Pieni eksynyt kulkija... || Zaubares

Nahorissa sijaitsevat torit ja kadut. Katuja vartioidaan erittäin tiukasti, niin päivisin kuin öisin.

Valvoja: Crimson

Pieni eksynyt kulkija... || Zaubares

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Maalis 2009, 18:55

Kalmankoira

Ja taas hän oli eksynyt ihmisten asuttamaan kylään... Mutta näiden ihmisten onneksi Kalma oli tullut vain ja ainoastaan tutkimaan paikkoja, sekä muutenkin tutustumis kierrokselle. Eikä sillä perinteisellä... Hän kun oli hyvinkin uusi täällä päin maailmaa ja oli hyvä ettei jo eksynyt tänne tultaessaan... Tai oikeastaan hän eksyikin, tai vaihtoehtoisesti vain voimakkaat ihmisten hajut johdattivat hänet tänne? Olihan hän tähänkin asti aina liikkunut ihmisten seassa, joten kai ihmisten kylät vetivät häntä vain puleensa? Miten lie, mutta tänne hän oli vain saapunut.
Eripariset silmät kiersivät niitä harvoja, jotka tähän aikaan viellä liikkuivat ulkona, tai edes uskalsivat.
Kalma pisti hyvinkin pahasti merkille, että tässä kylä pahasessa oli paaaljon uskovaisia. Ainakin noista kaulassa roikkuvista killuttimista päätellen, risti korusta, kuten ihmiset sanoivat. Kalma tapitti noita koruja hyvinkin murhaavasti ja olisi halunnut tähän paikkaan tuohota nuo kappaleiksi. Mutta arvosti tällä kertaa sen verran henkeään, että päätti jättää sen tekemättä. Sen kunkun kylän vierailun jälkeen hänen olisi syytä olla varovainen viellä jonkin aikaa. Haavat olivat viellä parantumattomia ja Kalman kävelykin oli vielläkin pienetä linkuttamista. Selässäkin oli viellä kivat arvet nuolista- viidestä nuolesta, joten riehuminen ei viellä käynnyt kysymykseensä yhtään. Haavat voisivat aueta ja muutenkin saada muutama lisää.

Kuitenkin hänen oli nälkä ja hän tarvitsi jotakin suuhun pantavaa... Kuitenkin sellasita missä ei saisi puolta kylää kimppuunsa. Varastamalla jotakin syötävää? Saattoi kyllä saada hieman kepistä uhrilta, mutta tuskin nyt puoli kylää hänen kimppuunsa kävisi yhden maukkaan liha palan takia?
Kalma siirtyi lähimälle kujalle kaikessa hiljaisuudessa ja vaihtoi siellä muotonsa koiraksi, tuoksi yön mustaksi koiraksi. Tasaisella ravilla koira lähti sitten liikkumaan eteenpäin ja etsi itselleen jotakin suuhun pantavaa, kunnes löysikin... Jonku metsästäjä oli jättänyt fasaani saalisna ulos narulle ja viellä valmiina kynittynä. Vaaleanpuaninen kieli lipaisi huulia ja koira lähti sen kummoisemmin miettimättä liikkeelle. Hitaasti hieman kyyryssä koira eteni ja tarpeeksi lähelle päästyään hyppäsi seinälle taturoimaan kahdella jalallaan ja koitti napata fasaanin päätä hampaisiinsa. Koira pomppasi hieman ja sai linnun hampaisiinsa, mutta huonolla tuurilla... Lintu tuli alas, mutta samalla Kalma onnistui kaatamaan halkopinon niin että kuului. Aavekoira ei jäännyt sitä kauaksi aikaa ihailemaan vaan lähti juoksemaan pienen kinkkaamisen kera, samalla kun perästä kuului manausta.
Viimeksi muokannut suskari päivämäärä 24 Maalis 2009, 19:11, muokattu yhteensä 1 kerran
suskari
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 28 Maalis 2009, 23:05

Kathán Hallmark

"...ja tämä on aivan erityistä vuosikertaa Teidän Pyhyytenne", selitti lihava viinikauppias, jonka nenä punotti viininmaistelusta. Kathán ei tiennyt mistä mies oli sanut päähänsä kutsua häntä Pyhäksi, mutta mitäpä pieni mielistely haittasi? Kathán otti pienen lasin, jossa oli tummanviolettia nestettä ja tyhjensi lasin yhdellä kulauksella. Maku ei ollut hassumpi, mutta hinta-laatu suhde oli huono. "Kyllähän tämä juotavaksi kelpaa, mutta se on vähän kallista", Kathán sanoi mielipiteensä. "Hinnassa on toki neuvotteluvaraa Teidän Pyhyytenne", kauppias kiirehti selittämään. Hetken he väittelivät ja Kathán sai lopulta alennettua hinnan hieman omaksi edukseen ja he tekivät kaupat. Kathán kiitti kauppiasta ja poistui pullollinen viiniä laukussaan. Hyvän kaupan kunniaksi hän otti hörpyn pullosta, jota aina kantoi vyöllään. Se maistui paremmalta kuin tämä uusi viini, mutta olihan se parempaa vuosikertaa.

Yllättäen kuului manausta. Kathán ajatteli aluksi sen kohdistuvan häneen, mutta hän ei ollut tehnyt mitään. Uteliaana hän lähti katsomaan mistä melu tuli. Tullessaan kulman takaa hän huomasi olevansa kompastumassa normaalia isompaan koiraan, joka kantoi suussaan ryöstösaalistaan, mikä ilmeisesti aiheutti äsken kuullun manailun. Kathánilla ei ehtinyt edes käydä mielessä koiran pysäyttäminen, vaan hän yritti hypätä pois sen tieltä etteivät he molemmat kaatuisi.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Maalis 2009, 12:30

Kalmankoira

Kalma luului jo pystyvänsä huokaisemaan helpotuksesta kun tuo maaginen nurkka tuli esille, josta hän katoaisi kuin maan nielleenä omille teillensä saalis mukanaan. Mutta se ilo jäi lyhyeksi kun tuo mies ilmestyi hänen eteensä kuin tyhjästä. Koira jarrutti tietenkin automaattisesti, mutta kompuroikin omiin jalkoihinsa vetäen muutaman kauniin kuper keikan maata pitkin kivun vikinöiden kera ja saaliskin lensi ties minne koiran suusta. Kauaksi aikaa koira ei kuitenkaan maahan jäännyt vaan nousi ja kinkkasi entistäkin pahemmin hakemaan saaliinsa, samalla kun piti tuota eteen tullutta miestä silmällä niska karvat pörhössä matalan murinan kera. Lähemmäs niin hän purisi tuolta ukolta käden irti...
Kalma tepsutti linnun luokse ja oli nappaamassa lintua takaisin leukoihinsa kun saikin halosta päähän, heitetystä sellaisesta. Koira perääntyi linnusta vikisten päätään ravistellen ja jäi jonkin matkan päähän hampaat irvessä tuijottamaan tuota miestä joka häntä oli halolla heittänyt. mies sitten manaili tuota mustaa koiraa jälleen ja komensi tuota äristen lähtemään matkoihinsa. Kalma ei lähtenyt minnekkään suuntaan murisi vain entistäkin kovemmin ja väläytteli tuolle miehelle hampaitaan. Mies noukki halon maasta jälleen ja nakkasi sen jälleen kaikella voimalla tuota koiraa päähän... Kalman reagoidessa siihen juuri mitenkään, kunhan suuttui entisestään. Koira oli juuri nyt vain sen verran nälkäinen, että puolusti nyt saalistaan hyvinkin hanakasti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 29 Maalis 2009, 19:28

Kathán Hallmark

Kathán onnistui hyppäämään pois tämän koiran edestä. Vinkuen koira kompuroi jarruttaessaan Kathánin ohi. Kathán katsoi sivusta ja huomasi koiran nilkuttavan tämän mennessä taas hakemaan saalistaan. Saalis on tainnut kuulua jollekin toiselle ennen tätä nykyistä omistajaansa. Ja siinä se edellinen omistaja onkin. Halolla aseistautunut lihaksikas mies, jonka naama näytti seinää vasten runtatulta. Kun ottaa huomoon nämä väkivaltaiset ajat joita elämme, niin on voinut käydäkin, Kathán ajatteli ja katseli sivusta kun kummatkin uhkailivat toisiaan, koira vähän uskottavammin kuin halkomies. Kathán arveli että pian jompikumpi, koira tai mies vammautuu. "Eikös tuo ole jo vähän tyhmää?" Kathán lopulta totesi ääneen. Mies katsoi häntä vähän kummastuneena, joten Kathán selitti tarkemmin: "Oletko aivan varma että haluat saada tuon linnun takaisin? Se on jo koirankuolan peitossa, puhumattakaan hiekasta tuon koiran kaatumisen jälkeen. Lisäksi eläin näyttää olevan haavoittunut, joten se ei voi metsästää itselleen ruoka. Näinollen se on valmis puolustamaan ateriaansa kuolemaan asti. Oletko varma että voitat sen tuolla halonpätkällä?"
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Maalis 2009, 19:52

Kalmankoira

Kalma urisi ja väläytteli hampaitaan tuolle miehelle tuon kaapu pukeisen miehen puhuessa tuolle järkeä. Tuo halkomies tuijotti apotti hetken aikaa hiljaa vilkaisten nopeasti tuon koiran päälle, kunnes kääntyi tuhahtaen ja mumisten jotakin omaansa mennessään. Kalma rauhoittui, muttei täysin olihan tuo kaapu ukkeli tuossa viellä. Aavekoira tuijotti hetken apotin päälle varautuneena, kunnes meni noukkimaan saaliinsa maasta asettaen sen leukojensa väliin kauniisti. Kalma olisi kiittänyt tuota miestä muuten paitsi, että se voisisi olla vaarallista kun täällä friikkejä muutenkin pelättiin ja vihattiin- niinkuin muuallakin. Tosin jos tuo kaapu herra yhtään päätään älyäisi käyttää tajuaisi tuo jo mustan koiran hohtavasta veren punaisesta silmästä, ettei hän ollut normaali.

Koira kääntyi ja lähti vaivalollisesti kinkkaamaan eteenpäin pikku hiljaa askel askeleella. Meneminen näytti hyvinkin vaivalolliselta. Kaikki kiitos vain tuolle kaapu miehelle, joka aiheutti hänen kaatumisensa ja siinä rytäkässä muutenkin kipeä jalka vääntyi jotenkin väärään asentoon... Ehkä hieman venähti haavan kohdilta tai jotakin, no kyllä se levolla. Mutta ruuan hankkiminen tulisi olemaan vaikeaa jatkossa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 06 Huhti 2009, 19:44

Kathán Hallmark

"Järkevästi valittu ystäväiseni", Kathán totesi miehen poistuessa. Onneksi mies näytti olevan varsin hyvässä kunnossa, jos hän olisi ollut huonommassa asemassa, olisi hän saattanut keksiä, että hän olisi voinut syödä koiran. Tosin söisikö kukaan tuonnäköistä... Kathán virnisti ilkikurisesti, vaikka kukaan ei koiran lisäksi ollut katsomassa. Sitten hän huomasi koiran silmien olevan eriparilliset. "Hmmm...?" Kathán sanoi ja tutki uteliaasti koiraa, mutta tämä aikoi ilmeisesti poistua niine hyvineen. Tämä näytti kuitenkin kinkaavan vaivalloisesti. Taidanpa olla osasyyllinen tuohon, Kathán totesi, koira oli kompuroinut aika pahasti heidän törmätessään.

Kathán katsoi hetken koiran kinkkausta, otti vyöltään pullon ja otti nopean huikan. "Venttaas hetki", Kathán sanoi koiralle. Koira vaikutti älykkäältä, joten se ehkä ymmärsi puhetta. "Venttaas nyt hetki", Kathán toisti ja käveli koiran viereen. "Kuules, nyt kun olen alkuun päässyt, vien tämän kerralla loppuun. Kässäätkö? Pysy paikoillasi niin hoidan tuon koipesi", Kathán selitti, tietämättä oliko koiralla hajuakaan siitä mitä hän puhui. Hän oli kuitenkin viedä loppuun eläimen auttamisen, joten sen hän tekisi. Hoitaminen onnistuisi nopeasti rukouksella, mutta jos koira ei tekisi yhteistyötä, saattaisi jalka parantua huonosti.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Huhti 2009, 20:38

Kalmankoira

Tuon miehen pysähtymis käskyihin koira ei suostunut virkkaamaan mitään tai edes reagoimaan, klinkkasi vain hiljalleen eteenpäin lintu hampaissaan. Vasta Kathánin tullessa koiran viereen kävelemään tuo mulkkasi tuohon varoittavasti hieman kuonoaan kurtistaen samalla kun kurkusta päästyi ilmoille selvä matla ja varoittava urina ettei lähemmäs tultaisi. Kuitenkin miehen seuraavat sanat ja avun tarjoaminen sai koiran hämilleen, mutta samalla myös jokin kaukainen menneisyyden muisti kuva muistutti häntä ihmsten kieroituneisuudesta... Se päivä jolloin hän oli kuollut ja pari muutakin kertaa kun hän oli mennyt luottamaan ihmisiin. Koira kääntyi äkisti apottia kohden, tiputti linnun suustaan ja koitti ihan kunnolla näykkästä tuota jalasta, että tuo perääntyisi tai parhaimillaan jättäisi hänet rauhaan.
Koira klinkkasi taaemmas pari askelta muristen ja välytellen valkoisia hampaitaan apotille ja tuijotti tuota kuin pahinta vihollistaan, ja sehän tuo olikin. Kaikki ihmiset olivat hänen vihollisiaan kyselemättä, joten tämä ei ollut poikkeus missään nimessä.
"Monennenkohan kerran kuulen tuon saman virren?!" Kalma ärähti apotille selkeä ärtyneisyys äänessään... "Nuo täysin tyhjää lupaavaat sanat!" Kalma ärisi lisää kipeä jalka aavistuksen koholla. Hänhän ei ihmisen apuun luottaisi enää!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 13 Huhti 2009, 19:08

Kathán Hallmark

"Ohho", Kathán älähti ja väisti koiran yrittäessä haukata häntä. Meinasi hän älähtää vielä uudestaankin kun koira alkoi puhua, tai pikemminkin sättiä. "No jopas. No jopas on. Koko päivänä en ole ottanut mitään miestä vahvempaa", Kathán nosti hiukan vyöllään olevaa pulloa mittaillen sen painoa, "No, ainakaan paljoa. Vielä. Jokatapauksessa olin kuulevinani että sanoit jotakin ja kun en kerran edes näe sinua kahtena, se ei tainnut olla harha-aistimus. Minkäs rotuinen koira sinä olet? Ai niin. Hyviin tapoihinhan kuuluu esitellä ensiksi itsensä. Minä olen Kathán Hallmark, ammatiltani apotti eli hengenmies, jos et tunne ihmisten ammattinimikkeitä." Puheen päätteeksi Kathán otti nopean huikan pullostaan ja jatkoi, "paiskaisin kättä, mutta sinulla ei ole ja vaikutat huonotuuliselta. Mistäs moinen? En ole käsittääkseni vielä loukannut sinua." Kathán yllättyi hiukan itsekin hyväntuulisuudestaan ja puheliaisuudestaan tätä koiraa kohtaan. Johtuisiko tämä siitä uudesta viinistä jota maistelin? Ei. Ei kai sentään. Tai jos johtuu? Siitähän saisi vaikka mitä... Kathán kuvitteli kaatavansa viiniä ärsyttävän veli Beuregardin lasiin. Saisi sekin hapannaama lisää ystäviä.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Huhti 2009, 19:39

Kalmankoira

Kalma kieltämättä meni enemmän kuin hieman hämillensä apotin saarnaamisesta hänelle, tai pikemminkin jumalattomasta puhe tulvasta. Eikä paljoa saanut suun vuoroakaan lauseiden väliin, joten kuunteli nyt kaiken mitä tuo hölisi hänelle. Tosin tuo hurja puhe tulva taisi johtua lievästi sanottuna tuosta apotin mukana olevasta pullosta, jossa taisi olla alkoholi juomaa lievästi sanottuna.
Siltikin apotin yli tuttavallisuus ei ollut Kalman mieleen paljoakaan. Eikö tuo kuullut yhtään mitä hän äsken sanoi? Vai jättikö vain huomioimatta? Miten vain, hän ei sietänyt sitä yyyhtään. Menikö sattumoisin viestini sattumoisin herra apotin korvien ohi!?" Kalma ärähti uudestaan entistäkin agresiivisemmin väläytellen edelleenkin hampaitaan tuolle, korvien ollessa melkein niskassa kiinni.
"Sanon uudestaan: JÄTÄ MINUT JO RAUHAAN!! ...Tajusitko?" Kalma ärähti niin että varmasti kuului ja nyt hänen olisi jo tehnyt mieli käydä tuon apotin kurkkuun kiinni, mutta pidätteli itseään ihan sattuneista syistä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 01 Touko 2009, 21:52

//Anteeksi kesto//

Kathán Hallmark

"Ei mennyt. Kuulin sen kyllä, mutta olen tänään hieman jääräpäisellä tuulella. Se ei kuitenkaan käy vielä syystä käydä minun kimppuuni. En ole vielä antanut sinulle mitään syytä. Sitäpaitsi, jos käyt kimppuuni, käy koko tämä kylä sinun kimppuusi ja luuletko tosiaan pärjääväsi heille tuossa kunnossa?" Kathán esitti koiralle kysymyksen ja nyökkäsi kohti vammautunutta jalkaa, "paikalliset ottavat uskonnon aika vakavasti ja minä olen jonkinasteinen ylipappi täällä päin, joten voit uskoa että he ovat vihaisia jos käyt kimppuuni." Kathán alkoi tuntea olonsa hiukan riidanhaluiseksi. Hän tarjosi tälle ties mille apuaan ihan hyvää hyvyyttään ja hän vain tiuski ja ärhänteli. Kehtasikin. Kenties pieni liikunta ei tekisi pahaa, Kathán ajatteli. "Minä olen kuitenkin päättänyt hoitaa sinut kuntoon ja niin tapahtuu, halusit tai ei. Voin nuijia sinut maan rakoon ennen kuin hoidan tuon koiven, tai parannan sen nyt heti. Minusta on kyllä typerää ensi vahingoittaa ja sitten parantaa, mutta sinä päätät asian nyt", Kathán lopulta ilmoitti ja valmistautui loikkaamaan kauemmas, jos koira päättäisi hyökätä.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Touko 2009, 22:29

Kalmankoira

Kalma lopetti uhkailu eleensä kuin seinään, kun tuo mies alkoi puhumaan siintä, että jos hän kävisi tuon päälle koko kylä olisi hänen kimpussaan. Koira tuhahti vain siihen. Eipä olisi ensinmäinen kerta kun kylä kävisi hänen päällensä yhteis tuumin. Oli sitä ennenkin vahingossa hyökätty paikan pää pomon päälle ja saatu näin koko kylä päälle. Lisäksi hän oli saanut jo tältä saarelta jo maistaa kuninkaan joukkojen mahtia. Ihme että oli edes hengissä ja kitos siintä kuului Hukalle.
Sitten toinen alkoikin puhumaan hänen hakkaamisesta ja sitten tuo vasta aikoisi parantaa hänen jalkansa. Oikein mielenkiintoinen idea, mutta ei valitettavasti paljoa kiinnosta käydä rähinöimään.
"Kiva idea, mutta en ole kiinnostunut kummastakaan... Pärjään kyllä, kiitos vain." Kalma sanoi sitten huomattavasti rauhallisemmin, yrittäen nyt tehdä asiansa selväksi ettei halunnut apua tuolta. Jos hän kykeni kävelemään niin hän ei tarvinnut apua muilta, se oli hänen logiikkansa.
Mitään enää sitten sanomatta koira nappasi linnun hampaisiinsa ja lähti se hampaissaan kinkkaamaan eteenpäin hyvinkin vaikeasti ja erittäin hitaasti, mutta etenipä kuitenkin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 18 Touko 2009, 19:02

Kathán Hallmark

"Ja miksi et? Mistä päättelet että pärjäät tuon kanssa?" Kathán jatkoi väittelyä, alkoholi oli tehnyt hänestä nyt sinnikkään, "Onko sinulla kokemusta vammojen hoidosta? Osaatko sanoa milloin haava voi parantua täydellisesti ja milloin haava parantuu osittain jättäen arven tai jonkun muun vaivan? Ja miksi et luota minun apuuni?" Kathán painotti viimeistä kysymystä, sillä se oli hänestä kummallisinta. Yleensä väki luotti hengenmiehiin. Miksi tämän oli niin vaikea avautua hänelle? "Kato nyt itseäsi. Et saisi kiinni edes rampaa etanaa", Kathán totesi koiran liikkuessa eteenpäin rodulleen suorastaan naurettavan hitaasti. "Kuitenkin, tämä voisi olla jo ohi. Jos olisit ollut myötämielinen jo alusta asti, olisin jo hoitanut sinut ja sinä kirmaisit jo kaukana tästä kylästä, enkä minä olisi vielä ehtinyt tämän kadun toiseen päähän", Kathán hölötti, "Mutta koska sinä olet niin jääräpäinen ettet hyväksy vilpitöntä hyväntahtoisuuttani ennen kuin selitän sen sinulle kädestä pitäen, olemme vielä tässä samalla kadulla -kujalla vai mikä tämä nyt onkaan."
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Touko 2009, 09:20

Kalmankoira

ARGH!! Tuo jukuri pää apotti ei sitten uskonut yhtään mitään, vaikka hän oli esittänyt asiansa varsin selkeästi ja ennekaikkea ystävällisesti! Niin EI! Tuo jatkoi saman asian jankkaamista, vaikka oli varmasti kuullut mitä hän oli sanonut tässä jo muutamaan otteeseen. Kuitenkin Kalma pysähtyi ja tiputti linnun suustaan maahan etujalkojensa eteen, käätyen katsomaan apottia korvat aavistuksen luimussa merkaten varsin hyvin hänen agresiviotaan tällä hetkellä.
No eipä hän noita haavan paranemis juttuja pahemmin tietänyt, mutta se olisi hänen ongelmansa sitten jos jalkaan jäisi vamma... mutta toisaalta taas.
"Syyni on apotti hyvä yksinkertainen: Minä vihaan ihmisiä." Kalma vastasi apotin kysymykseen miksei hän luottanut tuon apuun piirun vertaa. Hän ei voinut sille mitään, että oli varsin torjuva ihmisiä kohtaan missä tahansa tilanteessa. Halusivat nuo sitten auttaa häntä vaikka kuoleman partaalla...
Noh siis tuota noin eihän hän nyt varmaan saisikaan kiinni mitään tässä kunnossa, mutta kyllä hän vaikka marjoja syömällä pärjäisi... tai vaikka kerjäämällä kadulla ruokaa ihmisiltä. Oli niin ennenkin tehty ja hyvin oli selvitty.
"Hyvä on, hyvä on! Tule sitten ja hoida jalkani jos niin kovasti sitä haluat..." Kalma älähti alkuksi mutta ääni katoisi jonnekkin loppua kohden...
suskari
 

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Kesä 2009, 19:11

//Vedän Kalman pois kun jumittaa, mutta kiitos pelistä kuitenkin ^^//
suskari
 


Paluu Kadut ja Torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron