Sunnuntaina || Aksuuuuu

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Sunnuntaina || Aksuuuuu

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 12 Heinä 2013, 01:10

Azure

Azure hymyili itsekseen kävellessään koiransa kanssa kohti metsän laitamia. Sinä aamupäivänä oli hieman tuulista, mutta kesäinen aurinko lämmitti senkin edestä - aurinkoinen sää oli täydellinen kuvaamaan nuoren naisen senhetkistä mielentilaa, ja ajatus tästä sai sokean naurahtamaan ääneen. Hän pyyhkäisi vaaleita hiuksiaan korvansa taa, tuntien tuulen kasvoillaan. Azure hengitti muutaman kerran syvään, jatkaen matkaansa tyytyväisenä.

Tänään oli sunnuntai, ja sekä hän että Pan tiesivät mitä se tarkoitti (joskin vain toinen heistä piti siitä) - tapaamista Sethosin kanssa. Vaaleaverikkö jaksoi hyvinkin odottaa kokonaisen viikon kyseistä tapahtumaa, ja oli aina yhtä iloinen tavatessaan kyseisen miehen. Tosin noh, hän nyt oli muutenkin iloinen tavatessaan ystäviä. Tyttö ei tiennyt demonista, mutta itse oli ainakin valmis kutsumaan toista ystäväkseen. Hieman omalaatuiseksi ystäväksi, mutta ystäväksi.

Hän ei kylläkään tiennyt vielä järin paljoa demonista, mikä saattoi tehdä termin käytöstä hivenen omituisen, mutta se ei sokeaa haitannut. Hänellä oli aikaa ja kärsivällisyyttä odottaa, eikä hän aikonut toista painostaakaan kertomaan, ellei tämä tahtonut. Azure jatkoi kävelyään ajatuksissaan hymyillen, saapuen ennen pitkää Quinnin laitamille, heidän tavanomaiselle kohtaamispaikalleen. Tai ei välttämättä tarkalleen samalle paikalle, mutta suurin piirtein, näin tyttö ainakin oletti.

Sokea tyttö käänteli päätään hetkisen aikaa, mutta ei kuullut toista mistään suunnasta, joten hän pääti istahtaa aloilleen odottamaan. Harvoin he sattuivat täysin samaan aikaan saapumaan paikalle, joten yleensä jompikumpi joutui odottelemaan hetken jos toisenkin. Edelleenkään häntä ei odottaminen haitannut, joskin hän tuppasi huolehtimaan, jos oli toista odotuttanut. Tähän mennessä ei juurikaan ongelmia ollut ilmennyt.

Panin painaessa vanhan päänsä hänen syliinsä, laski sokea sauvansa viereensä ja rapsutti toisella kädellään paimenkoiraansa, pienen hymyn yhä karehtiessa huulillaan. Jospas se demoni sieltä kohta ilmaantuisi.

//Aksu raahaa ittensä ja suloisen demoninsa tänne taas .>//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2013, 13:23

Sethos

Jälleen tuli se viimeinen päivä viikosta, jolloin demonilla oli jotain muutakin tarkoitusta olemassaolollaan, kuin vain varastaa happea. Ironisesti juuri pyhäpäivänä kävi demoni matkaamaan haltioiden piilopaikasta aina metsän reunalle, lähelle ihmisten kaupunkia. Olihan sinne matkaa, mutta äkkiäkös nopeasti liikkuva demoni matkan taittoi. Tosin, yleensä Sethos lähti liikkeelle jo edeltävänä yönä, jahka oli ruokaillut ensin kylässä.
Jälleen kerran oli sää suosimassa tapaamista, auringon paistaessa lämpimästi taivaalta. Vaikka sää olikin lämmin ja vähemmissäkin vaatteissa olisi pärjännyt, oli demoni jälleen sonnustautunut hupulliseen viittaansa, kätkien päänsä syvälle suureen huppuun. Olihan se ehkä vähän epäilyttävännäköistä, mutta jaksoiko demoni oikeastaan välittää siitä? Ei.

Matka alkoi kuitenkin olemaan loppusuoralla, metsän reunan häämöttäessä edessä. Mies käveli hitain askelin pois puiden varjostamasta metsästä, astuen auringonvaloon vilkuilemaan ympärilleen. Kauaa ei tarvinnut etsiä, kun Sethos jo huomasi seuralaisensa kauempana istuskelemassa. Tai no, ensinnä demoni kuuli tuon pulssin, sitten vasta huomasi tytön. Rauhallisesti demoni lähti lähestymään Azurea, antaen paljaiden jalkojensa raahata pitkähköä heinikkoa kuuluvasti, jotta sokea saattoi hänen lähestymisensä tiedostaa. Muutakin kautta, kuin koiransa avulla. Sethos ei yhäkään pahemmin välittänyt Panista eikä Pan demonista, mutta minkäs sille teki. Heidän piti vain tulla toimeen keskenään.
Turhaan sinä täällä näin aikaisin olet Sethos kävi avaamaan suunsa, jahka kuuloetäisyydelle pääsi Sinulla kun on noin lyhyt matka paikan päälle.
Saapuessaan Azuren luo kävi Sethos hetkeksi tuijottamaan Pania, kunnes lopulta iski ahterinsa maahan, muutaman metrin päähän Azuresta. Demoni ei vieläkään luottanut paimenkoiraan niin paljoa, että olisi turhan lähelle tuon emäntää istahtanut.


// Ja täällä me olemme vihdoin O3O //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 16 Heinä 2013, 14:12

Aikansa hän sai istuskella aloillaan metsänlaidan puiden pienehkössä varjossa. Tosin, varjossa tai ei, päivä oli lämmin. Azure istui ääneti odottaen, josko kuulisi askeleet, jotka kuuluisivat demonille. Lopulta sekin ääni kuului, laahaavia askeleita, ja tyttönen kääntyi hieman äänen suuntaan, hymyillen aurinkoisesti. Pan kohotti päätään hetkiseksi, tyytyen kuitenkin vain haukahtamaan kerran hieman varoittavaan sävyyn. Se ei luottanut Sethosiin vieläkään, ja tahtoi tehdä selväksi, ettei aikonut antaa toisen tehdä mitään sopimatonta emännälleen. Koska sekin oli mahdollista, jos paimenkoiralta kysyttiin.

Azurella sen sijaan ei tätä ongelmaa ollut. Tyttö pudisti päätää miehen puhuessa, naurahtaen hiljaa. "Nokun tiedän että sinä tulet aikaisin. En halua odotuttaa", hän vastasi yksinkertaisesti kuullessaan toisen istahtavan jonkin matkan päähän. Sokea silitteli koiraa rauhoittelevasti, kertoen sille, ettei Sethosille edelleenkään pitänyt olla vihainen tai töykeä tai mitään muutakaan ilkeää. Luojan tietoon jäi, kuinka paljon hurtta ymmärsi näistäkään sanoista. Se vain jatkoi tuhinaansa, tuijottaen tummilla nappisilmillään demonia jonkin matkan päässä.

Karvapallon omistaja vain jatkoi hymyilyään, hymähtäen lopulta itsekseen. Omalla tavallaan hän piti tuon demonin seurasta, vaikka tämä suhtautuikin kaikkeen aina varsin eri tavalla kuin hän itse. Ei ollut hänen asiansa puuttua moiseen, hän voisi vain jatkaa niiden näiden puhumista ja yrittää hellävaraisesti tutustua toiseen hieman paremmin. "Mutta", Azure aloitti kysymyksen joka oli näiden tapaamisten aikana luultavasti käynyt tutuksi jo Sethosillekin, "mitäs on kuulunut viikkoosi tällä kertaa?" Hän ei odottanut liikoja, mutta olihan se aina hyvien tapojen mukaista kysellä kuulumisia.

/ /Jeyy .w.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2013, 02:42

Kuten Sethos oli odottanut, ei Pan näyttänyt yhäkään olevan kovin innoissaan demonin läsnäolosta. Koira sai kuitenkin pitää mielipiteensä itsellään, sillä kaksi humanoidia ei näyttänyt välittävän nelijalkaisen koiraeläimen mielipiteestä.
Sethos kävi kuitenkin hymähtämään pienesti, Azuren ilmoittaessa tulleensa aikaisin paikalle, koska tiesi demonin tulevan aikaisin. Sanojensa mukaan sokea ei halunnut antaa demonin odottaa itseään, mikä sinällään oli unipaimenesta huvittavaa.
Olen odottanut vuosisatoja, eiköhän pari tuntia kerran viikossa mahdu niiden joukkoon Demoni kävi tokaisemaan tuttuun, kuivahkoon tapaansa, vaikka äänensävy olikin jokseenkin ystävällinen. Niin ystävällinen, mitä moiselta pessimistiltä saattoi odottaa. Ei Sethos halunnut olla ilkeä Azurelle, mutta vuosisatojen saatossa oli nuo ilkeät, suorat kommentit juurtuneet jo demonin käytöksiin. Sethos yritti kuitenkin hillitä niitä Azuren seurassa. Siitä johtuen demonilla saattoi joskus kestää se pari sekuntia vastata yksinkertaiseenkin kysymykseen, tuon miettiessään, miten ilmaisisi vastauksensa mahdollisimman nätisti.

Jälleen pieni hymähdys karkasi demonin huulilta, sokean kysellessä viikon kuulumisia.
Ei mitään jälleen kerran. Istuin katoilla ja kadun kulmilla. En tavannut ketään, en pahemmin jutellut kenellekään. Tapoin hyttysiä iltahämärässä. Siinä oli viikkoni. Mielenkiintoista jälleen, eikö? Sethos kertoi nopean, tylsän tiivistelmän viikostaan, joka toden totta ei ollut sen kummoisempi, mitä demoni oli kertonut.
Entä omasi? Sitä samaa vanhaa? Shiloh - herran kanssa pyörimistä? Ehkä pienen, lähes olemattoman katkeruuden vivahteen saattoi kuulla demonin äänestä, tummatukan mainitessa Shilohin nimen. Oli hän kuullut tästä miehestä Azurelta jotain, mutta ei demoni tuntenut miestä sen pahemmin. Kuitenkin, jostain kumman syystä, Sethosista tuntui aina jollain tavalla pahalta, kun Azure puhui tästä Shiloh nimisestä herrasta.


// yeyyyyyy o3o //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 17 Heinä 2013, 04:03

Tyttö kohotti hieman kulmiaan toisen hymähtäessä vähän matkan päässä. Tämä kuitenkin selitti pian kantansa odottamisesta, joka puolestaan sai Azuren ymmärtämään tätäkin hieman paremmin. Hän yritti kuvitella, miltä tuntui vain olla ja odottaa jotakin monensadan vuoden ajan, mutta ei oikein kyennyt siihen. Hän tuli vain siihen tulokseen, että oli mahtanut olla tylsää. Itsekin hän oli elämänsä aikana joutunut odottamaan kerran jos toisenkin, ja joskus se oli saada hänet järjiltään. Joskus taas, kuten vaikka tänään, se oli ihan tervetullutta.

Neitokainen kuunteli toisen tiivistelmää viikostaan, eikä ollut kovinkaan yllättynyt kun se ei sisältänyt kovinkaan paljoa. Tosin hänen huuliltaan karkasi hiuvittunut naurahdus miehen puhuessa hyttysten läiskimisestä, hän osasi jotenkin vain kuvitella kyseisen tilanteen, vaikka ei mitään nähnytkään. Vastakysymyksen tullessa Azurelta joko jäi kuulematta hienoine katkeruuden vivahde demonin äänessä, tai sitten hän ei vain osannut tulkita sitä oikein. Kummin vain, hän pysähtyi ajattelemaan hetkiseksi, kuinka sanansa muotoilisi. Shilohin kanssahan hän oli ollut, mutta oli väliin ehtinyt mahtua muutama pienempi tutkimusmatka kaupunkiin, lasten kanssa ja yksin. Hän ei kuitenkaan halunnut mainita miehelle mitään siitä, että tämä Shiloh oli enkeli, samasta syystä, jonka takia ei ollut Shilohille puhunut Sethosista yhtikäs mitään. Mies ei varmaankaan edes tiennyt hänen viikottaisista retkistään metsään, hän oli yleensä takaisin kotona enne tuota. Tämän aurinkoinen hymy pehmeni jopa lempeän huolehtivaksi luokiteltavaksi tämän nyökätessä. "Shiloh-herran kanssahan minä, arvasit oikein. Lasten kanssa myös. Emmepä me taaskaan mitään sen kummempia ole tehneet, niitä näitä, pienten kanssa kierrelleet paikkoja, parhaamme mukaan muita autelleet. Sodan aika on hirveää."
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2013, 13:39

Hitaasti pistävän oranssi katse kääntyi pois sokeasta, katsomaan maisemia, Azuren mainitessa demonin arvauksen menneen nappiin. Joskin, Azure kertoi myös lasten kanssa viettäneensä aikaa. Sethos oli tietoinen siitä, että Azure liikkui myös orpojen seurassa. Olihan sekin aikanaan tullut udeltua sokealta, aikaisempien tapaamisten yhteydessä. Ilmeisesti tämä herra Shiloh oli jonkinlainen hyväntekijä, joka oli sinänsä harvinainen näky näinä aikoina missään päin Cryptiä. Tai niin Sethos oli ymmärtänyt, ettei ihmistenkään puolella kovin jalosti hyväntekeväisyyttä harrastettu. Hassua tässä oli se, että moisen hyväntekijän seurasta Azure hankkiutui aina vapaaehtoisesti Sethosin, tympeän tylyn demonin seuraan. Mutta kuten todettu, Azure oli outo. Ainakin Sethosin mielestä.
Sota on aina ollut hirveää Demoni kävi hymähtämään sokean sanoihin, katseen kääntyessä takaisin tuon puoleen Vainojen aikaan varsinkin.

Pidemmälle Sethos ei sitä aihetta jatkanut. Kyynisesti sodasta, tappamisesta ja kärsimyksestä puhuminen ei kuulostanut Sopivalta puheen aiheelta Azuren seurassa. Ei hän tullut tänne masentamaan tyttöä tai jatkamaan iän ikuista marinaansa kaikesta. Hän halusi yrittää olla erilainen, ihan vain Azuren tähden. Se oli kuitenkin vaikeampaa mitä saattoi uskoa. Ei sitä äkkiä vanhoista, syvälle juurtuneista tavoistaan eroon päässyt.
Toinen ongelma, joka Sethosilla oli, oli keskustelun aloittaminen ja eteenpäin vieminen. Nytkin demoni vain istui hiljaa risti-istunnossa, katsellen Azurea. Kovasti demoni kyllä koitti miettiä jotain sanottavaa, mutta ei vain keksinyt. Siinä hetken hiljaisuudessaan miettiessään, oli Sethos alkanut poimimaan lähettyvillä kasvavia kukkia nipuksi syliinsä.
Sentään ei sada


// herranpylly, että Sethosilla on vaikee keskustella D: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 18 Heinä 2013, 23:29

Azure kuunteli miehen lyhyen vastauksen sodasta ja vainoista, näyttäen hieman mietteliäältä. Hän ei jaksanut sen enempää pohtia sen sorttisia asiota, eikä nähtävästi Sethoskaan, kun ei aiheesta enää jatkanut. Eikä oikeastaan mistään muustakaan aiheesta ihan vielä ainakaan. Azure oli oppinut, että tämän demonin kanssa oli mahdollista puhua, mutta tehtävä oli varsin hankalahko. Eihän hänkään keksinyt jatkuvasti puhumisen aiheita, kuten vaikka nyt. Tytön oli vaikea aloittaa keskustelua, kun ei oikein tiennyt mistä toisen kanssa uskaltaisi puhua niin, ettei hän vahingossakaan lipsauttaisi jotain väärää. Hankalaa, hankalaa.

Mutta jos jotain, niin ainakin sokea neitokainen oli kärsivällinen, eikä painostanut miestä ainakaan tietoisesti, tiedä siitä sitten miten toinen tulkitsi hänen kysymyksensä liittyen Sethosiin itseensä. Azure jatkoi Panin silittelyä pitääkseen koiran rauhassa, kuulostellen metsän suunnalta kantautuvia ääniä, tunnustellen kevyttä tuulta kasvoillaan. Kohta Sethos kuitenkin aukaisi suunsa puhuakseen, ja hetken kuluttua sanat saivat nuoren naisen nauramaan jälleen. Jostain syystä tuo niin arkinen toteamus kuulosti kovinkin huvittavalta demonin lausumana. "Näinpä kai, voisihan se olla huonomminkin, vai? Kastuminen ei ole kovin kivaa puuhaa", tyttö vastasi hymyillen, päätään pudistaen. Kyllä hän mieluummin auringonpaisteessa istui.

//lyhkästä taas o3o jotain kuitenkin. Azurellon vaikee jutella.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Heinä 2013, 13:10

Azuren naurahdus sai pienen, pikaisen hymyn vierailemaan hupun peittämillä kasvoilla, demonin katsellessa hupun suojista sokeaa kohden. Oli jokseenkin surullista, ettei hän osannut luoda keskustelua, vaikka kovasti olisi ihme kyllä halunnut. Siitä oli kuitenkin niin kauan, kun Sethos itse viimeksi oli joutunut keskustelua ylläpitämään. Yleensä hän oli se osapuoli, joka vain vastasi, mikäli toinen jotain kysyi. Sokea kävi kuitenkin tokaisemaan, että sää voisi olla huonompikin. Kastuminen ei kuulemma ollut Azuren mieleen, mutta kukapa siitä olisi pitänyt. Paitsi Sethos. Sade oli toisinaan virkistävää ja nyt kun ajatteli, sade voisi olla mukavaa vaihtelua ainaiseen aurinkoon. Sethos oli loppujen lopuksi yö eläjä, kyllähän silmä tottui valoon, mutta ennemmin unidemoni viihtyi hämärässä.

Ehkä.. Ehkä ei. Sateella saattaisi olla hyviäkin tekosyitä istua lähempänä.. Demoni kävi hymähtämään ohimennen, antaen katseensa laskeutua Azuresta hetkeksi paimenkoiraan. Ei demoni edes ajatellut enää, mitä kaikkea suustaan päästi Azuren seurassa. Ainoa, mitä demoni koitti hillitä, olivat ne ilkeän kyyniset kommentit asiasta tai toisesta. Mutta muuten, oli demoni näiden tapaamisten myötä alkanut puhua hieman vapaammin sokean seurassa.


// Lyhyillä eteenpäin! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 02 Elo 2013, 14:07

Azure käänsi päätään jonkin verran demonin suuntaan kuullessaan tämän puhuvan ja naurahti uudestaan. "Vai niin. No tietenkin jos asiaa siltä kannalta katsoo, niin miksipäs ei sitten voisi sataakin", tyttö totesi. Joskus hän ihmetteli Sethosin logiikkaa, mutta ei syyttänyt tosta moisesta. Ihan mielenkiintoista vaihtelua ajattelulle, jos näin voisi sanoa. Sokea neitokainen haroi pitkiä hiuksiaan hiljaa hymyillen, räpäyttäen silmiään pari kertaa.

Hän hymähti, siirsi koiran varovasti pois sylistään ja nousi seisomaan vaatteitaan puistellen. Vaaleaverikkö kuroi pienemmäksi välimatkaa kaksikon välillä, istahtaen lopulta lähemmäksi demonia, kiltisti hymyillen. "Mistä puheenollen, en vieläkään ymmärrä minkä takia istut aina niin kaukana." Sokea laski kalpeat kätensä syliinsä puhuessaan. Panista ei ainakaan olisi mitään haittaa, jos se olisi halunnut purra miestä, se olisi luultavimmin tehnyt sen jo aikaa sitten.

//Näin, leiriltä kotiuduttua ja inspistä kerättyä xwx lyhkästä edelleenkin, anteeksi//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Elo 2013, 19:12

Pieni, terävöitynyt vilkaisu suotiin sokean puoleen, tuon todetessa sateen olevan kenties jopa tervetullut demonin sanojen jälkeen. Tietenkin Sethos otti sen vihjailuna, vaikkei yleensä moisia osannut tulkita. Nyt kuitenkin kaikki, mitä Azure saattoi sanoa, tuntui vääntyvän tavalla tai toisella vihjailevaksi demonin päässä. Johtuiko se kenties turhankin ahkerasta sosialisoinnista tämän neidon kanssa vai oliko syy jokin toinen, sitä unipaimen ei käynyt edes miettimään itsekseen.
Mitään Sethos ei kuitenkaan vastannut sokean sanoihin, vaan kävi seuraamaan katseellaan, kuinka tyttö nousi ylös ja kävi siirtymään lähemmäksi. Jostain syystä demoni tunsi oudon, pistoksen omaisen tunteen rinnassa. Rintakehää puristi, eikä demoni osannut tulkita mistä se saattaisi johtua. Kuitenkin, moisen reaktion oli saanut aikaan niinkin yksinkertainen asia, kuin lähemmäksi siirtyminen.

Azuren kysymyksen myötä kävi demoni hymähtämään pienesti. Miksi hän istuikaan niin kaukana? Turhankin kaukana, jos häneltä kysyttiin. Kunnioittiko hän sekä omaa että toisen omaa tilaa? Vai pelkäsikö hän jotain? Nyt kun alkoi miettimään, kyllä hän taisikin pelätä
Koirasi on yleensä turhan lähellä sinua Siksi minun ei kannata tulla lähelle Sethos kävi vastaamaan pienen hiljaisuuden jälkeen, mietittyään asiaa hetken. Pienesti ja varovaisesti kävi Sethos hivuttautumaan muutaman sentin lähemmäksi Azurea, tarkkaillen kuitenkin sokean reaktioita, mikäli tuo edes tiedosti miehen siirtyneen lähemmäksi.
Ja ehkä Ehkä pelkään satuttavani Sinua


// ÄNÄNÄNÄNÄNÄNÄNÄ ota tästä puuroa x3x //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 23 Elo 2013, 22:50

Sokea odotti kärsivällisenä demonin vastausta hänen jonkinasteiseen, epäsuoraan kysymykseensä. Hänellä ei ollut kiire, päinvastoin, hän jaksoi odottaa. Sethosin seurassa oli sitä jotain, eikä nuori nainen oikein osannut edes määritellä, mitä se jokin oli. Hän tiesi vain, että olisi joka sunnuntai jatkanut heidän keskusteluaan varsin mielellään, ja että takaisin kaupunkiin lähteminen tuntui viikko viikolta aina vain vaikeammalta. Mutta hän ei saanut huolestuttaa Shilohia.

Vaaleahiuksinen neito huokaisi hieman ajatuksissaan, kohottaen kulmiaan miehen vastaukselle. Kyse siis oli kuin olikin Panista, vai? "Vai niin...", soka vastasi, kuulostaen ehkäpä jopa hitusen pettyneeltä. Tai surumielinen olisi ollut parempi ilmaisu. Azuresta oli surullista, etteivät lammaskoira ja demoni tulleet toimeen keskenään, sillä kumpainenkin oli omalla tavallaan tärkeä hänelle. Pan, vietettyään monet vuodet hänen rinnallaan, ja Sethos, jolle hän ei osannut määritellä minkäänlaista syytä, niin vain oli, ja se tuntui oikealta.

Kyseisen demonin päättäessä puheensa hetken kuluttua, oli tytön rauhallisessa ilmeessä havaittavissa pieniä muutoksia. Sokea näytti yhtä aikaa hivenen säikähtäneeltä ja huolestuneelta, ja tuijotti näkemättömillä silmillään hieman ohi sylinsä, nurmelle. Hän ei ollut tiennyt toisen varovan tällaistakin seikkaa... Tyttö risti ohimennen kätensä sylissään, kuin rukoukseen, ennen kuin pudisti päätään.


Azure käänsi katseensa Sethosia kohti hymyillen tälle pienesti, lempeästi. Hän oli huomannut tämän siirtyneen vain hieman lähemmäksi, mutta ei kommentoinut asiaan mitenkään, se sijaan hän pudisti päätään uudestaan. "Et sinä tekisi sellaista", tyttö sanoi hyvinkin varmana asiastaan. "En usko sitä."

//Nam, puuroa. Men tykkää puurosta o3o mutta ole hyvä.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2013, 11:37

Azuren huolestunut ilme huolestutti myös Sethosia, joskin demoni ei näkyvästi moista reaktiotaan ilmaissut. Tulisenoranssi katse kuitenkin tuijotti tarkkaillen sokeaa, joka selvästi mietti joko omiaan tai sitten demonin viimeisimpiä sanoja. Kumpi sitten olisi ollut parempi, siitä Sethos ei tiennyt. Jokin pakottava tarve kuitenkin kumpusi demonin sisältä, miehen tuntiessa suurta tarvetta poistua vain paikalta miettimään, mitä oli taas tullut lipsautettua. Se oli täysin outo tunne suorasukaiselle demonille, joka harvemmin edes häpesi sanomisiaan, oli kyseessä kuka tahansa.
Se polttava tarve paeta paikalta katosi kuitenkin, Azuren kääntäessä kasvonsa kohti demonia ja nosti kasvoilleen lempeän hymyn. Moinen hymy sai demonin suupielen nykäisemään pienesti, kai se oli yksi niistä tuhansista yrityksistä saada jonkinlaista hymyä noille alati murjottaville kasvoille.

Azure kertoi, ettei uskonut demonin satuttavan itseään.
Ei sitä koskaan tiedä Sethos kävi tokaisemaan saman tien, ilman minkäänlaista viivettä Ethän edes tiedä miltä oikeasti näytän Kenties saattaisin vahingossakin satuttaa sinua Sethos ei kyllä uskonut satuttavansa Azurea, ainakaan tietoisesti. Silti se pieni huoli aina häilyi painajaispaimenen takaraivossa. Kerran jos toisenkin hän oli osoittanut kiihkoissaan kykenevänsä harkitsemattomiin, eläimellisiin tekoihin, joita saattoi katua jälkikäteen. Ei kai sellaista kumminkaan Azuren kanssa tapahtuisi? Toivoa sopisi ei Sethos halunnut satuttaa sokeaa, millään tavalla.


// KATSO KULTA VASTASIN KESKEN TUNNIN KOSKA PFFFT YOLO SWAG//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 02 Syys 2013, 19:33

Nuori nainen katsoi toista kohti yhä vain mitään näkemättä, ilmettään lähiten kuvaava sana oli kysyvä. Azure hymähti hieman Sethosin sanoille, mutta kuulosti ennemminkin pahoittelevalta kuin huvittuneelta. "Sääli sinänsä, etten näe sinua siis", tyttö vastasi demonille, tarkoittaen jokaista sanaansa. Tai siis, eihän hän voinut nähdä mitään muutakaan, mutta hän nyt vain sattui pitämään Sethosista, joten niin. Sääli.

Ja mitä vahingossa satuttamiseen tuli, niin ihmisneito kohautti vain harteitaan pienoisesti naurahtaen. "Ja jos sinä vahingossakaan mitään tekisit, niin silloin saisin syyttää vain itseäni siitä, että sain sinut tekemään niin." Azuren vastaus oli hyvinkin yksinkertainen. Vaaleaverikkö hiljeni jälleen kerran, jääden ajattelemaan sanojaan taas vaihteeksi.

Hetken hiljaisuuden ja syvän hengenvedon jälkeen Azure päätti uskaltaa avata suunsa uudestaan puhuakseen vieressään istuvalle demonille. "Tuota... tämä saattaa kuulostaa hieman oudolta, ja ymmärrän varsin hyvin jos et halua, mutta... mutta saisinko minä kenties kokeilla kasvojasi?" Sanojensa myötä tyttö tunsi pienen punastuksen leviävän yleensä niin vaaleille kasvoilleen, ja laski katseensa syliinsä taas kerran, odottaen miehen vastausta.

//Nyt sitä sitten mennään >.D Tää näytti paljon pidemmältä, voi pylly.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Syys 2013, 15:44

Demoni hymähti pienesti sokean voivotellessa, kun ei voinut nähdä häntä. Ehkä se oli vain hyvä, Sethosin mielestä. Hän ei ollut se kaikkien naisten päiväuni saatikka muutenkaan kovin puoleensavetävännäköinen persoona, joten sokean kanssa oli oikeastaan ihan mukava istuskella, kun toisella ei ollut mitään hajua demonin ulkonäöstä. Puhumattakaan Sethosin todellisesta muodosta. Se jos jokin karkotti porukkaa ympäriltä ja äkkiä.
Sethos olisi myös halunnut kommentoida jotain Azuren syyttävän vain itseään, mikäli saisi demonin kimppuunsa omien toimiensa takia. Sethos todellakin toivoi ettei niin tulisi käymään ja oli valmis vannomaan, ettei tieten tahtoen ikinä satuttaisi sokeaa, mutta nuo sanat jäivät kurkkuun, eivätkä koskaan päässeet ulos demonin suusta. Ei hän voisi sellaista sanoa nyt... Tai koskaan. Ne sanat olivat jotain, mitä rakastavaiset sanoivat toisilleen. Ja sokea ja demoni eivät olleet rakastavaisia, eivätkä koskaan tulisi olemaan. Sethos kielisi edes sellaisen ajattelemisen itseltään.

Azuren seuraava kysymys tuli kuitenkin puun takaa. Tai no, olihan se toisaalta oletettava kysymys sokealta, joka ei kyennyt toisen kasvonpiirteitä näkemään. Ainoa tapa "nähdä" ne, oli koskea... Mutta silti, ei Sethos ollut osannut odottaa, että Azure haluaisi joskus kokeilla hänen kasvojaan.
"En... näe syytä mikset" Sethos totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, samalla kun kävi kääntymään nyt paremmin Azuren puoleen, hivuttautuen vielä hivenen lähemmäksi.
Toinen demonin käsistä nousi sokean puoleen, painajaispaimenen käydessä tarttumaan hellästi toiseen Azuren käsistä. Sethos nosti itse Azuren toisen käden omalle poskelleen, päästäen sitten irti sokean kädestä. Vaikka hän oli itse kosketuksen ohjannut ja tiedostanut sellaisen tulevan, sai se silti miehen kavahtamaan pienesti. Siitä oli niin pitkä aika, kun kukaan oli edes koskenut häntä, kasvojen koskettelusta puhumattakaan....


// NNGAHAH<3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 13 Loka 2013, 01:20

Sokea piti silmänsä visusti sylissään odottaessaan Sethosin vastausta hänen pieneen pyyntöönsä, tuntien punastuksen yhä hyvinkin itsepintaisena kasvoillaan. Miehen ollessa vaiti, Azure väänteli käsiään hermostuneena. "Tai siis... jos vain... ei sinun tarvitse.... minä vain..." tyttö ei saanut muodostettua minkäänlaista järkevää lausetta, ja hänen säälittävän pienen soperruksensa keskeytti demonin aina yhtä kyllästyneen oloinen vastaus. Azure oli oppinut olemaan välittämättä tästä äänen sävystä, joten se ei haitannut häntä enää, ja neito hämmästyikin enemmän Sethosin myöntävästä vastauksesta.

Hän huomasi miehen siirtyvän lähemmäksi ja tarttuvan hänen siroon käteensä, ennen kuin toinen ohjasi sen poskelleen. Vaaleaverikkö tunsi tämän hienoisen kavahduksen, mutta jätti sen sen suuremmitta huomioitta. Hänellä oli nyt muutakin tekemistä, ja hän voisi huolehtia myöhemmin.

Neito siirtyi vielä hieman lähemmäs ylettääkseen paremmin. Azuren ilme muuttui hyvinkin vakavaksi ja mietteliääksi hänen alkaessa varovasti tunnustelemaan demonin kasvonpiirteitä. Tämän luisia poskia, kulmikasta leukaa, kapeita huulia. Pienikokoinen tyttö pysyi hiljaa, vaaleat kulmat hieman kurtussa, kädet hiljalleen liikkuen, tunnustellen. Jotain tämän kaltaista hän oli ehkä odottanutkin, mutta ei silti aivan.

Sokea laski jälleen hieman kokeneemmat kätösensä ollessaan valmis, ja hänen kasvonsa pehmenivät jälleen, omaksuen ylleen niille niin ominaisen pienen hymyn, että tyttö itse ei sitä enää huomannut. Hetken hiljaisuuden jälkeen neitokainen puhui hiljaa: "Kiitos tuosta."

//KESKELLÄ YÖTÄ ON PARAS//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron