyt helpommalla, jos olisit ampunut sen", Razor sanoi kylmästi. Abi nosti katseensa miehen silmiin ja sanoi: "Sinun pitäisi tehdä noin omalle kurkullesi!" Abi oli niin täynnä vihaa ja järkytystä ettei edes tajunnut käyttäneensä komentavaa ääntään. Razorin onneksi, tuo ei ollut puhdas ihminen ja kykeni hieman taistelemaan komentoa vastaan. Silti miehen verinen veitsi lähti kohoamaan hitaasti ylöspäin.