Viesti Ma Helmi 18, 2013 6:27

Kiirastuli

Pelaaja: Nipustin
Nimi: Kiirastuli
Kutsumanimi omiensa parissa: Kiira
Nimi, jolla esiintyy ulkomaailmassa: Tara

Ikä: 57, ruumiillisesti 19 (Rodulle tyypillisen eliniän löydät alempaa)
Rotu: Yleisesti rotua nimitetään Jokihaltioiksi, mutta kansa itse kutsuu itseään tuttavallisemmin nimellä Shawá, joka tarkoittaa heidän kielellään jokien auttajia tai pelastajia.
Sukupuoli: Nainen
Kristallin väri & sielueläin: Punainen ja puuma (näistäkin lisää tietoa alempaa)
Puoli: Haltiat (passiivinen)

Kiiran yksilölliset ulkoiset piirteet~
Kiiran hiukset ovat harvinaisesti hopeiset, hiusten väri tuo naisen ulkomuotoon suurimman ylellisyyden. Hiukset ovat hyvin usein osittain kiinni, edestä ja päältä otetaan hiuksia ja laitetaan pompulalle taakse, näin kasvoille ei jää kuin muutamia karanneita hiuksia ja metsissä juokseminen ja jousella tähtääminen helpottuvat. Jos on syytä juhlaan, antaa Kiira hiuksiensa roikkua luonnollisesti laittamatta niitä osittain kiinni, ja silloin hän on mitä parhaimmillaan. Hiuksissa on tuolloin keskijakaus ja hopeiset suortuvat rajaavat kuulaita kasvoja kauniisti jättäen neidon tummat silmät upeasti näkymään. Aukinaisten hiusten pituus on olkapäästä ylitse, muttei kyynerpäähän asti.
Silmien väri Kiiralla on tumma, miltein musta, mutta suuren valon kohdistuessa tytön silmiin ne näkyvät tumman sinisinä.
Iho on sileä ja sulava. Nuori shawá on atleettinen ja laiha, joka näkyy myös tämän kasvoista, muun muassa poskipäät näkyvät selkeästi ja leuka erottuu selkeästi kaulasta. Kasvot ovat myös melko terävät, kuten haltioille tavallista, jokihaltioille ei ihan niin tavallista.
Kulmat tytöllä ovat pitkät, ilmeikkäät ja ohuet. Ne ovat melko korkealla silmästä, aika suorat ja ulommainen puoli kulmasta on korkeammalla, mitä sisimmäinen. Kiiran perusilme on näin ollen, ei niinkään vihainen tai tyly, mutta aika vakava. Ilmeikkäillä kulmakarvoilla yritin tarkoittaa juurikin sitä, että kun tytön mieliala muuttuu, kulmakarvat ovat yksi todella hyvä tunnusmerkki siitä.
Hopeahapsen huulet ovat vaaleansiniset, kuin tyttö olisi paleltunut. Hänen kaulansa on pitkä ja kapea, joka sopii koreasti neidon rodunomaiseen hentouteen.
Kiirassa on myös karuutta. Neidon kehosta löytyy yhteensä neljä arpea. Yksi, kaikista näkyvin, joka kulkeutuu Kiiran otsan vasemmasta laidasta nenän vartta pitkin aivan oikean silmän vierestä oikean poskipään kohdalle. Sitten löytyy kolme vierekkäistä arpea oikeasta käsivarresta, kyynärpään ja olkapään välissä. Arvet tulivat kun Kiira kerran raapaisi itseään ollessaan puuma muodossaan.
Rodulleen Kiira on pitkä, kokonaiset 157 senttimetriä, mutta haltioiden parissa tämä jokihaltian alku on lyhykäinen.
Vartaloltaan neitokainen on siroluinen ja kapea, sulavakin - aivan kuin kuka tahansa heidän rodustaan - mutta hänen kroppansa on treenattu, onhan hän sentään soturi. Kiiran kädet ja jalat, puhumattakaan vatsalihaksista eivät ole olemattoman näköiset, mutteivät onneksi myöskään hyökkäävän näkyvät kuten jollakin kehonrakentajalla.

Lantio ei ole kovin erkaneva, mutta suloinen tiimalasivyötärömäinen vyötärö saa lantionkin näyttämään leveämmältä.
Shawojen rodunomaisiin piirteisiin kuuluvat aina pikkuiset rinnat. Kiira on omiensa keskuudessa suhteellisen suuri rintainen, mutta jos häntä ulkomaailmassa sellaiseksi nimittäisi, saisi nainen vain kasan nauruja päällensä.

Kiiran kristalli on punaisen sävyissä ja hänen sielueläimensä on puuma. Väreistä löydät selityksen alempaa, mutta eläimille ei ole yleistä, jokaiseen toimivaa selitystä, joten se on henkilökohtaista/tapauskohtaista: Puuma kuvastaa Kiiran sisäistä taistelijaa. Kissaeläimistä Kiiralle on siunautunut puuma siksi, ettei neito ole synnynnäinen johtaja taikka täydellinen laumasielu, silti hän on ketterä, vikkelä, ylpeä ja omasta pesueestaan huolehtivainen.
Kiiran kristalli, hänen sielunsa peili, sijaitsee vasemmassa olkapäässä. Hänen kristallinsa on salmiakin muotoinen ja se on hieman kohokuvioinen.
Puuma ei yletä ihan luonnossa elävien puumien mittoihin vaan sen säkäkorkeus on 57 senttiä, kun luonnossa elävien puumien mitat ovat yleensä 60100 sentin väliltä.
Puuman kynnet ovat terävät, samoin hampaat.
Kiiran arvet, yksi kasvoissa ja kolme käsivarressa, siirtyvät myös sielueläinmuotoon.
Kiiralla on kyky muuttua omaksi sielueläimekseen, puumaksi. Sielueläin on aina samanvärinen kun kantajan kristalli, joten näin ollen Kiira puumana on tummanpunainen. Väritys ei ole ihan tasainen, vaan kuono ja tassut ovat hieman tummempaa punaista mitä väritys muualta.

Kiiran vaatetus~
Koska Kiira ei ole taikuri tai parantaja, vaan soturi, hän käyttää yleensä kulkiessaan suojaavaa asua. No, suojaavampaa.
Kaulan ympäri kulkee suoja ja se kulkee rintakehää pitkin rintojen ympärille, jättäen kuitenkin mahan paljaaksi helpottaen liikkuvuutta, Shawá -soturit eivät kuitenkaan ole mitään miekkataistelijoita.
Lantion ympäri kiertää paksu nauha, ja jalkojen edessä roikkuu pätkät samaista nauhaa.
Olkapäitä suojaa kevyen näköiset ja sievästi kirjaillut olkaimet, mutta kuitenkin hyvin kestävät, samoin kuin rintapanssari ja kaulapanssari.
Jaloissaan Kiira pitää ruskeita sandaletteja jos lähtee pidemmällekin matkaamaan, mutta kotikylässään tai kotikylän lähistöllä hän kulkee yleensä avojaloin.

Olen piirtänyt kuvan havainnollistamaan, sillä tuollaisten asusteiden selittäminen tuntuu välillä aika verbaalisesti haastavalta laitan senkin tänne lisäksi.
Tosin en ole kovin taitava kynäkädestäni joten ei se varmaan paljoa selkeytä.

Jos Kiira muuttuu puumaksi vaatteet päällä, hänen vaatteensa menevät oletettavasti rikki tai jäävät jotenkin jumiin puuman päälle estäen eläimen liikkumisen kokonaan. Eli Kiira yleensä riisuuntuu ennen muuttumistaan. Sama toisinpäin: jos neito muuttuu puumasta jokihaltiaksi ei hänen yllensä myöskään ilmesty vaatteita.

Luonne~
Kiira on kuin puuma, rohkea ja peloton. Ei mikään varsinainen laumaeläin, mutta pitää kyllä hyvää huolta omistaan. Hän voisi varmasti uhrata oman henkensä läheisimpiensä puolesta, mutta muuten Kiiraa ei voi kuvata tyhmän- tai uhkarohkeaksi, tai itsetuhoiseksi. Vaikka isän kuolema jätti Kiiraan arpia, niin fyysisesti kun henkisesti, ei hänen elämän janonsa ole sammunut. Kiira jaksaa uskoa hyvään ja oikeuteen, hänellä on tapana taivutella itseään uskomaan siihen että kaikella mitä tapahtuu, on aina tarkoitus. Vaikka moni Shawá uskoo Kiiran kanssa samoihin uskomuksiin ja saattavat olla jopa hieman naiiveja, hän itse eroaa heistä siten, ettei usko hyvään ihan kaikessa, eikä todellakaan ole naiivi.
Ihmisiä Kiira inhoaa koko sydämensä pohjasta. Heissä tämä ei jaksa nähdä mitään hyvää, vaan pitää näitä pohjimmiltaan läpi pahoina. Vaikka on rodunomaista pysähtyä aina auttamaan apua tarvitsevaa, oli se sitten metsän eläin, haltia, keiju tai peikko, ei Kiira koskaan ikinä auttaisi ainuttakaan ihmistä. Vaikka hänen päässään on usein liikkunut kuvitelmia ihmisten surmaamisesta, ei hän siihenkään oletettavasti pystyisi sairaan tai haavoittuneen ihmisen löytäessään. Se miten tyttö todella toimisi saattaa kyllä olla joissain tapauksissa vieläkin kamalampaa: Kiira sylkäisisi saastaisen ihmisen päällä ja jättäisi tämän kohtaloonsa.
Tämä toimintatapa juontaa juurensa varmaan siitä, että isä oli auttanut ihmistä ja kiitokseksi ihminen oli vain tappanut tämän. Kiira ei aio auttaa, koska ei halua jakaa isänsä kohtaloa, muttei myöskään aio surmata ihmistä, koska silloin hän itse ei olisi yhtään parempi kuin se paskapussi oli ollut surmatessaan hänen isänsä.
Kun Kiira saa olla omissa oloissaan, lähellä kotiaan, tietäen että kaikki on hyvin, hän on onnellinen. Kiira on aika hiljainen, ei höpise valtavasti turhia. Harkitsevaisuus sekä suunnitelmallisuus ovat myös hänen hyveitään. Paheisiin voitaisiin taas luetella lyhyt pinna sekä tunteen purkaukset suuria tunteita käsiteltäessä.
Kiira on myös herkästi kyllästyvää tyyppiä. Ajoittain hänen on vain pakko päästä ulos omista päivärytmeistään. Tällöin kaikki asiat jotka normaalisti tekevät hänet onnelliseksi ja ovat arkipäiväisiä, alkavat ahdistaa Kiiraa jolloin tämä yksinkertaisesti usein laskee joen alajuoksulle ja lähtee seikkailemaan metsiin ja muualle. Tällaisilla reissuillaan hän saattaa rentoutua ja miettiä. Usein hän on poissa vain viikon. Hänen äitinsä ja sisarensa odottavat aina uskollisesti häntä palaavaksi kun viikko on kulunut, kuten isää aikoinaan. Kiira oli aina isän tyttö, ja nyt hän on alkanut ymmärtää miksi isä katoili aina välillä heidän luotaan lapsuudessa. Sitä paitsi kun on hetken pois, on aina kiva palata takaisin. Se herättää Kiirassa taas onnellisuuden tunteet vanhoihin asioihin uudestaan pintaan ja sitten Kiira jaksaa jälleen elää kylässä tasaista oravanpyörä elämäänsä jonkin aikaa.

Menneisyys~
Yö, jona Kiira syntyi, oli kylmä ja kuulas. Taivas oli täysin pilvetön ja kylää valaisi suurena mollottava täysikuu. Kun tyttö kannettiin kylän vanhimmille, jotta häntä luettaisiin syntymärituaalin mukaisesti. Rituaaliin vaadittiin vauvalta yksi hius ja kun vanhin papittarista tuli sitä pienokaiselta nyppäisemään hän huomasi tytön hiuksien olevan hopeiset. Se oli harvinaista, mutta asiaan uskottiin liittyvän täysikuu joka oli paistanut kirkkaana yönä jona pienokainen syntyi.
Kun salaiset ainekset ja vauvan hius oli viskattu kokkoon, alkoivat vanhimmat tulkita yhdessä näkyjä tulesta. Selkeitä eivät näyt olleet sillä vanhimmat olivat kovin keskittyneen näköisiä eivätkä muut ympärillä seisoneet olleet nähneet vilaustakaan näyistä.
Kun näyt oli vihdoin tulkattu, saatiin selville että neidon tuleva sielueläin oli vuorileijona eli puuma, tästä tulisi epäilyksettä soturi ja luonteesta tai tulevasta osattiin sanoa vain hyvin vähän. Eräs vanhuksista väitti että oli varmasti nähnyt pahuuden astuvan joskus Kiiran elämän viivalle, joka tarkoittaisi että tyttönen tulisi joskus tekemään jotain pahaa. Muut eivät olleet alkuunkaan samaa mieltä, mikä ei kuitenkaan rauhoittanut jo huolestunutta äitiä. Sitten oli nähty että Kiira tulisi olemaan laumarakas ja pitäisi aina huolta omistaan.
Kiiran lapsuus kului lasten leikkejä ja kolttosia puuhaillessa, sekä tietysti treenatessa uimista, kiipeilyä ja väistelyä. Vasta nuorukaisena Kiira aloitti jousella ampumaharjoitukset ja useat kadehtivat hänen vakaata jousikättään, haukansilmiä sekä pettämätöntä sihtiä niin, ainakin siis maalitauluja vastaan.
Ensimmäisen kerran kun Kiira muuttui puumaksi, se tapahtui samaisena päivänä jona hänen pikkusiskonsa syntyi. Hän ei ollut mustasukkainen, ei vihainen eikä pelokas, hän tunsi syvää kiintymystä siihen pieneen otukseen joka maailmaan oli putkahtanut joten ehkä se oli välittäminen joka neidon muutti ensikertaa. Kiira oli todella haltioissaan siitä että hänen eläimensä oli näin mahtava, sillä heidän koulussaan oli naurettu kerran pojalle joka osasi muuttua madoksi. Onneksi hänen eläimensä oli puuma eikä mato.
Muutoksen takia Kiiran todettiin olleen tarpeeksi kypsynyt jotta hänen treenaamistaan soturiksi saatettiin tehostaa ja oppimista tuli enemmän ja päivistä rankempia. Mutta jotenkin hullulta kun se kuulostaakin Kiira nautti siitä kaikesta.
Hän ei ole pasifistisimpia Shawojá, ei ollut koskaan ollut eikä tule olemaan. Kaikki tämä oli selitettävissä sillä että hänen kristallinsa on punainen: tyttöhän vain on ehta sotilas. Silti sen papittaren, joka oli Kiiran synnyinrituaalissa ennustanut jonkin pahan joskus koskettavan Kiiraa, mielessä kyti ajatus siitä mitä muuta tuollainen käytös saattaisi tarkoittaa.
Kiiran perhe ei ollut suuri. Siihen kuuluivat hänen isänsä joka oli sotilas/lääkintämies, joka niin sanotusti osasi parantaa ja aiheuttaa haavoja. Isä oli kuitenkin lempeä ja hyväntahtoinen mies, melko pasifistisia ajatuksia harjoittava itse asiassa. Kiirastulen äiti oli töissä kylän rohtojenvalmistamossa, joten äiti tiesi aina mitä pistää mihinkin pipiin että se paranisi. Sitten oli vielä Kiiran silmäterä, hänen rakas pikkusiskonsa. Tuo oli Kiirasta niin hentoinen että hän tahtoi alati suojella tätä, joten saattoi todellakin sanoa että Kiira oli hyvä ja huolehtivainen lähimmilleen.
Kiiralla näyttäisi olleen todella onnellinen lapsuus ja nuoruus. Täydellinen melkein kunnes eräs päivä koitti.
Kiira ja tämän pikkusisko odottivat innoissaan isänsä paluuta jostain sotaretkiltään joihin tuo aina silloin tällöin katosi. Isän paluuta ei vain kuulunut. Äiti lohdutteli lapsiaan, sillä ettei tällaisten reissujen kestoa voinut koskaan ennustaa. Kului päivä, toinenkin, lopulta vierähti ohitse viikko eikä isää kuulunut kotiin. Lopulta Kiiran tähystäessä kylän korkeimman talon katolta kylän ympäristöön nähdäkseen isänsä saapuvan ensimmäisenä, ihan sama mistä suunnasta tuo tupsahtaisikin, näki Kiira jotain muuta. Eräs tiedustelija, joka kantoi mukanaan painavaa reppua. Se oli kummallista, sillä yleensä tiedustelijat liikkuivat hyvin kevein kantamuksin.
Kiira kiiruhti miestä vastan kysyäkseen tiesikö tuo mitään hänen isästään, mutta tuo ei suostunut vastaamaan hänelle mitään. Tämä jäi kummastuttamaan Kiiraa. Myöhemmin kun Kiira palasi vaelteluiltaan kotiin, se sama tiedustelija mies oli myös siellä, tapaamassa hänen äitiään. Kiira halusi heti tietää mistä oli kyse, mutta äiti hyssytteli tyttärensä lempeästi hymyillen ja passitti vahtimaan pikkusiskoa.
Äiti ja mies poistuivat jonnekin ja silloin Kiira teki päätöksen joka muutti suuren osan hänen elämästään: hän otti pikkusiskon mukaansa ja yhdessä nämä lähtivät seuraamaan äitiä sekä tiedustelijaa. Lopulta tyttäret löysivät itsensä salakuuntelemasta erään talon ikkunoiden alla mitä sisällä oikein puhuttiin.
Kiiran sydän oli pysähtyä ja kyyneleet täyttivät hänen silmänsä. Heidän isänsä oli kuollut. Eikä miten tahansa, ilmeisesti isä oli pelastanut erään haavoittuneen ihmisen petoeläimiltä jotka olivat haistaneet veren, sitten isä oli paikannut miehen haavat ja vienyt turvaan ja miten se ketku olikaan isää kiittänyt? Iskemällä keihään selän takaa ja jättämällä isän kituen kuolemaan. Kiiran viha oli silmitön. Kyyneleet silmissään kiljuen Kiira vaihtoi tajuamattaan muotoaan ja alkoi karjahdella petomaisesti ja huitoa ympäriinsä. Huitoessaan ja riehuessaan Kiira oli saanut pikkusiskon kömpimään peloissaan siskoaan karkuun itkien, samalla sisällä olevat huomaamaan heidän piilopaikkansa ja ennen kaikkea hän oli haavoittanut itseään useasta kohdasta terävillä kynsillään. Kun äiti ymmärsi tyttärensä olevan ulkona, tämä ryntäsi kiireesti ulos ja sai Kiiran rauhoittumaan ja muuttumaan takaisin itsekseen. Nyt Kiira itki äitiään vasten ja tunsi viimein haavojensa kirvelyn, muttei se ollut mitään siihen verrattuna millaista kipua ja raivoa hän tunsi syvällä sisällään.
Hän vihasi ihmisiä. Vihasi heitä!
Nykyään Kiira on yksi kylän ansioituneimmista jousenkäyttäjistä, hyvä metsästäjä ja taitava taistelija. Hän pitää yhä nykyäänkin hyvää huolta sisarestaan sekä äidistään, omasta laumastaan, mutta jokin hänessä muuttui isän kuollessa. Eräänlainen synkkyys alkoi kasvaa hänen sisällään, joka ilmeni myös kristallissa, jonka väri oli tummunut. Väri on punainen, mutta tummanpunainen Verenpunainen.

Nykypäivänä Kiira pääasiassa metsästää työkseen, myös keräilee kasveja joesta äitinsä avuksi. Hyvin harvoin Kiira saa tehtäväkseen mitään sotureihin liittyvää ehkä siksi että kansa on hyvin rauhaisa, eikä sotureille ole niin paljon käyttöä, tai siksi että Kiiraa ei suositella tehtäviin sillä he pelkäävät tytön kykyä toimia tilanteissa joissa saattaisikin olla mukana ihminen.

Taistelutavoista ja taidoista~
Taitava soturi! Rotu tunnettaan pasifistisydestään, joten soturi Shawoja ei ole montaa, mutta on sanonta laatu korvaa määärän.
Shawát eivät mitenkään pärjäisi itseään kookkaammille roduille kohdatessa naamatusten ottaen yhteen miekoilla, joten rodun taistelutyylit ovat huomattavasti salamyhkäisempiä, ikään kuin ninjamaisia. Soturi osaa käyttää ketteryyttään, pienempää kokoaan ja muita omia etujaan hyvin hyödyksi taisteluissa.

Kiira osaa ampua jousipyssyllä kateutta aiheuttavan hyvin, mutta ei ole niin hyvä tikareiden, miekkojen tai minkään lyömäaseen kanssa. Hänen taistelutyylinsä näin ollen perustuu lähinnä äänettä kulkemiseen ja piilosta jousella ampumiseen. Osaa kyllä käyttää jousta myös niin että voisi sitä käyttää aseena lähitaistelussa.

Kiira osaa muuttua omaksi sielueläimekseen (puumaksi) jolloin aseina ovat kynnet ja hampaat. Sopii mainiosti jos tyttö on ahdistettu lähitaistelutilanteeseen.

Tämä nuori jokihaltia soturi ei omaa minkäänlaisia taikakykyjä, koska ei ole taikomiseen soveltuvainen vaikka joskus yrittäisikin.

Vedessä Kiira on peto! Heidän kansalleen on hyvin yleistä viihtyä vedessä ja olla hyviä uimareita, sillä asuvathan se sentään joen keskellä, mutta Kiira on vielä heihinkin keskuudessaan taitava.
Nopeasti vedessä liikkumisen lisäksi hopeahapsi pidättää henkeään veden pitkään.

Pelatut pelit~
-

Käynnissä olevat pelit~
-

_______

Rodusta:
Rodun nimi: Yleisesti rotua nimitetään Jokihaltioiksi, mutta kansa itse kutsuu itseään tuttavallisemmin nimellä shawá, joka tarkoittaa heidän kielellään jokien auttajia tai pelastajia. Monen shawán mielestä on loukkaavaa kutsua heitä jokihaltioiksi, sillä he eivät kuitenkaan ole haltioita vaikka näitä ehkä hieman muistuttavatkin.

Rodun levinneisyys: Rotua on tullut Cryptiin muualta, jossa sitä esiintyy suuremmissa määrin, mutta Cryptissä asustaa vain yksi pieni yhteisö. Heillä on kylä pohjoisilta vuorilta laskevassa joessa, rauhallisessa kohdassa. Joki on sama joka virtaa Quinn-metsän halki. Rotu levisi Cryptiin viidennen aikakauden keskivaiheilla.

Puoli: Eivät halua luokitella itseään ihmisiin eikä haltioihin mutta ensimmäisessä tannersodassa olivat haltioiden puolella, nykyään ovat yhä liitossa haltioiden kanssa, mutta osallistuvat sodan käyntiin vain passiivisesti.

Keskimääräinen ikä: Elävät noin kolme kertaa yhtä vanhoiksi kuin ihmiset.
Iänmääritys: 0-10 vauva/taapero, 11-25 lapsi, 26-50 teini, 51- 95 nuoriaikuinen, 96-225aikuinen, 226-360+ vanhus
(10, 14, 24, 44, 129, 131+)


Rodunomaisia ulkoisia tekijöitä~
Rotu on varsin pienikokoista ja heiveröistä. Naisten keskipituus on noin 130-150cm, miesten 145-165cm. Heiveröisellä todella tarkoitetaan sitä. Rodulle ominaista on ohuet ja pikkuiset käsivarret sekä jalat. Myös keskiruumis on linjakas ja kapea. Yleensä rodun naisten keskuudessa ei esiinny suuria rintamuksia. Lantiotkaan harvemmin murrosiässä kasvavat kovin leveiksi, mutta levenevät tietysti mutta heiveröisen mittakaavan mukaan.
Yleensä mustat tai tummansiniset, hyvin harvoin hopeiset ja vielä harvemmin jonkin muun väriset (tälläiseen tarvitaan jo jokin syy, jonka voi sitten selittää, ei tule luonnostaan), hiukset, kalpeahko melkein valkoinen ihonväri, silmienväri on yleensä tumma, mutta sävyt vaihtelevat (tummanharmaa, tummansininen, tummanvihreä), sinisen sävyinen taikka harmaa/hopea, tummat tuuheat ripset, huulien väri on paleltuneen sinisestä lilaan.
Suipot korvat, ikään kuin haltioilla.
Pukeutumisesta sitten, että jos olette katsoneet Avatarin(elokuva) tai Disneyn Atlantiksen(elokuva), niin navien ja atlantislaisten pukeutuminen muistuttaa shawojen alkukantaista pukeutumistyyliä. Eli pukeutuminen on paljastavaa, yleensä sensuroitavat paikat ovat peitossa. Riippuen ammatista, myös pukeutuminen vaihtelee. Tavallinen liina sidottuna rintojen ympärille ja toinen lanteille on ihan hyvä jos olet joku yrttien kanssa työskentelevä pasifisti. Mutta jos on syntynyt soturiksi, tarvitaan hieman vankemmat suojukset. Kaikille, jotka ovat pelanneet World of Warcraft- peliä, ei varmasti ole vaikea kuvitella kyseistä vaatetusta, jos sanon että se muistuttaa sitä vaatetusta, joka yleensä night elf rodun edustajien kuvissa tavataan.
Naisilla suojus on metallinen ja todella koristeellinen, mutta silti vain rinnat ja lantioalueen peittävä. Joskus mukaan kuuluu myös kypärä, komeat olkaimet ja muuta sellaista. Myös kaikki aseet ovat näin kauniisti kirjailtuja ja koreita.
Miehillä suojuksien ei ole välttämätöntä olla niin koristeellisia. Ja miehet pukeutuvat myös useasti vatsanpeittäviin asuihin ja suojuksiin. Tosin miesten on myös mahdollista pukeutua pelkästään alaosa suojuksiin jättäen koko yläruumiin (olka- tai pääpanssareita lukuun ottamatta) suojattomaksi. Miehetkään eivät silti koskaan pukeudu mihinkään haarniskoihin sillä se ei ole eduksi Shawá soturien taistelutyyleissä.

Kulttuurista:

Lapsien nimeäminen~
Shawá vauvalle annetaan nimi synnyinrituaalin yhteydessä ja nimen päättävät lapsen vanhemmat. Nimet ovat suomenkielisiä ja niiden tulee tarkoittaa jotain, ikään kuin intiaani tyylisiä, muttei mieluusti kuitenkaan ihan Haukkuva Koira Ei Pure -tyylisiä, ennemmin jokin yksi tai ehkä kaksi sanaa.
Oman nimensä lisäksi lapset päättävät myöhemmin kasvettuaan itselleen nimen, jota tulevat käyttämään sitten ulkomaailmassa. Eikö olisi helpompaa vaan aina valehdella oma nimensä kaikille vastaantulijoille? Ehkä olisi, mutta tämä on kansan parissa kulkeva tapa.
Nimistä lisää:
Kun jokihaltiat ovat toistensa keskuudessa, puhutaan toisista heidän synnyinnimillään tai lempinimi muunnoksilla niistä (Nipustimen hahmossa esimerkkinä: Synnyinnimi: Kiirastuli -> Lempinimi: Kiira). Kun taas poistutaan kylän ulkopuolelle vieraiden pariin, silloin omaa nimeä varjellaan ja se kerrotaan vain sellaisille, jotka katsotaan jotenkin ystäviksi ja luottamuksen arvoisiksi.
Jos shawá kertoo ulkopuoliselle oman synnyinnimensä, se on suuri luottamuksen osoitus ja iso asia, vaikkei se jolle nimi kerrottiin varmaan sitä ymmärräkään.

Sielueläin ja kristalli~
Jokaisella Jokihaltialla on jossain kohti kehoaan (otsassa, rintakehässä, olkapäässä, reidessä, kämmenessä) pikkuinen kristalli. Kristallin koko vaihtelee, toisilla se on vain noin sentin toiseen ja puoli senttiä toiseen suuntaan kun taas jollakulla voi ollakin vaikka viisikin senttiä suuntaan ja muutaman toiseen.
Jokainen väri ja jokainen eläin merkitsevät eri asioita. Esimerkiksi vain punaisen kristallin saanut sai kouluttautua soturiksi, mutta se ei ole pakollista sillä jos sielueläin on vaikkapa pupu tai peura olet itse saaliseläin ja soturi ei ole sinun tiesi.

Värejä ja selityksiä:
(ihan ensiksi sanon että eläin ja väri voivat kumota toisiaan, kuten edellä mainittiinkin, eli älkää seuratko näitä liian sokeasti, nämä ovat vain suuntaa antavia)

Punainen = Sotureiden väri, mutta tunnetaan myös rakkauden värinä. Suurin osa sotureista ovat saaneet punaisen sävyt syntyessään.
- Pinkki = Rakkauden, papittarien, parantajien, kotiäitien, sairaanhoitajien tai lapsiväen väri (Pinkki on osa-alue punaista. Vaikka punaisista yleensä tulee sotureita eivät pinkit koskaan tule sotureiksi. Niin sanotuilla pinkeillä ei ole mahdollista saada sielueläimekseen saalistajia, koska se olisi niin vastaan heidän väriään.)

Sininen = Tiedon ja viisauden väri. Kylän vanhimmat ovat miltein poikkeuksetta sinisen kristallin haltijoita. Keksijät ja, tavallista älykkäämmät, ovat yleensä tässä värissä.

Vihreä = Elämän väri. Elämänjanoisten väri. Uteliaat, rohkeat, itsevarmat, oikeuden tajuiset, monesti myös johtaja hahmot kantavat vihreää väriä. Vihreät soturit eivät ole harvinaisia, jos sielueläimestä tulee suurimetsästä, voi se sitemmin olla myös kristallin kantajan kohtalo.

Valkoinen, hopeinen = Tyynet, rauhalliset, mietiskelijät, erakot, suuret suunnittelijat ovat usein tätä väriä. Myös haaveskelijat ja unelmoijat ovat usein vaaleita. Puhtauden väri.

Keltainen = Iloisuuden ja positiivisuuden väri. Ikuinen optimistinen asenne, mikään ei varjosta näiden lapsuuden intoisten kirkasta mieltä.

Oranssi = Osa-alue keltaista, kohdistaa lähinnä kaiken iloisuutensa käytännön piloiksi ja muiden jekuttamiseksi. Ovat ainakin omasta
mielestään yleensä sairaan hauskoja.

Ruskea = Teiden näyttäjiä, opettaja, avustajia, kartoittajia, maastoutumisen taitavia, eläintenkouluttajia Soveltuvat vähän joka hommaan, ovat siis hyvin mukautuvaisia. Ruskeilla on paljon hyviä elämän perusarvoja ja taitoja. Pääluonteen piirteenä voisi sanoa aikuismaisuuden, kypsyyden ja suunnittelevaisuuden.

Musta = Pahuus elää ainoastaan kokonaan mustissa kristalleissa. Kristallit vaikuttavat elottomilta, aivan kuin sielueläinkään ei enää eläisi sen sisässä. Pahuus vie hengen heikoimmilta eläimiltä, toiset ovat siihen sopeutuvaisia, ikuisesti uskollisia isäntänsä valitsemalle tielle. Kenestä tahansa pimeyteen vajonneesta voi tulla musta kristallinen, tai kristalli voi myös vain tummua jos et ole vielä täysin menehtynyt pahuuteen.
Täysin mustasieluiset surmataan näiden syntyessä ettei pahuus maailmassa pääsisi lisääntymään.

- Synnynnäinen kristallin väri voi muuttua elämän myötä.
Muutos ei ole yksinkertainen että puf päätinpä nyt olla soturi ja puf nyt halusinkin olla papitar, ei ei, vaan se vaatii vuosien omistautumista muutokselle. Esimerkiksi nyt vaikka jos punaisen kristallin omistaja kokisi jotain todella traumaattista ja kamalaa sotaan liittyen ja päättäisi ryhtyä sen takia täys pasifistiksi ja olisi jonkun 10 vuotta elänyt täysin harmoniassa luonnon kanssa vaikkapa yksin jossain vuorilla niin kyllä hänen kristallinsa hiljalleen vaihtaisi värin lopulta kokonaan valkoiseen/hopeiseen.

- Kristallien ei ole pakko olla täysin yksivärisiä, vaan niissä voi olla useampaa väriä tai ne voivat olla sekoituksia eri väreistä. Esimerkiksi jollakin suurella johtaja sielulla joka kuitenkin olisi soturi voisi olla puna-vihreä kristalli.

- Kristallit eivät ole tavallisen kiven väriäsiä, siis jos väri on esimerkiksi punainen kristalli ei ole elottomasti ja tasaisesti täysin punainen vaan siellä voi olla erilaisia punaisia ja ne liikkuvat kristallin sisällä. Joskus kristalleista saattaa nähdä jopa heijastuksena sielueläimen.

Sielueläimiä:
Sielueläimille ei ole yksiselitteisiä merkityksiä, vaan niitä tulkitaan ottaen huomioon myös kristallin, siten myös sielueläimen, väri.
Petoeläimet ovat yleensä esimerkiksi sotureilla, laumaeläin tai jokin ylväs eläin johtajilla ja jokin viaton esimerkiksi saaliseläin parantajilla ja papittarilla.
Shawát omistavat omalaatuisia kykyjä, jotka tulevat heidän sielueläimestään. Jokaisella shawálla on sellainen ja se kertoo jotain heistä itsestään. Sielueläin on siis tavallaan kantajansa, jos tämä vain olisi eläin.
Toisilla shawoilla on kyky muuttua sielueläimekseen kun taas toisilla on kyky kutsua sielueläimensä ulos itsestään. Kummassakin tapauksessa sielueläimen väri on sama kuin kristallin.

Mikäli Shawálta irrotettaisiin tämän kristalli, joka ei itsessäänkään käy helposti, koska se on todella kiinni ihossa, ei mikään nappi, joka lähtee nykäisemällä, menettäisi se ressukka oman persoonansa ja yli puolet itsestään siinä samassa. Ja kuten voi kuvitella että jos itse yhtäkkiä menettäisi ikään kuin kaiken sisällön itsestään alkaisi varmaan ajatella aika itse tuhoisia asioita. Eli jos Shawá ei menehtynyt kristallin poistoon, kyllä tämä itsensä varmaan surmaa koska ei kestä tyhjyyttä itsessään ja kaikkialla minne menee.

Taikuus ja Shawát:
Taikuutta voit harjoittaa, omasit sitten minkä tahansa värisen kristallin, mutta toisilla väreillä on paremmin taipumusta tietynlaisiin taikoihin, kun taas toisilla taas toisenlaisiin.
HUOM! Eivät kaikki Shawát kuitenkaan ole siis taikuuteen taipuvaisia, sen enempää ei heissä taikureita ole mitä ihmisistäkään löytyy, mutta tässä nyt on joitakin esimerkkejä taikurityyppejä varten!

Musta = Mustamagia, kirouksen, pahojen olentojen kutsuminen
Valkoinen = Parannusloitsut, kirouksien purkamiset, ilma-elementtiin liittyvät hallitsemiset, valotaikuus
Keltainen = Valotaikuus, vesitaikuus, nopeustaiat
Punainen = Taisteluloitsut Kaikkea mitä käyttää taisteluissa: Tulitaikuus, hämäys- ja häiveloitsut
Pinkki = Kotitaloustaikuus, parannusloitsut, parannustieteet, manaukset, kiroustenpoistaminen, pahanlievitys
Vihreä = Maa- ja kasvillisuusloitsut
Sininen = Siunauksia ja vesiloitsut
Oranssi = Painovoimakolttoset
Ruskea = Ääniloitsut

Lääkintätieteet ja rohdot kansanparissa:
Kansalla on hyvin edistynyt lääketiede sekä rohtojen valmistustaito ja myös suuri tietämys vedessä kasvaviin yrtteihin, sekä kasveihin. Osaavat parantaa hyvin haavoja ja tietävät rohdon melkein jokaiseen sairauteen, ainakin helpotusta jos ei täyttä parannusta. Veden alla hengittämiseen soveltuvat yrtit ovat Shawojen erityisalaa, ja näitä he suostuvat myymään myös pieniä määriä ulkopuolisille.

Taistelukulttuuri:
Eivät omista paljoa sotilaita pasifisteina, mutta vähäisten sotajoukkojen määrän korvaakin laatu. Sotilaiden tyyli on usein salamurhaaja-/ninjamainen: Kulkevat ääneti, iskevät kun toinen ei näe, ampuvat, vaikkapa jousella, jostain korkealta ja piilosta, osaavat maastoutua hyvin, eivät käytä miekkoja tai kilpiä (poikkeuksia voi olla) vaan esimerkiksi tikareita, heittotähtiä ja jousipyssyä. Myös kehittynyt vedessä oleskelutaito on avuksi taistelusta itsensä löytäessä.

Asumiskulttuuri:
Kylä on todellakin kylä eli todella pieni- ei sillä että Shawoja paljoa Cryptiin olisikaan siirtynyt - ja sinne mahtuu noin sata kansalaista asustamaan.
Ovat rakentaneet kylänsä jokeen, joka antaa kylälle etuja, mikäli joku tahtoisi pahaa kylälle. Kylä on rakennettu suurten kivisten tukipalkkien varaan. Palkkien päällä on puisia suuria, erikokoisia saarekkeita, joissa sijaitsevat asuinrakennukset sekä muita rakennuksia kuten kaupat, johtotalot, pyhäköt, torit, yms. Yhdellä saarekkeella on esimerkiksi ylemmän kastin asumuksia ja vaikka yksi pieni kauppa, ja siitä saarekkeesta lähtee riippusiltoja muille viereisille saarekkeille, yhdessä ovat johtamisrakennukset, toisessa sijaitsee tori ja markkina-alue, kolmannessa alemman kastin asumuksia ja viimeisessä pyhättö ja pyhiä uskonnollisia paikkoja. Saarekkeita on lisää, joilla sijaitsee kaikki muu tarvittava kuten koulut, rohtojenvalmistamot, kasvihuoneet, yms.
Eli lyhyesti sanottuna: Paljon suuria puisia lauttoja, joiden päällä sijaitsee kylä, lauttojen välillä kulkee riippusiltoja, mutta matkaa voi taittaa myös uiden, veneellä, yms.
Kylään ei siis kulje käveltäviä teitä, sinne on saavuttava vettä pitkin, tai lentäen.
Jos jokea ajelee veneellä tai tulee seisomaan joen rantaan katsoen vastarannalle, kylän huomaa kyllä väistämättä, sillä se sijaitsee keskellä jokea. Tosin jos joen rannasta tähystää sumun aikaan, et näe mitään. Kylä ei varsinaisesti edes yritä oikeastaan olla piilossa, mutta sijainti joella tekee kylästä pienemmän turistirysän, sillä se sijaitsee joen pohjoisessa osassa, kuitenkin Quinn-metsän ympäröimänä, jossa ei paljoa muuta ole.
Kylä jatkuu tavallaan molemmille vastarannoille, sillä ovat rakentaneet rantoihin pikkuiset laiturit joihin voi hyvin jättää lautan, mikäli pitää kuljettaa pieni ryhmä suuntaan tai toiseen.

Uskontokulttuuri:
Shawávauvojen syntyessä heidät kiikutetaan mahdollisimman pian papittarien luokse, jossa järjestetään rituaali, joka kertoo tarkemmin lapsen tulevaisuudesta ja aikomuksista. Myös sielueläimen.
Pystytetään suuri tuli ja sinne sekoitellaan erilaisia yrttejä ja jauheita. Sitten vauvasta otetaan yksi hius, joka nakataan tuleen. Papittarien tehtävänä on tulkita liekeissä näkyvistä näyistä asioita myöskin sielueläin. Joskus näyt tulessa ovat niin selkeitä että ne roihahtavat ja kuka vain voi ne nähdä.
Shawát uskovat että kaikissa luonnonvoimissa piilee jumala. Heillä on kaksi pääjumalaa; elämänjumala ja joenjumalatar.
Joenjumalattarella on suuri merkitys tämän yhteisön historiassa (lue lisää alempaa) kylän suojelijana, mutta elämänjumala on merkittävä kaikille shawoille kaikkialla.
Jumalille ei uhrata mitään, mutta heidän nimiinsä rukoillaan ja heitä kiitetään elämän ihanista asioista lähes päivittäin. Jos jumalten epäillään olevan pahasti suuttuneita, heille voidaan lepyttelymielessä uhrata yrttejä, voiteita, kasveja, marjoja, kalaa

Kansan parissa kulkevia taruja:
Kylän synty:
Aikojen alussa ensimmäisten shawojen saapuessa Cryptiin heitä oli vain kourallinen. Nämä suuret esi-isät nostivat kivipilarit villin joen pohjasta, kesyttäen kuohuvan kosken tahtoonsa, ja rakensivat itselleen ja tuleville sukupolville maan jalkojen alle lautoista, joilla olivat Cryptiin saapuneet. Kylän valmistuttua suuri joen jumalatar näytti kesyttämättömän luontonsa ja pyyhkäisi kaiken kylästä mennessään, paitsi tukipilarit, jotka olivat niin horjumattomat, ettei niitä kukaan koskaan kaataisi. Siispä joen oli jaettava elinympäristö näiden uusien tulokkaiden kanssa. Merkiksi tappiostaan joen jumalatar auttoi kylän uudelleen rakentamisessa.

Mustien kristallien synty:
Yuck Daylight oli shawojen historiassa merkittävä henkilö, sillä hänen mukaansa syntyi kielenilmaus Yock eli pahuus. Hän oli myös ensimmäinen shawá jolla oli syntyessään pikimusta kristalli. Tuolloin eivät parhaimmatkaan ennustajat ja papittaret osanneet kunnolla kertoa, mitä tumma väri mahtoi tarkoittaa. Pojalla ei myöskään ollut sielueläintä, mikä oli ennenkuulumatonta ja syvästi omituista. Hänen ennustettiin kuitenkin tekevän jonain päivän jotain historiaa painuvaa.
Jo hyvin pienestä pitäen Yuck käyttäytyi niin kuin häneltä odotettiin. Hän oli taitava taikojenharjoittaja, hyvin karismaattinen ja rakastettu. Kaikki olivat ylpeitä hänestä ja hän saikin erikoiskohtelua monelta taholta. Kukaan ei olisi tuolloin voinut arvata, että tämä pieni elämänjanoinen poika aiheuttaisi historian synkimmän ajanjakson.
Kun edellinen kylänjohtaja nukkui pois, Yuck alkoi odottaa. Uuden johtajan valinta tapahtui aina jumalten ja henkien merkistä, ei kansan valinnasta, jonka Yuck olisikin varmasti voittanut. Kun lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen jumalat antoivat kansalle uuden johtajan, Yuck oli raivoissaan, sillä se ei ollut hän. Hän, jonka oli ennustettu painuvan historiaan, ei ollut muka tarpeeksi hyvä johtamaan tätä pahaista kylää ja Yuck ei enää jaksanut odottaa loistokkaan kohtalonsa täyttymistä vaan päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Mies surmasi mustalla magialla kylän uuden johtajan ja kaikki jotka kieltäytyivät tunnustamasta Yuckia uudeksi kylänjohtajaksi. Diktaattorimaisin ottein Yuck otti ehkä vallan, mutta nyt hänen kannattajansa alkoivat epäröidä, sillä pelkäsivät häntä. Yuckin oma äiti yritti puhua poikaansa järkiin, mutta järjen valo oli jo sumentunut miehen päästä ja tämä surmasi jopa oman äitinsä julkisesti.
Kapinat johtajaa vastaan alkoivat, jumalat vihastuivat ja karkottivat kalat, shawojen pääelinkeinon, joesta. Lopun alku oli käsillä.
Yuckin todellisuuden taju oli poissa ja hän ei nähnyt kärsimystä ympärillään, ainoastaan kuvitteellisen mahtavuutensa. Hän uskoi kykenevänsä mihin vain, joka johti lopulta hänen omaan kuolemaansa. Neuvonantajien ja tuohtuneiden papittarien valitukset suuttuneista jumalista eivät suinkaan menneet täysin ohi Yuckin korvien. Hän luuli vallanhuumassa olevansa jumaltenkin yläpuolella, joten keksi mielestään hyvin yksinkertaisen ratkaisun kaikkeen: hän surmaisi jumalat.
Yuckin loppu oli lähempänä kuin tämä uskoikaan, sillä kun mies lopulta nousi jumalia vastaan yrittäen surmata nämä käyttäen mustanmagian voimakkaita loitsuja, karkasivat hänen omat loitsunsa hallinnasta hän tuhoutui.

Pieni Suomi-Shawá-sanakirja
Kiitos = Tsuk
Kauneus = Gisél [giseel]
Pahuus = Yock
Joki = Wá [waa]
Hyvästi = Anje [anjyy]
Yrtti = Niéhj [Nieehj]

---

Shawát (c) Nipustin
Rotua saa minun siunaukselleni käyttää muutkin, ilomielin!:) Jos rotua kuitenkin käyttää niin rodun kehittäjästä maininta vain, kiitos!
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3