Kirjoittaja Aksutar » 14 Loka 2020, 08:17
”Eipä kai sitten”, Siniharjainen hymähti, naaraan puolustellessa, ettei nimensä ollut kovinkaan harvinainen. Sigurd ei moiseen nimeen ollut törmännyt ennen, mutta toisaalta taas, eipä hänellä ollut tapana kysellä toisten nimiä usein saatikka tutustua tuntemattomiin huvikseen, ei ainakaan nykyään. Mutta tämä taisi olla sitten poikkeustapaus.
Sigurdin katse kävi kaventumaan terävästi, Evgenian mainitessa asuvansa lähellä Mardukin kotikoloa. Naaras puhui turhankin kasuaalisesti ja huolettomasti itse vanhimmasta hänen makuunsa. Sigurd ei olisi edes maininnut Ajankiitäjän nimeä ilman hyvää syytä! Mutta, ehkä Evgenialla oli paremmat suhteet itse Vanhimpaan, siinä missä Sigurd pelkäsi ja kunnioitti kolmea vanhinta ehkä turhankin paljon.
"Vai että ihan oma vesiputous...", Siniharjainen kuitenkin kommentoi, sen enempää toisen luolasta kyselemättä. Pesäluolat kun olivat kovin henkilökohtainen asia toisille lohikäärmeille.
”En”, Sigurd vastasi, kun Evgenia kävi kysymään häneltä, oliko siniharja asunut vuorilla syntymästään lähtien, ”En ole kotoisin tästä valtakunnasta. Tulen kaukaa idästä, saavuin tänne muutama vuosisata sitten. En varsinaisesti ole koskaan asunut näillä vuorilla, vaan kulkenut siellä täällä… aina välillä eksynyt tänne, omien pariin, kun kaksijalkaisten kiistat käyvät väsyttäviksi”, hän kertoi.
”Joskus tosin olen miettinyt, josko vain palaisin itään… Ei minulla ole varsinaisesti syytä pysyä täällä. Paitsi ehkä siskoni”, Sigurd jatkoi, hymähtäen pienesti. Olihan hänellä syitä pysyä, kuten esimerkiksi se oma luola vuorilla, jonne hän oli aarteitaan kerännyt, mutta sitähän ei tarvinnut ääneen mainostaa tuntemattomalle.
”Etkö itsekin lähtisi, jos voisit? Tämä valtakunta, sen ihmiset, eivät pidä meistä. Muualla olisi varmasti paljon parempaa. Jossain, missä ei tarvitsisi pelätä joka päivä henkensä edestä”, Sigurd kysyi, itse omaten hyvän syyn poistua koko valtakunnasta, kerta itse haltioiden kuningas oli luvannut hänen päästään palkkion.