Kirjoittaja suskari » 11 Touko 2009, 16:09
Ghost
Taivas punersi auringon alkaessa laskea jo maillensa, ihmiset alkoivat jo palailla koiteihinsa tai ainakin ne joilla sellainen oli. Ne joilla ei sellaista ollut olisi seuraava yö varsinaista taistelua hengestään viilenevässä ilmassa. Vain vahvimmat selviäisivät ja heikot taas... kuolisivat surutta ilman että kukaan jäisi kaipaaman. Luonto karsi aina heikoimmat ensinmäisinä ja vahvimmat saisivat elää.
Mutta nyt oli ihmisten kylään uskaltautunut jotakin huomattavasti massasta poikkeavaa. Mikä paistoi varmasti monien metrien päähän. Iho oli valkea kuin mies olisi käynnyt hetksi sitten kalkki kylvyssä, mutta se ajatus unohtui hetkessä kun tämän nuoren pojan näköinen miekkosen toinen puoli kasvoista ja toinen käsi oli musta- musta kuin yö. Eikä siinä kaikki herran toinen käsi oli täysin puhdasta luuta. Ei minkään näköistä lihaa päällä vain luuta, joka kertoi hyvinkin paljon jo herran lajista. Hän oli kuollut ja kuuluisi ihan muualle kuin tähän tallustelemaan, mutta kiitos erään velhon hän nökötti tässä. Aika perse homma tämä.
Repaleinen takki heilui hennossa tuulen vireessä kun Ghost astui pitkin ja vankoin askelin eteepäin tarkaillen eri parsilla silmillään jokaista liikkuvaa mikä ikinä liikahtikin. Hänellä oli tylsää... ja sekös tiesi vain yhtä asiaa!! Hänen olisi pakko tuhota jotakin, että saisi tekemistä. Hulluako? Voipi olla, mutta hän oli ollut eläessäänkin hieman mielenvikainen psykopaatti, eikä päässyt siintä kuolemankaan kautta eroon. Sääli... Ja hän kun oli sitä niin toivonut... ja paskat! Näin oli hyvä.
Edestä alkoi kuulumaan askelia, oikeastaan hevosen laukkaa kun kaviot hakkasivat tasaisesti kivistä tietä vasten. Ghost nosti katseensa lähestyvään yksinäiseen ratsastajaan hyvin tympääntyneen näköisenä ja näytti katsovan jonnekkin eteensä tuon ratsastajan ohi... Taisi olla muuten vartija? Mitäpä väliä? Aave pysähtyi ja antoi tuon miehen tulla kaikessa rauhassa lähemmäs ja kesken matkan tuo veti miekkansa. Aikoipa sitten ilmeisesti tappaa hänet, jotta saisi palkkaa pussiinsa. Gohts tuhahti ja veti valkoisen katanasa tupista niin että terä välähti viilto liikkeen muakana, kuin salama olisi iskenyt taivaalta. Hevonen kaatui maahan kuolleena rintakehä aukinaisena veren lentäessä... Gohst taas vaikutti ksekittyvän sillä hetkellä enemmänkin verisen katanansa katseluun.
"Voih, se meni likaiseksi." Ghost tuumasi kaksin kertaisella äänellään, joka kuulosti ihan siltä kun kaksi olisi puhunnyt yhtä aikaa... Hetken aave oli hiljaa kovin vakavana, mutta repesi sitten rätkättämään kuin hullu ihan tyhjälle. Ei hän itsekkään tiennyt mille nauroi, mutta vakavoitui nopeasti kun vartija parka näytti pompanneen pystyyn ja koitti varrastaa häntä keihääseen. Ghots kyyristyi ja tuikkasi katanansa vartijan mahan läpi vetäen sen sitten irti. Mies oli maassa ja Ghost suoristautui nostaen luuranko kätensä hieman ylemmäs ja ikään kuin kutsui hevosen ja miehen sielut luoksensa. Kaksi valkoista valo palloa ilmestyi ruumiista ja tulivat kiltisti Ghost-sedän käteen josta nuo imeytyivät hänen sisäänsä. Hän pärjäisi taas jonkin aikaa ilman.