Ada
nah, kyllähän Adakin näistä urbaani legendoista oli kuullut, tosin sen version ettei vampyyrit pystyneet ylittämään virtaavaa vettä.. pah, hyvinhän joen yli heilahti. Vain vanhoja uskomuksia.. tai kai niitäkin lajeja vielä oli, tosin sitä Ada ei vielä ollut keksinyt mikä näitä esti hyppäämästä edes pienen puron yli.
tyttö hyvä.. Ada naurahti pienesti tuolle sanonnalle, siitä oli jo pitkä aika kun joku häntä oli tytöksi sanonut. Nainen hän enemmänkin oli muiden silmissä. Syystäkin.. Harvalla tytöllä oli tällaisia rintavarustuksia.
Ada katsoi Ankokua pitkään kun tuo pamautti olevansa lohikäärme! No jo oli, parhaimman näköinen lohikäärme mitä Ada koskaan oli nähnyt! Muodonmuuttaja mitä ilmeisemmin.. Adalla kävi kyllä mielessä kysyä miksi tuo ei sitten ollut lohikäärmemuodossaan, mutta jätti sitten kysymättä..
Sitten Ankoku lähti kävelemään poispäin ja Ada totta kai kuuliaisena perässä. He saapuivat melko pimeähköön käytävään, joka oli valaistui vain muutamalla soihdulla. Kotoisaa..
"tämähän on täydellinen piilopaikka.. ja ei ainakaan ole aurinko vaarana. Eikä seurassakaan ole mitään valittamista." Ada vastasi Ankokun kysymykseen kävellessään tämän rinnalle.
"kuule, pystyykö toiseen ottamaan yhteyttä ajatuksenvoimalla, vaikka tuo nukkuisi?" Ada kysyi sitten virnistäen jälleen vahingoniloisesti.
siinä heidän kävellessään Ada kerkesi miettimään paremmin mitenköhän täällä nukuttiin? Todennäköisesti nämä olivat yöeläjiä, mikä oli vain hyvä.. nukuttiinkohan täällä sängyissä vai ihan pelkällä lattialla? Vai riippumatoissa.. Ada itse piti eniten riippumatoista, mutta silti vampyyrinä hän ei voinut olla vastustamatta ruumisarkkuja.. ne vasta olivatkin mukavia paikkoja nukkua, ei ainakaan kukaan pääsisi yllättämään.. saatika iskemään vaarnaa sydämeen jos nukkui kädet rintakehällä.