Isä ei saa// Suskari


Keväisin pohjoisemmat joet vyöryvät vuolaina, lumien sulaessa ja valuessa jokeen. Joki on arvaamaton ja välillä virtaa rauhallisesti, yltyen kuitenkin yllättäen pauhaavaksi koskeksi. Jokien ylitse kulkee yleensä kivisiä siltoja, joita jotkut rosvojoukot pitävät erittäin tarkasti silmällä...

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Tammi 15, 2017 12:59

Re: Isä ei saa// Suskari

"Koska.. ne tuntuvat pelottavilta." Kalma sanoi hieman epäröiden edes tietämättä itsekkään oikein sitä kunnollista vastausta omiin pelkoihinsa, toki Kalma oli nähnyt mihin Ed kykeni voimillaan, tai no tuon peto, eikä sekään mikään luottamusta herättävä tieto ollut. "Pelkään paljastuvani.. saavani ihmisten vihat niskaani." Kalma vielä lisäsi kun Rafael alkoi kovin isällisesti neuvomaan oppilastaan, kääntyen katsomaan lattialla seisovaa koiraa ruoka puuhistaan, ja sanoi että Kalma voisi käyttää voimiaan hyväänkin. Tietysti se tarkoittaisi että Kalman olisi lopetettava ajatus pelostaan käyttää voimiaan. Kalma luimisti hieman korviaan epävarmana, eikä ainakaan vielä ollut täysillä mukana Rafaelin ajatusmaailmassa vaikka mies hyvää tarkoittikin.
Rafael kääntyi kokonaan koiraa kohden ja alkoi puhumaan karvaiselle kaverillensa Kalman höristäessä korviaan ja kuunnellen korva tarkkana mitä silmälasipäinen pappi kertoi. Rafael rohkaisi Kalmaa näkemään petonsa lahjana, jonka mukana olisi varjo puolensa totta kai, mutta sen kanssa voisi oppia elämään. Etenkin nyt kun pappi ohjasti sitä pientä hölmöä sutta elämässään, ettei se menisi tekemään mitään tyhmää.
"Enemmän tuota kaikkea.. pelkään että jään kiinni.. ja minut kahlitaan, kohdella kuin villiintynyttä eläintä." Kalma kuitenkin sanoi, hän ei vängännyt vastaan, mutta alintajuinen pelko kiinni jäämisestä jos hän tekisi virheen. Sillä voisi olla ikäviä seurauksia kerta ihmiset ja monet muut pelkäsivät ihmissusia. "..Haluaisin pitää tätä lahjana ja olin aluksi innoissani uusista voimistani kun huomasin ne, mutta kun aloin huomaamaan ihmisten oudoksuvat katseet kun olin sotaharjoituksissa... joten piilotin ne."

Pappi nousi paikaltaan ja toi lattialla seisovalle koiralle aamupalansa samalla kun istahti koiran viereen itse. Kalma nuuhkasi ruokakippoaan ja alkoi sitten syömään ruokaa kupuunsa samalla kun toinen korva oli suunnattu Rafaeliin. Kalma kuunteli jokaisen sanan, vaikka pää olikin käännetty tiukasti ruokailuun ja kun ruoka oli syöty nosti Kalma huuliaan lipoen päänsä ylös istahtaen samalla alas, yhä kuunnellen pappia.
"Minusta tuntuu että teet minun auttamisesi muustakin halusta kuin työsi pappina -halusta." Kalma hymähti hieman häntäänsä heilauttaen, kun pappi sitten nousi ylös ja käski jo tulemaan perässä. Kalma oli tulossa kun pysähtyi katsomaan vaatekertaansa ja huokasi huikaten papille tulevansa kohta. Miksi ihmiset eivät voinneet kasvattaa päällensä turkkia? Kalma puki ihmismuodossaan päällensä ja tuli sitten perästä opettajansa tykö. Kalma asetti kätensä eteensä puuskaan kevyesti.
"Noh?"
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Su Tammi 15, 2017 1:27

Re: Isä ei saa// Suskari

Koska ne tuntuivat pelottavilta ja koska Kalma pelkäsi paljastuvansa sekä tulevansa kahlituksi. Oli aivan selvää, että se oli totta. Rafael ei pelännyt sellaista. Toki hän ptti asian vakavasyi, vaikka hänen huoleton asenteensa ei sitä sallinut näyttää. Kohdellaan kuin villiintynyttä eläintä. Kalma, voi Kalma. Niin tietämätön sitä oltiin. Ei ihmissusia kohdeltu kuin villiintynyttä eläintä. Sitä kohdeltiin jopa armollisemmin kuin ihmissusia. Ihmissudet olivat hirviöitä, jotka vain tapettiin halun mukaan hitaasti tai nopeasti hopean avulla.
Kalman pukiessa sitten päälleen Rafael odotteli luolan ulkopuolella. Hän sulki hetkeksi silmänsä, otti lasinsa pois ja tunsi luomissaan vivahteen tuulen kosketuksesta. Pappi huokaisi syvään tyytyväisenä ja kääntyi sitten Kalmaan, joka näytti vastakkaiselta nuorelta mieheltä. "No,no", Rafael vastasi nauraen. "Aloitetaan vaikka, puista", hän ilmoitti ja tepasteli läheisen puun viereen ja tarjosi sitä sitten Kalmalle. "Pääset tekemään polttopuita. Paljain käsin", hän ilmoitti virneen kera. "Ensin sinun on katkaistava puu tietysti, tämä on sitä paitsi tarpeeksi paksu ja hyvä laatuinen, terve puu" hän totesi ja antoi sitten tilaa Kalmalle. "En itse voi näyttää mallia, omat voimani ovat rajoitteelliset ainoastaan täydelle kuulle", pappi totesi, joka oli aika lailla totta. Ei enkelin puoli oikein antanut hänelle sellaisia supervoimia kuin ihmissusi.

Rafael katseli Kalman etenemistä ja rohkaisi tarpeen tullen. Toki tämä oli vain lämmittelyä, niin sanottua voimien päästämistä ulos. Sitten Rafael laittaisi Kalman juoksemaan, nostamaan asioita ja kokeilemaan voimiensa rajoja ja lopuksi hän opettaisi kuinka niitä kykenisi säätelemään ilman, että rikkoisi joka ikistä asiaa. "Hyvin näyttää sujuvan", hän kannusti. Pappi alkoi siinä.sitten puhumaan iloisesti, kerta Kalmalla sujui puuha. "Ymmärrän pelkosi, oletko siis tavallaab ijmisten puolella?" Rafael kysyi. "Minulla ei ole mitään sotaa käyviä vastaan, mutta en itse ole puolueellinen. Itsekin työskentelen ihmsiten parissa, kuten oletkin varmaan ynmärtänyt", pappi selitti. "Ihmiset pelkäävät meitä, koska eivät tavallaan tiedä meistä mitään ja ovat nähneet vain vaaralliset puolemme", hän turinoi ja rykäisi mennen itse asiaan.
"Mutta siis asiani oli se, että kyllä minullakin on mielessäni se, että millon paljastun ja kuka saattaa tulla perääni. Se ei kuitenkaan estä minua työskentelemästä muiden parissa tai hyödytämästä omia kykyjäni. Toki epäluuloja on, eikä niitä voi millään välttää. Kuten oletkin tehnyt, olet piilotellut, mutta se ei luo estoa voimiesi käyttäytymiselle. Joten sinun on vain käytettävä niitä muualla kuin ihmisiten silmien edessä", hän totesi.
Lopulta ensimmäisen harjoituksen jälkeen Rafael pyysi Kalmaa juoksemaan niin kovaa kuin tuo pystyi. Harjoitukset jatkuivat aina paianvien asioiden nosteluun sekä tiettyihin keinoihin, joita toinen voimiensa kanssa pystyisi hyödyntämään. Lopulta kaksikko istahti alas lähelle luolaa ja Rafael heitti Kalmalle hiilen sekä ojensi paperiarkin. "Haluan sinun kirjoittavan tuohon", hän pyysi. "Mitä vain mitä mieleesi tulee", pappi kehotti hymyillen.

Yön aikana Rafael oli opettanut sekä kertonut melko perusasioita ihmissusien kyvyistä ja voimista. Hän oli pyrkinyt luomaan Kalmalle harjoituksissa sellasiai hetkiä, jolloiin nuo kyvyt olisivat tulleet esille ja mies kykenisi hyödyntämään näitä oppeja myöhemmin.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Tammi 15, 2017 4:12

Re: Isä ei saa// Suskari

"Puista?" Kalma kysyi kulmiaan kohottaen kun Rafael sanoi harjoituksen alkavan puista. Mitä hän puilla tekisi? Rafael kävi puiden luokse ja nosti yhden aavekoiran syliin, joka katsoi vain pappiin yhä hämmennyksen kanssa, ja Rafael ilmoittikin Kalman alkavan tekemään polttopuita paljain käsin. Kalman suu loksahti auki.
"Mitä?" Kalma kysyi ihmeissään ja katsoi kädessään olevaa puuta. Miten hän voisi.. Hänhän vahingoittaisi itseään! Ja vahingoittasisi, ei hänen kätensä oltu luotu hakkaamaan puita! Kalma vain katsoi Rafaelia, joka selitteli iloisesti kuinka puu oli vieläpä tuore, paksu ja hyvää puuta. Kalma puuskahti. "Niin ja myös sitkeämpää leikattavaa jopa kirveellä! Puut yleensä kuivataan ennen halkomista.." Kalma murahti katsoen hieman apua hakevasti Rafaelia, joka kuitenkin sanoi itsensä jo irti avun antamisesta kerta oli puoliverinen eikä omistaisi samoja voimia mitä hänellä olisi.. Kalma ei vain tiedostanut niitä. Kalma pyöräytti silmiään ja päätti kiukun puuskassaan vain olla hiljaa, heittäen puun rungon olallensa ja päätti siirtyä hieman sivumpaan jossa runko pääsi nojaamaan kahta kiveä vasten. Kalma katseli sitä epäröiden, pyörien sen ympärillä ja yritti lyödä sitä kädellään kuin karatea harrastava mies tiili pinon. Käsi kuitenkin pysähtyi aina alintajuisena pelkona että hän vain vahingoittaisi itseään yrittäessään katkoa puun rungon.
Kun sitä turhautunutta pyörimistä oli kestänyt oman aikansa tuli Rafael paikalle ja alkoi rohkaisemaan Kalmaa tekemään pienen opetuksensa vakuuttaen ettei se vahingoittaisi miestä. Hänen olisi luotettava voimiinsa. Kalma empi yhä, mutta päätti ainakin rohkaistua sen minimaallisen verran. Mies nosti kätensä ja iski puuta, josta käsi meni läpi, mutta ei kokonaan se jäi puoleen väliin kiinni. Kalma näytti yllättyneen hämmentyneeltä ja veti kätensä pois. Se oli se aloitus jota Kalma tarvisti ja mies rohkaistui ensinmäisen kerran jälkeen nopeasti, josta työkin alkoi sujumaan. Välillä Rafaelin käydessä rohkaisemassa oppilastaan.
"Olen, vaikken oikeastaan edes haluaisi.." Kalma vastasi kun Rafael kysyi oliko Kalma ihmisten puolella. Valitettavasti vain nimellisesti, muuten Kalma ei tuntenut olevansa ihmisten puolella. Hän ei kuulunut siihen ryhmään, joka sokeana seurasi kuningasta kuolemaan minne tahansa.
"Sen näkee sinusta.. mutta ole kiitollinen ettei sinun tarvitse ottaa sotaan osaa." Kalma sanoi hymyillen, mutta vakavoitui. Toisin kuin hänen oli pakko ottaa tai hänet etsittäisiin ja teloitettaisiin petturina, eikä hänellä ollut muuta suojaa. Haltiat ja erilaiset palkkionmetsästäjät juoksivat hänen perässään silloin tällöin palkkion perässä, kerta hän oli haltoiden keskuudessa etsitty sotarikollinen.
"Raf.. minua on jahdattu koko ikäni, ja yhä, en enää kestäisi jos jäisin ihmissusi puolestani kiinni." Kalma totesi Rafaelin sanoihin, jotka ehkä olivat tarkoitettu lohdutuksena. Mutta Kalma eli jo valmiiksi neulan päällä ihmisten keskuudessa, vaikka ehkä oli saannut pienstä hyväksyntää sotilaiden keskuudessa viestinviejänä. "Mutta kiitos kuitenkin." Kalma veti kasvoillensa hymyn.

Lopulta Rafael antoi Kalman siirtyä seuraaviin harjoituksiin ja käski Kalmaa juoksemaan niin kovaa ja niin kauan kuin jaksoi. Kalma oli ihmeissään moisesta, mutta teki sen. Kalma lähti juoksemaan pitkin metsiä tottuneesti ja nopeasti. Kalma jaksoi tottuneena viestinviejänä juosta kauan kovaa putkeen, jossa toki apuna myös hänet uudet voimansa. Toki Kalma väsähti jonkin ajan päästä ja kaksikko palasi luolalle, jossa Rafael käski vielä Kalmaa nostelemaan painavia esineitä. Lopulta oli aika levätä ja kaksikko istahti alas. Kalma pyyhki hikeä otsaltaan ja katsoi Rafaelia, joka antoi aavekoiralle eteen paperin ja käski kirjoittamaan mitä itse halusi siihen. Kalma katsoi paperia ja sitten Rafaelia, sitten taas paperia. Pää löi tyhjää useamman minuutin ja Kalma pyöritteli hiiltä kädessään juuri minkään sytyttävän mielessään. Kalma asettui nojaamaan takanaan olevaa kivistä seinämää ja katsoi taivaalle siinä hiljaisuudessa, jossa paistoi tähtiä yhdessä jo pienentyneen kuun kanssa. Kuin joku olisi leikannut pienen siivun kuun sivusta.

"Kuu." Se oli ensinmäinen sana, jonka aavekoira kirjoitti paperille kerta ei keksinyt muutakaan ja josta lähtikin aluksi pitkä jono vain asioita, jota Kalma näki ympärillään. Ei hän ymmärtänyt Rafaelin tehtävän tarkoitusta, mutta kerta sai kirjottaa mitä vain niin Kalma myös teki sen, kunnes hiili pysähtyi. Paperilla oli vielä paljon tilaa. Kalma katsoi kättään ja laski hiilen paperin pintaa vasten. "Kättäni särkee." Kalma kirjoitti hymähtäen ja nosti hiilen jälleen ylös paperilta miettien.
"Tunnen ehkä pitkästä aikaa olevani rauhassa, kaukana sivistyksestä ja paineesta.. kaipaan vanhaa elämääni kun oli erakko." Kalma kirjoitti vielä ja siirsi sitten hiilen lopullisesti sivuun. Hän ei jaksanut enempää keskittyä ja ojensi Rafaelille paperin.
"Haluat kuitenkin lukea." Kalma huokasi ja kävi takaisin istumaan aloillensa katsellen taivasta, puhallellen lämmintä höyryävää ilmaa pakkasukon puremaan yöhön. Se näytti hauskalta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Su Tammi 15, 2017 6:57

Re: Isä ei saa// Suskari

Tällä päättömällä juoksentelulla ja painojen nostoilla ei juurikaan ollut ehkä Kalmalle mitään merkitystä, kerta oli niin hämillään kaikesta. Rafael kuitenkin pyrki siihen, että mies käyttäisi voimiaan enemmän ja uskaltaisi olla niiden kanssa sujut. Itsehän tuo päätti siitä missä ja milloin niitä käytti, joten olipahan se omalla vastuulla. Hän ei kyennyt siihen vaikuttamaan. Kalma oli myös avautunut hänelle elämästään sekä siitä, miksi tuota niin pelotti. Tuota oli jahdattu koko elämän läpi, joten se oli ymmärrettävää, että sellainen kyllä pelotti. Ikuisesti pelossa ja paossa kulkevalla ei ollut helppo elämä. Rafael myös ihmetteli, miksei Kalma voinut vain lopettaa sitten tätä pinallisesti olevaa ihmisten puolella olemista, jos niin pelkäsi paljastuvansa mikä oli. Hän ei kuitenkaan kysynyt asiasta sen enempää.
Kalma katseli nyt tyhjää paperia ja pyöritteli mustaa hiiltä kädessään. Rafael katseli Kalmaa hiljaisena, kunnes sulki silmänsä ja kuunteli tuulta ja haisteli tuoretta sekä kylmää talviyötä. Hänellä ei ollut tällekään paperille kirjoittamiselle mitään tiettyä syytä. Suillä pystyi helposti purkamaan stressiä ja vapauttamaan ajatuksia. Ehkä hän neuvoisi siitä Kalmalle sellaisen rentoutus menetelmän. Lopulta Kalma oli valmis ja ojensi paperin kohti pappia, joka katseli ojennettua paperia hymyillen. Kalma totesi siihen, että hän kuitenkin halusi lukea, joten pappi luki. Hän virnisteli miehen kirjoituksille, kunnes ojensi paperin takaisin. "Hyvää tekstiä sieltä on tullut", hän kehui leveä hymy huulillaan. "Sanoisin, että voisit vielä rueta runoiliaksi", hän naurahti vitsikkäänä. "Mutta, Kalma. Haluan sinun jatkavan tälläistä päättömältä tuntuvaa kirjoittelua, koska sen avull pystyt purkamaan stressiä kuin pelkojasikin. Jos et halua kenenkään saavan niitöä selville polta tai revi kirjoitettu paperi ja huomat kyllä, kuinka nopeasti siulle tulee hyvä olo", hän kehotti hymyillen ja nousi sitten ylös venytellen käsivarsiaan. Hieman pyöräytellen olkiaan ja hyppien ylös sekä alas näytti pappi valmiilta uuteen tehtävään vielä ennen aamun ensimmäisiä säteitä.

"Vielä viimeisenä oppina tämän yön aikana haluan sinulle opettaa pieniä temppuja, joita voit tässä ihmismuotoisessa muodossasi tehdä", hän julisti ylväänä ja tarjosi sen jälkeen kättä kohti Kalmaa, jotta saisi autettua toisen ylös. Kun hän oli auttamassa Kalmaa ylös, hän sai näyn. Menneisyydestä, se oli selkeä, kristallin kirkas näky. Mustasta koirasta, jonka isäntä ei tullut takaisin ja koira alkoi kantamaan kaunaa tätä kohtaan. Heti näyn näkemisen jälkeen pappi hieman näytti yllättyneeltä ja päästi irti Kalman kädestä ehkä vähän pahoittelevalla tavalla. Hän ei mielellään vastannut näihin näkyihin liittyviin kysymyksiin, koska hän ei itse oikein välittänyt nähdä asioita.
"Niinh, no niin siis", hän haki sanojaan ja kääntyi lähteäkseen kohti luolaa, mutta äkisti ilmassa suhahti jokin, joka jäi törröttämään maahan. Rafael tuijotti hyvin läheltä mennyttä nuolta, joka nyt oli maassa törröttäen. Se ei näyttänyt ihmisen tai haltien tekemältä. Hän käännähti nopeasti ja vilkuili ympärilleen. "Näitkö sinäkin tuon, enhän minä vain hallusinoi?" hän kysyi pienesti virnistäen Kalmalta ja kun huomio oli Kalmalla jokin lensi päin Rafaelia. Se upposi hänen käsivarteensa ja sai miehen hieman yllätyksestä horjahtamaan. Pieniheitto kirves törrötti hänen käsivarrestaan, jolloin Rafael tiesi ketkä olivat hyökänneet. "Peikkoja!" hän huudahti Kalmalle ja repäisi kirveen irti käsivarrestaan nähden nyt ensimmäisiä silmäpareja tumman vihreistä örkeistä, joita oli muuten aikalailla.

Hän lähti käsi hieman vuotaen hakemaan jalkajoustaan, mutta se estettiin kun peikot tukkivat luolan suun nopeasti ja osoittelivat keihäillään sekä kirveillään pappia. Rafael perääntyi ja tuli nopeasti Kalman luokse. Hän veti vyöltään puukon esiin ja katsahti hieman kalpeana Kalmaa. "Mitäs tehdään?" hän kysyi hymyillen ja ehkä huomaamattaan nosti kätensä vasten haavaa, joka jostain syystä ei ollut alkanut parantumaan. Rafael kyllä tiesi miksi, siinä pirun kirveessä oli myrkkyä. Peikkojen oma tekemää, saastunutta myrkkyä. Ne tekivät sen myrkyllisistä sienistä sekä omasta virtsastaan näin tehden siitä myrkyllistä ja tulehduttavaa.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Tammi 15, 2017 8:17

Re: Isä ei saa// Suskari

Rafael alkoi ehdottamaan että Kalma alkaisi runoilijaksi ja Kalma hymähti pienesti, vaikka pappi selittikin kirjoittamisen tarkoituksen. Kalma pudisti päätään. "Jätän kirjoittelut aatelisille ja muille hieno helmoille. Se ei ole minun juttuni." Kalma hymähti, hän purkasi huonoa oloaan mielummin muilla keinoilla kuin raapustelulla paperille.

Pappi ei vaikuttanut haluavan antaa oppilaallensa rauhaa ja lepoa kun mies nousi taas ylös paikaltaan hypellen, päättäen opettaa Kalmalle vielä jotakin ennenkuin aurinko nousisi. Kalma huokasi. "Onko aivan pakko?" Kalma kysyi eikä näyttänyt haluavan nousta ylös kun Rafael otti kiinni kädestä nostaakseen miehen ylös kiviseltä alustaltaan, kun papin liike pysähtyi hetkellisesti. Kalma tuijotti poissa olevan näköistä pappia kysyvästi, kun tuo hetken päästä palasi takaisin tähän maailmaan yllättyneen näköisenä.
"Mitä?" Kalma kysyi nousten ylös kun papi lähtikin sitten sisälle luolaan, jättäen oppilaansa ulos. Kalma oli lähdössä rillipään perään kun ilman halki suhahti nuoli ja jäi maahan pystyyn. Kalma katsoi sitä, se ei ollut haltoiden tai ihmisten. Sen Kalmakin tunnisti. Kalma kääntyi ympäri katsoen ympärillensä etsien katseellaan, että nenällään vihollisia, mutta ei kyennyt haistamaan mitään epäilyttäväksi laskettavaa ilmassa ja viholliset olivat piilossa.
"Näin... Tulkaa esiin!" Kalma huusi pimeyteen ja sieltä lensi kirves, joka osui Rafaeliin käsivarteen. Kalma kääntyi katsomaan pappia, joka oli osumaa ottanut ja sanoi vihollisten olevan peikkoja. Se selitti miksei niitä voinnut haistaa, peikot olivat niin likaisia että niiden haju hukkui luonnon omien hajujen sekaan. Peikot olivat yleensä hyviä naamioitumaan jos älliä omistivat päässään ja nämä olivat niitä. Nämä eivät olleet niitä isoja, lihavia ja tyhmiä peikkoja.. vaan niitä ehkä ilkeimpiä ja pahimpia mitä saatoit metsästä löytää. Rafael yritti mennä hakemaan jalkajoustaan luolasta, mutta se estettiin peikkojen toimesta keihäillä ja kirveillä. Rafael tuli siis hakemaan suojaa oppilaastaan.
"Lähdetään.." Kalma ehdotti, jos peikot halusivat luolasta vain suojaa niin se kelpasi Kalmalle vallan hyvin. Ei tämä hänen kotinsa ollut ja Rafael oli väsyttänyt hänet jo harjoituksillaan. Turha taistelu ei tullut kuuloonkaan. Kalma otti askelia pois päin, jossa oli lisää vihreitä silmäisiä ja hieman kyyryssä seisovia peikkoja aseiden kanssa. Kalma kurtisti kulmiaan.
"Mitä haluatte? Jos haluatte luolan, ottakaa se.. me lähdemme!" Kalma ilmoitti ja yritti päästä puhumalla läpi, mutta peikot katsoivat tummaa miestä kuin eivät olisi ymmärtäneet hänen puhettaan.

"Kaksjalka tuhos koti, mut ehkä haluta kaksisilmä jäädä ystävä kans illallisella?." Kaikkien peikkojen keskeltä kuului ja joukon seasta asteli esille se suurin peikko, iso ja lihava rumine rupinensa, sekä suuren pottu nenän kanssa. Toinen silmä oli kirkkaan vaalean vihreä ja toinen oli tumman ruskea. Takana oli pitkä peikoille ominnainen tupsu häntä ja leukaa koristi jo sammaleen peittämä likaisen harmaa pukin parta, joka oli letitetty. Yllään tällä vanhalla peikolla oli eläimen talja, nahkaiset saappaat ja kasa erilaisia kiiltäviä koruja, jotka olivat paremmin pidetty kunnossa kuin peikko itse koskaan. Peikot pitivät tunnetusti kullasta kuin harakka, joka piti kaikesta kiiltävästä. Kädessä vanhalla peikolla oli kokoonsa nähden valtava kirves.
"En usko että välittäisimme, voitte pitää luolan.." Kalma yritti puhua, mutta sain peikko kuninkaan tyytymättömän näköiseksi ja yksi käden heilautus niin koko tilanne karkasi käsistä kirjaimellisesti. Nuolet jännitettiin jousiin ja päästettiin irti. Kalma katsoi Rafaelia ja tönäsi miehen maahan kovakouraisesti samalla kun hänen koko selkänsä ja jalat täyttyivät nuolista. Kalma tärisi kauttaaltaan kivusta ja oli shokissa hengitys väristen. Saastutetut ja myrkytetyt nuolet kirvelivät haavoissa kun Kalma yritti kerätä itseään.
"Juokse.. niin raivaan tien.." Kalma pyysi ja kivusta hitaasti liikkuen kääntyi päälle pyrkivien peikkojen päälle, jotka olivat kaivanneet esille köyttä sitoakseen pyristelevät saaliit. Kalma karjaisi petomaisesti ja riuhtasi voimalla ensinmäisen peikon pään irti, siirtyen heti seuraavaan raadellen seuraavan kurkun auki. Kalma katsoi taakseen Rafaelia, että tuo liikkuisi, mutta opettaja näytti huono vointiselta. Kalma murahti ja iski kättään purevan peikon irti.
"Mikä sinulle tuli?" Kalma kysyi ja nappasi kiinni papin kädestä joutuen hetken ponnistamaan, että pääsisi teleporttamaan. Hän oli väsynyt, joten teleporttaus ei onnistunut kuin muutaman metrin, mutta se riitti pääsemään peikkojen taakse.
"Juostaan!" Kalma käskytti ja lähti itse juoksemaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Su Tammi 15, 2017 8:55

Re: Isä ei saa// Suskari

Lähdetään oli Kalman lause ja se no houkutteli enemmän kuin paikoilleen jääminen varsinkin kun myrkky tuntui alkavan ottaa vaikutusta miehen kehosta. Hän kohotti silmälasejaan naamalleen ja piteli puukkoaan hymyillen. Noh, Kalma tosin hoiti puhumisen, kun pappi mietti vaihtoehtoja heidän pakenemiselleen. Samaan aikaan tuo typerä haava tulehtui ja myrkkylevisi. Vaatteiden alla haavan ympärille oli alkanut ilmestymään verisuonen muotoisia vivahteita violetin värin kera. Jos se olisi nähnyt olisi myös huomannut kuinka myrkky sykki ihon alla kuin sydämen lyönnit. Rafael kyllä tiesi, että hän pystyi parantumaan nopeasti, mutta kun myrkky ja tulehdus työskentelivät keskenään ja aiheuttivat vain kipua sekä hidastvat parantumistyötä.
Peikkojen johtaja ilmestyi pian heidän luokseen, kutsuen illastamaan heidän kanssaan ja no Kalma kieltäytyi mielellään ajatuksesta. No sitä peikko johtaja ei ilahtunut ja käden käänteessä alkoikin ylivoiman hyökkäys. Rafael vain huudahti ihmeissään, kun Kalma syöksyi hänen päälleen suojaten hänet kaikilta niitä aseilta. "Nyt, nyt.." Rafael yritti sanoa, mutta hän tunsi tykähdyksen kädessään ja samaan aikaan haavan verisunimaiset kuviot laajenivat hänen olkaansa, joka aiheutti hänelle suurta kipua. Siinä vaiheessa Kalma oli kerännyt itsensä ja kehotti häntä juoksemaan pois samaan aikaan kun tuo raivasi tietä. Ei Rafael välttämättä pääsisi juoksemaan, hän tiesi mitä oli edessä. Mies nousi ylös kun Kalma aloitti teurastuksen. Hän nousi hitaasti, jos nousi ollenkaan. Päässä pyöri ja pappi tunsi voiman katoavan haavoittuneesta kädestään. "Helvetti..", hän kuiskasi, eikä hänen kasvoillaan enää ollut sitä huoletonta sekä iloista ilmettä.

Kalma myös huomasi nopeasti sen, ettei pappi noussit kovinkaan reippaasti tai nopeasti maasta ja kysyi temmellyksen seassa mikä hänellä oli. No mikäköhän. Kalma ei ehkä sitä huomannut, mutta tuo oli alkanut kyllä aika nopeasti parantumaan, vaikka tuon kehossa pyörikin paljon enemmän myrkkyä kuin hänen. "On muutama mutka matkassa", hän sanoi vitsailevaan tyyliinsä, kun kylmä hiki alkoi virtaamaan hänen kalpeilla kasvoillaan. Kalma tarttui häneen ja Rafael vain vaikersi sitä nopeaa riuhtaisua haavoittuneesta kädestä ja sitten mies teleporttasikin heidät muutaman metrin kauemmaksi myllerrystä. Kalma huusi juoksemaan ja pappi lähtikin juoksemaan, mutta ei siihen nopeaan tyyliinsä. Juostessaan myrkky alkoi vaikuttamaan nopeammin ja Rafaelin päässä alkoi vain pyörimään nopeammin. "Kalma... En taida..." mies huohotti ja äkisti mies kaatuikin sitten kesken juoksunsa. Hän yski iskua maahan ja yritti nousta ylös. Pappi haki jotain josta nousta ylemmäs.
Samaan aikaan hänen selkäänsä iski kamala kipuaalto. "Aaaaah!" Rafael huusi ja kyyristyi pitämään kylkiään yrittäen hamuta selkäänsä. "Hnng...!" Rafael äännähti kun jotain alkoi työntymään hänen selästään. Vaatteiden alta nousi jotain terävää ja pappi huusi kivusta kun tuo terävä asia lävisti hänen nahkansa lopulta ja puhkaisi kankaat samalla kerralla. Se näytti epäluonnolliselta, kun suuri siipi työntyi lyöntien tahdissa ylemmäs kohti yötaivasta. Siiven esille tuloa tahditti tuskan huudot miehen suusta. Lopulta ruskea siipi työntyi kokonaan ulos ja vapautti itsensä kokonaan. Veri roiskui ympäriinsä, kun siipi ravisti itsestään verta ja asettui sitten aloilleen papin selkään.

Rafael huohotti kuin viimeistä päivää. Se tuntui siltä kuin toinen olisi juuri synnyttänyt lapsen, mutta helpostusta ei näkynyt. Pappi vain tuntui kalpenevan siiven tulon jälkeen ja tuo räpytteli sinisä silmiään lasiensa alla. "Nyt... Ei.. Kyllä... Hahah... Tunnu... Hyvältä", hän sanoi haukkoen ilmaa keuhkoihinsa ja virnisti huonovointisesti Kalmalle. Hän ei tuntenut enää toista kättään laisinkaan, hyvä kun pystyi liikuttamaan. Kämmenessä näkyi jo violetit verisuonimaiset kuviot.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Tammi 15, 2017 11:24

Re: Isä ei saa// Suskari

Kalma juoksi, mutta joutui pysähtymään ja katsomaan kuinka pappi tuli tavallistakin hitaammin perässä ja valitti ettei pystynyt tähän. Kalma huohotti yhtälailla mitä Rafael, hänen päässään pyöri, mutta Kalma tiesi ettei nyt ollut aika jäädä makaamaan... tai he olisivat illallis vieraita. Peikot lähtisivät perään kerta tiesivät aseissaan olevan myrkkyä, joka hidasti paistien liikkumista. Pappi oli kuitenkin kaatunut jo rähmällensä maahan, yrittäen huonojen yritysten kanssa ylös, ja Kalma tujotti miestä huohottaen ravistaen päätään. Nuolet selässä koskivat ja myrkky pyöri kehossa, mutta Kalma käveli opettajansa luokse ojentaakseen auttavan kätensä kun ilman täytti huuto. Kalma säikähti sitä enemmän kuin hieman kompuroiden ja kaatuen osittain kyljellensä jääden katsomaan sitä näytöstä kun papin selästä yritti jotakin ulos, se repi vaatteet ja kun se tuli esille.. se oli siipi. Iso verinen siipi. Kalma katsoi sitä yllättyneen hämmentyneenä. Mikä ihmissusilintu mies tämä pappi oikein oli!? Rafael ei kuitenkaan näyttänyt voivan hyvin, eikä järin hänkään.

Kalma nousi ylös täristen yhä nuolet selässään ja käveli Rafaelin luokse, nostaen tuon tällä kertaa hartiallensa roikumaan. Kysymysten aika olisi myöhemmin. Kalma lähti määrätietoisesti tiettyyn suuntaan raahaten selkä verta valuen pitkin metsiä Rafaelia. Kalma kompuroi ja kaatuili, nojaten välillä puuta vasten levätäkseen. Myrkky yritti tainnuttaa häntä ja Kalma tunsi kuinka myrkky oli viennyt koko selän- ja jalkojen alueelta kokonaan tai osittain tunnoton. Oireet olivat samat kuin Rafaelilla, jalkojen ja selän, että kylkien alueen verisuonet olivat turvonneet ja lihakset olivat turvonneet kivuliaasti. Kalma oli kuitenkin saannut yshtävänsä että itsensä ystävättärensä kodille ja toivoi näiden olevan kotona.. aurinko nousi jo kun Kalma oli jättänyt Rafaelin makaamaan pihalle samalla kun itse Kalma heikosti ilman voimaa hakkasi ovea nojaten siihen.
"A-a-apua.. tar--tarvitse-mme.. a-apua." Kalma yritti huutaa, mutta kurkusta ei tullut ääntäkään, se oli vain epätoivoista pihinää jo kalpeaksi muuttuneen miehen suusta. Kalma hikoili kylmää hikeä ja tärisi kylmästä kuin haavan lehti tuulessa. Kurkku oli kuiva kun santapaperi ja tuntui turvonneelta, samalla kun Kalma piteli rintaansa, sydäntään joka hakkasi tuhatta ja sataa ylikierroksilla. Ihmissusi puoli yritti parantaa, mutta myrkky hidasti sitä jos ei jopa estänyt.
"..a..a-av.. avatkaa.." Kalma rukoili samalla kun hänen jalkansa pettivät alta ja mies vain putosi polvillensa ovea pitkin kuistin lauteille, sekä siitä sitten kyljelleen yrittäen hätääntyneenä ottaa sivulla olevasta pöydästä kiinni, joka kaatui aavekoiran mukana kolisten kyljelleen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Tammi 16, 2017 12:00

Re: Isä ei saa// Suskari

Rafael & Sil

Rafael tärisi nyt ainoastaan myrkyn sekä heikon tilan takia. Hänen silmänsä olivat puolittain auki eikä hän oikein jaksanut enää tai pystynyt reagoimaan Kalman otteisiin, kun toinen mies veti hänet selkäänsä ja lähti kulkemaan eteenpäin. Kalma vei heidät johonkin paikkaan josta no papilla ei juurikaan ollut hajuakaan. Suuri ruskea siipi roikkui hänen selästään ja hän näytti enemmän linnulta sivusta kuin ihmiseltä. Lopulta pappi vain laskettiin maahan ja jätettiin siihen.
Sil seisoi kahdella proteesillaan keittiön pöydän äärellä ja silmäili suurta kirjaa. Oli melkein aamu, mutta nainen oli noussut aikaisin. Hänen kulmansa olivat tiukasti rutussa kun hän yritti saada selkoa siitä mitä kirjassa puhuttiin. Hän oli edelleen vähän huono lukemisen ja kirjoittamisen kanssa, mutta helpot sanat olivat tunnistettavissa. Naisen vaaleat hiukset valuivat hänen oliltaan alas kohti kirjaa. Sil oli tällä hetkellä kahdestaan niin sanotun henkivartijansa kanssa, joka istui keittiönpöydän äärellä silmäillen ystävätärtään huvittuneena. Muu perhe oli matkoilla hakemassa asioita. "Älä naura, yritän lukea", Sil sanoi vakavana ja meni lähemmäksi tutkimaan kirjaa, joka muka auttaisi asiaa. Siinä kun hän silmäili kirjaa kuului heikkoa koputusta. Sil kuuli sen ja samoin Tiergan, joka nousi ylös. "Minä mennen avaamaan", tiikerimies ilmoitti ja lähti kohti ulko-ovea. Sil itse tuli hieman peräsä vilkuillen yli ja ali tiikerimiehen kanssa. Ovi avautui ja sen takana näkyi jotain tuttua. Kolistelu ja sellainen kyllä kuuluivat, mutta Sil syöksyi proteesiensa kanssa ohti haavoittunutta. "Kalma!" hän huudahti ja polvistui toisen viereen, josta törrötti niin paljon kaikkia inhottavan näköisiä nuolia. "Mikä tuo on?" Tiergan kysyi ja osoitti kohti toista hahmoa, joka makasi hieman kauempana. Sil katsoi hahmoa ja nousi hitaasti ylös pyytäen Tiergania viemään Kalman sisään ja keittämään kuumaa vettä.

Sil käveli nopeasti hahmon luokse. Hän lähestyi sitä hieman arkaillen, hän ei tiennyt mikä se oli eikä koskaan ollut nähnyt. Hän kyllä tiesi, että enkeleitä oli olemassa, mutta eikö enkeleillä ollut valkoiset siivet. Lisäksi siipiä oli kaksi ja tällä miehellä oli vain yksi, joka oli ruskea. Hän polsvitui miehen luokse ja laski kätensä varovasti siiven päälle ja hitaasti hän koski sitä. Hän siirsi kättään siiveltä miehen kylmältä tuntuville kasvoille. "Tiergan, kanna hänetkin!" hän huudahti toiselle ja tiikerimies ilmestyi nopeasti pihalle. Tuo nosti miehen ylös ja Sil seurasi perässä. Tiergan oli laskenut Kalman mahalleen patjalle ja samoin hän teki tälle toisella miehelle. Kuuma vesi oli valmis ja Sil haki erilaisia lääkeyrttejä sekä sideharsoa ynnä muuta sellaista. Hän otti vadin vastaan tiikerimieheltä, joka meni takaisin keittämään vettä. Sil otti ensimmäiseksi Kalman käsittelyynsä, sillä no, nuolet eivät olleet oikein mukavia. Nainen sitoi Kalman pään ympärille lempeästi liinan, jota mies voisi purra. Sitten hän alkoi käsittelemään nopeasti nuolia.
Nuolia oli paljon ja niiden poistaminen hienotunteisesti vei aikaa. Myös haavojen putsaaminen vei aikaa, varsinkin kun kuuman veden kanssa käytettiin alkoholia. Tiergan teki naisen neuvojen mukan yrteistä hyvää uutetta, jota haavoihin hierottiin. Kalma sidottiin lopulta ja sitten Sil siirtyi nopeista toimistaan Rafaelin luokse. Hänellä oli kylläkin pieni ongelma. Hän ei tiennyt miten pystyisi riisumaan miehen ylävaatteet haavojen katsomisen kannalta. Hän otti yhden tikarin proteesistaan ja leikkasi hihan auki, jossa näkyi verta ja muutenkin haava. Sil tuijotti kättä, jonka verisuonimaiset kuviot tuntuivat sykkivän miehen kädessä. Sil silmäili haava ja alkoi sitten pudistamaan sitä kuumalla vedellä sekä alkoholilla. Naisen oli myös avattava haavaa hieman enemmän ja valutettava verta vatiin, sillä myrkyllinen veri piti vain saada ulos nopeasti ja se tapahtuisi veren vuodattamisella. Hetken Sil vuodatti verta, mutta ei paljoa. Mies olisi varmaankin kuollut siihen muuten. Hän putsasi haavan, ompeli aj sitoi kiinni.

Operaation loputtua nainen istahti molempien miesten viereen, eli sinne mihin pää osoitti. Hän huokaisi lopulta. Koko operaation aikana ei häneltä ollut tullut yhtäkään kysymystä koskien miehiä, mutta nyt kun kaikki oli hoidettu ja miehet olivat tarkailtavina. Sil katsoi Kalmaa. "Kuinka kauan siitä oli, kun viimeksi olit täällä?" hän aloitti ja laski miehen otsalle viileän liinan sekä auttoi hieman lääkerohtojuoman juomiseen. Siinä kun Kalmalla olisi aikaa selittää hitaasti pitkää tarinaansa, hän yritti juottaa myös toista miestä ja Sil ei voinut edelleen lakata ihmettelemästä mikä tämä mies oli.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Tammi 16, 2017 12:50

Re: Isä ei saa// Suskari

Päässä pyöri ja Kalma nosti heikosti päätään silmät puoli ummessa kun tummia epäselviä hahmoja ilmestyi hänen luokseen, joista toinen huusi hänen nimen. Kalma yritti avata suutaan ja kertoa ystävästään, mutta suu ei halunnut toimia ja keho ei enään jaksanut tehdä liikettäkään. Eikä aavekoiralta paljoa kysytty kun velttona oleva aavekoira nostettiin vahvoin käsin ylös harteille ja kannettiin sisälle, sekä laskettiin mahalleen patijalle. Kalma jäi siihen makaamaan kun Sil ja Tiergan lähtivät hakemaan loukkaantunutta pappia pihalta.

Kalma makasi patijalla hiljaa silmät kiinni painettuna tiedottomana, mutta havahtui osittain kun Sil lempeästi nosti loukkaantuneen päätä ja asetti suun eteen liinan, joka estäisi Kalmaa puremasta kieltään tai ystävänsä. Kalma murisikin hieman vaimeasti, mutta katse harhaili lattiassa, joka kertoi ettei mies ollut enään tilanteen tasalla. Ainakaan täysin. Sil alkoi repimään nuolia yksitellen aavekoiran lihasta irti, jolloin Kalma havahtui hetkeksi aikaa jopa täysin. Kipu viilsi yli kehon ja sai miehen liikahtamaan agresiivisesti Siliä kohden luullen olevansa uhattuna, mutta yhtä nopeasti heikossa kunnossa oleva Kalma kaatui takaisin patijalle. Kalma korkeintaan enään irvisti tai älähti kivusta kun nuolia revittiin ja putsattiin alkoholilla, joka tuotti jo itsessään kipua. Sil viimeisteli vielä aavekoiran haavat lääkevoiteilla ja sitoi haavat voidakseen siirtyä Kalman mukana olevaan pappiin.
Kalma hengitti tuskaisesti samalla kun se tuijotti eteensä silmät puoli ummessa, mutta nosti katseensa Rafaeliin ja Siliin seuraten kuinka Sil hoivasi pappia. Välillä torkahdellen pään kellahtaessa kallelleen patijalle ja lopulta torkahtikin siihen hetkeksi aikaa kun keho käski aavekoiraa heräämään. Kalma raotti silmiään ja katsoi naista, joka esitti aavekoiralle kysymyksen. Kuinka kauan hän oli ollut poissa?
"..K-kauan." Kalma sai sanottua käheältä kurkultaan samalla kun Sil laski aavekoiran ostalle kylmän kääreen. Se tuntui mukavalta tulikuumaa ja hikistä otsaa vasten.
"Peikot.. hyökkäsivät.." Kalma yritti kertoa lyhyesti sillä ei ollut varma riittäisikö hänen äänensä tällä hetkellä pitkiin puhutteluihin, puhumattakaan voimista. Kalma nielasi tyhjää. "Ne-- saattavat seurata." Kalma varoitti kun Sil ryhtyi juottamaan aavekoiralle lääkerohtoja, että olo parantuisi. Kun lääkkeet oli juotu, Kalma otti omatoimisesti oikeuden lepäämiseen ja nukkumiseen sulkien silmänsä. Varoitus oli annettu ja Rafael oli turvassa, se riitti tällä kertaa.

Kalma nukkui kuin kuollut ruumis aloillaan ainoat elonmerkit olivat miehen tasaantunut hengitys ja kuumileva lämmin keho. Kalma nukkui pitkälle iltapäivään ja aukoi silmiään muistaen välittömästi tapahtumat, nousten ylös välittömästi.. ehkä liiankin nopeasti. Päässä huimasi äkkinäisen liikkeen jäljiltä ja haavat huusivat hoosiannaa kerta myrkyn jäljiltä parantuminen oli vasta alkanut. Kalma nousi istumaan ja huomasi olevansa tutussa talossa, sekä Rafaelin vierellään.
"Pääsin.. perille?" Kalma ihmetteli vailla muistikuvia tapahtumista sen jälkeen kun hän oli nostanut Rafaelin kyytiinsä ja lähtenyt tänne. Joitakin katkonaista mies muisti, mutta ne eivät olleet mainitsemisen arvoisia.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Tammi 16, 2017 9:36

Re: Isä ei saa// Suskari

Kalma kertoi heidän tulleen peikkojen yllättämäksi. Sil kuunteli kaikessa rauhassa mitä toinen kykeni kertomaan hänelle. Kalma myös varoitti heitä, että peikot saattaisivat seurata kaksikkoa ja tulla tänne. "Se on okei. Olet nyt itse turvassa, joten ei sinun tarvitse pelätä", hän sanoi rauhassa, jonka jälkeen mies otti oman luvan nukkua ja kuumeilla myrkkyjä kehossaan.
Kun miehet nukkuivat tai olivat jossain tajuttomuuden sekävalveilla olon tilassa, pellava pää hoiti heitä molempia. Hän pyyhki molemmat viileällä pyyhkeellä ja piti näiden kuumeilevat kehot viileinä kun kuume tuntui nousevan molemmilla aikalailla. Tiergan piti vahtia ikkunan ääressä ja lopulta tuo murahti, joka sai naisenkin nousevan. Hän tuli itse ikkunan luokse ja tuijotti yhtä pientä peikkoa, joka seisoi pihalla näyttäen etsivät hajuja sekä merkkejä karkulaisista. Tiergan kysyi halusiko Sil tuon häätämässä peikon pois, mutta nainen pudisti päätään sanoen tarkailtavan tilannetta.

Rafaelin kättä poltteli hänen koko kehonsa tuntui olevan liekeissä. Hänestä tuntui grillatulta kananvarrelta, jota liekitettiin puolelta toisin. Vain viileältä tuntuva liina kiersin pitkin hänen kasvojaan ja niskaansa sekä rintakehää, joka oli avattu.
Sil käänsipäätään kun Kalma nousi äkisti ja laskeutui takaisin alas yhtänopeasti. Tuo ähki hetken, kunnes totesi ihmeissään, että oli päässyt perille. "Pääsit tosiaan perille ja hyvä se olikin, olisitte varmasti menehtyneet molemmat jos ette olisi saanut hoitoa pian", pellavapää totesi laskien uuden viileän öiinan Kalman otsalle ja kokeili tuon kasvoja ja niskaa. Samoin hän teki Rafaelille. "Olen pahoillani jos olen epäkohtelias, mutta mitä rotua hän on?" Sil kysyi silkasta uteliaisuudesta ja edelleen katseli siipeä, joka tuli miehen selästä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Tammi 16, 2017 12:20

Re: Isä ei saa// Suskari

Kalma epäili omaa kuolevaisuuttaan ihmissutena edes näihin myrkkyihin ja nuoliin, mutta ei lähtenyt sanomaan mitään. Hän ei halunnut Silin kuulevan hänen olevan ihmissusi. Vaarallinen ja pelätty hirviö. Eikä Kalma ollut varma miten nainen reagoisi sellaiseen uutiseen, tai tuon tiikeri ystävä.
"Välillä ihmettelen millä logiikalla olen edes elossa enään." Kalma hymähti kuitenkin Silin sanoihin, joka hoiti potilaitaan laskemalla aavekoiran otsalle viileän liinan samalla kokeillen miehen jo alentunutta kuumetta. Rafael ei näyttänyt vielä ainakaan heränneen, tosin puoliverisellä parantuminen ei välttämättä ollut niin tehokasta mitä hänellä.

"Ihmissusi, tai ainakin puolikas... ja ilmeisesti jokin lintu?" Kalma naurahti siirtäen itsensä kyljelleen makaamaan että kykeni näkemään paremmin Silin ja Rafaelin.
"Onko hän herännyt vielä?" Kalma kysyi katsoen pappia. "Juotava kyllä tekisi terää, tuntuu kuin en olisi juonnut viikkoihin." Kalma lisäsi ääni käheänä hieman yskäisten, mutta ennenkuin Sil ehti poistumaan avasi aavekoira vielä suunsa. "Onko Jack käynnyt täällä enään?"
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Tammi 16, 2017 1:22

Re: Isä ei saa// Suskari

Kalma ihmetteli miten oli vielä elossa ja siihen Sil vain naurahti kevyesti. "Ehkä sinulla vain aina tarpeeksi onnea", hän sanoi. Tuon myös sanoi tämän miehen olevan ihmissusi ja ehkä puolikso jokin lintu. "Ihmissusi?" Sil kysyi ja katsoi nyt pappia lähemmin yrittäen nähdä tuossa jotain susimaisia piirteitä, mutta miten kauan hän nyt katselikaan miestä, ei tuon nukkuvilla kasvoilla vilahdellut yhtäkään susimaistapiirrettä. Toisen kasvot näyttivät enemmänkin veistokselta niiden ilmeettömyyden ja rauhallisuuden puolesta. "Ei ole, hän ei ole kertaakaan herännyt", nainen ilmoitti ja yritti vielä saada kuvaa hirveästä ihmissudesta, jonka oli joissain kirjoissa nähnyt. "Mutta toivotaan, että hän herää pian", Sil totesi. Sitten Kalma jo ilmoitti nestetarpeestaan, johon pellavapää npusi ylös ja oli lähtemässä kohti keittiötä hakemaan vettä. Kalma kysyi vielä yhden kysymyksen, johon Sil vastasi hieman mietteliäänä.
"Ei häntä ole näkynyt... Ei ole moneen kuukauteen. Toivon, että hänellä ja Liluthilla olisi nyt kaikki hyvin", hän huokasi ja katosi keittiöön. Siellä hän haki kannullisen kylmää vettä ka kaksi puista mukia, joista miehet voisivat halutessaan juoda.

"Sil!" Toerhanin ääni kuului ja pellavapää vain pylräytti silmiään kääntyen ympäri kannuineen ja kaikkineen katsoen tiikerimiestä. "Niitä on lisää, eivätkä ne aiko jättää tätä paikkaa rauhaan", mies totesi. Sil käveli nopeasti viemään kannun ja mukit Kalmalle. Hän kaatoi nopeasti miehelle lasin vettä ja tuli sitten ikkunan ääreen. Peikkoja tosi oli todellakin paljon enemmän, ne näyttivät suunnittelevan jotain. "Mitä me teemme... Jos niillä on myrkkyä emme voi millään voittaa niitä", Sil totesi hieman hätää.kärsivästi.
"Jousi..." kuului korahdus Rafaelin suusta. "Tarvitsen jousen..." pappi korisi äänensä kanssa ja availi taivaan sinisiä silmiään. Hän ei juurikaan.nähnyt mitään, kerta pellavapää oli ottanut lasit pois hänen päästään. "Älä ole hullu! Olet haavoittunut ja peikkojakin on tuon verran", tiikerimied ärähti, kun Rafael alkoi hitaasti nousta ylös. Pappi yskäisi muutaman kerran ja tuijotti siipeään. Tuo huokaisi ja haki toisella kädellään lasejaan jostain. "Missä lasini ovat?" Hän kysyi ja Sil ojensi ne tuolle. Rafael näki taas ja totesi, että hänellä oli ärsyttävä pään särky ja kehoa kolotti kerta kaikki myrkky ei ollut poistunut.

Hän tuijotti uudestaan siipeään ja tunnetusti hieman hymyili ja kulmat vähän kurtussa siipi alkoi äkisti liikkumaan ja se suhahti nopeasti takaisin Rafaelin selkään. Pienesti pappi ynisi siiven takaisin sisään tuloa ja siitä syntyneen haavan umpeen kasvua. "Haavoittunut tai ei, jos teiltä jousi löytyy ja nuolia. Lopetan peikkojen touhut tähän..." Rafael sanoi virnistäen väsyneesti. "Mutta et ole siinä kunnossa, että voisit jännittää jousta. Etkö nää?" Sil sanoi ja yritti pienestä yllätyksestään huolimatta saada miestä takaisin makuulle. Pappi kieltäytyi siitä ja nousi oma toimisedti ylös.
Tämä raahautui ikkunan luokse ja katsoi kolmikkoa. "Jousi", hän toisti. Sil katsoi jääräpäiseltä.näyttävää, mutta silti huolettomasti hymyilevää miestä. "Tiergan. Hae jousi ja nuolia", hän sanoi tiikerimiehelle ja tämä lähti hakemaan niitä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Tammi 16, 2017 9:09

Re: Isä ei saa// Suskari

"Niin, muuttuu täydenkuun aikaan isoksi verenhimoiseksi karvakasaksi." Kalma vastasi kun Sil ihmetteli Rafaelin ihmissusi puolta. Kalma sen sijaan mietti sitä papin toista puolikkoa.. mikä ihme paikallinen kanarialintu tuo oikein oli? Kalman kasvoilla ollut hetkellinen pirteys kuitenkin kaikkosi kun Sil kertoi ettei pappi ollut vieläkään herännyt uniltaan. Rillipää oli ottanut myrkytyksen paljon pahemmin kuin hän.. tosin heillä oli lajilliset eronsa, mutta ei papilla ilmeisesti hätää ollut. Näytti hyvin rauhassa nukkuvan patijalla.
"Toivottavasti.." Kalma mutisi puoli ääneen katsellessaan nukkuvaa miestä. Hän olisi ainakin huomiseen mennessä jo täysin kunnossa, mutta Rafaelilla taisi mennä kauemmin. Pitäisikö miestä jäädä odottamaan vielä? Hänen olisi kuitenkin käytävä kotonakin kääntymässä ettei herättäisi turhaa huolta Ednalle ja perheelleen muutenkin.
Sil kertoi Jackista, tai no siitä ettei miestä ollut näkynyt täällä enää usempaan kuukauteen sen viimeisimmän tapahtumien jälkeen ja Sil lausui nimen, joka oli Kalmallekin uusi.
"Liluth? Kuka hän on?" Kalma kysyi yllättyneenä. Oliko sillä miehellä muka vaimo? Ei,, varmasti oli orja tai palvelija! Tosin Kalma ei ehtinyt saamaan mitään vastausta kun tilanne kärjistyi kun Silin tiikeri ystävä huusi luokseen. Ulkona oli jotakin mikä ei jättänyt heitä rauhaan, jotka olivat varmasti ne peikot viime aamuyöstä. Etsivät vieläkin helppoa myrkytettyä atreiaansa.
"Peikkojako?" Kalma kysyi kun Sil tuli hänen luokseen, mutta tunki vain vesimukin ja vettä aavekoiralle palaten takaisin ikkunan vierelle ihmettelemään. Kalma joi vetensä, laski mukin lattialle ja nousi hieman turtuneen näköisesti ylös irvistäen aikon kävellä ikkunan luokse kun takaa kuului heikko ääni. Kalma kääntyi katsomaan Rafaelia. Sil ja tikrumies kuitekin käskivät miestä jäämää makoilemaan, mutta pappi oli jääräpää eikä halunnut jäädä makaamaan vaan vaati silmälasejaan.
"Oikeasti, älä.. olet haavoittunut." Kalma osallistui samaan saarnaan hoitajiensa kanssa, mutta noh Rafael ei selvästi halunnut kuunnella. Sen sijaan mies veti ulkopuolella roikkuvan siiven takaisin sisäänsä ja vakuutti sitten lopettavansa peikkojen touhut tähän. Sil oli täysin sitä vastaan ja yritti saada miestä takaisin makaamaan ja saikin, mutta vain hetkeksi kun pappi vänkäsi yhä jousta ja lopulta sai sellaisen.
"Olet hullu.." Kalma huomautti samalla kun käveli ikkunalle katsomaan ulkona hämärässä näkyviä tummia hahmoja ja niitä vihreitä silmiä. "Onko minulle jotakin?" Kalma kysyi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Tammi 16, 2017 9:34

Re: Isä ei saa// Suskari

"Hahhaha, niin minulle on joskus sanottu", Rafael totesi virnistäen Kalmalle, kun tuo totesi hänen olevan hullu. Ei Rafael ollut hullu, hän vain halusi suojella pelastajiaan, jotka kuitenkin olivat heikompia kuin hän ja mitä naiseen tuli, jonka proteesit näkyivät selkeänä jaloissa. Oli ihmeellistä, kuinka tuo pystyi niin luonnollisesti kävelemään niillä. Pappi sai hieman epivästi ojennetun jousen ja mies näytti testaavan sitä hieman. Hyvässä kunnossa oli. Rafael nousi vähän huterasti ja liikkui ikkunan luokse. Hän avasi ikkunan hitaasti hieman raolleen. "Minua kutsutaan hulluksi sekä enkelin puolikkaaksi", pappi totesi naurahtaen ja otti kolme nuolta samaan aikaan jouselle. Hän piti jousta vakaasti ja jännitti jousen. Nuolet päästettiin irti ja ne osuivat jokainen maaliinsa. Kolme peikkoa kaatui nuoli päänsä lävistettynä. Rafael otti heti perään lisää jousia ja ampui ne saaden jokaiseen kohteeseensa. Ei häntä turhaan sanottu vampyyrien metsästäjiksi.
Sil katsoi kuinka Kalman ystävä nousi naureskellen ylös ja siirtyi ikkunan luokse. "Minä en pidä tästä ajatuksesta", hän ilmoitti ja sai vain virneen sekä sanat siitä mitä tuota kutsuttiin. Enkelin puolikas. Sil nosti kätensä yllätyksestä ja hämmennyksestä ylös. Kykenivätkö enkeli ja ihmissusi saamaan lapsia? Miten sellainen oli mahdollista. Hän kääntyi kuitenkin nopeasti Kalmaan, kun tuo kysyi olisiko tuolle mitään. Sil tuijotti Kalmaa vilkaisten kuinka Rafael haavoistaan huolimatta vakaasti ampui jokaisen kohteensa kuoliaaksi. "En tiedä... En halua teidän kummankaan taistelevan..." hän vastasi ja lähti nopeasti katsomaan taloa läpi siltä varalta jos veljiltä tai isältä olisi jäänyt jotain aseita. Sillä aikaa kolme miestä katsoivat ulos kun peikkojen sisällä alkoi tapahtua Rafaelin ammuttua jo muutaman joukon alas. "Ne aikovat tulla sisään", Tiergan totesi ja muutti muotoaan tiikerimäisemmäksi ja asettui vasten ovea, jos peikot päättäisivät sitä alkaa murtamaan.

Rafael jännitti ja ampui jousiaan kuin jousisadetta, mutta yhden miehen voimin. Nuolia oli enää vähän, joten Rafael otti yhden nuolen tällä kertaa. Hän asetti sen jouselle, jännitti jousen äärimmilleen mitä uskalsi, ilman että se menisi rikki. Sitten hän ampui pientä peikkorykelmää kohden saaden yhdellä nuolella lävistetyksi kaksi peikkoa. Pappi pienest virnisti osumalleen ja asetti uuden jousen. Sil ilmestyi sitten paikalle. "Kalma, minä mökötän tämän jälkeen, jos todellakin saat uudet nuolet selkääsi", hän ilmoitti ja raahasi miehelle painavan puoleisen miekan. Silillä itsellään ei ollut sen nostamiseen tarpeeksi voimaa, mutta ehkä se olisi Kalmalle kevyempi kuin hänelle. Nainen itse avasi proteesissaan olevan luukun ja otti sieltä kaksi tikaria.
Rafael vilkaisi kaksikkoa ja sitten kolmatta, joka tuki jo pauketettavaa ovea. "Minulla ei ole enää kohta nuolia, joten luotan sinuun Kalma. Muistakin miten pystyt hyödyntämään voimiasi", hän sani vinkaten vitsikäästi silmäänsä, vaikka näytti edelleen vähän huonovointiselta. Pappi näytti ehkä siltä, mutta hän tunsi olevansa täysin virkeä sekä normaali itsensä, joten nuolten ampuminen jatkui.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Tammi 27, 2017 8:04

Re: Isä ei saa// Suskari

Kalma katseli kuinka taitavasti Rafael kaatoi peikkoja nuolilla ja jousellaan kuin paraskin ampuja, miettien ehkä hetken ettei kannattaisi tehdä miehestä vihollista itselleen. Tosin ei hän aikoisi sitä edes tehdä, eikä oikein ollut varma miten sellainen edes onnistuisi tämän papin kanssa. Rafael ei tuntunut hermostuvan mistään.
"Olet enkeli?" Kalma kysyi kun Rafael paljasti vihdoin mikä oli siltä toiselta lajiltaan. Se oli yllättävää, mutta tämä ei ollut oikea paikka tai aika ihmettelyyn. Heidät kaikki syötäisiin, jos tässä seisottaisiin tumput suorina. Kalma kääntyi Siliä kohden, joka toi Kalmalle tupessa olevan miekan ja Kalma nosti nin painavan näköisen miekan helposti irti tupestaan ja katsoi sen kimmeltävää terää. Miekka tuntui vieraalta aavekoiran kädessä, ei kuitenkaan sen tähden että se oli jonkun muun ase, vaan ihan vain sen tähden ettei Kalma käyttänyt aseinaan pitkää raskasta yhdenkäden miekkaa. Kalma oli tottunut kevyempiin yhdenkäden miekkoihinsa. Miekka vaikutti kuitenkin hyvältä, vaikka se tuntui kömpelöltä Kalman käsissä.
"Ei huolta, en ole kuolemassa." Kalma sanoi hymyillen kun Sil oli niin huolissaan. Yhtä haavoilla kumpikin, tai no Kalma enemmän, mutta ihmissusi veriperimä suojeli häntä tällä kertaa. Entisenä itsenään hän olisi jo kuollut tai ollut täysin kykenemätön taisteluun.
Kalma havahtui Rafaelin ääneen, joka huomautti ettei nuolia kohta enään ollut ampumiseen, joten loppu tulisi jäämään aavekoiran harteille. Pappi myös muistutti Kalmaa uusista opeistaan ja mikä hän oli. Kalma näytti epäröivän, mutta nyökkäsi kuitenkin. Kalma nosti miekan hartiallensa nojaamaan ja heitti tupen kolahtaen lattialle. Sil saisi varata ensiapu tarvikkeita. Kalma tunkeutui ulos ikkunasta ja iski ensinmäisen lähelle pyrkivän peikon halki keskeltä yhdellä iskulla.. Kalma näytti yllättyneen hämmentyneeltä voimistaan yhä kun tuijotti maahan tippunutta kahta ruumiin osaa, mutta asiaa ei jääty miettimään sen enempää kun peikkoja vyöryi päälle. Kalma nosti meikkansa sivuun ja lähti syöksymään päälle antaen terän halkoa ilmaa ja lihaa tuskan huutojen kera. Veriset peikot kaatuivat maahan yksitoisensa jälkeen Kalman perästä, joka syöksyi peikkojen keskelle. Se oli huutoa ja verta, paljon haisevia peikkoja ympärillä jotka kävivät yksinäisen taistelevan miehen päälle puremälla ja iskemällä aseitaan aavekoiran lihaan. Miekasta ei ollut enään apua kun peikot kävivät joukolla päälle ja yrittivät kaataa vahvempansa joukko voimalla, voimalle jolle yksikään peto ei pärjännyt. Kalma joutui väkisin luopumaan miekastaan ja alkoi niittämään peikkoja päältään kynsillään ja hampaillaan, repien ja raadellen sitä mukaan kun peikot hampaillaan repivät siteitä irti ja kävivät jo vanhojen haavojen kimppuun selkä puolelta upottamalla likaiset hampaansa haavoihin, repien lihaa irti selästä ja upottamalla myrkytettyjä aseitaan ihmissuden lihaan. Kalma huusi kivusta sen metelin läpi ja repi peikkoja irti selästään aina uusien tullessa päälle, repien selkä lihaksia rikki.. syöden häntä elävältä selkä puolelta.

Tajunta alkoi kadota, näkökenttä alkoi sumentua ja hengittäminen alkoi tuntua raskaalta ja selkä tuntui tunnottomalta kuin se ei olisi enään tuntenut kipua. Luut ja revitty verinen lihas massa näkyi selästä kun Kalma kaatui polvillensa peikkojen yhä hyppiessä päällä, repien aavekoiraa maahan asti väkisin. Kalma otti peikkojen repimiset käsillään vastaan ja vastusti maahan kaatumista samalla kun jotakin tapahtui, jotakin täysin uutta Kalmalle. Jotakin mitä Kalma ei ollut vielä koskaan tuntenut, se oli kuin valtava voiman pyyhkäisy yli kehon. Kalman tuskasta sulkeutuneet silmät repeytyivät auki kun se nousi ylös karjaisten petomaisesti ilmaan repien ja riuhtaisten peikot irti päältään. Murskaten ensinmäisen peikon pään maata vasten samalla kuin toiselta revittiin käsi irti hampaiden välissä. Veri tursusi suusta ulos ja Kalma nuoli sitä hymyillen, vaikkei se parhaalta maistunutkaan. Kalma ei tuntenut mitään tässä tilassa, ei kipua tai surkeita tunteita, hän oli nyt petonsa vallassa ensinmäistä kertaa ilman täysikuuta. Kalman olemus oli muuttunut hieman karvaisemmaksi, silmät olivat susimaisen mustat sillä tutulla eriparisuudella, korvat olivat suipot ja kynnet olivat kuin valtavat sirpit Kalman kädessä. Niillä se niitti jokaisen tielleen osuvan ja liikkuvan elävän olennon tieltään niin kauan kunnes peikot lähtivät perääntymään ja lopulta juoksemaan karkuun sieltä mistä olivatkaan tulleet. Kalma lähti perään, napaten kiinni jokaisen joka vain jälkeen oli jäännyt ja haavoitti niitä joilla oli vielä voimaa jaloissaan juosta, saadakseen leikkiä leluillaan rauhassa. Loput onnekkaat peikot saivat juosta karkuun ja kauas. Kalma nauroi petomaisesti ja nappasi yhden peikon käsiinsä hakaten sen pientä päätä vasten pehmeään maahan voimia säästellen, kuunnellen kuinka tämä pieni olento vikisi ja huusi kivusta. Ehkä ohessa hieman purren peikkoa jostakin pitääkseen tuon äänessä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
EdellinenSeuraava

Paluu Joet ja vesistöt

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia