you wanna join us? || Suskari

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

you wanna join us? || Suskari

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Touko 2009, 20:18

Ada

Ada oli jälleen kerran palaamassa ihmisten kylästä pimeään paikkaan päin. Hän oli juuri hoidellut suuren kasan "hommia" pois alta, mikä meinasi sitä että pian hän olisi kultapussia rikkaampi ja vapaalla muutaman viikon. Teki hyvää välillä pitää vapaata.. ylenpalttinen tappaminen oli vain vastenmielisen lapsellista.. muutenkin huviksi tappaminen oli täysin järjetöntä, hän sentään teki tätä työkseen ja saadakseen ruokaa.. verta kun tarvitsi.
Tapansa mukaan hän oikaisi jälleen arojen halki. Yö oli kuutamo kirkas ja täysin tyyni. Hieman tuulinen, mutta Adaa tuo ei nyt haitannut. Aroilla oli hiljaista tai ainakaan Adan mielestä. Tai sitten hän oli vaan niin ajatuksissa ettei huomannut ketään kilometrin säteellä.
Vampyyri kiisi halki arojen, mutta hidasti vauhtiaan väsyessään. Ei hänenkään voimansa loputtomat olleet. Ada pysähtyi yhdelle kivelle ja istahti alas. Hän laski aseensa kiven vierelle ja riisui takkinsa. Yö oli yllättävän lämmin ja puolen tunnin juoksemisen jälkeen sitä tuli mukavan kuuma.
Ada suki punaisia hiuksiaan, jotka olivat jo hieman kasvaneet.. pitäisi leikata ne uudestaan, mutta Ada oli sen verran laiska menemään leikkauttamaan niitä, joten yleensä hän leikkasi itse.
Vampyyri kävi lootusasentoon kiven päälle ja veti syvään henkeä, alkaen kaivelemaan taskustansa paperilappua. Lapun esille saatua Ada alkoi lukea sitä erittäin tarkkaan, mutta piti korvansa kokoajan auki.. vaikkei hän tällä sekunnilla nähnyt ketään, jokin varoitti häntä kokoajan..
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 10 Touko 2009, 21:36, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Touko 2009, 20:47

Ankoku Yakuta

Yakuta miehineen oli lähtenyt hieman pienelle metsästys reissulle, sillä heillä oli nälkä ja tällä kertaa kohteena oli pieni etä partio, joka oli ilmeisesti jäänyt turhan pitkäksi aikaa metsään, tai nuo oli sitten käsketty. Oli miten oli noita vahdittiin puista käsin hyvin tarkkaan, etenkin `kannibaalien` johtaja joka tehtävään kuului antaa hyökkäys käsky. Parto tuli lähemmäs mitään aavistamatta ja kun nuo lopulta olivat kohdilla nousi noiden eteen valtava maa muuri, joka sai koko poppoon hämmilleen. Hyvä etteivät valkoisiksi muuttuneet, tosin kohta olisivat veren punaisia roiskuva veren takia. Hänen miehensä olivat nälkäisiä. Yakuta teki pienen käsi liikkeen ja hänen miehensä jokainen hyökkäsi vartijoiden kimppuun kauhun huutojen kera. Huudot loppuivat nopeaan nälkäsiten hirviöiden syödessä nuo luita myöten. Ankoku tosin ei tällä kertaa osallistunut aterinointiin. Hänellä ei ollut nälkä.
No lopulta kun miehet ja muutama nainenkin oli saanut mahansa täyteen lähtivät he suuntamaan kohden väliaikaista tukikohtaa. Matkalla kuitenkin jouduttaisiin menemään arojen läpi... Lohikäärmeet olivat aikamoinen uhka, vaikka Ankoku itse sellainen olikin, mutta vain puolikas sellainen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Touko 2009, 21:00

Ada

Ada luki lappuaan melko tarkkaan.. hän varmisti että kaikki hommat oli tehtynä ja ettei hän vahingossa ollut lukenut nimiä väärin.. olisihan sen voinut tarkistaa ennen iskujaan, mutta mitä sitä suotta.
Adan ajatuksen kulku keskeytyi kun metsältä päin kantautui outoja ääniä. Ada kohotti katseensa kohti pimeänä häämöttävää metsää... mitäköhän siellä oli menossa. Hetken päästä aroille leijaili tuulen mukana veren tuoksu.. tappelu? Ada ei osannut näin kaukaa sanoa minkä olennon veren haju leijaili pitkin aroja, mutta sen hän tiesi että verta oli lentänyt ja paljon. Eihän kukaan tavallinen verta olisi haistanutkaan näin pitkälle, mutta Ada nyt sattui olemaan vampyyri..
Ada nousi äkkiä ylös, nappasi aseensa ja takkinsa mukaansa ja lähti kiitämään kohti metsän reunaa. Hän halusi nähdä tämän! Oli kyseessä kuinka paha uhka tahansa.. oikeastaan ainoa asia mitä hänen piti pelätä olivat ihmissudet, muuttujat ja jousiampujat.. muita olentoja pakoon hän pääsisi melko helposti. Täytyi vain vaihtaa kunnon vaihde ja juosta henkensä edestä. Eikä Adalla todellakaan ollut muuta tekemistä ja iltahan oli vasta nuori.
Ada saapuikin alle minuutissa metsän reunalle, mutta joutui pistämään jarrut pohjaan huomatessaan aivan edessä joukon ihmisiä.. ainakin ihmisiltä nämä näyttivät. Ada ei kuitenkaan kerennyt piiloutumaan, olivat nuo sen verran lähellä, joten Ada pysähtyi nopeasti, nostattaen samalla pienen pölypilven ympärilleen ja jäi seisomaan paikalleen, tuijottaen metsään...
paikka haisi kuolemalta.. kuin sian olisi teurastanut..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Touko 2009, 21:24

Ankoku Yakuta

Yakuta käveli miestensä edessä jutellen Robertin kanssa, joka oli hänen ehdoton luottomiehensä ja hän luotti tuohon jopa niinkin hyvin, että voisi antaa tuolle vaikka sielunsa. No sitä hän ei kylläkään tulisi tekemään... Muut miehet taas juttelivat keskenään jotakin randomia, joita Yakuta ei pahemmin laittanut huomiosta.
Sitten ihan yht`äkkiä puolikas lohikäärme vastoisi jotakin, joka lähestyi vauhdilla. Hänen miekkansa ei sentään reagoinnut mitenkään, joten uhka se tulisi olemaan. Pienellä käden liikkeellä Yakuta pysäytti koko joukon ja nuo tapittivat johtajaansa hetken aikaa hyvin hämillään, kunnes yksi sun toinen sai nenäänsä tuon lähestyjän hajun, sekä kuulivat myös.
"Vampyyri..." Robert sanoi hiljaa kun oli saanut lähestyjän hajun ja Ankoku nyökkäsi pienesti. Voisi vaikka kysellä joukkoihin, jos mielenkiintoa tuolta löytyy. Ei hän pakottaamaan kävisi kuitenkaan.
Lopulta tuo vampyyri saapui näköpiiriin... Yakuta kävi tuota läpi katseelleen ja lähti kävelmään hitaasti tuota kohden. Niin hän ei ollut niitä, jotka rakastuvat ensisilmäyksellä johon kuhun. Hän halusi aina tutustua mahdolliseen kumppaniinsa mahdollisimman tarkkaan.
"Yo, vampyyri..." Ankoku tervehti ystävällisesti ja pysähtyi jonkin matkan päähän tuosta vampyyristä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Touko 2009, 09:50

Ada

kappas keppanaa... friikkejä? Ada tujotti tuota miestä joka tuli lähemmäksi.. ei paha, mutta oli Ada jos jonkinmoista miestä nähnyt. Ei häntä niin vain lämmitetty pelkällä ulkonäöllä.
nopealta katsaukselta Ada ei nähnyt näissä mitään erikoista, mutta jokin kertoi ettei nämä todellakaan olleet aivan tavallinen poppoo.. senhän näki heidän olemuksestakin jo. Mitä ilmeisimmin nämä olivat juuri tappaneet jotain..
Lopulta mies pysähtyi ja tervehti Adaa. Ada tuijotti tuota hetken apaattisella ilmeellä, mutta sitten hän naurahti kepeästi laskien kätensä miekan tupelta.
"no mutta päiviä" Ada sanoi laittaen kätensä taskuun ja lähti kiertämään miestä kuin ei olisi mitään hätää.
"pikku kävelyllä vai? taisi tulla napattua jotain ruuaksiksin.." Ada jatkoi pysähtyessään miehen eteen ja jäi tuijottamaan häntä hetkeksi..
".... taidan olla kuullut sinusta... ja joukoistasi. Ei täällä kauaa pysy asiat salssa, ainakaan pimeässä paikassa." Ada totesi puoliääneen tutkiessaan miehen kasvoja.. ainakin se vastasi kuvailuja.
Tosin Ada ei sitten tiennyt mitä juoruja kannatti uskoa ja mitä ei.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Touko 2009, 15:58

Ankoku Yakuta

Yakuta nyökkäsi pienesti tuon nais puolisen vampyyrin tervehdykseen pienesti hymyillen, mutta vakavoitui kun tuo tuli lähemmäksi ja lähti kiertämään häntä kuin hai laivaa, kunnes pysähtyi hänen eteensä. Lohikäärme ei voinut muuta kuin hieman naurahtaa neidin kommentille: "Kyllä olimme hieman herkuttelemassa tuossa." Ankoku kävi sitten neitiä läpi siinä missä tuo häntä. Ei ehkä kaunein, mutta hän piti tuon luonteesta jo heti ensinäkemällä. Harva on tehnyt ensinmäisellä tapaamisella häneen tälläistä vaikutusta, etenkään kauniimman sukupuolen edustaja.

"En ihmettelisi... Olemme aika kuuluisa porukka jo ymäpri maailmaa." Yakuta sanoi sitten Adan toteamukseen, että tunsi hänen joukkonsa ehkä. Tosin hänen miehensä hieman ihmettelivät kun Ankoku viihtyi näinkin hyvin tämän vampyyrin kanssa. Normaalisti kun Yakuta olisi ohittanut tuon vain kylmästi pahemmin välittämättä, ellei tuo sitten olisi halunnut liittyä joukon jatkoksi.
"Mutta mikä on neidin nimi? Itse olen Ankoku." Ankoku kysyi kävellen tuon vierelle hyvin tutkivan näköisesti. Moni joka hänet tunsi tiesi, että Yakuta ei ollut koskaan näin tuttavallinen kenenkään kanssa ensi näkemällä ainakaa ja Ankokun miehet vaihtoivat katseitaan keskenään, kuin olisivat puhuneet jotakin hiljaa toisilleen. Tämä oli uutta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Touko 2009, 16:46

Ada

Nyt kun Ada alkoi miettimään kaiken maailman huhuja mitä tästä kyseisestä porukasta oli kuullut, eivät nämä vastanneet hänen oletuksiaan ollenkaan.. hän oli odottanut että porukka olisi ollut astetta rumempia, sivistyneeseen keskusteluun kykemättömiä tappajia.. vaan toisin oli, ihme kyllä.
Pian mies esittelikin itsensä Ankokuksi ja kyseli siinä samalla Adan nimeä. Ada mietti hetken, hieroskellen samalla leukaansa, ennen kuin avasi suunsa.
"Ada Wolfe, tunnetaan myös nimellä Hukka" Ada vastasi, esitellen istensä ensimmäistä kertaa oikealla nimellään täysin tuntemattomalle.
miksi hän noin teki? Hänellä ei ollut aavistustakaan. Ehkä hän luotti tähän sen verran.. tuskin tuo nyt mitään voittoa tekisi Adan oikealla nimellä ja jos tekisi niin siinä vaiheessa Ada nostaisi hattua.. jos sellaisen omistaisi.

"no mutta.. minnekkäs matkalla? Lisää ruokaa hakemaan?" Ada kysyi koettaen kuinka paljon tämä mies puhuisi...
oikeastaan häntä alkoi kiehtomaan tämä poppoo yhä enenmmän ja enemmän.. halusiko hän mukaan? Sitä ei tiennyt, ei hän ainakaan sitä aikonut kysyä.. mutta jos tarjous tulisi, hän todellakin harkitsisi sitä. Siitä oli jo kauan kun Ada viimeksi oli kuulunut johonkin tiettyyn ryhmään.. siitäkin hän erosi koska ei tullut oikein toimeen muiden kanssa.. ihmissudet kun kantoivat hänelle monellakin taholla kaunojaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Touko 2009, 18:49

Ankoku Yakuta

Kyllä heillä nyt käytöstapoja sentää oli, sillä olihan suurin osa japanista kotoisin ja sen maan asukkaat tunnetusti kohteliasta väkeä. Lisäksi Yakuta pitää huolen, etteivät hänen miehensä alennu eläintten tasolle. Mutta kuitenkin Yakuta nyökkäsi pienesti Adan esittelylle nimensä suhteen ja tuumatessaan itsekseen mielessään, että tuo sopi tuolle hyvin. Etteikö häntä nyt sentään olisi yhtään kiinnostanut tuo varsin näpsäkän näköinen neitonen. Ainoa asia mikä nyt hieman häritsi oli tuon ihon väri, mutta oli sitä oudompiakin nähty ja rumempia. Onneksi tuo sentään pukeutui sävy sävyyn ihonsa kanssa. Ja se oli totta ettei hän tehnyt tuon nimellä yhtään mitään, ei ainakaan vielä. Eikä varmaan aikoisikaan.

"Ehei ystäväiseni, söimme jo..." Yakuta naurahti pienesti Adan kommentille, kun tuo ajatteli heidän etsivän vielä lisää popsittavaa. Ei todellakaan. Ja jos joku halusi vielä mässätä saisi hakea yksin, hän ei sitä estäisi.
"Leirille, halajatko mukaan vai?" Ankoku kysyi sitten kysyvästi kulmiaan kohauttaen Adalta. Hyvä, hyvä yksi soturi lisää ja suunnitelma etenee omaa hidasta tahtiaan. Niin kauan kaikki olisi hyvin kun ihmiset eivät saisi yhtäkään heistä kiinni ja vielä paremmin, jos nuo eivät tiedä heidän läsnäolosta mitään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Touko 2009, 19:29

Ada

no ehkä oli vain hyvä että nämä olivat syöneet jo.. Adalla ei ollut hajuakaan miten vaarallisia nämä veikot olivat, mutta hän tiesi että oma henkilulta saattoi olla vaarassa, kun näiden herrojen lähellä hyppeli. Ja ei, Adaa ei pahemmin huvittanut joutua suupalakis...
Leirille? hmm.. kai se olisi näkemisen arvoinen. ja jos ei muuta niin sittempähän Ada tiesi näiden leirin sijainnin.. paitsi saattoihan olla että he muuttivat leiripaikkaansa juuri sen takia ettei heitä voisi löytää niin helposti.. niin Ada ainakin tekisi.
"no tokkiinsa jos mukaan vaan saa änkeä." Ada vastasi lopulta virnistäen pienesti.
... oliko se muka näin helppoa ystävystyä? tätä täytyy kokeilla useammin! Tai no, kai se riippui siitä minkälaisen seruan kanssa yritti tulla toimeen.. yleensä Ada oltiin koitettu lävistää tai raadella kuoliaaksi.. mikä kertoi siitä ettei ihmisten tai ihmissusien kanssa kannattanut edes yrittää tulla toimeen.
Vielä ennen kuin Ada lähti ketään seuraamaan, hän varmisti ettei yhdelläkään Ankokun seurueesta ollut hevosta.. Ada kun kammoksui noita otuksia yli kaiken, tietyistä syistä.. mitään muuta hän ei kyllä tuntunut pelkäävän, joten oli astetta koomisempaa kun hän meinasi joka kerta saada slaagin kun hevonen liikkui lähistöllä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Touko 2009, 20:23

Ankoku Yakuta

"Saat toki, mutta sinua tullaan vahtimaan..." Ankoku tuumasi sitten astetta karummalla äänen sävyllä, joka oli melkein niin kylmmä että se olisi varmasti jäädyttänyt kuulijan. Onneksi ei ollut niin. Hän toki kykeni jäädyttämällä tappamaan, mutta ei nyt sentään pelkästään puheella. Hän tarvisti jäädyttämiseen kontaktin uhriin jollakin muulla tapaa. Kaikkein mieluiten lihallisen se oli nopein ja tappavin.
Eikä heillä yhdelläkään ollut tällä kertaa hevosta mukanaan, mutta kyllä heillä muutama oli olemassa, mutta ei tavallisia. Demoni hevosia, nopeampi kuin tavalliset kaakit ja pari osasi jopa lentää, sekä muutaman hassun erikois tempun. Sääli vain, että nuo olivat yhtä tyhmiä kuin normaalit kaakit.

Sitten puolikas lohikäärme lähti kävelemään mitään sanomatta kohti arojen laitaa miesten lähtiessä seuraamaan perässä ja ilmeisesti Adakin. Jonkin matkaa käveltyään hiljaa Yakuta vilkasi Adaan avaten suunsa: "Aijotko ihan joukkoihin asti liittyä, vai tuletko vain pika visiitille?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Touko 2009, 20:56

Ada

Ada oli saada kiksit Ankokun jäätävästä äänestä! Normaali henkilö olisi jo ollut paskat housussa ja pelännyt henkensä puolesta, mutta Ada oli aina rakastanut tappavan, murhaavan, jäätävän tai uhkaavan kuuloisia ääniä miehillä! Tämähän parani paranemistaan.
Lopulta lähdettiin liikkeelle.. Ada vilkaisi nopeasti muut miehet läpi, ennen kun hyppeli kävelemään Ankokun vierelle. näköjään mentiin aroja kohti.. no, Ada oletti että nämä tiesivät mitä vaaroja Aroilla oli, joten hän jätti sanomatta itsestään selvyydet ja käveli kiltisti Ankokun vierellä, kun tämä pamautti ilmoille kysymyksen jota Ada oli salaa toivonutkin.
Ada vilkaisi Ankokuun ja raapi mietteliäänä hetken poskeaan.
"totta kai joukkoihisi liityn, jos minut sinne hyväksytään. Mitä tulee taitoihin niin ammatiltani olen palkkamurhaaja, joka on tehnyt yli sata keikkaa ja säilynyt tähänkin asti hengissä.. päättele siitä pätevyyteny..." Ada kertoi... oikeastaan se olisi aivan mahtavaa jos hän saisi liittyä Ankokun joukkoihin! Vihdoinkin hänellä olisi seuraa.. ja jotain muutakin tekemistä kuin vain hoitaa keikkoja ja nukkua. Sitä hän ei tietänyt mitä vaadittiin jotta pääsisi näiden joukkoon.. kai jonkinlainen testi? Vai oliko se näinkin helppoa että puhumalla pääsi mukaan.
Näin innoissaan Ada ei ollut ollut moneen vuoteen.. nyt alkoi tapahtua.. eikä hänen uusi tuleva "pomokaan" ollut pahemman näköinen..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Touko 2009, 21:02

Ankoku Yakuta

Kyllä hän tiesi jo arojen vaaroista sillä oli kerran ihan henkilö kohtaisesti joutunut oman lajin edustajansa hyökkäyksen kohteeksi. No siinä oli sitten käynnyt niin päin, että Yakuta oli lävistänyt tuon rinnan jääpuikolla ja tuo oli päätynyt hänen sekä hänen miestensä ruokapöytään ja oli hyvää muuten ollutkin. Ihan alkoi tekemään mieli lisää.
"Ei hassummin, mutta se ei vielä vakuuta... Niin ikävää kuin se on." Yakuta kertoi sitten Adalle mitä mieltä oli tuon taidoista. Hänen joukoissaan oli pari palkkamurhaajaa jo ja nämä ovat likimain selittäneet saman tarinan kuin Ada. Siksi se ei vakuuttanut lohikäärmettä.
"...Mutta kyllä sinä mukaan pääset, jos niin kovasti haluat. Mutta, mutta pettureita en siedä ja varmaan arvaatkin mitä näille tapahtuu. Loput yksityiskohdat selitän leirillä." Yakuta sitten selitti kuin asia olisi ollut itsestään selvä asia ja hänelle se oli. Jokainen tulokas saisi saman kohtelun, eikä tuota välttämättä aluksi oikein huolita jengiin... Mutta kyllä se siintä kun Ada vain löytäisi paikkansa hänen riveissään.
"Olet tämän saaren asukkeja? Tiedätkö mitään ihmisten kylästä?" Yakuta sitten kysyi astuessaan arojen reunoille katsellen taivaalle niinkuin muutkin... Ei mitään, vielä. Varovainen silti pitäisi olla, hän ei halunnut menettää yhtään miestä sillä heitä oli liian vähän sortamaan ihmisiä polvilleen. Noilla oli tiukka puolustus linnan muureineen, mutta toki sitä voisi aina henkisesti sortaa. Se ei ollut kiellettyä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Touko 2009, 21:24

Ada

Ah, tätä Ada oli odottanutkin. Se mitä Ada juuri kertoi ei vakuuttanut Ankokua. Hyvä niin! Jos tuo olisi miehen jo vakuuttanut niin Ada olisi nauranut päin naamaa ja jättänyt asian sikseen niikseen, painellen omille teilleen. Joten Ada nöykkäsi osoittaen näin että oli ymmärtänyt Ankokun sanat. Tästähän voisi tulla jopa kivaa.. totta kai se veisi aikaa sopeutua ja sulautua joukkoon, mutta sen ajan Ada oli valmis taistelemaan päästäkseen määränpäähänsä. Pitkästä aikaa hänellä oli jälleen tavotteita..
Ankokun seuraava kysymys sai Adan miettimään asiaa hetken, mutta kohautti sitten olkapäitään.
"koko ikäni täällä olen asunut enkä pahemmin muualla käynyt.. Ihmisten kylässä ei ole mitään erikoista meneillään.. paitsi kuulin huhuja että viereinen valtakunta olisi lähettämässä sotilaallista tukea tässä lähiaikoina.. plus joku kajahtanut friikki yritti tappaa kuninkan vähän aikaa sitten, tiedä sitten mitä tuonkin päässä liikkui" Adan vastasi vilkaisten Ankokuun, huomaten tämän katselevan taivaalle siinä missä muutkin. Ada tuhahti pienesti ja vilkaisi kirkkaalle tähtitaivaalle.
"ei ne tähän aikaan liiku vielä.. vasta keskiyön jälkeen." Ada huomattui viitaten lohikäärmeisiin.. niitä ei todellakaan nähnyt aroilla kovinkaan usein ennen keskiyötä.. paitsi jos niillä oli todella nälkä!
Ada oli huomannut sen ja hän puhui nyt moooonen vuoden kokemuksella.. vampyyrina sitä kerkesi ajan mittaan pistämään huomioon kaikki pienetkin asiat.
"no, mitä se vaatii että pääsee pikku perheeseenne mukaan?" Ada kysyi lopulta laskien katseensa taivaalta takaisin Ankokuun.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Touko 2009, 19:17

Ankoku Yakuta

Se miksei Adan sanat eivät häntä vakuuttaneet... No se johtui siintä, että tuo ei välttämättä olisi kovinkaan hyvä ryhmätyössä, vaikka olisi kuinka taitava muuten. Hänen joukoissaan tarvittiin ryhmä ymmärrystäkin hyvin paljon, sillä jos yksi mokaa kaikki on pilalla ja se joka sen pilaa joutuu nopeasti mollauksen kohteeksi. Eikä hänkään kyllä törppöilijöitä katso hyvällä, ainakaan kovinkaan pitkään. Kyllä hän muutaman kerran voi katsoa sen läpisormien, mutta kun se alkaa käydä ihan jokaisella keikalla ja saman hepun tekemänä.... Hänen on pakko puuttua ja sanoa tuolle muutama valittu sana. Toinen seikka onkin sitten se että hän ei luottanut tuon sanoihin, kuka tahansa voi väittää noin hänelle suoralta kädeltä. On niitäkin nähty ja nämä ovatkin sitten kuolleet muutaman viikon sisällä omaan yli arviointiin. Ai, eikö hän sitten ole itserakas? Oli ehkä, mutta hän tiesi ja tunsi taitonsa eikä mennyt yli arvioimaan niitä turhaan. Hän tiesi kyllä rajansa, kun sellainen vastaan sattui.

Sitten Ada kertoikin hänelle miten ihmis kylässä meni ja naurahti kuivasti kun tuo kertoi jonkin torvin hyökkänneen kuninkaan päälle ja ihan yksin vielä. Ihailtavaa rohkeutta, mutta samalla erittäin tyhmää ottaen huomioon että tuo oli saanut varmasti koko linnan päällensä. Mutta sitäkin mielenkiintoisempi oli uutinen siintä, että naapuri valtakunta aikoisi lähettää tukea. Mitäpä jos vähän sotkisi noiden suunnitelmia? Haltijat ja sitä kautta hänkin hyötyisi siintä. Askeleen lähempänä tavoitetta.
"Enpä tiennyt... Olemme vasta varsin uusia täällä." Yakuta kertoi kun Ada tuumasi etteivät hänen sukulaisensa vielä liikkeellä olleet. Siltikin pitäisi olla varuillaan. Ei sitä koskaan tiedä.
"No ollaampas sitä hätäistä... Saat tietää sen vasta kun olemme perillä." Sitten lohikäärme hiljenikin loppu matkaksi täydelliesti, tämä ei ollut oikea paikka puhumiseen. Puillakin saattoi olla korvat.

Hiljakeen yön pimeydessä Yakuta johti miehensä arojen läpi metsään ilman suurempia ongelmia... ja siinä vielä jonkin matkaa pohjoiseen, kunnes Ankoku pysähtyi keskelle ei mitään- avaten sitten pienellä käden heilautuksella maan auki, josta johti portaat alas. Niin tosiaan he olivat vaihtaneet leiripaikkaa jo monta päivää sitten ja paljon parempaankin paikkaan... Viimekertainen oli ollut vain ensihätäinen, eikä tätä piiloa noin vain löydetäkkään. Eikä sisäänkään päässyt ihan tavallinen pulliainen.
"Tervetuloa matalaan majaamme." Yakuta hymähti ja lähti kävelemään Adan edellä alas valtavaa luolaan, jossa olisi ollut tilaa vaikka kokonaiselle armeejalle ja niin oli tarkoituskin. Heillä olisi aikaa odottaa vaikka satoja vuosia mahdollisuutta tuhota ihmis asutukset- elleivät sitten suippokorvat ehdi ensin ja jos ehtivät hän ehdottaisi että hän saisi linnan raunioista itselleen ja joukoillensa turvapaikan. Ei hassumpi ajatus, mutta jos haltijat eivät suostuisi hän ottaisi sitten väkisin.
Luolan valaistaminen kävikin sitten perinteisesti tulella keppien nokassa. Pimeyden olennot kun eivät täys valaistusta tarvineet. Luolasta löytyi jopa lähdekkin, joka pulppusi kirkasta vettä, mutta se oli vasta luolan perällä. Se ei näkynyt tähän. Niin tosiaan tämä oli luola, jonka suu aukko on kuitenkin romautettu alas, ettei tänne eksyisi ylinmääräisiä.

Kun viimeinenkin mies oli päässyt sisään ja kävelleet omille teillensä Ankoku sulki aukon huikaten Adan seuraamaan itseään. Hiljaisena Yakuta sitten johdatti tuon omaan majaansa... Hän halusi puhua tämän kanssa kahden kesken. Sisään päästyään Ankoku kehotti tuota istumaan jos suinkin halusi ja itse laski valtavan miekkansa nojaamaan seinää vasten omalle paikallensa.
"Näin ensin: Miksi haluat liittyä meihin? Mikä kiinnostamaan?" Lohikäärme kysyi ensinmäisenä istahaten tuolille istumaan ja sytytti silkalla sormen heilautuksella muutaman kynttilän palamaan valaistakseen hieman pimeää kotiaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Touko 2009, 10:42

Ada

Mjeh, Ankoku ei suostunut kertomaan sen enempää ennen kuin oltiin perillä. Sinänsä ymmärrettävää, eihän sitä keskellä kirkasta yötä voinut toitottaa kaiken maailman salaisuuksia ilmoille ja kuten sanottu, puillakin oli korvat... paha vain etteivät nämä puhuneet, muutenhan puilta olisi voinut kuulla vaikka mitä. Tosin Ada oli kuullut että metsänhenget pystyivät keskustelemaan puiden kanssa, mutta ei hän siitä sen enempää tiennyt.. saatika välittänyt.
Loppu matka käveltiinkin täydellisessä hiljaisuudessa. Siinä ohimennen Ada tutki paremmin tätä porukkaa, eivätkä he päällepäin näyttäneet mitenkään erikoisilta.. verrattuna siihen mitä näki pimeässä paikassa. Siellä jos jossain liikkui äärimmäisiä friikkejä, mikä taas oli täysin normaalia siellä asuville.
pian he pysähtyivätkin keskelle ei mitään, mikä sai Adan kohottamaan kulmiaan, mutta sitten Ankokun avasi käden heilautuksella maan auki, josta paljastui portaat alas. Kätevää, erittäin kätevää.
Ada naurahti pienesti ja lähti seuraamaan Ankokua kun tämä oli toivotellut hänet matalaan majaansa. Alhaalla oli suuri luola, mikä oli selvästikkin suurempi mitä nämä tarvitsivat.. oliko heitä tulossa lisää? jännää..

Jokainen lähtikin sitten omille teilleen. Ada seurasi Ankokua tämän huikatessa hänelle. He saapuivat - mitä ilmeisemmin - Ankokun omaan pikku pirttiin ja Adahan iski takamuksensa alas Ankokun sitä ehdottaessa. Kotoisaa, joskin Ada ei pahemmin luolan sisällä ollut oleillut.. kai tähänkin tottuisi? Ainakin täällä oli tarpeeksi hämärää.
Sitten Ankokun avasikin suunsa ja pamautti ilmoille kysymyksen, mitä Ada oli odottanut.
"mikä kiinnostamaan? Ei oikeastaan mikään, kunhan vain uteliaisuuttani perässäsi roikun. Teistä on liikkunut paljon huhuja, en sitten tiedä mitä niistä pitäisi uskoa.. toiset sanovat että olette täällä itse kolmen vanhimman käskystä, toiset sanovat että olette tulleet tuhoamaan haltijat ja toiset sanovat että olette tulleet tuhoamaan ihmiset.. ja loput eivät sitten tiedä teistä hönkäsen pöläystäkään.. jote kysymys kuuluu, mitä hittoa te teette Cryptissä" Ada aloitti papattamaan... ei ehkä paras tapa aloittaa keskustelua? Ehkä, ehkä ei, mutta Ada halusi tietää näiden motiivin.. kai sellainenkin oli, muuten Ada ei olisi osoittanut näille minkäänlaista kunnioitusta.. motiivittomat tolvanat olivat hänenmielestään maailman turhinta joukkoa!
"ja se miksi haluan liittyä teihin tällä tiedonmäärällä.. no, sanotaan että asia kiinnostaa. tosin sekin saattaa muuttua sen myötä mitä sinä nyt selität teidän aikeistanne" Ada lisäsi laskien katseensa katosta takaisin Ankokuun.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron