Kirjoittaja Crimson » 17 Joulu 2020, 02:24
Qira piti tiukasti muukalaista silmällä, ollen takuuvarmasti valmis loikkaamaan pöydän äärestä salamannopeasti lohikäärmeen niskaan, jos tuo tekisi yhdenkään väärän eleen. Tai sanoisi yhdenkin väärän sanan. Ehkä mustahaltia reagoi kokonaisuuteen turhan aggressiivisesti, mutta toisaalta Qira ei myöskään halunnut olla turhan varma mistään vieraan tahon suhteen. Mitäpä hän tosin olisi kyennyt tekemään, jos täysikasvuinen liskopeto olisi päättänyt istahtaa sepän pajan ja heidän päällensä. Joten ehkä oli parempi yrittää selvittää mistä otuksen kenkää puristi, ja sitten häädellä tuo matkoihinsa?
Noita henkäisi hiljaa itsekseen Siriuksen aloittaessa pohdintansa ja luetellessa nimiä, jotka olivat hänelle vähän turhankin tuttuja. Kali kyllä virkkoi ettei lisko nokilleen saisi, ellei röyhkeäksi alkaisi, tummapehkoisen muukalaisen vain naurahtaen sepän virneeseen. Ehkä heillä ei todellakaan ollut syytä pelätä Siriuksen seurassa. Lisko vaikutti liian… leppoisalta ja höveliltä ollakseen joku suurikin tuomionkylväjä. Kaiketi Kalpanan koirat olisivat heitä varoittaneet, etenkin Bolormaa joka vieressä tilannetta vahti tarkasti omalla tavallaan pälyillen.
Lohikäärme odotti hymyssä suin, jos rouvasväellä olisi ollut hänelle tietoja jaettavana. Hän nyökkäsi vinosti sepän epäillessä hänen lähimmän kumppaninsa nimen kuulostaessa haltiaperäiseltä, mutta ilmeisesti nämä maat kuuluivat ihmisille, eikä täällä katsottu haltioita hyvällä. Ehkä hyvä vain ettei Iriador siis kumppaneineen majaillut täällä. Heidän pitäisi siis etsiä haltioiden luota nimiä, mikä tietäisi pitkää matkantekemistä kohti pohjoisempia laitumia, mikä taas toisi omat vaaransa ja haasteensa Siriuksen ja kumppaneiden etsintöihin osakseen.
Kun Kali oli puhunut, nappasi Qira omasta kupistaan vielä siemauksen viiniä ennen kuin ääneen itse aikoisi.
”Hopeinen on Briarin lohikäärmekylän kyläpäällikön sukunimi, tai sen haltiaversion käännös tarkalleen ottaen.” Hän selvensi, Siriuksen nyökäten tietäväisenä noidalle, jonka sinisiin silmiin liskopeto jäi katsomaan odottavaisena. He siis taisivat puhua samasta henkilöstä!
”Seyrin kylä on kaukana pohjoisessa, keskellä aroja, mutta saisit todennäköisesti Briarin lohikäärmeratsastajat niskaasi jos sinne itseksesi ilman audienssia marssit kyselemään näistä kahdesta.” Noita virnisti luottavaisemmin miehelle, joka hörähti magiantaitajan huomiolle huvittuneena.
”Ymmärrettävää”, partasuu vaikutti ottavan vinkistä vaarin, ”Mutta sinäkö tunnet hänet? Heidät?”
”Ehkä.” Qira vilkaisi kynsiinsä viekkaana, kulmiensa alta seuraillen kuinka nopeasti Sirius osasi koota tätä palapeliä mielessään kasaan istahtaessaan heitä vastapäätä viimein pöydän ääreen.
”Kuuntelehan liskonkutale – voit olla varma että olen myös siellä, jos päätät lähteä soitellen sotaan Briarin kanssa löytääksesi mysteeriseurueesi kanssa etsimäsi tahot. Minulla ei ole tapana jaella tietojani ilmaiseksi, sitä paitsi minua syytettäisiin lopulta siitä että ohjasin sinut heidän peräänsä. Mikä saa sinut luulemaan, ettet olisi silmissämme kuin yksi pahainen palkkamiekka arvonimien kaatojen perässä? Sinä kyllä tiedät keitä he ovat - kyläpäällikkö, eliittikenraali ja…”
”Idän keisarillisen kuningashuoneen ylin kenraali. Ja minä olen myös yksi sen suojelijoista.” Sirius hymähti vakavamman ilmeen kasvoilleen ottaen, Qiran hiljentyen tällä kertaa lohikäärmeen puhuessa hänen päälleen yllättävällä tavalla.
”Aloitetaan alusta.” Miekkonen rykäisi kurkkuaan ja otti rennomman asennon sijoillaan.
”Minun ja Mir Valdorenin tiet erkanivat toisistaan vuosia sitten, kun saavuimme tänne ensimmäisen kerran. Hänen isänsä, virastaan erotetun kenraalin lohikäärmeratsu tuli tänne saakka perässämme vain hankkiutuakseen eroon meistä. Minun tähteni Nahor säästyi Vegan tulimyrskyltä, mutta siitä syystä hukkasin myös nyt etsimäni – se nuorukainen oli harvinaisen fiksu lähtiessään livohkaan näiltä main sillä välin kun idän salamurhaajat olivat perässäni.”
”Hänen isänsä on tietojemme mukaan aiheuttanut näillä main myös ikävyyksiä Yönkaupungiksi kutsutusta paikasta käsin, mikä kielii siitä että Vega on myös yhä tällä mantereella. Iriador liikkuu haltioiden eliittijoukkojen matkassa, haukansilmäisen kenraalin matkassa, ja… Dora on tehnyt harvinaisen selväksi ettei meidän pitäisi sekoittaa tähän ylimääräisiä nimiä. Seyrin nimi on raporteissamme kuitenkin sidottu Winderiin, toistaiseksi.” Lisko hieraisi partaansa mietteliäänä. ”Niin, Ivodora on hänen sisarensa, nykyinen ylikenraali veljensä paikkaa pitämässä. Minä olen paitsi hänen mentorinsa, myös lohikäärmeratsu ja pari kentällä – hänkin on täällä Cryptissä, muun seurueeni kanssa.”
”Meillä on vain yksi tavoite – haluamme vain löytää Mir Valdorenin, emme ole kiinnostuneita kenestäkään muusta. Meillä ei ole enempää johtolankoja nimien lisäksi, viimeistään lumien tullessa olemme hukassa, sillä meillä ei ole täällä turvapaikkaa pidemmäksi ajaksi.”
”Kuulostat siltä kuin olisit tosissasi tuon kanssa.” Qira tuumasi retorisesti jopa aavistuksen häkeltyneenä puheliaaksi heittäytyneen liskon tarinasta. Siriuksen kasvoilla lepäsi vakava ilme, lohikäärmeen kuitenkin kätkien sen pienen turhautumisentunteensa rintaansa, sillä ei halunnut heittäytyä äänekkäämmäksi sepän lapsen ollessa läsnä. Kyllä hän tunsi pikkuisten tavat, ei silloin sopinut pöytää kolauttaa tai puhua kovemmin.
”En ole paha mies, sen vannon. Maksan mielelläni, edes suunnasta josta lähteä näitä nimiä etsimään.” Sirius henkäisi turhautuneempana, Qiran vain silmäillessä omituista otusta mietteliäänä pöydän toiselta puolen Kalin viereltä.
”Et sinä ole, kyllä minä sen aurastasi aistin. Mutta minulla ei ole aikaa juuri nyt priorisoida etsintöjäsi etusijalle, sillä meilläkin on ongelma.” Syöjätär puolestaan huokaisi, huolentäyttämät silmänsä kääntäen sepän puoleen viimein paremmin siinä missä Siriuskin teki samoin ja nosti kätensä syliinsä puuskaan. Hän oli sanonut voivansa kyllä odottaa, sillä rouvien asia vaikutti kiireellisemmältä, ja ehkäpä hän voisi olla jossain avuksi tarpeen tullen vielä maksaakseen niistä mahdollisista johtolangoista työllä kolikoiden sijaan.
”Haluatko sinä jäädä tänne Kali? Olen oikeasti huolesta kipeä, se mies, Artania, hän on syypää siihen mitä Delathokselle ja Theolle kävi näillä main silloin talvella. Hän tulee takuulla palaamaan myös takaisin, ja en halua kuvitella mitä hän tekisi sinulle sillä kerralla. Mitä jos Delathos on täällä silloin seurassasi? Tai haukanpoikaseni, syystä tai toisesta?” Kyläpäällikkö kohotti pienoisen lohduttavan hymyn huulilleen, samalla kun poimi kevyesti Kalin toisen käden omaansa, sitä kevyesti puristaen.
”Tulisitko sinä kanssani Elwoodiin, jos pyytäisin?” Syöjätär kysyi nyt vilpittömästi, ”Tarjoan sinulle suojan luotamme, tarvitsemme kaltaistasi seppää ja minulla on suhteita, jotka voisivat yhtälailla olla kiinnostuneita taidoistasi jos koet tarvitsevasi enemmän asiakkaita. Sinä ja lapsesi olisitte arvostettu osa yhteisöämme Quinnin suojassa, eikä kukaan tule sieltä sinua etsimään yhden äpärän tähden.”
”Ja minä voisin auttaa sinua pentusi kanssa.” Mustahaltia naurahti Kalin esikoiseen katseensa laskien lempeästi, ”Olisit tervetullut luokseni, koko laumasi viimeistä karvatuppoa myöten, kunnes rakennamme sinulle oman sijan. Hopeisen väki olisi takuulla valmis auttamaan meitä sepän pajan rakentamisessa ja materiaalien lainaamisessa, minä maksaisin heille sen vaivannäön takaisin ennen pitkään.”
”Tule kanssani”, Qira pyysi uudemman kerran, anelevan lempeän katseensa kohottaen lapsesta sepän kasvoille, ”Pitäisin huolen sinusta, ja varmistaisin että myös Delathos saa tietää sinun ja jälkeläisensä olevan turvassa luonani.”
//Sedät ymmärtää vaan puneja, ja välillä ei niitäkään. Niitä käsittelemään tarvitaan se porukan dad, joka saattaa ne ovesta ulos ja potkasee perseelle hyvästinä. Kali ja Qira on ne jotka perustaa yhessä sen Milfguardin kato. Cryptin puumat tm//