Käärmeenpesä

Suuria ja pieniä, koreita ja hieman vaatimattomampia. Saleja löytyy jokaiseen käyttötarkoitukseen, kaiken kokoisia ja näköisiä.

Valvoja: Crimson

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Tammi 2020, 19:58

Iriador, Arethdriel, Delathos, Mordecai


Iriador pysytteli rauhallisena haukansilmäisen vierellä, yltyen pienesti hymyilemään jopa miehelle, haluten vain kaiken olevan paremmin. Hän olisi toivonut ettei vastaavaa välikohtausta olisi tarvinnut enää tapahtua, mutta eipä heillä tainnut olla kyseisen suhteen mitään tekemistä, joka olisi voinut muuttaa tämän iltaisia tapahtua jollain tapaa. Mutta pääasia oli, että se oli ohi nyt. Darius rauhoittui, Iriador sai paremmin kuulla mitä oli oikeastaan edes tapahtunut ja he pääsivät järjestämään lopulta huonetta parempaan kuosiin, vaikka illan olisikin voinut käyttää sadoin eri tavoin juuri nyt. Loppujen tavaroiden pakkaaminen ja juhlavaatteiden puunaaminen sai suosiolla jäädä huomiselle, väsymyksen alkaessa tulla vastaan hyvinkin pian matkaamisen ja päivien takaisen stressin tähden. Muttei se kuitenkaan haitannut, punapäisen pyrkiessä silti pysymään kumppaninsa vieressä hereillä turvana niin pitkään kuin vain suinkin kykeni, lopulta kuitenkin simahtaen katkonaiseen uneen yön tunteja viettämään.

Aamulla kaikki tuntui olevan paremmin. Viime iltaisista tapahtumista Iriadorin kasvoilla muistutti korkeintaan se kapea punainen naarmu, joka punapäisen vasenta poskea halkoi hänen toiselle arvelleen saakka, puhumattakaan niistä lattian jäljistä, jotka he eilen olivat peittäneet kuitenkin matolla. Mutta niitä ei tarvinnut miettiä nyt, kaksikon heräiltyään alkaessa valmistautua tulevaan päivään ja sen rientoihin.
Iriador pysytteli koko aamupäivän tiiviisti Dariuksen matkassa. Vaikka ympärillä oli muitakin, koki Iriador valtavaa tarvetta pitää silmällä Haukansilmää ja muita, punapäisen seuloen aurallaan kuin mikäkin tutka konsanaan tuttua porukkaa kaikkien mahdollisten vaarojen varalta. Tietenkin sellainen voimien käyttö väsytti myös, mutta punatukkainen ei antanut sen näkyä kuin korkeintaan satunnaisina haukotuksina ja tarpeena istahtaa alas, minkä saattoi hyvinkin pistää vain eilisiltaisesta johtuvan väsymyksen ja puolikuntoisuuden piikkiin.
Juhlapäivän aamuun kuului kuitenkin myös erään toisen saattueen vastaanottaminen, kun itse haltioiden kreivi alaisineen saapui aikaisin linnan tuntumaan. Se oli ainoa hetki kun Iriador malttoi laskea Dariuksen omilleen. Korkeahaltia päätti jäävänsä sisätiloihin katsomaan vielä viimeisiä heidän tavaroistaan kasaan ja valmiiksi pakattavaksi sillä välin, kun haukansilmäinen kävisi oman panoksensa antamassa siniverisen ja tuon kumppanin vastaanottamiseen.

Pihamaalla odottikin omanlaisensa kaaos saattueen tähden, sitä linnan palveluskunnan yrittäessä purkaa aluksi ratsuja paikalta pois saattaen, jottei kukaan isojen elikkojen jalkoihin jäisi. Yhtälailla puolisonsa tavoin näyttävään valkeaan takkiin sonnustautunut kreivi luovutti kookkaan yksisarvisen ja peuran risteytykseltä näyttävän tumman ratsunsa, jonka selänharjaa ja kaulaa koristivat mustankirjavat höyhenet, tallipoikien paapottavaksi. He tulisivat yöpymään linnalla tänä iltana, ja suunnitelmissa oli lähteä jo huomenissa, tai ylihuomenissa Kuiskauksen ajantarpeen mukaan takaisin kylään. Areth ei ollut lainkaan innoissaan järjestettävistä juhlista monesta eri syystä, joista merkittävin lieni hänen ja serkkunsa myrskyisänä säilyneet välinsä. Mutta pieni toivonkipinä mielessään Arethdriel uskoi vielä mielessään, että juhlien hieman pehmiteltyä Aranoria, he voisivat yltää keskustelemalla setvimään suhteensa jälleen kuntoon. Se oli kuitenkin tulevan illan murhe, höyhenkauluksista viittaansa ylleen paremmin asettelevan kreivin katseen tarttuen paikalle saapuneeseen eliittikenraaliin, Arethin suoden tuon kumarrukseen vastaukseksi päällään hillityn nyökkäyksen.
Kyllä, tällä kertaa. Älä nuolaise kuitenkaan vielä, sillä täytyyhän meidän taittaa matka vielä takaisinkin”, arpiaan kasvoillaan kantava kreivi virkkoi, hillitysti virnistäen Winderille, nopeasti miehen olemusta silmillään arvioiden pintapuolisesti, ”Mutta olettehan silloin lähdössä vielä mukaamme. Saattueemme lienee alkavan kuitenkin näyttää sen verran suurelta ja sotilaalliselta siinä vaiheessa, että kimppuumme on turha käydä enää kuin tyhmän”.

Näytät väsyneeltä”, Arethdriel hymähti kuitenkin, katseensa kohottaen Winderin kasvoille sen sijaan että olisi vilkuillut enempää muiden menemisiä ympärillä, ”Noinko paljon pakkaaminen verottaa miestä?”, kreivi jatkoi hymyillen, lähinnä kiusaten. Kyllä hän tiesi, että tavaroiden läpikäyminen saattoi olla raskastakin, varsinkin jos ne sisälsivät muistoja, pakkaamisesta sitten puhumattakaan. Ehkä kaupungista lähteminen myös stressasi ja loi unenpuutetta? Eihän kreivi ollut millään tavalla tietoinen haukansilmäisen vierailusta Briarissakaan, saati edellisiltaisista tapahtumista sotilastuvilla, Arethin asettaen arvauksensa korkeintaan käytännöllisiin asioihin sen sijaan, että olisi lähtenyt kuulustelemaan mistä Winder täsmälleen oli tummat silmänalusensa saanut.


Tuville saapuneen siniverisen lisäksi, kaupunkiin oli palannut myös Mordecai. Hänen oli ollut määrä saapua kreivin ja kreivittären joukkoja vastaan kaupungissa, minkä tähden Lothar olikin aikaisin liikenteessä, sillä hän halusi virkansa puolesta myös vierailla vielä toisaalla, ennen kuin joutuisi loppupäivänsä viettämään muualla. Omia erikoisia reittejään kaupungin maille putiikkinsa kautta saapunut vampyyri olikin ottanut suuntansa kohti tuttua tupaa sotilastupien lähistöltä, sen kevyen lumen peittämälle polulle käyden viimein astumaan.
Lotharilla oli yllään pitkä laahuksellinen valkea takki, jonka alta pilkottivat jo hänen arvokkaat juhlavaatteensa iltaa varten, sillä velho ei nähnyt tarpeelliseksi kuluttaa montaa asupartta yllään varsinkin, jos joutuisi hovissa kreivin ja kreivittären seurassa viipymään. Mordecain asustuksen pääväri oli yksinkertaisesti synkänmusta, joka vallitsi niin hänen röyhelöhihaisessa ja kauluksellisessa aluspaidassaan, sen ylle asetetussa kapeassa miestenkorsetissa ja tummissa housuissa. Kyseessä oli selvästi vanhempaa haltioiden muotia, jonka arvo vastasi yhä kuntonsa puolesta alkuperäistä, sillä Lothar ei ollut käyttänyt sitä turhan usein missään yhteydessä. Muuten yksinkertaista asukokonaisuutta verhosikin vielä kiinni napitettu näyttävällä kauluksella varustettu kiiltäväkankainen takki, sekin musta, minkä helmanpieliä koristivat vain tietyssä valossa esiin pilkahtavat luonnonläheiset ja kukkaköynnösten kuviot.

Kasvoillaan oli totisenrauhallinen ilme, kun Mordecai lähestyi tuvan kuistia, kenkänsä lumesta kopauttaen kepeästi jälkimmäistä porrasta vasten. Hän oli juuri aikomaisillaan nostaa kätensä koputtaakseen hiljaisen torpan ovelle, kun se yllättäen kävikin hänen edessään raottumaan. Siinä missä tuttu haukansilmäinen oven toisella puolen säikähti, säpsähti myös Lothar hillitysti korvanlehtiensä värähtäen, helmiäisten silmiensä jääden hetkeksi vain katsomaan hämmentynyttä Theodluinia. Se katse kävi kuitenkin tipahtamiin omiin jalkoihin, kun Delathoksen suorastaan valtavanoloinen kotikissa kävi kiehnäämään häntä vasten, leikkisästi livahtaen sitten vampyyrin takin laahuksen alta eteenpäin omille teilleen.

Ajattelin vain poiketa nopealla vierailulla näillä kulmilla ollessani”, no, ehkä se ei aivan koko totuus ollut, mutta lieni riittävän tähän hätään. Tietenkin Mordecai oli halunnut tulla varmistamaan sattuneista syistä, ettei Zhiermatui ollut ehtinyt käydä kaaostaan kylvämässä tänne, vaikka tuolla varmasti olisi siihen ollut kyseenalaiset syynsä. Mutta tönö oli vielä pystyssä, ja niin vaikuttivat olevan sen katon alla asuvatkin, N’drayerin kuulemma tosin yhä ollen vuoteessa, vaikka aamu oli ehtinyt jo pitkälle.
Theon antaessa hänelle tilaa astua peremmälle, käytti Lothar tilaisuuden hyväkseen sisään astellen pakkasesta lämpimän huoneen puolelle. Mikään ei ollut muuttunut sitten viime kerran, vaikka käyttöesineet olivatkin hänen silmissään vaihtaneet paikkaansa, mutta muuten kaikki oli ennallaan. Velho kävi myös vilkaisemaan peräänsä sitä ulko-oveen jättämäänsä kuviota, astellessaan asunnon poikki tummahipiäisen makuukammarin oviaukolle, jossa isäntä itse peittonsa alla puoliksi röhnötti pelkät silkkiset haaremihousut jaloissaan.

Eikö sinun kuuluisi olla sotilastuvilla?”, Lothar hymähti kätensä puuskaan kohottaen, saaden Delathoksen vilkaisemaan puoleensa kysyvänä puoliunestaan. Missä välissä vampyyri oli tänne ehättänyt ilmestyä? Oliko tuo ollut täällä pidempäänkin vai tullut vasta? Ja mitä pirua tuo ylipäätään täällä taas teki?
Ääh, ei minua siellä tarvita. Olisin egoni kanssa vain tiellä”, Delathos hymähti ykskantaan verenimijälle takaisin, lähes ehtien asetella kätensä takaisin kasvoilleen, kun Mordecai jo viskasi pienellä käsiliikkeellä vuoteesta peitot pitkin lattiaa, saaden pikku tempullaan tummahipiäisen hätkähtämään sijoillaan hätäisesti hymähtäen.
Nouse ylös, pukeudu”, velho ilmoitti totisilta kasvoiltaan alas katsoen kulmiaan kurtistavaan kuurapartaiseen, joka kuitenkin kävi kampeamaan istumaan vuoteen reunalle jo heräilläkseen paremmin - vaikkei yhtään olisikaan kiinnostanut.
Onko luonasi vieraillut ketään äskettäin?”, Mordecai esitti tutun kysymyksensä Delathokselle ovelta matkoihin kääntyessään voidakseen istahtaa alas siihen sytytellyn takan ääreen divaanille, huolehtien tarkoin ettei pitkän pihatakkinsa helman päälle istunut sitä rutatakseen.
Theolle tuotiin tämän iltaisia juhlia varten puku eilen, näyttäkööt itse jos haluaa, ei täällä kuitenkaan muita ole käynyt”, kuuraparta ärähti kammarista hiuksiaan setvien, itsekseen jääden mutisemaan mitä se vampyyriä liikutti ketä hänen kulmillaan kulki. Kumma kun ei vielä kysellyt hänenkin menemisistään. Lothar sen sijaan divaanillaan istuen kävi vastauksen saatuaan vilkaisemaan viimein paremmin Theon puoleen, "Entä kuinka sinä olet pärjännyt?", velho näki tarpeelliseksi kysyä kohteliaisuuttaan nuorempaakin näin huomioiden, huomaamattomasti pikkuhaukalle hymyillen.


//Alkais kyl sellaset myllyt et oksat pois ja vieläpä jostain täysin pikkumaisesta syystä perinteisesti. Morde ei kehtaa kun Katalalla näyttää kerrankin olevan vilpittömästi hauskaa. Sulta palaa vielä sulakkeet kun se kunnolla alkaa perseillä siin etupihalla. Sen sijaan et merkitään meidän offit // nii pitäis laittaa vaan et k/agna//. DELICATET TULEE SUN UNIIS KOHTA. NELJÄ MENI TAAS//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Tammi 2020, 20:57

Darius hymähti pienesti kreivin vastaukselle, nopean, lähes huomaamattoman virneen käväisten eliitin kasvoilla, kun Arethdriel takaisinmatkaamisesta muistutteli. Eiköhän sekin sujuisi hyvin, tai toivoa ainakin saattoi.
”Osa meistä lähtee matkaanne. Osa tulee myöhemmin perässä. Se, lähdenkö minä, riippuu täysin siitä miten ehdin järjestämään asiat täällä. Yksi kapteeneistani jää alaistensa kanssa kaupunkiin ja minun pitää varmistaa, että heillä on kaikki asiat kunnossa, ennen kuin voin siirtyä piilopaikkaan”, Eliittikenraali selitti, samalla kun otti pari askelta lähemmäs kreivikaksikkoa, tehdäkseen keskustelusta yksityisemmän. Erudessa huomasi tämän eleen kyllä, käyden yhtälailla lähemmäs astumaan, lähes kiinni kumppaniinsa, naisen pysytellen kuitenkin hiljaa yhä. Ei hänellä ollut mitään sanottavaa ja eivätköhän heistä kaikki olleet sujut sen kanssa, ettei kreivitär aikaansa tuhlaisi turhanpäiväiseen rupatteluun.

”Pakkaaminen on jäänyt vähäiselle viimepäivien tähden”, Darius aloitti, haukankatseen kiertäen lähituntumaa, eliitin arvioiden kuinka äänekkäästi voisi puhua ilman, että kukaan kunnolla kuulisi. Onneksi pihamaalla oli sen verran hälinää ja ääntä muutenkin, ettei kukaan varmasti kunnolla kuulisi, ellei ihan lähituntumaan todellakin tulisi.
”Jouduimme vierailemaan Briarissa Mir Valdorenin kanssa. Seyrin oma kyläläinen oli yrittänyt murhata hänet, melkein onnistuenkin”, Eliitti kertoi suoraan, katseensa kääntyen Arethdirelin kautta Erudessaan. Tuota tämä asia taisi koskea enemmän loppupeleissä, kreivittären ollessa sukua hopeaveriselle.
”Onko hän kunnossa?”, Kreivitär kysyikin nopeasti, selvästi muuttuen huolestuneeksi kuulemastaan.
”On, hän selvisi, saimme hankittua hänelle asiantuntevaa apua myrkytystilan parantamiseen… Hänen kimppuunsa käynyt kuului samaan piiriin, mitä aikanaan Mir Valdorenin murhaa yrittänyt salamurhaaja”, Darius olisi voinut kertoa koko totuuden. Mainita veljeskunnan, kertoa Mordecaista ja siitä mitä oli tapahtunut. Mutta, vaikka oli uhonnut vampyyrille kertovansa kreiville tapahtumista jos niin halusi, päätti Haukansilmä olla puheissaan ympäripyöreä ja ei nimennyt nimiä. Jos Arethdriel tai Erudessa hänen puheistaan osasi nimiä yhdistää tapahtumaan, ei se hänen vikansa ollut.

Erudessa oli huojentunut kuullessaan, että Seyr oli kunnossa. Hänen pitäisi kirjoittaa puoliveriselle jossain vaiheessa ja kysellä kuulumisia ja tuon vointia. Se, miksi Winder taas kertoi murhaa yrittäneen omaavan kytköksiä sotilaansa murhaa yrittäneeseen salamurhaajaan, ei Erudessa ymmärtänyt. Kenties häneltä oli jäänyt kuulematta joku solmu tästä sotkusta, mutta kreivitär ei käynyt asiasta sen paremmin kyselemään, ei ainakaan nyt näin julkisella paikalla. Sen sijaan kreivitär pisti merkille sen rintakorun eliittikenraalin takissa, hetken sitä arvioivasti katsellen, osaamatta kuitenkaan mitään siitä sanoa. Paitsi sen, että moinen oli epätavanomaista eliittikenraalille, joka harvoin mitään koruja käytti. Nättihän se oli, mutta jos sillä oli jonkinlainen symbolinen tarkoitus, ei Erudessa ollut siitä tietoinen.
”Kerrohan, pystytkö lukemaan ajatuksiani…?”, Darius siirtyi seuraavaan aiheeseen, puhuen nyt Arethdrielille. Eilinen kohtaaminen demonin kanssa oli jättänyt eliitin epävarmaksi taivaanturmelijan korun suhteen, joka yhä kuitenkin kenraalin kaulaa koristi vaatteiden alla. Mutta hän halusi tietää, eikö se enää toiminut ja kukapa olisi ollut parempi sen kertomaan, kuin kreivi. Aranhan olisi varmasti asiasta huomauttanut, mutta sattuneista syistä Darius ei halunnut asiaa testata itse kuninkaan kanssa…

”Ja missä lienee hämäräperäinen henkivartijanne?”, Eliitti kävi vielä tiedustelemaan, jo aikaisemmin haukankatseellaan etsien Mordecaita muiden joukosta. Tuota ei kuitenkaan paikalla näkynyt, vaikka kenraalin ymmärtääkseen tuon oli tarkoitus paikalle kreiviparin mukana saapua.
Erudessa ei siihen osannut vastata, olkiaan lähinnä kohauttaen ja vilkaisten Arethdrielin puoleen, odottaen josko tuolla olisi valaisevaa tietoa eliittikenraalille.


Mordecailla ei kuulemma ollut mitään maailmaa mullistavaa asiaa vierailla N’drayerin kotona. Tuo vain sattui olemaan kulmilla ja päätti poiketa. Theo hymyili, kulmiaan pienesti kohottaen, asiaan sen kummemmin tarttumatta. Mordecai kun vaikutti henkilöltä, jolla oli monta rautaa tulessa samaan aikaan ja tuolla ei ollut aikaa saatikka sitten mielenkiintoa tehdä ylimääräisiä sosiaalisia käyntejä muuten vain.
Pikkuhaukka sulki ulko-oven jahka vampyyri sisään oli tullut, seuraillen sitten kuinka vanhempi maagi muitta mutkitta kuurapartaisen makuukammarin ovelle, käyden kyseenalaistamaan aamulaiskan eliittikapteenin tekemisiä. Huvittunut hymy kohosi puoliverisen kasvoille, tuon seuraillen kaksikon keskustelua sivusta, Mordecain päätyen käskemään pohjoisenhaltiaa nousemaan ylös ja pukeutumaan. Siinä missä velho kääntyi makuukammarin ovelta pois, käveli Theo nopeasti käymään kyökin puolella, pistääkseen teeveden kiehumaan. Samalla hän kuitenkin kuunteli vielä tarkkaan kaksikon keskustelua, pistäen merkille, kuinka Mordecai jälleen tiedusteli käsipuolelta, oliko kukaan käynyt hänen luonaan.

Theo palasi oleskelutilaan, katseen kohdistuen alas istahtaneeseen velhoon, joka hänen vointiaan kyseli.
”Ihan hyvin. Mitä nyt nukkunut huonosti, tämäniltaisen juhlan jännittäminen söi osan yöunistani”, Theodluin hymähti, askeltaen lähemmäs velhoa, katsellen tuon siistiä olemusta päästä varpaisiin, voimatta väittää, etteikö vampyyri olisi jälleen näyttänyt komealta, omalla mystisen hillityllä tavalla
”Oletko jättänyt kertomatta jotain?”, Theo puolestaan kysyi, käyden suoraan asiaan ja jättäen ne vointienkyselyt nyt välistä, ”Merkit ovessa, toistamiseen kyselet onko joku vieraillut täällä… Pitäisikö meidän tietää varautua johonkin?”.



// :DD Voi huoh. Ja morde perkele, tee jotain. Mä lähetän laskun sulakkeista sit Katalakerholle. Ja todellakin, ei eksyis kukaan vahingossakaan lukeen näitä. DELICATE SAA TULLA UNIIN ANYTIEM. NELJÄ MENI mut hei tänään on neljäs päivä et, tänään on 24h neljä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Tammi 2020, 22:45

Arethdriel säilytti heidän katsekontaktinsa maltillisena, antaen niin Winderin kuin Erudessan astahtaa lähemmäs itseään, jotta he saisivat keskustella rauhassa ilman ylimääräisiä osanottajia. Saattoihan joku ympärillä kuunnella heitä, kaikkien kuitenkin ollen ympärillä omissa tohinoissaan matkatavaroiden ja jatkoselvittelyjen suhteen niin aikatauluista kuin yöpaikoistakin, jottei kenelläkään oikeastaan ollut edes saumaa siten vain lyöttäytyä lisäksi heidän seuraansa.
Jos kenraalini tarvitsee lisää aikaa asioittensa järjestelyyn niin me järjestämme sen. Olen varannut ylihuomiseen saakka aikaa viipyä täällä tarvittaessa, jos sekään ei riitä, otaksun että saavut jälkimmäisten joukossa kylään myöhemmin”, kreivi puki suunnitelmansa lyhyesti sanoiksi. Darius itse määritelkööt aikataulunsa omiin tarpeisiinsa sopivaksi, ja he voisivat sovitella niitä yhteen sitten myöhemmin saman pöydän ääressä, kun sopiva hetki koittaisi.

Haukansilmäinen kävi kuitenkin kertomaan varsinaisen syyn siihen, miksi tuli aikataulussaan muita jäljessä. Briarissa oli sattunut ikäviä, joka ymmärrettävistä syistä oli vienyt Winderin ajasta osan, kun nuo olivat paikanpäällä saakka vierailleet. Tietenkin tieto järkytti myös kreivitärtä, jonka puoleen Arethdriel vilkaisi ja välittävästi naista käsivarteen hipaisi huomaamattomasti heidän välillään, toivoen tietenkin ettei Erudessa tiedolla vaivaisi päätään tänä iltana. Pääasia lieni että kaikki Briarissa oli päättynyt parhain päin, eikä Seyrille ollut sattunut ikävämmin – sillä siitähän Erudessa olisi pillastunut, jos olisi saanut kuulla mieleiseksi tunnustaneensa sukulaisen yhtäkkiä vain kuolleen, vaikka Winder todennäköisesti olisi siinä tapauksessa ollut kertomansa suhteen yhtälailla hienotunteisempi. Hänellä oli muutenkin ollut työn takana saada kreivitärtä suostumaan siihen, että he ottaisivat näihin juhliin osaa kaikkien mieliksi. Saisihan platinatukkainen tavata myös Deliaa samalla, ja pitää häntä silmällä, mikä tietenkin lopulta oli pehmitellyt jäärouvan mieltä edes aavistuksen.
Kreivin eriparinen katse kuitenkin palasi takaisin Dariukseen tarkkaillen tuon puhuessa Briarin rauhaa rikkoneen kuuluvan samoihin piireihin, kuin kumppaninsa murhaa aikanaan yrittänyt. Kyllä Arethdriel tiesi keitä eliitti niillä piireillä tarkoitti, vaikkei silminnähden käynyt ilmettään siitä vääntämään tai asiasta edes sanailemaan takaisin toiselle tummatukkaiselle. Mutta hän kyllä tiesi keneltä tulisi kyselemään asiasta paremmin ja vaatimaan vastauksia jälkikäteen.

Winderin kysymys sai kuitenkin hänet kohauttamaan kulmaansa, Arethdrielin tietämättä miksi Darius erikseen pyysi häntä sorkkimaan mieltään siten. Kreivi hymähtikin pitkään, katseellaan pikaisesti silmäillen Winderiä. Siniverisen katse seisahtui lopulta sen erikoisen rintakorun paikkeille, miehen pienesti kallistaessaan päätään ja ojentaen toista kättään hansikkaiden peittämillä sormillaan koskeakseen sen sileää pintaa mutta myös kohottamaan hitusen sen alta ylemmäs, nähdäkseen sen paremmin. Oliko hän nähnyt sellaista rintakorua aikaisemmin jossain? Ei hän muistanut nähneensä. Entä tiesikö hän mitä se tarkoitti? Ehkä?
Se oli kuitenkin hyvä syy yrittää tunkeutua Haukansilmän mieleen, kuten Darius oli toivonutkin. Pieni tekosyy sille teolle, joka tuskin ketään satuttaisi, vaikka Areth olisikin kyennyt sen korun salaisuuden onkimaan nyt kenraalin päästä esille.
Hänen kuului tavata meidät kaupungissa, ei liene ehtinyt vielä tänne vaikka aikataulustamme olikin tietoinen”, Areth takertui kenraalin esittämään kysymykseen Mordecaista, samalla yrittäessään tuon mieleen päästä käsiksi, ”Eiköhän hän piakoin ilmesty paikalle. Lienee parempi muutenkin odottaa Mordecai mukaamme, sillä puhe oli että siirrymme huoneellemme samassa seurueessa kun saavumme perille – kenties voisimme odottaa sotilastuvilla lämpimässä sen hetken, hän tietää kuitenkin tulla etsimään meitä sieltä kun lähemmäs ehtii ja auramme aistii”. Ihan siitäkin syystä, että Lothar näkisi missä heidän huoneensa oli, ja mitä kulmia joutaisi pitämään silmällä, jos jotain ottaisi sattuakseen. He tarvitsivat yhteiset pelisäännöt, jotta vierailu hovissa sujuisi moitteetta, ja jotta vampyyri kykenisi virkaansa toimittamaan kutsuvieraiden joukossa huomaamattomasti, yhdeksi piilopaikasta siniverisen seurueeseen kuuluvista ystävistä ja kutsutuista vieraista lukeutuakseen.
Oletan, että kannat sitä korua kaulassasi, kuten tavallista”, Areth jatkoi asiasta seuraavaan siirtyen, tuoden kätensä takaisin omalle puolelleen, katseensa nostain myös takaisin Winderin kasvoille päätään pienesti pudistaen, ”Sillä en kykene lukemaan ajatuksiasi”.
"Ja miksi ihmeessä sinua kiinnostaa missä velhoni kulkee? Vieläkö jaksat epäillä häntä yhtä kiivaasti kuin kartanollani teit aikaisemmin?".


Delathos kävi nyrpeänä nokkaansa verenimijän tähden nostelemaan peitot myttyyn takaisin vuoteelle, jättäen sen levälleen tuulettumaan samalla kun katseellaan etsi lähistöltä jotain päälle pantavaa. Tummahipiä kävi vaihtamaan housunsa tummannahkaisiin, ja kiskomaan ylleen vaaleakankaisen paidan, jonka kaulus jäi paljastamaan hänen rintakehästään osan, sukat kinttuihinsa vielä vetäisten käyden astelemaan esille. Velho näytti haastattelevan Theoa kuulumisten kannalta, nuorikon niihin vastaillessa, Delathoksen korkeintaan hymähtäessä kaksikkoa kuunnellessaan. Vaikka muuten olikin ollut vaikeaa, ja Del oli eilen käynyt vakavamman keskustelun iltatuimaan Winderin kanssa - mistä olisi voinut olettaa että käsipuoli olisi ryypännyt itsensä murheisiinsa pöydän alle, muttei ollut – olivat hän ja Theodluin tulleet yllättävän hyvin toimeen keskenään nämä pari päivää. Ehkä siihen syy oli haukanpoikasen aikaisempi tunteistaan tunnustaminen, jonka myötä kuuraparran varsinainen äyskäröinti kersaa kohtaan oli jäänyt taka-alalle, vaikka hän toisinaan kiusallaan nuorta velhonalkua härnäsikin sanoillaan. Se omituinen lämmin tunne muutaman päivän takaa vieraili yhä toisinaan rinnassa, Delin ollen jättänyt sen kuitenkin omaan arvoonsa, eikä hän ollut kiinnittänyt siihen varsinaisesti kunnolla edes huomiota tai asiasta ääneen puhunut. Ehkä se johtui N’thiszedratamista, mutta olipa mitä hyvänsä, ei Delathos kokenut asian olevan tärkeä ja huomioon otettava, ainakaan vielä.

Mordecain huomio sen sijaan oli Theodluinissa, vaikka hän askelista kuulikin Delathoksen saapuneen taempaa jo tuvan puolelle. Pikkuhaukka tuumi voineensa hyvin, vaikka juhlien jännittäminen olikin yöuniaan häirinnyt. Syy lieni ymmärrettävä, olivathan juhlat tavallista tasokkaammat, joka puolella tulisi olemaan aatelisia, ja jokaiselta osallistuvista vieraista odotettiin moitteetonta käytöstä. Lothar kuitenkin uskoi Theodluinin pärjäävän, etenkin jos pörräisi Kuiskauksen mukana, nuorukaisen käytöstavoissa kun ei ollut moitittavaa, vaikka Theo osasikin olla utelias toisinaan.
Pikkuhaukan kysymys sai vampyyrin kuitenkin hämilleen sekunnin murto-osaksi, tummatukkaisen kallistaessa päätään aavistuksen, kun hän kuunteli Theon esittämiään huolia. Katse pitkien silmäripsien takaa laski viistoon lattianrajaan, vakavan ilmeen värähtämättä edes vanhimman kasvoilla, kun Lothar mietti mitä olisi Miaroralle kertonut. Totuuden, tietty, ei ollut hänen tapaistaan valehdella sellaisille joista hän välitti. Mutta kuinka hän pukisi asian yksinkertaisesti siten, että myös Delathos tajuaisi ottaa asian vakavasti, jos se demoni alkaisikin näillä kulmilla kummitella.
Siinä samassa tummahipiä olikin astellut lähemmäs divaania, ja kävi nojaamaan sen selkänojaa vasten lähemmäs Mordecaita kumartuen piruileva virne kasvoillaan. Theo oli näppärä kuulustelija sille päälle sattuessaan, vaikka Delathos tiesikin että vampyyri saattaisi heille halutessaan valheet syöttää suoraa kultalusikalta ilman, että he mitään osaisivat jälkikäteen edes epäillä.

Aah, salaisuuksia! Kakistahan ulos nyt sitten, vai veikö kissa kielesi kerrankin?”, Delathos virkkoikin, saaden velhon luimistamaan korviaan aluksi, ja nousemaan sitten mukavalta sijaltaan takaisin ylös. Kuuraparta jäi silmäilemään hienohelman perään virnistäen, kuitenkin hilliten ilmettään edes hitusen varautuneena, kun Lothar kääntyi olkansa ylitse katsomaan hänen suuntaansa.
Kaamosmieli on kaupungissa”, Mordecai ilmoitti ykskantaan pelkkää kutsumanimeä killanjohtajasta käyttäen, tietäen kyllä sen pirun kuulevan hänet parhaimmillaan jos hän puhuisi Zhiermatuista tuon oikealla nimellä. Vampyyrin kertoma sai myös Delathoksen vakavoitumaan aivan täysin, veljeskunnan jäsenenä pakkasherran kyllä tietäen kelle se nimi kuului.
Törmäsimme häneen muutama päivä sitten kun toin Theon luoksesi. En tiedä mitä hän aikoo, mutten myöskään aio katsoa asiaa läpi sormieni vain vierestä”, velho selitti lyhykäisyydessään vakavalta asiansa kanssa kuulostaen, ympäri kääntyessään paremmin Delathoksen ja Theodluinin puoleen, yhä noista vanhempaan katsoen, ”Siksi suojasin talosi. Siksi pyysin sinua myös katsomaan heidän peräänsä. Julkiseen varovaisuuteen tuskin on syytä, yksityisestä en osaa sanoa vielä. En tiedä kenet hän on ottanut silmätikukseen tällä kertaa, mutta aion ottaa siitä selvää – siihen saakka pyytäisin teitä pitämään matalaa profiilia, kaiken varalta”.



//RYHMÄRÄMÄ. Morde ohjaa laskun eteenpäin Katalalle. Katala syö laskun. No niinpä, ei tarttis meitäkään enää pahasti katsoa, kun hävyttömyyksiä jauhetaan! Delicatet tulee sun sukkalaatikosta ens yönä valtaan kämpän. 24h4 :D::D:D:D Best day. Mut ei yhtä hyvä kun huhtikuun neljäs//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Tammi 2020, 23:51

”Ja minä arvostan elettänne, kreivini”, Haukansilmä vastasi nopeasti, Arethdrielin ollen valmis antamaan lisäaikaa eliittikenraalille tuon sitä tarvitessa. Kreivipari aikoi kuulemma ylihuomiseen asti odottaa pisimmillään, jonka jälkeen nuo palaisivat takaisin piilopaikkaan. Darius ymmärsi kyllä, ettei kaksikko halunnut kovin pitkään hovissa vierailla. Hänen tietojensa mukaan kreivin ja kuninkaan välit olivat yhä kireät ja tulehtuneet, kreivittärestä sitten puhumattakaan. Eihän Darius sitä tiennyt, mutta hän veikkasi Erudessan olevan paljon enemmän käärmeissään kuninkaalle, kuin Arethdrielin, kerta kreivitär ei edes kunnolla ollut tuntenut Arania ennen tapahtumia, siinä missä Arethdrielilla saattoi vielä jonkinlaiset välit olla toiseen siniveriseen kaikesta huolimatta…
Eliitti oli kyllä huomannut Kreivittären katsoneen hänen takinreunuksen puoleen, jolloin Darius varsinaisesti vasta ymmärsi, että Lorythaksen antama rintakoru oli vielä takinrinnuksessa kiinni. Hän hymähti pienesti, päättäen kuitenkin, ettei se haitannut. Tuskin kovin moni sitä tunnistaisi ja jos tunnistaisi, voisi Darius ehkä asiaa selittää, tahosta riippuen tietenkin. Mutta nyt, olkoot siinä. Ehkä hän jopa pistäisi sen juhla-asuunsa, jos ei muuten, niin ihan vain koristeeksi. Myös kreivi näytti rintakorun huomaavan ja sitä käyden jopa koskemaan, paremmin tutkiakseen, puolittaisen hymyn käväisten Dariuksen kasvoilla.

Areth kävi korua tutkiessaan kertomaan, ettei Mordecai heidän seurassaan vielä ollut, mutta olisi saapuva paikalle kyllä. Velho kulki omia reittejään, eikä ollut saapunut saattueen seurassa. Ja siitäkös Erudessa oli omalla tavalla käärmeissään, jos tuo henkivartijaa halusi leikkiä niin olisi piru vie sitten hännystänyt kreiviä kuin kunnon hengenvartijan kuului! Mutta, eihän kreivitär mielipidettään esiin ollut tuonut, muuta kuin tympääntyneellä hymähtelyllä. Ei hän vieläkään välittänyt vampyyrista heidän elämässään, mutta antoi asian olla, jos Arethdriel uskoi sen olevan hyvä idea.
”Olette tervetulleita tuvillemme, jos mielitte. Mutta varoitan, että siellä vallitsee asteen tai toisen kaaos”, Darius hymähti kreiville, joka ei linnalle halunnut vielä mennä, ei ainakaan ilman verenimijäänsä.
Kävi kuitenkin selväksi, ettei Arethdriel kyennyt hänen ajatuksiinsa tunkeutumaan. Darius nyökkäsi mietteliäänä hymähtäen, asiaa sen enempää kommentoimatta. Sinällään se oli helpotus, sillä nyt hän tiesi, ettei Aran pääsisi hänen päätään tonkimaan. Mutta toisaalta se ahdisti ja sai huolen kohoamaan pintaan, koska nyt Darius ei tiennyt, miten demoni oli saanut tietonsa hänestä ja läheisistään. Tuo oli tiennyt asioita, joita ei voinut tietää ilman, että olisi heille henkilökohtaisesti puhunut. Sen miettiminen jäi kuitenkin taka-alalle, eliitin hymähtäen terävästi kreivin seuraaviin sanoihin.

”Epäilen häntä niin kauan, kunnes epäilyni osoittautuvat todeksi”, Haukansilmä tuhahti, ”Mutta nyt, minulla olisi hänelle asiaa”.
”Ymmärtänette, etten kaikesta ehkä niin vapaasti seurassanne puhu vierailunne aikana”
, Darius jatkoi, ”En vain haluaisi ihan kaiken kertomani joutuvan vääriin käsiin”, eliitin sanat saivat kreivittären hymähtämään terävästi, Erudessan kuitenkin ymmärtävän yskän. Aran osasi lukea ajatuksia. Erudessalla ei ollut tapaa suojautua siltä taidolta ja jos eliittikenraali olisi paljonkin avautunut hänen kuullen, olisi kuningas saanut tietää asioita hänen kauttaan. Erudessa ei ollut ihan varma, pystyikö Arethdriel estämään Arania lukemasta omia ajatuksiaan, se ei ollut tullut koskaan kunnolla mieleen…
”Mutta, tahtonette varmasti jo lämpimään pitkän matkan jäljiltä. Kenties tupamme kyökki pystynee tarjoamaan teille myös lämmintä juotavaa”, Darius lopulta totesi, astahtaen viimein kauemmas ja toisella kädellä pienesti viitaten tupien puoleen, valmiina saattamaan kreiviparin sisätiloihin.


Theodluin ei saanut vampyyrilta heti suoraa vastausta, Mordecain selvästi miettien hetken mitä edes sanoisi. Eipä tuo kuitenkaan ehättänyt suutaan avatakaan, kun kuurapartainen tilanteeseen oli liittynyt ja nyt lähemmäs askellettuaan kävi yhtälailla velholta vastauksia vaatimaan. Theodluin hymähti pienesti virnistäen, alkaen samalla miettimään, millainen noiden kahden suhde oikeastaan oli. Johan Mordecai ajat sitten oli näyttänyt tavalla tai toisella välittävänsä kuurapartaisesta, silloin kun enkeliverisen ja N’thiszedratamin oli tullut. Nyt puolestaan Delathos oli näyttänyt hieman toverillisempaa ja rohkeampaa asennetta vampyyria kohtaan, mitä silloin hakattuna lattianrajassa. Ehkä hänen pitäisi kysyä, millaisissa väleissä kaksikko oli, mutta se ei nyt ollut tämän keskustelun aihe.

Mordecai ilmoitti ”Kaamosmielen” olevan kaupungissa. Oliko Theo kuullut sen nimen aikaisemmin? Ei, ei ehkä, ei hän ainakaan osannut nyt yhdistää sitä heti mihinkään. Mutta Delathoksen reaktiosta päätellen se ei ollut leikinasia, käsipuolen vakavoituen kuulemansa myötä. Vampyyri jatkoi kertoen, kuinka he olivat juuri pari päivää sitten kyseiseen henkilöön törmänneet. Se painostava aura, kenties? Se kuului demonille? Demoni sen täytyi olla, kerta Lothar juuri piruilta suojaavan loitsun oli oveen asettanut. Ja se oli demoni, jonka Delathoskin tiesi. Tuskin kuurapartainen ja yönlapsi montaa demonia tunsivat muuten vain keskenään, joten asian piti liittyä veljeskuntaan. Ja kyseessä tuskin oli ihan mikä tahansa pikkupiru, päätellen Delathoksen reaktiosta ja Mordecain varautuneisuudesta. Joten, tämän päättelyn myötä Theolla loksahti palat paikoilleen, pienten kylmänväreiden ampaisten selkäpiihin.

”Se sama demoni, jonka verellä Seyr myrkytettiin?”, Theo lopulta kysyi varovaisesti, lattianrajaan eksyneen katseensa nostane Mordecain puoleen, ”Eikö sen läsnäolosta kaupungissa kannattaisi ilmoittaa vartijoille?”, kuului jatkokysymys, enkelinpennun lähinnä tuntien itsensä heti tyhmäksi sen jälkeen. Tietenkään veljeskunnan jäsenet eivät omaansa vartijoille ilmiantaisi.
”Ei kai sen länsäolo liity mitenkään Briarin tapahtumiin?”, Puoliverinen kysyikin nopeasti perään, toivoen toisen kysymyksensä jäävän tämän alle.


// MYLLY SAATANA. Ja voi perkele :D Jonkun pitää ostaa Katalalle oma liikkeentunnistimella toimiva valo ni se saa sen kans leikkiä sit. Kelaa nyt katala viettäis tuntikausia koittaen hiippailla sen valon lähelle ilman et se räpsähtää päälle. Mitäs me hävyttömät. SUKKALAATIKKO AUKI! En kyl tiiä haluunko sitä sittenkään tänne tho. Vie vielä timin. HUHTIKUUN NELJÄTTÄ ODOTELLESSA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Tammi 2020, 02:19

Kreivi hymähti, kuitenkaan alkamatta väittää vastaan Dariukselle. Jos tuo, kuten Erudessakin, halusivat epäillä Mordecaita omista syistään, niin epäilkööt. Ei se ollut hänen asiansa, saati sitten hänen murheensa edes, Arethdrielin itse luottaen siihen että sopimus heidän välillään myös piti, eikä Lothar ollut kääntämässä selkäänsä hänelle edes tiukan paikan tulleen. Velho pelasi hänen pussiinsa, ja jos tuo kehtaisikin hänen luottamuksensa pettää, löytäisi mokoma itsensä hirrestä ja sen myötä Istralin ruokapöydästä alta aikayksikön.
Mutta jotain asiaa Winderillä oli velholle, Dariuksen pysytellen harvinaisen salaperäisenä asiansa suhteen, epäsuorasta kieltäytyen siitä sen enempää puhumatta tässä seurassa. Ja ehkä niin oli parempi, kun otti huomioon Erudessan läsnäolon, jonka kautta Aran olisi halutessaan saanut Winderin asioista tietää jos he tässä olisivat alkaneet paremmin aiheesta keskustella. Hän itse osasi suojautua väliaikaisesti siltä taidolta nykyisin, mutta samalla Areth myös uskoi ja kunnioitti heidän sopimustaan Aranin kanssa siitä, etteivät he toistensa ajatuksiin pyrkineet tunkeutumaan. Mutta tilaisuutta siihen urkintaan he eivät kuitenkaan tulisi Aranille antamaan tällä kertaa, tummatukkaisen ymmärtäväisenä nyökätenkin Dariuksen sanoihin siltä seisomalta.

Samalla Winder ehdotti myös sisätiloihin siirtymistä, ollen aikaisemmin myös varoittanut tupiensa mahdollisesta kaaoksesta, joka oli saanut Arethdrielin hymyilemään vinosti. Tuskinpa heidän tupansa olivat yhtään sen paremmassa kunnossa, kun Erudessa oli pitänyt huolta siitä että sotilaiden tuli järjestää kookkaampi siipi tilaa Kuiskauksen majoittumista varten tyhjäksi heidän poissa ollessaan. Olihan se iso muutos myös heidän sotilastuvilleen, vaikka kuitenkin pelkkä väliaikainen ratkaisu siihen saakka, että lumet sulaisivat, aivan kuten siniverinen oli luvannut.
Kupillinen teetä tuskin pahaakaan tekisi odotellessa. Ei meillä kiirekään ole, kun matkatavarammekin jo huoneellemme vietiin edeltämme ilmoittamaan saapumisestamme”, Areth virkkoi käydessään käsivarttaan tarjoamaan Erudessalle saattaakseen platinatukkaisen mukanaan tuville, ”Ja etköhän kykene Mordecaita vaivaamaan asiallasi, kunhan hän paikanpäälle vain saapuisi omilta kiireiltään. Mutta katsotaan sitä sitten, istukaamme nyt hetkeksi kuitenkin alas ja Erudessa voi odotellessamme jakaa paluusuunnitelmamme reittejä myöten auki teille. Seudulla näkyi todennäköisesti vihollisen jälkiä, joten sotilaidesi tulisi yhtälailla olla valppaana ja toimintavalmiina kaiken varalta myöhemmin”. Sen myötä kolmikko kuitenkin otti suunnakseen siirtyä sotilastupien puoleen näin ensimmäisenä vieraillakseen, Sinisen kuiskauksen muuttokaaoksen keskelle ihmettelemään, sillä linnalla he ehtisivät myöhemmin kyllästyä koko lopun pitkän illan.


Delathos ei pitänyt Mordecain kertomasta, mutta toisaalta, eipä hän tainnut kyetä asian eteen mitään muuta tekemäänkään, kuin pitää nimenomaan silmänsä auki. Eipä hän edes tiennyt miltä se piru näytti, jos siitä lähdettiin, joten Delathoksella ei olisi ollut saumaakaan löytää Kaamosmieltä, ellei tuota olisi hänen nenänsä eteen istutettu. Ei hän osannut aurojakaan tulkita, kuin korkeintaan huomata ne, ja näin haltioiden kaupungissa ollessa sekin taito oli turha, kun useampikin vastaantulijoista saattoi hyvinkin osata magiaa jo alkeellisin tasoin.
Theodluinkin kuulosti varovaiselta sanojensa kanssa, tyhmiä kysymyksiään esittäen, jos Deliltä kysyttiin. Mordecai ei näyttänyt niistä kuitenkaan olevan moksiskaan, vaikka nuorikko suoriltaan meni miettimään, olisiko vanhempien kannattanut sen demonin menoista ilmoittaa kaupungin vartijoille. Delathos hymähtikin silmiään pyöräyttäen, miettien kuinka tyhmä Theon täytyi olla, että ehdotti veljeskunnan jäsenten kuullen noiden antavan ilmi heistä jonkun. Etenkään itse killanjohtajan. Vaikka ehkä se olisikin tehnyt asioista jännittäviä, Mordecain tietäen kuitenkin paremmin että jos suurempikin yleisö tietäisi Zhiermatuin motiiveista, aloittaisi demoni seuraavan verilöylynsä kaupungissa ennemmin kuin kukaan uskalsi sitä edes kuvitella.

En osaa sanoa, tuskin kuitenkaan”, Lothar hymähti puoliverisen viimeiseen kysymykseen.
Mitä vähemmän sen liikkeistä muut tietävät, sitä visummin turvassa kuitenkin olette”, vampyyri jatkoikin viimein liikkeelle lähtien, ”Pysytte hiljaa ja annatte asian olla, se on teille helpointa. Hoidan asian itse”, eikä se ollut enää pyyntö, vaan pikemminkin käsky niin Delathokselle kuin Theollekin. Valkean takkinsa lattiaa vasten kahisten Mordecai asteli yhä divaanin reunaan nojailevan kuuraparran luo, terävästi kiskaisten mokoman vätystelijän pystyyn, käsipuolen korkeintaan hymähtäen laskien katseensa lyhyempänsä puoleen, joka hänen kaulaansa kyttäsi. Syy siihen selvisi pian, kun velho kävi koskemaan demonista korua, pienen käärmeen silmien välähtäessä kirkkaan punaisina sen kosketuksen alla.
Toimiiko se?”, vampyyri vilkaisi tummahipiän kasvoille, näppinsä omalle puolelleen takaisin tuoden.
Kuristaa korkeintaan, jos alan ajatella sitä liikaa”, Delathos hymähti vähätellen. Ahdistihan se, omalla tavallaan, mutta ei ollut Delin tapaistaan valitella mukavuusseikoista, ”Puhuin Winderin kanssa velhohömpötyksistänne eilen illalla. Meinasitteko vitkutella yhtä pitkään mitä hän on tähän saakka tehnyt asianne kanssa?”.
Minun on tarkoitus puhua kenraali Argenteuksen kanssa asiasta mahdollisesti jo tänään. Kreivi Cúthalionin avulla minulla on tilaisuus päästä hovin jäsenten puheille helpommin, ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni nyt kun Arethdrielkin on kaupungissa – minun pitäisi olla heitä jo vastassa…”, Lothar selitti, viimeisimmät sanansa lähinnä itselleen mumisten ja pihalle ikkunasta vilkaisten ohimennen ajatuksissaan.

Haluaisitko mukaani? Jos yhä mielit kolmanneksi, uskon yhä parantavasta energiasta olevan hyötyä koitoksessa”, Mordecai suuntasi sanansa Theodluinille, puolittain haukansilmäisen puoleen kääntyen, ”Voisin pyytää Arethdrieliä järjestämään tapaamisen jo nyt ennen juhlia hänen kanssaan, jos Argenteus vain on linnalla. Muussa tapauksessa pyrin järjestämään alustavan audienssin juhlien jälkeen illemmalle”.



//No todellakin täytyy. Sitten se ei muuta enää tekiskään, kun leikkis sen kanssa, ja säätäis herkkyyttä aina lisää kun onnistuu edellisen tason läpäisemään lopulta. MITÄS ME HÄVYTTÖMÄN INDEED. Ei mitään häpyä. Vie Timin, arvoesineet ja viinat. ULTIMATE NELJÄPÄIVÄ. Sitten biletetään//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Tammi 2020, 03:22

Kupillinen teetä kuulemma kelpaisi, kreiviparin pitämättä mitään kiirettä hovin puoleen hankkiutumisessa. Tähän Erudessakin nyökkäsi pienesti, puolisonsa käsivarteen tarttuen, samalla kun Eliitti lähti heitä tuville johdattamaan.
Tuvilla toden totta oli omanlaisensa kaaos, mikä tosin yleisissä tiloissa kävi hieman taantumaan, kun kreivipari saapui paikalle. Jokainen asianmukaisesti tietenkin tervehti aatelisia kumarruksen kera, käymättä sen pahemmin kyseenalaistamaan kaksikon läsnäoloa. Olivathan he siirtymässä juuri kreivin ja täten myös kreivittären alaisuuteen. Darius johdatti pariskunnan oleskelutilojen puoleen takan ääreen, samalla pyytäen juoksupoikaa käymään kyökintyöntekijöille ilmoittamaan teen tarpeesta. Uudemmat ja nuoremmat sotilaat katsoivat asiakseen poistua oleskelutiloista, kun paikalle korkea-arvoisempia tuli, siinä missä muutama vanhempi sotilas, muun muassa Kuiskauksen kaksi kapteenia, jäi kuitenkin paikalle istuskelemaan ja omiaan puuhaamaan sivummalle.

”Vaikka vastalauseita Piilopaikkaan siirtymisestä on kuulunut, on yllättävän moni kuitenkin mielissään tilanteesta”, Darius kävi keskustelemaan, ”Moni on vanhoista suvuista, joiden juuret ja kotitilat sijaitsevat Piilopaikassa. Heille tämä on tilaisuus nähdä perhettään useammin. Muutenkin sotilaat ovat jo hyväksyneet tilanteen”.
Erudessa sai pidätellä itseään, ettei mitään ilkeää olisi kuiskauksensotilaista sanonut, samalla kun istui alas nojatuolille takan ääressä, takkiaan käyden availemaan. Dariukseen hän oli jo osin tottunut, mutta Kuiskaus kokonaisuudessaan oli piilopaikan kenraalille yhä yksi suuri päänvaiva.
”Kapteeneistani N’drayer jää joukkojensa kanssa kaupunkiin. Saevel ja Tannivh puolestaan lähtevät mukaan”, Eliittikenraali jatkoi, nyökäten kapteeniensa puoleen, jotka asiallisesti tekemisensä lopettivat ylös nousten ja kävivät esittelyn myötä kumartamaan kreiviparille. Erudessa nyökkäsi tervehdykseksi mieskaksikolle, sen enempää noihin kuitenkaan huomiota kiinnittämättä. Saevelin hän tiesikin päällisin puolin kontaktien kautta, Tannivh taas oli vain nimellisesti tuttu.
”Lisäksi olen nimittänyt itselleni ylikapteenin yhden puuttuvan tilalle”, Eliitti lisäsi, ääntään hieman madaltaen, kovin merkittävästi Arethdrieliin vilkaisten, ”Nimitystään en ole vielä Kuiskaukselle kertonut, ei ole ollut tilaisuutta, mutta hän myös tulee mukaamme ja koulutamme hänelle uudet joukot”.

Ylikapteenista kuuleminen sai Erudessan kiinnostumaan, jäärouvan kaventaen katsettaan kun haukansilmään vilkaisi. Eliitti ei kuitenkaan vaikuttanut valmiilta nimeämään ylikapteenia heidän kuullen, eikä kreivitär siitä itse lähtenyt kyselemään. Sen sijaan huomio kääntyi juoksupojan puoleen, joka tarjottimella heille toi lämmintä teetä kera maidon, sokerin ja hunajan.


Mordecai epäili, ettei Kaamosmielen kaupungissa oleminen liittynyt Briarin tapahtumiin, vaikkei velho kuitenkaan varmaksi sitä sanonut. Toivoa sopi, Theo näki sen kyllä mahdolliseksi, että demoni olisi voinut katsoa Seyrin pelastamisen heidän osaltaan jopa loukkauksena…
Asiasta piti kuitenkin pysyä hiljaa ja heidän ei kannattanut demonista puhua kenellekään, parasta olisi, jos he antaisivat asian olla. Theo nyökkäsi pienesti, ymmärtäen kyllä asian ytimen, tietämättä kuitenkaan pystyisikö hiiren hiljaa asiasta olemaan. Hän ei ollut nähnyt Kaamosmieltä. Hän ei tietänyt, miltä tuo näytti, mutta miten tuo mahdollisesti pukeutui. Mutta aurasta hän kyllä tunnistaisi demonin, väkisinkin, ellei tuo osannut auraansa piilottaa jotenkin.
Theo vaipui hetkeksi ajatuksiinsa, passiivisesti lähinnä seuraillen kun kuuraparta ja yönlapsi jälleen toisilleen puhuivat, Mordecain kysellessä riipuksen perään. Delathos kertoi myös kuulleensa Dariukselta paremmin heidän suunnitelmistaan N’thiszedratamin suhteen, mistä Lothar taas äityi kertomaan aikeistaan hakeutua Argenteuksen puheille ja Kreivin avulla se onnistuisi helpoiten.

Mordecain kysymyksen myötä Theo säpsähti pienesti, kunnolla palaten tilanteeseen.
”Haluan, kyllä!”, Theodluin henkäisi nopeasti vastaukseksi Mordecaille, ”Haluan tavata hänet myös tämän asian yhteydessä — sitä paitsi minulla on se Argenteukselle kuuluva kirja”, Theodluin oli ehkä muutaman sivun siitä kirjasesta kopioinut omaan käyttöönsä näiden päivien aikana, mutta tuskin se ketään haittaisi.
”Ja tahdon kyllä osallistua tähän suunnitelmaan, yhä. Vaikken usko, että minusta paljoa apua olisi”, enkelinpentu naurahti itseään vähätellen, ymmärtäen kuitenkin, että voimistaan saattoi hyvinkin olla hyötyä. Jos ei muuten, hän voisi paikkailla tai suojata kahta voimakkaampaa velhoa, jotta nuo voisivat keskittyä N’thiszedratamin kukistamiseen.
”Mutta minun pitää vain pukeutua ensin, teevesi on liedellä”, Viimeinen kommentti oli Delathokselle suunnattu, Theon hyppien sitten pukeutumaan makuukammarin puoleen. Hän ajattelin normaalit arkivaatteensa ylleen vetää näin aluksi, juhliinhan oli vielä aikaa ja hänen tuurillaan pikkuhaukka sotkisi tummahkon juhla-asunsa, jos sen nyt ylleen olisi vetänyt. Mutta mukaansa hän sen aikoi ottaa, ties kuinka kauan heillä menisi tämän asian hoitamisessa, joten tarpeen tullen hän voisi pukeutua tuvilla tai linnalla.


// :DD Silleen, kuinka päästä Katalasta eroon muutamaks vuosikymmeneks. Kaikilla oli sen aikaa hauskaa, kunnes Katala masteroi liikkeentunnistimen huijauksen. EI SITTEN MITÄÄN HÄPYÄ. HAH, Deli ku mul ei oo arvoesineitä ja viinatkin oon juonu. MUTTA TIMIÄ ET VIE. SITTEN BILETETÄÄN INDEED //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Tammi 2020, 05:06

Kreivin ja kreivittären paikalle saapuminen kiinnitti tietenkin huomiota paikallaolijoissa, mutta Areth oli vastaavaan huomioon jo tottunut, nopein yksinkertaisin nyökkäyksin tai käsielein vain huomioiden niitä jotka tervehtimään yleensä ehtivät, eivätkä muuta asiaa hänelle omanneet. Winderin johdattamana kaksikko seurasi miestä sytytetyn takan äärelle, Arethdrielin ensimmäisenä riisuessa näin lämpimään tultua sen paksun viitan yltään, valitsemansa nojatuolin selkänojalle sen laskien odottamaan toistaiseksi. Puhtaanvalkeasta takista availtiin vielä napit, kunnes kreivi malttoi istahtaa alas. Lämpö tuntui mukavalta iholla pitkän pakkasessa matkustamisen päätteeksi, ja ehkä se lämmin juoma myös piristäisi ja terävöittäisi aisteja, ennen kuin heidän linnalle täytyisi lähteä aikaansa tuhlaamaan iltaan valmistautuen.

Darius oli se joka heistä ensimmäisenä ääneen ehti, mainiten kyllä vastalauseita kuuluneen, mutta muutos oli kuitenkin hyväksytty kuiskauksensotilaiden keskuudessa, toisten ollen siitä jopa äärimmäisen mielissään. Kaksi tuon kapteeneista lähtisi Piilopaikkaan muuta joukkoa ohjaamaan Winderin tavoin, siinä missä ilmeisesti viime kerralla mieltään osoittanut valkeahapsinen jäisi kaupunkiin pitämään kuria niille, jotka tänne jäisivät. Areth huomioi kaksi Winderin kapteeneista nyökkäävällä eleellä ja pitkällä silmäyksellä, äkkiseltään miehet ulkonäöllisesti mieleensä painaen, jotta myöhemmin mahdollisesti osaisi seuloa kaksikon muiden sotilaiden seasta tarvittaessa. Eiväthän nuo hänelle tuttuja olleet, mutta ehkä kaiken tämän hässäkän myötä Arethdrielillä olisi jopa mahdollisuus tutustua paremmin myös korkea-arvoisempiin ja vanhempiin sotilaisiin näissä piireissä. Se jäi kuitenkin nähtäväksi.
Mutta mitä haukansilmäisen viimeiseen asiaan tuli, niin näytti se saavan kreivin hämmästelemään mielissään kuulemaansa. Hänhän oli viime kerralla kaupungissa vieraillessaan puhunutkin asiasta, Arethdrielin tietenkin olettaen Winderin valinneen Mir Valdorenin ylentämistä kaikesta siitä vastaan vääntämisestä huolimatta, jota sinä iltana oli koettu. Mutta sehän olisi hienoa! Ja varmasti toisi oman säväyksensä eliitin joukkoihin, jos tuo syventyisi kouluttamaan itselleen oikeaa kättään vastaavan tahon ja parin, kuten Winderin veli oli aikanaan ollut.

Ah, mistä viime kerralla täällä ollessani teille puhuinkin! Mainiota”, kreivi hymyili ystävällisesti, äänenpainonsa hillittynä pitäen puhuessaan, ”Olen sangen otettu, että otit ehdotukseni vakavasti vastaan ja näinkin pian sitä toteuttamassa. En rehellisesti sanoen odottanut vastaavaa tahdikkuutta – mutta pidän kuulemastani”.
Viralliset tilaisuudet voidaan kenties hoitaa Piilopaikassa myöhemmin, vai mitä olet mieltä?”, Arethdriel tiedusteli nopeasti vilkaisten Dariukseen, ennen kuin huomionsa käänsi tuodun tarjottimen puoleen, jolta teekupposen itselleen kahmaisi mieleisillään lisukkeilla.
Mutta työasiat sikseen - nyt kun olette molemmat kuulolla, haluan nostaa yhden ajatuksistani esille, josta ehdinkin jo Winderin kuullen kuolemankielissäni aikaisemmin hourailla”, kreivi myhäili teetään sekoitellen rauhallisesti, vilkaisten sitten ylös kun oli varma, ettei kuumaa juotavaan päälleen kykenisi kaatamaan.
Haluan nimittää Dariuksesta pojillemme kummisedän”, siniverinen laukoi sanat suustaan varsin määrätietoisesti, Dariukseen katsahtaen, mutta se katse siirtyi siitä eteenpäin kuitenkin Erudessaan, ”Mutta haluaisin kuulla mitä mieltä sinä olisit, jos tarjoaisin siihen tilaisuutta samalla myös eräälle tietylle sukulaisellesi, joka parhaiten Winderin rinnalle siihen tehtävään sopisi?”, Areth jatkoi tavallista lempeämmin hymyillen, kun Erudessasta oli kyse. Hän halusi antaa yhtälailla Seyrille tilaisuuden pysytellä heidän parempana perhetuttunaan, jos Erudessa ottaisi asian hyvillään vastaan ja haluaisi tätä yhtälailla. Olisihan siniverinen voinut tehdä kuten halusi muutenkin, mutta toisaalta hän oli luvannut olevansa rehellisempi Erudessalle, ja puhuvansa tuolle suoremmin sen sijaan, että alati toimisi vain omin päin ja teki mitä lystäsi.


Theon myöntyvä vastaus sai Mordecain nyökkäämään ja hymyilemään pienesti nuoremmalle. Olihan tämä vaarallista, vaarallisempaa kuin äkkiseltään olisi varmaan kuvitellut, mutta Theon puhdas energia oli omiaan kahden muun kylkeen. Lotharin magia oli monipuolista, hän kykeni vaativiinkin loitsuihin ja kykeni ylläpitämään niitä todella pitkään. Hän uskoi Argenteuksen kykenevän puhtaaseen ja silkkaan raakaan voimaan, jota he tulisivat tarvitsemaan - olihan kyseessä sentään eliittikenraali, jolta vähempää ei olisi voinut odottaa. Theo taas oli luonteeltaan parantaja ja varjelija, joka tasapainottaisi lopulta sen kokonaisuuden. Ja olisihan niistä parantavista voimista muutakin hyötyä, jos vahinkoja sattuisi.
Lothar kuitenkin piti teoriansa yhä vain omassa mielessään, haluamatta sitä ääneen jakaa ennen kuin tietäisi, tulisiko Argenteus heitä auttamaan vai ei.
Ah, aivan. Voit palauttaa sen samalla kertaa takaisin”, Mordecai tuumi Theon mainitessa siitä kirjasta, jonka tuon näkylasidemoni oli Briarissa ollessa heille tuonut. Kätevä yhteensattuma, ja hyvä syy sille miksi Theo vanhemman velhon matkassa kenraalia kävisi tapaamassa kaiken muun lisäksi.
Mutta katsotaan sitä sitten, jos Argenteus suostuu toiveittemme mukaisesti auttamaan meitä”, muussa tapauksessa Mordecai todennäköisesti kokoaisi oman piirinsä muutamasta luotetustaan Elwoodista. Qiran. Ehkä Jaelenin. Sen näkisi sitten…

Pukeudu rauhassa, lähdetään kun olet valmis”, Lothar totesi kuitenkin vielä ääneen, molempien vanhemmista seuraten kuinka pikkuhaukka kiirehti kammarin puolelle pukeutumaan. Delathos korkeintaan hymähti, mutta saisipa hetken olla itsekseen ainakin, Theo kun oli roikkunut harvinaisen tiiviisti hänessä kiinni viime päivät…
Pidät huolen siitä ettei pentu joudu hankaluuksiin kenenkään kanssa”, kuuraparta ärähtikin Mordecaille veljeskunnan murtein, joka lähemmäs ulko-ovea askelsi, vampyyrin kuitenkin pysähtyen sijoilleen kuuntelemaan tummahipiäistä, ”Winder taittaa muuten viimeisistä hiuksistani peruukin läksiäislahjaksi jollekin onnekkaalle, ja raahaa minut mukanaan sinne koinsyömään puutarhanpahaseen vielä, kun laskin hänet matkaasi tuosta noin vain”.
Niin pitkään kun hän kulkee kanssani, en anna hänelle sattua mitään", Lothar henkäisi puolittain kääntyessään katsomaan kuurapartaista olkiaan kohauttaen, kun Delathos yllättäen vaikutti syystä tai toisesta olevan jopa huolestunut siitä, että Miarora roikkui hänen matkassaan.
Katsokin”, kuuraparta sähähti, käyden askeltamaan lähemmäs korviaan luimistavaa kalpeaa paholaista, ja pysähtyi yönlapsen eteen. Mutta sen sijaan että Delathos olisi tapansa mukaisesti varmaan kiskaissut varoittavasti toista osapuolta kauluksesta ja päälle uhkailunsa heittänyt kovistellen, kävikin hän painamaan lempeän suudelman Lotharin hyväntuoksuisten hiusten lomaan, josta vampyyri kuitenkin pienen askeleen kera lopulta perääntyi.
Tai roikut pihapuussani variksenpelättimenä lopputalven", Del jatkoi lauseensa virnuillen loppuun, kunnes lähti viheltävää teepannua ojentamaan keittiön puoleen, velhon korkeintaan vilkaisten nopeasti käsipuolen perään. Hän kyllä roikkuisi pian sotilastupien räystäässä narunjatkeena, jos Arethdriel oli yhtään huonolla päällä ja hänen odottamiseensa kyllästyisi…



//No älä. Keksikää sille tekemistä, niin ei tartte katella ja kuunnella kiukutteluja :DDD Sitten se palaa aina kahta kauheempana takasin. Delin piti oikeesti mennä sun naapuriin, mut se kuuli et sulla on talossa koiro, niin siks se tulikin sun luo. Jättää jonku decoy timin tyynyistä vaan jälkeen. Huhtikuun neljäs on nyt virallisesti neljäkerhon bilepäivä. Silloin keitän velhoboolia kaikille//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Tammi 2020, 05:53

Darius nyökkäsi pienesti, Arethdrielin tuodessa viimekertaisella vierailullaan puhuneenkin ylikapteenin nimeämisestä. Nopeasti Siniverinen oli kartalla asian suhteen. Mutta Erudessa puolestaan kavensi katsettaan kumppaninsa puoleen vilkaisten, samalla kun käteensä oli poiminut teekupposen maidolla. Kenties hän saisi tästäkin asiasta kuulla tarinan myöhemmin, Erudessan kuitenkin ymmärtäen nyt olla vaatimatta selittelyjä. Mutta kun Areth puhui ”teistä” ja Darius tunnetusti ei ihan kaikkiin luottanut, osasi kreivitär jo arvailla, kuka sen ylikapteenin tittelin kenties saisi.
”Kuulostaa hyvältä”, Eliittikenraali hymähti siniverisen ehdotellessa, että viralliset tilaisuudet voisi jättää piilopaikkaan. Sellaisille ei oikeastaan ollut edes aikaa kaupungissa ollessa. Se asia jäi kuitenkin sikseen, Arethdrielin vaihtaessa aihetta seuraavaan. Kun maininta kreivin kuolemankielissä olemisesta pääsi ilmoille, vilkaisivat eliittikenraali ja kreivitär toisiaan, Dariuksen lähinnä hätäisesti, siinä missä Erudessan pistäväntuomitseva katse suorastaan porautui eliittikenraaliin. Hän oli kyllä kuullut kaiken, mitä oli tapahtunut sillä kerralla, eikä kreivitär voinut sanoa olevansa millään tapaa tyytyväinen eliittikenraalin suoritukseen.

Mutta se mitä Arethdriel ehdotti, tuli yllätyksenä Erudessalle. Ehkä omanlaisena yllätyksenä myös Dariukselle, Haukansilmän valehtelematta ollen unohtanut täysin sen keskustelun. Mutta kyllä se muistui mieleen, nyt kun kreivi sen puheeksi otti. Eliittikenraali pysyi kuitenkin hiljaa, ei hänellä ollut tähän aiheeseen oikeutta ottaa kantaa. Kyllä hän… ehkä… oli valmis olemaan kummisetä kaksosille, olihan hän jo Limdurille.
Erudessa katsoi pitkään ja kylmästi puolisoaan, joka ehdotuksensa toi esille. Tarkoitus ei ollut kreiviä katsoa niin kylmästi, mutta sillä hetkellä kreivittärestä ei ollut hymyilemään tai olemaan lempeä, näin vieraassa paikassa ja suhteellisen vieraassa seurassa. Platinablondi kuitenkin mietti asiaa hetken, teekupinkin antaen huulillaan käydä, ennen kuin kreivitär hymähti pienesti.
”Hyvä on. Mutta kahden sedän lisäksi pojat tarvitsevat myös tädin”, Erudessa lopulta aloitti, ”Tahdon Deliasta heille kummitädin. Olen asiasta jo maininnut hänelle kirjeitse, mutta kenties tänään vois siitä kunnolla kysyä häneltä”.
”Oletteko jo kysyneet sukulaiseltani asiasta?”, Kreivitär jatkoi, päättäen olla mainitsematta nimiä kaiken varalta, vaikka ei Seyrin ja hänen sukulaissuhde niin salaista tietoa enää ollut, ”Jos ette, minä haluan tehdä sen itse. Olen muutenkin velkaa hänelle kirjeen jos toisenkin, joskin mielelläni kysyisin tällaisen kysymyksen häneltä kasvotusten”.


Se, mitä tapahtui oleskelutilan puolella, meni täysin pikkuhaukalta ohitse hänen pukeutuessaan. Kyllähän hän kuuli kaksikon puhuvan toisilleen, mutta vaikka olisikin erottanut sanoja äänestä, ei hän niitä olisi ymmärtänyt vieraan kielen vuoksi.
Sen sijaan että olisi salakuunteluun keskittynyt, pukeutui enkelinpentu loppuun, ottaen sitten matkaansa olkalaukkunsa ja yhä kangaskääröihin säilytyt juhlavaatteet, ennen kuin suuntasi askeleensa takaisin oleskelutilan puoleen. Delathos oli samalla hetkellä poistumassa kohden kyökkiä, todennäköisesti viheltävää teepannua katsomaan, Theon vain pienesti vilkaisten tummahipiän puoleen, ennen kuin ulko-oven viereen käveli ja lähti kenkiään kiskomaan jalkaansa.

”Kuinka sinä olet voinut?”, Theodluin kysyi viimein vanhemmalta velholta, samalla kun mustaa, puolipitkää kangastakkiaan veti ylleen, ”Toivottavasti hyvin sitten viimekertaisen. Eihän saattamiseni tänne aiheuttanut liikaa häiriötä aikatauluusi?”.
Kun ulkovaatteetkin oli saanut ylleen, nappasi Theo laukkunsa ja vaatekäärön, samalla nyökäten ulko-oven puoleen merkiksi siitä, että he voisivat mennä jos Mordecai oli yhtälailla valmis. Ja kun he lähtivät, huikkasi Theodluin käsipuolelle, että näkisi tuon tänään joko tuvilla tai sitten juhlissa, jos aikaisemmin he eivät ehättäneet törmätä. Samalla kun maagikaksikko astui ulos ovesta, kipitti Milka takaisin sisälle, asioituaan nätisti jossain pihakulmilla. Ei sekään viihtynyt pihalla pitkään näin talvella pakkaspäivinä.


// KAHTA KAUHEEMPANA TAKASIN. Mutta ei hätää, heitetään Katalaa sit Aslakilla ni se rauhottuu. Tai Aslak pistää sen rauhottuun. ja voi apua, deli senkin eläintenystävä. DECOY TIMI :D SEMMONEN HUONOSTI TÄYTETTY JA SIKARUMA PEHMOLELU KOIRA. Ja se on nyt sitten virallisesti. VELHOBOOLIA KAIKILLE //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Tammi 2020, 07:20

Katse siirtyi jopa hätäisen terävästi Theon puoleen, kun nuorikko paikalle saapui pukeissaan viimein, valmiina lähtöön. Silmät seurasivat pikkuhaukan tulemista lähemmäs, Lotharin ollen täysin ajatuksissaan vielä sen hetken, kun nuoremman kysymys palautti hänet tähän todellisuuteen. Kuinka hän oli voinut?
On ollut… töitä”, vampyyri henkäisi, muistellen oliko muka jotain muuta merkittävää viime päivinä tehnyt, kuin juossut Piilopaikan ja kaupungin väliä, siihen vielä Salrabian turhanpäiväisyydet mukaan lukien…
Eivät aikaisemmat tapahtumat ole haitanneet, olen toipunut jo niistä. Vapaa aikaa minulla tosin ei ole ollut, eikä tule olemaan tänäkään iltana. Mutta ehkä seuraavana…”, Mordecai jopa haikaili sen hetken perään, kun ehtisi vain istua alas, avata jonkun tasokkaan viinipullon, ja omistaa hetken vain itselleen. Mutta ehkä huomenna…
Lothar kävi availemaan heille jo ovea, astellen jo pihalle odottelemaan tutun kissan vastaansa saaden, että Theo sai hyvästinsä heitettyä kuurapartaiselle. Sen myötä heidän askeleensa lähtivätkin viemään linnaa kohden, vampyyrin olettaen löytävänsä isäntänsä paikanpäältä, tai jostain lähiseuduilta, jos nuo lämpimään olivat ehtineet hakeutua. Kaksikon kulkua väritti pieni kevyt rupattelu, joka kuitenkin alkoi sen myötä tyrehtyä, mitä lähemmäs linnan pihamaalla olevaa tohinaa he ehtivät.


Kyllä kreivi tiedosti Erudessan tarkkailevan itseään viileämmin kuin tavallista, siniverisen näyttäen sen kuitenkin tyystin ohittavan, kun Arethdriel teetään maistoi. Nyt ehdotus oli heitetty ilmoille heidän kaikkien kuullen, Arethin varmuuden vuoksi pysytellen hiljempaa näin yleisesti asiasta, eikä sen tähden Seyrin nimeä ääneen maininnutkaan. Erudessa kuitenkin näytti ymmärtävän kenestä oli puhe, jääden hetkeksi selvästi harkitsemaan puolisonsa sanoja, kunnes siihen myöntyi.
Kuten Arethdriel oli arvaillutkin, halusi kreivitär pojille kummitädiksi Delian. Siniverinen nyökkäsikin hymisten naisen sanoihin, ilmaisten näin myöntyvänsä kyllä tähän suunnitelmaan. Tietenkin Areth olisi halunnut antaa sedän viran Aranille… mutta sattuneista syistä asiat olivat nyt kuin ne olivat, eikä kreivi halunnut Arania lähellekään omaa jälkikasvuaan varsinaisesti. Ties millaisen hysterian se olisi herättänyt myös Erudessassa, joka muutenkin tuntui vierastavan ajatusta kuninkaasta nykyiseltään.
Ainakaan itse en ole asiasta häntä häirinnyt, tokkopa Winderkään hiljaisuudestaan päätellen”, tummatukkainen pohti, ”Joten annan sinulle täyden kunnian kysyä sitä häneltä itse, tavalla tai toisella”, Arethdriel hymisi mielissään teensä ääreltä, aistien kuitenkin myös erään auran saapuvan viimein paikalle. Tästä oli tulossa hyvä päivä, sillä Arethdrielistä ainakin tuntui, siniverisen karistaen turhat huolet yltään sillä hetkellä valoisampien ajatustensa tieltä.

Tilojen ovensuuhun ilmestyi kreivin puheiden myötä tuttu velho, joka paikalle oli saapunut Theon johdattelemana huomattuaan kreivin ja kreivittären aurojen sotilastupien suunnalta. Paikalla oli muitakin, todennäköisesti kuiskauksen sotilaita, sekä Winder itse, jonka seurassa pariskunta sillä hetkellä teetä nauttien istui. Lothar asteli leukaansa alemmas painaen lähemmäs siniveristä, seisahtuen sen pöydän läheisyyteen kreiviin hiljaisena katsoen ja sen äärellä oleville kumartaen elegantisti.
Olet myöhässä”, Arethdriel ilmoittikin ensitöikseen, sormiaan napauttaen tuolinsa käsinojaa vasten malttamattomana odottaen, mikä siihen myöhästymiseen lieni syypää. Hän ei tavallisesti ojentanut Mordecaita mistään, velhon ollessa niin äärimmäisen täsmällinen ja tarkka siitä mitä oli sovittu. Hän ei olisi välttämättä halunnut tehdä sitä nytkään, mutta tietynlainen arvokkuuden säilyttäminen näin julkisesti vaati tietenkin häneltä omanlaisiaan velvollisuuksia, jonka varmasti Mordecaikin ymmärsi, vaikka siniverisen tähtäimeen joutuikin.
Pahoitteluni”, vampyyri kuulosti harvinaisen nöyrältä, vaikka kylmältä itseltään näyttikin, ”Henkilökohtaiset menoni veivät enemmän aikaa kuin oli tarkoitus, herrani”.
Anna olla viimeinen kerta, kun henkilökohtaiset menosi menevät sovittujen edelle”, Areth napautti välittömästi torahampaiselle takaisin, kreivin ilmeen kuitenkin pehmeten, ”Mutta tärkeintä kuitenkin, että pääsit paikanpäälle. Ehdimme jo istahtaa teelle tosin, joten joudut odottamaan ikäviksesi pienen hetken että minnekään tästä joudamme”.
Tietenkin”, Lothar totesi syvään nyökäten, näyttämättä olevan lainkaan pahoillaan siitä että joutuisi odottamaan, ollen tätä kutakuinkin olettanut jo kun tuville saakka oli joutunut tulemaan, ”Toivoisin voivani myös pyytää teiltä palvelusta, herrani”, vampyyri jatkoi kuitenkin vielä.
Keskeytit keskustelumme, malta hetki että saamme asiamme loppuun, ja kuuntelen pyyntösi sen jälkeen”, kreivi hymähti kysyvästi vilkaisten mieheen, joka häneltä harvoin mitään oli pyytänyt. Mutta ehkä tämän kerran nyt sitten, ja olihan Dariuskin ilmaissut halustaan puhua velholle vielä, joten heillä tuskin oli teehetkeäkään kiirettä lopettaa.



//Joooooo! Oma halinalle, niille teille jäi kataluus. Deli kesyttää itelleen viä eläintarhan ja alkaa yksin pitään sitä. Siinä eläintarhassa ne elukat onkin sitten vapaana kirmaavia. Turvallisuutta ei taata. Oma vastuu. TTTTTTÄYTETTY ELÄIN!!!!!!!!!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Tammi 2020, 16:27

Pikkuhaukka hymyili pahoittelevasti vanhemmalle maagille, tuon kertoessa vapaa-aikansa olleen vähissä. Selvästi vampyyri haikaili omanajan perään, elätellen jonkinlaista toivoa, että parin illan päästä sellaiseen viimein olisi mahdollisuus.
”Teeskentele vain olevasi sairastunut, etkä siten voi työskennellä ja saat omaa aikaa. Itse tein niin pienempänä, kun äiti patisteli kotitöihin, se toimi siihen asti, kunnes hän muisti, ettemme veriperimämme takia normaalisti sairastele melki lainkaan, ellei jotain olisi pahasti vialla…”, Nuorempi magiantaitaja virnisti, tietäen kyllä, ettei Mordecai sellaista tempausta voisi tehdä. Tai ehkä voisi, mutta ei ollut tullut kuuliaisuuttaan koskaan ajatelleeksi…
Matka jatkui aina Kuiskauksen tuville, josta maagikaksikko löysi itse kreiviparin sekä eliittikenraalin, joka ei näyttänyt ollenkaan olevan mielissään heidän saapumisesta. Theo ohimennen tervehti muutamaa tuttua kasvoa, pienen jännityksen nousten pintaan kun he kreiviparin seuraan pysähtyivät. Sen verran Theo kuitenkin muisti käytöstapoja, että kävi aatelikaksikolle kumartamaan asiaankuuluvasti.


”En ole. En katso oikeudekseni saatikka asiakseni sellaisista hänen kanssa keskustella”, Darius vastasi kreivin sanoja vahvistaen. Ei se ollut hänen asiansa Lorythasille mahdollisesta kummisedän paikasta puhua, kreivipari hoitakoot sen itse. Joskin, Darius olisi mielellään siinä roolissa Lorythaksen kanssa, kenties sarvipäinen olisi myös paljon parempi lasten kanssa, joten Dariuksen ei tarvitsisi opetella keskenkasvuisia viihdyttämään.
Erudessa hymähtikin tyytyväisenä tilanteeseen.
”Otan häneen siis yhteyttä pikimmiten”, Kreivitär päätti, mielessään jo suunnitellen seuraavaa tapaamista hopeaverisen kanssa. Ne pohdinnat jäivät kuitenkin sivuun, kun Mordecai otti saapuakseen, viimein. Kreivitär vilkaisi teetään juodessa tummatukkaisen kaksikon puoleen, näyttäen tasan tarkkaan niin tympeältä kuin vain pystyi. Platinablondin ei kuitenkaan tarvinnut energiaansa henkivartijan sättimiseen käyttää, Arethdrielin hoitaen sen homman.
Myös Darius näytti vakavoituvan ja muuttuvan kärttyisämmäksi, kun kaksikko paikalle saapui. Monestakin syystä, ei Darius ensinnäkään halunnut vampyyria nähdä, mutta hänellä oli silti asiaa tuolle. Nyt piti hetken vain muistaa olla nätisti, mutta se oli kovin hankalaa, kun aivan uudenlainen nyreys nousi pintaan hänen nähdessään Mordecain Theodluinin seurassa. Hän kun nimenomaan oli käskenyt tuota pysymään kaukana äpärästä.

Joten, vaikka kreivi keskenjääneestä keskustelusta huomauttelikin, otti Darius lähestyäkseen Mordecaita.
”Suokaa anteeksi”, eliitti ehätti hymähtää aatelipariskunnalle, ennen kuin Mordecain ohi harppoi, napaten vampyyria käsivarresta ja suosiolla tai väkisin tuon raahaten mukanaan pois oleskelutilasta, käytävien puoleen, jotka hänen onnekseen olivat hiljaisemmat tällä hetkellä.
”Enkö minä käskenyt sinua pysymään erossa pojasta?”, Matalankiukkuisella äänellä Haukansilmä sähähti ensitöikseen koreasti — ja kieltämättä komeasti — pukeutuneelle yönlapselle. Kysymys oli kuitenkin lähinnä retorinen, Dariuksen selvästi pidätellen kiukkuaan sen asian suhteen turhautuneesti huokaisten, samalla kun ympärilleen vielä nopeasti vilkaisi, varmistellen ettei kukaan tosiaan ollut lähinurkassa sittenkin kuuntelemassa.
Mordecain käsivarresta yhä pidellyt käsi hellitti otettaan ja lipui vampyyrin kämmenen puoleen, eliitin poimien sen omaansa. Toinen käsi livahti takintaskuun, josta suljetussa nyrkissä kenraali nosti esiin riipuksen, iskien sen Mordecain kämmenelle, jääden sitten kaksin käsin pitelemään velhon kämmentä, tavallaan varmistellen, ettei kukaan muu näkisi mitä hän oli antanut velholle.
”Nerinalan. Siinä on uutta myrkkyä”, Harvinaisen vakavalla, hiljaisella ja nyt myös jopa pientä paniikin tai pelon poikasta äänessään Darius totesi, Se kävi eilen täällä”, haltia lisäsi ääni värähtäen, jo pelkkä eilisen muisteleminen sai Haukansilmän melkein kalpenemaan silmissä. Hän uskoi Mordecain kyllä tietävän, kenestä eliitti puhui. Ehkä tähän väliin olisi kuulunut myös pyytää anteeksi ja pahoitella sitä, ettei hän ollut kuunnellut verenimijän varoituksia, saatikka ottanut puheita demonista tosissaan.

Theo oli kumarruksensa myötä saanut katsoa, kuinka Darius otti lähestyäkseen ja totta kai pikkuhaukka kävi silminnähden jännittymään, melkein säpsähtämään, aivan kuin odottaen selkäsaunaa. Mutta hän ei ollut nyt setänsä tähtäimessä, vaan Mordecai. Miksi? Theo ei tiennyt, pikkuhaukan lähinnä vain ähkäisten kun katsoi vanhemman kaksikon poistuvan paikalta, tietämättä olisiko pitänyt seurata vai jäädä tähän tai mitä edes tilanteesta ajatella.
Theo jäi sijoilleen, katseensa hitaasti kääntyen kreiviparin puoleen, enkelinpennun koittaen hymyillä kaksikolle jännityksestään huolimatta. Arethdrielin hän olikin tavannut, mutta ei voinut sanoa pitävänsä kreivistä ja tuon taidosta lukea ajatuksia. Ei hänellä kuitenkaan mitään siniveristä vastaan ollut ja ehkä he tulisivatkin paremmin toimeen, jos vain tutustuisivat. Mutta kreivin puoliso sai puoliverisen lähes kauhusta kankeaksi, kun haukankatse kohtasi naisen jäätävänkylmän ja arvioivan katseen. Ei se ollut ensimmäinen kerta kun häntä tuijotettiin arvioiden, mutta jostain syystä tuon naisen katse oli turhankin ahdistava! Ehkä se johtui tittelistä, Kreivitär oli kuitenkin arvostettava ja kunnioitettava asema haltioiden keskuudessa.
”Ja kuka sinä olet?”, Erudessa töksäytti, kuulostaen ehkä turhankin kylmältä, mutta juuri tällä hetkellä epäilevällä kreivittärellä ei ollut syytä yrittääkään kuulostaa ystävälliseltä. Tämä nuori mies oli hänelle tuntematon ja tuo oli saapunut paikalle Mordecain seurassa, mikä tietenkin omalla tavallaan antoi Erudessalle syyn olla nyreä nuoremmalleen.
”T-Theodluin Miii-Winder”, Enkelinpentu vastasi nopeasti, jälleen melkein käyttäen väärää sukunimeä, käyden samalla uudemman kerran kumartamaan esittelyn yhteydessä, ”Kenraali Winderin sukua”.
”En tiennytkään, että Windereitä oli enemmänkin jäljellä”, Kreivitär jatkoi, saaden Theon naurahtamaan hermostuneesti.
”Olemme suku täynnä yllätyksiä”, Theodluin vastasi, toivoen todella, ettei kreivitär lähtisi häneltä parempaa sukulaisuusyhteyttä kyselemään.
”Delia taisi kyllä mainita sinusta jotain kirjeissään. Oletko Kuiskauksen sotilas?”, nainen jatkoi, teekupin tassin kera laskien läheiselle pöydälle, käyden sitten kädet ristimään syliinsä.
”En, en ole”
”No mitä sinä sitten täällä teet?”
, Erudessa kohotti kulmiaan, katsoen merkittävästi pikkuhaukkaan, aivan kuin kreivittärellä olisi ollut sanavalta sen suhteen, ketkä kuiskauksen tuvilla liikkuivat.
”ämh! T-tulin Mordecain seurassa, minä siis. Kun, liityn tavallaan siihen hänen asiaansa…”, Enkelinnetu kertoi hätäisesti, osaamatta sen tarkemmin asiasta kuitenkaan kertoa, saaden kreivittäreltä osakseen vain terävän hymähdyksen.
”Tiedätkö sinä tuosta pojasta enemmänkin?”, Erudessa kysyi nyt telepaattisesti Arethdrielilta, olettaen tietorikkaan kumppaninsa tietävän edes jotain. Hän ei ollut edes koskaan kuullutkaan neljännestä elossa olevasta Winderistä, hyvä jos Delia juuri oli ohimennen kirjeissä maininnut.



//SINNE JÄI SNEP. Ja voi apua Deli, et sä voi vaan hamstraa ittelles eläimiä ja kattoo kuin ne villiintyy. JOKU RAJA. JA VOI APUA NYT OIKEESTI SE TÄYTETTY ELÄIN KUUSEEN TÄÄLTÄ :DDDDD EN KESTÄ. Mun toteemieläin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Tammi 2020, 19:25

Kuuliaisena vampyyri seisoi hiljaa paikoillaan, harkiten jo kääntyvänsä ja kenties katselevansa ympärilleen sen hetken että seurue saisi asiansa hoidettua. Sivusilmällä tummatukkainen kuitenkin vilkaisi Winderin puoleen, miehen lähtiessä liikkeelle yllättäen ja pahoitellen tietenkin lähinnä seuralleen tekoaan. Mordecai hymähti hiljaa, päästäen kuitenkin myös äänekkäämmän, yllättyneen ähkäisyn ollessaan vähällä kompuroida omiin jalkoihinsa ja takkinsa helmaan, Dariuksen napatessa hänet mukaansa käsivarresta raahaten. Muutaman tasapainoa korjailevan askeleen myötä velho sai ryhtinsä ojennukseen, kulmiaan kysyvänä kohauttaen astellessaan haltiakenraalin tahdissa syrjempään syystä tai toisesta. Selvästikin pois katseilta ja ylimääräisten kuuntelijoiden ympäriltä, tai niin vampyyri päätteli katsoessaan yhä yllättyneenä miten Winder ympärilleen vilkuili varautuneena.

Tarvitsen hänen apuaan, jos yhä haluat minun auttavan N’drayeria”, velho hymähtikin Winderin sättiessä häntä siitä, että Theo hänen matkassaan oli. Mieli olisi tehnyt huomauttaa mitä varten he tänne alun alkaen olivat kaksistaan tulleetkin, mutta Lotharin huomio kiinnittyi sillä hetkellä heidän käsiinsä, yönlapsen unohtaen edelliseen aiheen tyystin.
Helmiäinen katse seurasi sitä toimitusta vampyyrin pidellen kättään sijoillaan toisen otteessa, kun Darius iski hänen kädelleen salamyhkäisesti tutun riipuksen, josta Lothar olikin miestä ehtinyt varoitella. Riipus ei kuitenkaan ollut enää auki merkkinä siitä, että sen sisältö oli tuhlattu, vaan se oli kiinni, ja Mordecai kykeni aistimaan korun maagisen sykähtelyn kädellään, mikä tarkoitti vain yhtä asiaa.
Ennen kuin Darius edes ehätti hänelle kertoa pelokkaaseen sävyyn mitä oli tapahtunut, kohosi vampyyrin katse Winderin kasvoille nyt jo rauhallisempana, vakavana. Hän ei ollut ajatellut sen olevan todennäköistä, että Salrabia kiinnostuisi haltiakenraalista, ja ehkä kyseessä oli silkka sattuma sen korun takia. Joskin, miksei Kaamosmieli ollut vain varastanut korua takaisin tietäessään missä se oli, ja hävinnyt jälkiä jättämättä todistusaineistot mukanaan vieden? Miksi killanjohtaja oli täyttänyt sen, ja vieläpä jättänyt Winderin haltuun? Kaikki tämä tosin selitti, miksi Salrabia oli ajanut hänet yönkaupunkiin toimittamaan turhia asioitaan viime iltana, sillä muuten Mordecailla olisi ollut tilaisuus estää Kaamosmielen aikeet eikä mitään tällaista olisi koskaan tapahtunutkaan.

Sanoiko hän mitään?”, Lothar tiedusteli rauhalliseen, hiljaiseen ääneen Dariukselta, pistäen kyllä merkille haltian tunnereaktiot. Oli sanomattakin selvää että Salrabia oli tehnyt jotain, kenties käynyt levittelemässä kaaostaan ympäriinsä, sillä siinä se demoninpahanen oli valitettavan hyvä. Ei hän muuten olisi uskonut, että Dariuksen kaltainen sotaherra olisi mistään pienestä käynyt säikähtämään varsinaisesti.
Ja olethan kunnossa? Tekikö hän sinulle jotain?”, vampyyri jatkoi kuulusteluaan jopa asteen huolestuneena, sillä tämä oli koko maailman huonoin aika alkaa juosta Zhiermatuin aiheuttamien vahinkojen perässä…


Arethdriel oli korkeintaan myhäillen seurannut kuinka Winder oli velhon matkaansa ensitöikseen repinyt, muttei kreivi ollut siitä millään. Hoitakoot asiansa pois alta, eipähän noidenkaan tarvitsisi sitä miettiä enää myöhemmin, siniverisen kyllä tietäen että Mordecai saattaisi pitkälti illan myötä olla muiden tavoittamattomissa, joten tämä lieni parhain mahdollinen Dariukselle tarttua asiaansa velhon kanssa.
Paikalle heidän seuraansa tummatukkaisten poistuttua oli kuitenkin jäänyt velhon nuori seuralainen, jonka Arethdriel muisti kyllä viime kaupunki vierailultaan. Winderin veljen lehtolapsi, joka yhä näytti pitävän sijojaan kaupungissa. Tosin mitä tuo Lotharin kanssa teki, sitä kreivi ei tiennyt, eikä jäänyt arvailemaan kun jäi kuuntelemaan kevyesti hymyillen miten Erudessa lähti tenttaamaan haukansilmäistä miehen alkua.

Oli sinällään huvittavaa seurata kuinka Erudessa sai nuoremman kanssa viimein suunsa auki paremmin, siinä missä Theodluin pyrki kreivitärtä miellyttämään vastauksiaan sönköttäen, ollen vähällä nimensäkin kanssa seota. Mutta suhteellisen kunnialla nuorikko selvisi kuitenkin piinastaan, platinablondin kääntäessä huomionsa lopulta hänen puoleensa telepaattisesti tiedustellen tiesikö Areth kenties enemmänkin Theosta. Tiesihän kreivi, arpikasvoisen käydessä sitä kysymystä itsekseen makustelemaan hetken samalla kun teekuppinsa tyhjensi, ja kurottui laskemaan sen lautasineen lopulta pöydälle.
Saatan tietääkin”, Arethdriel tuumi viekkaasti, telepaattisesti tietenkin vain Erudessalle, kaksikon varmaan vaikuttaen hyvinkin salaperäiseltä sillä hetkellä muiden silmissä.
Hän on Winderin edesmenneen veljen salainen lehtolapsi - yhteisien toiveitten tähden poika tunnustetaan Winderien sukulaiseksi, mitä odotan myös sinun kunnioittavan”, siniverinen viitsi aavistuksen raottaa asianlaitaa vaimolleen, käyden suomaan Erudessalle merkittävän vilkaisun ja vinon hymyn telepaattisen viestinsä päätteeksi, ”Mutta et kuullut tätä minulta”.

Kerrohan, millä asialla oikein liikutte? Mieltäni jäi kutkuttelemaan kun Lothar mainitsi haluavansa pyytää minulta jotain, hän kun tavallisesti on niin pyyteetön eikä koskaan ole mitään vailla”, Arethdriel suuntasi sanansa Theolle, eriparisen katseensakin kääntäen nuorukaisen puoleen, ”Kerta arvon kenraali varasti velhoni, ja mainitsit jo jollain tapaa liittyväsi Mordecain asiaan. Voisit hieman raottaa sitä meille jo etukäteen odotellessa, vai mitä?”.
Ah, mutta missä tapani jälleen ovat - istu toki alas seuraamme hetkeksi”, kreivi viittoi kädellään Winderin jättämään tyhjään nojatuoliin, ”Saatan näyttää vampyyriltä mutten sellainen ole, enkä ketään pure. Rakkaasta puolisostani en sen sijaan menisi vastuuseen, muttei Erudessalla ole tapana sättiä vieraita vaikka kylmän kaunis ja tarkka onkin. Tietenkin Winderin sukulainen on tervetullut istumaan seuraamme”.


//SINNE JÄI SNEP, kunnes toisin todistetaan. Deli the hardcore zoo keeper. Delillä on oma jurassic park kohta, kun se keksii alkaa tarhaan myös erilaisia lohikäärmeitä. TÄYTETTY ELÄIN TULI JÄÄDÄKSEEN! Siitä asti ko mä sen kaivoin meidän discord chatista talteen niin se linkki on ollu auki mun välilehissä :D Tartten oman täytetyn eläimen. Oiskohan Sannan tarjous vielä auki//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Tammi 2020, 20:37

Puheet Theon avuntarvitsemisesta N’drayerin suhteen sivuutettiin, Dariuksen keskittyen nyt vain toiseen aiheeseen. Toki hän ymmärsi, että enkelinpentua siihen touhuun tarvittiin, mutta hänen mielestään äpärä olisi voinut jättää sen leikin väliin.
Sanoiko hän mitään? Darius naurahti hätäisenhiljaisesti sille kysymykselle, haluamatta oikeastaan muistella keskustelua demonin kanssa.
”Paljonkin. Uhkauksia, varoituksia, Puhui asioista, joista hänen ei edes pitäisi olla tietoinen”, Eliitti vastasi ympäripyöreästi, haluamatta lähteä sen tarkemmin keskustelua sarvipäisen kanssa avaamaan, ”Asioita, joista sinäkään et tiedä”, haltia kuitenkin lisäsi, merkittävästi vampyyriin katsoen, tehden kenties sillä huomautuksella selväksi että oli kyllä epäillyt, että Mordecai oli salaisuuksia liverrellyt demonille. Olihan se ehkä yhä mahdollisuus, mutta kun vampyyri kävi kyselemään eliitin kunnosta, ei Darius ollut ihan varma mitä ajatella. Mordecaihan kuulosti melkein siltä, että oli huolissaan. Melkein. Tai sitten tuo osasi uskomattoman hyvin leikkiä viatonta ja tulisi myöhemmin nauramaan yhdessä sen pirun kanssa, jos Darius nyt menisi ja luottaisi velhon olevan vilpitön kysymystensä kanssa.

”Ei tehnyt…”, eliitti vastasi yönlapselle. Ehkä hän oli onnekas, ettei demoni hänelle kosketuksia enempää ollut tehnyt. Mutta oliko hän kunnossa? Ei varsinaisesti, ”Täytti vain korun ja käski käyttämään sitä, jos elämä niin surkeaksi menisi…”.
”Vie se pois”, viimein eliitti päästi irti vampyyrin käsistä, jääden kuitenkin vielä sijoilleen toisen eteen.


Erudessan katse kävi aavistuksen avautumaan enemmän, naisen vilkaisten uudemman kerran nuorenmiehen puoleen, kun Arethdriel kertoi tuon olevan edesmenneen Winderin veljeksen lehtolapsi. Se oli kieltämättä täysi yllätys ja voisi olla jopa suvun maineen pilaava salaisuus, mikäli julki tulisi. Mutta se ei ollut yleistä tietoa. Erudessa hymähti jälleen, mietteliäästi, nyt katsellen lehtolasta täysin uudenlainen mielenkiinto silmäkulmassa. Ja sekös ahdisti Theoa, hänen jo arvaillen, että kreivipari oli sanoja vaihtanut telepaattisesti. Harmitti, ettei hän itse sellaiseen kyennyt, ehkä pitäisi opetella…
Theo ei kuitenkaan saanut tietää mistä aatelipari oli puhunut, kreivin käydessä tiedustelemaan, millä asialla maagikaksikko liikkui. Theo näytti muuttuvan entistä vaivautuneemmaksi, ei hän tiennyt halusiko hän asiasta kertoa kreiviparille saatikka kuinka paljon hän voisi kertoa? Tämä oli loppujen lopuksi Lotharin idea tulla kreiviltä kysymään, auttaisiko tuo saamaan audienssin Argenteuksen kanssa ennen juhlia.

”Taidan olla päässyt jo yli vampyyrienpelostani”, Enkelinpentu naurahti kreivin sanoille, sivusilmällä vilkaisten oviaukon puoleen, josta eliitti oli hetki sitten Lotharin raahannut ulos. Tarjous käydä istumaan kreiviparin seurassa oli jokseenkin ahdistava, lähinnä siksi, ettei Theo tiennyt saisiko sellaisen tarjouksen ottaa vastaan vai pitäisikö siitä kohteliaasti kieltäytyä ja jatkaa sijoillaan seisomista. Kreivitär puolestaan hymisi hetken kumppaninsa sanoille, päättäen kuitenkin olla sen enempää nuorta pelottelematta omalta osaltaan. Sitä paitsi hänkin oli yhtälailla kiinnostunut kuulemaan, mitä asiaa vampyyrilla ja lehtolapsella heille oikein oli.
Pienen hetken mietittyään päätti Theo istahtaa alas kaksikon seuraan, kiittäen tietenkin tarjouksesta, ennen kuin takalistonsa nojatuoliin iski.
”Tuota siis kun…”, Puoliverinen aloitti, sanojaan hakien ja miettien, mitä kaikkea viitsisi paljastaa heidän suunnitelmistaan. Tosin, halutessaanhan kreivi sen saisi selville hänen ajatuksensa lukien, mutta ehkä Theo nyt luotti siihen, ettei tuo sitä tekisi, ”Meillä olisi asiaa eliittikenraali Argenteukselle. Suhteellisen kiireistä sellaista ja Lothar ajatteli, että kysyisimme teiltä, josko onnistuisitte järjestämään meille tapaamisen hänen kanssaan, näin vielä ennen juhlien alkamista”, Theo koitti kertoa mahdollisimman vähän, mutta silti tarpeeksi tarkasti, ettei mahdollisia lisäkysymyksiä tulisi kovinkaan paljon.
”Asiamme koskee… Velhojuttuja… Tarvitsisimme hänen tietotaitoaan…”, Selvästi vaivautunut puoliverinen sepitteli, samalla kun syliinsä laskenutta kangaskääröä nyppi hermostuneenoloisesti. Ei hän tiennyt, voisiko mainita Delathoksen liittyvän asiaan, ehkä parempi oli jättää mainitsematta eliittikapteeni ja tuon tilanne.


// SIN JÄI. Ja voi apua nyt Deli. EI YHTÄÄN LISKOA DELILLE. Oikeesti Deli menee vaan Briariin ja vetää portit kii perässään silleen ”Te ootte nyt kaikki mun”. TÄYTETTY ELÄIN SAA JÄÄDÄ, se on hyvä olla välilehdissä. Oma täytetty eläin ois kyllä aika cool, pitää ottaa Sannaan yhteyttä ja kattoo //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Tammi 2020, 23:10

Paljonkin. Tietenkin Salrabia oli uhkaillut, hyvä ettei suoriltaan ollut ehtinyt haltiakenraalia mistään kiristää. Hän ei kuitenkaan pitänyt siitä ajatuksesta, että Kaamosmieli oli vieraillut täällä mistään syystä, Mordecain jäädessä hetkeksi mieleensä pyörittelemään mahdollisuuksia siihen, että demoni olisi ottanut Winderin tarkkailuunsa. Se kuulosti epätodennäköiseltä, sillä mitä Zhiermatuin kaltainen rikollinen sielu olisi muka saanut tai ylipäätään hyötynyt Dariuksesta? Paitsi no, korkeintaan huvinaan… Mitä sitten demonin puhumiin asioihin tuli, joista edes vampyyri ei nuoremman tummatukan sanojen mielestä ollut tietoinen, kävi Lothar korkeintaan hymähtämään. Zhiermatuilla oli tiedonlähteensä. Killanjohtajalla oli silmiä vähän joka paikassa, alati tarkkailemassa, mutta myös merkittävämpiä niin sanottuja ystäviä, joiden puolta se demoniverinen piti suuressa arvossa tiedonjyviä vastaan.
Ilmeisesti Kaamosmieli ei kuitenkaan ollut Winderille mitään tehnyt, vaikka epäilemättä olisi kyllä kyennyt järjestämään hyvinkin veriset juhlat halutessaan. Pintapuolinen ahdistelu kuulosti Mordecain mielestä siinä vaiheessa järkeenkäyvältä hänen luottaessa haukansilmäisen sanoihin siitä, ettei Salrabia ollut ainakaan käyttänyt loitsujaan tai toteuttanut kyseenalaisia tapojaan viime iltana. Vain täyttänyt sen korun, ja käskenyt Dariusta sitä käyttämään, mikä jo itsessään oli julma ja sadistinen kehotus kenelle hyvänsä.

Lothar sulki kevyesti kätensä jossa sitä riipusta piteli, kun Winder hänen kädestään malttoi päästää irti. Vampyyrin katse oli tähän saakka tarkkaillut haukansilmäisen kasvoja, sen kuitenkin käyden laskeutumaan siksi hetkeksi, kun velho sujautti kaikessa hiljaisuudessaan käärmeriipuksen oman takkinsa taskuun talteen.
Pidän huolen ettei se joudu vääriin käsiin enää”, Kaváldthalr vakuutti, aikoen korun palauttaa kiltatalolle, kun siellä seuraavan kerran ehtisi vierailemaan. Täällä sen riipuksen paikka ei kuitenkaan ollut, siinä missä sen ei olisi pitänyt olla Briarissakaan, Dariuksen siinä mielessä tehdenkin oikein palauttaessaan sen Mordecaille, vampyyrin voiden varmistaa, ettei kukaan ulkopuolinen enää henkeään vaarantaisi kyseisen tähden.

Hänellä ei ole tapana näyttäytyä suotta. Luulen että tarkoituksensa oli vain pelotella, vaikken hänen motiiveistaan ole vielä varma. Kuitenkin, jos hän alkaa häiritä teitä enemmän, pyytäisin että tulisit puhumaan asiasta kanssani myöhemmin”, hetken hiljaisuutensa päätteeksi Lothar hymähti rauhallisesti, katseensa uudemman kerran kohottaen paremmin Dariukseen, ”Hänen puheitaan ei ole tarkoitettu kuin myrkyttämään mieliä, älä anna niiden vaivata päätäsi ja saada uskomaan toisin kuin haluaisit. Tiedän… henkilökohtaisesti kuinka niillä on tapana vaikuttaa”. Viimeisten sanojensa myötä Kaváldthalr kääntyi vilkaisemaan toisaalle, ohimennen hansikkaitaan paremmin käteensä nyppiessä seuraillen kuinka lähistöltä heidän ohitseen kulki väkeä, jotka tuskin kuitenkaan vartavasten olivat heitä vakoilleet, sillä nuo eivät heihin huomiota kiinnittäneet millään tavalla.
Pelaamme omiin pusseihimme”, Mordecai päätti paljastaa päätään aavistuksen kallistaen, ”Toivoisin sinun ymmärtävän että uuden herrani palvelukseen hakeuduttua tarkoitukseni on hajottaa se kilta, ja päästä eroon siitä demonista lopullisesti. Saat halveksua minua ja mainettamme niin paljon kuin lystäät, mutta anna veljeskunnan asioiden olla, sillä en toivo Kaamosmielen alkavan aiheuttaa vahinkoa sellaisissa piireissä, joissa se voisi olla monella tapaa kohtalokasta”.
Hoidan N’drayerin kuntoon kuitenkin ensimmäisenä. Haluatko minun olevan yhteydessä kanssasi asiasta?”, Lothar tiedusteli raskaan aiheen jälkeisen henkäyksensä jälkeen, määrätietoisena nostaen katseensa jälleen kenraaliin.


Kreivi hymisi tietäväisenä Theon vilkaistessa Winderin ja Mordecain perään, jääden tarkkailemaan haukanpoikasen eleitä ja liikkeitä varsin tarkasti, kun nuorikko otti hänen kehotuksensa vastaan ja istahti alas heidän seuraansa. Suotta tuo paikallaan pönöttäisi, kerta tähän oli jäänyt, vaikka nuorena Theo varmasti olisi seisoenkin jaksanut odotella. Olisihan Theodluin voinut myös kipittää jälleen näkemiset heittäen jo poiskin paikalta odottamaan jonnekin muualle, muttei tainnut sitä olla ehtinyt edes harkita, kun Arethdriel oli asiaansa tarttunut.
Istahdettuaan alas, malttoi Theo kertoa heille lyhyesti mitä parivaljakolla oli ollut mielessään. Nuo halusivat eliittikenraalin puheille velhojuttujensa takia, syystä tai toisesta siis, jota seurueen nuorin ei kuitenkaan heille kertonut. Eikä olisi edes tarvinnutkaan, jos kreiviltä kysyttiin, vaikka kieltämättä hän olisi ollut kiinnostunut kuulemaan tarkemmin mitä noilla oli mielessään. Olisihan hän voinut asian onkia haukansilmäisen mielestä halutessaan kummemmin omaa mieltään pahoittamatta, mutta hyväntuulisuutensa tähden Areth ei moiseen aikonut itselleen oikeutta antaa tällä kertaa. Asia taisi kuitenkin kuulua henkilökohtaisesti Argenteukselle, mistä syystä Cúthalion päätti jättää asian omaan arvoonsa Theon ja Lotharin selvitettäväksi.

Eliittikenraali Argenteus, hmm… luulisi hänen olevan linnalla, sillä hänen majesteettinsa tuskin antaa suosikkiensa luistaa juhlista tänä iltana”, Arethdriel pohti ääneen, toisen jalkansa heittäen rennosti toiselle polvelleen. Hän tiesi ettei se pässinpäinen tapaus viihtynyt juhlissa. Eikä etenkään väenpaljoudessa, Atrevauxen saattaen jopa hävitä paikalta tilanteen tullen Aranin kiusaksi, ollen tehnyt harvinaisen selväksi mielipiteensä hovin seurapiiritapahtumista. Mutta ehkä he pääsisivät tänä iltana todistamaan eliitin läsnäoloa juhlissa myöhemmin, ja ehkä Arethdrielilla oli tilaisuus ainakin yrittää järjestää Lotharille ja Theodluinille tilaisuus tavata fauni. Siihen taisi olla jopa suurempi todennäköisyys ennen juhlia, sillä se piippuaan poltteleva maaginpahanen varmaan lukittautuisi visusti huoneeseensa nyhjäämään, kun saisi tilaisuuden liueta paikalta.
Vai kiireisiä velhojuttuja?”, kreivi virnisti pikkuhaukalle, ”Minä niin mielelläni kuulisin enemmänkin mitä oikein olette touhuamassa, jos se pässinsarvinen liittyy tapaukseen. Mutta ehkä tämän kerran annan asian olla, kun kerran Mordecai olisi minulta asiasta kysellyt alun alkaen – parempi antaa hänen hoitaa henkilökohtaiset asiansa ilman sen suurempaa häiriköintiä”.
Eiköhän se järjesty, lähetän jonkun viemään viestiä hoviin eteenpäin ja katsokaamme mitä tapahtuu. Saattaa toki olla ettei arvon kenraalia kykene tavoittamaan ennen juhlia, mutta myöhemmin teidän on ihan turha yrittää hänen puheilleen enää tänään”, Arethdriel selitti nuorukaiselle kovin myötämielisesti ollessaan valmis omalta osaltaan auttamaan kaksikkoa, miehen jäädessä ovelana hymyilemään sijoilleen, telepaattisen viestin lähettäen sotilailleen toimittaa asian osaavan juoksupojan käsiin, ”Mikäli Argenteus kuitenkin on paikalla, ei hänellä ole varaa jättää kutsuani huomiotta ja olla saapumatta paikalle”.

Ja sitten vain odotamme”, kreivi levitteli käsiään, käyden asentonsa korjaamaan ryhdikkäämmäksi samalla.
Kerrohan, kuinka olet kaupungin hulinaan sopeutunut? Onko Delia ehtinyt juoksuttaa sinua hovissa mielikseen? Onhan viime tapaamisestamme ehättänyt vierähtää lyhyt hetki, ja tässä on ehättänyt sattua vähän kaikenlaista, en siis ihmettelisi vaikka sinuakin olisi ehditty paremminkin pompottamaan paikasta toiseen sillä välin”, Arethdriel haastatteli nuorikkoa lämpimikseen, sillä ei uskonut että tuo muuten olisi saanut suutaan auki heidän seurassaan.



//DELILLE KAIKKI. Ja kyllä. Lory jää vaan kattoon vierestä ja nuoleen näppejään kun mr black tiger tulee paimentaan. Ja niin illalliseksi tarjoiltiin extra grillattua delicatee. Täytettyä eläintä on välillä hyvä vilkaista. Alkaa heti hymyilyttää. Sannan yhteystiedot tiskiin, vaadimme tarkempia tietoja täytetyn eläimen sijainnista, historiasta ja mistä hänet voi noutaa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2020, 00:16

Mordecai lupasi pitää huolen, ettei koru joutuisi vääriin käsiin. Hyvä, vaikka Dariukselle oli pääasia, että se hilu löytäisi tiensä kauas hänen elämästään. Oli tosiaan ollut virhe ottaa edes riipusta matkaansa, mutta sitä saattoi voivotella loputtomiin näin jälkiviisaana.
Velhon sanojen arvailujen mukaan demonilla oli tarkoitus vain pelotella tällä kertaa, vaikkei hän osannutkaan mahdollisista motiiveista vielä mitään sanoa. Mordecai kuitenkin toivoi, että eliitti olisi yhteyksissä häneen, jos se piru vielä uudemman kerran Haukansilmää häiritsisi. Darius hymähti, tietämättä miten asian suhteen olisi pitänyt olla. Hän ehkä halusi tehdä niin, kuten velho neuvoi, mutta eliitti ei vieläkään tiennyt voisiko saatikka kannattaisiko hänen luottaa tuohon. Velhon seuraavat sanat kuitenkin kohottivat ehkä jonkinlaista luottamusta tuota kohtaan.
Eliitin lattianrajassa harhaillut, eksyneenoloinen katse kohosi takaisin vampyyrin puoleen, tuon kertoessa omaavansa henkilökohtaista kokemusta demonin myrkyllisistä sanoista. Darius kyllä uskoi syvällä sisällään tietävänsä, ettei niitä sanoja saanut päästää ihonalle ja mieltä myrkyttämään, mutta toihan se jonkinlaista turvaa ja varmuutta kuulla se jonkun toisen kertomana. Vaikka se nyt tulikin itse Mordecain suusta.

Vampyyria alati tuijottava katse kävi kaventumaan pienesti, yönlapsen kertovan hänen ja demonin pelaavan omiin pusseihinsa. Velho myös kertoi aikeistaan hajottaa kilta ja hankkiutua eroon demonista. Jos Darius olisi tästä tiennyt aikaisemmin, olisi hänen suhtautumisensa Mordecaihin ollut alusta asti täysin toisenlainen. Mutta, ymmärrettävistä syistä vampyyri ei aikeistaan ollut heti ensikättelyssä kertonut tuntemattomalle eliittikenraalille. Silti, luottamusongelmista kärsivä Haukansilmä ei osannut vieläkään täysin luottaa verenimijän sanoihin. Eihän hän Arethdrieliinkaan luottanut täysin, tuntui ettei hänellä ollut varaa yhteenkään uuteen tahoon luottaa siinä pelossa, että nuo vielä puukottaisivat selkään.
”Niin kauan kun pysytte poissa minun elämästäni, en minä teidän perään lähde”, Darius toisti kuitenkin itseään, kun Mordecai käski häntä antamaan veljeskunnan asioiden olla. Ei hänellä ollut tarvetta ja nyt varsinkaan enää halua veljeskunnan asioita sörkkiä, demonin varoitus oli ollut ihan tarpeeksi. Mutta jos nuo alkaisivat heitä vainota, ei Darius aikoisi vain paeta.
”Voiko siltä suojautua…?”, Eliitti kysyi epäröivänvarovaisesti, ”Onko mitään keinoa pitää se loitolla? Se… Oli päässyt huoneelleni asti, ilman että kukaan edes oli tietoinen… Ja ilmeisesti pelkkä tikarin isku ei sitä riitä edes satuttamaan…”.

Puhe vaihtui N’drayerin tilanteeseen, joka velholla oli nyt ensimmäisenä tehtävälistalla. Oli sinällään huojentavaa tietää, että maagit olivat tosiaan ottaneet kuurapartaisen tilanteen hoitaakseen ja ilmeisesti olivat sen suhteen etenemässä paljon nopeammin, mitä Darius olisi ikinä voinut itse.
”Kyllä”, Syvään henkeä vetävä eliitti vastasi, ”Tahdon tietää kaiken, mitä tapahtuu ja milloin…”, Vaikkei hän ehkä ymmärtänyt kaikkea, mitä velhot aikoivat tehdä, halusi Darius silti olla edes kuulolla tilanteen suhteen. Hän kuitenkin välitti kapteenistaan alaisenaan ja ystävänä.


Theo jatkoi kangaspakkauksen nypläystä, samalla kun kreivi pohti olisiko ”harvinaisempi” eliittikenraali edes juhlissa tänä iltana. Todennäköisesti, jos se kuninkaasta oli kiinni. Sitähän Theo ei tiennyt, mutta koki ymmärtävänsä sarvipäistä eliittiä — ei häntäkään hirveästi houkutellut suuret juhlat tällaisissa piireissä. Arethdrielin käydessä virnuilemaan kiireisille velhojutuille, nyökkäsi Theo vain pienesti ja pelkäsi että nyt hänen pitäisi se asia selittää. Mutta ei, siniverinen tyytyi siihen, ettei tällä kertaa asiasta kyselisi tai edes ilmeisesti hänen ajatuksiaan tutkisi, jättäen selittämisen sitten Mordecain vastuulle, sikäli mikäli vampyyrikaan asiasta sen enempää halusi avautua. Varmasti tuo kertoisi isännälleen asiasta jos kreivi todella halusi tietää, mutta Theo todella jätti sen vastuun ennemmin Lotharille, pikkuhaukan peläten että puhuisi ohi suunsa tai kertoisi jotain, mitä ei olisi kannattanut jakaa ylimääräisille.

Kreivi kuitenkin suostui yrittämään tavoittaa eliittiä, vaikkei voinut mitään varmaksi luvata. Enkelinpennun ilme kirkastui pienesti, Theon käydessä ymmärtäväisesti nyökkäämään siniveriselle.
”Jo se, että yritätte tavoittaa hänet puolestamme, on enemmän kuin voisimme pyytää”, Puoliverinen hymähti, toivoen tosiaan ettei tämä ollut liikaa vaadittu siniveriseltä, joka juuri hetki sitten oli ehtinyt vasta alas istahtaa. Ja totta kai hän toivoi, ettei Argenteuksella ollut liian kiireistä näin ennen juhlia, etteivät he sentään häiritsisi sarvipäistäkään liikaa. Mutta heidän asiansa oli tosiaan kiireinen ja mitä nopeammin he saisivat tietää, olisiko Aregenteuksesta auttamaan heitä, sitä nopeammin he voisivat jatkoa suunnitella tai muiden tahojen puoleen kääntyä apua hakeakseen.

Viesti lähti matkaan, ilmeisesti telepaattisin keinoin, Arethdrielin yltyen sitten kyselemään paremmin pikkuhaukan kuulumisia.
”Onhan se erilaista, mihin kotopuolessa on tottunut… Mutta olen jo sentään oppinut suunnistamaan kaupungissa”, Enkelinpentu hymähti, ”Deliaa olen kyllä tavannut hovissa ja hänen kautta päässyt tutustumaan muutamaan kasvoon sielläkin. Mutta se ei oikein ole paikka minunkaltaiselleni, vaikka olen tietysti otettu kunniasta päästä viettämään aikaa kuningattaren kanssa”.
”Kuulin, että viimekertaisen tapaamisemme jälkeen jouduitte vihollisen kanssa yhteenottoon. Mukava nähdä, että olette kunnossa, vaikka tieto selviytymisestänne olikin jo tiedossa”
, totta kai tuvilla pyörivä puoliverinen oli kuullut kuiskauksen ja kreivin sotilaiden yhteenotosta vihollisen eliittien kanssa, ”Toivotaan, ettette tällä kertaa joutuisi paluumatkallanne yhteenottoihin”.
Erudessa, tapansa mukaisesti, kuunteli vain hiljaa vierestä kun miehet puhuivat. Ei sen takia, etteikö hän muka katsonut asiakseen miesseurassa puhua, vaan lähinnä siksi, ettei hänellä ollut mitään sanottavaa. Tietenkin häntä kiinnosti yhtälailla, mitä nämä velhojutut eliittikenraalin kanssa mahdollisesti olivat, mutta magiaa taitamattomana henkilönä häneltä taitaisi mennä vaikeammat selitykset yli hilseen. Ja jos häneltä olisi kysytty, ei kreivittären mielestä Mordecain kaltaisella hämärähiipparilla ollut mitään oikeutta pyytää tapaamista eliittikenraalin kanssa, varsinkaan näin kreivin välityksellä. Mutta, Arethdriel tehkööt miten itse näki parhaaksi, ei platinablondi aikonut kumppanilleen mököttää siitä, että tuo omia päätöksiä teki. Ei ainakaan pitkään.


// EI! EXTRA GRILLATTUA DELICATEE APUA EI SITÄKÄÄN. Ei mut ei kukaan voi deliä grillaa jos Pumpkin ja Lokene siihen tykästyy ja päättää et tää on muuten sit meidän uus isäntä. Delistä se on hyvä idea kunnes se tajuaa et pumpkin ja lokene on kymmenen kertaa rasittavampia mitä theo. Heti nousee virne turvalle kun täytetty eläin räpsähtää ruudulle. Ja äläpä, VAADIMME VASTAUKSIA. VAADIMME TOTEEMIELÄIMEMME ALTTARIPAIKALLE //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Tammi 2020, 03:57

Arethdriel, Mordecai, Atrevaux


Velho piti tarkoin kuulolla heidän ympäristöään kaiken varalta, etäisesti myös yrittäen kuunnella mitä takan ääreen jäänyt Theo kreivin ja kreivittären seurassa keskusteli. Pitkälti ne menivätkin häneltä ohi, sillä Mordecain huomio oli sillä hetkellä Dariuksessa, joka tiedusteli oliko olemassa mitään millä Zhiermatuin kaltaiselta hirviöltä olisi voinut suojautua. Vampyyrin katse valui heidän välilleen, velhon nopeasti mielessään pyöritellen niitä kaikkia vaihtoehtoja, jääden hetkeksi pohtimaan sitä oliko yksikään maanpäällinen loitsu kuitenkaan tarpeeksi vahva loputtomiin pitämään Kaamosmieltä kaukana. Tuo ei vaikuttanut vierastavan edes pyhiä asioita, vaikka tuskin olisi pyhälle sijalle vapaaehtoisesti koskettamassa pitkällä tikullakaan.
Ennen kuin vampyyri kuitenkaan takertui aiheeseen, pisti hän mieleensä, että olisi Winderiin yhteydessä heidän prosessistaan Delathoksen suhteen. Jahka kaikki osapuolet nyt aluksi vain asiaan suostuisivat, voisivat he jälkikäteen pitää asiasta yhteyttä kirjeillä ja sopia, milloin ja missä velhot aikoisivat toimia. Se jäi nähtäväksi, vaikka Mordecailla olikin jo suunnitelma kaikkea varten.
Olen siis yhteydessä, heti kun tiedän kertoa lisää. Kaikki riippuu tällä hetkellä kenraali Argenteuksesta”, Lothar hymähti.

Sillä demonilla on kuitenkin tapana kulkea näkymättömissä ja se osaa siirtyä paikasta toiseen vapaasti”, vampyyri palasi heidän edelliseen aiheeseensa, ”En siis ihmettele, jos se on päässyt kenenkään huomaamatta tännekin”.
Kaamosmielen maallinen keho on käytännössä pelkkä kuori – voit surmata hänet, mutta hänellä on keino palata takaisin niin pitkään kuin sen oikea keho on sen omassa ulottuvuudessa. Joten en suosittele yrittämään sen kimppuun teräasein, ellet välttämättä halua suututtaa sitä”, se taisikin olla yksinkertaisuudessaan kehotus olla koettelematta onneaan Salrabian kanssa, Mordecain huokaisten sanansa lähinnä ulos.
On kuitenkin olemassa magiaa, jolla demonien ja henkien läsnäolon voi kieltää tietyistä paikoista, tai karkottaa niitä kauemmas ja estää niitä käyttämästä kykyjään. Kykenen valmistelemaan vastaavaa varten amuletteja, koruja ja esineitä, sekä lumoamaan huoneita suojelusloitsuilla, jos koet sellaisia tarvitsevasi”, vampyyri jatkoi, helmiäisen katseensa kohottaen toisen tummatukkaisen kasvoille. Johan hän oli suojannut N’drayerin asunnon, mikä estäisi häntä valmistelemasta jotain myös Winderille, jos haukansilmäinen oli taikakeinoja vailla suojautuakseen ikäviltä hengiltä ja voimilta.
Jos joku henkiänne havittelee, lienee Kaamosmieli siihen syyllinen. Yritän pitää hänet kiireisenä ja sotkeutumasta kuvioihini, mutten tietenkään voi taata jos hän liikuttelee samaan aikaan alaisiaan oman mielensä mukaan”, Lothar jatkoi mietteliäänä hymähtäen, korjaten takkiaan paremmin ylleen puhuessaan, ”Ja Dolen Mír – pysy kaukana siitä teehuoneesta alaisinesi, se talo on sen kyyn pesä”.

Tarvitsetko jotain?”, yönlapsi soi vielä täyden huomionsa haltiakenraalille, pintapuolisesti käydessään silmäilemään Haukansilmää, ”Oletko voinut mitenkään kummallisesti sen jälkeen mitä tapahtui Briarissa?”.


Kreivi antoi huomionsa kunnolla Theolle, jonka kuulumisia kävi jalkaansa kevyesti heilutellen kuulemaan. Ilmeisesti hirveästi ei ollut ehättänyt tapahtua, mutta oli haukanpoikanen tuttu jo kaupungin kanssa, siinä missä tietenkin ollut tekemisissä Delian kanssa, mikä sinällään ei yllättänyt siniveristä, joka tiesi Winderin maininneen aikaisemmin kuningattaren mieltyneen puoliveriseen veljenpoikaan. Eipä se hänen asiansa ollut, eikä Areth jaksanut alkaa pikkumaiseksi Theon suhteen. Tuohan näytti samalta kuin puhdasveriset, joten ei veripuolta voinut ulkonäkönsä suhteen moittia haltioiden seuduilla. Se piilottelu olisi varmaan ollut entistäkin haastavampaa ja kiusallisempaa, jos Theodluinilla ei esimerkiksi olisi ollut tunnistettavia haltiamaisia piirteitä, kuten heidän pitkiä korvanlehtiään.
Siniverisen katse kuitenkin kaventui, ja kääntyi hetkeksi toisaalle, kun Theo otti puheeksi sen kohtaamisen vihollisten kanssa, josta kreivi onnekseen oli selvinnyt. Monelle oli käynyt huonosti sinä päivänä, eikä tilanteen kertaaminen varsinaisesti ollut mieluinen asia.
Noh, kiitos siitä taitaa kuulua pitkälti Mordecaille. Hänhän minut loppujen lopuksi elävien kirjoihin takaisin auttoi sinä iltana”, kreivi huokaisi jaksaen aiheesta huolimatta hymyillä, ”Toiveenamme tietenkin olisi päästä takaisin Piilopaikkaan ilman suurempia konflikteja, toivottavasti Sinisen kuiskauksen läsnäolo kreivittären alaisten lisäksi riittääkin pitämään mahdolliset vihollisemme kaukana”.

Erudessa ja kuningatar ovat olleet jo pidempään hyviä ystäviä keskenään. Tuskinpa olisin armasta puolisoani mukaani saanut edes, ellei Deliakin juhliin olisi osallistumassa”, kreivi hymisi Erudessaan vilkaisten myhäillen, siniverisen katseen kuitenkin muuttuessa kysyväksi, kun yllättävä kolina kävi kuulumaan läheisestä isommasta kaapista. Aivan kuin jokin olisi kaatunut sen sisällä, ehkä? Tai sitten kaapissa oli mörköjä? Vaan ei, kun sen ovien takaa astahti paikalle hapuileva fauni, Parebriksen esityksen saaden Arethdrielin kohottamaan hiljaisena toista kulmaansa ja muutaman sydämenlyönnin jäämään välistä. Hän ei vieläkään pitänyt pässinsarvisen valtavasta koosta varsinaisesti, ja toisenaan oli ajatellut Argenteuksen saapuvan paikalle jotenkin… hienovaraisemmin. Mutta ei, fauni könysi ovellisesta kaapista tavarat perässään helisten paikalle omia maagisia teitään, omanlaisensa hälyn aiheuttaen Kuiskauksen tuville siten vain ilmestyessään, sillä sarvipäinenhän ei täällä hyvää mainetta omannut. Se oli kuitenkin eliitin viimeinen murhe tähän hätään, kun pujopartainen kiskaisi jännittyneestä ilmapiiristä huolimatta punaista hännystakkiaan yllään paremmin, mustanpuhuviin housuihin ja valkeisiin sukantapaisin - jotka alleen kinttukarvat peittivät – verhotut sorkkansa lähtivät viemään kenraalia lähemmäs siniveristä ja tuon seuralaisia. Paikalla näytti olevan myös Arethdrielin somanjäätävä vaimo, sekä Winderin äpärä, ja missähän se sorsa itse lieni…

Hänen armonsa viesti kantautui korviini”, Atrevaux ilmoitti lähemmäs päästyään, hovin asukin prameasti kolmikolle kumartaen, ”Lady Erudessa. Nuoriherra Winder”, fauni näki tarpeelliseksi noteerata kreivin seuralaisetkin, ennen kuin kävi suoristautumaan.
Täällä kuulemma tarvittiin velhoa”, juhlia varten jo siistiytynyt ja viimeisen päälle huoliteltu pujoparta myhäili partaansa haroen.



//:D No niin well tru. Deli on vaan et oispakaljaa.jpg. Mut sit se keksiikin et voi juottaa Pumpkinin ja Lokenen hirveeseen pöhnään ja vaan seuraa kuin ne sekoilee keskenään hirveellä tohinalla. Ja niin Briarissa oli bileet joka ilta. TOTEEMIELÄIN ALTTARILLE JA KULTTI PYSTYYN. Jaakko tuli paikalle sillee mut reversed//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron