Behg, Rithin tytär ~ Ihmissusi


Tänne kaikki hahmot, jotka ovat puolueettomia.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 921

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Kesä 12, 2016 4:34

Behg, Rithin tytär ~ Ihmissusi

Kutsumanimeni... Behg, Räpä eli Rääpäle
Syntymänimeni… Behg, Rithin tytär
Sukupuoleni... Narttu/Nainen
Ikäni... Kaksitoista (12) vuotias
Lajini... Ihmissusi, suvussa on hieman haltiaverta.
Ammattini... Opetellut metsästäjäksi
Puoleni... Puolueeton

Kuva

Ulkonäköni...
Behg on pieni, laiha. Niin kuin lehdetön koivun tammen mikä riutuu kovassa tuulessa yksin aukealla. Joku voisi jopa sanoa että likka on kuin mikäkin rääpäle eikä siis yllätä että tämä oli nuorempana pahnanpohjimmainen.
140 cm eikä paljoa painava tyttö ei juurikaan omaa lihaksia, ei ainakaan sellaisia näkyviä, tämän olemus ollen hauraan oloinen. Aikuisia muotoja ei ole vielä kehittynyt vaikka kaksitoistavuotiaaksi on jo selvitty. Kuitenkin, kun katsoo läpi kehonmuodon ja kiinnittää huomiota pienempiin asioihin, voi saada vihjeitä ettei hauras olemus pidä aina paikkansa.

Ollen nuori lapsi Behg ei omaa suurissa, tummanruskeissa silmissään ikäisilleen vielä kuuluvaa viattomuutta. Ne katsovat ympäristöä ja kasvoja uteliaina, mutta mittailevasti ja arvioivasti, kuin katsoen mahdollista uhkaa, etsien pieniä vihjeitä siitä onko aika paeta, tapella vai ottaa turpaan. Hän ei selkeästi ole vahva, joten hänen paras vaihtoehtonsa ollen joko juosta tai käyttää hyväkseen pienuuttaan, tarkkuuttaan ja nopeuttaan kaataakseen hyökkääjiä kauempaa.
Auringossa päivittyneellä, hiekanruskealla ihollaan omaa hän kaikenlaisia arpia. Eivätkä ne ole vain pintanaarmuja oksan tekeminä. Kasvoillaan, silmien alapuolella ja nenän yli on tummia pisamia.
Paksu, pörröinen hiuspehko on väriltään hiirenharmaanruskeat, ylettyen avoinna ollessaan likan puoliselkään asti. Kulmakarvat ovat tuuheat, paksut ja hieman tummempaa väriä kuin hiukset.

Ihmissusiverestä on selkeitä merkkejä, kuten suipot korvat ja pedonhampaat joista alaleuan torahampaat työntyvät huulten alta esiin. Sormien ja varpaiden päästä esiin työntyvät pedonkynnet ja ranteissa ja jalkapöydissä on vähäistä mutta selkeää karvoitusta.

Vaatetuksena Behg suosii säältä ja elementeiltä suojaavia väljiä vaatteita, joissa kuitenkin on helppo liikkua sekä niitä on helppo vähentää nopeasti. Ruskeat, korkeavartiset kengät joissa puiset, pyöreät napit, sekä tummanruskeat nahkasormikkaat ovat tytön merkkivaatteita, sekä tällä on tapana pitää yllään tappamistaan olennoista talteen otettuja ja tehtyjä koruja.
Kuten vaikkapa rannekoru, mihin hän on vuosien aikana kiinnittänyt niin lintujen nokkia, petojen kynsiä ja hampaita merkkinä saavutuksistaan.
Itsetehty jousikin on myös usein mukana viinikotelon kanssa, kuin myös oikeaan sääreen kietaistu nahkatuppi puukolle.

Sutena Behg ei juurikaan ole sen suurempi kuin mitä ihmisenä, säkäkorkeus ollen vähän yli kuudenkymmenen ja kehonmuoto ollen laiha, suoraviivainen. Hyvin pentumainen olemus ihmissusimuodossa suurine korvineen ja ohuen turkin kanssa. Petomuodossaan Behg on sekä kykenevä seisomaan kahdella että neljällä raajalla, mutta liikkuu mieluummin neljällä. Häntä ei ole pitkä, vaan on purtu typeksi pörheä karvapallo vain heiluen takapuolen yläpuolella.
Petomuodossaan Behg on hieman enemmän ”ilmeikäs” kuin mitä ihmismuodossaan, keho viestittäen enemmän tytön tunneskaaloja joita ei muuten näytettäisi ulospäin.
Ohut, pehmeä pentuturkki omaa pääväreikseen valkoista ja vaalean hiekanruskeaa harmaanruskeilla merkeillä.


Luonteeni...
Menneisyydessään joutuneena elämään vihamielisessä, yksinäisessä ympäristössä ja sitten menettäneenä ainoan rakkautta osoittaneen henkilön, pakotettuna oppimaan selviytymään vähäisellä tuella, on Behgistä pakostikin kasvanut itsenäinen, neuvokas ja jopa aikuismainen nuori.
Aivan liian aikaisin on pentu joutunut oppimaan aikuisten maailman monimutkaisuuden, ilkeyden ja epäreiluuden. Lapsenomainen viattomuus, innokkuus ja luottavaisuus on unohdettu kauas taakse, vaikka toisinaan se voi löytää tiensä takaisin pintaan, mutta ei helpolla saatikka yksin.

Behg on ennen kaikkea varovainen, aina valpas oleva lapsi. Tämä ei kuitenkaan ole pelokas, tai ainakaan se ei näy päältäpäin hänestä. Lapsuuden ympäristön muovaamana tyttö on oppinut pidättämään tunteitaan, olla näyttämättä ulospäin mitä oikeasti tuntee ja täten suojaten itseään edes henkisesti kivulta.
Ulospäin voikin huomata että ihmissusilapsessa ei ole kaikki hyvin, tämän omaten selkeästi puutteita sosiaalisissa kyvyissä kommunikoida, reagoida ja empatisoitua muiden kanssa. Mitään sanomattomat kasvot voivat hermostuttaa joitakuita, varsinkin tarkkaavainen, tiivis tuijotus joka ei tunnu olevan utelias uteliaisuuden vuoksi, vaan enemmänkin pitäen silmällä mahdollista uhkaa.
Ja heikkouksia joita käyttää.
Behg ei ole helposti luottavaa sorttia, se on kaikkia kohtaan menetetty jo aikoja sitten. Edes läheisimpäänsä hänellä on vaikeuksia uskoa ja on tottunut ajattelemaan sekä jopa odottamaan ystävällisten hymyjen takana piilevän jotakin rujoa ja ilkeää. Hän usein varautuukin vähän kaikkeen ikävään mitä voi kuvitella, tehden suunnitelmia, keräten varastoon, tehden jne. Parempi odottaa kuin katsoa ja katua, vai miten se meneekään?
Tottuneena epävakaaseen, vihamieliseen ympäristöön missä hänen on oltava jatkuvasti varuillaan itsensä ja muiden suhteen on pakottanut häneen jokaista epäileväisen tunteen.
Ystävällinen käytös on vierasta, epäilyttävää ja jopa outoa tytön vastaten paremmin vihamieliseen käytökseen. Sillä viha on rehellistä, suoraa ja pysyvää, ainakin hänestä, kun ystävällisyys taas on mikä niin helposti muuttuu ja valehtelee.

Hän on oppinut selviytymään, pitäen niin itsestään kuin muista huolta, kyeten tekemään hyvin radikaalejakin ja ikäviä päätöksiä paineiden alla. Jos jokin näyttää hänestä olevan ainoa keino selviytyä, hän uskoo siihen ja toimii niin, uhrauksista välittämättä.
Koska selviytyminen ei katso mitään muuta kuin vahvuutta, niin henkistä kuin fyysistä. Ja niillä joita sitä ei ole, ei ole oikeutta vaatia armoa.

Behg, huolimatta muille näyttämästään rautahermoisuudestaan, on sisimmissään melko temperamenttinen. Paljon sisälleen hän on patonut ja pidätellyt, paljon vihaa, pelkoa ja surua. Joskus, niinä hetkinä kun se käy liian suureksi, se voi räjähtää ulos hallitsemattomasti. Ympäristö siitä voi kärsiä kun oppineena väkivaltaiseen ilmaisuun tyttö alkaa repiä, lyödä ja potkia huutaen saadakseen kaiken ulos itsestään. Itsesatuttaminenkaan ei ole poissa listalta, kunhan se vain jotenkin auttaa.
Oppineena hiljaiseksi Behg ei kuitenkaan ole vailla sanoja, kun häntä puhutellaan. Hän puhuu suoraan ja kiertelemättä ja epäröimättä. Ja normaalisti jopa ilman tunnetta, itseäänkin koskevissa asioissa kuin hänellä olisi kyky erottaa itsensä tapahtumista joissa hän oli osallisena. Tai oppineena elämään ikävien muistojen kanssa.

Behg ei luota helposti muihin, uskoen että jokainen jättää hänet tavalla tai toisella aina lopussa. Silti hän kuitenkin kaipaa ja janoaa pysyvyyttä, tasapainoa niiltä joita ihailee ja joista välittää. Salaa toivoen, että hänen tottelevaisuutensa sekä uhrauksensa tekevät näihin henkilöihin vaikutuksen. Että jos hän osoittaa olevansa hyödyllinen, rakastamisen ja pitämisen arvoinen, eikä tuota pettymystä, hänen ei tarvitsisi pelätä tulla hylätyksi koska ei ole tarpeeksi hyvä.


Menneisyyteni...
Siitä on noin neljä kesää, kun Behgin piti lähteä kotikylästä setänsä Lorginin mukaan. Karkuun, häntä koipien välissä kuin kotikoira.
Behg ei olisi halunnut lähteä, ei sen jälkeen mitä mamalle tehtiin. Ei mamaa olisi saanut… Jättää sinne. Revittäväksi.

Behg ei itse tiedä kaikkea eikä ihan ymmärrä, mistä koko juttu sai alkunsa. Typeriltä aikuisten jutuilta se vaikutti hänestä.
Mutta oikeastaan, koko juttu sai alkunsa jo ennen hänen syntymäänsä, kun hänen äitinsä Rith odotti häntä. Rith oli valittu uudeksi vaimoksi ihmissusikylän johtajan haaremiin. Se oli suuri kunnia ja ulvotut valat pyhiä. Mutta liian aikaisin tuli sudetar raskaaksi, ja johtaja epäili vaimonsa olleen uskoton ennen heidän liittoaan. Ja tottahan se oli.
Rithillä oli ollut oma lemmittynsä, kun ei ollut vielä tiennyt tulevansa uudeksi johtajan vaimoksi siis. Hänellä ja tällä uroksella, Balahdilla, oli ollut suunnitelmissa ryhtyä toistensa kumppaneiksi ja saada pentuja. Mutta sitten Rith tuli valituksi.

Johtaja syytti Rithiä uskottomuudesta, yrityksestä huijata häntä kasvattamaan jonkun toisen miehen äpärää niin kuin käki huijaa vierasta lintua kasvattamaan poikasensa.
Rith yritti kieltää syytökset. Balahd haastoi johtajan ja kuoli, päänsä joutuen kepin nokkaan.
Alfa päätti omasta puolestaan kunnioittaa vannomiaan valoja, ja säästi Rithin sekä tämän syntymättömän penikan. Pitäköön äpärän, mutta johtajan jälkeläiseksi sitä ei kutsuttaisi missään nimessä.

Behg sitten syntyi yhdeksän kuukauden päästä, heikkona, kalpeana ja epäterveellisen pienenä. Rääpäleenä.
Kaikki sanoivat että hengenvedoistaan taisteleva penikka kannattaisi vain päästää kärsimyksistään. Rith oli eri mieltä, ja omisti seuraavien päivien ajan lähes jokaisen minuutin pentunsa huolehtimiseen. Pitäen rinnoillaan lämpimänä, ruokki, piti puhtaana ja mukavana.
Ja Behg selviytyi, muiden kuin äitinsä harmiksi.

Pennusta asti sitten Behg sai elää itseään kohtaan kielteisessä ympäristössä, oppien pennusta asti että hänen läsnäolostaan ei pidetty, hän ei ollut johtajan lapsi ja siten hän oli alhaista kastia. Siitäkin huolimatta että emo oli johtajan yksi kumppaneista, mutta noiden kahden välit eivät koskaan tuntuneet olevan oikein.
Nopeasti hän oppi, että emon vierellä kannatti pysyä tiukasti jos ei halunnut joutua muilutetuksi. Esimerkiksi yksi aikuinen kiukuissaan nappasi korvasta niin että palanen lähti. Ja syynä oli ollut vain se, että tämä ihmissusi ei ollut pitänyt äpärän yrityksistä tehdä tuttavuutta oman pentunsa kanssa.

Eläen saamansa nimen ja liikanimien mukaisesti ei Behg pysynyt muiden lasten vauhdissa, niin taidoissa kuin kasvussa. Aina pienin, aina köyhin taidoissa. Myöhään tämä oppi petomuotonsa hallitsemisen ja useimmiten hävisi leikkitappeluissa koska ei ollut tarpeeksi iso tai vahva, puhumattakaan henkisestä vahvuudesta.
Johtajan olemus pelkästään sai lapsen juoksemaan äitinsä jalkoihin turvaa hakemaan, tahtomatta katsoa silmiin jotka eivät koskaan katsoneet takaisin lempeydellä.

Se oli karu ilmapiiri lapselle, joka ei ymmärtänyt kaiken sen kielteisyyden määrää itseään kohtaan. Kukaan ei halunnut selittää, edes vihaajat jotka vain vastasivat haukuin ja kirouksin. Sen Behg kyllä ymmärsi, että hän ei ollut johtajan pentu ja se oli jotenkin paha asia. Vaikka hänen emonsa oli yksi johtajan kumppaneista.
Tietenkin lapsi alkoi imeä itseensä muiden ajatuksia ja tunteita, kun koki niitä päivittäin.
Lopulta Rith ei sitä enää kestänyt, kun huomasi pentunsa ottavan vastustelematta selkäsaunaa muilta johtajan vaimojen pennuilta.
Uskoen että ei ollut muita keinoja, Rith päätti haastaa johtajan. Häntä ei ehkä lauma hyväksyisi johtajaksi, mutta heidän olisi pakko hyväksyä Behg jos Rith voittaisi.

Ikään kuin aistien siskonsa tehneen viimeisen virheensä, näiden viime vuosien ajan muutenkin koko ajan haastaen johtajan kärsivällisyyttä, Lorgin toimi. Se oli rakkautta sisartaan kohtaan, uskollisuutta perhettä kohtaan, kun mies jätti oman perheensä, kumppaninsa ja pentunsa, ja nappasi kahdeksan vuotiaan Behgin mukaansa.
Kylän ulkopuolelle kantautuivat kiljunnat ja ulvonnat, kun Lorgin petomuodossaan kantoi pentua suussaan, juosten niin kauas kuin jaksoi ilman taukoa.

Takaisin laumaan ei ollut palaamista, ei ainakaan Behgillä. Lorgin saattoi vielä palata perheensä luokse, jos hän nöyrtyisi johtajan edessä anteeksipyyntöä anoen. Mutta ei hän voinut pentua yksinkään jättää, hylätä luontoon missä tällainen reppana ei saisi edes sammakkoa kiinni.
…Ei auttanut muu, Lorgin pitäisi katsoa Behgin perään. Opettaa, kouluttaa, kasvattaa karuun maailmaan missä ihmissusius nähtiin kirouksena ja sairauksena. Ei lahjana ja elämäntapana. Neljä vuotta on kulunut, hitaasti ja täynnä opetuksia. Behg on alkanut viimein kasvaakin, vaikka yhä onkin rääpäleen näköinen.
Ja Lorgin huoli perheestään, halu palata kotiin, on kasvanut vuosi vuodelta…


Behg taisteluissa ja hänen kykynsä...
Behg ei ole lähitaistelija tyyppiä, ei voimiensa kannalta, ja hän tuntee olonsa varmimmaksi saadessaan olla kauempana kohteesta yrittäen sieltä kaataa toisen. Tyttö on ikäisekseen lahjakas tarkka-ampuja, jousen käytön saloille omistautunut ja kovasti aina harjoitteleva. Hänellä on susikykyjään hyväksi käyttäen hyvä tarkkuus ja arviointikyky katsoa milloin on hyvä vapauttaa nuoli kohteen suuntaan osuakseen siihen.
Jousiammunnassakin hänen voimattomuutensa on kuitenkin myös tiellä, sillä vielä hän ei omaa tarpeeksi voimaa osuakseen pitkän matkankin päästä, vaan hänen on kyettävä pääsemään tarpeeksi lähelle saadakseen nuoliinsa tappavaa pysäytysvoimaa.
Behg on kuitenkin ketterä ja pieni, nämä seikat antaen tytölle hyvät valmiudet hiipimiseen ja lähestymiseen huomaamatta.

Lähitaisteluissa hän ei sitten loista, hänen kyllä osaten käyttää puukkoaan mutta jos hän joutuu kiinni ei hän ole omin voimin kykenevä pakenemaan. Hänen ainoa vaihtoehtonsa on joko pysytellä jatkuvasti liikkeessä väistellen tai paeta.
Behg on opetellut setänsä opastamana metsästäjäksi, joten jäljittäminen, ruuan hankkiminen, ja muu mikä kuuluu metsästämiseen tai selviytymiseen on tuttua tytölle. Tämä osaa hoivata haavoja, erottaa myrkkykasveja toisista ja suunnistaa niin päiväs- kuin yöaikaan.
Behg ei osaa kirjoittaa tai lukea, osaten kotikylänsä (saksankieleen verrattavissa) kieltä ja Cryptin yleiskieltä.

Ihmissutena Behg ei edelleenkään eroa voimassa, mutta hän on nopeampi. Hän on kykenevä muuttumaan petomuotoonsa halutessaan.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 921

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ma Kesä 13, 2016 12:18

Re: Behg, Rithin tytär ~ Ihmissusi

13.6
Profiilikuva vaihdettu
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.

Paluu Puolueettomat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia