Käärmeenpesä

Suuria ja pieniä, koreita ja hieman vaatimattomampia. Saleja löytyy jokaiseen käyttötarkoitukseen, kaiken kokoisia ja näköisiä.

Valvoja: Crimson

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Tammi 2020, 21:18

Iriador malttoi istua paikoillaan sen hetken, että Darius sai hänen hiuksensa sidottua kiinni. Hän luotti täysin siinä Winderiin, eikä omannut epäilystäkään etteikö haukansilmäinen olisi huolitellut hänen villinkiharaa kuontaloaan parhaansa mukaan yhteen kimppuun viimeistelemään Iriadorin juhlallisen ulkomuodon. Jossain kentällä se olisi ollut yksi ja sama kuinka hänen hiuksensa olivat, mutta tällaisessa tilanteessa sen vastuun halusi antaa sellaiselle, joka sokean puolesta tyylittelyn päälle jotain näkikin.
Kiusoitteleva virne kohosi punatukkaisen kasvoille Dariuksen miettiessä olisiko hänen pitänyt raahata Iriadoria useamminkin aateliston juhlissa. Ei, ei olisi tarvinnut. Iriador ei osannut nauttia sellaisista juhlista, vaikka kysymys olisikin saattanut olla pelkästään tottumisesta. Tietenkin jos Winder olisi vaatinut häntä seurassaan osallistumaan sellaisiin pirskeisiin, ei Iriador olisi ikimaailmassa kieltäytynyt kunniasta. Tällä hetkellä vastaavat tilaisuudet kuitenkin olivat korkeahaltialle pelkkä velvoite saapua muiden tavoin paikanpäälle näyttäytymään ja nostamaan maljan, eikä hän voinut nimenomaisesti olla Winderin käsipuolessa tuon kumppanina, kuten Dariuskin toi ilmi
Olet kenraalini, esimieheni. Ymmärränhän minä sen, enkä tohtisi julkisesti enempää sinulta vaatiakaan ennen kuin olet siihen kanssani valmis”, Iriador hymyili askeltaessaan Winderin matkassa ovea kohden, ”Mutta näiden seinien sisällä ja mielessäni sinä tulet silti aina olemaan rakas kumppanini, ja katselisin pitkin iltaa ihaillen perääsi, jos siihen vielä kykenisin”, punapää jatkoi myhäillen.

Siitä mukavia rupatellen kaksikon tie veikin lopulta alakertaan ja muutaman muun matkaan lähtevän seuraan, josta kokoontunut seurue lähti etsiytymään kaikessa rauhassa kohti linnalla järjestettäviä kemuja. Jo pelkästään linnan pihamaalla hääräsi väkeä, ja sisällä porukkaa olisi palvelijoista aateleiden kermaan vielä enemmän. Jos Iriador jotain olisi toivonut, niin tilaisuutta saada nähdä kaiken kirjava pukuloisto omin silmin, mutta sattuneista syistä hänellä ei siihen ollut tilaisuutta täällä, toisin kuin oli ollut Briarissa. Pääasia taisi olla kuitenkin, että he viihtyisivät hetken hovissa ja voisivat sitten poistua järjestämään omia läksiäishuvejaan tuville muiden kanssa. Ja sitä jos mitä Iriador odotti, sillä heillä oli muutakin jännittävää Dariuksen kanssa ilmoitettavakseen tänään.


Oli hyvä kuulla Erudessan luottavan heidän henkivartijoihinsa, toivottavasti vain platinablondin oma suojeluvietti ei tuota lähtenyt viemään tänä iltana, vaikka kreivitär uhosikin tietävänsä miten juomapikari aseenaan toimisi tarvittaessa. Ja sen Arethdriel kyllä uskoi, naurahtaen makeasti Erun sanoihin.
Voimme jakaa sitten puuduttavimman kertomuksemme illan mittaan toisillemme”, kreivi hymyili, kepeästi hansikkaiden peittämillä sormillaan hyväillen Erudessan kättä, ”Viihdyn kyllä. On eriasia aionko tehdä sen seurassa, vai omissa oloissani jonnekin lopulta vetäytyen. Paikalla on kuitenkin ystäviäni ja tuttaviani, joiden kanssa haluan vaihtaa kuulumisia ja muutamia vakavampiakin aiheita – olet silti aina tervetullut pakenemaan seuraani, jos tyttöjen jutut alkavat kyllästyttää”.
Mitä tuli Araniin, ei Arethdriel todellakaan halunnut pakottaa kreivitärtä väkisin tapaamaan kuningasta. Hänen itse tulisi se kuitenkin tehdä, ja hän tulisi sen tekemään kaikesta mahdollisesta piikittelystä huolimatta, jota Aran oli häntä varten todennäköisesti hionut tätä päivää ajatellen.
Teet juuri kuten itse parhaaksi näet, saat mennä kuten mielit, enkä aio vaatia sinua suoriltaan tapaamaan häntä jos et halua. Kunhan kuitenkin muistat käyttäytyä, jos hän seuraasi hakeutuu itse – mutta tuskin, sen huomioon ottaen mitä viimeksi sattui. Sitä paitsi hänen majesteetillaan on seurapiirikiireensä tänä iltana, monen varmasti havitellen hänen kuin minunkin seuraani liittymistä illan myötä”, Areth huokaisi

No, kaikesta huolimatta”, kreivi rykäisi, paremmin käsivarttaan käyden tarjoamaan vaimolleen, ”Jos todellakin olet valmis, etkä kanssani halua suotta tulevaa iltaa märehtiä, voisimme astella itse paikanpäälle nauttimaan antimista, jotta joskus pääsemme paikalta poistumaankin”. Sen myötä pariskunta lähtikin etsiytymään itse salin puolelle, Mordecain liittyen ensinnä siniverisen ja tuon puolison seuraan, kun nuo huoneelta ulos astelivat. Vampyyri tiesi kyllä tehtävänsä, vaikkei uskonut mitään sattuvankaan tänä iltana. Mutta hän kunnioitti kreivin pyyntöä, eikä siten ollut paikanpäällä juhlatunnelmissa yksissä mielin, yhtä paljon, kuin moni muu varmasti oli.



//Ilkimys mr-maximus-bubz. YAS. Hän olkoon maskottimme. JA JES! Mä käytän liikaa aikaa kuvien tekemiseen muutenkin, pitää alkaa hioon pikadoodletaitoa. ET NAURA TATTIOTUKSELLE, SE PUREE MUUTEN! Ja voi apua nyt :DDD Alkaa sylkeen ja piereen niitä marmokuulia molemmista päistä ko mikäkin kirottu kuulapyssy//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Tammi 2020, 22:50

Darius, Erudessa, Theodluin, Aran


”Pidän tuon mielessä”, Erudessa hymähti kreivin ilmoittaessa platinablondin olevan aina tervetullut pakenemaan kumppaninsa seuraan, mikäli ”tyttöjen jutut” alkoivat kyllästyttämään. Kovinkin nopeasti Erudessa niihin juttuihin puutui, hän ei vain löytänyt niin paljon yhteistä aatelisneitojen kanssa, jotka eivät yhtä aktiivista elämää viettäneet mitä kenraalinarvon omaava kreivitär. Onneksi aatelispiireissä oli kuitenkin niitä neitoja, jotka yhtälailla samat intressit jakoivat Erudessan kanssa, mutta heitä oli harvakseltaan ja yleensä tällaisissa juhlissa heillä ei ollut tilaisuutta puhua mieleisistään asioista, ei ainakaan muiden neitojen seurassa.
Platinablondi oli myös kiitollinen siitä, ettei siniverinen aikonut pakottaa puolisoaan tapaamaan itse kuningasta. Jos tuo nyt sattuisi Arethdrielin seuraan hakeutumaan silloin, kun Erudessa oli paikalla, ei kreivitär siitä aikonut rumasti vain poistua, mutta toivon mukaan Aran tosiaan tulisi olemaan sen verran kiireinen, ettei kreivitärtä edes huomioisi.
”Älä huoli, en ikimaailmassa tekisi mitään, mikä vaikuttaisi myös sinun imagoosi”, Kreivitär virnisti, tummatukkaisen muistuttaen häntä käyttäytymään. Ei hän typerä ollut, joskin tilanne saattaisi olla toinen muutaman lasillisen jälkeen, jos kuningas itse alkaisi suutaan soittamaan kreivittärelle. Mutta tavoitteena oli käyttäytyä ihan loppuun asti.
Sen pidemmittä puheitta kreivipari kuitenkin lähti liikkeelle, Erudessan hymyillen nyökkäyksen saattelemana tarttuen Arethin käsipuoleen. Henkivartijat lähtivät aatelisparia hännystämään, Erudessan aikoen pitää noita kyllä silmällä jonkin verran illan aikana.

Juhlat olivat jo alkaneet, kun kreivipari paikalle saapui. Väkeä oli kohtalaisen paljon ja käynnissä olivat tervehtimiset ja tilaan asettautumiset. Hovin palvelijat pitivät huolen että juotavaa oli tarjolla jokaiselle joka sitä kaipasi, Sinfoniettan soittaen kepeänlempeää, talvista ja iloista musiikkia. Valtava valaistu juhlasali oli koristeltu talvenvärein koreaksi ja kauniiksi, näihin juhliin oli selvästi panostettu enemmänkin tällä kertaa, syystä tai toisesta.
Hämärtyvä ilta alkoi hyvissä merkeissä, itse kunkin löytäen tiensä tuttujen kasvojen puoleen tervehdyksiä ja kuulumisia vaihtamaan. Se oli sinällään tylsää, jokseenkin kaavamaista ja itseään toistavaa, mutta niinhän ne juhlat aina alkuunsa olivatkin. Erudessa pysytteli tiiviisti kreivin rinnalla, aina siihen saakka, kunnes kuningaspari saapui paikalle. Silloin kreivitär alkoi kyttäämään tilaisuutta livahtaa kuningattaren seuraan, jahka tuo nyt kuninkaan rinnalta eksyisi muihin piireihin. Ja kun se tilaisuus tuli, huikkasi Erudessa nopeasti Arethdrielille poistuvansa tuon seurasta toistaiseksi, ennen kuin Delian luo hakeutui, kuningattaren näyttäen olevan kovinkin innoissaan ”kaukaista sukulaistaan” esittelemässä nuoremmille hovineidoille. Theodluin ei voinut sanoa pitävänsä moisesta huomiosta hirveästi, mutta ei kuitenkaan valittanut. Kunhan sopiva hetki tulisi, livahtaisi puoliverinen puolestaan tästä seurasta muualle. Kreivitär lyöttäytyi heidän seuraansa, ollen tyytyväinen siihen, että oli kyennyt Arania välttelemään tähän asti tahdikkaasti.

Darius oli yhtälailla saanut käydä perinteisen sosiaalisen rumban, tervehtien tuttuja ja puolituttuja, vaihtaen kuulumisia ja nopeasti päivittäen elämäntilannettaan siitä kiinnostuneille. Kovin moni tyttären omaava aatelinen tiedusteli, oliko eliitti yhä ”vapaalla jalalla”, Dariuksen koittaen lähinnä ystävällisesti ilmaista olevansa liian kiireinen sosiaalisiin tapaamisiin mahdollisten heilojen suhteen. Muutama päivälliskutsu sitä kuitenkin tuli päin kasvoja, Dariuksen luvaten harkita ja katsoa, josko aikaa moisille löytäisi. Ei hän löytäisi, sen eliitti tiesi, mutta ei hän kehdannut suoraa päin naamaa todeta, ettei häntä kiinnostanut. Varsinkaan kun itse neitokaiset olivat yleensä vanhempiensa seurassa eliittiä tapaamassa, noiden huomautellen haluavansa illan aikana kuitenkin tanssin eliittikenraalin kanssa, mihin Darius ei taaskaan lupautunut suoranaisesti. Hän olisi täällä vielä aamuyöhön asti, jos jokaisen halukkaan meinasi tanssittaa.
Jahka tärkeimmät tuttavat oli tervehditty, alkoi juhlaväki olla aikalailla kasassa ja paikanpäällä. Ja sehän meinasi sitä, että kuningas kera kuningattarensa piti pienen puheen, toivottaen näin yleisesti kaikki vieraat tervetulleiksi ja kiitti saapumisesta. Siinä puheensa lomassa myös mainiten näiden juhlien olevan omalla tavallaan myös Sinisen Kuiskauksen ”läksiäisjuhlat”, kuninkaan tuoden nyt aatelisten yleiseen tietoon sen, että eliittiryhmä todella siirtyi kreivin alaisuuteen piilopaikkaan väliaikaisesti. Sitä kun aatelisten piireissä ei vielä kunnolla tiedetty, mutta nyt siitä kuulivat nämä tahot, joille asia ei välttämättä edes merkinnyt mitään. Sen myötä isäntäpari toivotti vieraat vielä kerran tervetulleiksi ja pyysi heitä viihtymään ja nauttimaan olostaan maljankohotuksien kera, ennen kuin juhlat jatkuivat. Delia hakeutui takaisin Erudessan ja Theodluinin seuraan, Aranin käyden myös tervehtimässä tuota seuruetta, kreivittären osaten kuitenkin käyttäytyä siniverisen seurassa, kuten oli kumppanilleen luvannut.

Musiikin jatkuessa alkoivat ensimmäiset tanssit, Dariuksen luikkien siinä välissä ovelasti takaisin omiensa seuraan, vaikkakin kuiskauksen sotilaista suurin osa aikoi ottaa osaa tansseihin näin alkajaisiksi. Eliitti pyrki kuitenkin vältellä sitä, vaikkei tanssimista varsinaisesti vihannut. Se oli se seura, mistä hän ei välittänyt. Ja mikä parempi tapa vältellä mahdollisia tanssipyyntöjä, kuin hakeutua tuttuun seuraan ja vaikuttaa kiireiseltä keskustellessaan lasi kädessä muiden kanssa.
Siinä tuli kuitenkin ajauduttua myös samoille sijoille itse kreivin kanssa, Dariuksen katsoen asialliseksi tarkistaa kreivin tilanteen, eiväthän he näin juhlaväen nähden olleet edes toisiaan tervehtineen, vaikka tuskin kukaan sitä pisti merkille.
”Eikö kreivittärenne liittynytkään seuraanne juhlimaan?”, Haukansilmä aloitti hymähtäen, kun kreivin seuraan saapui, ”Vai joko sisareni ehti hänet teiltä anastaa?”, se oli todennäköisempi vaihtoehto. Darius pisti merkille myös, että Arethdriel oli kasvojensa arvet piilottanut, todennäköisesti maagisin keinoin, syystä tai toisesta. Olihan siniverisen kasvot kauniimmat näin, mutta harmittihan se tietää, että toinen joutui häpeäänsä piilottelemaan — tosin, niinhän Dariuskin teki silmälappunsa kanssa. Silmään osui myös syrjemmällä seilaava vampyyri, Dariuksen päättäen olla välittämättä Mordecain läsnäolosta nyt. Jo senkin takia, ettei välttämättä halunnut tulla nähdyksi tuon seurassa näin tarkkailevien silmien alla, vaikka tuskin kukaan paikallaolijoista edes tiesi kuka tai mikä velho oikeasti oli.


// ILKIÄ! Hän olkoon maskotti, kyllä. No sä oot tommonen perfektionisti ja räpellät siinä mis mä vaan yolotan menemään ja vihaan sit jälkikäteen kaikkea mitä oon tehny kun mikä on anatomia jne. 5min ja taidetta. VÄHÄN NAURAN TATTIOTUKSELLE. JA OH GOD KIROTTU KUULAPYSSY :D kyllä, sieltä tulee semmonen sarjatuli ettei kukaan varmasti uskalla lähelle sieniviljelmiä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Tammi 2020, 00:54

Iriador, Arethdriel, Mordecai, Delathos


Musiikki soi pitkin saleja, sitä säestäen puheensorinan ja kepeiden naurahdusten, kun aatelisto oli kokoutunut viettämään tätä iltaa yhdessä. Jahka siniverinen kumppaneineen ehätti paikalle, hakeutui Arethdriel kreivitär käsipuolessaan ensinnä tervehtimään tuttuja. Pienemmästä seurueesta saattoi hetkittäin rönsyillä suurempikin, kun väki seisahtui viihtymään kreivin ja kreivittären puheilla ja välillä kerjäämään enemmänkin huomiota. Hallitsijaparin paikalle saapuessa ja puheensa pitäen, alkoivat muodostuneet seurueetkin hiljalleen hajota tarjoiltavien, virikkeiden ja seurapiirileikkien puoleen, ja uusia keskustelupiirejä lähti muodostumaan. Kun Erudessakin viimein eksyi omille teilleen kreivin seurasta, lähti Arethdriel myös etsimään vaativampia keskusteluja ja hienostuneita väittelyitä sen sijaan, että olisi osallistunut viinilasillisensa kera mihinkään hullunkuriseen. Kreiville juhlat olivat usein uusien suhteiden luomista ja vanhojen ylläpitoa, Arethdrielin nauttien ennemmin seurasta johon ei joka päivä kyennyt liittymään, siinä missä hulluttelut alkoivat olla jo ikänsä puolesta hänen intressiensä ulkopuolella. Kreivillä oli silti vanha taipumus myös vetäytyä tilanteen tullen omiin oloihinsa itsekseen kun ilta ehättäisi vierähtää myöhemmäksi, mutta lähinnä vain siksi, että seurapiireissä nuohoaminen teki hänestä väsyneen ja lopulta turhankin suorasukaisen arvostelevan, ellei Arethdriel olisi antanut viinin virrata koko iltaa aina aamun tunneille saakka. Ja sekös oli aikanaan tehnyt seuraavasta aamusta aina omanlaisensa näytöksen…

Toisaalla juhliin olivat ehättäneet paikkansa hakea myös Iriador muiden Sinisen kuiskauksen sotilaiden kera. Paikalle oli viimein ottanut raahautuakseen myös kapteeni N’drayer omassa näyttävässä rykmenttiin sopivassa tummansinisessä suurikauluksisessa puvussaan, jonka toista hartiaa verhosi viitankaltainen asuste piilottelemaan sitä todellisuutta, että mieheltä todellakin puuttui toinen kätensä. Sen sijaan että kapteeni olisi kuitenkin nyhjännyt Kuiskauksen seurassa, oli Delathos ennemmin kiinnostunut kulkemaan seurapiirin seassa omia polkujaan, toisinaan pysähtyen kaupungista tuntemiensa arvokkaampien tahojen kanssa viihtymään. Mutta ei hän ollut suunnitellut viipyvänsä täällä turhan kauaa. Etenkään, kun myös Mordecai näytti olevan paikalla, yönlapsen ollen kuitenkin näyttänyt olevan kovinkin hillitysti kreivinsä perässä hännystelemässä.

Virallisten alkajaispuheiden päätteeksi musiikki palasi kuitenkin jälleen kuvioihin, kreivinkin hakeutuen seuraan josta kukaan ei kehtaisi häntä alkaa erikseen kalastaa tansseja varten parikseen. Vaikka olikin varattu mies, tiedettiin Arethdrielin kuitenkin olevan varsin taitava tanssilattialla, kreiviä kuitenkaan kiinnostamatta tältä erää alkaa tanssitella huvikseen muita kuin korkeintaan Erudessaa ja Aranin ihastuttavaa kumppania. Muutaman vanhemman sotilaspiireistä tutun taktikon kanssa ajauduttuaan keskustelemaan paremmin, ei kreivi huomannut myös Winderin saapuneen lähemmäs omine seuralaisineen ennen kuin kenraali suunsa avasi. Lasillista kädessään pitelevä kreivi kääntyi silmäilemään paikalle saapuneita, hänen tietenkään äkkiseltään tunnistamatta itse Winderin ja tuon punatukkaisen kumppanin lisäksi turhan montaa muuta kasvoa. Mutta eihän se näin juhlissa tärkeää ollutkaan!
Luulenpa sen menneen toisin päin, kun kreivitär livahti omille teilleen hyvin pian sisarenne läsnäolon tiedostettuaan”, siniverinen hymyili vinosti, ”Kuningatar tuskin on saanut rauhaa sen myötä, mutta sentään arvon naisväki viihtyy toistensa liepeissä”. Eikä Erudessan tarvinnut murjottaa mukana puuduttavissa keskusteluissa, jotka taas olivat kumppaninsa omanlainen intohimo.
Tanssipartnereita karkumatkallako olette?” siniverinen kiusoitteli, hillitysti viittoen seuruetta antamaan tilaa Winderille ja tuon seuralaisille, ”Kieltämättä paikalla on yksi toistaan ihastuttavampia neitoja ja rouvia, mutta on silti tietoinen valinta minultakin kantaa toisessa kädessäni kävelysauvaani ja toisessa lasia tällaisten tilanteiden varalta”.


//ILKIÄ JA ÄKÄNE! IM ANGY! Nyt haluun tehä sellasen hecasiili pehmolelun. 5min ja taidetta on paras. Arvostan. Jumankauta :DDD Tän takia Jaakko pitääkin sen Hecan siellä pelloilla, meno on kuin villissä lännessä. Hecalta puuttuu vain oma miniponi vielä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Tammi 2020, 02:05

Dariuksesta oli hassua, kuinka Erudessa ja Delia viihtyivät keskenään. He kun tuntuivat olevan täysin eri maailmoista, kreivittären suorastaan vältellen niitä aatelisneitopiirejä, missä Delia taas oli kasvanut ja tottunut seurustelemaan. Samalla Haukansilmä oli kuitenkin iloinen, että naiset olivat löytäneet toisistaan ystävän. Sentään kreivitär ja kuningatar tulivat toimeen, siinä missä kreivin ja kuninkaan välit olivat kireät, kaiketi lähes olemattomat. Darius ei ollut ihan varma, millä mielellä Arethdriel katsoi verisukulaistaan tällä hetkellä, mutta tapahtumista päätellen kaksikon välillä oli yhä kitkaa.
Juomalasia kädessään pienesti pyörittelevä eliitti virnisti toispuoleisesti kreiville, joka tanssipartnereiden välttelystä kävi kiusoittelemaan.
”Ehkä minunkin pitää harkita kävelysauvan hankkimista”, Darius hymähti, kreivin kerrottua omasta taktiikastaan liikkumisapunsa ja juomalasinsa suhteen. Olihan Darius toisinaan vedonnutkin taisteluissa tulleisiin ruhjeisiin, mitkä estivät eliittiä mukamas tanssahtelemasta tanssilattialla, mutta ei sitäkään valetta voinut joka juhlissa käyttää.
”Mutta kyllä ennemmin tai myöhemmin eksynen tanssittamaan neitoa tai toistakin. Juuri nyt keskittyisin ensinnä seurusteluun, sillä tanssilattialta ei niin vain poistutakaan”, Eliitti hymähti.

”Winder saa sen kuulostamaan siltä, kuin tarkoituksella välttelisi nimenomaan naisten seuraa”, Yllättävä tai ei niin yllättävä ääni liittyi keskusteluun, kun sokeasta kulmasta lähemmäs lipunut kuningas kera muutaman hännystelevän aatelisseuralaisen saapui paikalle. Totta kai Aran halusi päästä vielä viimeisen kerran naljailemaan Dariukselle, ennen kuin eliitti hänen välittömästä läheisyydestään karkaisi. Eikä Arethdrielkaan ollut sen naljailulistan ulkopuolella, jos siitä lähdettiin. Joten kun oli nämä kaksi tummatukkaista omista piireistään viimein löytänyt — sopivasti samasta sumpusta — oli Aran lipunut paikalle kuin laivaa piirittävä hai.
”Eikö arvon kreivikään arvosta kauniimman osapuolensa seuraa, kun hänet kuningattareni seuraan on laskenut?”, Hiuksensa ylös korkealle, mutta löysälle ponihännälle nostanut kuningas myhäili, sen niin ystävällisenoloisen hymyn verhoten kasvojaan. Yllään Aranilla oli kermanvalkea asukokonaisuus, joka oli näyttävästi kultaisin yksityiskohdin koristeltu ja kirjailtu. Siniverinen katsoi arvioiden tummatukkaisia päästä varpaisiin, huomioiden siinä samalla eliitin punatukkaisen pedinlämmittäjän ja kreivin erikoisemmannäköisen henkivartijan kauempana, noihin kuitenkaan sen enempää aikaansa tuhlaamatta.
”Eikös teillä kahdella tule olemaan tarpeeksi aikaa seurustella keskenänne tästä eteenpäin piilopaikassa, miksi ette nauttisi muiden vieraiden seurasta?”, Kuningas naurahti. Hänen silmänsä olivat normaalia haaleammat, mikä kieli siitä, että siniverinen oli jo kertaalleen tänään tai eilen kärsinyt sairaskohtauksen.

Darius oli selvästi jännittynyt sijoillaan, kun kuningas oli paikalle pyyhältänyt ja lähti heitä jututtamaan. Olihan se odotettavissa, mutta Darius oli toivonut voivansa nauttia edes pari lasillista, ennen kuin joutuisi siniverisen ivailuja ja tuota muka ystävällistä hymyä sietämään. Asianmukaisesti eliitti kuitenkin piti kasvonsa peruslukemilla, käyden pienesti kumartamaan seuraan saapuneelle kuninkaalle, kuten teki muutkin välittömässä etäisyydessä olevat. Aranhan sen eleen lähinnä kädenheilautuksella kuittasi, aivan kuin tuo muka ei olisi välittänyt siitä kumarrettiinko hänelle vai ei.
”En nyt ihan kuvailisi tanssin välttelyä noin, Teidän Armonne”, Haukansilmä hymähti, kuulostaen selvästi varautuneemmalta, mitä äsken. Aran lähinnä vain hymähti naurahtelevasti eliitin sanoille, katsellessaan tarkasti verisukulaistaan ja tuon asustusta. Lienikö sekin omanlaisensa vastalause hänelle.



// ÄKKÄNEN SUOTANA. U ANGY!!!!! NO TALKIN TO U!!! Hecasiilipehmolelu vois olla kyl aika cool. Äkkii väsään semmonen. 5min ja taidetta on mun pravuuri. Joskus se on 10min ja taidetta tho. Ja voi apua :D:D: Ei Heca tarvii ponia ku se on itte niin nopee. HECA ON SANIC //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Tammi 2020, 03:01

Arethdriel oli vastaamassa Winderille, ymmärtäen kyllä yleiseen tietoon sinkulla löytyvän varmasti vientiä tällaisissa kekkereissä, mutta kreivi kuitenkin malttoi suunsa siitäkin syystä, että näki tutun vaaleakutrisen tahon lähestyvän heitä. Siniverisen katse kaventui ensimmäisenä tarkkailemaan niitä tavallista vaaleampia silmiä, joka tietenkin verisukulaisena ja vanhana ystävänä häntä huoletti, vaikkei Areth sitä päällepäin näyttänytkään tässä seurassa. Jos he olisivat olleet kahden, olisi kreivi saattanut siitä huomauttaa ääneen Aranille.

Kreivi ottikin kasvoilleen sen opitun ystävällisen hymyn kaikkien mahdollisten tunnetilojen ylle, mikä heitä Cúthalioneja taisi yhdistää hieman turhankin hyvin. Siinä missä Arethdriel kuitenkin itselleen tyypillisesti osoitti itsevarmuuttaan, veti sattuneista syistä kultakutrin lähelle tuleminen Winderin ja tuon seurueen hiljaisemmaksi. Iriadorkin käänsi katseensa suosiolla lattianrajaan, pysytellen sen verran taka-alalla ettei häneen muutenkaan lasillisensa kera kiinnitetty enempää huomiota. Sen sijaan Mordecai lipui huomaamattomasti lähemmäs yllättäen kookkaammaksi tullutta seuruetta keskittyäkseen kuuntelemaan miehiä paremmin siitäkin syystä, että velho tiesi Aranin ja Arethin hiertävistä väleistä, vaikka vampyyrin huomio olikin samaan aikaan jossain aivan muualla tanssija silmäilemässä.
Kreivitär lienee kaivannut puolisonne henkilökohtaista huomiota ja seuraa jo pidemmän tovin, me kun emme ole ehättäneet täällä vierailla yhdessä pidempään toviin”, kreivi vastasi totuutta myötäillen. Selvää kuitenkin oli, ettei Arethdriel halunnut tarttua siihen, mikseivät he täällä olleet vierailleet, siinä missä myöskään hallitsijaparia ei ollut kutsuttu vastoin käymään heidän sukukartanollaan. Tietenkin yksi looginen syy siihen olivat kotona heitä odottavat kaksoset, joiden kanssa pitkä matkanteko oli omanlaisensa haaste. Mutta lähinnä viimeaikaisten sattumien myötä niitä kutsuja kumminkaan puolin ei ollut ollut tarvetta lähetellä, vaikka kreivi tiesikin, että ennen pitkään heidän täytyisi istahtaa saman pöydän ääreen puhumaan asioita selviksi. Hetken hiljaiselo oli ehkä tyynnytellyt heistä molempien tunteita ja antanut aikaa käsitellä niitä aiheita, Arethin kuitenkin haluten korjata heidän välinsä entiselleen.
Heillä sai olla erimielisyyksiä ja erilaisia näkemyksiä, mutta Arethdriel ei olisi ikään voinut kuvitellakaan pettävänsä Arania ja kansaa mistään syystä. Hän välitti ja rakasti Aranoria kuitenkin kuin omaa veljeään kaikesta huolimatta, vaikka tässä ja nytkin he edustivat ulkoasuiltaan pitkälti kuin aurinkoa ja kuuta.

Mutta iltahan on vasta nuori, seurueemme tuskin ehättää turhan pitkään pysyä kasassa tanssien myötä, joten miksi en soisi arvon kenraalille tilaisuutta viipyä joukossamme sitä hetkeä”, Arethdriel puhutteli sukulaistaan tottuneesti keskustelua ylläpitäen.
Ja mitä tansseihin tulee, oletin hänen majesteettinsa avaavan tanssilattian kumppaneineen ensimmäisenä”, tummatukka myhäili Aranille, otaksuen kyllä tietävänsä syyn sille miksei Aran viihtynyt tällä hetkellä tanssitettavana muualla, vaikka vientiä mokomalle olisi riittänyt kysymättäkin, ”Mikä suo meille, puuduttavista armeijamme hölynpölyistä keskusteleville, tämän kunnian saada huomionne puolellemme tänä iltana?”.



//NO TALKIN! Siellä tuijotan säkinpohjalla pitkin seinää murjottaen sitten, kun minua rankaiset ja netin katkaiset. Nyt alkaan pro crafteriks ja tekeen minipehmoja. 10min ja taidetta on se extreme versio. SIELLÄ JAAKON PUUTARHASSA ON TURHA ALA RÄLLÄÄN SONICKINA SITTEN TAI LENTÄÄ SIILIPALLO MÄKEEN ALTA AIKAYKSIKÖN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Tammi 2020, 03:48

Eliittikenraali oli sinällään kiitollinen siitä, että Aran näytti olevan alkuunsa enemmän kiinnostunut kreivin olemuksesta ja seurasta. Jos hyvin kävisi, voisi Haukansilmäinen tästä liueta pikapuoliin kenenkään huomaamatta — tai sitten jos hyvin kävisi, joku neitokainen rohkenisi kysymään häntä tanssiin tästä joukosta ja Darius saisi hyvän syyn poistua kuninkaan seurasta. Toisaalta hän ei halunnut jättää Arethdrielia ”yksin” Aranin kanssa, mutta Mordecai näytti havahtuneen paremmin tilanteeseen, kun lähemmäs oli lipunut toisen siniverisen saapumisen myötä.
”Voisitte vierailla useamminkin. Ottakaa pojat mukaan, niin voitte viipyäkin pidempään”, Aran hymyili tekohymyään kreiville, joka vähäisistä vierailuista huomautteli. Ei Aran oikeasti halunnut kreiviperhettä tänne vierailulle tai jos halusi, ei siitä mitään hyvää seuraisi ja Arethdriel varmasti myös tiesi sen. Mutta pitihän se ystävällinen olemus pitää yllä näin muiden katsellessa, vaikka yksi Aranin seurueesta olikin toinen niistä aatelisista, jotka olivat silloin kreivin kartanolla todistaneet siniveristen yhteenoton. Ja kyseinen herra katselikin silkka draamanhaluinen mielenkiinto silmäkulmassaan kaksikon keskustelua, selvästi innoissaan siitä, että tiesi jotain mitä muut eivät.

”Ei teistä lintusista tiedä, vaikka lentäisitte pois juhlista heti kun teidät omaan seuraan jättää”, Siniverinen myhisi, jälleen katseensa laskien merkittävästi serkkunsa vaatetuksen puoleen. Ja kun se katse palasi Arethdrielin kasvoille, tuijotti Aran hetken haastavantietoisena verisukulaisensa kasvonpuoliskoa, jonka arvet olivat tällä hetkellä piilossa.
”No mutta enhän minä kehdannut rakasta kuningatartani kreivittären seurasta riistää heti ensimmäisenä. Meillä on kyllä aikaa tanssia vielä illan aikana, nauttikoot naiset nyt toistensa seurasta — sitä paitsi Delialla oli kova hoppu jatkaa sukulaisensa esittelemistä ystävättärilleen”, Kuninkaan katse käännähti Dariuksen puoleen, joka katsettaan kavensi. Olihan sekin ollut arvattavissa, että Delia halusi Theoa esitellä tuttavilleen, nyt kun äpärä oli Lanaen ja Dariuksen toimesta sukuun hyväksytty. ”Ties vaikka poika löytäisi itselleen neitokaisensa ennen sukunsa päätä”, Aran lisäsi, Dariukselle hymyillen, eliitin vain hymähtäen terävästi kuninkaan sanoihin.

”Mutta mistä tämä kunnia?”, Aran naurahti hilpeänhillitysti, huomion kääntyen takaisin Arethdrieliin, ”Emmehän me vielä ehtineet edes tervehtiä toisiamme, serkku rakas. Luulitko että sivuuttaisin läsnäolosi täysin juhlissani, puhumattakaan sitten itse Kuiskauksen joukoista. Pitäähän minun teidät hyvästellä henkilökohtaisesti, ennen kuin lennätte—”, siniverisen sanat jäivät kesken, katseen selvästi harhautuen Arethdrielista sivummalle, kun kultahiuksinen tutun kasvon muun joukon seasta huomasi lähestyvän. Aranin ilme suorastaan kirkastui, hetken näyttäen jopa siltä, että kuningas olisi ollut vilpittömästi iloinen näkemästään, pienellä käsiliikkeellä viittoen tunnistamaansa henkilöä saapumaan heidän seuraansa.
”Zhiermatui! Kuinka ihanaa että pääsit tulemaan, vaikka kutsun saitkin lyhyellä varoitusajalla”.



// No saat netin takaisin ja myös pullon punkkua sovittelulahjana. Vois kyl ruveta. Sit myymään niitä netistä, meist tulee rikkaita. EXTREME TAIDETTA. VÄHÄN VOI RÄLLÄTÄ SONICKINA YMPÄRIINSÄ KUN KÄRPÄSSIENTÄ MAISTAA. Jaakko tulee ja potkasee ja Heca lentää kauniissa kaaressa taivaisiin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Tammi 2020, 16:51

Iriador, Arethdriel, Mordecai, Delathos, Salrabia


Areth kuunteli hillityn mallisesti Aranin hilpeää sanailua, näyttämättä lainkaan olevan pahoillaan siitä vaikka serkkunsa vaikutti silmäilevän hänen piilotetut arvet omaavia kasvojaan ja ulkoasua yleensäkin. Kieltämättä se vanha edustava takki ja sen kuviot olivat herättäneet keskustelua tänä iltana aikaisemminkin. Arethdriel oli halunnut sen pukemalla edustaa kuitenkin vain vanhempiensa muistoa näissä juhlissa ja heidän puoleisiaan verijuuria, sen tietysti ollessa myös eräänlainen kannanotto kreivin etääntymiseen kuningashuoneelta. Tietenkin Aran ottaisi sen parhaimmillaan loukkauksena, mistä tummatukkainen oli hyvin tietoinen. Mutta samalla hän toivoi sen olevan omanlaisensa kannustin serkulleen etsiä heille kahdenkeskistä aikaa keskustella vielä tänä iltana.
Hymy kreivin kasvoilla levisi aavistuksen vinoksi, pään kallistuen hienoisesti puolelta toiselle, kun Aran häntä mairitteli serkku rakkaaksi. Tuskinpa monarkki oli häntä tänne halunnut, ja tämäkin oli vain yksi tilaisuus Aranille piikitellä häntä ja Winderiä yhtä aikaa. Joskin siinä missä Winder oli mennyt harvinaisen hiljaiseksi, ei Arethdriel näyttänyt ottavan piilovinoilua tai siniverisen arvostelevia eleitä pahakseen. Eikä kreivi todellakaan olisi pysytellyt vain hiljaa ja antanut keskustelun tyrehtyä, ellei hänen suutaan olisi erikseen sitä varten sidottu.

Syystä tai toisesta kuitenkin kultakutrin sanat vaikuttivat jäävän kesken, Arethinkin nostaen toista kulmaansa kysyvänä, kun Aran vaikutti suorastaan piristyvän silmissä. Mistä se sitten johtui? Yhtälailla nuorempi siniverisistä käänsi katseensa Aranin katsomaan suuntaan arvioiden, kun valkeansomaan silkkikaapuunsa sonnustautunut sorjakehoinen taho asteli siniverisen kehotuksesta lähemmäs puikkelehtien. Siinä vaiheessa Lotharkin yltyi puremaan hampaitaan yhteen, velhon ensimmäisenä miettien miksei ollut missään välissä aistinut Zhiermatuin auraa juhlista, kerta tuo paikanpäällä syystä tai toisesta näytti olevan. Osasihan tuo mokoma kätkeä auraansa huomaamattomammaksi kaiken varalta, mutta paikalla olevat muutkin aurat lienivät sekoittuneen keskenään täällä – paikalla kun oli lukemattomia tahoja erilaisine taustoineen ja asemineen.

Salrabia kuitenkin askelsi vakaanelegantisti lähemmäs, suloisen hymyn takoen kasvoilleen. Hänellä oli yllään Cindellen parhaita pukineita, leveät hihansuut omaava kaapu, jonka helmaa oli koristeltu kultaisin, punaisin ja mustin langoin ja erilaisin näyttävin painatuksin. Muuten Zhiermatui oli tyypilliseen tapaansa valkeaa suosiva. Hänen sarvissaan kuitenkin oli molemmin puolin päätä sarviin kiinnitetyt korut, jotka laskeutuivat pitkin osin lettipunoksin taakse solmittuja hiuksia, takaraivolle nostetun pienen nutturan ja sen juureen kiinnitetyn kultaisen korukamman viimeistellessä hänen ulkomuotonsa sieväksi.
Viivantarkasti piirrettyjen tummien rajausten lomasta se katse käväisikin ohi kulkiessa tutussa vampyyrissä, jonka leukapieltä sarvipäinen hipaisi leikkisästi – heidän pitäisi jutella, mutta sen keskustelun aika ei kuitenkaan olisi tänään.
Mutta kuinka olisinkaan voinut kieltäytyä sangen viehättävästä kutsustanne”, demoni kehräsi suloisin sävelin, määrätietoisesti astellen heidän lyhyen välimatkansa viimein kiinni, jättäen Lotharin jälkeen katsomaan peräänsä kylmästi.
Olen imarreltu, että hänen Majesteettinsa huomioi meitä näin”, Zhiermatui jatkoi lähinnä talonsa puolesta kiittäen Arania tästä tilaisuudesta, sarvipäisen samalla kumartuen suomaan kunnioittavan käsisuudelman kuninkaalle tervehdykseksi. Salrabia huomioi myös muita paikalla olevia arvotahoja hillitysti kumarruksen ja niiauksen välimaille jättämine eleineen, erityisen ovelan katsahduksen suoden tietenkin haukansilmäiselle kenraalille. Mikä sattuma että Winder sattui olemaan samassa seurueessa, mutta ainakaan Salrabian ei tarvinnut lähteä metsästämään haltiakenraalia mistään muualta – hänellä kun oli asiaa vielä Winderille sattuneista syistä.



//Haistan lahjontaa. Droppaat perään vielä piirtopöydän, niin alan epäilemään motiivejasi. Ja kyllä. Rikkaita pehmolelu firmalla. Tehdään uniikeimmat pehmot. Ja sitten aletaan patentoimaan rikkoutumattomia pehmoja myös doggoille. EIKÄ RÄLLÄTÄ KUN VOI KÄYDÄ SADOLLE HUONOSTI MUUTEN. Jaakko does not approve//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Tammi 2020, 18:04

Aran näytti nyt hymyilevän oikeasti, iloisesti, siniverisen tarkkaillen kun sarvipäinen lähemmäs heidän seuruetta askelsi. Nopea virne käväisi myös kasvoilla, kun demoni kreivin henkivartijaa huomioi ohi kulkiessaan ja kun Zhiermatui tervehdyksensä siniveriselle soi, kävi kuningas hymähtämään pehmeästi ja nyökkäämään tervehdykseksi tuttavalleen.
”Kieltämättä olisin saattanut hieman loukkaantua, jos et paikalle olisi päässyt”, Aran hymisi vitsaillen, ”Mutta hienoa, että saavuit. Kaikkien niiden kertojen jälkeen kun olet seuruettani teehuoneellasi kestinnyt, oli minun jo aika vuorostani kestitä sinua”.
”Et lienekään henkilökohtaisesti tavannut serkkuani, Arethdriel Cúthalion, piilopaikkamme kreivi”
, Nopeasti Aran kävi esittelemään toisen siniverisen sarvipäiselle, ”Areth, tässä on Salrabia Zhiermatui, Dolen Mír teehuoneen isäntä — et ole tainnut käydään siellä? Kenties seuraavalla vierailullasi vien sinut sinne. Pitäisit varmasti”.
”Eliittikenraali Winderin sinä lienet tavannutkin, ellen väärin ole ymmärtänyt?”
, Huomio kääntyi Arethdrielista takaisin sarvipäiseen, ennen kuin tuosta siirtyi Haukansilmäisen puoleen, jonka myötä Aran oli lähellä rikkoa pinnallisenystävällisen olemuksensa, kun silkka sadistisenhuvittunut virne meinasi vierailla kasvoilla.

Darius oli jäätynyt paikoilleen. Hyvä ettei sydän ollut pysähtynyt saman tien, kun eliitti oli nähnyt kuka paikalle saapui. Silkka kauhu oli iskenyt suoraan luihin ja ytimiin, eliitin ollen valahtanut nähtävästi kalpeammaksi. Tämä ei voinut olla totta. Aran ja tuo demoni eivät voineet olla toistensa kanssa tekemisissä ja mitä ilmeisimmin hyvissä väleissä. Oliko Aran suunnitellut tämän kaiken alusta alkaen? Ei, Aran olisi aivan varmasti tuonut demonin esille jo aikaisemmin. Oliko siniverinen edes tietoinen kuka ja mikä demoni oli? Entä jos demoni käyttikin vain Arania hyväkseen? Sekin tuntui absurdilta, vaikka Aran olikin itsekeskeinen narsisti, ei tuo tyhmä ollut.
Eliitin ajatus ei edes kulkenut kunnolla, kun ensireaktiona tullut pelko vaihtui silkaksi epätoivoksi, kenraalin käyden pienesti, lähes huomaamattomasti pudistelemaan päätä demonille ja kuninkaalle. Hän ei halunnut uskoa tätä todeksi, Darius uskoi vain näkevänsä pahaa unta. Eliitti ei saanut sanaakaan ulos suustaan, tuijottaen vain hätääntyneen järkyttyneenä valkeapukeisia mielipuolia.

”Iriador mene muiden seuraan toisaalle”, Järkytyksestään toipuva eliitti sai sanottua telepaattisen viestin kumppanilleen, jonka tiedosti olevan lähettyvillä. Jo se, että Aran oli paikalle tullut, olisi ollut tarpeeksi hyvä syy ohjastaa Iriadoria kauemmas — vaikka Darius kyllä tiesi, ettei punatukkainen häntä suostuisi ”hylkäämään” Aranin armoille.
”Se on se demoni. Salravia Zhiermatui on se demoni”, telepaattinen lisäys tuskin tarvitsi sen tarkempaa selittelyä, Dariuksen todella toivoen, että Iriador ymmärtäisi poistua. Sillä Darius ainakin aikoisi poistua, juuri tällä sekunnilla, jahka itsensä vain saisi liikkeelle ja nopeasti keksisi tekosyyn lähteä.



// :3c mitään en lahjo yhtään minä en. Parhaat pehmolelut tehdään. DOGGOILLE OMA LINJASTO KYLLÄ. Timi ja Fran voi olla lelutestaajina. VÄHÄN SAA RÄLLÄTÄ jos sieniä varotaan hienosti kyllä. Pikkaisten tahtoo Heca vain päästellä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Tammi 2020, 19:47

Ah, mutta juhlanne ovat paljon tasokkaammat kuin yksikään järjestämäni tilaisuus teehuoneellani teille. Suorastaan inspiroidun koristeiden ja sisustuksenne tähden”, demoniverinen liverteli kuin sievin lintu, omassa koreudessaan asettautuen seisomaan lähemmäs vaaleatukkaista siniverisistä. Ei hän muita varsinaisesti tuntenut, eikä nähnyt tarpeellisiksi kuningasta vähäisempiin edes tutustua, nyt kun heidän välinsä olivat ehtineet rakentua jo ajan saatossa erityiseksi.
Arethdriel silmäili yhä epäillen valkeaa ilmestystä kun Aran hänet esitteli, kreivin tehden omat johtopäätöksensä varsin nopeasti sen myötä, kun kuningas kertoi mitä Zhiermatui edusti. Sitä teehuonetta, josta Mordecai oli hänelle kertonut, nimenkin ollen tummatukkaiselle tuttu. Mutta mitä tuo täällä teki, ja miksi vaikutti olevan niin läheisissä väleissä Aranin kanssa? Se oli epäilyttävää, joskin Arethdriel ymmärsi miksi teehuoneiden ja vastaavien isäntiä ja emäntiä, lääkäreitä ja arvostettuja kauppiaita toisinaan kutsuttiin juhliin, jos nuo olivat onnistuneesti kestinneet arvostettuja tahoja toistuvasti. Arvostetusta palvelusta haluttiin suoda vastaan näkyvyyttä ja piireihin pääsyä. Kenties Zhiermatuin kutsuminen tänne johtui samaisesta syystä, ja olikin pelkkä sattuma, vaikka jotain hämärää tässä kaikessa tuntui olevankin.

Olen vieraillut teehuoneellanne piilopaikassa, se on sangen tasokkaasti laitettu yleisiin puitteisiimme nähden etten väittäisi”, Arethdriel hymähti pehmeästi sarvipäiselle, joka tietenkin kehusta kiitollisena kumarsi siniveriselle pikaisesti kohteliaisuus syistä. Kreivi ei kuitenkaan halunnut vaikuttaa tuppisuulta, saati sitten siltä, että vieraan läsnäolo olisi häntä häirinnyt. Jotakuta muuta se näytti kuitenkin häiritsevän, eriparisien silmien kääntyessä vilkaisemaan kalpeaksi valahtaneen Dariuksen puoleen, joka oli sijoilleen jämähtänyt ja näytti siltä että olisi kenties voinut tipahtaa jaloiltaan alas hetkenä minä hyvänsä. Myös Iriador aisti sen kumppanistaan, eikä voinut sanoa olevansa mielissään siitä, että Winder yllättäen käski häntä lähtemään tästä seurasta. Miksi? Koska Cúthalionin esittelemä kaunosanainen mies oli kuulemma se demoni, joka viime iltanakin oli käynyt sotilastuvilla kylvämässä kauhua kenraalin huoneella. Se demoni, jonka myrkky oli ollut vähällä tappaa Seyrin aikaisemmin. Juuri se demoni, josta kukaan ei ollut tähän saakka puhunut kunnollisella nimellä edes, ja nyt se jokin seisoi heidän edessään hovin juhlissa, kuulostaen siltä kuin olisi ollut hyvääkin pataa itse monarkin kanssa. Ja sekös sai muutaman sydämenlyönnin jäämään punapäältä välistä…
Vannotin että pysyn seurassasi jos törmäämme siihen, luuletko että voisin muutenkaan lähteä ilman että Aran ilkkuisi perääni”, punapää kuitenkin piti pintansa ja vastasi telepaattisesti Dariukselle. Hän ei lähtisi minnekään ennen kuin Aran ja Zhiermatui olisivat paikalta poistuneet, ellei joku häntä muka tästä tempaisi matkaansa.

Olemme tavanneet tosiaan, kertaalleen”, Salrabia virkkoi kenraaliin tietäväisen ovelasti katsoen ja vinon hymyn kasvoilleen tuoden, ”Vaikka tapaamisemme jäikin silloin kovin lyhyeksi. Mikä sääli, mutta ymmärränhän minä kuinka kiireinen mies te oikein olette, kenraali Winder”. Tietenkään Kaamosmieleltä ei jäänyt huomaamatta Dariuksen reaktio hänen saapumiseensa, Salran päättäen ottaa siitä kaiken irti ja hieman ravistella etikettien rajoja. Vaalean miehen kasvoille kohosikin huolestuneempi ilme, kun sarvipäinen helyt sarvissaan kepeästi helisten asteli muiden ohitse haukansilmäisen vointia tutkimaan. Sillä sekunnilla Mordecain olisi tehnyt mieli astella osaksi seuruetta paremmin ja repiä Zhiermatui mukaansa, mutta se olisi tainnut olla liian ronski tapa näissä piireissä anastaa jonkun huomio puoleensa.
Mutta mistä noin valkeaksi valahditte herrani? Voitteko huonosti?”, demoni tiedusteli silmänsä suorastaan hohtaessa läpi ivaa, samalla kun asetteli toisen kätensä kepeästi, huolehtivasti tummatukkaisen toiselle hartialle, ”Ehkä olette nauttineet vain turhan tiuhaan juomaanne. Pitäisikö teidän kenties astahtaa syrjään hetkeksi? Vai piristäisikö teknisempi pyörähdys tanssilattialla teitä?”. Vaikka pinnallisesti Salrabia vaikuttikin hyvin viattomalta ja huolehtivalta, saattoi hänen ahnaasti kenraalia tuijottavasti katseestaan huomata sen painostavuuden ja omanlaisensa himon. Salrabiahan ei ollut antamassa Dariukselle tilaisuutta vain astua syrjään tilanteesta – ei, hän seuraisi perässä anastaakseen kenraalin hetkeksi itselleen, vaikka se tarkoittikin että hänen pitäisi astua hetkeksi itse syrjään Aranin seurasta. Mutta hän ehtisi kuninkaan puheille uudestaan myöhemminkin.

Aiotteko anastaa viimeisenkin seurani hyvä herra?”, Kreivi kallisti päätään ja silmäsi valkeahepenistä sarvipäätä yrittäessään pelastaa tilannetta, samalla pienen eleen suoden poistuvalle seuralleen, jotka eivät kokeneet tarpeelliseksi enää paikalla olla. Sitä tilaa saapuikin täyttämään Lothar, joka silmäsi kylmänrauhallisesti Salrabiaa siinä toivossa, että mokoma olisi kiinnittänyt huomionsa häneen. Mutta tietenkään demoni ei sitä tehnyt, tuon ollessa liian kiireinen Winderiä härnätäkseen.
Ah! Minä kun ajattelin teidän viihtyvän keskenänne sen hetken, jos olisin lainannut häntä hetkeksi toisaalle tarjotakseni virikkeitä ja varmistanut arvon kenraalin voivan hyvin?”, Salra hymisi pehmeästi, ovelasti jo itseään yrittäen kietoa Haukansilmän käsipuoleen, ”En kai kykene täysin heittämään isännän rooliani yltäni täälläkään, vieraiden viihtyminen nähkäätte kun on minulle äärimmäisen tärkeää tilanteesta riippumatta”.



//Eeeethän sinä. NUTHING. Custom pehmot aikuislapsille, ja parhaat lelut doggoille. Timistä ja Franista tulee parhaat testaajat, otetaan siihen vielä Pipa messiin niin saadaan hardcore tuhoamiskokemus myös osaksi meidän testaajia. No. No jos oikein varovasti Heca rällää. Jos vähänkään menee istutukset pilalle, niin saattaa tulla satikutia. Paitsi ettei Jaakko kehtaa rankaista Hecaa kun se on niin söpö//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Tammi 2020, 20:59

Eliitin ilme oli jo lähes anova, kun demoni lähti kertomaan kuinka he olivat kyllä tavanneet. Darius ei halunnut lähteä tähän leikkiin mukaan, hän ei halunnut edes esittää, että olisi sujut sarvipäisen läsnäolon kanssa, mutta mitä hän voisi muka asialle tehdä? Mikäli hän reagoisi demoniin negatiivisesti tai aggressiivisesti, kaikki tulisivat kyseenalaistamaan kenraalin, kenties miettien jopa oliko tuo järkensä menettänyt. Eihän kukaan nyt voisi uskoa kuninkaan ”ystävän” olevan mitenkään vaarallinen tai edes kyseenalaistaa tuon läsnäoloa, vaikka mokoma nyt sarviensa kanssa ei ainakaan puhdasverinen haltia ollut. Hän ei vain voisi poistua paikalta ilman syytä, sillä sekin aiheuttaisi liikaa kysymyksiä ja ihmettelyä, kenties nostaisi huhuja kiertämään hovia. Toisaalta miksi Darius olisi välittänyt, hänhän oli lähdössä kauas hovista, mutta sitten taas Delia kyllä jäisi tänne…
Darius otti puolittaisen askeleen taaksepäin, selvästi joutuen itseään pidättelemään sijoillaan, kun demoni yllättäen lähemmäs tuli, niin kovin sulavasti esittäen huolestunuttakin. Ja sekös sai Aranin hymyilemään entistä leveämmin, siniverisen selvästi nauttien siitä ahdingosta, jonka sarvipäinen aiheutti eliittikenraalille silkalla läsnäolollaan. Aran ei itse kyennyt tuohon, ei enää sen jälkeen, kun Taivaanturmelija oli eliitin siipiensä suojaan ottanut, mutta Salrabian läsnäolo tuntui tepsivän kenraaliin turhankin hyvin.

”Älä tee tätä”, Darius pyysi henkensä alta hiljaa, tietämättä edes voisiko edes katsoa demonia edessään ilman, että suurempi ahdistus kohoaisi rintaan. Tuon kosketus hartialla sai haltian värähtämään, Haukansilmän joutuen entistä pahemmin pidättelemään itseään paikallaan, ettei olisi vain pois juossut tai vastaavasti tirvaissut demonia päin näköä.
”Zhiermatui on oikeassa, näytät huonovointiselta, Darius”, Aran hymähti sarvipäisen sanojen perään, päätään pienesti kallistaen, saaden haukankatseisen vilkaisemaan demonin ohi siniveriseen hetkellisesti.
”Älähän nyt Arethdriel, etköhän sinä muutakin seuraa löydä juhlista — tai sitten minä viihdytän sinua. Kenties näytän sinulle uudet soittimemme suurella musiikkihuoneella, ihastuisit niihin varmasti”, Aran jatkoi demonin perään, joka kreivin kysymykseen seurananastamisesta oli vastannut, siniverisen samalla katsahtaen kysyvästi päätään kallistaen kreivin henkivartijan puoleen, joka heidän seuraan oli kunnolla liittynyt, ”Zhiermatui voinet katsoa eliittini perään, kenties pieni jaloittelu tekisi hänelle hyvää. Saa muu Kuiskaus jatkaa juhlimistaan, ilman että tarvitsee esimiehestään huolehtia”, Kreivistä ja tuon henkivartijasta kuninkaan katse kääntyi takaisin demoniin, joka itsensä jo eliittikenraalin käsipuoleen oli siirtänyt. Ja siitähän Darius ei pitänyt, mutta eliitti ei löytänyt voimia saatikka tietä ulos tilanteesta, johon oli joutunut, Haukansilmäisen lähinnä vain tuijottaen sarvipäistä, aivan kuin ei olisi voinut uskoa tuon olevan läsnä.

”Me emme ole tainneet tavata…”, Aran jatkoi, katseensa lipuen eliitistä ja demonista takaisin kreivin henkivartijan puoleen. Tietenkin siniverinen yritti ensitöikseen päästä tuon oudonnäköisen haltian ajatuksiin, mutta turhaan. Jotenkin tuo oli mielensä lukinnut ajatustenlukemiselta, mikä tietenkin sai Aranin kaventamaan katsettaan pienesti, epäilevästi, sen valheellisenystävällisen hymyn kuitenkin pysyen kasvoilla.


// Nuthing more like nutting AM I RIGHT FELLAS. eikun. Aikuislapsille, kyllä :D Pipasta ei varmaan ois testaan leluja ku se ei niistä välitä, se vaan kattoo et jaa, siinä missä Timi haluu repii niiltä silmät aina irti. Timi on savage. Anna Hecan rällästää, se varoo kyllä istutuksia. Vetää vaan pitkin välipolkuja siellä, partioi kato samalla. Ja varo vaan jaakko, se voi purra jos koitat näpäyttää //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Tammi 2020, 22:56

Teennäisen ystävällinen virne sen kuin levisi miehen kasvoilla Winderin käsipuolessa tuon aneluiden myötä, Araninkin käydessä viimein tukemaan häntä sanoillaan ja huomioiden kuinka vaaleaksi lakanaksi kenraali oli yllättäen muuttunut. Ei tämä kyllä ollut hänen alkuperäinen suunnitelmansa, Salrabia kun olisi halunnut maistella hovin kuolevaisille tarjottuja herkkuja ja juomia ja lyöttäytyä johonkin sievään seuraan kuokkimaan. Mutta kyllä tämäkin hänelle kelpasi!
Arethdriel ei myöskään ollut mielissään tästä Zhiermatuista, etenkään Dariuksen reaktioita seuraillessaan, kreivin yrittäessä pintapuolisesti tutkia valkeahiuksisen miehen mieltä, kuitenkaan saamatta mitään ratkaisevaa tietoonsa. Siniveristä olisi kiinnostanut oliko Zhiermatui kenties joku Aranin järjestämä läksiäislahja Winderin kiusaksi… no, tuo oli kuitenkin keplotellut itsensä jo haltiakenraalin seuraan. Siitä kreivin huomio kiinnittyikin hetkeksi Iriadoriin, joka jo valmiiksi oli takavasemmalle astunut sarvipäisen lähemmäs tultua. Koska kreivi ei ilmeisesti kyennyt tekemään mitään Dariuksen hyväksi, pyysi hän kuitenkin telepaattisesti muita paikalla olevia Kuiskauksen jäseniä katsomaan Iriadorin perään, vanhemman sotilaan kaapatenkin ”ohimennen” punapään matkaansa. Korkeahaltia ehättikin korkeintaan hätkähtää ja hymähtää ääneen hätäisesti, kuitenkin ymmärtäen mistä oli kysymys kuullessaan tilanteenlaidan telepaattisesti. Ei hän olisi halunnut jättää Dariusta… mutta johan Winderkin oli halunnut hänet kauemmas tilanteesta…

Ehkä myöhemmin…”, Areth hymähti ajatuksissaan Aranin sanoihin, samalla kun katsoi sokean päätyvän tuttuun seuraan. Kreivi kuitenkin käänsi huomionsa paremmin Winderiin ja Zhiermatuihin, joka jaksoi hymyillä kenraalin käsipuolessa vähän turhankin suloisesti.
No mutta tietenkin, teidän armonne! Pidän huolen siitä että kenraalinne piristyy jälleen, eihän kenenkään sovi näin hienoissa juhlissa tuntea oloaan huonovointiseksi”, Salrabia kehräsi huolehtivasti silittäen tummatukkaisen käsivartta, puolittain askeltaen taemmas, ja kiskaisi sitten haukansilmäisen päättäväisenä mukaansa, ”Tule kanssani. Minulla on muutama aihe jo valmiina, joista haluan keskustella kanssanne”.

Katalan sarvipäisen lähtiessä saattelemaan Dariusta toisaalle, olisi Mordecai varmaan astellut noiden perään ajatuksissaan pahemminkin, ellei Arethdriel olisi kiskaissut vampyyriä käsivarresta takaisin pysymään vierellään. Myös majesteetti itse huomioi häntä sanoin, velhon luimistaessa korvansa taakse siitä silkasta hätkähdyksestä jonka kreivi oli häntä kiskaistessa saanut aikaiseksi, mutta myös toisen siniverisen yrityksestä tunkeutua hänen mieleensä. Tietenkään se ei jäänyt velholta huomaamatta, joskin tämä ei ollut sopiva hetki alkaa myöskään arvostella moista. Olihan kreivi yrittänyt aikoinaan samaa, joten kaiketi se oli omanlaisensa sukuvika Cúthalionien kesken.
En usko, teidän Majesteettinne. En ole henkilönä niin mielenkiintoinen, että uskoisin kiinnostavani teitä millään tavalla”, vampyyri vastasi rauhalliseen sävyyn kuitenkin vaaleatukkaiselle hallitsijalle kasvonsa ilmeettöminä, uskoen näkevänsä sen monarkin hymyn takana kaikkea muuta paitsi yksiselitteisen hyväsydämistä tahoa, ”Lothar Mordecai – kreivinne henkivartija, lääkäri ja velho vanhemmasta polvesta”, Kaváldthalr näki tarpeelliseksi kuitenkin esitellä itsensä hillityn elegantin kumarruksen kera tässä seurassa.
Otin hänet perheemme palvelukseen sen jälkeen, kun viimeksi vierailit sukukartanollamme”, Arethdriel totesi jo selvästi totisemmin, vaikkakin huokaisten, nyt kun heidän porukastaan olivat jäljellä enää hän ja Mordecai, sekä Aran seuralaisineen, ”Mitä sinä haluat? Menisit jatkamaan hauskanpitoa ja nauttisit vieraittesi huomiosta, sillä en koe että voisin jakaa sitä sinulle itse”.



//Mä oikeesti bannin sulta kaikki ESät kohta jos meno on tällänen. No jumalauta Pipa. Pipa voi olla sit ulkoasu tuomasi. Timi testaa silmien kestävyyden, ja Frani testaa kuin helppoo on kaivaa vinku ja sisukset niistä leluista pois. Timi on savage, mut Frampam on true tappaja. NÄPÄYTYS TULEE JA JAAKKO PUREE TAKASIN! Yksikin penkki jos on vähääkään liiskattu ja siellä menee joku rantu, NIIN KYLLÄ LÄHTEE JOS HÄNEN MAILLEEN ON TULTU RELLESTÄMÄÄN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Tammi 2020, 00:24

Ehkä myöhemmin. Monarkki hymähti niille sanoille, katsahtaen vielä Zhiermatuin ja Winderin puoleen, kun demoni päättäväisenä lähti ”ystävällisesti” eliittiä pois tilanteesta kuljettamaan. Hyvä, toivottavasti sarvipäinen pilaisi eliitin illan täysin ja jättäisi tuon vain murehtimaan tulevaa entistä pahemmin. Aran halusi, että Darius pelkäsi, vaikka kaupungista pääsikin pois. Tuon oli parempi pelätä häntä ja liittolaisiaan, missä ikinä eliitti kulkikaan. Pikkumaistahan se oli energiaansa kuluttaa toisen piinaamiseen, mutta sairas mieli ei nähnyt sitä puolta tästä pakkomielteisestä kiusanteosta. Hän koki Winderin ansaitsevan jokaisen murhetragedian, unettoman yön ja raskaan mielen, vain koska tuo oli siniveristä uhonnut.
Kuninkaan arvosteleva katse lipui henkivartijan puoleen, Aranin hymähtäen pienesti.
”Kuinka vaatimaton oletkaan uskoessasi, ettei kaltaisesi tummanpuhuva ja mysteerinen mies olisi millään tavalla kiinnostava”, Siniverinen hymisi. Kyllä hän tiesi kuka tuo arpikasvoinen rumakorva oli. Hän oli kuullut vampyyrista, saanut myös tietoa urkittua Zhiermatuin ajatuksista, mutta eihän sitä nyt voinut päin henkivartijan kasvoja todeta. Ainakaan näin heti ensikättelyssä.

”Hah, etkö luota vaimoosi ja hänen sotilaisiinsa, kun pitää ulkopuolisia palkata henkeänne vartioimaan?”, Aran naurahti kepeästi serkulleen, reagoimatta mitenkään Mordecain esittäytymiseen. Se nauru omasi jo ivallisempaa sävyä, nyt kun ”ylimääräiset” tahot olivat poistuneet, vaikkakin Aranin seuralaisista pari oli vielä paikalla, mutta nuo nyt olivat tietoisia kreivin ja kuninkaan kireistä väleistä. Ja sen takia nuo taisivatkin olla paikalla, todistaakseen mitä tästä tulisi. Ihan kaikesta Aran ei kuitenkaan viitsinyt puhua noiden seurassa.
”Mitä minä haluan? Pikemminkin mitä sinä haluat, Areth. Mykkäkoulusi on tehnyt selväksi millä kannalla olet, saavut juhliini varustautuneena henkivartijalla, joka vetäisi vertoja jopa omalle eliitilleni ja sitten kehtaat edustaa ennemmin isäsi vähäpätöisempää sukua olemuksellasi, kuin äitisi siniveristä linjaa”, Enää kuninkaan kasvoilla ei ollut hymyä, Aranin askeltaessa nyt sähisevien, mutta hillittyjen puheidensa lomasta lähemmäs kreiviä, pysähtyen ehkä turhankin lähelle. Kuninkaasta suorastaan huokui se inho ja viha verisukulaistaan kohtaan, tuon tarkkaillessa nuorempansa kasvoja lähietäisyydeltä, vakavana, kunnes hymähti. Sen hymähdyksen myötä pieni, teennäinen hymy kohosi Aranin kasvoille, tuon tuntuen rauhoittuvan hieman sähinöiltään.
”Korppi, Haukka ja Tuhkasulkainen yönlapsi… Lintuparvenko ajattelit perustaa?”, Aran hymisi, sivusilmällä vilkaisten Mordecain puoleen, ”Mikäs siinä, jos haluat. Mutta muista, että lintujen tarvitsee varoa monia vaaroja, serkku rakas. Palaisit vain häkkiisi, niin olisit turvassa”, nopeasti Aran kävi kepeästi taputtamaan Arethdrielia arpiselle poskelle, ennen kuin kauemmas astahti.
”Ah mutta missä lienee pujopartainen eliittini! Taidankin mennä kertomaan hänelle, että huomisesta lähtien hän tulee olemaan kovin, kovin kiireinen hovissa”, Ivallisenhilpeällä äänellä kuningas aloitti, nyt merkittävän katseensa kääntäen Mordecain puoleen, ”Tuskin ehtinee poistuakaan täältä, harmillista. Oli ilo tavata teidät, Kaváldthalr, ehkä vielä paremmalla ajalla tutustumme toisiimme syvemmin. Muuten, tuoksutte hyvältä”, Siniverisen katse kirkastui hetkeksi, ennen kuin Aran hitaasti lähti askeltamaan poispäin tummatukkaisesta lintukaksikosta. Olisi kannattanut pitää puoliverinen äpärä kaukana hänestä, jos halusi pitää salaisuuksia Aranilta. Nyt hän tiesi kenties liikaakin lehtolapsen kautta, ollen harvinaisen mielissään kaikesta tiedosta, mitä oli saanut ongittua liittyen Seyriin ja Winderiin…


Darius halusi heittäytyä lattialle ja leikkiä menettäneensä tajuntansa, tai miksei saman tien leikkiä kuollutta, kun demoni hänet kiskaisi liikkeelle kuninkaan kehotusten myötä. Nuo kaksi pelasivat niin samaan pussiin, että se jopa pelotti. Ainoa lohtu tässä tilanteessa oli se, että Darius lähti demonin matkassa kauemmas Iriadorista, jota muut näemmä toiseen seuraan olivat ohjastaneet. Hyvä, vaikka Zhiermatui tuskin mitään typerää tekisi, kunhan vain suutaan soittaisi, mutta silti Darius ei halunnut Iriadoria lähellekään sarvipäistä. Johan eliitti oli Briarissa saanut kuulla kumppaninsa epävarmuudesta ja huonosta olosta, Iriador ei kaivannut yhtään myrkyllistä livertelyä korviinsa demonin suusta. Saisi nuoremman vielä täysin pois tolaltaan.

Eliitti ynähti pienesti, kun sarvipäinen hänet mukaansa kiskaisi, Haukansilmän kuitenkin lähtien nätisti tuon matkaan, jahka nyt oli varmistellut että askeleensa edes kantoivat kunnolla. Juomapikari jätettiin ohimennen läheiselle pöytätasolle, Dariuksen katsoen paremmaksi luopua siitä tähän väliin, vaikka ehkä ne juomanpohjat olisi voinut viskata demonin kasvoille tarpeen tullen.
”Mitä peliä te pelaatte?”, Matalalta puhuva eliitti sai aloitetuksi, katseensa pitäen menosuunnassa, minne ikinä Zhiermatui häntä sitten olikaan kuljettamassa, ”Käsket pysymään poissa veljeskuntasi asioista, mutta sitten itse luikertelet elämääni? Vain piinataksesi?”.
”Mitä sinä haluat?”
, eiliseltä tuttu kysymys toistettiin, haukankatseen vilkaisten demonin puoleen. Vaikka nyt saikin suunsa auki ja jopa haastavasti kyseli pirulta asioista, kuuli haltian äänestä silti sen ahdistuksen ja pelon, eliitin ollen myös silminnähden jännittynyt ja yhä normaalia kalpeampi.


//ET SAA BANNIA MULTA PÄRINÄMEHUJA. Anna sisäisen jonneni loistaa. Pipa voi joo tuomita ulkoasut, siinä se on hyvä. Se on niin fashion lady ettei mikään tylsänharmaa kurapuku kelpaa, sen pitää olla pinkki. SAVAGE TIMI, KILLER FRAN. MURHA MARSU. Jaakko jos näpäytät ni Heca aivastaa sun päälle jonkun kirouksen vielä. JA SIT SE SYÖ SUN SIENET !!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Tammi 2020, 17:18

Minulla on siihen syyni”, Areth hymähti seuraillessaan Arania, serkkunsa tietenkin arvostellen häntä henkivartijavalinnasta. Tuohan olisi passittanut Mordecain hirteen samantien juhlaväen iloksi, jos kyseessä olisi ollut jotain muuta kuin puhdasverinen haltia, vaikka Lothar edustikin sitä omasta vanhemmasta polvestaan.
Tietenkin Aranin piti päästä aukomaan hänelle kiukkuisena päätään nyt, kun muut olivat paikalta poistuneet. Eipä kreivi voinut siitä kuningasta syyttää, päättäen kuitenkin olla ottamatta Aranin ivaa häntä kohtaan turhan vakavasti juuri nyt. Olkoot siniverisellä mikä tahansa syy yrittää horjuttaa häntä julkisesti, ei Arethdriel antanut sen pilkan osua nilkkaansa ja lannistaa häntä, vaikka kolhaisihan se tietenkin, kun oma verisukulainen tuli siten arvostelemaan. Heillä oli paljon asioita selvitettävänä, mutta niistä asioista heidän tulisi vain kahden kesken.
Äitini, sukumme jalokivet ovat myös ylläni”, Areth napautti muutaman kerran kaulallaan roikkuvaa näyttävää riipusta, katseensa pitäen lähelle astelevan monarkin kasvoilla, ”Mutta tiedänhän minä miksi huomiosi kiinnittyy vain siihen seikkaan, jonka koet uhkana”.

Unohdit kyyhkysen”, Arethdriel puolestaan napautti takaisin omahyväisesti hymyillen, kun kultakutri paasasi hänelle hänen lintuparvestaan. Tietenkin se pisti miettimään, mistä Aran tiesi enemmänkin Mordecaista ilmeisesti, huomautuksen saaden vampyyrinkin kallistamaan päätään pienesti. Mutta toisaalta, jos Aran oli missään tekemisissä Zhiermatuin kanssa, taisi tuo tietää hänestä yhtä ja toista. Salrabialla oli tapa kertoa hänestä totuuksia ja valeita, ja toisinaan syyttääkin häntä asioista, joihin Lotharilla ei ikään ollut ollut mitään asiaakaan. Mutta aina se katala liero palasi uudelleen ja uudelleen pitämään kuitenkin hänen puoliaan lopulta.
Kreivi hymähti terävästi, kun Aran kävi koskemaan hänen poskeaan, jolla ne arvet olivat piilotettuina. Syystä tai toisesta vaaleakutrinen näki tarpeelliseksi alkaa märehtiä Argenteuksensa perään vielä. Areth kävi korkeintaan kohottamaan kulmaansa, odottaen jo että mokoma hienohelma ottaisi poistuakseen viihtymään omiin seuroihinsa ja jättäisi heidät rauhaan. Huomautus pässinsarvisesta sai kuitenkin ovelan äärimmäisen hillityn hymyn nousemaan vampyyrin huulille, Lotharin vaikuttaen sillä hetkellä käsittävän mistä tässä kaikessa oli kyse, mutta mistä siniverinen oli myös tietonsa saanut. Sen velholle varmistivat siniverisen viimeiset sanat ja hänen oikean nimensä käyttö, jotka saivat vampyyrin hymähtämään pehmeästi.
Lääkeyrteiltä. Ja hennoilta hajusteilta, teidän Majesteettinne”, Mordecai hymyili, sivusilmällä jääden seuraamaan siniverisen poistumista paikalta kuin varmistellen, tarttuiko siniverinen vielä hänen syöttiinsä menneiden suhteen.

Kreivi vilkaisi kysyvänä velhonsa puoleen kuin odottaen, että Lothar hänelle jo selittäisi mistä miehen viimeisessä kommentissa oli ollut kyse. Jotain tuo tiesi, se oli selvää, eikä aikaakaan, kun vampyyri kääntyikin puolittain häntä kohden.
Theodluin”, Lothar hymähtikin telepaattisesti isännälleen, ohimennen ensimmäisen viinilasillisen käyden itselleen poimimaan palvelijan tarjottimensa kera ohi kulkiessa.
Ah, se selittänee monta asiaa”, kreivin katse suorastaan valaistui. Mahtoikohan poika itse tietää, millainen uutistentuoja oli ollut, kun tänne oli tullut Delian huomassa vieraillakseen? Tuskin.
Minun täytyy etsiä Zhiermatui”, vampyyri jatkoi pian, pohtien jo minne sarvipäinen oli Winderin kanssa mahdollisesti ehtinyt livetä.


Zhiermatui hymyili suolaisensuloisesti Winderin käsipuolessa, mielivaltaisesti johdatellessa kenraalia matkassaan kuin mitäkin nukkea. Kuinka kankeaksi kenraali jälleen menikään hänen seurassaan, pelkän ajatuksen lähestulkoon riittäen saamaan Salrabian hymisemään ääneen.
Minäkö? Pelaisin pelejä?”, demoni naurahti, kiskaisten itsensä entistäkin lähemmäs tummatukkaisen kylkeä, ”Minähän elän vain parasta aikaa elämässäni, riekkuen ja rietastellen. Kaltaisesi tylsimys ei liene huomanneen miten helppoa aatelisia on miellyttää, etenkin jos sinä tunnet heistä paheineen jokaisen”, Kaamosmieli kehräsi maltilliseen ääneen seuralaiselleen.
Mitä minä haluan? Maltahan, kun maistan kirsikoitanne ensimmäisenä”, sarvipäinen hymähti pehmeästi, poimiessaan ohitse tarjoilupöydästä kulkiessaan itselleen raikkaanpunaisen kirsikkapuun marjan, jonka Salrabia painoi huulilleen. Ei hän oikeastaan välittänyt kirsikoista, eikä hedelmistä muutenkaan, hänen tarvitessaan vain syyn viivytellä kiusallaan jälleen.
Siitä piinaamisestahan sinä tiedät kaiken, vai mitä Darius? Tunnen kyllä välisi majesteettiinne”, demoniverinen hymyili viekkaasti, kepeästi silittäen haltiakenraalin käsivartta mukamas huomaamattaan, ”Mutta en minä siitä halua kanssasi jutella, et muutenkaan osaa arvostaa häntä henkilönä”.

Yllättäen Salra kävi kuitenkin kiepauttamaan itsensä näppärin askelin haltiakenraalin eteen, nojautuen lähemmäs haukansilmäisen kasvoja. Sillä hetkellä Kaamosmielen kasvoja koristi kuitenkin aivan toisenlainen ilme kuin suloisenovela hymy, sarvipäisen katsellessa suorastaan närkästyneenä Dariusta silmiin vähän turhankin likeltä, silmiensäkin käväistessä punaisena.
Käytit rakasta Kaváldthalriani hyväksesi”, demoni henkäisi kuiskaten kenraalille, häpeilemättömästi koskien kankaiden lävitse tummatukkaista, samalla kun kävi viimein mutristamaan huuliaan teatraalisesti murheissaan, ”Jälleen. Ja minä kun kielsin sinua pysymään meistä erossa - ja heti ensitöiksesi sinä menet, hukkaat antamani lahjan, ja kenen taskuun?”.
Tuhkasulkaisen prinssini. Senkin ajattelematon tyhmeliini – tanssi kanssani”, Zhiermatui raapi kevyesti sormillaan Winderin rinnuksia pitkin, kuitenkin viimeisten sanojensa myötä tanssilattian laidalle heidän eksyttyään asetteli Dariuksen käden alaselälleen ja omansa tuon hartialle, vastakkaisella kädellään suorastaan takertuen Winderiin omaan. Demonin kylmä katse pysyi kenraalin kasvoilla, Salrabian itse kiskoessa haukansilmäisen matkaansa muun väen sekaan, ellei silmäpuolinen idiootti sitä itse osannut tehdä.

Kertoiko hän sinulle mitättömiä valheitaan? Ja sinä uskoit? Uskoit tosissasi, että hän olisi hyväntahtoinen ja haluaisi lopettaa minut ja tuhota armaan harrastuksemme?”, Salra huokaisi matalalta, ”Voi, siitä on pitkä aika jo kun hän oli pelkkä avulias ja välittävä herrasmies. Olin heidän rakas lemmikkinsä, hänen ja aviomiehensä, olen pistellyt poskeeni monet varkaat jotka heidän elämäänsä piinasivat aikanaan - väittäisinkö sen jopa olleen onnellisinta aikaa elämässäni kuolevaisten keskuudessa!”.
Kaváldthalr on minun, Darius - riippuvainen minusta, eduistani ja avuistani. Luottaisitko sinä muka rakkaudesta katkeroituneeseen mieheen, joka rakastelee demonien kanssa vapaasta tahdostaan?”, Zhiermatui tiedusteli virnistäen kavaljeeriltaan.



//BANNIT PÄRÄHTÄÄ VIELÄ! Jonne saa loistaa, mutta rajansa kaikella. PIPA ON VAIN MUOTITIETOINEN! It’s fashion biiiiiitch!!! Pipa on se fancy pääpahis, Timi ja Fran on sen ilkeet henkivartijat. JA NYT SE MURHA MARSU POS TÄÄLTÄ :D::D:D:DD ET JUMALAUTA KOSKE SIENIIN! Tulee siilibannit pellolle. JAAKKO SEN SIILIN MYRKYTTI//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Tammi 2020, 19:32

Siniverinen ei niinkään reagoinut enää kreivin saatikka tuon henkivartijan höpinöihin, kävellen vain hännystelijöidensä kanssa pois paikalta. Ehkä vielä illanmittaan hän hankkiutuisi suutaan soittamaan uudemman kerran serkulleen, mutta ehkä nyt oli hyvä rauhoittua hieman, kreivin seura kun tuntui aiheuttavan yllättävänkin vahvan vihareaktion kuninkaassa.
Sen sijaan Aranin tie vei seuraavalle ”uhrille”, joka lähinnä sattui vain silmään ja siniverinen päätti tehdä pikavisiitin, tehdäkseen selväksi mikä heidän asetelmansa tuli olemaan. Ja tämän myötä kuningas hätyytteli seuruettaan toisaalle, Aranin haluamatta tällä kertaa noita ihan välittömään läheisyyteensä. Osa syy oli se, ettei hän halunnut ylimääräisiä nyt piiriin kuulemaan ja toinen syy oli se, että kuningas antoi vähemmän uhkaavan ja henkilökohtaisemman vaikutelman, jos yksin lähestyi henkilöitä.

Tällä kertaa se henkilö, joka siniverisen huomion oli vienyt, oli Kuiskauksen yksikätinen kapteeni.
”Kapteeni N’drayer!”, Jälleen kasvoille oli taottu pieni, ystävällinen hymy, siniverisen astahtaessa kuurapartaisen kuuloetäisyydelle.
”Mukava nähdä, että tekin pääsitte paikalle”, Aran jatkoi, pysähtyen käsipuolta tarkkailemaan, ”Kuulin huhuja, että juuri te sotilainenne olette jäämässä kaupunkiin, muun Kuiskauksen karatessa piilopaikkaan nyhjäämään?”.


Eliittikenraali kävi uudemman kerran ynähtämään, selvästi vaivautuneena, kun demoni itsensä entistä lähemmäs haltiaa painoi. Se paniikki alkoi pikkuhiljaa laskemaan kuitenkin, pelon käyden korvaamaan osin ärtymys. Darius kuitenkin tiesi tasan tarkkaan, ettei hänen kannattaisi soittaa suutaan demonille, mutta haukansilmäinen ei ollut ihan varma pystyisikö itsensä hillitsemään jos tuo sarvipäinen yhtälailla leukojaan louskutti.
Katse tarkkaili Zhiermatuita, eliitin hymähtäen terävästi kun tuo kertoi tietävänsä millaiset välit Winderillä ja kuninkaalla oli. Aran oli siis kertonut demonille yhtä jos toistakin. Ei siis ihme, että Salrabian tiesi asioita, joista tuon ei olisi pitänyt tietää. Kuten vaikkapa ne merkit selässä. Aranin ja demonin välit selittivät osan niistä puheista, mitä demoni eilen oli liverrellyt, mutta ei kaikkea kuitenkaan… Mutta ilmeisesti sarvipäisellä oli lähteensä. Tosin sitä Darius ei vieläkään ymmärtänyt, mistä Zhiermatui tiesi Iriadorin ylennyksestä, kun siitä olivat puhuneet vain Darius ja Iriador, Lorythasin kuullen…

Askel pysähtyi niille sijoilleen, Dariuksen muuttuen hetkellisesti taas hätääntyneeksi, kun demoni itsensä hänen eteensä kiepautti ja tällä kertaa näytti siltä, että olisi voinut saman tien puukottaa eliitin niille sijoilleen. Haukankatse tarkkaili kauniskasvoista pirua, ilmeen kuitenkin muuttuen nyt kysyvännärkästyneeksi, kun puheeksi tuli Kaváldthalr, taas, Dariuksen tietämättä kuka mokoma oli. Tosin äkkiäkös sekin selvisi, kun asiaa vähän valotti. Ilmeisesti Kaváldthalr oli Mordecain alias. Jostain syystä demoni oli tietoinen siitä, että eliitti oli antanut käärmeenpäisen riipuksen velholle. Missä vaiheessa Salrabia sen tiedon oli kuullut ja keneltä? Ellei sitten itse Mordecailta…
Haukansilmä ehätti suutaan raottaa sanoakseen jotain tähän väliin, kun yllättäen demoni halusikin tanssia, eikä antanut haltialle hetkeäkään aikaa harkita lähtisikö siihen pyyntöön mukaan, kun jo kiskaisi eliitin matkaansa. Jälleen ynähdys, joka tällä kertaa muistutti lähinnä ärähdystä. Darius vihasi demonia. Hän ei todellakaan olisi halunnut olla näin lähellä tuota, saatikka sitten tanssia tuon kanssa. eliitti halusi vain kauas tuosta pirusta, mutta se ei liennyt mahdollista ilman jonkinlaista kohtausta tai väkivaltaa tässä vaiheessa.

”Ei, en luottaisi. Mutta en myöskään luota demonin sanoihin”, haltiakenraali lopulta napautti demonille, tuon nyt hetkeksi suunsa sulkiessaan, ”Enkä todellakaan välitä kuulla mitä sinä sen yönsaastan kanssa puuhailet, saatikka sitten siitä miten elämäsi oli joskus ehkä onnellista”.
”Pidä perhanan lepakkosi, minä en häntä halua, ole hyvä ja vie hänet pois keskuudestamme”
, Darius jatkoi, nousevasta kiukustaan huolimatta pysyen kuitenkin tanssissa mukana, vieden demonia jopa asteen aggressiivisemmin mitä naista olisi tanssittanut, ”On harvinaisen vaikea pysyä teistä erossa, jos pyöritte elämäni ympärillä päivittäin”.
”Pysykää poissa, niin mitään ongelmaa ei ole! Luulisi teillä olevan parempaa tekemistä, kuin piinata jo valmiiksi maahan lyötyä”.



// NO DADDY NO! eikun. Rajoja ei tunneta. PIPA ON! FANCYBIH. Ja kyllä, Pipa on se pinkkiin pukeutuva pääpahis (eli katala) ja Timi ja Fran on ne henkivartijat. MURHA MARSU TULI JÄÄDÄKSEEN muo hävettää et mä oikeesti tykästyin siihen ja nyt oon pelannu sil liikaakin, ihan ku mul ei ois jo tarpeeks pelattavaa Darissa ja Theossa :D:D:D:DD ja bubutytyissä. ET MYRKYTÄ SIILIÄ!!! Kyllä se käyttäytyy siellä. Annat sen nyt päristä hetken nii se rauhottuu //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Käärmeenpesä

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Tammi 2020, 21:13

Illan mittaan Delathos oli eksynyt ihastuttamaan ja vihastuttamaan seuralaisiaan, kaikkiin kun tummahipiäisen charmi ei kuitenkaan näissä piireissä purrut. Mutta arvostetussa virassa olevana sinkkuna kapteeni oli kuitenkin ehättänyt hurmata neitosen jos toisenkin illan aikana kiusallaan kuitenkaan suuria lupailematta. Hän oli ollut enemmän kiinnostunut erikoisista juomista ja tarjoiltavista juuri tänä iltana, Delathoksen oikeastaan ollen jo sen verran kypsä seurapiireihin että olisi ollut valmis vain poistumaan paikalta. Olihan kuurapartainen viettänyt aikaansa myös Kuiskauksesta tuttujen tahojen seurassa, ollen myös yllättynyt siitä ettei Mir Valdoren syystä tai toisesta hännystellyt Winderiä ympäri salia, saati sitten ollut edes tietoinen siitä missä kenraali viiletti menemään tällä hetkellä. Eihän Deliä varsinaisesti kenenkään menemiset kiinnostaneet, mutta ehkä hän olisi kuitenkin halunnut nostaa maljan esimiehensä kanssa näin hienossa tilaisuudessa. Mutta ehkä myöhemmin tuvilla sitten.

Jokseenkin odottamattomasti joku pian kuitenkin otti hakeutuakseen hänen seuraansa, kun entinen naisseuransa otti vipeltääkseen tiehensä. Tummahipiä tunsi miehen äänen, muttei heti saanut sitä yhdistettyä kehenkään tiettyyn, ennen kuin näki kuka oli kyseessä. Itse haltioiden kuningas, joka ensimmäisenä sai käsipuolen kohauttamaan mietteliäänä kulmiaan, sillä hän ei todellakaan kuvitellut olevansa millään tapaa siniverisen huomion arvoinen. Mutta ei hän tätä pahakseenkaan pistänyt kaiketi.
Delathos soi hillityn kumarruksen vaaleaverikölle, vinon hymyn kohoten arpisille huulilleen, kun Cúthalion esitti asiansa hänelle. Aivan ensinnäkin hän kyseenalaisti siniverisen hymyn tuon kasvoilla, ja tietäessään millainen kiusankappale mies oli ollut Winderille ja varmaan monille muillekin, oli Delathoksen vaikeaa muodostaa mielipidettään Cúthalionista henkilönä näin kahden kesken.
Täytyyhän juhlianne ainakin kerran käydä katsastamassa”, kuuraparta aloitti pehmeästi hymisten, olemuksensa myös paremmin suunnaten Araniin, ”En sitä kuitenkaan huhuksi kutsuisi, teidän Majesteettinne. Mutta jään kyllä ainakin toistaiseksi kaupunkiinne miehieni kanssa, tiedä häntä haluaako Winder tehdä asioihin muutoksia vielä myöhemmin jahka itse ovat ehättäneet asettua puutarhaansa – toivottavasti ei”.


Salrabian kasvoilla viipyvä virne vain leveni ja otti piinaavan sävyn, kun Winder rohkeni puhua hänelle vastaan. Kuinka ihailtavaa, joskin se taisi ennemmin ruokkia demoniverisen ikäviä suunnitelmia, kuin toimia kiihokkeena valmiiksi ikävälle otukselle. Eiväthän Mordecain asiat Winderille kuuluneet, eivätkä Aranillekaan, mutta Salrabiasta oli aina yhtä hauskaa levittää muista juoruja ympäriinsä, olivat ne sitten tosia tai valheita. Ehkä Kaváldthalr ei ollut sellaista mustamaalaamista ansainnut, mieshän oli luotettavuuden ja hyväsydämisyyden perikuva jos siitä lähdettiin – mutta se velho oli hänen, ja Zhiermatui oli valmis tekemään mitä vain myös pitääkseen Mordecain omanaan ja muut vieroksumaan yönlasta. Dariuksen kautta hän voisi yrittää vaikuttaa myös itse kreiviin! Vai pitäisikö hänen sen tähden käydä suomassa henkilökohtainen tervehdys jopa itse kreivittärelle, ja myrkyttää niin puhtoisen aatelisnaisen mieli valheilla ja ikävyyksillä…

Mutta eikö se olisi helpoin keino saada sinut päättämään päiväsi?”, Zhiermatui kuitenkin virnisti haltiakenraalin viimeisiin sanoihin harvinaisen suoraan puhuen, sormillaan hipoen tummien hiusten lomasta kavaljeerinsa niskaa, ”Ja johan sinä feenikslinnun siunaamaan Quinnin vartijaan luotit hupsu! Sinä luovutit hänelle meidän pikku salaisuutemmekin, luovutit hänelle lahjan, jonka henkilökohtaisesti annoin yksinoikeudella vain sinun käyttöösi. Ja hän varmasti nauroi mielessään kuinka tyhmä sinä olet, kun nimitit häntä oudoksi”.
Kehen sinä uskot hänen käyttävän sen? Täytyyhän korun sisältö johonkin käyttää”, Salrabia pohti mietteliään oloisena painautuen lähemmäs Winderiä voidakseen kuiskata Dariukselle seuraavia sanojaan, ”Ehkä kreiviinne, he kun näyttävät viihtyvän hyvinkin tiiviisti keskenään? Ehkä kreivittäreenne, se jäinen rouva kun kuollakseen inhoaa häntä? Tai ehkä sinuun tai kumppaniisi tänä iltana, kun hän tulee saattamaan niin sanotut suojattinsa tuvillenne viimeistä kertaa?”, Zhiermatui virnisti hetken tietäväisenä silmäillessään Dariuksen kellertävää silmää. Demonin katseessa jokin kuitenkin näytti muuttuvan pian, sarvipäisen myhäillessä hetken ja pärskähtäen sitten naureskelemaan jollekin itsekseen. Hän saattoi olla puhunut ohi suunsa juuri. Mutta oliko hän tehnyt sen tarkoituksella? Vai kenties vain leikitelläkseen Winderin kanssa, kuten oli viimeksi viime iltana tehnyt? Lieni sanomattakin selvää kuitenkin että sarvipäinen halusi saada aikaiseksi asteen tai toisen tunnereaktion silmäpuolisessa haltiassa.

Sinä teit tästä peliä itse Darius - kajoat kaksi kertaa arvokkaimpaan omaisuuteeni, yritit tappaa minut jo kerran, ja käytät hyväksesi vielä pelinappuloitanikin omissa joukoissasi. Julkeatkin kuvitella etten ottaisi sitä henkilökohtaisena loukkauksena?”, Salra puhui rauhallisenpehmein sävelin, mutta demonin katse oli kaikkea muuta kuin millään tavoin lempeä, ”Voit iskeä minua tuhansin tikarein ja toivoa että jättäisin sinut vain rauhaan tästä eteenpäin, mutten sitä tee ennen kuin olen voittanut haluamani”. Siinä vaiheessa Zhiermatuin kädet alkoivat muuttaa väriään kalpeanvaaleasta hiljalleen mustiksi, värjäymien liukuen sormenpäistä alkaen aina hihansuihin piiloon kuin mikäkin rutto konsanaan. Myös demonin silmät vaihtoivat väriään kauttaaltaan punaisiksi, tummien kyyneltentapaisten rantujen ilmestyen värjäämään vaaleahiuksisen kasvonsyrjiä.
Ja minä haluan sielusi, lohikäärmeratsastaja. Tulen kummittelemaan sulosoinnuin laulaen uniisi kun suljet silmäsi, myrkytän rakkaittesi juomat silloin kun sitä vähiten odotat, ja minä vannon epäonnen vainoavan sinua loputtomiin vaikka jätätkin tämän koinsyömän kaupungin taaksesi”, Salrabia sanaili haukansilmäisen mieleen, livuttaen toisen kylmäksi muuttuneen tumman kätensä hipaisemaan Winderin kaulanpieltä tuon harteilta, ”Ja kun sinä surkeana vikiset viimein maassa verissäsi, voit olla varma että ilmestyn paikalle maailman ääriin saakka pullottaakseni viimeisen henkäyksesi, juodakseni kultaisesta pikarista vertasi ja varastaakseni joka ikisen rakkaimman muistosi”.



//NYT NE DADDYT! Rajoja ei tunneta T Katala. Timi ja Fran on. On ne Pat ja Mat :DDD:D:D::DDD Kohellus tiimi. Ja voi apua nyt emmä kestä jos mä nään sut sillä viipottamassa menemään joku kerta onlines :D No mut alttei ei voi koskaan olla liikaa. !!!!!!!!! No okei. Hän saa ajaa paristonsa tyhjiksi. Ehkä se sitten nukkuu kans vähän pidempään ja rauhallisemmin seuraavat pari viikkoa tehoja keräillen//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron