Viesti Ma Marras 07, 2016 2:24

Elëniel

Hyväksytetty Aksulla yksärillä~
Kuva

Nimi: Elëniel [el-lee-niel]
Ikä: noin 2380 vuotias, verratessa hevosiin ulkonäöllisesti näyttää nuorelta aikuiselta
Rotu: Yksisarvinen
Sukupuoli: Tamma
Puolue: Haltiamyönteisempi, ei millään tavoin ihmisten puolella, mutta määritellään puolueettomaksi
Koko: Suuren hevosen kokoinen, säkä noin 180cm


”Aivan liian valkeana hän seisoi edessäni. Aivan liian kirkkaana jotta olisin voinut katsoa. Hän oli kuin puhtaasta valosta veistetty, eivätkä likaiset käteni koskaan saisi tahrata sitä kauneutta - ja voimaa, ah mitä voimaa siitä kehosta huokui.” – Eräs ritari, haavoittuneena sotatantereella


MAGIA JA YKSISARVISET: Yksisarvisilla, ainakin Elënielin tyypillä, on tapa elää yhteisöissä. Niissä ei ole selkeää johtajaa, vaan usein käännytään vanhempien yksilöiden puoleen neuvoa pyytäessä ja jostain keskusteltaessa. Yksisarvisia on erinäköisiä ja tyyppisiä, mutta Elënielin yhteisöön kuuluu pääosin kevytrakenteisia ja vaaleita hevosenkaltaisia. He syövät samaa ruokaa kuin hevosetkin, mutta eivät aivan yhtä tiheästi. Pakkasilla yksisarvisia saatetaan ruokkia joissain maataloissa tai kartanon metsämailla, joissa näiden olemassaolosta vielä tiedetään tai uskotaan siihen, mutta ruoanhankinta on hangen aikaan aina haaste. Yksisarvisia on yleensä kunnioitettu jo heidän voimiensa mutta myös arvovaltansa tähden – he ovat viisaita, ikivanhoja olentoja joilla on paljon vahvaa magiaa käytössään.
Yksisarvisten magia vaihtelee yksilöittäin, mutta perusperiaate on että niillä on paljon parantavia voimia, lajin ollessa rauhantahtoinen – mutta kuitenkin omanarvontuntoinen.

Jouhet – sidottuna loukkaantumisen ympäri parantavat tai nopeuttavat paranemista, poistaa myrkytystä; aseisiin yhdistettynä luo kestävyyttä
Kaviot – magian käyttökanava; jotkut kultit jauhavat niitä luiden kanssa ja tällöin voimistaa magiaa
Sarvi – puhdistaa; magian käyttökanava; pyhittävä kanava (poistaa kirouksia, myrkytyksiä, jne); aseissa tuo maagisia voimia, kuten energiapurkauksia sekä kestävyyttä
Vuohiskarvat – tautien ja sairauksien parantamista; talismaaneissa käytettyinä tuo henkistä vakautta
Veri – pudistava; magiaa voimistava; pyhittävä; otettava huomioon että jos veri on valutettu ilman sarvipään suostumista esine/asia/paikka saa kirouksen tai tulee epäpuhtaaksi


Magian käyttökanavien kautta siis voidaan parantaa, mutta myös tehdä muita taikoja. Näitä voivat olla esimerkiksi tuhoavat taiat – joku voi lähettää paineaaltoja, toinen käyttää voimakasta negatiivisen energian virtaa. Tällöin tarkoituksena on yleensä tappaa tai vähintään haavoittaa. Yksisarviset voivat myös asettaa kirouksia, mutta ne eivät yleensä ole tappavia lajin luonteen vuoksi.
Yksisarvisilla on myös kyky piiloutua hyvin ympäristöönsä väristään huolimatta, ja he keskustelevat telepaattisesti lähettäen puheensa kohteen päähän tai ympäristöön johon se on tarkoitettu. Kantoalue ei ole kovin suuri, joten he eivät pysty esimerkiksi juttelemaan eri kaupungeista toisilleen. Sarvipäät yleensä aistivat jonkin olevan hullusti esim. perheenjäsenen kuollessa, eli yhteisön jäsenien välillä on henkinen yhteys. Magiaa he aistivat aurojen lisäksi hyvin.

Elënielin käyttämä magia on pääosin parantavaa – lievittää kipua, parantaa loukkaantumisia, rauhoittaa tai poistaa kirouksia. Hän on muidenkin sarvekkaiden tavoin käyttöönsä ottanut enemmän puolustavaa ja tuhoavaa taikaa. Hän kykenee siis luomaan suojakilpiä, ns. voimakenttiä lähellänsä olevien ylle, jotka estävät kaiken liikkeen sisään tai ulos. Ylläpidon vaativuus vaihtelee tilanteittain, muttei todellakaan jaksa pitää sellaista vuorokauden ajan yhtä soittoa suuren alueen yllä. Tarpeeksi pienen energiasuojan hän voi jättää tiettyyn paikkaan ja purkaa sen kauempaa, esimerkiksi suojellessaan jotakin tai jotakuta.
Tamma voi myös lähettää viiltäviä, voimakkaita painepurkauksia käyttökanaviensa kautta. Ne saavat esimerkiksi maan murenemaan, keskivahvatkin puut hajoilemaan tai muita jälkiä osuessaan kohteeseensa. Yleensä tarkimmat ”iskut” ovat vahvimpia ja isommat taas heikompia, mutta lähitaistelussa ei niiden koon ja voiman välillä ole eroa. Tavallisesti iskut aiheuttavat esimerkiksi samantapaisia vaurioita kuin teräpäinen keihäs tai miekka, mutta ne voivat myös rikkoa luita.

Yksisarvisilla on erikoissuhde luontoon, ja he kykenevät yleensä tulkitsemaan esimerkiksi metsän kokemia asioita. Puut kuiskinnasta ja eläimistä aistii niiden ajatuksen kulkua. Elënielin, kuten kaikkien sarvekkaiden, käytössä on myös hyvin vanhaa ja muinaista magiaa. Siihen sekaantuminen on kuintenkin aina hengellä leikkimistä, ja vaikka tamma onkin tätä magian tyyppiä lähellä henkisesti, ei hän sitä käytä kevyin perustein, jos ollenkaan. Vanha magia on esimerkiksi voimakasta kirousten luomista, joidenkin olentojen karkottamista, tuhoamista, jne. Myös elämän ja kuoleman rajaa kyetään hämmentämään* sillä, mutta se on äärimmäisen vaarallista ja tamma välttää tätä viimeiseen asti koska ei halua sotkea luonnon tasapainoa. Kaikki sarvekkaiden taika pohjaa tuohon vanhaan magiaan mutta on jalostunut erilaiseksi, sopien paremmin ns. pienempiin loitsuihin jne.
*(HUOM! "rajan hämmennys" on vain sitä että kykenee esim pidentämään jonkun ikää hieman, esim jos joku sairastuu tappavaan tautiin niin tamma voi avittaa siinä pitämällä hengissä, taudin vaikeudesta riippuen (jos on esim kirous, on vaikeampi hidastaa) viikoista kuukausiin, jopa vuosiin. Eli ns. antaa voimaa, se on kuitenkin sitä vanhaa ja "pimeänä"/voimakkaana pidettyä taikaa, ns. luonnon omaa magiaa joka on sellaista supervanhaa ja eeppistä.)

ULKOISESTI: Kuin puhtautta itseään katsoisi, on tamman karvapeite niin helmenvalkea ja kiiltävä. Elëniel on ehkä yksi ”tavallisimmista” yksisarvisista, mitä voit kuvitella; valkea, siro mutta suuri hevonen jolla on yksi pitkä, suora, tiheän kierteinen sarvi otsassaan. Tammalla on tummaa hopeaa muistuttavan väriset kaviot, joiden vuolemisesta ei tarvitse huolehtia. Kuten sanottu, olkoonkin että tamma on hyvin ilmavan ja keveän näköinen, on tämä myös korkea. Sään (ns. hartialinjan) yltäessä hieman alle kahden metrin tuntumaan ei tätä voi kyllä pieneksi sanoa. Kovinkaan lihaksikkaan tai aliravitun näköinen ei tamma ole, vaan olemukseltaan sopusuhtainen osuen sen kevyempään päähän.
Sarvipään jouhet ovat silkkiäkin pehmeämmät mutta tarpeen tullen vahvemmat kuin kestävinkään köysi. Harja ja häntä ovat myös suorastaan yltiöpäisen pitkät, mutta liekö osa yksisarvisen magiaa, kun ne eivät tunnu koskaan olevan tämän tiellä… Jouhet ovat kosketukselle vahvat, mutta silkkiset. Tamma muistuttaa rakenteensa keveydeltä arabianhevosta, ja kantaakin toisinaan häntäänsä tälle hevostyypille tavanomaisesti ”häntäluuta nostaen”. Häntä ei siis tipu suoraan selän jälkeen alas, vaan nousee koristeellisesti parinkymmenen sentin matkalta ylös lihastyön ansiosta. Tamman turpa, silmien ympärystä ja korvien sisäpuoli ovat hyvin vaaleanharmaat.
Elënieliltä löytyy pitkät, tuuheat ripset kuten kaikilta hevosilta yleensä, ja ne ovat karvapeitteen sävyssä. Silmät ovat sinisen sävyiset. Yksisarvisella on pitkät, tuuheat vuohiskarvat kaikissa jaloissaan, mutta kavioita ne eivät peitä kokonaan. Tamman sarvi on pitkä, noin hevoseläimen pään pituinen, joka kasvaa keskeltä otsaa muodostaen edestäpäin katsottuna silmien kanssa ”kolmion”. Sen urat ovat hyvin tiheät ja ne erottuvat parhaiten lähempää katsoessa. Sarvi ei ole kovin leveä mistään kohden, vaikka kapenee kärkeen vielä entisestään. Se on kuitenkin erittäin kestävä, eikä katkea tavanomaisen luun tavoin vaan vaatisi järeämpiä toimia, jos kukaan sellaista kehtaisi katkoa yrittää. Sarven väri on vaalea, helmenvalkea jossa on vivahde hopeaa. Ulkoilmassa elämisen likaisuus ei näy millään tavoin tamman karvassa hänen tavallisen elon aikana.


”Katsoessani metsänreunaan olin jo varma, että uneksin. Hieroessani silmiäni kolmatta kertaa tajusin tosiaan katselevani yksisarvisia – peltojen aamu-usvan keskellä he näyttivät kaitsevan hiljaisuutta kylämme yllä --”
– Eräs viljelijän tytär kolmannen aikakauden lopulla aamuaskaristaan päiväkirjassaan


LUONNE: Elëniel on yksi vanhimmista elävistä yksisarvisista yhteisössään, ja se näkyy hänen arvoituksellisessa ja arvokkaassa käytöksessään. Hän ei kumartele ketään, mutta kunnioittaa kyllä kunnioituksen ansaitsevia; vanhimmat lohikäärmeet ovat ainoat, joille hän tuon osoittaa selvästi. Kuninkaita ja sentapaisia hän kyllä kohtaa tyylilleen tavallisesti mysteeriin kietoutuneena, eikä suostu ihan tavanomaiseen kohteluun – onhan hän sentään yksisarvinen ja nähnyt monien kuninkaiden nousevan ja kuolevan.
Elëniel on vaikeasti lähestyttävä, eikä häntä löydä ihan tuosta noin kun astut ensimmäisenä metsän uumeniin. Jos aikeesi ovat pahoja, pidä varasi – tämä olento ei pelkää näyttää väärintekijöille paikkaansa, jos näkee sen olevan tarpeen. Hän ei siis julista sotaa jokaiselle väärintekijälle, vaan puolustaa hänen näkökantansa mukaista oikeutta omalla tavallaan. Yleensä hänen neuvonsakin ovat pohjimmiltaan hyvin pitkälle ajateltuja, mutta niitä hän jakelee harvemmin. Elëniel kantaa mietteitä maailmasta ja ajan kulusta jatkuvasti yllään, ja toisinaan kuolevaisten ongelmat eivät ole häntä tavoittaneet kuten nämä toivoisivat. Hän ei kuitenkaan ole mikään hyväntekijä ja laupias kaikkia auttava olento, vaan arvonsa tietävä sekä viisas yksisarvinen, jolle luonnon tasapaino on prioriteetti.

Elënielin kanssa keskustelun hankaluus vaihtelee sen mukaan, onko hänellä leikkisämpi, arvoituksellinen olo vaiko enemmän huolestunut tai tulistunut mielentila. Päällepäin hän näyttäytyy kuitenkin lähes aina lempeänä, sielukkaana sekä erittäin herkkänä. Herkkyys on yksi merkittävä tekijä hänen luonteessaan. Hän myös arvostaa kaunopuheisuutta, mutta tiedostaa tavallisen elämän rajat eikä seivästä ketään sanojen niukkuudesta tai asettelusta – kunhan muistat puhua hänelle kunnioittavasti. Häntä kunnioittavilla ja sen tammalle mieluisasti osoittavilla on parempi mahdollisuus saada pyyntönsä kuuluviin, tai esimerkiksi päätyä tämän seuraan useammin.

Valehdella ei tammalle kannata, tämä kyllä huomaa sen useimmiten. Hänellä on myös erityinen yhteys luontoon ja kaikkiin sen elollisiin, joten jos poltit juuri metsän ja haet tammalta apua äitisi sairauteen kannattaa perääntyä hyvissä ajoin. Suoraan puut eivät hänelle puhu, vaan se on enemmän hänen tulkintaansa niiden ”kuiskinnasta” ja elinvoimasta, energiasta. Hevosia Elëniel ymmärtää hyvin, vaikka ei olekaan samanlainen heidän kanssaan – tällöin kommunikaatioon voi kuvitella tulevan ”murre-erojen” kautta vaikeuksia.
Elëniel on rauhantahtoinen, mutta pitkävihainen. Yksisarviselle pitkävihaisuus saattaa tarkoittaa vuosisatojen, jopa tuhansien kaunaa – joten kannattaa harkita vakavasti, haluatko suututtaa hänet. Hän on parituhatvuotiseksi yksisarviseksi myös yllättävän ailahteleva ja dramaattinen luonne, ja saattaa huonolla tuulella ollessaan tulistua jopa ihmeellisistä asioista. Mitään kuolettavaa kirousta hän ei kuitenkaan laatisi tuolloinkaan, vaan sanailee toisinaan tavallista terävämmin.
Pääosin hän on kuitenkin lempeä ja lauhkea niin puheltaan kuin ulosanniltaan, kaiken mysteerisyytensä keskelläkin. Hänestä saa myös herkästi kuvan, että tamma tietää enemmän kuin antaa ymmärtää. Elëniel on ottanut vaativan roolin yhteisönsä yksisarvisten suurimpana äänenä, ja pitääkin siksi tiukkaa linjaa heitä vastaan rikkoneita kohtaan. Elëniel tiedostaa yhteisönsä edut ja pyrkiikin aina toimimaan niiden mukaan, ellei kyse ole vain häntä itseään koskevista pienistä asioista.


”Täh? Yksisarvisia? Sä oot tainnu taas juua liikaa olutta, eihän niitä oo olemassa!” - Eräälle miehelle tavernassa osoitetut sanat yhdeksännen aikauden alulla


MENNYTTÄ: (Puhuessani yksisarvisista tarkoitan siis enimmäkseen Elënielin yhteisöä)
Aikakausia sitten, aikana jolloin taruolennot ja haltiat asuttivat Cryptiä ja ennen historian kääntäessä lehteään ensimmäisen aikakauden puoleen, syntyi sarvekkaalle emälle pieni, siro tammavarsa kuuttomana aamuyönä. Koko tähtiradan loisteeseen, juuri ennen aamunkajoa syntyneelle varsalle annettiin nimi Elëniel. Yksisarviset käyttivät jo siihen aikaan haltiakieltä pääasialliseen kommunikointiinsa. Tammavarsa sai kasvaa rauhassa, ja sarvipäille tyypillisesti he eivät tunteneet ajan painetta elämässään kuten tavalliset kuolevaiset. Vielä silloin olivat vanhat yksisarviset hengissä, ja yhteisön ollessa elinvoimainen he saivat elellä kuten mielivät omassa rauhassaan, milloin auttaen magiallaan sitä kaipaavia, milloin jakamalla viisauttaan muiden kanssa.

Aikaa kului vuosisatoja, ja koitti kolmas aikakausi, jolloin ihmiset saapuivat Cryptiin. Elëniel oli tuolloin jo kohdannut elämässään niin haltioita kuin taruolentojakin, mutta vasta ihmisten saavuttua alkoi yksisarvistenkin elo saada suurempia varjoja ylleen. Heillä oli ollut omat vihollisensa ennen sitä, mutta vuosikymmenien kuluessa alkoi yhteisö kokea paremmaksi vetäytyä kauemmas ja kauemmas muista. Se vähä, mitä heistä oli ajanlaskun alussa nähnyt, väheni nyt entisestään – heidän magiansa ja sarvensa oli kiinnostava kohde hyvin monelle taholle.
Neljännen aikakauden aikana metsästys oli voimakkaampaa kuin aiemmin, ja Elënielin isä, suuri ori, otti jopa yhteen heitä jahdanneiden metsästäjien kanssa, jotka olivat vajonneet jo niin alas kunnioituksessaan yksisarvisia kohtaan, ettei ori halunnut yhdenkään heidän kätensä koskevan kenenkään lajitoverinsa pehmyttä karvaa. Viidennen aikakuden suuri sota sai yksisarviset kokoontumaan – ei todellakaan ensimmäistä kertaa – pohtimaan heidän puoltansa tässä taistossa. Elëniel oli muun yhteisön kanssa samaa mieltä siitä, etteivät he voisi asettua kenenkään puolelle kovinkaan hanakasti, mutta yhdessä he katsoivat olevansa suotuisampia haltioita kohtaan – olihan heillä jo yhteinen kieli, ja nuo kunnioittivat heitä jo lähtökohtaisesti enemmän aikojen alussa. Jotkut yksisarviset osallistuivat sotaan haltioiden rinnalla, mutta vain harva palasi sieltä elossa.

Haltioiden kadotessa 6. aikakaudella ihmisten ja kaikkien muidenkin ulottuvilta alkoivat yksisarviset olla entistä etäisempiä kaikkia kohtaan, pitäen vain omiensa puolta. Kesti 8. aikakaudelle asti, ennenkuin Elënielin yhteisö joutui toden teolla kaikkien kunniaa ja mainetta himoitsevien metsästäjien tähtäimeen. Yhteisö koki kovia menetyksiä eritoten vanhempien ykisarvisten joukosta, ja muunmuassa Elënielin emä kuoli metsästäjien käsiin. Paikalle liian myöhään saapuneet Elëniel ja hänen isänsä pystyivät vain katsomaan surun murtamina, kuinka vanhemmalta tammalta oli leikattu sarvi irti, verta valutettu liekö keruuta varten ja osa jouhista katkottu.
9. aikakaudella yksisarvisten yhteisö oli kaventunut huomattavasti. Elëniel menetti isänsä tuolla aikakaudella sodassa, johon ori lähti toivoen pitävänsä sen, mitä yhteisöstä on jäljellä, turvassa. Elëniel muistaa harmaan ja punaisen kirjavan maiseman, jossa makasi liian moni hänen kaltaisensa. Tamma kertoi yhteisölle tapahtumasta, ja nyt he ovat päättäneet vastata vain äärimmäisen avun tarpeeseen ja vain aniharvoin. Poissa oli nyt se aika, jolloin Elëniel saattoi katsella metsänlaidasta aamuauringon valaisemaa viljelijää perheineen – tai se aika, jolloin loukkaantuneen ei tarvinnut kuin sattua sopivaan aikaan oikeaan paikkaan, ja sarvipää saattoi tämän parantaa. Elëniel on oppinut tarkaksi ja valikoivaksi liikkuessaan ympäriinsä, mutta ajan ollessa hänelle erilaisessa mittakaavassa kuin useille muille lajeille, ei hän hiivi ympäriinsä kuolemaa peläten. Hänellä on yhä yhteisö suojeltavana ja maailmassa monia vuosisatoja katseltavana.


”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. / Hänt' ihana enkeli kotihin vie. / Niin pitkä on matka, ei kotia näy, / vaan ihana enkeli vierellä käy.”


KUTSUMISESTA:
Valkeat, metsästystorven kaltaiset sarvesta tehdyt torvet ovat ainoa keino ottaa yhteyttä yksisarvisiin (Elënielin yhteisöön) matkankin päästä. He kuulevat torven soinnin minne vain Cryptin mantereella, sillä ne ovat vanhalla taialla loitsittuja. Torvet ovat hyvin kevyesti kaartuvia, noin puolen metrin mittaisia. Sarviosa on hyvin vaalea, lähes lumivalkea. Torven kumpaakin päätä koristaa hopeinen reunus, ja sen suuremmassa päässä on kuvioita yksisarvisista. Torvet eivät soi, mikäli puhaltaja on ”pahuuden syövyttämä” eli esimerkiksi pahansuopa murhaaja, joka haluaa kutsua sarvipäitä vain pahoin aikein luokseen. Torvet on taottu jo vuosisatoja sitten, ja niiden käyttö on päässyt usein unohtumaan.
Torvia on neljä kappaletta; yksi ihmisten hovissa, yksi haltioiden hovissa, yksi erään temppelin suojissa ja yksi hautautuneena syvälle metsän uumeniin. Torvista on olemassa kirjallisuuttakin, mutta hyvin vanhaa ja unohdettua sekin.

FUN FACTS:
- lempimarja vadelma, voisi syödä niitä koppakaupalla
- ulosantinsa keveydestä huolimatta on yhtä vahva ja jopa vahvampi kuin tavan hevonen
- sarveen ei anna kenenkään koskea
- vaikka Elëniel onkin vaarallisen taitava tapaus, on hänen kuorensa silti vain pehmeää lihaa ja hentoa karvaa. Toki magialla puolustautuminen on hänen suojakuorensa, mutta ilman sitä tamma olisi kiipelissä
- kerää toisinaan kuulumisia metsän eläimiltä, kuten hirviltä, peuroilta ja linnuilta
- tulee parhaiten toimeen taruolentojen kanssa, toisaalta myös haltioiden
- oikeudentunto rajoittuu osittain vain oman yhteisön hyvinvointiin
Sudella on suden luonto, ja syömmetön sus' se vasta vaarallinen on.
Ei hän saanut lainaksi vapautta, vaan syntyi siihen aamutähtien alle.

Korpimetsän kuiskinnasta, maasta mustien muistojen
pimeydestä pihkaisesta, tuoksusta tunturin tuulen
löysin sinut ja vapauden.


Peliseuraa kaipaan aina!!