Viesti Ma Heinä 02, 2012 8:42

Atrevaux Argenteus

" I know who to trust and who not to trust."


Nimi: Atrevaux Parebris Lux Argenteus
Kutsumanimet: Tottunut kutsuttavaksi ensimmäisellä nimellään, arvokkaammissa tilanteissa faunia kuitenkin puhutellaan yksinkertaisesti Kenraali Argenteukseksi. Kuningas Aranilla on myös tapana puhutella sarvipäistä Parebriksena. Ei siedä minkään näköisiä lempinimiä.
Ikä: 670. Ulkoisesti näyttää n. 40-vuotiaalta, ehkä jopa hieman vanhemmalta.
Sukupuoli: Mies
Rotu: Jättiläisfauni
Asema: Aatelinen
Ammatti: Eliittikenraali, lääkkeiden valmistaja. Toimii myös opettajana.
Puolue: Haltiat


Aseet ja taistelutyyli
Atrevaux on henkeen ja vereen maagikko, ja vieläpä varsin pätevä sellainen – eikä jättiä ole suotta eliittikenraaliksi nimetty. Voimallisen maagin lahjat tekevät sarvipäisestä varsin vaarallisen vastustajan, jonka pysäyttäminen varsinaisessa kamppailussa on varsin hankala tehtävä. Kenraali hallitsee peruselementit – veden/jään, maan, ilman/tuulen, tulen – mielenmagian, sekä kiroukset ja tätä nykyä myös mustan magian. Moninaisina, muunneltavina, yhdisteltävinä, sekä myös totta kai yksistään.

Elementtien magiasta näyttävimpiä loitsuja, joita Atrevaux kykenee tekemään, ovat mitä luultavimmin pienimuotoiset vesi- ja lumisadekuurot, rajalliseen tilaan kohdistetut maanjäristykset ja kasvien kontrolloiminen, voimakkaat tuulenpuuskat ja sankat sumut, sekä tuliset muurit ja tuulen muovailemat tulipuuskat. Ihan vain näyttävyyden vuoksi, fauni kykenee myös näennäisesti puhaltamaan tulta suustaan lohikäärmeiden tapaan suurinakin määrinä. Mielenmagialla Parebris taas kykenee aistiharhojen luomiseen, satuttamaan toisten mieltä telepaattisesti, asioiden ja esineiden siirtelyyn ajatuksensa voimalla. Fauni kykenee ottamaan myös muiden mieliä ohjailtavakseen, jolloin lumouksen uhriksi joutuneesta tulee kutakuinkin kuin ohjailtava nukke. Edelliseen kuitenkin vaaditaan joko tarpeeksi heikko mieli/olento, tai henkilö, joka ei kykene muulla tavoin vastustamaan Parebriksen lumousta. Etuna loitsun onnistumiseen ja vahvuuteen vaikuttaa myös kohteen epätietoisuus faunin kyvystä – mitä vahvemmin kohde osaa sarvipäiselle pistää vastaan, sitä varmemmin loitsusta muuttuu pelkkä hidastava este, eikä täysimittainen mielen hallitseminen. Muiden mielen hallitseminen on sarvipäiselle kuitenkin valtava prosessi, mutta onnistuessaan varsin tuhoisa tapa hyökätä muita vastaan, vaikka jättääkin faunin itsensä fyysisesti hyökkäyksille alttiiksi. Atrevaux osaa silti olla tarkka omasta turvallisuudestaan, eikä ilman takuita oman henkensä säilymisestä tavallisesti tätä kykyään käytä.
Parebris voi joko langettaa tai poistaa kirouksia. Vaikka Atrevauxella on kyky langettaa elinikäisiäkin kirouksia, on sarvipäinen lähinnä erikoistunut lyhytaikaisiin ja hetkellisiin kirouksiin ihan omaksi mielikseen muita kiusatakseen. Atrevauxen magia onkin pääasiassa mustaa magiaa, jolla on tarkoituksena aiheuttaa pahaa muille.

Eräänlaiseksi mustan magian alalajiksi voisi kutsua myös toisesta ulottuvuudesta petojen kutsumisen/summonaamisen portaalien välityksellä. Taitonsa ansiosta sarvipään on mahdollista kutsua tästä ulottuvuudesta erilaisia hirviöitä, niin pieniä kuin suuriakin, avukseen milloin missäkin – mutta vain yksi kerrallaan. Siinä missä pienimmät olennot on helpompi kutsua esiin lähes sormia näpäyttämällä, vaaditaan aina suurempien olentojen kutsumiseen enemmän keskittymistä ja voimaa. Pedot on mahdollista surmata kuten tavalliset olennotkin, jolloin ne omalla tavallaan kuolevat ja palaavat takaisin omaan ulottuvuuteensa. Surmattuja summonattuja olentoja ei voi kutsua heti uudelleen, sillä ne tarvitsevat oman aikansa toipua. Myös fauni tarvitsee voimallisempien olentojen kutsumisen jälkeen hetken kerätä itseään, ennen kuin voi käyttää kykyään uudestaan.

Loitsimiseen Atrevaux ei käytä esineellisiä välikappaleita, kuten sauvaa tai vastaavia esineitä, vaan loitsii kaiken oman ruumiinsa kautta parhaiten näkemällään tavalla. Tavallisesti hyökätessään fauni kuitenkin hyödyntää suurimmaksi osaksi omia käsiään loitsuja tehdessään, mikä elementistä riippuen muovaa kenraalin käpäliä milloin minkäkinlaisiksi.

Atrevaux ei suotta tuhlaa taistelussa potentiaaliaan teräaseilla riehumiseen, mutta on tästä faktasta huolimatta valmis puolustamaan niillä henkeään, jos tarve sitä vaatii. Ison kokonsa ja vipuvartensa puolesta sarvipäisellä on mahdollisuus käsitellä raskaampiakin aseita varsin näppärästi. Tämän myötä Atrevauxella näkeekin pienien miekkojen sijasta varsin näyttäviä voimaa tarvitsevia, massiivisempia aseita kuten keihäitä tai hilpareita. Atrevaux kantaa kuitenkin aina mukanaan enemmän tai vähemmän piilotellen pienempiä tikareita, ihan vain varmuuden vuoksi.


Summonipetoja:
Grimalkin
Etäisesti leijonaa muistuttava, pienen hevosen kokoinen (säkä n. 150cm) vitivalkea olento. Liikkeistään erittäin ketterä ja nopea. Aseinaan sillä on terävät kynnet sekä hampaat ja luiseva pitkä ja piiskamainen häntä. Ei kestä paljoa vahinkoa. Sopii myös ratsastamiseen.

Bragollach
Neljällä jalalla kulkeva pelkkää lihasmassaa oleva valtava paksunahkainen, tummanharmaa (säkä n. 2m) kissamainen peto. Tarkat aistit ja voimaa löytyy liiaksikin, mutta on astetta hitaampi liikkeistään. Kaataa helposti suurempiakin kokemattomia joukkoja.


Ulkonäkö
Atrevaux ei ole mikä tahansa fauni, vaan harvinaislaatuisempi jättiläisfauni, joka selittääkin parhaiten miehen valtavan koon. Sarvipäinen on 240cm pitkä seisoessaan normaalisti paikoillaan (mitattuna kavioiden kärjestä aivan sarvien korkeimpaan pisteeseen saakka). Tavallisten faunien tapaan, myös Atrevauxin keho muistuttaa puoliksi ihmisen ja puoliksi vuohen ruumista. Yläruumis – valtavia pässimäisiä sarvia lukuun ottamatta – muistuttaa ihmisen jäntevää kehoa. Jalat häntää ja kavioita myöten puolestaan kuuluvat vuohelle ja ovat tummanruskean siistin, paikoittain myös pitemmän karvan peitossa. Tummanruskea karva ulottuu parhaimmillaan Atrevauxen vyötärölle asti, nousten kyljiltä hieman ylemmäs, ja jääden keskeltä muuten navan tuntumiin.
Sarvet Parebriksen päässä ovat kooltaan myös näyttävät. Ne ovat pässimäisesti kaarelle kasvaneet ja päältä poimuttuneet, paksua luumaista massaa pään molemmilla sivuilla, otsan juurelta kasvavat. Väriltään sarvet ovat tummanharmaat. Vaikka Atrevaux kovasti suojelee ja on tarkka kookkaista sarvistaan, puuttuu oikeanpuolisesta sarvesta palanen kenraali Winderin ansiosta. Lovi onkin varsin syvä, ja muodostaa teräväreunaisen uran muuten virheettömässä sarvessa.

Faunin kasvot ovat jykevät, mutta piirteiltään varsin kulmikkaat, hieman juonteita saaneet faunin iäkkyydestä johtuen. Leuka on hieman taaksepäin vetäytynyt, mutta sen piilottaa alleen lähinnä valkea pukinparta Parebriksen leuassa. Pukinpartansa onkin varsin mittava, ainakin 20cm pitkä ja hyvin hoidettu karheudestaan huolimatta. Partansa nousee leukaluita pitkin taaemmas kasvoilta. Otsa ja nenä kulkevat samassa linjassa, niitä erottaen lähinnä vain silmien korkeudella oleva syvä kulma. Atrevauxen nenä on myös tavallista ihmisolentoa leveämpi ja päästään terävämpi. Silmät ovat kapeat, valkuaiset poikkeuksellisesti mustat ja pupillit osin pystyyn suunnattuina viirumaiset. Väriltään nämä näköelimet ovat kirkkaan vaaleanvihreät ja toisinaan ne hohtavat hämärässä omaa aavemaista valoaan. Faunin korvat – sen sijaan että muistuttaisivat eläimen korvia – ovat melko tyypilliset haltioitten korvat. Korkeintaan terävämmät päistään ja huomattavasti pidemmät ja vaaka-asennossa olevat, mitä tyypillisellä haltialla verrattaessa olisi. Faunin kulmat ovat myöskin poikkeuksellisen pitkät, pehmeästi kaartuvat molemmille sivuille. Ihonsa on juonteita lukuun ottamatta varsin kalpea, vaalea ja virheetön.
Parebriksella on myös otsassaan kaksi spiraalimaista painaumaa, jotka ovat olleen tuolla synnynnäisesti koko miehen iän. Niitä ei varsinaisesti silmämääräisesti erota miehen kasvoista, ellei niihin lankea oikeanlainen varjo. Myös koskettamalla ne tuntee paremmin.

Sarvipäiset hiukset puolestaan ovat paksut, tuuheat ja pituutta reilusti kasvaneet, väriltään platinanharmaat. Atrevaux tuskin on niitä koskaan varsinaisesti lyhentääkseen leikannut, mutta oman siisteytensä vuoksi tietyin ajoin antaa jonkun nappaa niistä liikapituuden pois. Hiukset muistuttavat leijonan harjaa, niiden ollessa aina kammattuina taaksepäin sarvien taakse, josta tuuheansuora letti ottaa yltääkseen vapaana roikkuessaan alaselkään asti. Edestä faunilla roikkuvat otsahiukset taas puolestaan ovat hieman päälle kaksi kasvojen mittaa pitkät, sivuilla siististi roikkuvat. Atrevaux pitää tavallisesti hiuksiaan vain ja ainoastaan auki.

Vaikka onkin elänyt lähes koko ikänsä hovissa, ei Atrevaux varsinaisesti voi sanoa olevansa kiinnostunut näyttävästi pukeutumisesta. Sarvipäinen pukeekin päällensä vain itseään miellyttäviä kolttuja, jotka kovin usein ovat varsin koruttomia kokonaisuuksia. Vaikkei erikoisiin jalkoihinsa varsinaisesti housut niin hyvin sovikaan, käyttää Atrevaux siveydellisistä syistä itsellään löysiä housuja, jotka eivät haittaa sorkkajalan kävelyä millään tapaa. Yläkroppaa verhoavat usein pitkät, nilkkapituiset takit ja kaavut, joilla on tapana kätkeä erikoisemman otuksen kroppa alleen tehokkaasti. Parebriksella ei ole tarpeena esitellä itseään missään muodossa, minkä nimissä tuo mielellään piiloutuukin kankaiden alle kun muiden näkösällä liikkuu. Omissa oloissaan faunilla on kuitenkin tapa viihtyä ilman mitään kolttuja yllään, tai vaihtoehtoisesti pelkkä kietaisutakki yllään, joka peittää paikoista vain ne kriittisimmät. Vaatteiden värillä ei ole väliä, kunhan ovat vain sävyltään tummia.

Varsinaisena virka-asunaan Atrevaux pitää tummahkoa, verenpunaista takkiaan leveine hihoineen, leveän ja korkean kauluksen kera, sekä lukuisine koristeluineen. Se on valmistettu paksusta kankaasta, joka on lumottu siten, että siihen sotketut tahrat katoavat pois itsekseen hetkien kuluttua, sekä kangas parsii itse itsensä umpeen ja oikeaan muotoonsa, jos sitä jollain mennään leikkaamaan. Kankaasta irti leikatuille paloille lumous ei kuitenkaan enää säily millään tapaa. Takkinsa alla fauni pitää tavallisesti pikimustaa kaapua, joka piilottaa taas faunin koko kropan allensa.
Kokonaisuuteen kuuluvat myös omat haarniskoidut palaset, jotka on kullattu. Tarvittaessa Atrevaux voikin pukea yllensä näyttävät olkapanssarit, sekä vyötäröltä edestä ja takaa tabardimaisesti laskeutuvan tabardimaisen metallikokonaisuuden. Myös käsivarsia ja jalkoja varten on tehty omat suojansa, mutta ne tavallisesti jäävät täysin Atrevauxen muiden asusteiden alle piiloon.


Pärstää edestä
Ja pärstää sivusta
Havainnollistava kuva virkapuvusta
Eeppisyys maksimus


Luonne
Varsin viisaana, ja muita ylevämpänä itseään pitävä sarvipää on luonteeltaan varsin kylmä ja hankala tuttava. Atrevaux ei yksinkertaisesti muiden faunien tapaan kykene sietämään muiden läsnäoloa hetkeä pidempään. Mieluummin vanha sarvipää viettää aikaansa yksin, omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, kuin antaa yhdenkään ylimääräisen tulla tunkemaan nokkaansa yksinomaan hänen tunkiolleen. Miehen kasvoilla onkin varsin usein mitäänsanomattoman kyllästynyt tai näreä ilme – mikäli siis sattuu törmäämään fauniin ylipäätään tuon huoneiston ulkopuolella, hovista puhumattakaan.
Parebriksella on taipumus muukalaisvihaan. Viha ei suinkaan rajoitu niihin lukuisiin lajeihin ja rotuihin, joita maa päällään kantaa. Yksinkertaisesti Atrevauxille tuttu saakin todennäköisemmin paljon paremman vastaanoton kuin hänelle täysin tuntematon henkilö. Harvoja tuttuja, ystävistä puhumattakaan faunilla tosin on, mutta ne harvat ovat onnistuneet ansaitsemaan tuon vaikeasti ansaitun luottamuksen puolelleen siitä huolimatta, että Atrevaux on varsin epäilevä ja tarkka kaiken suhteen. Atrevaux on lojaaliuden perikuva, eikä pettäisi omiaan, kuninkaastaan puhumattakaan mistään hinnasta, vaikka sarvipäisellä siihen mahdollisuus olisikin tai sellaista tarjottaisiin. Mutta sekin lojaalius ja luottamus on helppo menettää, sillä peli vihelletään poikki tavallisesti heti ensimmäisen tyrimisen jälkeen.

Siinä missä vanha sarvipää jokseenkin vihaa kaikkia muita ympärillään viliseviä olentoja, on tuo kuitenkin varsin lapsirakas ja ymmärtäväinen persoona. Jättiläismäisestä olomuodostaan johtuen, useimmat kuitenkin pysyttelevät suosiolla pinnallisesti äreän kenraalin luota kaukana, ja jättävät lähestymisen sijasta reilusti kulkutilaa omituiselle sarvipäälle.

Atrevauxella on varaa vihoitella muille pitkään ja hartaasti. Vaikka koko elinikänsä, niin kuin sarvipää tavallisesti päättääkin hänet pettäneiden kohdalla tehdä. Siinä missä fauni arvostaa pitkiä ystävyyssuhteita ja poikkeuksellisesti mielenkiintoisia, uusia tuttavia, ei Atrevaux puolestaan voi sietää tippaakaan epäkunnioittavaa käytöstä itseään tai itselleen tärkeitä kohtaan. Pettäminen, lupauksien rikkominen ja valheiden jakelu eivät myöskään tule kuuloonkaan, minkä myötä sarvipää onkin valmisteltu aloittamaan ikuinen vihoittelunsa vastaaville henkilöille.
Suoraa anteeksiantoa on vaikeaa ansaita, minkä myötä faunilla onkin tapana kääntää vastaavat tilanteet aina eduksi itsensä kannalta, ja vaatia enemmän ja vähemmän virallisesti allekirjoitettuja sopimuksia tahon jos toisenkin kanssa. Sopimuksia, joista pujopartainen itse lähinnä hyötyy suuremmassa määrin, kun taas sopimuksen toinen puoli saa tavallisesti vain armahduksensa. Sen sijaan että Atrevaxen kanssa sopimusta jostain kannattaisi edes harkita kuitenkaan tekevänsä, on suositeltavampaa vain jättää sarvipää vain omaan rauhaansa ja vältellä tuon näköpiiriin iskeytymistä kerran suututettuaan.

Hovissa kasvatettuna Atrevauxella on kuitenkin yllä mainitusta huolimatta erityisen hyvät tavat. Sarvipää hallitsee etiketin, kohteliaisuudet ja toisten puhuttelun sitä halutessaan, mutta tietyissä tapauksissa uskaltaa itsevarmuuttaan myös ottaa käyttäytymisensä suhteen tietynlaisia vapauksia toisinaan. Atrevaux tietää missä rajat menevät, ja osaakin käyttää niitä rajoja tarvittaessa hyödykseen, siinä missä tietää myös asemansa suomat edut, antamatta alempiensa hyppiä lainkaan silmilleen.
Kenraalina, ja vanhana opettaja Atrevaux onkin varsin vaativa persoona niille, jotka uskaltautuvat eliitin komennettaviksi. Tuo odottaa muilta täydellistä ryhtiä ja toimintaa, valtavaa määrää paineita, eikä todellakaan anna varaa epäonnistumiseen alaisuudessaan. Kenraali pitää kuitenkin omiensa puolia viimeiseen asti, eikä yhdenkään taistelutoverin taakse jättäminen kuulu Atrevauxen tapoihin. Vaikkei faunin ystäväksi yltäisikään, saattaa tuohon silti luottaa omalla tavallaan tantereella.
Vihollisena sarvipäinen on taitojensa puolesta arvaamaton, luonteensa puolesta kylmän armoton ja julma. Tapansa joilla fauni uhrinsa lopettaakin, ovat tavallisesti kekseliäitä ja yksinkertaisia, ja siinä kekseliäisyydessään myös pelottavan säälimättömiä.

Atrevaux ei tee asioista sen vaikeampia kuin mitä ne ovat, vaan tuo suhtautuu mutkattomasti ja käytännöllisesti uusiin mahdollisiin haasteisiin ja tilanteisiin. Fauni työskentelee jokaisen asian eteen täysillä ja täydellisyydenhakuisesti ja on saamistaan lopputuloksista tavallisesti hyvin ylpeä. Sarvipäällä onkin erityinen viehtymys tehdä töitä, ja sen myötä kerätä itselleen stressiä. Naisten tapaan vanhalla kenraalilla onkin sanonnan mukaisesti useampi rauta yhtä aikaa tulessa, muttei kuitenkaan tippaakaan hankaluuksia säilyttää kärsivällisyyttään ja keskittymistään useampaan asiaan yhtäaikaisesti. Jos hän ei töittensä tai stressin painostuksessa saata olla, muuttuu sarvipäästä helposti hyvin kärttyisä, töykeä ja kaikkia luotaan pois hylkivä. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista, sillä tavallisesti fauni onnistuu pitämään itsensä kiireisenä lukuisten asioitten parissa yhtä aikaa tai vaihtoehtoisesti tarpeeksi humalassa tai vastaavassa sekavassa tilassa unohtaakseen arjen turhat tohinat.

Atrevaux arvostaa anteliaisuutta ja rehellisyyttä, eikä tuo kaihda mahdollisuuksia suoda palveluksiaan muille, jos nuo ensin vastaavia ominaisuuksia hänelle osoittavat. Vaikka toisin voisikin kuvitella, osaa sarvipää myös pitää hauskaa – sillä omalla erikoisella tavallaan – ja omistaa varsin laajan huumorintajun, joka sekin taitaa olla varsin kieroon vääntynyt vuosien varrella. Korkean ikänsä puolesta viisaana ja vaikeana pidetty fauni myös kaipaa seuraa välistä, myös intiimimmässä, seksuaalisessa mielessä, kuin myös pelkästään jutustellen, viiniä maistellen tai pelejä pelaten. Varsinaista kumppania tuo näreä sarvipää ei itselleen ehkä kaipaa, tietäessään olevansa kenties ainoa lajiaan Cryptissä – eikä suostuisikaan minkään muun elämänmuodon kanssa lisääntymään – mutta siinä missä muillakin, on Atrevauxellakin tarpeensa tyydytettävinä.

Kylmän kuoren alla lepää täten varsin lempeä olento, jonka syvällisempiä ja sympaattisempia piirteitä on vaikeaa kalastella esille väärillä vieheillä. Atrevaux nauttiikin muiden mitäänsanomattomasta ja pelokkaasta suhtautumisesta itseensä, saadakseen juuri sen rauhan ja tilan itselleen mitä haluaakin, antaen itsestään tärkeän kuvan ulospäin. Faunia pidetäänkin suurena ajattelijana ja erinomaisena ongelmanratkaisijana, pätevänä kenraalina ja pelottavana vastustajana, eikä sarvipäinen ole näistä ansainnut yhtäkään mielikuvaa turhanpäiten.


"Naw, it was as easy as anything. No problem. Too easy, in fact. I got bored"


Menneisyys
Atrevaux ei ollut sen kummempi fauni, kuin nuo tavallisetkaan kiusankappaleet, mutta oli tahollaan kuitenkin sitä harvinaisempaa jättiläismäistä sorttia, eikä ollut jo nuorena orvoksi jääneenä niin rakastettu lapsi kuin olisi saattanut oikeille vanhemmilleen olla. Nuorukaisella ei ollut nimeä, saati sen kummempaa käsitystä perheestä ollut, joutuessaan viettämään vuosia tavallisten sukulaistensa kasvattina. Nuori fauni tuli nopeasti kuitenkin hylätyksi uudestaan siinä toivossa, että nuori kokematon vätys osaisi itsestään huolen pitää jatkossa. Eihän tuo tietenkään osannut, mutta siinä vaiheessa kuvioihin astui henkilö, jota Atrevaux vähiten olisi osannut odottaa avukseen.
Syrjäisessä osaa Quinnia majaansa pitänyt sarvipäinen nuorukainen, kovin ruipelo ja olematon otus törmäsi eräs kerta majapaikkansa lähellä haltioiden saattueeseen, jota itse haltioiden silloinen kuningas, Allain Cúthalion johti. Syystä taikka toisesta, haltiakuningas kiinnostui yksinään harhailevasta, varsin epätavallisesta pukinsorkasta, joka lajitovereistaan niin paljon kokonsa puolesta erottui. Ja taitojensa. Fauni oli lajinsa tapaan varsin sanavalmis ja ovela, ja osoitti kykenevänsä magiaan, vaikkakin vain pieninä, vahvoina lumouksina. Eipä sarvipäisellä kamalasti ollut tilaisuutta enempää opetellakaan ottaen huomioon missä oloissa tuo eli, vaikka fauni magiasta kiinnostunut olikin. Ja ehkä se oli juuri se syy, miksi pukinkoipi alun perin Allainin matkaan lähtikin ja sai paikkansa haltioiden hovista.

Aluksi Allain nimesi pukinsorkan Atrevauxeksi, antoi tuolle vielä toisen nimen ja oman sukunimen, jolla fauni saattoi esittäytyä tarvittaessa. Tuon jälkeen varsin löyhästi koko elämänsä ajan pukeutuneelle pukinsorkalle teetettiin sopivia vaatteita käytettäväksi, sekä oma huone tietenkin jossa sarvipäinen sai itseään majoittaa.
Atrevaux sai luvan todistaa haluavansa jäädä hoviin, mikäli mieli etuja kohdalleen saada – ja senhän sarvipää toden totta teki. Ei fauni niin tyhmä ollut, että vastaavan mahdollisuuden olisi halunnut antaa valua hukkaan! Tämän myötä – vastahakoisesti mutta kuitenkin – Atrevaux suostui osallistumaan opetukseen, ja oli valmis oppimaan asioista lisää. Erityisen kiinnostunut pukinkoipi olikin kirjoittamisesta ja lukemisesta, ja Atrevaux saattoi viettää vapaa-aikoinaan paljon aikaa itsekseen kirjoittaen ja kieliä opiskellen, tai lukemaan opittuaan vanhoja kirjoja lukien.
Allain seurasi tiiviisti faunin kehittymistä, ollen sarvipäiselle varsin lämminhenkinen isähahmo tuon nuoruusvuosina, jonka puoleen Atrevaux tarvittaessa rohkeni kääntyä. Vaikka pukinkoipi rujompi olento olikin hovin muuhun väkeen verrattuna ja sen myötä epäarvostetumpi, antoi kuninkaan hyväksyntä ja Atrevauxeen ylipäätään suhtautuminen faunille varsin vahvan sijan hovissa.

Kun sänkikin sitten jo sataa vuotta lähentelevän Atrevauxin leuassa alkoi lopulta kasvaa, alkoi puolestaan seuraavien monien satojen vuosien kouluttautuminen maagikoksi kaiken muun ohella. Vanhat, lähes unohdetut taidot herätettiin taas henkiin, faunin kaivaessa mielensä sopukoista taas esille se yltiöpäinen ihannointinsa ja himonsa magiaa kohtaan. Eihän pukinkoipi sitä minnekään ollut unohtanut, ei suinkaan. Sitä koulutusta varten Atrevaux oli nimenomaan Allainille luvannut taitonsa ja kärsivällisyytensä näyttää, ja nyt olisi hänen vuoronsa saada tuo kauan odotettu palkinto konkreettisesti käsiinsä.
Atrevauxelle ei annettu vain yhtä opettajaa, vaan magiaa taitavat, korkeammassa arvossa pidetyt opettajat lähinnä kierrättivät nopeasti aiheesta toiseen etenevää sarvipäistä eteenpäin opeissaan. Fauni sai varsin laajan pohjan osaamiselleen vuosien kuluessa, tullen paremmaksi toisissa asioissa kuin toisissa, lopulta alkaen haalia itselleen niitä mieleisiä erikoistumisia joihin suuntautuisi paremmin.

Niihin samoihin aikoihin hoviin syntyi Allainille myös kruununperijä, joka lähinnä sarvipäisen mielestä oli pelkkä tylsänturha kakara muiden joukossa. Atrevaux joutui kuitenkin sietämään tuota pentua kovin usein koulutuksensa ohessa, prinssi Aranin osallistuessa samoille oppitunneille magian suhteen. Vaikka kruununprinssi tuntui olevan turhankin innokas härnäämään Atrevauxea, ei fauni liiemmin osoittanut tutustumisen haluja Araniin loppujen lopuksi. Lisäksi vielä nuorta pukinkoipea painoi Allainin menehtyminen, joka jätti faunin täysin vaille isähahmoa ja sitä henkilöä, joka Atrevauxea täysin ymmärsi.
Vuosikymmenet kuitenkin vierivät eteenpäin. Sukupolven vaihdos tapahtui viimein, Aranin ottaessa vakituisen paikkansa valtaistuimella. Fauni oli siirtynyt tuolloin hoitamaan - ei niin merkittävää rooliaan - nuorempana magiaopettajana, nuorempiaan kouluttaen ja omia taitojaan yhä viilaten. Atrevaux ei koskaan varsinaisesti tuntunut saavansa oppimisesta tarpeekseen, joka johti sarvipäistä välillä kielletyillekin poluille magian kanssa. Jo tässä vaiheessa mustanmagian salat tulivat faunille tutuiksi, mutta sarvipäinen ei niitä kuin salassa opetellut, peläten omalla tavallaan uuden kuninkaan syrjintää kohdallaan. Olihan Allain ollut suopea pukinkoipea kohtaan poimiessaan tuon mitättömänkin olennon hoviin saakka mukaansa, mutta Aran oli tähän saakka ollut hyvin passiivinen Atrevauxea kohtaan, keskittyen lähinnä vain omiin nautintoihinsa ja hupeihinsa.

Hiljalleen kuitenkin fauni huomasi hakeutuvansa yhä useammin Aranin seuraan, syystä taikka toisesta. Typerästä kakarasta oli kasvanut varsin miellyttävä monarkki, josta Atrevaux oppi niiden useiden kertojen seurauksena, kun Araniin tutustui ja tuon kanssa aikaansa sai viettää, pitämäänkin. Allainin muisto eli Atrevauxessa yhä, mutta fauni huomasi että oli parempi elää nykyhetkessä kuin menneissä.
Atrevauxesta tuli nopeasti hyvä ystävä Aranin kanssa, asioiden johtaessa nopeasti myös toiseen. Faunista tuli monarkille läheinen ystävä jo nuorena, myös salainen rakastaja vahvan tukijan lisäksi. Sarvipäinen seisoi kuninkaan tukena vaikeina hetkinä, osoittaen myötätuntoa ainoalle ystävälleen aina tarpeen tullen. Samalla Atrevaux kuitenkin hoiti myös muita virkojaan hovissa, alkaen myös opettajan virkansa lisäksi harjoittaa virallisesti lääkkeiden valmistusta. Myöhemmin Aran nimitti pukinkoiven vanhana ja luotettuna ystävänään, myös varsin päteväksi, monipuoliseksi, vahvaksi ja viisaaksi kehittyneen maagikon myös eliittikenraalin virkaan, josta Atrevaux oli varsin mielissään. Fauni vannoikin palvelevansa yksinomaan virassaan Arania, eikä tulisi monarkkia pettämään mistään hinnasta kuluneiden vuosien jälkeen.

Sarvipäinen vakiinnutti viimein sijansa haltioiden hoviin, palvellen kenraalina kuningastaan, mutta toimien myös läheisenä ystävänä miehenä kasvaneelle Aranille vuosisadat. Kunnes yhtenä iltana fauni kutsuttiin kuninkaan toimesta tapaamaan monarkin vanhaa tuttua. Velho Tomoderuwixiä, joka uskoi Aranin sairautta vastaan käytetyn lääkkeen reseptin faunin haltuun – Atrevauxesta tuli nyt virallisesti Cúthalionin suvun tautia helpottavien lääkkeiden valmistaja Tomoderuwixin jalanjäljissä.
Pian tapahtumien jälkeen pukinsorkka tapasi myös ensimmäisen vanhimmista, Oraakkelin, jonka tapaamisesta ja tutustumisesta kirjaimellisesti unelmoinut Atrevaux oli varsin mielissään. Olihan fauni myös omalla tapaa odottanut tämän tapahtuvan, muttei kuitenkaan näin henkilökohtaisesti. Vaikka Atrevaux oli varsin tietoinen Aranin suhtautumisesta vanhimpiin liskoihin, ei fauni kuitenkaan suonut itselleen sijaa vihalle ja närkästykselle noita kookkaita petoja kohtaan. Archelauksesta tulikin pujoparralle varsin mielekäs ja arvostettu tuttava, ellei jopa ystävän alku, johon Atrevaux päätti välinsä säilyttää lämpiminä Aranin mielipiteistä huolimatta.

Nykyään Atrevaux hoitaa yhä tärkeitä virkojansa aroilla sijaitsevassa kaupungissa, kuningasperheen kasvua seuraten.


"Wishes can come true, but not if you just wait for miracle. Miracles are things we make for ourselves."


Muuta
- Syntynyt keskikesällä
- Vapaa ajallaan Atrevaux sekoittelee ja kehittää lääkkeitä, myrkkyjä, sekä huumeita. Häntä voisi sanoa yllättävän hyvä tasoiseksi, itseoppineeksi alkemistiksi.
- Polttaa hyvin usein piippuaan. Poltettavasta materiaalista faunilla ei välillä itselläänkään ole tietoa, mutta ei pistä koskaan pahakseen enemmän tai vähemmän sekavaa olotilaa.
- Perso myöskin alkoholille, erityisesti viinille
- Rakastaa lukemista ja uuden opiskelua
- Atrevauxilla on erittäin karhea ja matala ääni, joka helposti muuttuu hyvin moniulotteiseksi magian ansiosta tuon suuttuessa, saaden miehen kuulostamaan jopa demoniselta.
- Osaa puhua, lukea ja kirjoittaa niin yleistä- kuin haltioidenkin kieltä. Tuntee myös joitain muinaisia ja muuten vanhoja kieliä, kuten lohikäärmeiden kieltä.
- Pystyy keskustelemaan telepaattisesti muiden siihen kykenevien ja kykenemättömienkin kanssa
- Osaa lukita mielensä ajatustenlukijoilta halutessaan
- Näkee yllättävän hyvin pimeässä
- Kykenee lukuisiin taikatemppuihin ja silmänkääntötemppuihin, joihin ei tarvitse magiaa avuksi
- Magia harvoissa tapauksissa toimii Atrevauxia vastaan missään muodossa
- Osaa kommunikoida eläinten kanssa



Atrevauxilla on myös toinen, hieman inhimillisempi haltiamuotonsa, jossa tuo liikkuu tavallisesti muiden nähden, vältelläkseen ylimääräistä huomiota. Atrevauxia ja Lucavia ei pysty kuin korkeintaan faunin hyvin terävän luonteen ja taitojensa perusteella yhdistämään toisiinsa suoriltaan, ellei entuudestaan tiedä kyseisestä mahdollisesta muodonmuutoksesta. Tieto illuusiosta on kuitenkin hyvin salainen, ja vain harva itse kuninkaan lisäksi tietää Atrevauxen taidosta. Lucavista lisää alhaalla.



Nimi: Lucavi Ordalia
Kutsumanimet: Lucavi, tai simppelimmin pelkkä Luca
Ikä: Ulkoisesti näyttää hieman päälle 20-vuotiaalta
Sukupuoli: Mies
Rotu: Haltia
Ammatti: Hovin keskuudessa Lucavin tiedetään olevan kuninkaan juoksupoika, jonka takia tuolla on vapaa pääsy juoksennella ympäriinsä linnassa ja muualla hovin alueilla, kuten myös kaupungin joka kolkassa. Hoitaa kuitenkin illuusiostaan ja valetyöstään huolimatta samoja virkoja kuin Atrevaux.


Ulkonäkö
Lucavi on hyvin hintelän komea, tai ehkä ennemminkin kaunis nuorimies. Pituutta tuolla on hieman päälle 170cm ja painoa hyvin vähän siihen nähden. Hänen kehonsa ei kuitenkaan ole luiseva tai nälkiintyneen näköinen, vaan terveenoloinen, vaikka laiha ja tikkumainen onkin. Hartioita pojalla ei kamalasti myöskään ole, mikä saakin Lucavin näyttämään varsin sirolta olennolta. Lucavin jalat ovat myös huomattavan pitkät muuhun kroppaan nähden.
Pojan pää on soikeamainen, mutta terävä. Leukaperät ovat hyvin kapeat kaulaa myöten, korvat haltioille ominaisesti pitkät ja suipot, kasvojen piirteiden myötäillen muita haltioille ominaisia, siroja ja virheettömiä piirteitä. Lucan silmät ovat kuitenkin varsin suuret, väriltään vihreät, osin myös hieman alituisesti hohtavat kuten Atrevauxella itsellään on oikeassa muodossaan. Myös ainokainen kulma myötäilee Atrevauxen omia, ollen täten tavallista pitemmät ja ylöspäin kaartuvat. Hiukset kuitenkin poikkeavat faunin oikeasta ulkonäöstä varsin merkittävästi. Ne ovat nimittäin vain hieman yli hartioiden ulottuvat, tuuheat ja latvoistaan vapaasti hieman kaarevasti ylöspäin taittuneet. Otsahiukset käyttäytyvät muiden hiusten tavoin, mutta ovat oikealta puolelta huomattavasti mittavammat mitä vasemmalta. Pehkolla on oma muotonsa, johon se tavallisesti ottaa palautuakseen villeimmänkin menon jälkeen. Väriltään hiukset ovat vaaleat blondit. Vaaleaa karvaa Lucalla kasvaa myös siisteinä pidettyinä ja olemattomina, kapeina pulisonkeina, sekä leukaluita pitkin partana.

Kuitenkin sitä virheettömyyttä Lucan kasvoilla rikkoo varsin mittava ja rumannäköinen arpi, eikä poika omista lainkaan oikeata silmää. Punertava arpikudos, joka osittain paloarpea muistuttaa, peittää koko oikean silmän ympäristöä, rönsyillen hieman myös 50% Lucan oikeasta kasvopuoliskosta peittävän nahkaisen lapun alta näkyville poskella ja nenänvarressa. Silmä itsessään on arpeutunut umpeen, ollen hieman lommolla puuttuvan silmämunan takia. Punoittavaa palovammaa lukuun ottamatta Lucan iho on vaalea ja virheetön.

Luca pukeutuu tavallisesti vain virkapukuunsa, mutta poikkeuksiakin tietysti sattuu toisinaan. Viestinviejän virkapukunsa on kuitenkin kaksikerroksinen. Päällimmäinen vaate on hihaton samettinen takki, joka varsinaiselta pituudeltaan ulottuu Lucan reisien puoliväliin asti. Tummanpunaisen takin helma on edestä tarkoituksella haarautuva, ja takaa taas pidempi. Sen reunoja koristavat hopeiset, metalliset palat, jotka tuovat takkiin omaa ryhtiään painollaan, mutta myös suojaavat pienesti sieltä täältä.
Samettisen takin alla Lucavilla taas on viestinviejille ominainen valkea kaapumainen takki. Siinä on korkea ja suora kaulus, kyynärpäihin ulottuvat käännetyt hihat ja helma yltää polviin saakka. Väriltään takki on luonnonvalkea, mustilla reunoilla ja nappirivistöllä koristeltu. Käsissään Lucalla on muuten hopeiset käsivarsia suojaavat panssarit, sekä aina puhtaanvalkeat hansikkaat.
Jaloissa Lucavilla on puuvillasta tehdyt mustat tiukat ihonmyötäiset housut, joiden lahkeet ovat kuitenkin piilossa pitkien, kapeiden saappaiden alla. Saappaat ovat väriltään tummat, panssaroituja, hopeisia, teräviä kärkiään lukuun ottamatta.

Pärstäkerroin


Luonne
Luonteeltaan tämä nuori miehenalku on syvällisemmin katsottuna samankaltainen kuin Atrevaux. Teennäisesti, tarkoituksella Atrevaux kuitenkin pyrkii luomaan illuusiolleen myös oman persoonallisuuden, käyttäenkin sopeutumistaan nuoremman kehoon hyväkseen myös mielensä kannalta.

Luca on lapsenmielinen siinä missä muutkin nuoret, kokeilunhalustaan puhumattakaan. Kolttosia ja typeryyksiä nuorukainen ei kuitenkaan lähde tekemään yksin saati muidenkaan kanssa, Atrevauxin vetäen oman rajansa tiettyjen asioiden kohdalle. Mutta vaikka hieman villi toisinaan onkin, osaa Luca olla myös varovainen ja katsoa, ettei joudu tahon tai toisen seurauksena hankaluuksiin vahingossakaan. Toisinaan nuorimies on mieleltään myös varsin ujo tai pelokas, ja toisinaan taas hyvinkin sanavalmis, itseään ja muita puolustava tuliverinen sielu.


Muuta
- Hovin puolella Lucavin huhutaan olevan itse haltiakuningas Aranin äpärä, koska nulikalla on tiettyjä ulkonäöllisiä samankaltaisuuksia kuninkaan kanssa. Todellisuudessahan Atrevaux ei ole millään tapaa sukua Cúthalioneille.
- Haavoittaessa Lucavin kehoa, suurimmat ruhjeet tulevat näkyviin myös Atrevauxin omassa kehossa.
- Pystyy käyttämään samoja taikoja ja taitoja samoissa määrin mitä todellisessa muodossaankin faunina
- Erityisen haurasrakenteinen
- Harvinaisen vikkelä kintuistaan ja kropaltaan erittäin notkea
- Lucavin illuusio oli alun perin tarkoitettu vain Aranin ja Atrevauxen yhteisiin intiimimpiin hetkiin tasavertaisempana olentona Araniin nähden, sekä myös alistuvaksi osapuoleksi tarvittaessa. Myöhemmin illuusiolle keksittiin kuitenkin myös muita käyttötapoja.
- Halutessaan Atrevaux kykenee muokkaamaan illuusionsa ulkonäköä


"All you know could be an illusion"


Tavatut
Allain Cúthalion - Aranin isä, alun perin faunin hoviin metsän kätköistä poiminut vanha kuningas, joka myös nimesi sarvipäisen sillä nimellä, millä tuo vielä tänäkin päivänä tunnetaan. Ensimmäinen varsinainen henkilö, johon Atrevaux oppi luottamaan ja suhtautumaan lämpimämmin.
Aran Cúthalion – Ystävistä rakkain, luotetuin, pidetyin, ennen kaikkea vanhin. Fauni on seurannut Aranin kasvua kuninkaana jo siitä saakka kun tuo pieni oli. Kunnioittaa miehen saavutuksia, myös arvonsa kuin tekojensa puolesta. Kulissien takana myös salainen petikumppani, jonka kanssa Atrevaux kykenee jakamaan omalla tavallaan lämpimämpiä tunteita.
Delia Cúthalion – Ei tunne varsinaisesti henkilönä, mutta koska hovissa liikkuu, on Atrevaux varsin useasti kuningattareen törmännyt syystä tai toisesta.
Kreivi Arethdiel Cúthalion – Jonkin sortin arvokas ja mieleinen tuttava. Estänyt kertaalleen tulisieluista miestä ottamasta yhteen Aranin kanssa, jonka myötä luottamus kreiviin on hieman vajavainen. Arvostaa Arethia silti.
Archelaus – Arvostettu tuttava, jonka kanssa Atrevaux tahtoo säilyttää välinsä lämpiminä. Vaikkei sitä välttämättä ulospäin näyttäisi, nauttii varsin suuressa määrin vanhimman seurasta.
Shyvana – Naaraskäärmettä Atrevaux ei ole onnistunut tapaamaan kahden kesken, eikä fauni varsinaisesti tiedä välittäisikö edes sen perusteella, mitä todisti näkevänsä jo kertaalleen kun löysi tuon Aranin luota.
Arathet Arvaen – Toisinaan pyörii samoissa kokouksissa Aranin matkassa, ei tunne varsinaisesti henkilönä, vaikka fauni pitääkin tuota jokseenkin tutustumisen arvoisena.
Acom Silverforest – Kunnioittaa virkaveljenä, ei kuitenkaan sitä kummempi ilmestys.
Nardur – Kunnioitettavan kokoinen kolossi, johon Atrevaux on virkansa puolesta törmännyt kokouksessa jos toisessakin.
Darius Winder – Eliiteistä se vastenmielisin, idiootein ja itsekeskeisin pässinpää. Vihaa kaikilla mahdollisilla tavoilla, eikä Atrevauxella ole ainoatakaan aikomusta lämmitellä välejään Winderin kanssa. Arvostaa jollain olemattomalla tapaa virkaveljenään siitä huolimatta.
Iriador Mir Valdoren – Typerä pässinpää siinä missä petikumppaninsa, kenraali Winderkin. Ei arvosta millään tapaa, mutta fauni odottaa saavansa palveluksensa takaisin nuorelta punapäältä vielä joku päivä.
Hecate – Veikeä henkiolento, johon Atrevaux sattumalta törmäsi kerran metsässä. Laskee ystäväkseen, vaikkei olennosta kamalasti varsinaista järkevää seuraa olekaan.
Lily Scarlington – Tietää Lilyn olevan Aranin pakkomielle, ja Antonin verellinen äiti. Törmäsi jo kertaalleen vahingossa tuohon aroilla, mutta otti takkiinsa, jonka takia prinsessa ei sarvipäisen mukana haltioiden linnalle asti ehättänyt. Vannoo nappaavansa vielä joku kerta ja kiikuttavansa Aranille.
Temppeliherra – Oli siniverisen prinsessan matkassa, kova ja arvaamaton vastus, yliluonnollisista kyvyistä puhumattakaan. Atrevaux epäilee miehen olevan korkeammassa arvossa ihmisten puolella.
Kultasilmäinen peto – Fauni on useamman kerran törmännyt kultasilmään viinikellareilla ja linnan pimeimmissä kolkissa käydessään, muttei vaihtanut koskaan katsekontaktia enempää tuon olennon kanssa. Mielenkiintoinen, mystisyyttä huokuva otus, Aranin holhokkeja peräti. Lohikäärmekö?


Pelatut pelit
Animals, animals everywhere!
Bring it on, bro!
This is all just a game
I'm your nightmare
I can heal you
Häväistys
Viskikurpan tie
Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin


Päivitykset
6.1.2014 – Koko esittely uusittu
9.10.2013 – Lucavi päivitetty.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7