Ilo tavata

Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Touko 2020, 15:36

Lohikäärmeratsu oli toden totta kiinnostava puheenaihe! Mutta, kreivi ei näyttänyt olevan halukas puhumaan siitä Fritzin kanssa, muistuttaen eliittikenraalin lohikäärmeenmetsästäjä taustoista. Se sai eliitin vain virnistämään leveästi, samalla kun hän kohotti huvittuneena kulmiaan. Siitäkö tässä kiikasti? No, kaiketi kreivi oli oikeassa asian suhteen, joten pienesti vanhin ihmisistä mutristi ja nyökytteli myöntävästi.
”Kenties, joskin kovin monet ovat halukkaita keskustelemaan juuri minun kanssani lohikäärmeistä. Toki, kyseiset henkilöt yleensä jakavat näkökantani niihin petoihin, toisin kuin te näemmä”, Fritz virnisti.

”Ja mikähän tämä oikea paikka ja aika sitten oli?”, Fritz tiedusteli heti, kun Fortescue asiaa hieman lähti valaisemaan, ”Miksi se valitsi juuri sinut? Kaikkien näiden vuosisatojen jälkeen, mitä se on kuuleman mukaan elänyt, se valitsi sinut isännäkseen?”.
Henry keskittyi yhä vain kuuntelemaan, seuraamaan tilannetta vierestä. Hän ei voinut sanoa pitävänsä Fritzin äänensävystä, eliitin kuulostaen siltä kuin olisi jopa hienoisen halveksivaan sävyyn kyseenalaistanut kreiviä ja tuon lohikäärmettä. Mutta kuningas ei vielä nähnyt syytä puuttua tilanteeseen, kerta Fritz nyt näennäisesti yritti keskustella sivistyneesti.


// Constahan ei koskaan sekoile viinasta! Hän on ihan selvin päin ja järjissään ja tietää, että muut hourailevat //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 31 Touko 2020, 20:45

Ruokailu oli näyttänyt jääneen kreiviltä taka-alalle, ruokailuvälineiden ollessa jo jääneen käsistä pöydälle, eikä niihin enää hetkeen oltukaan koskettu. Katse oli keskittynyt vain ja ainoastaan kenraaliin, kovin tarkkaavaisena ja asiallisena – aivan kuten koko miehen muukin kehonkieli, asennon ollessa suora. Garrettin huulilta karkasi pieni tuhahdus kenraalin tuumatessa, ettei kreivi tainnut jakaa näkökantaansa lohikäärmeistä. Tätähän hän olikin jo osannut odottaa… Milloinhan syytökset kävisivät vielä pahemmaksi? Ehkäpä tässä hetkessä oltaisiin luotu katse kuninkaaseen, mutta jopa niinkin korkea-arvoinen vieras oli tainnut unohtua kenraalin kanssa keskustellessa.

"Minulta on turha kysyä, mitä lohikäärmeen päässä mahtaa liikkua," Garrett aloitti, äänensävynsä käydessä muuttumaan kylmäksi,
"Mutta kenties oletkin ehtinyt jo unohtaa pienen kokemukseni vihollistemme vieraanvaraisuudesta. Olin yksin, enkä voinut odottaakaan saavani apua keneltäkään ulkopuoliselta. En kuitenkaan aikonut kuolla niiden suippokorvien käsissä! Olen Nahorin kreivi ja edustan sukuani, kylääni – rotuani! Tein vain sen, mitä miehen asemassani täytyi tehdä. Käytin kaikkeni, minkä vain pystyin, paetakseni elossa! Älykkyyteni, oveluuteni, kaikki lahjani, mitä ne epäihmiset eivät omaa."

Kreivi ei selvästikään nauttinut joutuessaan muistelemaan karmeita kokemuksia, mutta se kylmän viileästi melkein hampaiden välistä puhuminen oli vaihtunut leiskuvampaan puhetyyliin tarinan jatkuessa.
"Joten, miksipä se ei olisi valinnut minua," Garrett nojasi tuolissaan ja nosti kätensä puuskaan, sanansa sanoneena. Katse kävi astetta haastavammaksi – mitä kenraali uskaltaisi sanoa? Kyseenalaistaa kaiken, vaikkei ollut paikalla, kun kreivi oli kuin olikin tässä nyt elävänä ja lohikäärmeen kesyttäneenä? Väittää vastaan, vaikkei ollut kokenut yhtä kovia haltioiden käsissä? Se jos mikä olisi moukkamaista!



((Kyllä sitä Constalla on aina vähän välillä tapana…))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Heinä 2020, 08:46

Oh, kreivihän kävi sanomaan vastaan. Hienoa! Ruipelosta löytyi sentään jotain potkua, sitä Fritz voisi arvostaa. Kenraali kuunteli vuorostaan, pysyen hyvinkin nätisti hiljaa ja tarkkana, kun kreivi kävi muistuttelemaan kokemuksistaan vihollisten kynsissä. Niin tosiaan, tuohan oli joutunut vangiksi. Typerä kun oli, Kuinka ihmeessä sekin oli tapahtunut? Fritz itse ennemmin tappaisi itsensä, kuin joutuisi vihollisen kynsiin! Tosin, hänen ja kreivin asemat olivat hieman erilaiset, Nahorin kreiviä tuskin käsiteltäisiin samalla tavalla, mitä eliittikenraalia vihollisten toimesta. Sitä paitsi, Fritzillä oli verivihollisia haltioiden riveissä, siinä missä Fortescue tuskin tunsi yhtäkään vihollisen sotilasta nimeltä saatikka kasvoilta…

”Yleensä ne ovat harvinaisen nirsoja ratsastajistaan — ellei niitä pakoteta tai pienestä pitäen kasvateta ratsuiksi”, Fritz vastasi, kun kreivi kävi heittämään kysymyksen hänelle takaisin, ”Ne eivät pidä ihmisistä, harvoin näkevät meissä mitään niin erikoista, että pitäisivät meitä saaliseläimiä kummoisempana suupalana — ja puhun nyt vähäpätöisemmistä liskoista. Taivas tietää miten itse vanhimmat niistä meitä katsovat!”.
”Joten ehkä sinussa sitten on jotain uniikin ainutlaatuista, mitä itse Ajankiitäjä näki. Sehän kuulemma näkee tulevan, ehkä sinusta tulee vielä jotain paljon suurempaa, mitä emme osaa odottaa, mutta se tietää”, Fritz jatkoi, välistä ottaen huikan juomalasistaan. Miehen äänensävy pysyi uteliaana, joskin jokseenkin kyseenalaistavana yhä. Ei kuitenkaan pilkkaavana, ivallisena saatikka ilkeän epäilevänä, eliittikenraalin selvästi ollen nyt itse asiassa kiinnostunut keskustelunaiheesta.
”Mutta sen tietänee vain se lohikäärme itse”, Constantine jatkoi, ”Kutsuppa se paikalle, niin kysytään siltä”.


//Eeei ole. Viinahan ei siis vaikuta häneen mitenkään, hän vain juo koska se maistuu hyvältä. Koskaan ei ole kalsareissa kännissä vetänyt mutapainia toisten sotilaiden kanssa sotilastupien pihalla //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 08 Heinä 2020, 15:01

Garrettin katse pysyi yhä pistävänä, suorastaan odottaen, mitä typerää kenraali tulisi sanomaan ja mihin hän voisi heti vihaisena näpäyttää takaisin. Mutta sen sijaan, että keskustelu olisikin taas kääntynyt siihen suuntaan, kenraali Fritz sanoikin jotain… Harvinaisen kohteliasta. Ja järkevää. Se suuttumus, mitä kreivi oli kasvoillaan pitänyt, alkoikin sulaa pois. Eihän hän ollut olettanut kenraalin olevan niin… Järkevä! Näkevän, kuinka ainutlaatuinen mies hän olikaan! Hämmennys alkoi muuttua tyytyväisyydeksi, eikä Garrettin kasvoilla pian ollut enää yhtään merkkiä aiemmasta ärtymyksestä. Mieshän oli, kuin tapaaminen olisi mennyt tähän asti niin hyvin, kuin olisi ollut mahdollista, eikä mitään aiempia yhteenottoja ollut tapahtunut.

"Näen, että ymmärrät tilanteen," kreivi nyökytteli, yrittäen palata takaisin maantasolle ja pysyä jokseenkin vakavana, vaikka hankalaahan se oli. Garrett näytti kyllä suuttuvan nopeasti, mutta leppymiseen tuo näytti kykenevän aivan yhtä lyhyessä ajassa, kunhan oikeita sanoja käytettiin.
"Mutta me syömme nyt, kenraali Fritz," tuo jatkoi, itsekin vihdoin palatessa ruoan pariin. Aterimet noukittiin käteen ja hänkin pääsi taas nauttimaan pöytänsä antimista, jotka hetki sitten olivat menettäneet kaiken makunsa. Kukapa lohikäärmeitä pöytään haluaisi!



((Mitä sitä nyt joskus herätään keskeltä kylmää mutaa kalsareissa vailla muistia siitä, miten tähän päädyttiin. Parempi kuitenkin olla vetämättä demonia mutapaineihin mukaan, Henry vielä hämmentyisi.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Elo 2020, 13:44

Tunnelma tuntui muuttuvan hetkessä, kun Fritz ymmärsi pelata oikeita pelejä kreivin kanssa. Eliitti tyytyikin vain virnuilemaan itsekseen, huomatessaan kuinka helposti pelkillä puheilla nuoren aatelismiehen mielentilaan pystyi vaikuttamaan. Ehkä hänen pitäisi yrittää olla juonikkaampi Fortescuen seurassa – mutta sehän ei ollut oikeastaan Fritzin tyyliä. Hän puhui suoraan ja sen mitä ajatteli, mistä johtuen kovin moni ei pitänytkään järkälemäisestä eliitistä keskustelukumppanina.
Henry puolestaan oli tyytyväinen, että eliittinsä ymmärsi käyttäytyä. Joskin, Fritzillä oli varmasti jotain taka-ajatuksia, ei eliitti yleensä noin mukava ollut, ilmaistuaan ensin toisenlaisia mielipiteitä asiasta. Mutta nyt, kunhan tilanne pysyi rauhallisena ja leppoisana, niin kuningas oli tyytyväinen.

”Aivan”, Eliittikenraali myhäili kreiville, joka huomautteli että he olivat juuri ruokapöydässä. Ja jos totta puhuttiin, ruokailu alkoi kiinnostamaan enemmän kuin mikään muu, pitihän hänen kokoisen miehen syödä ja paljon! Ja kerta ruokaa oli nyt yllin kyllin edessä, kiinnittyi eliitin huomio lautasensa puoleen.
Siitä eteenpäin ruokailu sujuikin varsin mukavissa merkeissä, Fritzin pitäen suunsa kiinni tai kiireisenä ruuan kanssa, siinä missä Henry söi eliittiään kevyemmin ja piti keskustelua yllä kepeillä aiheilla, kuten kehumalla aterioita ja kertomalla Roswellille ja Constantinelle huoneista ja taidekokoelmasta, jonka Fortescue oli hänelle näyttänyt – tietenkin kehuen niitä maasta taivaisiin. Fritziähän se ei kiinnostanut, mutta eliitti ei sitä ääneen sanonut.


// Pojat vain tehneet jekun ja pistäneet mutapalloja hänen sänkyynsä ja Consta ei ole huomannut ajoissa. niin. Henry kyllä hämmentyisi ja suuresti, monellakin eri tavalla. Tosin jos Consta Roswellin mutapainiin veisi, niin taitaisi demoni olla naama siellä mudassa ja kenraali istua päällä, odottamassa että se tukehtuisi //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 08 Elo 2020, 23:23

Vihdoinkin viesti näytti menevän perille, Garrettin onneksi. Kenraali keskittyi syömiseen – ja niinhän sen kuului mennäkin! Ruoasta ei todellakaan ollut pula, ei niin määrässä kuin sortissakaan. Neljä miestä ei edes yhden suursyömärin kanssa kyenneet juurikaan tyhjentämään yhtäkään tarjoiluastiaa. Ja tätähän kreivi oli halunnutkin! Ylellistä yltäkylläisyyttä kuningas vieraanaan. Kenraalin hiljaisuutta ei edes huomattu, koko miehenkin ilmeisesti painuen unohduksiin, kun Garrett sai taas mahdollisuuden keskustella kuninkaan kanssa! Totta kai hän nautti kehuista, mitä sitä nyt piti aina muka oi niin vaatimattomasti vähätellä kaikkea, niin kuin tapoihin kuului. Eihän mikään tietenkään voinut olla kuninkaalle liian hyvää.

Demonikin tosin otti osaa keskusteluun, eikä kreivi oikein tiennyt, miten siihen suhtautua. Tilanne oli kaukana normaalista, mutta silti hänen piti esittää, niin kuin kaikki olisi normaalia! Sarvipää ainakin näytti yrittävän kovasti olla kuin kuka tahansa muu vieras ja keskustella niitä näitä kuninkaan ja kreivin kanssa, mutta sehän vain teki tilanteesta entistä oudomman! Garrett ei oikein voinut tehdä muuta, kuin yrittää hymyillä ja nyökkäillä. Onneksi sentään kuningas oli paikalla. Joku normaali, jonka kanssa puhua…

Alkuruoissakin oli tarpeeksi yhden ihmisen vatsan täyttämään, mutta siitäkin huolimatta alkuruoka sai väistyä pääruoan – no pääruokien tieltä. Vieläkin näyttävämpiä ja täyttävämpiä annoksia tuotiin esille pöytään, eikä viinissä säästelty. Metsästysonni oli tuonut pöytään pari fasaania ja jopa varsin kookkaan villisian kauniin paahdetulla pinnalla. Talvi ei ollut yltäkylläisyyden aikaa kasvisten osalta, mutta hyvin säilyvät juurekset ja kurpitsat olivat enemmän kuin tarpeeksi lisänä lihalle ja kalalle. Kastikkeitakin oli tarjolla moneen makuun – turhankin moneen syöjien määrään nähden.




((Pääsiköhän Consta edes sänkyyn asti. Ja niinhän siinä kyllä voi käydä, mutta Consta saa ikäväkseen odottaa turhan kauan. Demonihan vain sieltä lopulta kömpii maasta ja tuumaa, etteivät pyykkääjät tule nauttimaan tästä sotkusta…))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Syys 2020, 21:54

Ruokaa riitti, ehkä vähän liikaakin, mutta sehän ei ollut valittamisen aihe. Ei ainakaan Fritzin mielestä, joka ahtoi ruokaa kitaansa muidenkin puolesta – maltillisesti ja pöytätavat muistaen, kuitenkin. Ainakin jotenkuten. Kenraali ei omalta osaltaan osallistunut keskusteluun niinkään aktiivisesti, nauttien vain seuraavaksi tarjoiltavasta pääruuasta ja kuunnellen, kuinka muut keskustelivat. Hän päätti kerrankin olla kiltti eikä laukoa mielipiteitään ilmoille ja varastaa keskustelua omille paasauksilleen. Toki hän vastasi, jos jotain kysyttiin, mutta muuten hän tyytyi lähinnä hymähtelemään kommentoinnin sijaan.

Henry todella nautti ruuasta, jota heille tarjoiltiin ja sekin oli tietenkin huomauttamisen arvoista. Hän myös nautti tästä kevyestä tutustuvasta juttelusta, vaikka kreivi nyt ei näyttänyt vieläkään pahemmin pitävän demonin läsnäolosta. Sentään Fortescue yritti olla ystävällinen ja tulla toimeen neuvonantajan kanssa, toisin kuin kovin moni muu olisi tehnyt tässä tilanteessa. Ja siitä Henry piti kreivissä, vaikka varmasti aatelinen tulisi jälkikäteen omilleen demonista valittamaan. Tai näin kuningas oletti. Fritziähän se vain huvitti, eliitin nähdessä niin selkeästi kreivistä, kuinka tuo ei ollut ihan sujut sarvipäisen läsnäolosta. Mutta kai se piti myöntää, että sentään kreivi yritti.

Pääruokailu lähestyi loppuaan, Henryn tuntien olonsa jo niin täydeksi, että hän todella toivoi ettei jälkiruokaa olisi, tai se olisi jotain hyvin kevyttä. Sentään nautittu viini aterian yhteydessä oli saanut tunnelman keveämmäksi ja ainakin Henryn olon mukavammaksi, kuinkaan kuitenkin katsoen ettei turhan paljon viiniä litkisi. Fritz puolestaan olisi voinut vetää vielä tynnyrillisen lisää, eliitin tuntien korkeintaan vain pientä pöhinää päässään – mutta oliko se sitten ihme, ettei pelkkä viini tapajuopolla päähän noussut.



// Totta kai pääsi. Ehkä siinä matkalla hetkeksi torkahdettiin lattialle, mutta kyllä sitä aamulla sängystä herättiin. Consta taitaa kyllä olla hieman pettynyt, jos se demoni sieltä nousee vaikka kauan päällä istuttiinkin. Mutta ehkä ne pyykkituvan rouvat sitten pistävät demonin hengiltä, kun sarvipää vaatteensa tuolla tavoin kehtasi liata //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 23 Syys 2020, 00:05

Roswell oli myös suosiolla jäänyt taka-alalle, pitäen kuitenkin kaikkia ruokailijoita silmällä ja kuunnellessa keskustelua. Kreivi selvästikin oli kiinnostunut keskustelusta Henryn kanssa – ja totta kai se oli ymmärrettävää, hehän kenraalin kanssa olivat vain kuninkaan seuralaisia. Ja, no, yrityksistä huolimatta Fortescuen hymy aina hyytyi jonkin verran tuon katsoessa demonin suuntaan, joten ehkäpä ilta sujuisi paremmissa merkeissä, jos hänet voitaisiin unohtaa hetkeksi. Ruoka ja juoma oli toki hyvää, mutta Roswellin tahti ei ollut nopea, eivätkä annoksetkaan kovin suuria. Viinin kanssa etenkin piti olla varovainen, olivathan he jo kenraalin kanssa aloittaneet ennen illallista… Tosin, kun Fritzin menoa katsoi, ei se näyttänyt haittaavan lainkaan.

Garrett taas oli vihdoin elementissään. Kaikki tuntui sujuvan hyvin ja vierailla näytti olevan hauskaa – ainakin sillä vieraalla, jolla oli oikeasti jotain merkitystä. Viiniä taisi kulua liiankin paljon, mutta eihän kreivi itse sellaista tiedostanut. Kaikkea mahdollista yritettiin tarjota kuninkaan maistettavaksi, sillä totta kai kokkien luomuksia piti esitellä – ja tietenkin vähätellä, niin kuin tapoihin kuului. Kuninkaan kehut olivat tällä hetkellä se kaikki, mitä Garrett tarvitsi.

Ruokaa oli edelleen pöydällä älytön määrä ruokailijoihin verrattuna, eivätkä nuo neljästään kyenneet tekemään kovin suurta lovea siihen tekemään – kenraalin hyvästä yrityksestä huolimatta. Tahti hiljentyi lopulta kaikilta, merkkinä ruokailun lopusta. Kreivi pyyhkikin jo suupieliään tyytyväisenä.
"Aah, siitä onkin niin pitkä aika, kun olen viimeksi saanut nauttia näinkin hyvästä illallisseurasta, Teidän Majesteettinne. Miksemme olleet tehneet tätä jo aikaisemmin?" Ääni oli yhtä tyytyväistä myhäilyä lautasliinan laskeutuessa takaisin syliin taiteltuna,
"Jäisittekö vielä seurakseni jälkiruoan ajan? Vuodenaika ei ole mitä ihanteellisin, mutta tarjolla olisi viinien ja juustojen lisäksi pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä… Ja jopa hieman tuoreitakin meren takaa."



((Hieno homma, Consta. Ja kyllä siinä voi pahasti niin käydä, ettei demoni taida sieltä pyykkituvasta elävänä enää poistua, kun niin ilkeästi teki. Kovan työn ja tuskan takana selvitä hengissä. Onneksi eivät kuitenkaan evää Roswellin oikeutta vaatteisiin sen jälkeen, sillä pitäähän tuollaiselle perkeleelle laittaa vaatteet ylle. Muuten Henry hämmentyisi.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Loka 2020, 06:35

Henry ei voinut kuin hymyillä, kun kreivi illallisseuraansa kehui. Tiedostaen kyllä, että huomautus oli lähinnä tarkoitettu hänelle, mutta totta kai siniverinen halusi laskea ainakin Roswellin myös mukaan siihen joukkoon. Hänestä kreivi oli kuitenkin pärjännyt kiitettävästi demonin suhteen, verrattuna muihin tahoihin, joiden kanssa oli toisinaan illastettu. Toiset kun eivät voineet demonin vain olla, heidän oli pakko päästä huomauttelemaan ilkeitä tai kyseenalaistamaan demonia, illallisten muuttuessa ennemmin ristikuulusteluiksi kuin mukaviksi illanistujaisiksi. Garrett oli sentään kestänyt demonin seuran, vaikka tuo nyt olikin ilmeisimmin päättänyt olla huomioimatta sarvipäistä pahemmin, mikä sinällään oli ymmärrettävää.
”Siinäpä vasta hyvä kysymys! Nyt oikein kaduttaa, ettemme ole ehtineet ennemmin järjestämään tapaamista keskenämme. Mutta kenties tästä pitäisi tehdä tapa välillemme, ehkä ensi kerralla kutsun teidät linnalleni illastamaan yksityisemmässä seurassa”, Henry vastasi hymyillen, pitäen oikeastaan siitä ideasta. Ehkä hän myös halusi näyttää Garrettille linnan taidekokoelmaa, toivoen tietenkin, ettei kreivi sitä tulisi näkemään mahtailuna.

”Jälkiruoka kuulostaa hyvältä – vaikka täytyy myöntää, että ruokanne olivat niin hyviä, että taisin syödä jo enemmän mitä kannattaisi”, Henry naurahti, ”Toivon, että kokkinne saa kiitokseni tästä illallisesta myös. Ehdottomasti maukkain ateria, mitä olen hetkeen syönyt”.


// Roswellin pitää varovaisesti ne likaiset vaatteet sinne viedä ja juosta äkkiä. Mielellään kääriytyneenä johonkin kankaaseen, alasti ei kannata juosta linnan halki, ellei halua ongelmiin. Ja totta kai sille pitää nyt vaatteet antaa, eihän siitä tulisi mitään jos piiat pyörtyilisivät ja kiljuisivat demonin nähdessään ja kuningas olisi hämmentynyt, monellakin eri tasolla //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 16 Loka 2020, 18:10

Garrett oli vain yhtä hymyä – kuningaskin oli samaa mieltä ja toivoi uutta tapaamista! Sehän totta kai tarkoitti sitä, että tuo oli pitänyt tästä tapaamisesta! Kaikki se aika ja vaiva, mitä hän oli laittanut täydellisen illallisen eteen, oli ollut sen arvoista! Tämä, jos mikä, oli kerskumisen arvoista joka ikiselle toiselle aateliselle, jonka hän tunsi. Kovin monipa ei tähän samaa pystyisikään – jos edes tilaisuuden saisivat!
"Ah, mikä kunnia, Tiedän Majesteettinne," tuo kehräsi mahdollisesta illalliskutsusta linnaan. Se, että se merkitsisi pitkää matkaa ja mahdollista haltioiden hyökkäystä, oli onnistunut painumaan unholaan innostumisen myötä.

Kättä heilautettiin äänettömästi palvelijoille merkiksi – ele, joka olisi varmasti paljon vakuuttavampi esitys, jos nuo eivät olisi kuulleet, mitä seuraavaksi oli suunnitelmissa. Palvelusväkeä ilmaantui siivoamaan pöytää kaikista niistä lukuisista ruokalajeista, joita sille oltiin kasattu, osa täysin koskemattomia. Kreivihän oli totta kai tyytyväinen yltäkylläisyyteen – ja siihen, että kuningas oli nauttinut!
"Pidän huolen, että kokkini kuulee mielipiteenne, Teidän Majesteettinne! En voi kuvitella mitään, mikä tekisi hänet iloisemmaksi," Garrett nyökytteli – ja imi totta kai osan kaikesta kunniasta itseensä. Hänenhän kokkinsa se oli!

Ruokaa oli niin paljon, että siinä toki meni aikansa, ennen kuin pöytä oltiin saatu tyhjennettyä kaikesta. Illallisen alkamisen jälkeen pöytäliinaa ei oltu nähty pitkään aikaan, eikä se nytkään saanut olla koko loistossaan esillä kovin kauaa. Tällä kertaa tarjottimia ei kuitenkaan tullut niin montaa, jälkiruoan ollessa paremmin mitoitettu neljälle miehelle, jotka olivat jo syöneet vatsansa täyteen. Vadit ja tarjottimet aseteltiin ruokailijoiden lähettyville, kaikkien ollessa kauniisti koristeltu erilaisten ruoka-asetelmin. Juustoja, keksejä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, kyllä… Ja joitain hieman erikoisempaa näin lumen peittämässä maassa. Kuorittuja sitrushedelmiä, ilmeisesti appelsiineja ja greippejä, valmiina lohkoina syömistä odottamassa. Kuoretkin olivat päässeet tarjottimille mukaan sokeroituina. Viinejäkin ilmestyi montaa eri lajia kyytipojaksi.
"Sitrushedelmät eivät ehkä ole juuston kanssa paras yhdistelmä, mutta olisi ollut sääli jättää ne käyttämättä," kreivi pahoitteli muka niin surullisena, kun ei voinut mitään parempaa tarjota… Vaikkakin tuoreiden hedelmien tarjoilu keskellä talvea oli totta kai osoitus rahasta ja yhteyksistä.



((On hankala olla vetämättä huomiota itseensä, kun jättää jälkeensä kauheat mutavanat. Ja eihän kukaan niin komeita sarvia voi olla katsomatta, niin. Katso nyt, mitä teit, Consta.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Joulu 2020, 08:26

Kiitokset kokille luvattiin välittää, mistä Henry oli tietenkin tyytyväinen. Pitihän heitä palvelevaa väkeä muistaa aina silloin tällöin, niistä pienistäkin asioista, jotka tuntuivat itsestäänselvyyksiltä. Mutta ilman palvelusväkeä olisi hovi ja varmasti tämäkin kartano ongelmissa, ellei jopa rappiolla.
Pöytä käytiin tyhjentämään kaikesta ylijääneestä ruuasta, Fritzin harmitellen itsekseen mielessään, mitä haaskausta sekin oli. Toki, eihän hän tiennyt menikö ylijäämäruoka käyttöön, kenties palvelijat saivat siitä itselleen illallisen, mutta jostain syystä eliitillä oli mielikuva siitä, että ruoka heitettäisiin vain roskiin. Typerää ruualla mahtailua täyttää pöytä niin täyteen, että siitä jäi noinkin paljon yli.

Henry seurasi, kuinka jälkiruoka tuotiin pöytään, kaiken näyttäen jälleen niin hyvältä ja houkuttelevalta. Oli melkeinpä sääli, että hän oli syönyt itsensä niin täyteen jo – mutta kyllä hän aikoisi vielä herkkuja sisäänsä ahtaa. Se kenties kostautuisi myöhemmin ähkynä, mutta sitä ei nyt aiottu murehtia.
”Se olisi ollut sääli, todella”, Henry hymähti pienesti, kreivin kertoessa, että olisi ollut sääli jättää käyttämättä sitrushedelmät, jotka eivät ehkä juuston kanssa niin hyvin yhteen sopineet, ”Kaikki näyttää jälleen niin hyvältä... Ja hedelmänne tuoreilta”.
Ja niinhän se näyttikin, jopa Fritzin mielestä. Ainakin ne viinit, joita nelikolle tarjoiltiin ensinnä, ennen kuin ruuan kimppuun käytiin. Henryn pidättäytyen lähinnä niissä hedelmissä, kaikessa kevyessä ja tuoreessa. Siitä oli tovi aikaa, kun hän oli sitrushedelmiä päässyt syömään. Toki niitä oli linnallakin, ainakin silloin tällöin, mutta näin talvisin niitä oli hankala kovin tuoreeltaan saada kaupunkiin asti.


// Hei, se ei ole Constan vika! Hän ei ota vastuuta mistään, Demonin pitäisi oppia olemaan huomaamattomampi. Tai vaikka poistua hovista kokonaan, siitä Consta pitäisi kovasti //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 11 Joulu 2020, 21:31

Garrett katseli palvelijoiden tekoja ja puheita hyvin tarkasti, kun nuo kuninkaan ympärillä häärivät ja pitivät huolen tarjoilusta. Eihän korkea-arvoisen vieraan sopinut itse mitään joutua kurottelemaan – ja totta kai viininkin valinta jälkiruoan ystäväksi oli tärkeää. Kaiken täytyi käydä sujuvasti ja kuningasta kunnioittaen, eikä yksikään palvelija voinut varmasti sitä unohtaa tuntiessaan tuijotuksen niskassaan. Tarkasti tuo kuitenkin piti muitakin silmällä, aina näyttäen niin rennolta ja ystävälliseltä, jos katse sattui häneen osumaan. Hän odotti, vieraiden totta kai saadessa käydä tarjoiluun käsiksi ennen häntä. Ja tietenkin Garrett oli yhtä hymyä kuninkaan kehuessa tarjoilua!

"Nehän ovat parhaimmillaan tähän aikaan… Lämpimimmissä maissa, tosin," kreivi hymyili, kun sitrushedelmien tuoreus tuli puheenaiheeksi. Kyllähän aina jokin tuore näin keskellä talvea maistui hyvältä. Kuninkaan kehut tekivät kaikesta vaivannäöstä sen arvoista!
"Olisinpa päässyt kestitsemään Teitä sadonkorjuun aikaan, Teidän Majesteettinne! Tämä on pientä verrattuna siihen, mihin Nahor pystyy parempana ajankohtana."

Roswell oli syönyt ja juonut kevyesti, mutta siitä huolimatta vatsa oli alkanut tuntua täydeltä. Kieltäytyminen ei kuitenkaan oikein tullut kysymykseen, joten pakkohan sitä oli jotain lautaselle ottaa jälkiruokaviinin ystäväksi. Kyllähän hän juustoista piti, ja hedelmätkin olivat aika harvinaista herkkua. Demoni oli pysynyt kovin hiljaisena ruokailun ajan, ihan vain kreivin hermoja säästääkseen. Näin lopun siintäessä, Roswell uskaltautui kääntymään Henryn puoleen. Tiesihän hän jo, miten paljon kuningas yleensä söi… Ja tällä hetkellä poika myös taisi olla aivan yhtä täynnä, kuin hänkin.
"Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi söimme näin monen ruokalajin illallisen, Teidän Majesteettinne…"



((Kyllä se Constan syytä on, ei sitä demonia saa noin mudassa uittaa. Eikä se voi vielä minnekään mennä.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Helmi 2021, 14:00

”Tottahan tuo”, Henry hymisi hyvillä mielin kreiville, joka huomautti hedelmien olevan parhaimmillaan tähän aikaan – lämpimimmissä maissa. Tosin, Henry ei ollut aivan varma, pitikö se paikkansa, sillä ei ollut perehtynyt asiaan. Mutta kerta Garrett oli se, joka tällä hetkellä tarjoili tuoreita, parhaimmillaan olevia hedelmiä, oli hänen helppo uskoa kreivin tietävän mistä puhui.
”Oh, se olisi ollut varmasti mahtava kokemus – ehkä seuraavana sadonkorjuuna voisimme harkita uutta tapaamista Nahorissa. Viimeistään, siis”, Henry vastasi, vaikuttaen vilpittömästi kiinnostuneelta viettämään seuraavan syksyn sadonkorjuu juhlat – tai ainakin päivän tai pari niihin aikoihin – Nahorissa, ”En olekaan koskaan vieraillut Nahorissa sadonkorjuun aikoihin…”.

Jälkipalojen napostelun myötä myös demoni päätti avata suunsa, oltuaan pidempään hiljaa. Fritzin melkein tuhahtaen ääneen tuon kommentille, olematta varma, mitä mieltä siitä oli. Humalaisen miehen mieli kun etsi heti ensimmäisenä syitä, mistä olla nyreissään – ja kun demoni puhui syömisestä, ruokailemisesta, ei Fritz voinut olla ajattelematta niitä juoruja, mitä oli kuullut demonista. Kuulemma tuo oli niitä piruja, jotka hankkivat ravintonsa hieman kyseenalaisin keinoin neitojen seurassa…
”Siinä olet oikeassa – mutta mielellähän tällaisen illallisen söi, kun kaikki oli niin maittavaa”, Henry nyökkäsi hymyillen sarvipäiselle, ”Joten puhun varmaankin kaikkien puolesta, kun kiitän teitä uskomattoman hyvästä tarjoilusta, kreivi hyvä”.
”Eipä siinä valittamista ollut”, Fritz päätti oman ’kohteliaisuutensa’ sanoa, silmäillen kreivin puoleen arvioivasti. Aivan kuin eliitti olisi nyt harkinnut aloittavansa uuden sanaharkan hetkenä minä hyvänsä.
”Niin. Mutta kenties pian alkaisi olla aika vetäytyä yöpuulle ja jatkaa seurustelua huomenissa. Matkamme oli kuitenkin pitkä ja sen taittaminen alkaa jo kolottaa kropassa”, Siniverinen jatkoi, nopeasti koittaen pitää keskustelun kevyenä, ennen kuin Fritz saisi mitään ideoita – Henry kyllä tunnisti tuon katseen vanhan eliitin silmissä, eikä pitänyt siitä lainkaan.


// Deeemoni itse kaatui sinne mutaan, Consta vain sattui olemaan paikalla niin tietenkin häntä syytetään. Ja mitä? Miksei demoni muka voi vain lähteä? Kerro yksikin hyvä syy //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Sands » 28 Helmi 2021, 21:12

Garrettin silmät alkoivat suorastaan loistaa kuullessaan kuninkaan innostuvan ajatuksesta uudesta vierailusta sadonkorjuun aikaan. Se kertoi hänelle erittäin tärkeän asian: kuningas oli nauttinut vierailustaan ja halusi tulla kestitettäväksi uudemman kerran! Se jos mikä oli kunnia-asia! Eihän hän mitenkään mahtaisi olla kerskumatta tästä kaikille – ja totta kai muut aateliset kuvittelisivat hänen vain rehvastelevan, mutta kun kaikki kuulisivat kuninkaan todella tulevan Nahoriin uudestaan niin pian viime vierailunsa jälkeen… Garrett ei voinut odottaa, hädin tuskin malttaen pysyä tuolissaan kiemurtelematta! Jos kuningas oli luullut tämän illallisen olevan täynnä yltäkylläisyyttä, ei tuo ollut vielä nähnyt mitään sadonkorjuujuhlaan verrattuna…
"Silloin sitä olisikin paljon nähtävää, Teidän Majesteettinne! Mikä kunnia se olisikaan, jos saisin taas toimia isäntänänne!"

Tosin… Toisikohan kuningas taas saman seurueen? Kreivin katse kävi vilkaisemaan demonin ja kenraalin puoleen. Molemmat olivat sentään käyttäytyneet ruokailun aikana – ehkäpä täyden vatsan kanssa kenraalikaan ei ollut ärtyisä, eikä demoni jaksaisi pistellä ketään poskeensa. Sarvipää kävi antamaan nyökkäyksen kuninkaalle myöntyvästi, ennen kuin katsoi Garrettin puoleen, kaksikon katseiden kohdatessa. Kreivi tietenkin katsoi muualle.
"H-Hienoa! Mikään ei saa minua tyytyväisemmäksi, kuin kuulla vieraideni nauttivan vierailustaan. Haluaisitteko minun kenties näyttävän Teille huoneenne, Teidän Majesteettinne?"



((Ei sillä demonilla kyllä ole tapana kaatuilla noin vain. Ja ei Roswell voi lähteä, sillä Henry ei halua. Hän lupasi.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Ilo tavata

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Huhti 2021, 07:02

Kreivin kommentteihin sadonkorjuujuhlista kuningas vain hymyili nyökäten. Oli mukava tuntea itsensä halutuksi vieraaksi, vaikka loppupeleissä Fortescue tuskin halusi hänet vieraaksi Henryn persoonallisuuden takia. Mutta juuri nyt siniverinen oli sen verran hyvässä hiprakassa ja hyvillä mielin ruuasta, ettei hän jaksanut märehtiä siitä, että oli haluttu vieras vain tittelinsä takia.
Mutta mitä tuli levolle siirtymisestä, näytti jokainen pöydässä jotenkuten olevan samaa mieltä. Fritz ei niinkään kokenut itseään väsyneeksi ja todennäköisesti menisi vielä sotilaidensa kanssa iltaa viettämään, mutta hän mielellään kyllä poistuisi jo tästä seurasta. Kerta kreiviäkään ei saanut ahdistella epämukavilla kysymyksillä. Garrett pian kyselikin, haluaisiko kuningas kreivin näyttävän huoneen hänelle, mihin Henry tietty nyökkäsi pienesti.

”Se olisi mukavaa”, Kuningas vielä totesi ääneen, eihän hän kehdannut kieltäytyä jos kreivi itse halusi huoneen hänelle näyttää, ”Haluaisin myös tietää missä neuvonantajani yöpyy”, siniverinen kuitenkin lisäsi, samalla kun alkoi pöydän äärestä nousta. Henrylle oli tärkeää tietää mistä hän löytäisi Roswellin tarvittaessa – toki demoni oli aina paikalle ilmestynyt kutsusta, oli se kutsu huuto tai toisen henkilön toimittama – mutta hän halusi myös varmistaa, ettei Roswellia oltu heitetty yöpymään mihinkään kellarin nurkkaan.
Fritz kävi myös nousemaan pöydästä, vähin äänin, mikä lieni tässä tilanteessa kaikkien osalta hyvä asia. Eliitti soi pienen, asiallisen kumarruksen kreivin, sekä kuninkaan puoleen, ennen kuin lähti itsekseen poistumaan paikalta. Sen pahemmin lupia kyselemättä, tietäen – tai ehkä paremminkin olettaen – ettei Henry tästä pahastuisi…


//No se on niitä vanhuuden vaivoja. Yllättäen sitä alkaa kaatuilla noin vain. Ja voihan perse. No jos Consta saa Henryn haluamaan, että demoni lähtee, niin lähteekö tuo sitten?//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron