Katse siirtyi jopa hätäisen terävästi Theon puoleen, kun nuorikko paikalle saapui pukeissaan viimein, valmiina lähtöön. Silmät seurasivat pikkuhaukan tulemista lähemmäs, Lotharin ollen täysin ajatuksissaan vielä sen hetken, kun nuoremman kysymys palautti hänet tähän todellisuuteen. Kuinka hän oli voinut?
”
On ollut… töitä”, vampyyri henkäisi, muistellen oliko muka jotain muuta merkittävää viime päivinä tehnyt, kuin juossut Piilopaikan ja kaupungin väliä, siihen vielä Salrabian turhanpäiväisyydet mukaan lukien…
”
Eivät aikaisemmat tapahtumat ole haitanneet, olen toipunut jo niistä. Vapaa aikaa minulla tosin ei ole ollut, eikä tule olemaan tänäkään iltana. Mutta ehkä seuraavana…”, Mordecai jopa haikaili sen hetken perään, kun ehtisi vain istua alas, avata jonkun tasokkaan viinipullon, ja omistaa hetken vain itselleen. Mutta ehkä huomenna…
Lothar kävi availemaan heille jo ovea, astellen jo pihalle odottelemaan tutun kissan vastaansa saaden, että Theo sai hyvästinsä heitettyä kuurapartaiselle. Sen myötä heidän askeleensa lähtivätkin viemään linnaa kohden, vampyyrin olettaen löytävänsä isäntänsä paikanpäältä, tai jostain lähiseuduilta, jos nuo lämpimään olivat ehtineet hakeutua. Kaksikon kulkua väritti pieni kevyt rupattelu, joka kuitenkin alkoi sen myötä tyrehtyä, mitä lähemmäs linnan pihamaalla olevaa tohinaa he ehtivät.
Kyllä kreivi tiedosti Erudessan tarkkailevan itseään viileämmin kuin tavallista, siniverisen näyttäen sen kuitenkin tyystin ohittavan, kun Arethdriel teetään maistoi. Nyt ehdotus oli heitetty ilmoille heidän kaikkien kuullen, Arethin varmuuden vuoksi pysytellen hiljempaa näin yleisesti asiasta, eikä sen tähden Seyrin nimeä ääneen maininnutkaan. Erudessa kuitenkin näytti ymmärtävän kenestä oli puhe, jääden hetkeksi selvästi harkitsemaan puolisonsa sanoja, kunnes siihen myöntyi.
Kuten Arethdriel oli arvaillutkin, halusi kreivitär pojille kummitädiksi Delian. Siniverinen nyökkäsikin hymisten naisen sanoihin, ilmaisten näin myöntyvänsä kyllä tähän suunnitelmaan. Tietenkin Areth olisi halunnut antaa sedän viran Aranille… mutta sattuneista syistä asiat olivat nyt kuin ne olivat, eikä kreivi halunnut Arania lähellekään omaa jälkikasvuaan varsinaisesti. Ties millaisen hysterian se olisi herättänyt myös Erudessassa, joka muutenkin tuntui vierastavan ajatusta kuninkaasta nykyiseltään.
”
Ainakaan itse en ole asiasta häntä häirinnyt, tokkopa Winderkään hiljaisuudestaan päätellen”, tummatukkainen pohti, ”
Joten annan sinulle täyden kunnian kysyä sitä häneltä itse, tavalla tai toisella”, Arethdriel hymisi mielissään teensä ääreltä, aistien kuitenkin myös erään auran saapuvan viimein paikalle. Tästä oli tulossa hyvä päivä, sillä Arethdrielistä ainakin tuntui, siniverisen karistaen turhat huolet yltään sillä hetkellä valoisampien ajatustensa tieltä.
Tilojen ovensuuhun ilmestyi kreivin puheiden myötä tuttu velho, joka paikalle oli saapunut Theon johdattelemana huomattuaan kreivin ja kreivittären aurojen sotilastupien suunnalta. Paikalla oli muitakin, todennäköisesti kuiskauksen sotilaita, sekä Winder itse, jonka seurassa pariskunta sillä hetkellä teetä nauttien istui. Lothar asteli leukaansa alemmas painaen lähemmäs siniveristä, seisahtuen sen pöydän läheisyyteen kreiviin hiljaisena katsoen ja sen äärellä oleville kumartaen elegantisti.
”
Olet myöhässä”, Arethdriel ilmoittikin ensitöikseen, sormiaan napauttaen tuolinsa käsinojaa vasten malttamattomana odottaen, mikä siihen myöhästymiseen lieni syypää. Hän ei tavallisesti ojentanut Mordecaita mistään, velhon ollessa niin äärimmäisen täsmällinen ja tarkka siitä mitä oli sovittu. Hän ei olisi välttämättä halunnut tehdä sitä nytkään, mutta tietynlainen arvokkuuden säilyttäminen näin julkisesti vaati tietenkin häneltä omanlaisiaan velvollisuuksia, jonka varmasti Mordecaikin ymmärsi, vaikka siniverisen tähtäimeen joutuikin.
”
Pahoitteluni”, vampyyri kuulosti harvinaisen nöyrältä, vaikka kylmältä itseltään näyttikin, ”
Henkilökohtaiset menoni veivät enemmän aikaa kuin oli tarkoitus, herrani”.
”
Anna olla viimeinen kerta, kun henkilökohtaiset menosi menevät sovittujen edelle”, Areth napautti välittömästi torahampaiselle takaisin, kreivin ilmeen kuitenkin pehmeten, ”
Mutta tärkeintä kuitenkin, että pääsit paikanpäälle. Ehdimme jo istahtaa teelle tosin, joten joudut odottamaan ikäviksesi pienen hetken että minnekään tästä joudamme”.
”
Tietenkin”, Lothar totesi syvään nyökäten, näyttämättä olevan lainkaan pahoillaan siitä että joutuisi odottamaan, ollen tätä kutakuinkin olettanut jo kun tuville saakka oli joutunut tulemaan, ”
Toivoisin voivani myös pyytää teiltä palvelusta, herrani”, vampyyri jatkoi kuitenkin vielä.
”
Keskeytit keskustelumme, malta hetki että saamme asiamme loppuun, ja kuuntelen pyyntösi sen jälkeen”, kreivi hymähti kysyvästi vilkaisten mieheen, joka häneltä harvoin mitään oli pyytänyt. Mutta ehkä tämän kerran nyt sitten, ja olihan Dariuskin ilmaissut halustaan puhua velholle vielä, joten heillä tuskin oli teehetkeäkään kiirettä lopettaa.
//Joooooo! Oma halinalle, niille teille jäi kataluus. Deli kesyttää itelleen viä eläintarhan ja alkaa yksin pitään sitä. Siinä eläintarhassa ne elukat onkin sitten vapaana kirmaavia. Turvallisuutta ei taata. Oma vastuu.
TTTTTTÄYTETTY ELÄIN!!!!!!!!!//