Prinssi ruusunen || Jenzoned

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

Prinssi ruusunen || Jenzoned

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Elo 2019, 23:13

Valkyria

Hän oli niin lopen kyllästynyt tähän ankeaan kylään, sen kuolemattomiin otuksiin ja ennen kaikkea tähän mieheen, joka tällä hetkellä oli hänen haltijansa. Rafe oli miehen nimi ja Valkyria oli ollut miehen halussa jo nyt yli kuukauden. Miekan saatuaan oli Valkyrie leperrellyt miehelle tapansa mukaan ja kertonut kuinka tämä ihmeellinen miekka oikein toimi ja luvannut tuolle mitä mielyttävimmän palkinnon, kun mies keräisi hänelle sieluja syötäväksi. Alkuunsa Rafe oli totellut tappanut terällä muutaman ihmisen, vaikka se poikkesikin paljon tuon normaalista taistelu tavasta. Mies oli ihmissusi ja tuo pirulainen oli mennyt rakastumaan häneen, ehkä jopa turhankin syvästi, joka tuntui luonnottomalta. Hän oli miehelle opsessio, eikä tuo enää aikonut päästää Valkyriaa menemään, eli mies ei aikonut kerätä tälle sieluja siinä pelossa, että naisen saatua fyysinen muotonsa tämä lähtisi ja niinhän Valkyria tosiaan tekisi. Hän oli osoittanut mieltä miehelle, pitänyt mykkäkoulua, tiuskinut, mutta kaikesta huolimatta ei tuo olut muuttanut mieltänsä.

Rafe oli palannut kotikyläänsä miekkansa kera ja päättänyt asettua viimein aloilleen uuden hengettärensä kanssa. Vailla kuitenkin omaa asumusta oli mies majoittunut toistaisesti majataloon, joka oli täynnä monenlaista kulkijaa lähinnä pimeänpaikan asukkeja, mutta Valkyrian silmään oli pistänyt ihmismies. Varis erikoinen näky pimeässä paikassa ja se tarkoitti ettei kyseinen mies ollut todennäköisesti täällä jäädäkseen. Tuo voisi auttaa hänet pois tämän opsessoituneen hukan kynsistä ja viedä takaisin sivilisaation keskelle missä kuolevaiset elivät. Hengetär oli Rafen käskystä pysytellyt piilossa miekan uumenissa ja seurannut aseen metallisella silmällä ihmismiestä, joka oli illan päätteeksi suunnannut huoneeseensa. Valkyria oli tällöin pistänyt mieleen mihin huoneeseen mies astui ja sen myötä oli pyytänyt Rafea vaihtamaan huonettaan, joka sijaitsi ihmismiehen huoneen vieressä. Tietenkin mies oli asiaa ihmetellyt, mutta pari lepertelevää sanaa oli saanut toisen lakkaamasta kyselemästä kysymyksiä ja tuo oli tehnyt kuten hän halusi.

Rafen lopulta saatua juomisesta tarpeekseen oli tuo painunut pehkuihin miekka visusti kainalossaa. Hukan nukahtaessa Valkyrie otti aavemaisen henki muotonsa ja lipui seinän lävitse naapuriin missä tämä ihmismies nukkui. Hetken Valkyria katseli nukkuvan miehen kasvoja. Ei yhtään huonomman näköinen kaveri, varsin ilo silmälle. "Hei, prinssi ruusunen, heräisitkö minun milikseni?" Valkyria kuiskasi pehmeällä äänellä, jossa oli aavemaista kaikua taustalla samalla, kun leijui miehen vuoteen yläpuolella.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Prinssi ruusunen || Jenzoned

ViestiKirjoittaja Jenzoned » 14 Syys 2019, 20:58

Rowan


Miran kyläpäällikkö oli noin viikon verran nähnyt unia. Mitä ihmeellisimpä unia. Unia hiekasta, jalokivistä ja vallasta. Vallan ja rikkauksien himo oli kaivertunut syvälle hänen luihinsa.
Hän on pohtinut seuraavia liikkeitään jo hyvän aikaa. Oli pian aika tehdä seuraava siirto. Mutta mikä?

Maassa vallitsi sota ihmisten ja haltioiden välillä. Vaikutti siltä, että haltiat olivat tällä kertaa niskan päällä. Ihmisten kuningas oli kaatunut taistelussa ja ihmiset olivat liittoutuneet kääpiöiden kanssa.
Voisiko tästä tilanteesta olla Miralle jotakin hyötyä? Ehkäpä. Olihan hän varakas ja molemmat osapuolet varmasti kaipaisivat rahoitusta sotaa varten. Mutta kummalle puolelle Mira voisi apuaan tarjota? Ennen siirtoaan hänen täytyisi olla täysin perillä pienistäkin yksityiskohdista ihmisten, sekä haltioiden tilanteista. Rowan piti uhkapeleistä, mutta siihen tehtävään ei kannattanut lähteä sokkona. Riski oli liian suuri. Siihen lähteäkseen hänellä pitäisi olla enemmän tarjottavanaan. Ei sotilaita, vaan arvokasta tietoa.

Noin viikon verran hän oli pääasiassa ollut omissa oloissaan. Öitä myöten hän oli kulkenut pitkin Miran hämäriä katuja.
Kaupunki ei ollut koskaan hiljainen. Ei edes öisin. Se oli yksi suuri syy miksi Rowan rakasti sitä niin. Lähtökohtaisesti kaikilla oli kylään esteetön pääsy niin kauan, kuin kukaan ei siellä haittaa saati vaaraa aiheuttanut. Yksittäisiä kapakkatappeluita lukuunottamatta Mirassa tapahtui hämmästyttävän vähän sen suurempaa rikollisuutta. Siellä pelisäännöt kaikille oli samat.

Mistä lähdettäisiin liikkeelle? Hänellä oli aavistus.
Pimeä paikka. Sieltä varmasti löytyisi jotakin. Hän oli varma siitä. Hän oli tuttavansa kanssa kyseisestä kylästä keskustellut. Sinne ei ihan ketä tahansa halunnut mennä. Siellä asusti yönkulkijoita ja muita pimeänolentoja, joita muualla Cryptissä harvoin tapasi. Cryptin alamaailma. Niin synkässä ja eristyksissä olevassa paikassa varmasti oli salaisuuksia tai vähintäänkin varteenotettavia kontaktihenkilöitä.
Sinne oli tosin vähän matkaa. Kylä sijaitsi Mor-vuoren kupeessa. Sinne tuskin kannattaisi mennä koko miehistön kanssa. Saattueen täytyisi olla mahdollisimman huomaamaton, jos siellä tahtoi selviytyä. Vuoria asuttavat lohikäärmeet oli myös otettava huomioon.

Hän poltti piipussaan itämaisia lievästi huumaavia yrttejä ja napsutti sormiaan, joista lensi kipinöitä. Hän teki niin usein ajatuksissaan.
Yksi. Hänen lisäkseen voisi tulla yksi mies mukaan Pimeään paikkaan. Jos miehiä olisi yhtään sen enempää mukana, se vaikuttaisi epäilyttävältä.
Seuraava kysymys oli kuka lähtisi hänen mukaansa. Vaikka Rowan olikin hyvä suostuttelija, hän tuskin saisi oppaakseen kyseistä tuttuaan, joka siellä oli käynyt. Mies oli vaikuttanut hyvin pelokkaalta. Se jätti jäljelle vain yhden vaihtoehdon: hänen luottomiehensä Kale Shelleyn. Poika oli nuori ja uhkarohkea ja aina valmis seikkailuun. Hän todennäköisesti olisi valmis lähtemään vaikka manalaan, jos tilaisuus sattuisi.

Musiikkia kantautui läheisestä majatalosta. Se oli iloista, värikästä ja sitä kuuntelemassa olevat selkeästi tanssivat sen tahtiin äänistä päätellen.
Rowanin mieli oli selkeä, vaikka hän olikin poltellut jo hetken piipussaan lievästi huumaavia yrttejä.
Hän nousi matalalta muurinharjalta lähellä laitureita ja suoristi takkinsa. Takki oli vanha ja nuhjuinen, mutta mukava. Hän oli saanut sen edesmenneeltä isähahmoltaan Bennie Gibsonilta, samoin kuin hänen kaulassaan olevan huivinkin. Kyseistä huivia hän piti mukanaan aina.
Rowan poltti viimeiset sauhut ja tyhjensi piippunsa muurin yli mereen. Piippu löysi paikkansa takintaskusta ja hän lähti saapastellen kohti majataloa. Hän uskoi löytävänsä Kylen sieltä. Yleensä poika löytyi juuri sieltä, missä oli menoa ja musiikkia vapaa ajallaan.
Ja siellähän hän olikin. Lirkuttelemassa tarjoilijatytön korvaan tuoppi kädessä.
Kapakan väki tervehti miestä, mutta meno ei pysähtynyt hänen tähtensä. Hän asteli salin halki kohti poikaa ja nappasi tuopin toisen kädestä ja kulautti sen sisällön kurkkuunsa. Kyle katsoi kapteenia hölmistyneenä ja tyttö livahti paikalta. Kyle yritti huutaa tytön perään, mutta turhaan.
Rowan iski tyhjän tuopin takaisin tiskiin ja tarttui pojan käsivarteen. "Tulehan poika. Minulla on sinulle kiinnostava ehdotus." Kylea ei tarvinnut kahdesti käskeä, mutta poika oli selkeästi humalassa. Hän kompastui tuolin jalkaan ja törmäsi tarjoilijaan, joka kaatui rotevan oloisen mieskaksikon suuntaan täydellä tarjottimella oluttuoppeja. Miehet eivät olleet paikallisia ja näyttivät närkästyneiltä. Pian jo nyrkit heiluivat Kylen suuntaan ja tilanne kärjistyi kunnon kapakkatappeluksi. Rowan sai talutettua pojan kainalossaan pois kahakasta välttäen itse iskut, Kyle-paralla sen sijaan tulisi huomenna olemaan musta silmä.
Rowan luotti siihen, että talon isäntä osasi oman kapakkansa kärhämät hoitaa. Tai jos ei hän niin sitten vähintäänkin talon topakka emäntä. Se rouva osasi olla häijy halutessaan!

Kapteeni kastoi pojan pään tynnyriin, jossa oli raikasta sadevettä, jos tämä vähän selkenisi. Tämä käytös poikaa kohtaan saattoi vaikuttaa rajulta, mutta sitä se ei ollut, eikä Kyle ottanut sitä pahalla. Kyle arvosti suuresti kapteeniaan ja myös sitä, jos hän pääsi matkoille mukaan. Oli ajankohta mikä tahansa.

"Noh, joko pysyt tolpillasi omin avuin?" Kyle yskäisi ja sopersi myöntävän vastauksen. Hän nojasi tynnyrin reunaan ja ravisteli päätään. Hänen päässään pyöri, mutta kapteenin ehdotus täytyi olla jotakin tärkeää.
"Hyvä, seuraa minua." Hän mäiskäisi pojan selkää ystävälliseen sävyyn, mutta tarpeeksi kovaa, että Kyle hengähti syvään ulos sen voimasta.

Yö sataman laitureilla oli hiljainen. Osa sen vartioista torkkui. Siellä oli vartioita aina kaikkina kellonaikoina vahtimassa laivoja. Varsikin itse kyläpäällikön laivaa. Shah oli sen nimi. Nimi oli kaukaisesta itämaasta. Rowanista sen lausuminen muistutti valuvan hiekan ääntä niillä loputtomilla dyyneillä.
Kapteenin hytissä oli karttoja ja niit apuna käyttäen hän kertoi Kylelle suunnitelmansa. Poikaa ei juurikaan tarvinnut suostutella lähtemään mukaan, aivan kuten Rowan oli arvellutkin.

Valmisteluissa kului kaksi päivää ja Shah miehistöineen lähti Miran satamasta. Suunnitelmana oli jättää laiva ja miehistö hyvän matkan päähän Mor vuorista, jotta Rowan ja Kyle pääsisivät mahdollisimman huomaamattomasti Pimeään paikkaan.


Miehistölle jaettiin ohjeet, miten tulisi toimia kussakin tilanteessa ja niin Kyle ja Rowan jatkoivat kahdestaan matkaansa ratsain. Kulkijoiksi pukeutuneena. Rowanilla oli Benin takki ja huivi kaulansa ympärillä, jolla hän peitti osan kasvoistaan. Kyle oli myös pukeutunut mahdollisimman koruttomiin vaatteisiin.

Matka Kylään sujui ongelmitta. Lohikäärmeitä ei näkynyt, mutta he olivat silti varuillaan. Myös kylässä. Sitä ei turhaan kutsuttu Pimeäksi paikaksi, sillä sitä se todella oli. Kylässä oli mitä erikoisimpia hämärän olentoja.
Heitä pidettiin silmällä.
Kaksikko huomasi majatalon ja Rowan ohjasi hevosensa sinne Kyle perässään. Voisi olla parempi varata huone, sillä kapteeni ei tiennyt kuinka kauan he kylässä olisivat.
Kylä oli samalla eläväinen ja täynnä olentoja, mutta silti hämärä ja hiljainen, sekä salaperäinen. Rowan piti sen tunnelmasta, mutta ei kuitenkaan unohtanut missä oli. Kylella oli sen sijaan jännityksen, innostuksen ja pelon sekaiset tunteet, mutta niitä hän ei näyttänyt ulospäin.

Majatalon kapakassa oli väkeä. Yönhaltijoita, örkkejä, ihmissusia, vampyyrejä ja muita otuksia.
Rowan läpäisi väkijoukon ja paikansi isännän. Kyle pysyi lähettyvillä taka alalla.
Isäntä oli suurikokoinen örkki, eikä juurikaan ilo silmälle.
Huoneita oli jäljellä enää yksi. Pieni huone yhdellä sängyllä. Rowan sai avaimen ja maksoi vuokran etukäteen kahdeksi yöksi. Hän oli ottanut varojaan mukaan tarpeeksi, mutta ei liikaa. Samoin käyrän veitsen aseeksi, joka oli hyvin piilossa takin alla.

Kaksikko tilasi saman tien tuopit erikoisen hajuista olutta ja kävivät istumaan vapaaseen pöytään.
Rowanilla oli koko ajan tunne niskassaan, että heitä tarkkailtiin. Hän kehotti seuralaistaan pysymään rentona, mutta valppaana. Täällä voisi tapahtua mitä vain.
Kapteeni itsekin pisti silmäänsä varteenotettavia henkilöitä, joita voisi lähestyä. Yksi näistä oli ihmissuden oloinen mies tiskillä. Tuo näytti siltä, että salaili jotakin.

Kaksikko joi tuoppinsa ja toisetkin, ympäristöään tarkkaillen ja vetäytyivät sitten vuokrakamariinsa. Kyle oli hyvin väsynyt ja hän sai viltin ja tyynyn itsellensä lattialle. He keskustelivat jonkin aikaa vaihtoehdoista ja suunnitelmasta ja sitten poika pian nukahtikin. Rowan asettui sängylle ajatuksissaan, myös jonkin verran uupuneena, mutta ei kuitenkaan saanut unta. Hän sulki silmänsä ja ajatteli.
Hänellä oli edelleen tunne, että joku tai jokin tarkkaili häntä. Pian selvisi, että näin olikin, sillä suloinen ääni kantautui hänen korviinsa. Jokin oli astunut, tai pikemminkin leijunut huoneeseen. Naisen henki. Rowan awasi silmänsä kädet puuskassa ja näki yläpuolellaan leijuvan henkiolennon.
Prinssi ruusunen? Hän virnisti ja vastasi matalalla äänellä: "Kuka kysyy?"

Voisikohan olento olla lampunhenki? Hän oli kuullut tarinoita itämaissa niistä. Jos olit esineen haltija, johon henki oli vangittu, saisit kolme toivomusta, jotka henki toteuttaisi. Jos näin oli, tämä reissu oli todellakin kannattava.

Kapteeni tarkasteli henkeä intensiivisesti ja kirjaimellisesti näki myös tämän lävitse. Naisen vierailuun oli jokin syy. Olento halusi jotakin.

Kyle oli niin sikeäuninen, että häntä oli lähes mahdoton herättää. Hän näki unia kotikylänsä tarjoilijatytöstä.
Jenzoned
 

Re: Prinssi ruusunen || Jenzoned

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Syys 2019, 22:12

Miehen nuori seuralainen vasta nyt pisti Valkyrian silmään, kun hän näki tuon nukkuvan lattialla. Ei hän ollut edes huomannut nuorta poikaa kapakan puolella, ehkä hän oli vain keskittynyt tuijottamaan tätä miestä liika, ettei ollut huomioinut mitä tuon ympärillä oikein tapahtui. Noh kahdella olisi paljon paremmat mahdollisuudet yhtä vastaan, joten nuorukainen oli vain hyvä lisä.
Valkyrian ei tarvinnut juuri herätellä vierasta miestä sen enempää, kun tuo avasi jo silmänsä. Ehkei tuo ollut edes nukkunut? Mies ei myöskään osoittanut pelkoa, joka oli yleisin reaktio aavemaisen hahmon nähdessään. Tosin olivathan he pimeässä paikassa, joten aaveet taisivat olla odotettavissa.

"Valkyria, sielun syöjä ja miekan henki." Nainen vastasi miehen rauhalliseen kysymykseen. "Ei huolta en ole kuitenkaan täällä sinun sielusi perässä, ajattelin vain jos kaltaisesi mies auttaisi minunlaistani henki raasua pienestä pulasta?" Valkyria selitti kuin neito hädässä ikään, mutta hymyili kujeilevasti koko sen ajan. "Naapuri huoneessa nukkuu ihmissusi, joka on varsin kiintynyt miekkaan eli minuun. Hän ei ole käyttänyt minua viime aikoina niin kuin minua kuuluisi käyttää, sivaltamiseen ja pistämiseen tiedäthän, miten miekkaa kuuluu käyttää. Joten halusin pyytä sinua ja kenties toveriasi tässä varastamaan minut hänen kynsistään?" Hän selitti. "Palkioksi tietenkin saat minut käyttöösi. En ole tavanomainen miekka, vaan suon haltijalleni mahtavat voimat. Teen kokemattomasta miekkailijasta ammattilaisen ja kokeneesta lähes voittamattoman, mutta voimani piilee sieluissa joita syön jotka tottakai tulevat uhreista jotka teräni tappaa. Varsin yksinkertaista eikö?"
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Prinssi ruusunen || Jenzoned

ViestiKirjoittaja Jenzoned » 25 Tammi 2020, 15:43

Rowan


Kyle mutisi jotakin unissaan ja käänsi kylkeä.
Hopeasilmä piti katseensa edelleen yllään leijuvassa hahmossa. Hahmo ilmoitti nimekseen Valkyria ja olevansa miekan henki, sekä sielunsyöjä. Sepä oli mielenkiintoista.
Nainen tyynnytteli, ettei aikonut ahmia hänen sieluaan ja kertoi olevansa kiperässä tilanteessa. Henki pyysi hänen apuaan. Tuolla oli kujeilevainen, ehkä jopa viekas hymy kasvoillaan. Nainen esitti neitoa hädässä selkeästi, mutta hymy paljasti, että tuskin ihan näin oli.
Valkyria selosti miekan, johon hän oli sidoksissa, olevan viereisessä huoneessa muuan ihmissuden käsissä.
Illalla Rowan oli kiinnittänyt huomiota ihmissuteen kapakassa. Tämä henki oli siis salaisuus, joka paistoi sen miehen kasvoilta. Mutta miksi tulla Pimeään paikkaan kallisarvoisen omaisuuden kanssa? Toisaalta, mikä parempi paikka ihmissudelle olisi, kuin tämä. Ehkä hän itse olisi kyllä samassa tilanteessa pysynyt varjoissa tienpäällä.
Rowan kuunteli naisen selitystä ja arvioi tätä samalla. Henki joko tiesi Rowanin olevan aavistuksen korkeampi henkilö tai sitten tuo halusi tosissaan eroon nykyisestä omistajastaan. Todennäköisemmin jälkimäinen. Miehen ulkonäkö tai olemus ei antanut vihiä hänen asemastaan. Niin kuin tarkoitus oli.

Miekanhaltija ei ilmeisesti ollut käyttänyt tarpeeksi miekkaa, mitä henki selvästi tarvitsi. Vai näin siis hän sai osansa sieluista. Mutta mitä tapahtuu sielunsyöjälle, joka ei saa sieluja syödäkseen? Katoaako se vain olemattomiin? Entä sitten, jos se saa sielunsa. Mitä tapahtuu sitten?
Tämä todellakin oli mielenkiintoinen tilanne.
Henkiolento kysyi suoraan, josko mieskaksikko voisi anastaa hänet ison pahan suden kynsistä. Ja palkaksi Valkyria tarjosi itseään. Hän kertoi lisää houkutellen, että miekka ei ollut tavallinen kapistus. Sen haltija saisi käyttöönsä mahtavat voimat. Kuitenkin ainoastaan, jos miekka sai sieluja kyllikseen, sillä miekka sai voimansa niistä.
Koko tämän selostuksen ajan Rowan piti katseensa hengessä ja hänen vasen kätensä oli alkanut sukia partaansa.
Kiintoisaa tosiaankin.

Ehkä tässä olisi hänelle oiva tilaisuus saada hyödyllinen liittolainen. Toisen henki-olemus olisi etu, mutta henki oli nainen. Ainakin ulkonäöllisesti. Olisiko henkeä vaikea pitää tyytyväisenä sielujen suhteen? Hän ei ollut tappaja. Tokihan tosipaikan tullen miekka heilui iloisesti, mutta niin kävi äärimmäisen harvoin. Hänellä oli erilaiset keinot kohdata vastustajansa.
Mutta henki voisi olla kovin suuri etu..
Se, kannattaisiko pelastusoperaatioon ryhtyä, riippui nyt siitä, kuinka epätoivoisesti henki halusi omistajastaan eroon.
Oli mahdollisuus, että susi lähtisi etsimään miekkaa, mutta heitä oli vaikea jäljittää. Ei mahdotonta, mutta hyvin vaikeaa. Hukkaa ei voisi tappaa, vaikka Valkyria siitä olisikin mielessään. Rowanilla oli sellainen käsitys, että susiolennot olivat laumaolentoja. Kyseisen miehen mukana ei tuntunut olevan muita, mutta ei voinut olla täysin varma. Ja vaikka tämä olikin Pimeä paikka, se olisi liian iso riski. Jokatapauksessa heidän pitäisi poistua kaupungista välittömästi. Rowan ei ollut varma oliko vielä valmis lähtemään. Hänhän oli tullut tänne keräämään tietoa tulevaisuutta varten. Ehkäpä..

"Käsitän." Hän viimein avasi suunsa syöjättärelle ja nousi ylös sängyltä, käveli pienen pöydän ääreen ja kaatoi kulhoon vettä, jolla virkisti kasvonsa. Hän pyyhki kasvonsa vadin vieressä olevaan vähän likaisen oloisen liinaan, kun hän puhui jälleen.
"Tarjouksesi kuulostaa kieltämättä mielenkiintoiselta." Hän puhui rauhalliseen matalaan sävyyn. "Mutta fyysinen voima ei juuri houkuttele minua." Mies virnisti hieman. "Voin ehkä kuitenkin auttaa sinua arvon neito. Kerrohan itsestäsi lisää. Kuinka pitkälle pystyt kulkemaan miekasta?"
Kyllä, hänellä oli taka-ajatus. Rowan oli mielissään, kun oli keksinyt tulla tänne kaupunkiin.
Kyle käänsi jälleen kylkeä lievästi kuorsaten. Kuola valui pojan poskelle.


//Here again 8) //
Jenzoned
 

Re: Prinssi ruusunen || Jenzoned

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Tammi 2020, 12:09

//Jeij! :3 //

Selityksen myötä näytti mies miettivän asiaa hetken ja lopulta totesi käsittävänsä. Miehen noustessa vuoteelta leijaili Valkyria alemmas asettuen rennosti makuulle miehen vuoteelle, toki eihän henki oikeasti maannut leijui vain vuoteen päällä. Tarjous oli kuulemma mielenkiintoinen. Hyvä, se oli asken parempaan suuntaan, mutta harmillisesti fyysinen voima ei miestä kiehtonut. No johan oli, mies jota ei voima kiinostanut. Kaikkea sitä nykyään näki. "Ei huolta, voithan aina myydä minut eteenpäin. Taikamiekasta saa hyvät rahat." Valkyria totesi. Pääasia olisi, että hän pääsisi pois sen saamattoman paskan kynsistä.

"Oooh, taidat tietääkin jo jotain henki esineistä, vaikuttavaa." Valkyria ihasteli miehen kysymyksen myötä. "Pääsen kymmenen metrin päähän miekasta ennen kuin katoan savuna ilmaan ja palaan miekkaan." Nainen kertoi kiepsahtaen ilmassa ja leijaili sängyn päätyyn tarttuen mukamas käsillään päädynreunasta.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14


Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron