Ophelia
Ophelia havahtui arpea tuijottamasta kun Alf sanoi ääneet 'haltijat'. Siitä seurasikin melko uskomaton tarina kuinka mies oli selvinnyt vain arvella mutta tappanut kymmenen muuta. Ophelia ei tiennyt uskoako vai eikö, joten vain hymyili kuuntelevaisena. Vielä yksi hörppäsy ja kuppi oli jälleen tyhjä. Sitten kuului se jota Ophelia oli toivonut jo hetken aikaa kuulevansa, jotain josta mies katui! Ophelia heristi korvansa ja katsoi miestä silmiin, odottaen kuulevansa ehkä ikuiseksi traumakseen sen, mikä oli niin kamalaa josta katua kun kaikki edeltävä ei ole ollut.
Vastaus jätti kieltämättä kylmäksi. Ophelia toljotti Alfia hetken lievä pettymys kasvoillaan, vaikka oli toisinajatellen kiitollinen ettei sen suuremmasta kumminkaan ollut kyse. Ei sillä että mikään edeltävä olisi mitenkään vähäteltävissä.
Ophelia korjautti pikaisesti asentoaan, kaatoi taas kupillisen itselleen sekä miehelle, työntäen kuppia hieman miehen puolelle pöytää.
"Maista edes niin saat edes vähäsen mielenrauhaa" Ophelia sanoi kuuloastaen tahattomasti ironiselta ja siemaisi. "Vaikka sanotkin että se on naisten juomaa, niin kuninkaan velho juo sitä ihan mielellään... Tekeekö se silloin hänestä yhtään vähempää miestä?" Papitar kysyi laskiessaan kupin pohjan kämmenelleen.
"Alf, on helpottavaa kuulla että sinä sentään omaat jossain asiassa katumuksen tunteen, mutta tässä tilanteessa se ei valitettavasti juurikaan auta..." Kyllä, tottakai Ophelia oletti että mies halusi synninpäästön, vaikka melko kehnosti se menikin. Ensikertalainen... Nyt ei menty edes sen piikkiin.
//YAYZ! Muutto tehty! \o/ suurimmaksi osaksi//