Varas ottaa kaiken minkä haluaa || Animedog91

Rannan tuntumassa on useita vaarallisia karikkoja. Osaa ei ole edes kartoitettu vieläkään. Seireenit tapaavat laulaa näillä karikoilla, houkutellen kokemattomia ja varomattomia merimiehiä surmansuuhun.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Touko 2009, 19:17

Splinter

Splinter pääsi karkuun, ja onnistui jopa saamaan toisen perääntymään jokin matkaa, joka oli pienoinen saavutus. Jäljelle jäi ihan pieni naarmu, mikä tuskin haittaisi edes kärpästä. Silti se tuntui häiritsevän varasta, ja suunnatomasti. Splinterin ilonhihkaisu omassa päässään muuttui tyypilliseksi O-ou äänähdykseksi, kun rosmon ilme muuttui yllättäen. Poika kalpeni jo valmiiksi. Nyt ei kunnian kukko laulanut, eikä mikään muukaan kohta, ellei Splinter osannut juosta nopeammin, tai teleportata jollain muulla keinolla kuin peilillä. Joka paikka oli tulessa, se tukahdutti ja painoi joka puolelta. Splinter yritti haukkoa henkeä, mutta saikin vain kuumaa ilmaa keuhkojaan pistelemään.
'Karkuun, äkkiä, mitä kautta?', pakokauhu alkoi vallata pojan mieltä. Hän ei ollenkaan pitänyt tulesta, varsin hyvästä syystä... Tuli poltti kaiken tieltään, tuhosi, tappoi, murhasi. Splinter ei meinannut saada yhtään ideaa, kunnes huomasi 'tulikaton' puuttuvan. Se oli varmaankin ainut oljenkorsi, ja siitähän hukkuva piti kiinni: Hän muuttui kotkaksi, käytti kuumaa ilmaa yödykseen ja kohosi ilmaan. Toinen käsi (tai pikemminkin siipi) oli revetä tuskasta siinä kohin, mutta pojalla riitti sisua, kun oli tarve. Tosin tuo purki loitsunsa jälleen varsin nopeasti, kunhan oli päässyt kauemmas ensin.
"Polttaa!", hän huudahti heti, ja nosti toista jalkaansa katsoakseen, ettei se vaan palanut.
"Mikä ihme oikein olet, joku ylisuuri sisiliskoko?", hän vielä jatkoi, eikä sitten millään myöntänyt, että äsken oli ollut ahtaat paikat. Sanonta 'ylisuuri sisilisko' oli vanhaa perua eräästä kirjasta, jonka Splinter oli selannut pikaisesti. Tietystikkin se tarkoitti lohikäärmettä...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Touko 2009, 21:22

Ankoku Yakuta

Ei hassumpi idea käyttää tuota kotka muotoa pois pääsemiseen liekki haudastaan, mutta ei se vielä tuota tulisi pelastamaan. Ei todellakaan. Ankoku naurahti julman kuuloisesti pojan hyppelyille kuumasta. Miten huvittavaa, hyvä ettei revennyt nauramaan siltä seisomalta. Ankoku kuitenkin pidätteli nauruaan sisällään ja tyytyi rätkättämään tuolle vain ja ainaostaan mielessään.
Sisilisko vai? Ettäs kehtasi! Kuitenkin Yakuta piti päänsä kylmänä ja vastasi pojalle pienesti naurahten: "Voipi olla?" Kyllä hän sentään tajusi, että tuo yli iso sisilisko tarkoitti lohikäärmettä, eli tässä tapauksessa häntä.
Mitään enää sitten puhumatta Ankoku hyökkäsi jälleen, mutta katoisi kesken hyökkäyksen ilmestyen tuon kakaran taakse, purkautti lihaksikkaan ja voimakkaan häntänsä ulos ja nappasi sitten pojan pillistä kiinni hännällään nostaen tuon ilmaan hymyillen kuin itse piru konsanaan.
"Shakki ja matti... poju hyvä." Ankoku tuumasi hymyn hälvetessä hänen kasvoiltaan pikku hiljaa. "...Vai vielläkö haluat jatkaa?" Ankoku kysyi ja toi pojan lähemmäs itseään jääden tuijottamaan tuota silmiin yhdellä ja ainaolla silmällään. Hän ei edelleenkään tappaisi poikaa, kunhan vähän leikkisi tuon kanssa.

//Toivottavasti pieni hitti ei haittaa (muutan kyllä teksitä jos ei käy)//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Touko 2009, 21:37

Splinter

Splinterillä oli muutenkin hankalaa, vaikka olo olikin nyt kevyempi: Vaatteet sentään olivat kuivuneet. Varas vastasi, ja Splinteriltä meni tajuta asia. Hei hetkinen, toinenhan käytti hänen heikkoa hetkeään hyväksi, ja vieläpä törkeästi! Splinter yritti hädissään saada vielä yhden puikon aikaiseksi, mutta ei ehtinyt: Häntä kuristettiin. Poika siirsi kätensä automaattisesti sille jollekkin, ettei häntä ihan kokonaan puristettaisi kasaan, mutta käden alle osuikin jotain suomuista... Splinterin silmät laajenivat jonkinverran, tajutessaan ettei hän todellakaan otellut ihmisen kanssa, vaan lohikäärmeen. Toinen mutisi jotain shakista, ja Splinter ainoastaan irvisti vastaukseksi. 'Sattuu!', ainoa ajatus päässä... Panta esti tietysti minkäänlaisen hiertymän ilmestymisen, mutta jonkinlainen jälki siihen varmasti tulisi. Onneksi panta oli pehmeä...
Varas jatkoi puheluaan, muttei Splinter voinut pahemmin puhua juuri nyt, kun yritti pidättää henkeään. Vastaukseksi pystyi ehkä tulkitsemaan pienen sanan, jonka huulilta muodostettiin: "En"

[[Eihän se haitannut, jouhevastihan tää eteni sen ansiosta ^^ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Touko 2009, 22:39

Ankoku Yakuta

Vastaus oli siis kielteinen, hyvä ei aina kannata luovuttaa ja se taas tarkoitti sitä että Yakuta jatkaisi tuon kakaran kiduttamista niin kauan kunnes tuo anelisi häneltä armoa... tai sitten luikkisi häntä kopien välissä karkuun. Ankoku tapitti poikaa hetken silmiin varsin apaattisella ilmeellä, kunnes nakkasi tuon ilmaan ja lähti syöksymään perään koittaen ensin potkaista tuota ala selkään polvellaan, sekä samalla sitten lyödä työtä kyynerpäällä mahaan mahdollisimman voimakkaasti. Lopuksi vielä kunnon isku hännällä poikaan, osui tai Ankoku laskeutui maahan jääden tuijottamaan poikaa aloiltaan hiljaa hännän heiluessa edes takaisin miehen takana kuin valtava ruoska, mikä olisi valmis repimään lihaa ja nahkaa irti uhrinsa selästä.

Hetken Ankoku oli aloillaan, mutta nosti sitten toisen kätensä ilmaan kasvojensa tasolle kämmen puoli maata kohden. Lohikäärme loi kaksi kappaletta teräviä jääpuikkoja viereensä ja päästi ne nuolten tavalla matkaan koittaen ihan armotta osua tuohon. Jos tuo kuolisi niin hän sanoisi sitä vain vahingoksi... Ei hän tahalleen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Touko 2009, 22:53

Splinter

Splinter ehti jo pelätä hetken, että toinen vain kuristaisi hänet siihen paikkaan. Mutta ei, hänet vain heitettiin ilmaan, ja Splinter yritti nähdä, missä varas oli. Samassa tuo potkaisi ja löi samaan aikaan. Ilmat pusertuivat ulos, ja poika sulki silmänsä heti perään. Mikä ihme tuo oli, kun pystyi liikkumaan noin nopeasti? Häntä iski heti perään, ja poika paiskautui maahan niin että tanner tömähti. Poika veti itseään hiukan kippuraan, kun vatsaan sattui niin julmetusti... Samalla hän yritti toisella kädellään saada niitä puikkoja tehdyksi. Toinen loi omansa, ja Splinter laukaisi omansa samaan aikaan. Tietysi Splinterin oli pienempiä, mutta sai kun saikin niillä hieman toisten puikkojen kurssia muutettua, ettei häneen osunut. Hän veti itsensä maata vasten, ja kierähti siitä sitten sivulleen. Hän tunsi kuinka viereen oli räjähtänyt puikko... Ja samalla hän itse putosi jonnekkin. Hiekalle. Karikon rannantuntumalla, oli korkeita kiviä hiekan välissä. Splinter pystyi kuvittelemaan millainen surmanloukku tämä olisi nousuveden aikaan... Nousuvesi... Splinterillä välähti, mutta hänen olisi houkuteltava varas ensin kivien väliin. Hän kompuroi pystyyn, ja otti muutamia askeleita. Hyvä, jalat toimivat,v aikka rankkaa tekikin. Mutta periksi ei annettu! Splinter lähti juoksemaan kiviä pitkin, pitäen edelleen oikeasta kädestä kiinni. Hän etsi tiettyä paikkaa. Tälläisiin paikkoihin yleensä kerääntyi vettä, ja yleensä niin pyörivät kivet kuin vesikin loi kuoppia pehmeään hiekkaan. Kuoppa täyttyi myöhemmin taas hiekalla. Mutta jos sinne ilmestyi tarpeeksi vettä hiekan suhteen, syntyi näkymätön juoksuhiekka-ansa! Sellasita Splinter etsi, hän oli tottunut suonsilmäkkeisiin, ja siis myös juoksuhiekkaankin. Harjaantunut silmä tunnisti kohdat heti, mutta varas ei ehkä tiennyt sitä... Splinter luotti siihen ainoaan asiaan, jonka tiesi osaavansa hyvin. Lopulta hän löysikin sellaisen kohdan, mutta siitä ei pystynyt kertomaan, kuinka syvä se oli. Se saattoi olla kolme metriä, tai sitten ihan vain parikymmentä senttiä. Vain kokeilemalla sen sai tietää... poika toivoi edes hidastavansa miestä tällä tempulla: Hän juoksi hiekan yli (kiito keveän painonsa), ja jätti tahallaan verijälkiä seuraavan kulman taakse. Lankeisiko varas ansaan? Splinter jäi sydän tykyttäen odottamaan...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Touko 2009, 12:05

Ankoku Yakuta

Ankoku hymähti kun poika onnistui juuri ja juuri väistämään hänen jääpuikkonsa, tippuen kuitenkin alas hiekalle. Lohikäärme hymähti ja lähti kävelemään hitaasti tuon pojan putoamis paikkaa kohden kurkaten sitten kivien päältä alas. Kulmat kurtistuiat aavistuksen mietteliäästi ja häntä heilui edestakaisin miehen takana kuin kissalla joka vahtasi hiiriä kolostaan ulos. Minne poju oli oikein hukkunut? Ei leikki vielä ole ohi, ei ainakaan jos häneltä kysytään. Pienen tarkastelun jälkeen mies huomasi paikaltaan maassa verta. Kuka typerys jättää noin selkeän veri vanan, jos haluaa kerta piilotella? Tyhmä mikä tyhmä.
Mitään sitten kummemmin miettimättä lohikäärme hyppäsi alas likimain äänettömästi ja lähti seuraamaan veri vanaa hiljalleen mitään suurempaa kiirehtimättä laisinkaan, saati siiten minkään näköistä epäilyä, että käveli suoraan petolliseen ansaan hiekassa.

Sitten se tapahtui hiekka petti alta ja imaisi hänet mukaansa, mies upposikin sinne melkein kainaloihinsa asti. Onneksi ei yhtään syvemmälle. Helvetti! Ja Ankoku manasi tätä mielessään pahemman kerran... Hän kyllä oli tietoinen näsitä salakuopista rannoilla, mutta ei nyt älynnyt ajatella niin pitkälle. Mutta voisi hän käyttää tätä hyväkseenkin, kyllä hän täältä pois pääsee... Mutta näin saisi ainakin pojan lähemmäs itseään ja hän vetäisi tuon tänne pää edellä! Se olisi ihan varmaa!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 21 Touko 2009, 17:18

Splinter

Splinter kuunteli hiljaa paikoillaan, joko tuolla tapahtuisi jotain. Kohta kuuluikin jonkinlainen ääni, imaisu... Olikohan varas painavampi miltä näytti? Splinter tuli kulman takaalta varovaisesti, ollen kädenmitan päässä miehestä.
"Voin auttaa sinut sieltä pois...", poika sanoi ollen edelleen mahdollisimman kaukana, ettei toinen vain nappaisi häntäkin sinne, mutta sen verta lähellä ettei tarvinnut huutaa miehelle.
"Vai haluatko hukkua kun vuorovesi vaihtuu?", hän vielä kysäisi, vilkaisten merelle päin. Jos tuo nyt jäisi kiinni tuohon pidemmäksikin aikaa, ja vesi nousisi, tuolla ei olisi enää toivoa, ellei osaisi pidättää hengitystään muutamaa tuntia putkeen. Poika ei kuitenkaan osannut jättää miestä siihen, vaikka tuo olikin varastanut, ja ilmeisesti yritti vielä tappaa hänet siihen perään.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Touko 2009, 17:51

Ankoku Yakuta

Sieltähän nurkan takaa poika tulikin kuin pieni hiiri, joka oli paossa kissaa, joka nyt vain sattui olemaan jumissa... Muttei kauaa hän kyllä ottaisi itsensä irti täältä. Pojan sanat saivat kuitenkin Ankoku katsomaan tuota kysyvästi ja hieman epäillenkin. Eikö tuo haluakkaan tappaa häntä nyt kun olisi yllättävän hyvä tilaisuus, jos tuo poika olisi tarpeeksi nopea tuo voisi lävistää hänet jääpuikolla. No eihän hän nyt siintä kupsahtaisi, mutta se heikentäisi jonkin verran kun verta valusi ulos hänestä, joka tunnettiin myös elämän eliksiirinä. Mutta ilmeisesti ei sitten halunnutkaan. Tietäisipä vain kuinka tyhmän tempun tekisi kun hänet säästäisi. Tämän saaren ihmiset tulevat olemaan historiaa, samoin haltiat jotka Yakuta kuitenkin ehkä päästisi vain karkoittamisella tai jos eivät hyvällä suostu nin sitten pahalla.

"Tsih, taidan päästä ihan itsekkin." Ankoku tuhahti ja alkoi sitten keskitymään ympärillänsä olevan veden ja hieka sekoituksen jäädytämiseen niin että meriveden jäätyessä tuo nosti hänet ylös itsekseen ansasta. Siihen ei kauaa nokka tuhissut ja Ankoku oli taas kovalla maaperällä. Lohikäärme jäikin sitten tuijottamaan poikaa hiljaa, joka näytti saaneen jo nokkiinsa aika pahasti. Se riitti ja Ankoku nakkasi tuolle laukkunsa takaisin, kääntyi ja lähti kävelemään pois päin mitään enää pahemmin sanomatta. Leikit on leikitty ja hänen pitäisi jo alkaa palailla takaisin tukikohtaan. Häntä varmasti jo kaivattiin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 21 Touko 2009, 18:03

Splinter

Poika seisoi hiljaa paikallaan, kun varas saikin itsensä ylös ilman apua. Kannatti kuitenkin kysyä, jos tuo ei olisi sittenkään päässyt itsekseen ylös. Lohikäärme jäi tuijottelemaan Splinteriä hetkeksi, joka taas yritti kääntää katsettaan pois, samalla kun tarkkaili maastoa. Jos tuo saisikin päähänsä hyökätä taas, niin pitäisi tietää, mihinkä suuntaan kannattaisi juosta. Ajatus katkesi, kun laukku lensi takaisin oikealle omitajalleen. Poika painoi laukun rintakehäänsä vasten, yrittäen tunnustella, oliko kaikki salataskut ja niihin piilottamansa hampaat vielä siellä. Olihan ne, mutta toisen hiljainen häipyminen alkoi mietityttää poikaa. Oliko tämä ollut vain joku hauska leikki? Ehkäpä tuolle, mutta Splinterille tässä oli ollut kyse enemmästäkin. Hän oli yhä elossa, ja hänet oli jätetty henkiin. Splinter kurtisti kulmiaan, ja päätti huikata sitten vielä varkaan perään jotain:
"Hei! Mikä nimesi on?"
Poikaa kiinnosti tämä... Varsinkin kun muisti, että tuokin käytti jää-loitsuja tulen seassa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Touko 2009, 06:49

Ankoku Yakuta

Yakuta veti häntänsä takaisin sisäänsä siinä pois kävellessään ja oli vetämässä siipiään esille kun takaa kuului pysäyttävät sanat. Poika oli jälleen avannut suunsa. Ankoku pysähtyi toisen kysymyksen myötä ja kääntyi hidastelluisti tuota miehen alkua kohden, jääden tuijottamaan tuota kullan värisellä silmällään, jonka pupilli oli kepa kuin kissalla tai millä tahansa liskolla ja se kapeni viiruksi- tuskin näkyväksi.
"Kuro..." Ankoku vastasi omalla miehekkäällä äänellään pojan kysymykseen ja kävi tuota siinä sivulla uudestaan läpi, huomattavasti tarkemmin kuin aikaisemmin. Ankoku ei voinut estää olevansa nyt tyytväinen itseensä kun oli päässyt hakkaamaan tuollaisen suun pieksijän melkeinpä maan rakoon. Oli mukava tietää, että oli vielä voimissaan vaikka tässä on pariin otteeseenkin laiskoteltu hieman liikaakin.

"Haluatko muka jatkaa vielä?" Ankoku kysyi rauhallisella äänellä, joka olisi voinut jopa jäädyttää kuulijan paikallensa jos se olisi vain ollut mahdollista. Sanojensa myötä Ankoku laski kätensä miekkansa kahvalle ja jätti sen siihen mahdollista uusinta pyyntöä varten... Tuosta hän ei olisi sitä ollenkaan ihmetellyt.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 22 Touko 2009, 16:52

Splinter

Mies vastasi, ja Splinter nyökkäsi. Toisen nimeä hän tuskin unohtaisi ihan heti, tuskin edes pystyisi. Kuro jatkoi kysymyksellä, ja Splinter vei kätesä kyljelleen.
"Tekisi mieli sanoa kyllä... Mutta en taida olla siinä kunnossa juuri nyt. Pitäisi vielä kotiinkin päästä.", poika naurahti kuivasti, tarkkailen kuitenkin melkein kaikkea ympärillään. Ensinäkin Kuroa, koska tuo oli pelottava! Maastoa, että keksisi minnekkä piiloutua jos olisi tarve, ja komanneksi haavojaan, joita edelleen kirveli. Niihin oli päässyt hiekkaa, eikä se ollut mukava tunne.
"Enkä halua ottaa sitä riskiä, että menetän laukkuni taas.", hän virnisti perään, pitäen laihaa laukkuaan rintakehää vasten. Splinter ajatteli häipyvänsä tästä, ellei toisella ollut jotain sanottavaa vielä. Selkäänä hän ei kuitenkaan toiselle uskaltanut kääntää, olihan hän nähnyt millaista vauhtia tuo pääsi eteenpäin. Joten poika otti muutaman askeleen taaksepäin, jääden siihen seisomaan hetkeksi. Jos tuo nyt vaikka sanoisi jotain.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Touko 2009, 17:53

Ankoku Yakuta

Toisen kieltävän vastauksen myötä Ankoku laski kätensä miekkansa kahvalta kylkensä viereen laiskasti roikkumaan, jääden siihen vain tapittamaan poikaa hiljaa.
"Järkevä valinta." Ankoku hymähti aavistuken vittumaisen näköisesi pojan sanoille ja näytti sen sekunnin ajan hyvinkin voiton riemukkaalta. Eihän tämä suinkaan mikään suur voitto hänelle ollut, mutta pieni voitto se oli pienikin. Hän ei voinut mitään pienelle itserakkaudellensa. Joku ihana päivä se kyllä tuohaisi hänet...
Raikas meri tuuli puhalsi meren suunnalta ja sai lohikäärme puolikkaan hiukset lentämään hieman tuulen mukana. Onneksi hänen pää karvansa eivät olleet kovinkaan pitkät, olisivat muuten silmien edessä pyörimässä kuin pahimmatkin näköesteet. Yksi syy miksi hän ei ikinä tulisi kasvattamaan pitää kuontaloa itsellensä ikinä.
"Kiitä mielummin sitä ettet henki kultaasi menettänyt..." Ankoku tuumasi hymähtäen nuorelle velholle ja otti sitten itsekkin muutaman askeleen pois päin, kääntyi, muttei vielä lähtenyt... Ankoku tapitti velhon alkua hetken hiljaa ainoalla silmällään vakavana ja avasi sitten suunsa: "...Mutta otetaan joskus vielä uudestaan, kunhan ensin hieman kartutat taitojasi nuori velho." Ankoku sanoi sitten hymyillen varsin lempeästi pojalle.
"...Siihen asti, Sayonara." Ankoku huikkasi vielä mennessään ja katosi sitten kuin maan nielleenä jälkiä jättämättä minnekkään suuntaan.

//Kiitän oikein mukavasta pelistä ^^ Joskus revanssia?//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 24 Touko 2009, 18:56

Splinter

Kuro vain katsoi ja katsoi. Alkoi jo tuntua hiukan epämukavalta. Mitä hän NYT oli muka tehnyt? Ei mitään... paitsi vähän tapellut. Ja ärähdellyt.
Järkevä valinta muka, oli pojalla niitä järkevämpiäkin älynväläyksiä ollut. Mutta kai tämä kuului niihin, ottaen huomioon olosuhteet. Poika siirsi kätensä tiukemmin kyljelleen, jota vihloi. Tuuli puhalsi, ja Splinter nautti tunteesta, kuten aina. Tuuli kasvoilla, pörrötys hiuksissa. Splinter hymähti pienesti, vaikkakin enemmän epäilevästi.
"Eipä siitä lie paljoakaan iloa juuri nyt... mutta kiitos kuitenkin.", poika virnisti pikaisesti. Mukava heppuhan tuo oli, vaikka olikin hieman vaarallinen.
"Uusi matsi vai? Selvä, pidän tuosta kiinni.", Splinter hymähti takaisin, ja kääntyi itsekkin sivuttain. Kunnon motivointia tämäkin tapaminen.
"Ja sitä samaa sinulle!", hän vielä huudahti, ennenkuin lähti juoksemaan kivien välistä kohti suota. Pitäisi saada pieni tauko...

[[Kiitos sinullekkin ^^ Ja tottakai otetaan joskus uusiksi, niin ettei Splinterillä ole turhan helppoa. ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Edellinen

Paluu Karikko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron