Kirjoittaja Sands » 16 Loka 2020, 18:10
Garrett oli vain yhtä hymyä – kuningaskin oli samaa mieltä ja toivoi uutta tapaamista! Sehän totta kai tarkoitti sitä, että tuo oli pitänyt tästä tapaamisesta! Kaikki se aika ja vaiva, mitä hän oli laittanut täydellisen illallisen eteen, oli ollut sen arvoista! Tämä, jos mikä, oli kerskumisen arvoista joka ikiselle toiselle aateliselle, jonka hän tunsi. Kovin monipa ei tähän samaa pystyisikään – jos edes tilaisuuden saisivat!
"Ah, mikä kunnia, Tiedän Majesteettinne," tuo kehräsi mahdollisesta illalliskutsusta linnaan. Se, että se merkitsisi pitkää matkaa ja mahdollista haltioiden hyökkäystä, oli onnistunut painumaan unholaan innostumisen myötä.
Kättä heilautettiin äänettömästi palvelijoille merkiksi – ele, joka olisi varmasti paljon vakuuttavampi esitys, jos nuo eivät olisi kuulleet, mitä seuraavaksi oli suunnitelmissa. Palvelusväkeä ilmaantui siivoamaan pöytää kaikista niistä lukuisista ruokalajeista, joita sille oltiin kasattu, osa täysin koskemattomia. Kreivihän oli totta kai tyytyväinen yltäkylläisyyteen – ja siihen, että kuningas oli nauttinut!
"Pidän huolen, että kokkini kuulee mielipiteenne, Teidän Majesteettinne! En voi kuvitella mitään, mikä tekisi hänet iloisemmaksi," Garrett nyökytteli – ja imi totta kai osan kaikesta kunniasta itseensä. Hänenhän kokkinsa se oli!
Ruokaa oli niin paljon, että siinä toki meni aikansa, ennen kuin pöytä oltiin saatu tyhjennettyä kaikesta. Illallisen alkamisen jälkeen pöytäliinaa ei oltu nähty pitkään aikaan, eikä se nytkään saanut olla koko loistossaan esillä kovin kauaa. Tällä kertaa tarjottimia ei kuitenkaan tullut niin montaa, jälkiruoan ollessa paremmin mitoitettu neljälle miehelle, jotka olivat jo syöneet vatsansa täyteen. Vadit ja tarjottimet aseteltiin ruokailijoiden lähettyville, kaikkien ollessa kauniisti koristeltu erilaisten ruoka-asetelmin. Juustoja, keksejä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, kyllä… Ja joitain hieman erikoisempaa näin lumen peittämässä maassa. Kuorittuja sitrushedelmiä, ilmeisesti appelsiineja ja greippejä, valmiina lohkoina syömistä odottamassa. Kuoretkin olivat päässeet tarjottimille mukaan sokeroituina. Viinejäkin ilmestyi montaa eri lajia kyytipojaksi.
"Sitrushedelmät eivät ehkä ole juuston kanssa paras yhdistelmä, mutta olisi ollut sääli jättää ne käyttämättä," kreivi pahoitteli muka niin surullisena, kun ei voinut mitään parempaa tarjota… Vaikkakin tuoreiden hedelmien tarjoilu keskellä talvea oli totta kai osoitus rahasta ja yhteyksistä.
((On hankala olla vetämättä huomiota itseensä, kun jättää jälkeensä kauheat mutavanat. Ja eihän kukaan niin komeita sarvia voi olla katsomatta, niin. Katso nyt, mitä teit, Consta.))