Kirjoittaja suskari » 22 Maalis 2009, 18:55
Kalmankoira
Ja taas hän oli eksynyt ihmisten asuttamaan kylään... Mutta näiden ihmisten onneksi Kalma oli tullut vain ja ainoastaan tutkimaan paikkoja, sekä muutenkin tutustumis kierrokselle. Eikä sillä perinteisellä... Hän kun oli hyvinkin uusi täällä päin maailmaa ja oli hyvä ettei jo eksynyt tänne tultaessaan... Tai oikeastaan hän eksyikin, tai vaihtoehtoisesti vain voimakkaat ihmisten hajut johdattivat hänet tänne? Olihan hän tähänkin asti aina liikkunut ihmisten seassa, joten kai ihmisten kylät vetivät häntä vain puleensa? Miten lie, mutta tänne hän oli vain saapunut.
Eripariset silmät kiersivät niitä harvoja, jotka tähän aikaan viellä liikkuivat ulkona, tai edes uskalsivat.
Kalma pisti hyvinkin pahasti merkille, että tässä kylä pahasessa oli paaaljon uskovaisia. Ainakin noista kaulassa roikkuvista killuttimista päätellen, risti korusta, kuten ihmiset sanoivat. Kalma tapitti noita koruja hyvinkin murhaavasti ja olisi halunnut tähän paikkaan tuohota nuo kappaleiksi. Mutta arvosti tällä kertaa sen verran henkeään, että päätti jättää sen tekemättä. Sen kunkun kylän vierailun jälkeen hänen olisi syytä olla varovainen viellä jonkin aikaa. Haavat olivat viellä parantumattomia ja Kalman kävelykin oli vielläkin pienetä linkuttamista. Selässäkin oli viellä kivat arvet nuolista- viidestä nuolesta, joten riehuminen ei viellä käynnyt kysymykseensä yhtään. Haavat voisivat aueta ja muutenkin saada muutama lisää.
Kuitenkin hänen oli nälkä ja hän tarvitsi jotakin suuhun pantavaa... Kuitenkin sellasita missä ei saisi puolta kylää kimppuunsa. Varastamalla jotakin syötävää? Saattoi kyllä saada hieman kepistä uhrilta, mutta tuskin nyt puoli kylää hänen kimppuunsa kävisi yhden maukkaan liha palan takia?
Kalma siirtyi lähimälle kujalle kaikessa hiljaisuudessa ja vaihtoi siellä muotonsa koiraksi, tuoksi yön mustaksi koiraksi. Tasaisella ravilla koira lähti sitten liikkumaan eteenpäin ja etsi itselleen jotakin suuhun pantavaa, kunnes löysikin... Jonku metsästäjä oli jättänyt fasaani saalisna ulos narulle ja viellä valmiina kynittynä. Vaaleanpuaninen kieli lipaisi huulia ja koira lähti sen kummoisemmin miettimättä liikkeelle. Hitaasti hieman kyyryssä koira eteni ja tarpeeksi lähelle päästyään hyppäsi seinälle taturoimaan kahdella jalallaan ja koitti napata fasaanin päätä hampaisiinsa. Koira pomppasi hieman ja sai linnun hampaisiinsa, mutta huonolla tuurilla... Lintu tuli alas, mutta samalla Kalma onnistui kaatamaan halkopinon niin että kuului. Aavekoira ei jäännyt sitä kauaksi aikaa ihailemaan vaan lähti juoksemaan pienen kinkkaamisen kera, samalla kun perästä kuului manausta.
Viimeksi muokannut suskari päivämäärä 24 Maalis 2009, 19:11, muokattu yhteensä 1 kerran