Time to tame the beast || Mori K18


Quinn metsän halki virtaa pääasiassa yksi suuri joki, joka koostuu monesta pienemmästä. Pienemmät joet ja purot liittyvät aika ajoin tähän suureen jokeen, jota kutsutaan nimellä Meinrad. Meinrad laskee kaukaa pohjoisista aina etelärannikolta mereen. Sen matkalle mahtuu niin rauhallisia, leveitä väyliä, kuin valtoimenaan kuohuvia koskia. Meinrad virtaa myös Aodhá järven läpi, joka on Cryptin suurin järvi.
Meinrad on myös syyllinen suoalueeseen Aodhá järven lähettyvillä, joen tulvien aika ajoin muutenkin kostealla metsämaalla.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Syys 20, 2016 5:27

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Kalman ilme olisi ollut varmasti naurun aihe ja vitsien aloittaja, jos tilanne ei olisi se mikä se nyt olikaan. Edwardilla ei ollut aikaa ihmetellä toisen ihmettelyä omiin voimiinsa, vaan tuo näytti sitten vain pienen hiljaisuuden jälkeen ottavan tilanteen haltuunsa. Siitä helpottuneena hän vain luisui toisen syliin, kun koiraihmissusiystävä koppasi hänet syliinsä. Edward tunsi itsensä räsynukeksi, kerta vain roikkui toisen sylissä juurikaan mitään pystymättä tekemään. Kalma sujautti heidän kaltereiden lävitse helposti, mutta kalteireiden jälkeen he molemmat tunsivat sen. Edward oli ennustanut kyllä ja hän katsoi Kalmaa, joka tuntui tiukentaneen otettaan hänestä, jotta kykenisi taistelemaan muutosta vastaan samalla myös pudottamasta häntä. Toisaalta Kalma ei kyennyt estämään muustosta, eikä Edwardkaan. Kalma taisi huutaa enemmän tuskasta kuin Edward, vaikka hänellä se haava olikin, mutta muutokseen pian tottuisi. Luiden kasvamiseen ja paikan vaihtamiseen. Selkärangan nakseteluihin ja lihasten kasvuun. Kaikkeen tottui, mutta ei välttämättä pitänyt siitä. Molemmat heistä muuttuivat ja Edwardin oli kai sitten vain pakko nousta kahdelle jalalleen. Hän hengitti raskaasti, sillä siteet hänen päältään olivat revenneet peittämästä aran ja karsean haavan, joka alkoi melkein hänen vasemman solisluunsa päältä ja jatkui aina lantioluuhun asti. Se kimalsi hiemmästi märkiintymistään sekä punaista, joka kieli ehkä äkkinäisen muutoksen repeytymästä ihosta. Edward laski kätensä haavalleen ja irvisti, kun samaan aikaan paikalle ilmestyi sotilaita katsomaan mistä se kauhea ulvonta oli kuulunut.

Noh Kalma niistä kahdesta sotilaasta innoistuikin. Edwardin täytyi vetää aivan kunnolla henkeä, että saisi ääntä tuskissaan olemisen alta, sillä ihmismuodossa olleet tikit olivat nyt niin viimeisiillään repimässä hänen lihaansa yhteen, ettei ollut vaikeaa olettaa että pian ne napsahtelisivat hänen lihassaan poikki. Ihmissusi kuitenkin päästi höijyn kuuloisen karjauksen vastasyntyneelle. Käski sitä jättämään saaliit rauhaan ja hommaamaan heidät vain pois täältä. Oli liian vaarallista jäädä tänne. Edward otti hitaita askelia nojaten tyrmien seiniin ja hänen höyryävä hengityksensä näkyi valkeina pilvinä. Ihmissusi tarttui Kalman olkaan ja hetkessä tuon suden silmissä tuntui hetkeksi muuttuvan ilme. Peto hänen sisällään esitteli itsensä, mutta ei käynyt valloittamaan kehoa, sillä tiesi varsin hyvin, että keho ei kestäisi hänen leikkimistään. Hän vain halusi näyttää kuka oikeasti täällä määräsi tämän "hyvän" ihmissuden alla.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Syys 20, 2016 6:25

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Kalman häntä heilui takana ja susi pomppi lähes etujaloillaan kun miehet juoksivay paniikin valtaamana pois, kauas ihmissusista. Kalma oli ryntäämässä perään, mutta ärhäkkä murahdus takana keskeytti "leikkisän" suden ajatukset. Se kääntyi katsomaan takanaan olevaa Edwardia, jolla näytti olevan vaikeuksia pysyä pystyssä. Se halusi että Kalma auttaisi. Kalma nosteli etujalkojaan inisten katsoen jo kadonneiden vartijoiden perään kun Edward raahasi itseään perästä lähemmäksi ja tarttui mustaturkkista olkaan, nojaten siihen. Kalma loi hetkellisen vilkaisun toiseen ja voi kyllä huomasi sen pienen hetkellisen Edin sisällä asuvan pedon katseen, joka kertoi kuka määräsi. Kalma hukka luimisti hetkellisesti hermostuneesti korviaan ja katsoi muualle kun urahti Ediä hyppäämään selkään, jos täältä kiire oli poistua.

Kun Ed oli selässä roikkumassa, ulvoi musta susi ilmoille ulvontansa ja lähti liikkeelle juosten pitkin käytävää portaille, hölkkäsi ne muutamalla askeleella loppuun asti. Ovi oli lukittu ulkoa käsin ja sen takaa kuului huutoja, käskyjä laittaa lisää painoa oville. Kalma murisi ja upotti terävät kyntensä puista ovea alkaen raapimaan ovesta puu silppua lattialle niin kauan kunnes sen läpi pääsi juoksemaan. Ovi räsähti rikki kun mustaturkkinen susi juoksi ulos sieltä ja samassa nuolet halkoivat ilmaa tähdäten kaksikkoon. Kalma ulvahti saadessaan osumaa hartiaansa, mutta rynnisti silti nuolten läpi.. niitä pitävien miesten läpi ja tarrasi vahvoilla leuoillaan yhtä miestä käsivarresta kiinni riuhtaisten käden irti. Sitä kättä susi piti yhä suussaan kun se juoksi porteille, kiipesi sitä pitkin ylös ja hyppäsi alas juosten metsään.
Kalma juoksi kauan, niin kauan kun se jaksoi ja pysähtyi tiputtaen Edin maahan ja kääntyi selin istumaan Ediä päin alkaen raapimaan mitättömästä kädestä haarniskan osia ja vaatteita pois että pääsisi lihaan käsiksi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Syys 20, 2016 6:49

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Kalma luimisti korviaan ja vain vikisi jotain, että selkään sitten, jos oli niin kova hätä. Edward kapusi toisen selkään mitään murisematta, kerta hän piti ystävänsä jokseenkin poissa pulasta. Sen jälkeen se oli meno se. Kalma juoksi ja raapi ja juoksi uudestaan. Nuolet satoivat maasta, kun kaksikko syöksyi läpi ja näemmä Kalma sai revittyä mukaansa käden, johon Edward vilkaisi taakseen nopeasti huutavaa miestä. Saisiko tuokin kirouksen ylleen? Vai pitäisikö käden vielä olla kiinni, ei kirous varmaan vielä tuollaisesta tarttuisi, ainakin susi toivoi hiljaa ystävänsä selässä. Lopulta Kalma sai juostua matkansa ja tiputti Edwardin maahan. Ihmissusi nousi hitaasti käsilleen ja tunsi, kuinka lämmin tunne täytti hänen rintansa. Tietenkään tällä lämpimällä tunteella ei tarkoitettu henkisiä tuntemuksia vaan ihan sitä punaista verta, joka tipahteli, kun tikkaukset pamahtelivat rikki äärirajoiltaan. Edward ähki, samaan aikaan kun Kalma näytti vain yrittävän jäystää pientä sotilaan kättä.
Hän hengitti tiiviisti ja piti rintaansa. Hänen ilmeensä muuttui ja hän murisi ärtyneesti. Ihmissusi ärisi ja nousi hitaasti korkeammalle, kuitenkaan kykenemättä nousemaan. Hän yritti pitää vuotavaa rintaansa, mutta tunsi kuitenkin, ettei se tyrehtyisi, jos liha ei olisi paikoillaan. Hän puristi tuskistuneena silmänsä kiinni ja äkisti ihmissusi alkoi ulvomaan. Samaan aikaan pilvien takaa häikäystyi tuo täysikuun kaunis valo, joka soi valonsa ulvovalle ihmissudelle. Ulvonta muuttui karjunnaksi, kun joku naksahti suden päässä, samaan aikaa suuri haava alkoi kuro itseään kiinni täydenkuun valossa. Mitä suurempi oli kuu, mitä voimakkaammin se loisti, sitä vahvemmaksi ihmissudet tunsivat itsensä. Niinhän se meni vanhoissa kansantaruissakin.

Peto nousi jaloilleen ja ulvoi kuuta, johon vastasi moni muukin kaukaisuudessa. Sen vertavuotava haava repi itsensä yhteen kuin pakosta. Haava näytti siltä kuin se olisi elänyt ja sauhunnut viimeistä päivää saadakseen ihmissuden paranemiskyvyn äärimmilleen. Pedon lihakset pullistelivat valossa ja hetken se joutui hengittämään raskaasti saadessaan haavansa minimoitua vakavasta ei niin vakavaksi. Se kääntyi sen synnyttämään ihmissuteen ja lähti lähentymään jäystävää "poikasta". Se oli saanut kehonsa ainakin siihen kuntoon, ettei menehtymisestä ollut vaaraa.
Toisin kuin Kalma, se ei tullut nuuskimaan alokasta vaan hyökkäsi tuon päälle, pyöräytti tuon hetkessä selälleen ja näytti selkeästi kuka täällä määräsi. Tilanne näytti ainoastaan vaaralliselta siinä vaiheessa, kun ihmissusi syöksyi kohti Kalman kaulaa, mutta se ei tehnytkään niin, vaan repi tuon olasta nuolen ja anasti lähes kiusaten pikkuisempansa melkein kalutun käden, jota se piti hampaittensa välissä kiusaavasti.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Syys 20, 2016 7:17

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Kalma jäysti kättä, heitteli metalli- ja muut vaateosat pitkin metsää alkaen jäystämään mitätöntä saalistaan kuin se olisi ollut pedon ainoa.. se oli tällä hetkellä mustansuden ainoa tapa tyrehdyttää metsästys haluaan, joten se nautti jokaisesta saamastaan murusesta suussaan ja leukojensa välissä. Suden korvat kääntyivät taaksepäin kun se kuuli lajitoverinsa ulvovan kuuta. Kalma tiputti käden hetkeksi suustaan ja yhtyi ulvontaan lyhyeksi aikaan kunnes laski päänsä alas ja asettui makaamaan, napaten käden takaisin suuhunsa järsien sormia hampaidensa välissä.

Kalma oli niin keskittynyt omiin touhuihinsa että mustasusi suorastaan säikähti lajikumppaninsa yllättävää hyökkäystä niskaansa. Susi kierähti säikähtäneenä ympäri ja makasi selällään Edin pedon edessä häntä koipien välissä uikuttaen, ettei halunnut pahaa. Hän ei ollut uhka. Silti kaveri ihmissusi kävi hyökkäämään Kalmaa kohden, mutta sitä ei oltu tarkoitettu tulokkaalle vaan ihmissusi riuhtasi olassa olevan nuolen pois ja heitti sen maahan. Kalma toki uikahti kivusta, nuollen hartiaansa muutaman kerran.. ja huomasi että hänen saaliinsa katosi. Kalma haukahti närkästyneesti ja kierähti pystyyn yrittäen ottaa saalistaan takaisin vanhemmalta. Ei tietnkään väkivaltaisesti. Musta susi lähinnä loikki toista päin ja yritti saada Edin pedon suussa roikkuvasta rippeestä kiinni.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Syys 20, 2016 8:05

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Edward & Rafael

Outoa oli, kuina peto, saalistusviettinsä ja aggressiivisuudestaan huolimatta kykeni äkisti tällaiseen, laumamaiseen elämiseen. Se kiusasi nuorempaansa, joka oli tänä viimeyönä syntynyt. Ärhäkästi musta ihmissusi susi yritti tulla hakemaan kättää häneltä, mutta ruskea susi vain kohotti päätään ja heilautti sen nopeasti ylös ilmaan ja hypähti sitten sen perään. Kättä se ei kuitenkaan ehtinyt napata vaan se tipahtu maahan, kun se haistoi jotain lähettyvillä. Edwardin peto ei käyttäytynyt kuin koira, kuten ehkä Kalman hieman leikkisä ja vaikutteita saanut ihmissuden peto. Se käyttäytyi sille luonnollisella tavalla, saalistaen ilman kuonoaan maassa. Se haistoi ihmisen vaikka sitten tuhansien metrien päästä jos oli pakko ja tuhosi tieltään kaiken jos halusi.
Jossain rasahti ja ihmissusi oli lopettanut pienemmänsä kiusaamisen. Se haistoi jotain outoa. Siinä hajussa oli sekoitus ihmissudelle ominaista, mutta ei kokonaan. Edward lähes heti antoi verenhimon paistaa. Ei niin leikkisällä tavalla. Kalma saattoi nähdä kaiken vain kivoina saaliina, jotka vain pötkivät mukavalla tavalla pakoon, mutta peto näki kaiken vihollisena, joka ikisen, joka liikkui. Sen niskakarvat nousivat pystyyn kun se alkoi hitaasti lähestyä rahistelevaa ääntä ja pian sieltä ilmestyi jotain. Oransihtavan ja ruskean värinen susi, joka tapitti vihreäsilmäistä silmästä silmään. Tulokas näytti hieman kääntävän päätään ja lähes hetkessä vain "hymyilevän" lajitovereilleen.

Peto ei kuitenkaan jäänyt odottamaan vaan hyökkäsi tulokkaan päälle. Tulokas selkeästi oli tottunut tällaiseen ja hyppäsi pedon tieltä ja näki sitten toisen suden tuon takana, haisteli tuota kauempaa ja väisti samaan aikaan raivokkaan ihmissuden kynnet. Äkisti tämä tulokas nousi takajaloilleen ja tarttui johonkin mitä voisivat ihmiset kutsua repuksi. Ihmissusi veti kettingin esiin ja hyökkäsi petoa päin saaden tuon taidokkaasti asioihin ja sitoen tuon kädes sekä jalat yheen. Peto murisi minkä ehti ja yritti saada raajansa vapaiksi mutta turhaan. Sitten tulokas katsoi Kalmaa ja syöksähti tuota kohti repien uuden kettingin esiin. Nämä kettingit olivat juuri ihmissusia varten tehtyjä, haltioiden puolelta ostettuja, onneksi ne eivät olleet hopeisia. Se olisi ollut julmaa, mutta erityisen kestäviä. Rafael syöksyi Kalmaa päin ja liikkui kuin ihminen ihmissuden muodossaan, mutta nopeammin kuin ihminen tietysti. Aikeena saada tämä ihmissusi sidottua ja vahtisi näitä kahta sitten vain koko yön, kunnes kaksikko palautuisi ennalleen.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Syys 20, 2016 9:10

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Kalma jahtasi Edin petoa yritti saada kättään takaisin, kunnes lopulta ruskeaturkki heitti sen ja se tippui maahan, josta Kalma pääsi sen noukkimaan. Mustasusi näytti tyytyväiseltä saatuaan kätensä takaisin, mutta jäi tuijottamaan kuitenkin paikalle jäännyttä kaveriaan, joka kuunteli ja haisteli ilmaa. Kalma myös pysähtyi ja nuuhki ilmaa haistaen sen saman kuin lajitoverinsa. Haju oli kuin ihmisellä, mutta toisaalta myös ihmissuden. Kalma oli hieman hämillään tästä ja jäi oikeastaan taaemmas seuraamaan tapahtumia vanhempansa takaa, tiputtaen suussaan olevan käden jalkojensa eteen. Kalma katseli pää alhaalla tapahtumia ja nuuhki ilmaa rapistelevan puskon suuntaan, kunnes sieltä astui esille kolmas ihmissusi. Kalma nosti päätään ja heilautteli häntäänsä tulokkaalle toisin kuin Edin peto, joka syöksyi päälle kuin raivotautinen koira. Vieras kuitenkin väisti ja huomasi hämmentyneen mustaturkkisen seisoskelemassa taaempana.

Edin pedon ja vieraan tanssi jatkui yhden askeleen verran kun tämä outo ihmissusi nousi kahdelle jalallensa, kaivoi selässä olevasta repustaan ketjun, joka päätyi muutamassa sekunnissa Edin pedon ympärille. siitä ei vapaaksi päästy edes tuon voimilla. Sitten tämä outo ihmissusi kaivoi repusta toisenkin ketjun kääntyen mustaturkkista päin, joka kääntyi kannoiltaan ja lähti juoksemaan karkuun pitkin metsää ahdistelija takanaan. Kalma ei ymmärtänyt miksi tämä vieras ihmissusi jahtasi häntä, mutta se pujotteli puiden lävitse väitääkseen ketjun heittämistä jalkoihin ja sitä kautta kiinni jäämmisen. Siinä paniikissa juostessaan hukka kadotti suuntavaistonsa tyystin ja juoksutti itsensä umpikujaan, josta ei päässyt pois. Kallion seinämä oli liian jyrkkä kiivettäväksi edes ihmissudelle. Kalma kuitenkin yritti epätoivoisesti inisten häntä koipien välissä kiivetä ja vain pudotakseen maahan tömähtäen. Susi ei kuitenkaan lopettanut vaan hyppi kuin paniikissa oleva eläin hulluna seinämää vasten, aina uudestaan ja uudestaan pudoten jokaisella kerralla alas. Lopulta kun pakokeinoa ei ollut, tai alkeellinen mieli sen tajusi, kääntyi susi vihaisesti muristen vierasta kohden.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Syys 20, 2016 9:25

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Edwardin jäätyä kiikkiin, eikä peto päässyt irti se lopetti vain rimpuilunsa ja oli siinä ärsyyntyneenä sulkien silmänsä. Samaan aikaan Rafael juoksi mustan suden perässä. SEn oma turkki ei ollut kauniin musta kuten tällä toiselle. Tämä ihmissusi omisti oranssin ruskeat karvat ympärillään ja sielun pysättävät siniset silmät. Ihmissusi juoksi helposti toisen kiinni kun tuo päätyi kalliota vasten pomppimaan. Hieman Rafael kyllä saikin nauraa näylle, kun katseli kaverin pomppimista epätoivoisena ja lopulta tuo vain kääntyi muristen ahdistuneena häneen. Rafael oli vanha ihmissusi, joten hänellä oli kyllä kokemusta toisten ihmissusien käsittelemisestä sekä vampyyrin metästys oli antanut oman oppinsa olentojen käsittelyyn. Ihmissusi asettui valmiusasentoon, se oli tukeva ja kestävä. Takajalat olivat hyvin jäntevästi paikollaan ja ihmissusi levitti kätensä leveäksi ikään kuin tehdäkseen itsestään suuremman, mutta pian vain kutistui ja syöksähti yllätykseksi toista kohti. Tietysti oli se mahdollisuus, että susi hyökkäisi suoraan edestä tai sitten vain paukahtaisi jompaan kumpaan suuntaan, joten Rafael ojesi toisen kätensä oikealle ja kettinkiä pitelevän vasemmalle. Hän itse oli keskellä.
Jos ihmissusi vaistojen kanssa lähti karkuun tai hyökkäisi, hyökkäisi se helmpompaa mahdolliseen paikkaan, joko hänen kaulaansa tai kettinkiä pitelemättömään käteen. Rafaelille ei ollut vaikeuksia taistella vastasyntynyttä sutta vastaan. Rafael ei myöskään hyökännyt toista vastaan satuttavasti, häntä harmittaisi myöhemmin, hauskalla tavalla, että olisi satuttanut sukulaistaan. Toisaalta Rafael kyllä käytti hieman kovaa kättä ja yritti paukauttaa sudelta tajun kankaalle lyömällä niskaan.

Riehumista kuin riehumista, hän sai lopulta tämänkin ihmissuden taltutettua ja nappasi tuon vain helposti syliinsä ja kantoi kaverinsa luokse. Tämä kaveri näytti kuitenkin oudosti nukkuvan, joten Rafael nopeasti laski mustaturkin maahan tuon viereen ja vilkaisi ruskeaturkin tilan. Hän saattoi vain nähdä sen puoliksi umpeutuneen haavan, jota ei edes karva kyennyt peittämään alleen. Se oli ilkeä ja näytti salamalta arpeutuessaan hitaasti. Rafael kuitenkin vain vilkaisia, että toinen hengissä oli ja kyllä tuo oli. Sitten uusi tulokas vain jäi odottelemaan aamunkoittoa.

***

Aamun koiton saapuessa Rafael muuttui ja muuttuivat kaksi muutakin. Hän otti reppunsa ja puki päälleen pistäen samaan aikaan myös rillinsä naamalleen. Hänen kasvoillaan paistoi hymy kun hän irroitti miehet kettinkeistään ja laittoi ne takaisin reppuunsa. Samaan aikaan Edwardkin heräsi hitaasti raottaen silmänsä ja säpsähti leveästi virnuilevaa pappia.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Syys 21, 2016 7:12

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Kalma murisi pää alas painettuna, se uhitteli vanhemmallensa niskakarvat pystyssä ja häntä korkealla pystyssä väläytellen valkoisia hampaitaan ikenien välistä, osoittaen että oli valmis taistelemaan ja kuolemaan jos oli pakko. Onneksi tämä outo ihmissusi ei halunnut vahingoittaa susi muotoista aavekoiraa, vaikkei toista yötään viettävä ihmissusi sitä ymmärtänyt. Se näki vieraan uhkana itselleen.
Vanhempi ihmissusi levitti käsiään, kuin tehdäkseen itsestään paljon suuremman mitä oikeasti oli. Kalma murisi ja ärähteli sille takaisin nousten takajaloillensa hetkeksi aikaa osoittaen oman voimakkuutensa tälle oudolle ihmissudelle. Yhtä nopeasti peto kuitenkin laskeutui alas etujalkojensa varaan kun huomasi hyökkäyksen tulevan. Mustaturkki jännitti lihaksensa ja hyökkäsi vailla suunnitelman häivääkään päin oranssin ruskeaa sutta. Se halusi välttää miehen kädessä olevia ketjuja, joten se tähtäsi terävät hampaansa oikeaan hartiaan. Pennun isku kuitenkin väistettiin helpon oloisesti ja yhä sitkeästi peto yritti päälle kun raivohullu. Enään vanhempi vain ei enään väistänyt vaan alkoi käyttämään ketjujaan hyödyksi sitoen kuin vain ohi mennen pedon toisen etujalan kiinni. Kalma uikutti ja huusi ulisten, yrittäen purra ja repiä itseään irti. Se oli lopun alku kun vanhempi aloitti oman leikkinsä nuorempaa kohtaan, se aloitti sitomaan nuorempaa pikku hiljaa pakettiin ja kun se oli tehty.. suden viimeiset näkökuvat katosivat ja mustasusi veltostui maahan iskusta niskaan.

***

Aamu alkoi valkenemaan ja aavekoiran kirous haihtui paljasten jälleen alastoman miehen makaamassa maassa. Kalma oli maannut hereillä jo jonkin aikaa, mutta oli pysytellyt hiljaa aina siihen asti kun tämä outo mies tuli ottamaan ketjut pois ja sulloi ne reppuunsa. Kalma nousi ylös maasta ja raahasi itsensä puunluomaan varjoon maassa, että pystyi näkemään tämän miehen edes joten kuten. Edkin näytti heräävän.
"Kuka olet?" Kalma kysyi täristen kylmää kehonsa ympärillä, kerta istui syksyisen metsän pohjalla alastomana ilman vaatteita. Eikä Kalma ollut kohta nähnyt kunnon ruokaa kolmeen päivään, joten mahakin huusi hulluna ruokaa. Sen lisäksi että hän oli ottanut osumaa.. Kalma katsoi olkaansa ja alkoi nuolemaan sitä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ke Syys 21, 2016 8:48

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Kuka hän oli pennun kysymys. Rafael tarttui laseihinsa ja nosti niitä nenällään leveästi hymyillen. "Olen ihmissusi kuten tekin", hän totesi olkiaan kohauttaen ja katseli tärisevää miestä. Rafael otti viittansa yltään ja heitti sen Kalmalle. Edwardille hänellä ei kyllä ollut valitettavasti vaatteita, mutta hän kaivoi reppuaan jos siellä olisi jotain. Samaan aikaan Edward nousi istumaan ja ähki hieman väsyneesti ylös. Mies katsoi haavaansa, se märki, mutta yllättävää kyllä se oli repinyt itsensä osittain kiinni ja sulkenut melkein haavan. Lisäksi haava oli jo alkanut muodostamaan arpikudosta ylleen. Hän ei juurikaan muistnut yöstään mitään. "Mitä tapahtui?" hän kysyi enemmän itseltään kuin kahdelta muulta. Rafael avasikin siinä sitten suunsa. "Havaitsin teidän täältä leikkimästä käden kanssa ja ajattelin pitää teidät aisoissa. Olitte melko lähellä kylää. Yö olikin hmmm.. Hieman villi. Minä olen Rafael", hän ilmoitti hymy suin ja asetti selkäänsä vahvan näköisen jalkajousen. Hän nousi reppu kädessään ylös ja repi sieltä hieman kuiva lihaa jotka hän heitti molemmille miehille. "Taitaa olla varmaan aika nälkäinen yö", hän totesi vitsailevaan sävyyn.
Edward otti kopin lihasta ja järsi sitä varsin mietteliäänä. "Mutta eikö sinun petopuolesi aktivoidu täydenkuun aikaan? Tarkoitan, kuinka onnistuit pysymään järjissäsi?" Edward käänsi äkisti päänsä kysyen. Vaikka hän ei muistanut yötä kunolla, hän kyllä ymmärsi, että toinen oliheidät sitonut. Jos tuo oli ihmissusi saattoi tuolla olla tapa saada Kalman peto kadotettua.
"Oi ei, ei. Minulla ei ole ollenkaan tätä ggressiivisuutta puolellani", Rafael sanoi virne huulillaan. "Olen ihmissusi vain puoliksi", hän totesi ja naurahti asialle. Se sai Edwardin näyttämään hetkellisesti pettyneeltä. "Olitsitko kysynyt apua hänelle? " Rafael kysyi lempeästi viittoen Kalmaan. Edward nyökkäsi.

Rafael nousi ja meni Kalman luokse. Hän silmäili toista lasiensa takaa. "En kykene itse tekemään mitään asialle, mutta suosittelisit, että kävisitte magian osaajan puheilla. Toki kirousta ei voi poistaa, se on ikuisesti osa sinua, mutta petopuolesi voi lieventää tai mahdollisesti kadottaa kokonaan", Rafael puheli hymyillen ja iloisesti. Edward kääntyi katsomaan yllättyneenä asiasta. Hän vilkaisi Kalmaa ehkä pieni toivo silmissään. Toki olihan sen mahdollista, ettei Shael heitä auttaisi. Olisi haettava joku muu.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Syys 21, 2016 10:20

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Kalma nosti pienesti päätään kun mies sanoi myös olevansa ihmissusi, mutta ei suun vuoroa saanut kun sai viitasta naamallensa. Kalma katsoi viittaa sylissään ja veti sen mitään sanomatta ympärillensä lämmittämään, edes jollakin alkeellisella asteella. Ehkä parempi ettei hän hankkisi yhtäkään vaate kappaletta päälleen ennen kuin tämä täysikuu touhotus olisi ohi kokonaan. Vaatteet menisivät vain turhaan kappaleiksi... miten hän selviäisi kylmistä talvista täysikuu muutoksen jälkeen!?
"Käden..?" Kalma toisti lähinnä hiljaa itsekseen kuunnellessaan Edin ja tämän uuden tuttavuuden keskustelua etsien katseellaan sitä kättä, joka lojuikin jonkin metrin päässä. Se oli niin järsitty että se oli täysin liha riekaleilla, jotka roikkuivat luusta niukin naukin. Kalma irvisti ja halusi uskotella itselleen että Edin peto oli ollut asialla, eikä hän. Heidän vieras myös esitteli itsensä Rafaeliksi. Kalma katsoi miehen järeän näköistä jalkajousta.
"Luulisi sinun silti olevan muulla asialla kuin auttamassa." Kalma tokaisi ja nyökkäsi miestä kohden ja tuon selkään laitettua jalkajousta, joka kyllä kelpaisi kaatamaan hukan kuin hukan.

Mies kuitenkin Kalman epäröinneistä huolimatta tarjosi kaksikolle syötävää repustaan. Se oli kuivalihaa ja Kalma nuuhkasi sitä muutaman kerran ennen kuin haukkasi palasen maistaen. Se kelpasi ja aavekoira lähti nälkäisenä repimään kuivalihaa hampaissaan. Samalla Kalma kuitenkin kuunteli Edin ja Rafaelin välistä keskustelua, joka kääntyi hyvin nopeasti häneen ja hänen pikkuiseen ongelmaan.
Rafael lähti kävelemään aavekoiraa kohden, joka seurasi miehen liikkeitä silmä tarkkana. Mies kuitenkin huomautti jo heti ensinmäisenä ettei osannut asialle mitään voinut tehdä ehdottaen magian käyttäjiä aavekoiran avuksi. Kalma pyrskähti.
"Millä rahalla? En usko että ne taiturit ilmaiseksi mitään jakavat." Kalma huomautti heti ensinmäisenä. "Ja se eukko.. tuskin suostuu." Kalma tarkoitti Shaelia, joka ei ainakaan viimeisimmän käynnin jälkeen aavekoirasta paljoa välittänyt. Se nainen varmasti vain mielellään näkisi hänet nyljettynä lattiallaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ke Syys 21, 2016 1:30

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Kalma ilmaisi, että Rafael mahdollisesti olisi tekemässä aivan muuta kuin auttamassa heitä. Rillipää kohotti tummia kulmiaan, mutta hänen hymynsä vain leveni. Hän veti jalkajousen selästään ja silitti sen puista ja vankkaa runkoa. Pappi naurahti. "Oi, en minä sentään omia lajitovereitani kaada kuin niissä pahimmissa tapauksissa, jossa he ovat jo menettäneet itsensä", Rafael sanoi naurahtaen kevyesti ja osoitti tyhjällä jalkajousella Kalmaa. Siinä ei ollut nuolta eikä se ollut ladattu, mutta miehen kasvoilla oli tottunut katse. Kauas katsova, kohteensa näkevä ja lukitseva katse. Edward näytti silti jännittyvän hänen lähettyvillään. Jos mies päättäisi survaista nuolen jalkajouseen, kyllä hän ehtisi varmaankin vielä puoli ihmishukaltakin käden viemään. Rafael heilautti jousta kädessään kevyesti. "Tällä kaadetaan ainoastaan vampyyrejä", hän totesi virnistäen valkeat hampaat säihkyen. Hän asetti sen takaisin selkäänsä. "Älä siis huoli, en minä kaada ketään sillä, ainakaan niin kauan kun olette vielä järjissänne. Sinä ainakin vaikutat haisevan vastasyntyneeltä ja sinä taidat olla se kokeneempi... Jos arvaan olleenkaan sinä teit hänestä ihmissuden?" Rafael laski katseensa Edwardiin, joka silmissä melkein kutistui. Miehen ilme lohduton. "...Niin..." hän vastasi hiljaa vampyyrimetsästäjäksi osoittautuneelle miehelle.
Rafael naurahti siihen vain, joka tuntui vähän epäkohteliaalta. "No kappas kepponen. Näyttää myös siltä, että yritit viedä hänen sydämensä ihan rinnasta asti?" Rafael sanoi pyyhkien pieniä naurun aiheuttamia kyyleitä silmiltään vilkaisten viittaansa kietoutuneeseen mieheen. Hän ei suonut pahoja katseita, mutta ei hän lähettänyt sellaisia kehon viestejäkään, että asia oikeasti olisi hyväksyttävää. Papilla vain oli tapana vitsailla kaikesta ja nauraa kaikelle.

Kalma kävi sitten kysymään, että millä rahalla hän saisi muka apua? Edwardillakaan ei ollut kauheasti omaisuutta, jota hän voisi Kalmalle lahjoittaa. Kalmakin tiesi, ettei Shael auttaisi tuota ja niin tiesi Edwardkin varsin hyvin. Rafael virnisti vain. Hän oli kyykistynyt Kalman eteen ja vain hymyili leveästi. "Jumala auttaa, vai niinkö se meni?" hän kysyi kallistaen päätään. Edwardin tuhahdus siihen kuului selkeästi ilmassa. "Jumala? Ei sellaista ole", hän totesi nyt ehkä vähän epäuskoisena uudelle tuttavuudelle. "Mitä Jumala sitä paitsi kykenisi tekemään?" Edward kysyi kulmat kurtussa. Rafael naurahti taas, joka sai alastoman miehen vain murahtamaa toiselle. Lopulta Rafael vain kaivoi vyötään ja ojensi kätensä Kalmalle viittoen tuota antamaan oman kätensä. "Jumalaa ei ehkä ole, mutta aina on apua", hän toteis ja laski Kalman käden päälle rahapussin.
Rafael hymyili leveästi. Hän sulki Kalman käden rahapussin ympärille ja päästi sen jälkeen irti. "Ehkä saat sen tuolla summalla hyvään kuntoon. Muista ensin vain tarkistaa maagikon tausta, ettet haaskaa rahaa turhaan. Lisäksi", Rafael totesi ja veti reppunsa laidalta hopeisen ristin. "Muista, että nyt sinun on välteltävä tätä", hän sanoi ja heilutti kädessään hopeista ristiä. Hän pisti sen nopeasti pois. "Miksi sinulla hopeinen risti? Oletko itsetuhoinen?" Edward kysyi tähän väliin kulmat koholla epäilystä.

Rafael hyssytteli Edwardia kiusaten. "Koska olen puolikas ihmissusi, hopea ei tee muuta kuin ärsytä ihoani", Rafael kertoi ja katsoi sitten vastasyntynyttä. "Joten hopean kanssa pelleilemisen voit jättää sikseen. Hopeiset rahatkin sattuvat, usko pois, mutta uskoisin noiden kyllä takaavan sinulle ihan kunnollisen palvelun", hän selitti hymyillen. Raha pussissa oli mukava summa kultaisia kolikoita, koska pappi oli rikas jollain tapaa, mutta ei tuonut sitä aina ilmi. Hän muutenkin ansaitsi rahaa vampyyrienmetsästyksestä sekä pappina olemisesta.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Syys 21, 2016 9:43

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Kalma säpsähti aloillaan ja paljasti kuuluvan, agresiivisen murinan kera terävät hampaansa kun edessä seisoiva pappi ryhtyi esittelemään jalkajoustaan Kalman nenän edessä. Seuraava sekuntti ja mies olisi varmasti tuntenut terävät kynnet nahassaan, ellei Kalma olisi huomannut aseen olevan tyhjä. Silti aavekoiran lihakset olivat vanhasta tottumuksesta, vanhasta pelosta metsästäjiä kohtaan, jännittyneenä kuin jousen jänne konasanaan. Mies kuitenkin asetti nuolen selkäänsä ja totesi jalkajousen olevan vampyyrejä varten, eikä ihmissusia.
"Järjissään?" Kalma kysyi hieman ihmetellen. Oliko hänellä mahdolisuus mennä järkikin sitten sen lisäksi että hän oli täydenkuun aikaa riehuva hirviö!? Hyvin taas elämä luistaa ja sitä rataa.
"..Se oli omaa typeryyttäni." Kalma kuitenkin kävi korjaamaan kun puheeksi tuli Kalman purruksi tuleminen, tai no pikemminkin Kalman oma typeryys haastaa Edin peto kaksintaisteluun. Tosin papin käytös sai Kalman katseen kapenemaan, kuin tilanne olisi ollut miehelle täysi vitsi, nauroi Edin rinnassa olevalle haavalle.
"Tuki turpasi." Kalma ärähti.

Sitten tämä metsästäjä kyykistyi aavekoiran eteen hymyillen leveästi käyden paapomaan jumalasta. Kalman ilmeestä näki heti ettei aavekoira ollut erityisen innoissaan papin jumalallisesta höpötyksestä, eikä ollut järin Edikään. Ed kävikin huomauttamaan jumalan olemasta olosta ja siitä kuinka avulias ukko se oikein oli oikeastaan, joka oli totta. Valitettavasti. Pappi taas otti asian kevyesti ja naurahti, jolloin Kalma päästi kurkustaan matalan murinan. Kalman ärtymys kuitenkin muuttui hämmennykseksi kun mies kaivoi jotakin vyöltään ja viittoi aavekoiraa ojentamaan oman kätensä. Kalma empi, mutta ojensi kätensä miehelle joka tunki aavekoiran kämmeneen rahapussillisen rahaa. Kalman katse laajeni yllättyneen hämmentyneeksi ja katsoi pappia, joka sulki rahapussin aavekoiran käteen.
"E-Ei-- ei sinun olisi tarvinnut!" Kalma yritti kieltäytyä epäuskoisena papin ystävällisyydestä maksaa hänen parantamis kulut maagikoille. Miksi? Miksi tämä mies halusi tehdä niin!? Mies ei kuitenkaan tuntunut haluavan rahojaan takaisin vaan alkoi neuvomaan aavekoiraa siitä että koiran olisi katsottava kenelle rahansa antaisi. Olisi ikävää joutua huijatuksi jollekin huijarille, joka vain halusi rahat ja jättäisi hänet selviämään yksinään. Kalma nyökkäsi ja katsoi kuinka mies kaivoi repustaan hopeisen ristin käteensä ja varoitti aavekoiraa nyt uudesta heikkoudesta, hopeasta.
"Voiko koskea niihin hanskojen kanssa?" Kalma päätti kysyä.. olisi ikävä jos hän ei pystyisi rahoja ottamaan vastaan hopea arkuutensa tähden.

"..Mutta miksi autat? Et tunne minua.. ja.. olen vain yksi friikki maailmassa." Kalma kysyi äänen murtuessa hieman loppua kohden. Ei siksi etteikö Kalma olisi pitänyt itseään minänään, mutta Kalma oli niitä henkilöitä joka ei ollut tottunut sellaiseen kun avun saaminen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ke Syys 21, 2016 10:36

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Yhtä yllättynyt ja hämmentynyt Edward oli kuin Kalmakin. Kuka antoi rahaa kuin roskaa toiselle? Lisäksi vielä noinkin paljon. Rafael vain virnisti toiselle, kun Kalma alkoi sanomaan vastaan, ettei hänen tarvinnut. Rafael rilleineen vain pudisteli päätään ja vinkkasi silmäänsä toiselle. Hän kuunteli siihen väliin myös kysymyksen hopeasta. "Toki voit käsitellä sitä hanskat päällä, kunhan se ei ole liian ohutta. Nahka hanskat käyvät hyvin", hän nyökytteli sanoilleen ja kokeili kättään, joka oli pitänyt hopeista ristiä kädessään. Ei, hopea ei ehtinyt hipaista sitä. Lopulta uusi ihmissusi kysyi miksi hän auttoi, vaikkei tuntenut tätä, kerta tuo oli yksi friikki maailmassa. Rafael naurahti siihen ja laski rohkaisevasti kätensä toisen hartialle. "Et sinä nyt saa vähätellä itseäsi friikiksi, se ei ole oikea sana meille. Olet yksi meistä tai noh, minä olen puolikas meistä ihmissusista. Kai voisin sanoa, että lajitoverit auttavat toisiaan", sitten katse kääntyi Edwardiin. "Toisaalta sinä et edes ollut rauhallinen minun ollessa paikalla... Vaikka olit kyllä hänen. Haisinko pahalle?" Rafael vitsaili ja haisteli kainaloitaan nopeasti, johon Edward melkein vain tuhahti.
"Ei se ole sitä..." hän totesi, jolloin Rafael aukaisi suunsa. "Oletko jo menettänyt itsesi pedollesi, ettet edes tunne toista lajisi edustajaa?" hän kysyi silmät loistaen. Edward pudisti päätään. "Ei, petoni vain ei tule täydenkuun aikaan esiin, vaikka se pääsikin tänä yönä valloilleen.... Se ei ole vain puoli vaan toinen persoona", hän selitti, johon sai vastaukseksi huokaisun. "Mielenkiintoista", Rafael totesi silmät uteliaisuudesta täyttyen. Pappi kuitenkin kääntyi vielä Kalmaan hymyillen leveästi. "Ei hätää, ota vain rahat, en minä niitä hirveästi tarvitse, ne aina kasautuvat vuosien varrella taskuuni", hän nauroi ja taputti toista olkaan. Hän nousi seisomaan ja venytteli hetken. "Minä autan koska haluan auttaa, ei koska Jumala niin käskee", hän vitsaili. "Oli Jumalaa tai ei, niin ei hätää, apua löytyy aina, älä luovuta liian aikaisin", Rafael totesi ja peukutti Kalmalle.

Sen jälkeen mies haukotteli maireasti ja vilkuili ympäristöään. Hän veti jalkajousen esiin, asetti nuolen siihen ja tähtäsi. Hän oli sivuttain Kalmaan ja selkä Edwardiin. Hän laukaisi hetken päästä ja näytti siltä kuin hän olisi vain esitellyt pelkkiä ampumistaitojaan miehille. Rafael katsoi nuolen menoa, kuinka nopeasti se kiiti puiden ohitse kauas ja hetken päästä hän näytti voittoisan ilmeen. "Hetki pieni, järjestän aamiaista", hän ilmoitti ylpeänä ja lähti juoksemaan jousi kädessää kuin pikku lapsi. Mies palasi pian raahaten naarashirveä sorkasta. "Noin, tuosta varmaan riittää?" hän kysyi.
Edward tuijotti toisen miehen touhuja hieman epäillen ja ei ihan luottanut toiseen. Toinen vaikutti liian positiiviselta. Kuka ihmissusi kykeni olemaan noin positiivinen, edes Fergus ei ollut. Fergus sentään oli yrmeä ulkonäköineen ja luonteineen. Rafael taas tuntui liian puhtaalta tuolla positiivisuudellaan. Kuka ihmissusi oli noin puhdas ollakseen positiivinen ja kuitenkin kykeni tappamaan vampyyreitä nauraen vitsikkäästi. Hän ei ymmärtänyt toisen ajatusmaailmasta tippaakaan.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Syys 25, 2016 7:04

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Tämä ystävällinen mies kertoi että Kalma voisi käsitellä hopeaa, mutta vain jos Kalma käyttäisi tarpeeksi paksuja hanskoja käsissään ettei hopea polttaisi käsiä. Kalma nyökkäsi hieman vaitonaisena yrittäen sulatella uutta tapaansa elää ihmissuden elämää koko loppuikänsä.
"Miksein vähättelisi? nyt..olen vain olento, joka tappaa omaksi huvikseen." Kalma ei osannut olla ylpeä ihmisusi muutoksestaan, mutta miksi hän olisi? Kukaan järkevä ei halunnut olla kävelevä silppuri joka niitti ihmisiä kuin heinää vain omaan verenjanoonsa. "Tähänkin asti Ed on pitänyt minut poissa ongelmista! Mitä jos hän ei ole kun muutun!?" Kalma aloitti huolestuneen raivoamisen tälle miehelle, jonka kevyt asenne tosiaan tuntui olevan melkoinen rasite kummallekin kaverukselle.
"Menen lähimpään kylän ja tapan kaikki!? ..Vahingoitan läheisiäni!?" Kalma purkasi ja katsoi tätä vierasta miestä kuin vastausta tai apua hakien. Tosin tuosta ei ollut ja oikean velhon löytämiseen menisi aikaa. Pahimmassa tapauksessa jopa useampi vuosi jos onni ei soisi.

Sitten mies kääntyi Ediin, jonka keskusteluun Kalma ei osallistunut vaan oli hiljaa sivussa niin kauan kunnes mies kääntyi takaisin häneen ja käski pitää rahat. Kalma katsoi kädessään olevaa rahapussia.
"Kiitos.." Kalma sanoi hiljaisella äänellä ja laittoi ne viereensä samalla kun kääriytyi paremmin miehen antamaan viittaan ympärillään. Mies lisäsi vielä ettei Kalma saisi luovuttaa liian aikaisin. Kalma ei sanonut tähän mitään vaan upotti päänsä miehen kaavussa olevan hupun alle. Hän ei ollut luovuttanut, mutta tällä hetkellä Kalma ei ollut henkisesti vahvimmillaan. Hukkana olemisessa oli sulateltavaa.
Kalma nosti hieman katsettaan miehen suuntaan, joka otti jalkajousensa ja tähtäsi sillä pusikkoon. Kalma ei kysellyt tai sanonut mitään, mutta seurasi nuolen lentoa.. ja sitten miestä joka juoksi nuolensa perään, mutta pian tuli naarashirveä raahaten perässään takaisin. Kalma räpäytti silmiään ja nousi ylös salamana. Kalma pyärähti kerran saaliin ympäri ja tarrasi hirven takajalasta kiinni. Kalma ryhtyi vääntämään jalkaa poikki lonkasta luut ja nivelsiteet rutisten. Normaalisti Kalma olisi tarvinnut jotakin terävää tähän, mutta nyt hän pystyi silkalla voimalla kääntämään jalan poikki. Se oli hämmentävää, mutta samalla ehkä jonkin asteinen ylpeys koiralle. Lopulta jalka irtosi ja Kalma raahasi sen paikallensa alkaen repimään hampaillaan lihaa irti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Su Syys 25, 2016 7:50

Re: Time to tame the beast || Mori K18

Kalmalla oli niin paljon kysyttävää ja apua huutavaa hätää, että Edwardin teki melkein pahaa katsella sitä keskustelua vierestä. Hän vain laski katseensa alas maahan ja tuijotti tyhjää. Hän mietti, mietti niin paljon, ettei edes tajunnut Rafaelin ampuneen naarashirven ja raahanneen sen heidän luokseen. Toisaalta Kalman äkkinäinen liikahtaminen sai ihmissuden hieman säpsähtämään ja katsomaan ystäväänsä, joka juoksi hakemaan naaraan jalkaa itselleen. Lopulta Kalma sai jalan lonkkineen ja meni järsimään sitä. Edward jäi tuijottamaan ystäväänsä haikeana, hän halusi niin pyytää anteeksi, repiä sydämensä irti ja tarjota se vaikka kuolevalla kehollaan toiselle. Rafael oli kuitenkin musertanut sellaiset tarut hänen edestään, eikä hänellä ollut keinoa pelastaa Kalmaa millään tavalla. Hän inhosi ja vihasi yhä enemmän ja hänestä tuntui rinnassa kuin hänet olisi kirjaimellisesti revitty kahti. Pakosta hänen sisällään kuohui. Kuohui niin, että hänen kettinkeihin kahlittu petonsa revittiin hänen tiedottomuudesta tietoisuuteen ja asetettiin istumaan häntä vastapäätä kuin tuo olisi jokin järkevä olentokin.
Rafael katsoi yllättyneenä kuinka vastasyntynyt haki osan saalista ja vain rikkoa kävi jäystämään jalkaa omalle paikalleen. Puoliverinen vain rupesi siihen nauramaan hilepänä ja heitti sitten hirven rauhallisesti maahan. Hän ei kuitenkaan antanut sen kauaa olla maassa vaan nosti hirven helposti ylös takajalasta, joka sillä oli vielä jäljellä. Sitoi sen siitä puun korkeaan oksaan ja rupesi vain taidokkaasti nylkemään sitä. Hän ei käynyt niin sanotusti eläimellisellä tavalla syömään kuten Kalma oli tehnyt. Hän oli kuitenkin puolikas enkeli, niin kai sitä nyt piti vähän käytöstapoja olla. Hän leikkasi, tyhjensi ja valutti eläimen veren. Hän siivosi jälkensä huolellisesti ja vielä varmisti, ettei ympäristössä haissut veri. Hän kävi heivaamassa jätteet pois ja paloitteli sen jälkeen lihan. Hän tekisi osasta kuiva lihaa itselleen. Rafael leikkasi palan Edwardille ja tarjosi sitä nuoremmalleen. "Ota, et varmastikkaan ole syönyt kuten ystäväsikään", Rafael totesi ja tyrkkäsi hyvän palan lihaa Edwardin käteen. Sitä paitsi nuorempi näytti hieman kalpealta ja huonosti nukkuneelta. Kyllä Rafael sen ymmärsi, hän ei itse kokenut viettiä tappaa ketään vain viettiä jahdata jotain ja se joku oli vampyyrit.

Edward sai lihan käsiin, hän kiitti hiljaisena ja rupesi vain mitään sanomatta puremaan raakaa lihaa. Rafael sillä aikaa kääntyi nälkäisen suuntaan. Hän tarjosi tuolle vielä uutta palaa, kerta tuolle näytti menevän hyvillä mielin. "Ei hätää, kyllä löydät velhosi tai jonkun joka osaa auttaa ja jos tuntuu pelottavalta, että menet ja satutat jotakuta, voin toki ehdottautua vapaaehtoiseksi lapsenvaihdiksiksi, mutta en takaa, että pidät seurastani", Rafael totesi ehkä vitsaillen, ehkä vähän totuuden mukaisesti. "Jostain syystä moni ei pidä seurastani", hän totesi muka pohtien mistä se mahtoi johtua. Hän taputti Kalmaa selkään ja virnisti tälle. "Noh, nyt tiedät milloin kannattaa alkaa riisua vaatteita, voin toki vahtia sinua kaukaa. Minun ei ole vaikeaa jäljittää juurikaan ketään missä nuo ikinä liikkuvatkaan. Voin myös kulkea perässäsi, en tietenkään aivan pepussasi kiinni, mutta muutaman kilometrin, niin et tunne itseäsi aivan ahdistuneeksi, mutta turvalliseksi", hän totesi ja vilkaisi sitten Edwardiin. "Sillä en usko, että hän voi auttaa sinua täydenkuun aikaa, hänkin vain sekoaa niin kuin viime yönä", Rafael totesi lempeästi muottoillen asia.
Edward nojautui äkisti pappiin. "Sekosinko minä?" hän kysyi kulmat kurtussa ja mietti että siksiköhän hän ei muistanut yöstä juuri hölkäsen pölyä. "En minä yleensä menetä itseäni täydenkuun aikaan..." Edward totesi toiselle, joka vain kohautti kulmiaan ja hörähti asialle. "Et vai? Eivätkö kaikki ihmissudet menetä?" Rafael kysyi, mutta hänen äänessään kuului se mielenkiinto. "Minulla se esiintyy toisena persoonana, ymmärrätkö?" Rafael nyökkäsui ymmärtäneensä ja vain virnisti. "Noh, sittenhän olet vaarallisempi kuin ihmissudet itse", hän totesi, johon Edward nyökkäsi arasti. "Tiedän... Minun olisi pitänyt surmata itseni heti ensimmäisenä yönä kun synnyin... Olisi pitänyt... Olisi", Rafael laski kätensä miehen olalle hellästi.

"Ei ole hätää, vaikka oletkin tehnyt pahoja asioita, et se ol kuitenkaan ollut sinä. Se on ollut sinun petosi, joka on vian lainannut kehoasi, mutta älä syyttele siitä itseäsi. Et ole tehnyt mitään väärää omasta tahdostasi", hän sanoi rauhoittelevan pappimaiseen sävyyn nuoremmalleen.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Edellinen

Paluu Joet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia