Jänisprinssi

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Elo 2020, 20:09

Nuka antoi luvan naisparivaljakolle avittaa, Jackan hymyillen katsoen kuinka Dellahnee apulaisensa kera lähtivät paremmin katsomaan hallavaharjaa kuosiin. Paremmin ainakin, mitä hän olisi ikään kyennyt, ja taisivatpa nuo olla kätevämpiä käsistään tässä aiheessa kuin hän ja väsähtänyt Nuka yhteensä. Tyttö sai kipuihinsa apua, ja haavat jäivät niin siistiin kuntoon että näytti melkein siltä, kuin mitään sen suurempaa ei olisi sattunutkaan.
Jackalope antoi naisille kaiken rauhan työskennellä. Hän itse keskittyi puuhailemaan sillä hetkellä kaikkea muuta vieressä, ja kävi tervehtimässä tallissa olevia hevosia, ja soi Andurilille ylimääräisen omenan herkuksi. Jäniksenkorvainen ei minnekään kuitenkaan näköpiiristä kadonnut, eikä aikonut minnekään lähteäkään ilman, että siitä olisi tammatytölle erikseen kertonut. Eiköhän ollut parempi pysytellä toisen seurassa, varsinkin näin vieraassa paikassa. Nukalle kaikki taisi olla uutta ja ihmeellistä, mutta ei Jacka siitä aikonut tyttöä moittiakaan.

Vahingot paikkailtiin ja Nuka sai lämpimät, mukavat vaatteet ylleen. Ne sopivat hyvin ja näyttivätkin hyviltä kentauritytön yllä – ainakin Kheelanin mielestä. Erosivatkohan ne jotenkin toisen pukeutumistyylistä muuten, olivatko ne hyvinkin erilaiset verrattuna siihen kuinka kentaurit pukeutuivat? Hälläväliä! Jacka oli enemmän kiinnostunut kuulemaan, että hallavaharjalla oli kaikki hyvin. Huomenna olisi uusi päivä, mutta tänään ainakin Kheelanin uuden toverin olisi parempi levätä ja keräillä itseään sattuneiden takia. Murkina varmaan maistuisi jotta mielikin virkistyisi, ja siinä paha missä mainittiin, seuraavan nätin piikatytön kiikuttaessa paikalle tarjottimen heitä varten. Muutaman kupin, kuparisen teepannun, sokeria, hunajaa ja punotun tarjotinvadin, jonka peittävän liinan alle takuulla oli piilotettu vastaleivottuja herkkuja.
Jäniksenkinttuinen otti tarjottimen vastaan laskettuaan vihreän takkinsa yltään syrjään, tyytyen vain valkeaan paitaansa, jonka kaula-aukko laskeutui pitkälle alas hänen rintaansa myöten.
”Pärjäättehän?” Dellahnee varmisteli huiskien kädellään jo piikoja kiirehtimään takaisin töittensä pariin toisaalle.
”Pärjätään! Ja mä tuun vetäiseen hihasta jos jotain tarvitaan”, Jackalope nyökkäsi majatalonemännälle pirteänä tarjotinta pidellen, naisen katsoen häntä aavistuksen moittivasti. Mutta tuollainen Khee oli, ja miehen sanaan hän omalta osin ainakin luotti. Nopean sananvaihdon myötä Della lähti poistumaan paikalta takaisin majatalon puolelle, jättäen kaksikon talleille keskenään evästämään rauhassa.

”Tuo villatakki pukee sinua”, jänis huomautti lopulta lähemmäs askellettuaan ja käyden istahtamaan alas Nukan läheisyyteen. Hän nappasi jalallaan kepeän puisen penkin lähemmäs, ja laski sille evästarjottimen heidän väliinsä, raottaen liinaa punotun vadin yltä, jonka alta nousi vielä höyryä vastaleivotuista voisarvista ja kaurakekseistä. Jacka osoitti toisella käpälällään kuohkeannäköisiä suolaisia hymyillen, ”Nämä ovat niitä voisarvia! Ne on varmaan vähän kuumia vielä, niin älä polta sormiasi niihin.” Kheelan huomautti hyväntuulisena, jalkansa siinä sijoillaan istuessaan ristien ja katsahtaen paremmin pisamaisilta kasvoiltaan vaaleatukkaisen tytön puoleen udellen, ”Onkos olosi jo parempi?”


//SÄÄLIKÄÄ PIENTÄ KATALAA OTUSTA NIIN! Jacka pitää huolen, ei hätää. Perianista ei tule pässipataa niin pitkään kuin töhöjänis on elossa häröilemässä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Syys 2020, 21:36

Naiskaksikon poistuttua Nuka tunsi olonsa jälleen hieman vapaammaksi, vieraspelon väistyessä jännityksineen nyt, kun hän sai olla jälleen vain Jackalopen seurassa. Vaikka Jackalope nyt olikin vain tuttava tältä päivältä, tunsi Nuka olonsa hänen seurassaan paljon rennommaksi, kaiken sen jälkeen mitä jäniksenkorvainen oli hänen vuokseen tehnyt. Ja kun tummahipiäinen kävi uutta vaatetusta kehumaan, ei Nuka voinut olla hymyilemättä pienesti, tuntien kenties jonkinlaista kuumotusta poskenpäissään kehujen myötä.
”Kiitos. Se mukava, lämmin”, Nuka nyökkäsi. Tämänpäiväisen uimareissun ja kurjan kokemuksen myötä lämmin villapaita oli juuri sitä, mitä hän todellakin kaipasi.

Tamman huomio kääntyi sitten evästarjottimeen, jonka Jacka kävi laskemaan vetämänsä penkin päälle heidän väliinsä. Sen sisältö jo tuoksui uskomattoman hyvältä, joltain, mitä Nuka ei ollut aikaisemmin edes haistanut. Pohjoisessa he harvoin leipoivat mitään herkkuja, toki he leipää tekivät ja muuta käytännöllistä, mutta luonnon ehdoilla eläessä ei ollut varaa herkutella tai tuhlata ruokavarastoja turhiin tuotoksiin. Mutta liinan alta paljastui valikoima vastaleivottuja herkkuja, Jackan pian esitellen kuohkeanpehmeännäköisen leivonnaisen voisarveksi, josta oli puhunut jo aikaisemmin. Ja voi kuinka hyvältä se näytti! Jackalope kuitenkin huomautti, että ne olivat todennäköisesti kuumia vielä, joten parani olla varuillaan.

”On”, Nuka vastasi nyökäten, Jackan kysellessä tunsiko tamma olonsa jo paremmaksi, ”Paljon parempi. Ikävä, perhettä… Mutta asialle ei voi nyt mitä”, Hetken tamma oli apeampi, ajatellessaan isää ja muita, mutta kuten todettu, asialle ei juuri nyt voinut mitään. Huomenna, huomenna hän lähtisi etsimään isää ja muita. Tänään hän lepäisi. Lopulta Nuka uskaltautui kurottamaan kohden yhtä pehmeänhoukuttelevannäköistä voisarvea, varovaisesti testaillen kuinka lämmin se oli. Kyllähän se vähän sormenpäissä tuntui, mutta ei liiakseen. Sen myötä tamma toi leivonnaisen huulilleen, puhaltaen pienesti, ennen kuin haukkasi palasen maistiaisiksi. Ja se maistui taivaalliselta, kuumuudesta huolimatta, Nukan melkein purskahtaen itkuun silkasta onnesta.
”Se niin hyvää”, Nuka nyyhkäisikin, kuulostaen siltä että saattaisi alkaa itkemään, silmienkin vetistyessä pienesti, mutta silti tyttö hymyili. Ei hän suruaan ollut itkemässä, tällä kertaa.


// PIENI JA VIATON KATALUUS. eikun mitä. JA HYVÄ! Jacka suojelee, mutta Perianin pitää kattoo sitten Jackan perään ettei kukaan tee siitä jänispataa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Syys 2020, 01:33

Jacka hymyili lohdullisesti tammatytölle. Tietenkin se harmitti kuulla toisen olevan ikävissään, mutta kuten Nukakin sen muotoili, asialle ei voinut juuri muuta tällä hetkellä. Kyllä he löytäisivät Nukan perheen, Jacka löisi siitä vaikka korvansa vetoa. Mutta se ei ollut enää tämän illan tehtävä – sitä varten Nukan pitäisi kerätä voimia ja huomenna he ottaisivat tuumasta toimeen päästäkseen kentaurien ja sen lohikäärmekylän jäljille!

Jäniksenkorvainen seurasi ilolla, kuinka hallavaharja lähti mutustamaan voisarvea mielissään.
”Minähän sanoin että se on parasta!” Kheelan naurahti kaataessaan hänelle ja Nukalle haudutettua teetä kuppeihin jäähtymään, poimien samalla itselleenkin voisarven korista. Tästä tulisi varmaan ihan mukava ilta kaikesta huolimatta, ja Jacka oli hyvä pitämään positiivista ilmapiiriä yllä. Siinä hän oli mestari!
”Syö niin monta kuin jaksat, sen verran että pärjäät aamuun asti. Eiköhän Della tarjoa meille aamiaisen vielä kumminkin, ettei meidän tarvii tyhjin vatsoin lähteä huomenna seikkailemaan!” Khee hymyili leveästi mutustellessaan omaa voisarveaan tyytyväisenä. Että sitä kerrankin kelpasi syödä näitä seurasta, olisipa hän voinut jakaa voisarvet tosin Perianin kanssa, mutta ehkä siihenkin olisi joskus tilaisuus. Tai ehkä hänen täytyisi kiikuttaa sen silkkikintun ikkunan taa leivos jos toinenkin joku kerta!

Ilta Nukan seurassa kuitenkin kului mukavasti. Mitään suurempaa hälyä tallien puolella ei enää tapahtunut, palvelustytön korkeintaan käyden tuomassa heille muutaman lämpimän viltin kaiken varalta. Kheelan kuitenkin piti seuraa tammatytölle ja jatkoi tietty siitä mihin oli pälpättelyssään jäänyt ennen porttitoreille saapumista, ennen kuin oli aika pistää silmiä kiinni ja vaipua levolle. Huomenna olisi uusi päivä, ja heillä oli paljon tehtävää. Sen lisäksi Nukaa varmaan myös uuvutti koettelemustensa jäljiltä, mutta eiköhän tyttö tuosta piristyisi kunnollisten yöunien myötä. Jacka tekikin selväksi että olisi varmasti paikalla aamullakin, ja tarvittaessa häntä saisi kiskaista hihasta yölläkin, jos Nuka ei saisi unta tai muuten tuntisi olonsa levottomaksi. He pärjäisivät aivan varmasti!

---

Aamu valkenikin selkeänä ja aurinkoisena uuteen päivään. Jacka oli röhnöttänyt yönsä epäryhdikkäästi tuolilla istuen, Andurilin pilttuun seinään nojaillen, kunnes ori oli lopulta hänet herättänyt kiusallaan maiskutellessaan Kheelanin karheita hiuksia. Kaikki talleilla oli kuten edellisenä iltanakin, kukaan ei ollut tullut edes noutamaan ratsujaan vielä. Ehkä aamu siis oli todella varhainen? Hälläväliä, jos Jackalta kysyttiin!
Nukakin näytti nopealla vilkaisulla nukkuvan yhä, jäniksenkorvaisen venytellessä kinttujaan suoriksi ja oikoessaan selkänsä penkiltään ylös kavutessaan. Muutama askel eteenpäin, ja vielä uninen Jackalope kuitenkin rämpi eilisiltaiseen evästarjottimeen toisella jalallaan. Tarjotin lähti liukumaan alta aikayksikön tallin kivistä lattiaa vasten, ja seuraavaksi Kheelan löysikin itsensä viileältä lattialta nurin ähkäisemässä, tarjottimen ja sen päällä olleiden kuppien ja lautasten jatkaessa äänekästä kilinäänsä hänen ohitseen. Eikä se kilinä takuulla jättänyt ketään kylmäksi, hevostenkin hirnahtaessa hermostuksissaan jäniksenkinttuisen sähellykselle.


//PIENET NAPPISILMÄT ON SILLÄ JA KIELI VÄPÄJÄÄ HUULIEN VÄLISSÄ SÖPÖSTI. Kataluudet on vaan sun mielessä, hän ei ole mitään pahaa tehnyt. Perian saa sen hermoromahduksen vielä Jackan seurassa, aivosolut alkaa kadota tasaista tahtia töhöjäniksen läsnä ollessa ja verisuonet pullistua otsalla vaarallisesti//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Loka 2020, 06:37

Jackalope ei todellakaan ollut valehdellut kertoessa voisarvien olevan parasta! Ja nyt kun annettiin ”lupa” syödä niin paljon kuin vatsa kesti, aikoi Nuka myös niin tehdä. Tietenkin koittaen katsoa sen verran syömistään, ettei kaikkea Jackalopelta rohmunnut.
Siinä se ilta sitten menikin, kaksikon ruokaillen ja nauttien lämmintä teetä kaiken lisäksi. Keskustelu pysyi kepeänä ja nyt kun he olivat aloillaan, turvassa ja Nukakaan ei ollut niin kovin tuskissaan, alkoi tamman yleiskielikin sujua paremmin, vaikka vähän väliä hieman hankalammat sanat piti miettiä läpi ennen lausumista. He saivat kutakuinkin olla kahden, kera tallissa olevien ratsujen, vain palvelustyttö vieraili heidän luonaan tuodakseen kaksikolle vilttejä, joista he tietenkin kiittivät toista. Oli kuitenkin aika painua unten maille, Nukan asettuen pilttuunsa perälle, taiteillen itselleen heinäpaalista ja vilteistä tason, mihin nojata yläruumiillaan, alaruumiin loikoillen pitkin pilttuun lattiaa. Eikä se vienyt kauaa, kun Nuka sai unenpäästä kiinni, vaikka tamma oli epäillyt, että ei tulisi saamaan vieraassa paikassa unta lainkaan…


Aamun tullen tamma oli vielä unessa. Yön aikana hän ei ollut edes nähnyt painajaisia, kuten yleensä tapasi, Nuka oli nukkunut niin sikeästi ja syvässä unessa, etteivät painajaiset olleet ehättäneet tietoisuuteen luikerrella. Normaalisti aamuvirkku tamma tuskin olisi herännyt vielä muutamaan tuntiin, mutta yllättävä kolina, räminä ja kilinä, sekä hevosten hirnunta sai Nukan säpsähtämään hereille kera pienen kiljahduksen, tamman räpiköiden pystyyn heti ensitöikseen – valmiina juoksemaan jos tarve. Mutta pian kävi selväksi, ettei tässä ollut tarve paeta minnekään, Nukan tepastellen pilttuussaan ympäri hetken ja rauhoittuen sydäntykytyksen aiheuttaneesta herätyksestä, samalla kun näki Jackan selällään lattialla. Ei pitänyt olla viinin terävin nuoli tajutakseen mitä oli tapahtunut, kun Jacka oli lattialla ja tarjotin kippoineen ja kuppeineen levällään hieman kauempana.

Ja sen nähdessään, Nuka naurahti pienesti, kikattavasti, koittaen kuitenkin nauruaan pidätellä ettei liian ilkeältä kuulostanut.
”Kaaduit?”, Nuka kysyi, kävellessään lähemmäs Jackaa, ontuen yhä pienesti toista etujalkaansa, ”Ethän satuttanut itseäsi?”, tamma kyseli, käyden sitten kättään ojentamaan Jackalopen puoleen, auttaakseen tuon ylös lattialta.


// !!!! En kyllä voi kuvitella kataluutta kovin viattomana sen eilisen käärmenippelitietopaketin jälkeen jos siitä lähdetään. Ja kyllä, Perian tuntee kuinka stressitaso nousee ja tekee mieli repiä hiukset päästä – mutta eihän niitä voi repiä kun sitten hän olisi RUMA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Loka 2020, 03:15

Jacka oli lyönyt leukansa vasten kivistä lattiaa, mutta sehän ei jäniksenkinttuista saanut lannistumaan. Ehkä siitä tulisi mustelma, mutta juuri nyt hänen täytyi keskittyä tärkeään tehtävään, joka tämän päivän avainasemassa olisi!
Khee kierähti paremmin selälleen leukapieltään hieroen, raottaen silmiään kipeästä irvistyksestä kuullessaan tutun naurahduksen. Ilmeisesti Nuka oli herännyt kippojen kolinaan, tai ainakaan se ei kuulostanut hirveän kaukaa haetulta. Myös Jackalope naurahti rennosti jomotuksesta huolimatta, pahoillaan olematta, kammetessaan itsensä istumaan tammatytön tiedustelujen myötä.

”Joo, taisin kompastua”, Jacka naurahti virnistäen. Hänestä oli mukava kuulla ensimmäisenä asiana näin aamutuimaan hallavaharjan nauru. Sehän tarkoitti että toinen oli jo pirteämmällä tuulella!
”Mä olen ihan kunnossa kyllä, ei huolta!” Jäniksenkorvainen jaksoi hymyillä tarttuessaan auttavaan käteen, ja Nukan avustuksella Jackalope kävi kampeamaan itsensä takaisin pystyyn.
Kintut haparoivat hetken tasapainoa takaisin, Kheelanin silmäillen nyt Nukaa joka uniltaan oli heräillyt hänen takiaan. Olikin pitänyt kompuroida, ehkä uni olisi voinut maistua vielä vaaleaverikölle.
”Onhan sullakin kaikki hyvin? Nukuit mainiosti?” Hän tiedusteli kätensä nostaen kentauritytön otteesta irti siistiäkseen asustuksensa kuntoon. Tietenkin Jackaa kiinnosti millä tuulella Nuka oli, sillä heidän edessään olisi paljon tehtävää tänään ennen kuin he voisivat lähteä kaupungin porttien luota minnekään kauemmas. Hänellä oli tietenkin alustava suunnitelma jo valmiina, viime illalta valmiiksi pohdittuna, jonka pohjalta heidän olisi helpompi lähteä puimaan tilannetta auki paremmin.
”Aamiainen varmaan tekisi myös poikaa? Mä voisin käydä kyselemässä meille jotain evästä, tyhjällä vatsalla on ihan turhaa lähteä minnekään seikkailemaan vai mitä?” Khee hymyili Nukalle päätään hieroen. Ovenraosta kajastavan auringonvalon perusteella pihallakin oli mitä mainioin ilma, joten tästä tulisi takuulla hieno päivä! Ja vaikka ei tulisi, tekisi Jacka siitä sellaisen!


//Käärmenippelitietopaketti täsmensi millainen kataluus siellä onkaan odottamassa. Jaakko tuntee itsensä syrjäytetyksi. PERIAN EI SAA REPIÄ HIUKSIA POIS MISTÄÄN SYYSTÄ – Perian ymmärräthän että edustat tätä yhteiskuntaa sievimpänä mahdollisena otuksena. Jacka ei antas itelleen anteeksi//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Loka 2020, 06:52

Jacka myönsi kompastuneensa, mutta väitti olevansa kunnossa. Siltä tuo näyttikin, vaikka varmasti kova lattia aamutuimaan ei ollut mukava paikka löytää itseään äkkiseltään, eikä Nuka voinut kuin tuntea sääliä jäniksenkorvaista kohtaan.
”On kyllä”, Nuka nyökkäsi Jacka kysellessä, oliko hänellä kaikki hyvin, tamman samalla auttaen jäniksenkorvaisen ylös lattialta, ”Nukuin ihan hyvin. Eiii pahoja unia”, hän lisäsi, muistamatta äkkiseltään miten sanoa yleiskielellä sana painajaisia.
Keskenkasvuinen astahti sitten muutaman askeleen kauemmas, samalla kun katseli kuinka Jacka asustustaan siisti kömmähdyksensä jäljiltä. Se muistutti Nukaa hänen omista kutimista, tytön katsahtaen yllään olevia vaatteita. Ne olivat yhä mukavat, sopivat, mutta ehkä päivän mittaan villapaita tulisi muuttumaan turhankin lämpimäksi…

”Aamiainen hyvä idea, kyllä”, Tamma nyökkäsi jälleen, Jackan ehdotellessa, että he pistäisivät jotain poskeensa ennen kuin seikkailemaan lähtisivät, ”Ei ala heikottamaan heti, kun liikkeelle lähdet”, hän jatkoi virnistäen.
Sen pidemmittä puheitta Jacka poistu aamiaista kyselemään majatalon puolelta. Nuka sillä välin päätti kävellä ympäri tallia, testaillen jalkojaan. Ei hänestä olisi laukkaamaan ihan heti vielä, mutta kyllä käveleminen tuntui onnistuvan, vaikka sillon tällöin askel vihlaisikin. Hänen onnekseen lihakset olivat korkeintaan revähtäneet sieltä täältä, mutta luita ei ollut mennyt rikki. Odotellessaan Nuka käveli raollaan olevan oven puoleen, tiiraillen siitä ulos kujalle. Päivä näytti ainakin kauniilta ja tulisi varmasti olemaan lämmin. Kurjaahan se olisi sateessa seikkailla ympäriinsä… Se kuitenkin alkoi jälleen ahdistamaan tammaa, Nukan tietämättä lainkaan mistä heidän kannattaisi aloittaa. Ikävä riipaisi sydäntä tietysti, mutta Nuka koitti pysyä rohkeana ja reippaana. Eihän itkemällä isänsä luo löytäisi!

Kun Jacka viimein palasi, oli aika ruokailla, Nukan ollen tietenkin kiitollinen jälleen lämpimästä ja kokatusta ruuasta. Hänhän olisi voinut tarvittaessa syödä vain heinää ja saada siitä tarpeekseen, mutta sitä olisi pitänyt syödä paljon ja jos totta puhuttiin, ei heinä kovin maukasta ollut…
”Mistä me aloitamme?”, Nuka kyseli ruokailun ohesta, toivoen että Jackalla olisi jo jonkinlaista suunnitelmaa kehitteillä.


// Double trouble kataluus. Jaakko parka <3 Voisin yhä ottaa yhden piha-jaakon tuohon sieniä syömään. JA NO TRUE DAT ehkä Perian pitää ne hiukset sittenkin päässään. Ovathan ne sen verran kauniit, ettei niitä nyt irtikään voi repiä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Joulu 2020, 01:23

Jacka nyökkäsi innokkaana Nukan ollessa samaa mieltä hänen kanssaan, ”Oota sä täällä, mä tulen ihan kohta takasin!” Niiden sanojen myötä rusakonkorvainen lähti tarpomaan kohti majataloa, tarkemmin ottaen sen keittiötä. Della oli varmasti jo järjestänyt heille valmiiksi aamiaista, joka vain odotti noutajaansa. Ja siinä arvauksessaan Khee olikin oikeassa, saaden matkaansa tarjottimen juotavaa ja syötävää, josta riittäisi hänelle ja Nukalle. Jacka ilmoitti myös hakevansa Andurilin myöhemmin majatalolta, sikäli mikäli he jatkaisivat matkaansa Nukan perheen perään jo tänään. Muuten he varmaan tulisivat viettämään täällä vielä seuraavankin yön. Jackalla oli kuitenkin sellainen kutina, että he pääsisivät tänään jo seikkailuilleen hänen palatessaan takaisin talleille ja nähdessään tammatytön jaloittelemassa varovaisesti.
Sitten heidän oli aika syödä, ja voi kuinka loistavalta Dellahneen keittiön kokkien herkut jälleen maistuivat! Jacka huolehti myös siitä, että Anduril sai kauraa ja puhdasta vettä popsittavakseen, jotta se jaksaisi odottaa heitä täällä tovin.

Sillä välin kun Nuka vielä söi, päätti jäniksenkorvainen keräillä ympäriinsä vahingossa levittämänsä astiat kasaan. Joku varmaan hakisi ne täältä myöhemmin, joten lieni kohteliasta pistää astiat ja ruuantähteet yhteen nippuun, jottei kenenkään erikseen tarvitsisi niitä enää keräillä. Hallavaharjan kysymys kuitenkin havahdutti Kheelanin tehtävistään, hänen kääntyen katsomaan Nukaa hymyillen.
”Ensimmäisenä me tarvitaan kartta! Ja mä tiedän erään, joka voi mahdollisesti auttaa meitä siinä tehtävässä”, Jacka vinkkasi silmää itsevarmasti. Tietenkin hänellä oli suunnitelma jo heidän tulevan seikkailunsa alkamista varten!
”Perian asuu linnalla, siellä on takuulla jotain turhanpäiväisiä paperilappuja joita me voidaan lainata ja hän tietää missä ne on. Ehkä hän myös tietää sun liskokyläs ja osaa viitata meitä oikeaan suuntaan!” Jänis pohti jo kuin tietäisi varmasti, että Perianista olisi heille apua. Kannattihan se oljenkorsi käyttää, samalla Jacka voisi kysellä satyyrin kuulumiset hovista, sillä he eivät olleet jälleen nähneet pitkään toviin toisiaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis!

”Mä en voi ottaa sua linnalle kuitenkaan mukaan. Siellä on liukkaat lattiat sun kintuille ja ne ei tykkää et meidänkaltaset käy siellä.” Jacka tuumasi hymyillen saatuaan astiat kasaan ja toi tarjottimen heidän nykyisen aamiaistarjottimen viereen valmiiksi odottamaan kyökkipiikoja. ”Mut koska mä tunnen Perianin, niin voin käydä siellä! Ei mulla kauaa mene. Haluisitko sä odottaa yhden mun tuttavan luona sillä välin ehkä niin sun ei tarvis olla yksin? Hän asuu lähellä linnaa, joten sieltä olisi lyhyt matka taas lyöttäytyä yhteen kun mulla on se kartta.”


//Muutama piha-jaakko vain. Omaan söpöön aitaukseen. Siinä voi sitten käydä tuhkakuppia tyhjentään välillä ellei välttämättä halua että piha-jaakot polttaa sun nurmen yllättäen. Peruukit on liian kalliita Jackan lompakolle. Ellei joku moppipää kelpaa niin Perian ois paree pitää ne kutrit omassa päässä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Helmi 2021, 21:36

Jacka kuulosti siltä, että hänellä oli jo suunnitelma valmiina. Ja tämä suunnitelma alkaisi siitä, että he hankkisivat kartan. Ja jäniksenkorvainen sattui tietämään juuri oikean henkilön sitä varten, hienoa! Nuka kuunteli tarkkaan tummahipiän kertomaa, nyökytellen pienesti sen mukaan mitä ymmärsi jänisprinssin puhetta. Tänään se sujui jo paremmin, nyt kun Nuka ei enää ollut suurissa tuskissa, shokissa saatikka itku kurkussa. Vaikka suru yhä kummittelikin mielessä, kentauri pyrki painamaan sen taka-alalle ja keskittymään nyt heidän suunnitelmaan. Mitä nopeammin he pääsisivät etenemään siinä, sitä nopeammin Nuka olisi pian taas isänsä luona!
Tamma kuitenkin mutristi huuliaan pienesti, Jackan kertoessa, ettei voisi ottaa häntä mukaan linnalle. Mikä ikinä tämä linna sitten olikaan, ilmeisesti jonkinlainen asuinsija.
”Typerää”, Oli tamman ainoa kommentti, Jackan kertoessa lattioista jotka olivat liian liukkaita hänen kaltaisilleen. Kuka sellaisia asuinsijoja halusi edes rakentaa? Mitä taas tuli siihen, etteivät heidän kaltaiset olleet välttämättä tervetulleita linnalle, Nuka ei sanonut mitään, olettaen syyn olevan vain se, etteivät he tunteneet linnan omistajaa joten oli rumaa kävellä toisen kotiin kutsumatta. Vaikka Jacka aikoikin niin tehdä, mutta Jacka tunsi sieltä tämän Perianin, joten kaikki oli hyvin!

Nuka tuumi asiaa hetken, kun Jacka ehdotti että hän odottaisi jonkun jäniksenkorvaisen ystävän luona sillä välin, kun Jacka vierailisi linnalla. Vieraskammo tietenkin muistutti olemassaolostaan ja tammaa alkoi pelottaa ajatus uuden, tuntemattoman tahon seuraan joutumisesta. Mutta hänen piti nyt olla rohkea, iso tyttö. Ei saanut pelätä pieniä asioita, kuten tuntemattomia – sitä paitsi tämä taho oli Jackan ystävä, joten varmasti hän oli myös mukava?
”Okei”, Nuka lopulta nyökkäsi, ”Minä odotan ystävällä. Kuka hän on?”, Tamma pian kyseli, samalla kun alkoi keräämään vähäistä omaisuuttaan matkaansa. Tietämättä tulisivatko he tänne enää takaisin ja muutenkin hän halusi pitää tavarat matkassaan. Se vähäinen mitä hänellä oli jäljellä, oli silti tärkeää ja arvokasta hänelle.


// Muutama piha-jaakko kyllä <3 Ja joo, pitää muistaa se tuhkakuppi tyhjentää ettei käy huonosti. Palaa muuten sieniviljelmätkin. JA APUA :D:D Joo Perian pitää ne kutrit päässään, Jacka pitää sen mopin kaukana hänestä sitten. Likainen ja ällö sellainen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Helmi 2021, 17:58

Jackalope, Elanordil


Jacka oli vähällä hypähtää ilmaan Nukan tarmokkaasti ilmoittaessaan suostuvansa tähän suunnitelmaan, hänen tyytyen kuitenkin väräyttämään korviaan hyvillään ja hymyillen samalla. Vallan mainiota! Jäniksenkorvainen ilahtui hallavaharjan päättäväisyydestä kaiken sen arkuuden jälkeen, mutta ehkä hyvin levätty yö oli saanut Nukankin piristymään kivuistaan ja hukkaan joutumisestaan huolimatta. Tästä tulisi varmasti hyvä päivä, ja pian kentaurityttö olisi jo perheensä luona turvassa!

“Tykkään tuosta, sä oot rohkeempi kun uskot!” Jacka totesikin ääneen ryhdistäytyessään ja hymyillen tammatytölle leveästi. Mutta kuka se ystävä sitten oli, jonka luona Nukan pitäisi hetkisen odottaa?
“Hänen nimi on Elan”, Khee aloittikin kertomalla kontaktinsa nimen, “Ja hän on oikein hieno ompelijatyyppi! Mukava nuorimies, hän pitää varmasti susta!” Jacka tuskin tunsi ketään yhtä kädentaitoista kuin Elanordil. Hän oli törmännyt blondiin aikanaan kaupungin porttitoreilla, ja tutustunut sitten lähivuosien aikana Elanin kanssa. Kaiketi he olivat ystäviä, tai jotain sellaisia? Vaikka olivatkin täysin erimaailmoista, vieraili Jacka toisinaan Elanin ompelimossa etenkin, jos oli sattunut löytämään jotain uniikkeja ompelutarvikkeita jostain ja vain kykeni ostamaan ne tuliaisiksi. Kheetä ei myöskään ollut haitannut olla kuriiriapuna toisinaan, jos oli sattunut paikalle sopivalla hetkellä tai äkännyt Elanordilin jostain toreilta tai kaupoista runsaiden kantamusten kanssa. Mitäpä hän ei olisi tovereittensa eteen muka tehnyt!
“Elan omistaa oman kaupan lähempänä linnan maita, vähän niinku matkanvarrelta, joten meidän ei tarvitse tehä ylimääräisiä mutkia mistään kauempaa.” Kheelan selitti jäniksenkorviaan heilauttaen mietteliääksi muuttuen, “Mulla taisikin olla nättejä nappeja laukunpohjalla, mitkä mun piti viedä hänelle.” Hän pohti ääneen kinttuaan muutaman kerran lattiaa vasten tapauttaen mietteissään.

“No mä hoidan sen samalla! Voidaan lähteä heti seikkailemaan kaupungille, kun sä saat tavarasi kasaan.” Kheelan hymyili, tutulle kätkölleen talsien voidakseen kaivaa olkalaukkunsa matkaansa, jossa hän säilytti yhtä jos toista roinaa satulalaukkujensa lisäksi. Siihenpä hänen vähäinen omaisuutensa kiteytyikin, mutta ei hän tarvinnut yhtään enempääkään.
Jacka seuraili Nukan pakkailuja kaikessa rauhassa, ja kun tammatyttö oli valmis, lähti kaksikko matkaan kohti kaupungin hienompia tasoja. Anduril saisi odottaa täällä sillä välin omassa pilttuussaan, sillä sekin varmasti arvosti ennemmin rauhaa kuin mahdollisessa väenpaljoudessa turhaan kulkemista.

Heidän tiensä veikin lopulta hienon kaksikerroksisen talon edustalle, Fleurélien ompelimolle, joka näin aamutuimaan vaikutti yhä hiljaiselta. Oven ikkunan toiselle puolen oli kuitenkin käännetty esille jo lappu, jonka kauniilla käsialalla kirjoitettu teksti ilmoitti paikan olevan kuitenkin auki. Jäniksenkorvainen puikkelehtikin muutamalla näppärällä askeleella Nukan edelle, ja avasi tytölle oven herrasmiesmäisesti, jotta hallavaharja voisi astahtaa ensimmäisenä sisälle. Jos Jacka saattoi jäniksenkintuillaan tallustella sisällä, niin tuskin Nukan kaviotkaan mikään poikkeus olisi! Sitä paitsi Khee oli nähnyt täällä vierailevan muutenkin erilaista porukkaa haltioiden lisäksi, eikä hän olisi ihmetellyt vaikka Periankin olisi tilannut vaatteitaan Fleurélielta henkilökohtaisesti.
Oven kilahdettua sievästi kelloista, oli Elanordil havahtunut pesutuvastaan kankaita pesemästä vilkaisemaan paremmin tilojen puolelle. Ovi ainakin työntyi täysin auki, ja erottipa hän tutun pitkänkarvaisen korvaparin kauempaa hyllyjen takaa, joka kenties kieli siitä kuka paikalle oli tulossa. Elan kuivasi kätensä nopeasti olkapäällään olevaan pyyhkeeseen, ja laski sen kuivumaan vielä jälkeensä, liilan pastellinsävyisessä paidassaan ja tummissa housuissaan kiirehtien ottamaan vastaan tuttuaan hymysuin.
"Jackalope! Mitä sinä täällä teet? Ja... toit vieraitakin..." Elan lausahti haltiakielellä ensimmäisenä päästessään näköetäisyyteen jäniksenkorvaisen kanssa, vilkaisten ujosti hymyillen toisen seurassa olevan tytön puoleen. Hän ei ollut nähnyt tuollaista hevosen ja ihmisen puolikasta koskaan aikaisemmin, vaikka tiesikin nimittää olentoa kentauriksi.
"Toin sulle nappeja, tiiän et tuut tykkäät niistä! Mut oli meillä vähän muutakin asiaa Nukan kanssa." Khee esitti omaan rempseään tyyliinsä puhuen kieltä jota he kaikki varmasti ymmärtäisivät, antaen oven sulkeutua heidän perästään kun he molemmat olivat sisälle ehtineet.
"Niin! Tässä on Nuka, ja hän on mun seurassa. Ja mä aattelin et sä voisit pitää hänelle seuraa hetken, sillä välin kun mä käyn toimittamassa vähän asioita muualla." Jacka selitti tohkeissaan laukunpohjiaan kaivellen, Elanordinil näyttäen lähinnä vain hämmästelevältä koko tilanteen tähden. Ei sillä että häntä olisi haitannut olla avuksi, ei suinkaan! Hän ei vain tiennyt mitä olisi äkkiseltään sanonut, ollessaan juuttunut silmäilemään hämmästellen Nukaksi esiteltyä tyttöä.


//Piha-Jaakkoja ei voi koskaan olla liikaa. Palaa talokin siinä ohessa, tuhkakuppi on kaiken a ja ö. Ettäs kehtaatkin epäillä etteikö Jacka ois pessy sitä moppipäätä ensin, ennen kuin sen Perianin päähän iskee. Nimittäin vesilätäkössä, yes yes//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Helmi 2021, 22:19

Tamma ei voinut kuin hymyillä pienesti, ujosti, mutta silti otetusti, kun Jacka kävi häntä kehumaan rohkeammaksi mitä Nuka itse uskoi. Kai hän sitten oli – ei, kyllä hän oli! Aivan varmasti, ei hän normaalisti olisi ikimaailmassa uskonut voivansa olla näin rohkea ja valmis ”toimintaan”. Yleensä hän olisi ollut hissukkana nurkassa, tai isän takana piilossa…
Jackalope kävi kuitenkin paremmin kertomaan tästä ystävästään, jonka nimi oli Elan ja hän oli kuulemma ompelijatyyppi. Nuorimies, mikä sai Nukan kohottamaan kulmiaan pienesti – hän ei ollut koskaan vielä tavannut miespuolista olentoa, joka piti ompelemisesta. Mutta kerta se oli kai ensimmäinenkin? Elan kauppa oli lähellä tätä linnaa, joten heidän ei tarvitsisi poiketa matkaltaan pahemmin, kun sinne päin hankkiutuisivat.

”Selvä!”, Nuka nyökkäsi tomerasti, Jackan lopulta ilmoittaessa, että he voisivat lähteä kaupungille seikkailemaan jahka tamma vain saisi tavaransa kasaan. Ja sen hän tekikin, nopeasti ja tehokkaasti, ennen kuin kaksikko lähti matkaan. Nuka yhä pienesti ontuen askeliaan, mutta kivut eivät tuntuneet läheskään niin pahoilta mitä eilen! Toki sekin saattoi päivän myötä muuttua, kun hän pidempään seisoisi ja kävelisi ympäriinsä. Mutta nyt, ne mahdolliset kivut jäivät täysin unholaan, Nukan keskittyen katselemaan ympärilleen kun he kaupungin läpi kävelivät. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä – mielenkiintoista! Mutta samalla hieman pelottavaa. Eniten häntä jopa ahdisti se, kuinka ahdasta kaupungissa oli. Kuinka lähellä toisiaan kaksijalkaiset kulkivat, yhden jos toisenkin lähes hipaisten Nukaa. Ja tamma sai yrittää parhaansa, ettei refleksinä olisi vahingossa potkaissut ketään, joka liian lähelle takamusta erehtyi kävelemään. Ja tämä oli vasta aamutuimaan kaupungilla! Nuka ei ollut varma, halusiko hän tietää kuinka ahtaaksi kaupungin leveät kadut ja torit kävisivät päivän myötä…

Kaikki uudet ja oudot kaksijalkaisetkin ihmetyttivät nuorta tammaa, Nukan jääden tuijottamaan henkilöä jos toistankin ehkä turhankin pitkäksi aikaa välillä. Hän puolestaan ei näyttänyt keräävän pahemmin katseita itseensä, mikä oli tietenkin helpotus. Ilmeisesti kentaurit eivät olleet niin erikoisia täälläpäin? Tai sitten se johtui siitä, että Nuka oli kentauriksi vielä pieni, eikä kokonsa tähden ainakaan huomiota herättänyt – toisin kuin isänsä olisi! Mutta vaikka katseensa harhailikin missä sattuu, Nuka piti huolen ettei kadottanut Jackaa näköpiiristään. Sehän tästä olisi puuttunut, että he eksyisivät toisistaan näinkin lyhyellä matkalla…
Ei kuitenkaan aikaakaan, kun he saapuivat määränpäähänsä, Nukan katsellen tätä uutta ”luolaa” jälleen ulkopäin ihmeissään, yrittäen päättää mitä mieltä siitä olisi. Ainakin se näytti sievältä. Ikkunassa oleva lappu sai Nukan vain kurtistamaan kulmiaan pienesti, tamman miettien mitähän siinä mahdollisesti luki. Kaksikko kävi sisään, nukan pistäen ensitöikseen merkille oudon maan tämän rakennuksen sisällä. Se vaikutti kiveltä, mutta oli oudon valkoista… Olihan hän valkoisia kiviä nähnyt, mutta ei mitään tällaista. Äkkiseltään se muistutti häntä jäästä, mokoman jopa näyttäenkin liukkaalta. Joten, kun Nuka asteli sisään, hän jännitti jalkojaan ja otti oudon varovaisia, korkeita askelia, kuin bambi jäällä konsanaan. Mutta ei maa – tai lattiaksi tuota kai kutsuttiin – tuntunut liukkaalta. Se piti kyllä hassua ääntä kavioiden alla.

Nuka oli niin keskittynyt lattiaan, ettei vielä ehättänyt edes katsoa kunnolla ympärilleen, kun paikan isäntä jo saapuikin heitä tervehtimään. Käsiään, nyrkkiin puristettuna rintakehänsä yllä pitelevä kentaurityttö hätkähti pienesti uuden äänen kuullessaan, jähmettyen paikoilleen kun näki tämän Elanin. Sen vieraskammon iskien heti, kun Nuka häntä tuijotti. Tamman aluksi luullen, että kyseessä oli joku naispuolinen haltia – mutta ei, kyllä tuo loppujen lopuksi taisi mies olla. Juurikin se Elan, josta Jacka oli puhunut. Mies vain oli niin… nätti ja siro. Toisin kuin heidän klaaninsa miehet… Mutta, ilmeisesti haltiat olivat tällaisia sitten?
Mies tervehti heitä puhumalla haltiakieltä aluksi, mutta Jackan myötä kieli vaihtui takaisin yleiskieleksi. Hyvä, Nuka nimittäin ei osannut haltiakieltä ja tilanne olisi muuttunut kahta kauheammaksi, jos heidän välillään olisi ollut kunnon kielimuuri. Jäniksenkorvainen kertoi asiansa ja esitteli Nukan, tamman kyeten pienesti nyökkäämään nimensä kuullessaan. Tuijottaen yhä kovinkin hämillään haltiaa, samalla kun käsillään oli alkanut hermostuneesti puristelemaan ja näpräämään olkalaukkunsa hihnaa. Kykenemättä sanomaan mitään tai edes hymyilemään vielä, tamman ottaen puolittaisen askeleen etujaloillaan lähemmäs Jackaa, paremmin tuon taakse. Ihan kuin Elan olisi voinut hänet syödä.


// PALJON PIHA-JAAKKOJA SIINÄ TAPAUKSESSA SITTEN! Tuhkakupin hankin. JA HERRAN JUMALA JACKA EI! PERIAN VIELÄ PYÖRTYY JOS SÄ SEMMOSEN ISKET SEN PÄÄHÄN!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Maalis 2021, 01:21

Elan makusteli tilannetta, pistäen kyllä merkille nelijalkaisen kenties ujoudesta kielivät eleet. He taisivat molemmat jännittää yllättävää tilannetta, siinä missä Jacka oli rehti ja reipas oma itsensä, eikä jäniksenkorvaiselle selvästi ollut temppu eikä mikään heittäytyä sosiaaliseksi tällä tavoin.
Elanordil pyyhkäisi kasvoilleen pyrkiviä tummia hiussuortuvia paremmin toisen korvansa taakse, siirtäen viimein tarkastelevan katseensa Jackaan, joka oli laukkunsa pohjalta onnistunut löytämään pienen siistin pussukan.
“Pi-pitää seuraa?" Hän totesi kuin varmistaen, että oli varmasti kuullut oikein.
“Niin! Sinne minne oon menossa, niin Nuka ei voi tulla mukaan. Enkä mä tahdo jättää häntä yksin, hän on näet uusi kaupungissa.” Kheelan selitti, ojentaen tummakankaisen pussukan kädestään ompelijan käsiin, “Ne oli kalliita sitten! Toivottavasti löydät niille jotain käyttöä.” Jacka hymyili leveästi, iloisena seuraillen kuinka ystävänsä kävi kaatamaan kämmenelle sopivasta pussukasta mitä uniikimman näköisiä kankain päällystettyjä nappeja toiselle kämmenelleen. Elan oli lahjasta tietenkin mielissään, ja sen myös näki blondin kasvoilta ja lempeästi hymyileviltä huulilta.
“Kiitos Jacka”, Iltatähti totesi kiitollisena, “Tietenkin voin pitää ystävällesi seuraa hetken jos siitä on apua, en odota asiakkaitakaan saapuvaksi, joten saamme olla kahden.”
“Mahtavaa! Sä oot ihan paras, mutta senhän sä varmaan jo tiesitkin.” Jacka virnisti, kätensä nostaen niskansa taakse ristiin rennosti.

“Josko mä sitten lähtisin toimittaan niitä asioita niin me päästään vielä tän päivän aikana matkaan. Pärjäättehän te?” Khee kääntyi paremmin Nukan puoleen ja kohautti kulmiaan itsevarmasti. Tammatyttö oli ollut hiljaa tähän saakka, mutta eiköhän Elanordil saisi tytön jutustelemaan kanssaan. Ainakaan Nukan ei tarvitsisi olla yksin, ja jos linnalla muka jotain sattuisikin, pitäisi Elan varmasti Nukasta huolta pidempäänkin. Mutta tämä päivä ei ollut ikävyyksien päivä, vaan onnistumisien! Ja heillä oli seikkailu aloitettavana, joten Jacka ei millään suostuisi jäämään ongelmiin tällä kertaa voidakseen auttaa hallavaharjan perheensä tykö takaisin.
“Kyllä me pärjäämme. Tulet pian takaisin joka tapauksessa.” Elan hymyili, ja Jacka nyökkäsi muutaman kerran nopeasti niihin sanoihin.
“Tulen tulen! Kiitti vielä Elan. Ja Nuka, mä tuun noutaan sut heti kun oon löytäny sen kartan.” Kheelan vinkkasi tammatytölle silmäänsä, ja antoi rohkaisevan hymyn tytölle. Tässä ei menisi kauaa, ja he olisivat yhdessä taas ennemmin kuin Nuka edes uskoisi!

Nopean kädenheilautuksen myötä jäniksenkorvainen lähtikin astelemaan ompelimolta kohti seuraavaa sijaansa, jättäen Elanordilin ja tammatytön putiikkiin keskenään. Iltatähti oli yhä hämillään, mutta kätki sen tuntemuksen nopeasti nappipussukan hajamieliseen tutkimiseen rentoutuakseen tähän hetkeen. Puhuivatkohan he edes samaa kieltä? Entä jos nelikinttuinen hevosenpuolikas päättäisikin talloa hänet kavioihinsa yllättäen?
“Nuka, sehän oli nimesi?” Blondi kohottikin katseensa vaalean tytön puoleen hymyillen, napit takaisin pussukkaan livuttaen ja laskien sen lähimmälle pöydälle talteen myöhempää varten.
“Et siis ole käynyt kaupungissa aikaisemmin?”


//PIHAJAAKKO EXCLUSIVE COLLECTION. Tuhkakupin täytyy olla sitten modattava, jotta siihen voi lisää kaikenlaisia mukavuuksia. Perian on nopeemmin kyseenalaistamassa onko Jacka idiot sandwich kun et ne pääsis mihinkään seikkaileen yhessä :DDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Huhti 2021, 07:52

Jäniksenkorvainen ja haltia kävivät vaihtamaan sanoja, Jackan nyt selittäen tilanteen paremmin ystävälleen. Ja Nuka kuunteli tarkkaan, yrittäen samalla päästä yli ujoudestaan, joka uuden vieraan seurassa oli iskenyt. Hänen piti olla nyt rohkea! Hän ei enää voinut olla kotikonnun ujo Nuka, hänen piti olla rohkea ja reipas seikkailija Nuka!
Onneksi Jacka kohteli tilannetta kovin rennonoloisesti, eikä tehnyt tästä mitään suurta haloota. Eikä liioin käynyt niin sanotusti ”paapomaan” Nukaa ja puhunut hänelle kuin taaperolle. Se auttoi tammaa rentoutumaan ja keräämään itseään. Eikä tämä Elan nyt niin pelottavalta vaikuttanut saatikka näyttänyt… Pelottavinta sirossa miehessä lieni tuon ulkomuoto, joka muistutti Nukaa ihmisistä. Mutta sentään Elan ei ollut ihminen!

Pian Jacka oli kuitenkin tekemässä lähtöä, kysellen tulisivatko he varmasti pärjäämään. Nuka näytti hetken jopa järkyttyneeltä kuullessaan, että Jacka lähtisi jo näin pian, mutta nopeasti tamma oli päätään nyökyttelemässä. Kyllä he pärjäisivät! Ja mitä nopeammin Jacka kävisi siellä linnalla, sitä nopeammin tuo olisi takaisin sen kartan kera. Ja Jacka oli vikkelä kaksijalkaiseksi, tuolla tuskin menisi kauaa siellä linnalla!
Niine hyvineen oli jänisprinssi kuitenkin poissa, silmäniskun kera, joka sai Nukan jännittymään hetkellisesti kun kasvonpielet pientä punaa iholle kohottivat. Kentauri katsoi hetken ovelle, josta Jacka oli poistunut, ennen kuin hänen huomionsa kääntyi takaisin haltiaan.
”Nuka, kyllä”, Tyttö kävi viimein avaamaan suunsa, päätään nyökytellen, kun haltia hänen nimeään kyseli, ”Sinä Elan?”, Nuka kuitenkin palautti kysymyksen, ollen kuullut vain tämän nimenpätkän Jackalopelta. Eikä hän tiennyt, oliko hänellä lupa käyttää sitä nimeä haltiasta…

Jo aikaisemmin Nukan silmään olivat käyneet ne kauniit napit, jotka Jacka oli haltialle antanut, mutta nyt jälleen tamma kävi niitä silmäilemään, kun Elan mokomat takaisin pussukkaan laittoi, samalla kysellen Nukan Kaupunkikokemuksista.
”En”, Tyttö pudisti päätään samalla, ”Ensimmäinen kerta. Ei pitäisi edes olla täällä, ei vielä ainakaan. Tulin… Pohjoisesta, isän, muiden mukana. Tiet erosivat, rosvoja, eksyin”, Nuka selitti nopeasti, niin hyvin mitä vain kykeni.
”Jackalope pelasti ja toi tänne. Nyt hän auttaa minut takaisin kotiin. Siksi kartta”, Kentauri nyökytteli, ollen tyytyväinen omaan sosiaaliseen suoritukseensa. Eikä hän edes änkyttänyt!
”Sinä tekee vaatteita?”, nelikoipinen sitten kysyi, nyökäten tuvan puolelle, nähden kyllä tuttuja työvälineitä ja kankaita, vaatteita. Joko Elan oli ne itse tehnyt tai sitten hän vain majaili jonkun vaatturin asunnossa, mikä kuulosti kyllä hassulta…


// MODATTAVAN Tuhkakupin saavat. Pitää varmaan päivittäin se tuhkakuppi kuitenkin tyhjentää, semmonen viba. JA KYLLÄ :DDD Jacka on ehkä idiot sandwich mut se on Perianin idiot sandwich joten se saa anteeks aika paljon sen varjolla //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Crimson » 19 Kesä 2021, 01:37

”Kyllä, nimeni olen Elanordil. Mutta voit sanoa minua Elaniksi jos se on helpompaa.” Haltia hymyili lempeästi kentauritytölle. Elan henkäisikin mahdollisimman huomaamattomasti syvään yrittäessään rentoutua tilanteeseen. Miksi hän edes oli näin hermona? Ehkä siksi että hän pelkäsi millainen persoona Nuka mahtoi olla, vaikka Elan pistikin merkille sen punan ja kenties jopa pienen hätääntymisen Jackalopen perään, kun jäniksenkorvainen otti poistuakseen paikalta. Jos tuo tulikin toimeen Jackan kaltaisen touhottajan kanssa, ei hänen varmaan tarvinnut säikkyä että kyseessä olisi kukaan turhantärkeilevä ja ikävä taho. Eihän Nuka edes näyttänyt ilkeältä, päinvastoin!

Nukan kertoma tarina kuulosti kuitenkin kauhealta. Maantierosvoja ja perheestään vieläpä eksynyt tyttö taisi todellakin olla hukassa, onnekseen hallavaharja oli jollain ihmeenkaupalla törmännyt Jackaan. Eikä jänis ollut ehättänyt saattaa noita seuraavaan soppaan vielä.
”Kuulostaa hurjalta, olen pahoillani että sinulle on käynyt noin.” Elan näytti vilpittömästi siltä että oli pahoillaan tapahtuneista. Hän ei olisi ikimaailmassa halunnut kuvitella jotain vastaavaa omalle kohdalleen! Riitti että joku perheestä sairastui hitusenkaan pahempaan flunssaan, ja hän olisi varpaillaan muidenkin sisariensa puolesta.
Puheet kuitenkin vaatteiden tekemisestä saivat ilmeen blondin kasvoilla piristymään valtavasti. Hän nyökkäsi muutaman kerran, viittoen kädellään Nukalle, että tyttö voisi kyllä astella peremmällekin tiloihin halutessaan.
”Kyllä! Tämä on ompelimoni, teen vaatetilauksia niin miehille kuin naisillekin.” Elan esitteli työnkuvansa kaikessa yksinkertaisuudessaan Nukalle päätään hieman kallistaen, ”Rakkaudesta kankaisiin ja lankoihin, kai niinkin voisi sanoa.” Hän vielä naurahti.
”Käy toki peremmälle. Kaikki mitä täältä löydät on omaa käsialaani, esittelen sinulle mielelläni töitäni ajankuluksi.”


Sillä välin toisaalla Jacka jo tottunein keinoin ja opittuine reitteineen livahti jälleen kerran kaupungin hienoimpaan pytinkiin. Itse kuninkaan linnaan! Vailla ongelmia tietenkin, mutta jäniksenkorvainen uskotteli, että niin pitkään kuin hän tietäisi edes yhden tahon nimen linnan porttien sisäpuolelta, pääsisi hän mahdollisimman vähillä ongelmilla jos kiinni jäisikin.
Hänen piti päästä tapaamaan Periania. Ei vain sen kartan takia, vaan hän aidosti halusi päästä kuulemaan mitä satyyrille kuului. Tuosta ei ollut kuulunut sitten hetkeen. Ehkä jotain ikävää oli tapahtunut? Ehkä Perian oli allapäin? Tai sitten silkkikinttuinen ei vain halunnut olla yhteydessä häneen, mutta sehän oli Perianin ongelma, ei hänen! Kheelania kiinnosti turhankin paljon jostain syystä mitä ystävälleen kuului ja miten tuo täällä pärjäsi, tietäen kyllä elämän toisinaan olevan epäreilu itse kutakin kohtaan parhaimmillaan.

Varjoissa lymyillen jäniksenkorvainen kuitenkin kulutti tovin etsiskellessään Periania, lopulta löytäen tiensä tutun auran luokse. Paikalla ei ollut muita, ja huoneen ovi oli suljettu, Jackan livahtaen jostain matalalta ovenraosta itse tilaan ennen kuin haki fyysisen olemuksensa takaisin ja hypähti iloisena paikallaan.
Tadaa! Perian!” Jänis levitteli käsiään ja virnisti leveästi, kuin suurenkin teon tehnyt supersankari. Khee oli vain iloinen nähdessään satyyrin yhtenä kappaleena sillä hetkellä!
En kai häiritse hänen sievistä sievintä ja pehmeäkinttuisinta ystävääni tänä aurinkoisena päivänä? Sinä kyllä varmaan polttaisit itsesi jos ilman hellehattua lähtisit ulos.


//Perfect. Vähempään ei tyydyttäisikään. Muuten voi löytyä vuohenpapanat kynnykseltä. Jacka on vaan otettu kun kerrankin joku vähän huutelee perään muutenkin kun että haluis pistää hänet rautoihin ja häkkiin//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Heinä 2021, 16:38

Nuka nyökkäsi pienesti, kun haltia antoi luvan kutsua itseään lyhemmällä nimellä. Se oli hyvä, sillä Elanordil oli hänelle hieman vaikeasti lausuttava nimi. Tai no, ehkä siihenkin olisi tottunut jos sitä olisi käyttänyt, mutta juuri nyt Elan kuulosti paremmalta hänelle.
Elanilta Nuka sai myös osanotot hänen kurjaan kohtaloonsa, mihin Nuka jälleen nyökkäsi pienesti. Koko ajan rinnassa tuntui kiristävä kipu ja koti-ikävä oli suuri, mutta Nuka koitti sivuuttaa ne huonot puolet tilanteestaan ja keskittyä olennaiseen, mikä oli takaisin isän luokse löytäminen. Ja tällä hetkellä se suunnitelma eteni ihan hyvin, eikö? Jacka palaisi varmasti tuota pikaa ja he pääsisivät lähtemään matkaan!
Mutta sitä ennen hän saisi odottaa täällä, Elanin kanssa, joka nyt kertoi tekevänsä vaatteita työkseen, nimeten rakennuksen ompelimoksi.
”Se olisi mukavaa”, Nuka nyökkäsi, Elanin ehdottaessa että hän esittelisi töitään ajankuluksi kentaurille, joka hetken epäröityään päätti astella peremmälle pirttiin, koittaen parhaansa mukaan varoa askeliaan ja kroppaansa, ettei mitään vahingossa menisi tönimään.


Sillä välin haltioiden hovissa Perian oli jälleen kerran nauttimassa yhtä loisteliasta päivää. Satyyri oli pistäytynyt jo heti aamusta palvelijan avustuksella nätiksi ja oli valmis viihdyttämään emäntäänsä jos käsky kävisi. Usein hänen päivänsä menivätkin vain odotellessa sitä käskyä ilmaantua kuningattaren seuraan ja kuunnella tuon murheita ja huolia. Eikä Perian pistänyt siitä pahakseen, kerta odotellessaan hän sai oleskella hovissa ja omasi täyden palvelun palvelijoiden puolesta. Ja totta kai silkkikoipinen otti siitä kaiken hyödyn irti! Hän oli ansainnut tämän, jos Perianilta kysyttiin.
Satyyri oli parhaillaan nauttimassa aamuteetään omassa huoneessaan, kun yllättäen paikalle ilmestyi joku. Kirjaimellisesti ilmestyi, aivan kuin tyhjästä – ja kutsumatta! Sarvipäinen oli vähällä vetää minttuteensä väärään kurkkuun kun Jackalope, kaikista mahdollisista henkilöistä ilmaantui paikalle kuin olisi kutsuttukin.

Perian köhi hienovaraisesti hetken keuhkojaan ulos kropasta teen mentyä väärään kurkkuun, yrittäen olla kyynelehtimättä liikaa tai muuten kauniit meikit valuisivat hukkaan! Hätäisesti satyyri oli noussut sijoiltaan pöytänsä äärestä, nyt kävellen jokseenkin tuohtuneen oloisena lähemmäs Jackalopea, samalla kun nyrkkiinsä yskähteli.
”Mitä SINÄ teet täällä?! Taas!”, Perian aloitti sähisten, olettaen ettei jäniksenkorvainen edes tiennyt kuinka vaarallista hänen oli liikkua hovissa, ”Miten sinä edes pääsit tänne?! Et varmasti sallituin keinoin—Kai tiedät että kuningas näkee kaiken hovissaan? Hyvä etteivät vartijat ole jo perässäsi!”


// EI VUOHENPAPANOITA. Tuossa vieressä on pelto, sinne ne papanat. Ja apua :DD Jacka senkin höntti //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jänisprinssi

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Syys 2021, 01:55

Jacka silmäili tarkasti ympärilleen, ihan kaiken varalta. Hän kyllä tiesi ettei Perian antaisi hänen viedä mitään mennessään, joten siltä osin jäniksenkinttuisen pitäisi osata hillitä itsensä. Ei hän halunnut Perianille ongelmia – vaikka no, hänen saapumisensa tänne tällä tavalla kutsumatta taisi olla laskettavissa ongelmaksi.

Jackalope virnisti itsekseen, hilliten kuitenkin hymyään aavistuksen satyyrin sipsuttaessa lähemmäs selvittyään rykimisestään. Tyypilliseen tapaansa silkkikoipinen vaikutti olevan yllättyneisyyttään äksy, mutta sehän ei Kheetä saanut huonolle päälle, saati satyyrin huomautukset häntä huolestuneeksi tilanteesta.
Jos kertoisin, se ei olisi taianomainen temppu enää”, Jacka naurahti ja nytkäytti pitkät korvansa ryhdikkäästi pystyyn. Se oli salaisuus! Ehkä hän joskus voisi näyttää taitojaan paremmin Perianille, mutta juuri nyt siihen ei ollut aikaa. Jacka oli täällä ihan muusta syistä!

Älä viitsi, ei minusta mitään haittaa ole ja lupaan olla aiheuttamatta ikävyyksiä. Kunnia sanalla! Mähän tulin vain tapaamaan sua jälleen!” Jänis hymyili leveästi ja silmäili satyyrin sieväksi laitettuja kasvoja ja hiuksia, ”Kai sun herrasi nyt olisi jo heivannut mut täältä ulos, jos oikeasti olisin niin ongelmatapaus!”.Että tuo osasikin olla nätti. Hienostunut. Jotain sellaista mihin hänestä ei kyllä olisi ikimaailmassa, vaikka Kheelan saisi maailmanluokan tilaisuuden ryhtyä ihan oikeasti aateliseksi! Mutta hän kyllä viihtyi maallikkona, tällainen pröystäily olisi ollut hänelle ihan liikaa.
Okei mut jos ollaan ihan vakavissaan – mä tartten sun apua Perian.” Jacka aloitti jopa yllättävän vakavaan sävyyn tapojensa vastaisesti, sillä tämä ei ollut leikin asia.
En mistään ikävästä syystä! Ei, enhän mä sellaisiin ongelmiin lankea koskaan!” Jänis heilautti korviaan jälleen iloisesti, ja astahti lähemmäs Periania, satyyrin vierelle itsensä asetellen, ”Mä tarvitsen kartan aroille. Tarkalleen ottaen Briar nimiseen kylään. Lupasin auttaa mun ystävän sinne, mutta enhän mä tiedä missä sellainen Briar on! Siellä on kuulemma lohikäärmeitäkin, aika siistiä vai mitä?

Ja mä aattelin ensimmäisenä, että sä voisit auttaa mua. Täällä on varmaan karttoja jossain kuitenkin”, Jacka virnisti, ojentaen kättään vähän lähemmäs Periania, että saattoi sormillaan sipaista satyyrin säikähdyksestä todennäköisesti epäjärjestykseen pompahtaneita hiussuortuvia paremmin tuon olkapäälle asettumaan.
Mutta kerro ensin miten sulla on mennyt? Näytät vähän kireämmältä kuin tavallisesti.


//EVERYTHING ELSE BUT VUOHENPAPANOITA. Siinä ne on pihassa vielä jos alat pihajaakolle kiukuttelemaan. Jacka on vaan uwu. Meidän pikku himbo//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 5 vierailijaa

cron