Viesti Ma Joulu 10, 2012 12:44

Aemorniel "Aella" Meldacaniel

Nimi: Aemorniel Meldacaniel

Nimen suomennos: "Mustarastas pyytää rakkautta."

Kutsumanimi: Aella

Sukupuoli: Nainen/naaras

Ikä: Ulkoisesti 32, todellisuudessa 657

Siviilisääty: Ei ole kumppania löytynyt

Suuntautuminen: Ei ole kummemmin ajatellut, ensimmäisessä elämässään hetero, nyt ei täysin varma.

Ammatti: Räätäli

Laji: Peryton

Puolue: Haltiat

Perhe: Isä Meldiron, äiti Henaradwen, pikkusiskot Sadronniel, Eruraina ja Eccaia (kaikki kuolleet)

Ulkonäkö: Aella on peryton, taruolento joka muistuttaa yhtä aikaa sekä kotkaa että peuraa. Tämä on noin 180 senttimetriä korkea (säkäkorkeus), vaikkakin suurin osa tästä tulee pitkistä ja voimakkaista jaloista. Etujalat kuuluvat jonkinlaiselle petolinnulle, kun taas takajalat ovat peuran. Etusissa on terävät, lähes 15 cm pitkät raatelukynnet. Vaikka perytonin ruumis kuuluu jäntevälle naaraspeuralle, on pää kuitenkin täysikasvuisen uroksen. Pehmeäpiirteisessä päässä on suipohkot korvat ja niiden välissä tappavat, monihaaraiset sarvet. Perytonin kasvoilta paistaa pari hiilenmustia silmiä. Päällisin puolin tämän pää on melkolailla normaalin näköinen, mutta odottakaahan kun se avaa kitansa! Peuran suusta nimittäin löytyy kokoelma vaarallisen teräviä torahampaita, joilla saisi helposti suurenkin eläimen hengiltä. Ei liene siis epäselvää, että olion pääasiallinen ravinto koostuu lihasta. Perytonilla on tämän lisäksi vielä suuret siivet, jotka ovat lähimpänä kotkan vastaavia. Niiden kärkiväli. Lähentelee uhkaavasti kolmea ja puolta metriä. Sekasikiön koko ruumis on lyhyttä hännänpäätä myöten peittynyt silkkisen pehmeään sulkapeitteeseen, joka pitää sen kuivana ja lämpimänä säällä kuin säällä. Väriltään sulat ovat säihkyvän jadenvihreää, vaikkakin niiden kärjet ovat punaiset, kuin ne olisi kastettu veressä. Suurimman osan vuodesta se on tämän värinen, mutta talvisin se muuttuu lumenvalkeaksi, mikä helpottaa sen saalistusta. Keväällä sen sulat saavat takaisin tavallisen punavihreän värinsä. Olento kykenee puhumaan siinä missä ihmisetkin, ja silloin tämän ääni on tasoa matalahko altto, mutta silti tunnistettavissa naispuoliseksi olennoksi. Kokonaisuudessaan peryton ei ehkä ole mikään maailman kaunein ilmestys, mutta kaipa silläkin on oma viehätyksensä. Kauniinvärisine sulkineen ja omalaatuisine ulkomuotoineen Aella on helppo huomata, ja usein joutuukin katsomaan kahdesti näkikö sittenkään oikein. Suurikokoinen olento on kuitenkin petollisen nopealiikkeinen ja sitäkin vaarallisempi. Hyökkäyksen kohteeksi joutuminen on kuitenkin erittäin epätodennäköistä.

Todellisen muotonsa lisäksi Aella kykenee luomaan eräänlaisen harhakuvan, joka näyttää erehdyttävästi haltialta. Pari poikkeavaa piirrettä tosin kielivät tämän olevan jotain muuta. Merkittävin niistä on varjo - se ei edes näytä haltialta, vaan on selvästi tämän oikean muodon mallinen. Harhakuva ei kykene huijaamaan valoa, etenkään aurinkoa. Toinen piirre paljastuu tämän kasvoja tarkasteltaessa. Naisen silmät ovat valkuaisia myöten pikimustat. Tässä muodossa paremmin viihtyvän perytonin kasvot ovat aina yhtä pehmeäpiirteiset, korkeat poskipäät, siron pyöreä leuka, kokonaisuuteen sopiva otsa. Tällä on pienehkö nenäja punertavat huulet. Kuten sanottu, Aellan silmät ovat mustat ja viekkaat, ripset pitkät ja tummat. Hänellä on kapeat kulmakarvat, tummat nekin. Naisella on haltiamaisen pitkät ja suipot korvat. Tämän hiukset ovat pehmeät ja paksut, väriltään kastanjanruskeat. Ne ulottuvat hieman yli olkapäiden, ja ne on sidottu latvoista kiinni mustalla satiininauhalla, joka on solmittu löysälle rusetille. Sen päät roikkuvat reilusti hiusten latvoja matalammalla. Tämän etuhiukset ovat pitkät, roikkuvatkin hieman leuan yli, peittäen koko vasemman puolen naisen kasvoista. Työskennellessään hän tosin työntää ne pois silmiltään, samoin kuin sitoo loput hiuksensa sotkuiselle nutturalle niskaan. Muuten peryton ei jaksa tehdä niille mitään sen kummempaa, vaan tyytyy pällistelemään maailmaa yhdellä hiilensävyisellä silmällä. Hänen ihonsa on luonnostaankin vaalea, mutta talvisin se muuttuu lähes valkeaksi, samaan tyyliin kuin toisen olomuotonsa sulat. Aella ei liikoja hymyile, mikä luo tämän kasvoille viileän välinpitämättömän ilmeen. Tämä puolestaan voi luoda hänestä tylyn vaikutelman.

Aellan muu ruumis on yhtälailla sopusuhtainen, sopivankokoinen ja -painoinen kokonaisuus. 170-senttinen nainen on kuitenkin varsin kurvikas tapaus, vaikka ei sen kummemmin muotojaan yrittämällä yritä esitella. Tällä on yllään valkea tunika, varsin hienoa ja pehmeää kangasta. Siinä on leveä, syvään uurrettu kaula-aukko, jota musta nyöritys yrittää pieneltä matkaa pitää kiinni. Huonoin tuloksin kylläkin, Aella kun ei ole sitä pienirintaisinta sorttia. Vaate on muuten kyllä aikalailla löysää mallia, helma roikkuu reisien puolessa välissä, vyötärölle on sitaistu palmikoitu nahkavyö jonkinlaista muotoa tuomaan. Tunikan hihat ovat rannemittaiset, suista reilusti pussitetut. Jalassaan Aellalla on yleensä punaiset ihonmyötäiset housut, jotka on tehty joustavasta kankaasta. Ei järin lämmintä, mutta harhakuvassaankaan nainen ei palele. Niinpä tätä ei sen kummemmin liikuta, miten lämmintä vaatetusta käyttää. Tällä on ruskeat saapaat, jotka yltävät lähes polviin saakka. Niiden etupuolella on samanlainen musta nyöritys kuin tämän paidan etumuksessa. Tämän kaiken päällä nainen pitää hihatonta ruskeaa takkia, joka ulottuu tämän polviin asti. Siinä on korkea kaulus sekä napitus aivan ylhäältä alas asti. Takissa on kaksi suurta taskua, joihin on huolellisesti kirjailtu liekkikuvio. Taskut ovat lähes aina täynnä kaikkea pientä, pääasiassa ompelutarvikkeita.
"Haltia"muodon kuva (c) Pandanna

Luonne: Vaikka toisin saattaisi luulla, ei Aella ole paha, ei todellakaan. Vaikka peryton onkin peto, se ei tee hänestä yhtään sen kamalampaa, vaan hän käyttäytyy mahdollisimman inhimillisesti. Nainen on oikeastaan erittäin kiltti, vaikkakin aika synkähkö. Hän ei satuta muita, ellei ole pakko, ja elääkin pääasiallisesti ostamallaan ruualla, sillä ei halua itse tappaa eläimiä. Aella on ystävällinen muille, eikä halua loukata heitä. Kuitenkaan hän ei pelkää tuoda omia mielipiteitään julki missään asiassa, ja ilmoittaakin aina jos on eri mieltä jostakin. Kiltistä luonteestaan huolimatta peryton ei aina varo sanojaan, ja saattaa onnistua suututtamaan jonkun täysin tahattomasti. Tällöin nainen pyrkii sovittamaan tekonsa heti välittömästi, ja saattaa pyydellä anteeksi niin kauan että toinen siihen taipuu. Hän on kuitenkin hyvinkin pessimistinen, ja odottaa aina pahinta. Aella ei usko mitään ennen kuin näkee sen itse, ja joutuukin usein yllättymään. Hän on usein huonolla tuulella, eikä jaksa oikein kiinnostua mistään sen kummemmin. Peryton on lähinnä sitä kaikkea kuuntelevaa tarkkailijatyyppiä, mutta kaukana juoruämmästä. Usein voi kuitenkin käydä niin, että tämä sekoittaa kuulemansa asiat keskenään ja muistaa asiat aivan kuinka sattuu. Hän viihtyy parhaiten omissa oloissaan, muttei kaihda muiden seuraa. Aella on suoraan sanottuna niitä juomamiehiä, iltaisin tämän löytääkin usein jostakin päin haltioiden kaupunkia tuopilliselta. Yleensä niin varovaisen kiltti peryton on humalaisena kuitenkin aivan hirveä. Mikä olisikaan sen kamalampaa kuin juopunut nainen? Aella saattaa alkaa haastaa riitaa itseään monta kertaa isompienkin korstojen kanssa, mutista mitä sattuu törkyä naama pöydässä kiinni, tai sitten mitä vain tältä väliltä. Miten vain, huono kielenkäyttö ja loukkaukset ovat taattuja. Onneksi tämän on rotunsa takia vaikea päästä tähän pisteeseen, ja vaatiikin paljon alkoholia saada nainen kunnolla humaltumaan.

Selväpäisenä ainakin Aella on periaatteessa pasifistinen, mutta puoltaa silti ehdottomasti haltioita. He olivat Cryptissä ensin, ja ihmisten ei pitäisi unohtaa sitä! Ja jos muuta keinoa ei ollut, niin väkivalta oli viimeinen vaihtoehto, näin Aellan mielestä. Nainen ei tosin missään tapauksessa tarttuisi itse niin jouseen kuin miekkaansaan, ei ikinä! Hän kun ei halua edes pelottaa ketään, sen takiahan hän pysyykin melkein aina kaksijalkaisessa muodossaan. Aella on suvaitsevainen kaikkia rotuja ja vähemmistöjä kohtaan, ainoat joita tämä inhoaa ovat ihmiset. Yhtälailla tämä ei häpeä omaa rotuaan, eikä yritä väittää olevansa jotain muuta. Jos joku kysyy häneltä, mikä hän on, vastaa Aella yksinkertaisesti: "Peryton", ja sillä selvä. Hän ei näe mitään hävettävää omassa itsessään ja onkin varsin ylpeä itsestään. Kerskuri tämä ei kuitenkaan ole! Ei hän kulje pitkin paikkoja hehkuttamassa itseään muille, mutta ei välttele totuutta. Naisen on helppo tulla toimeen muiden kanssa, ja sama pätee myös toisin päin. Hän on ehkä hieman hiljainen ja synkkä, mutta huumorintajuakin tältä yllättäen löytyy. Ja sopivalle päälle sattuessaan Aella saattaa puhua paljon. Tätä ei tapahdu kovin usein, mutta silloin nainen puhuu ummet ja lammet, käyden läpi kaiken säästä mielensä mustimpiin syvyyksiin.

Aella on taitava käsistään, ja tekeekin vapaa-ajallaan mitä milloinkin saa päähänsä. Ompelijan työnsä lisäksi nainen maalaa mielellään, enimmäkseen maisemakuvia, mutta matkan varrelle on eksynyt muutama muotokuvakin. Vaikka Aellan kiinnostuksenkohteet painottuvat taiteisiin ja vaatettamiseen, on tällä kuitenkin myös jonkinasteista kiinnostusta myös musiikkiin. Hän saattaa tylsyyksiisnä alkaa lauleskella vähän taas mitä sattuu matalalla altollaan, mutta vain yksin ollessaan. Ei hänkään nyt kaikkea kehtaa muille esitellä! Peryton on erittäin pitkäpinnainen, ja suuttuessaan tavarat lentelevätkin minne sattuu. Siltikään hän ei käy väkivaltaiseksi, vaan suoltaa suustaan milloin mitäkin loukkauksia ja purkaa suuttumustaan käden ulottuvilla oleviin esineisiin. Kiukunpuuska laantuu kuitenkin nopeasti, mutta vihanpito jatkuu hyvällä tuurilla vielä parisen tuntia. Sen jälkeen naisen omatunto alkaa kolkuttaa ja tämän on pakko lähteä pyytämään anteeksi saadakseen rauhan. Hän ei suutu vähästä, mutta loukkaantuu paljon helpommin. Hän ottaa asiat hyvin henkilökohtaisesti ja pahoittaa mielensä helposti. Tällöin peryton yksinkertaisesti ottaa etäisyyttä siihen, joka häntä on loukannut. Hän kuitenkin antaa tälle anteeksi heti, kun anteeksipyyntö ja/tai kunnon selitys asialle kuuluu. Nainen on erittäin tarkka omaisuudestaan, eikä epäröi pistää sen turmelijaa vastuuseen teoistaan. Olipa se sitten ompeluneula tai lompakko, yhtä kaikki joku on yrittänyt varastaa tai hajottaa jotain, joka hänelle kuuluu. Aellan voi saada pitkällisen suostuttelun jälkeen lainaamaan jotain... kunhan on ensin viimeisen tunnin ajan vakuutellut tälle, että se, mitä ikinä haluaakaan on hyvissä käsissä.

Menneisyys: Niihin aikoihin, kun sodan tuoksu oli jo ilmassa, syntyi Meldacanielin haltiaperheeseen esikoistyttö. Isä oli hieman harmistunut, tämä kun olisi halunnut pojan perheen seuraavaksi pääksi. Hän kuitenkin rakasti pikkuista Aemornielia, jota jo tuolloin Aellaksi kutsuttiin. Kolmihenkinen perhe asui pienessä, alle sadan hengen haltiakylässä piilossa Quinn-metsässä. Äiti oli kylän vaatturi, samalla kun isä toimi lääkärinä. Tyttö oli pienestä pitäen ollut sisukas, ja oli aina vauhdissa, opettelemassa ja näkemässä uutta. Aivan rauhassa he kaikki elivät, sen kummempia välittämättä muun maailman menoista. Ennen pitkää Aella alkoi opetella äitinsä ammattiin, ei pakotettuna, vaan omasta tahdostaan.

Jossakin vaiheessa tyttö vain tajusi, että oli saanut pikkusiskon. Eipä siinä, nyt hän vain räätälin opintojensa ohella osallistu lapsenhoitoon ja -kasvatukseen. Ennen pitkää perheeseen syntyi vielä kaksostytöt, mutta tällä kertaa äiti jätti räätälinliikkeensä vanhimman tyttärensä hoidettavaksi ja keskittuiitse pienimmäisiin. No asiakkaita riitti juuri sen verran kuin kylässä uutta vaatetusta tarvittiin. Aella ja tämän isa Meldiron elättivät kuusihenkisen perheen, ja kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.

Olisikin käynyt noin. Kun ihmisten kanssa vihdoin ryhdyttiin sotaan, täytyi isän lähteä lääkintämieheksi rintamalle. Tältä jäi vaimo ja neljä lasta kotiin odottamaan sydän kurkussa, palaisiko tämä lainkaan. Sitä he eivät kuitenkaan saaneet koskaan tietää, sillä pian tämän jälkeen vähäpätöinen haltiakylä joutui ihmisten hyökkäyksen kohteeksi. Heitä ei ollut montaa, mutta tarpeeksi hävittämään kylä viimeistä pitkäkorvaa myöten. Eikä se edes ollut vaikeaa, nyt kun suurin osa kylän miehistä oli taistossa ihmisiä vastaan. Kylä ei ollu ollut tarpeeksi piilossa, ja se koituikin sen asukkaiden kohtaloksi. Reilun kahdensadan vuoden iässä Aemorniel Meldacaniel kuoli.

Tämä haltipa ei suostunutkaan pysymään kuolleena. Paljon se oli eläessään tiennyt, mutta vielä enemmän siltä oli jäänyt tietämättä. Nimittäin, kun olento kokee ennenaikaisen, yleensä väkivaltaisen kuoleman, saattaa se elinaikansa ominaisuuksista riippuen herätä jälleen eloon. Eläessään Aella oli ollut tarmokas, täynnä elämänintoa ja uuden oppimisen uteliaisuutta. Joten ylempi taho päätti antaa tälle uuden mahdollisuuden, joskin ei aivan sellaisen kuin tämä olisi itse odottanut. Kun se heräsi, se ei ollut enää mikä oli ennen. Se oli petomainen taruolento, jota perytoniksi kutsuttiin. Aella oli hätääntynyt, tämä muisti kaiken edelliststä elämästään. Ympärilleen katseltuaan tajusi olento seisovansa keskellä pienen kylän palaneita raunioita. Entinen haltia poistui masentuneena paikalta, se yritti sulatella ajatusta, että kaikki mitä oli joskus rakastanut oli nyt poissa. Mieltä alentava ajatus, totta tosiaan.

Metsässä kulkiessaan peryton törmäsi vaeltavaan ihmiseen, joka säikähdyksestä toettuaan tarttui miekankahvaan, tarkoituksena surmata olio. On helppo arvata, kumman tappioon yhteenotto päättyi. Aella ei todellakaan olisi halunnut tappaa miestä, muttä tämä kun yritti viimeiseen asti hyökätä. Peto ei kuitenkaan tuntenut minkäänlaisia omantunnontuskia teostaan, uhri oli silti ollut ihminen. Aella itse ei ollut sitä huomannut, mutta hänen varjonsa oli palannut, se ei ollut ollut paikoillaan tämän herätessä. Sitä ei ollut ollut lainkaan. Toinen mitä tuo ei tiennyt, oli se, ettei hän enää kykenisi riistämään ihmishenkeä. Ei hän haluaisikaan, mutta ei pystyisi vaikka tahtoisi.

Hänellä kesti kauan aikaa opetella luomaan itselleen kaksijalkainen muoto, mutta sen opittuaan Aella on pysytellyt siinä lähes koko ajan. Aikansa kuljettuaan nainen päätyi aroille, paikantaen siellä kohoavan kaupungin. Se ei ollut ollut siellä hänen elinaikanaan, ja tämän mieleen heräsikin kysymys. Paljonko aikaa oli oikein kulunut? Kuitenkin jo kaukaa katsottuna tiesi kaupungin kuuluvan haltioille, sinnehän hänen oli päästävä. Ja sinne hän pääsikin. Hän alkoi tehdä pätkätöitä, joskus hieman pidempiäkin aikoja. Aella oli ottanut tavoitteekseen saada itselleen oma asunto, ja jatkaa sen jälkeen kauan sitten oppimaansa ammattia. Ennen pitkää peryton sai kerättyä tarvitsemansa rahamäärän ja ostettua itselleen pienen asunnon. Se riitti hyvin yksin elävälle naiselle. Hän alkoi pyörittää siinä samalla pientä räätälinliikettä, samassa asunnossa kuitenkin, toiseen kiinteistöön tällä ei ollut varaa ainakaan vielä. Ammatillaan Aella elää itse, ja tälle jää silloin tällöin jonkin verran ylimääräistä, joka menee joko säästöön tai johonkin kivaan. Vaikka hän on rodultaan eläimeksi luokiteltava, Aella on jälleen omaksunut inhimillisen elämäntyylin, eikä muuttaisi asumaan mihinkään pusikkoon ja alkaisi elää kuin eläimet yleensä.

Taidot/ominaisuudet/heikkoudet: Perytonina Aella on hyvin pitkäikäinen ja tarkka-aistinen. Tällä on suuret fyysiset voimat, vaikka sitä ei kaksijalkaisesta muodosta uskoisi. Tämä on pitkämuistinen ja nopealiikkeinen. Aella ei osaa, eikä halua taistella.
Tällä on kuitenkin rotunsa puolesta taipumusta magiaan. Sen avulla hän onkin onnistunut luomaan kuvan haltiamaisesta otuksesta. Se ei vaadi paljoa voimia, mutta sitä pitää vahvistaa säännöllisin väliajoin. Aella osaa luoda myös muita harhoja, ja jonkin verran suojaavia ja parantavia loitsuja.
Perytonkaan ei ole voittamaton. Se on tapettavissa siinä missä muutkin peurat tai kotkat. Se ei myöskään elinaikanaan kykene surmaamaan kuin yhden ihmisen, muita olioita enemmänkin.


Hahmon rotu on muunnelma Kreikan mytologian perytonista.

Tavatut:
Jeremiah (Lörri) - Kauppakumppani toiselta puolelta. Hieno mies.
Nardur (Vahti) - Asiakas, joka kuitenkin tuntuu jotenkin... häiritsevältä.

Pelilista aikajärjestyksessä:
Broken scissors and a blacksmith - Bizara & Revian
Metsän rannalla - Lörri & Jeremiah
Lentäviä hevosia siis ON olemassa! - Sutittaja & Fuchsia
Onko elämäsi syvältä? Niin minunkin. - Cheikki & Kiraz
Something old, something new - Lörri & Nau (kesken)
Everybody tries to cover something... - Vahti & Nardur
Don't be afraid - Mori & Shael
Olutta ja rupattelua - Janni & Rathel
Illanistumista à la eliitti ja vaatturi - Vahti & Nardur

Edit:
-17.1. Pelilista ja kuva lisätty
- 15.12. Peilistä päivitetty ja tavatut lisätty
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil