Matkaaja yksinäinen || Cardea


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Heinä 19, 2018 7:49

Re: Matkaaja yksinäinen || Cardea

Niketa taputti lohduttavasti vieraansa olkapäätä. ”Fyysinen kipu on yleensä helpoin hoidettava”, hän totesi näyttäen hetken hieman vanhemmalta, kuin kukaan osaisi odottaa. Hän antoi puuhailtuaan Jackin olla ja vasta kun tuo puhui, Niketa kohotti päänsä neuleestaan. ”Voi… Kiitos Jack. Kovin ystävällistä, että kerroit minulle”, noita sanoi ja kun paikkauksen aika tuli jälleen, hän oli entistä hellempi. Hän halusi saada miehen hieman ehjemmäksi ja nukkumaan. Uni saattoi tehdä ihmeitä mielelle ja mies vaikutti todella uupuneelta.

Satama ja Niketa yhdessä saivat ison herran ylös tämän huoneeseen. Hän oli neuloessaan luonut huoneen valmiiksi. Hän ei ollut tehnyt mitään liian ylellistä, mutta juuri kotoisaa ja mukavaa. ”Ole hyvä, sano jos tarvitset mitään. Satama kertoo kyllä viestisi”, Niketa sanoi ja käveli ovelle. ”Nuku hyvin”, hän toivotti ennen kuin astui käytävään.

Koska Jack oli vaikuttunut hyvin huolestuneelta omasta turvallisuudestaan, Niketa paransi hieman valmiuttaan. Hän kiersi majatalon rajan kerran nähdäkseen, odottiko mikään ulkona. Hän ei ainakaan havainnut mitään. Hän palasi sisälle kirjoittaen samalla puu tilauksensa, koska nyt hän muisti ja hoiti vielä muutamia muita majatalon asioita. Lopulta noita vetäytyi yöpuulle ja nukahti lähes heti. Hän oli aina ollut loistava nukkuja.

Yöllä Satama herätti hänet huolestuneena. Vieras vaikutti voivan hieman huonosti ja talo oli huolissaan. Se halusi Niketan puhuvan vieraalle. Noita nousi sängystä huokaisten ja tassutteli vaatekomerolleen. Hän kietoutui kaapuun ja sujautti jalkansa tohveleihin. Hän ei edes yrittänyt koskea hiuksiinsa. Ne saivat tulla hieman pörröisinä mukaan. Sirius hautautui vain paremmin peitteiden alle ja jatkoi uniaan.

Niketa koputti Jackin oveen ja työnsi päänsä varovasti sisälle. ”Huomentaaaaaahhh”, hän sanoi haukotellen makeasti. Sillä hetkellä Niketa näytti hyvin, hyvin, vähän pelottavalta noidalta. ”Satamasta tuntui, että saatat tarvita jotakin. Kahvia? Lämmintä maitoa?” Niketa kysyi ja hieraisi silmiään ja räpytteli niistä unihiekkaa pois.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4002

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Heinä 19, 2018 8:32

Re: Matkaaja yksinäinen || Cardea

Jack istui sängyllä hieroen väsyneitä kasvojaan ja mietti uskaltaisko sitä uudestaan käydä nukkumaan, vai heräisikö hän jälleen painajaisiin. Painajaisiin, jotka olivat piinanneet häntä aina sen jälkeen kun hän oli aavekoirasta päässyt eroon. Joka yö sama juttu. Painajaiset seurasivat häntä kuin ikuinen kirous, josta hän ei saanut rauhaa. Shaelin tekemät kynttilät olivat loppuneet jo kauan aikaa sitten.
Yllättäen oveen koputettiin ja Jack käänsi päätään aikoakseen nousta vuoteeltaan kun sisään astui Niketa toivotellen huomenia potilaallensa hyvinkin iloisen oloisesti. Jack ei oikein osannut samaistua noidan iloisuuteen omalta väsymykseltään, mutta ei alkanut ilkeäksi. "Huomenta." Mies vastasi Niketalle omalta paikaltaan ja katsoi naisen hyvin aamu rähjäänynyttä olemusta edessään, joka kieltämättä teki naisesta hieman noidan näköisen. Se ei kuitenkaan poistanut sitä faktaa, että tämä nainen omalla käytöksellään rikkoi kaikki käsitykset noidista. Ihmetystä kuitenkin herätti se miksi Niketa oli saapunut hänen luokseen näin aikaiseen aamusta? Ennen kukonlaulua. Mies ei ehtinyt sitä edes kysyä kun Niketa kertoi, että Satama oli huomannut hänen tarvitsevan jotakin.. ja Niketa ehdotti kahvia tai lämmintämaitoa potilaalle. Jack laski hieman katsettaan alas.
"En usko, että pysytte auttamaan.." Jack sanoi hieman hilajisena. "Näin vain painajaisia." Jack kertoi Niketalle ja jatkoi hieman huokaisten. "Painajaisia, jotka seuraavat minua joka yö."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Heinä 19, 2018 8:45

Re: Matkaaja yksinäinen || Cardea

Jackin apeus sai Niketan aivosolut liikkumaan aavistuksen virkeämmin. Hän kallisti päätään kuullessaan painajaisten olevan syy sängystä ylös repimiselle. Yleensä Satama ei hätääntynyt mistään pienestä, jotenka unen oli täytynyt aiheuttaa melkoista stressiä miehessä. Periaatteessa Niketa olisi voinut vain kääntyä sitten kannoillaan ja todeta: voi harmi. Hän ei kuitenkaan ollut sen kaltainen ihminen ja Satama ei olisi tyytyväinen, ellei hän edes yrittäisi parantaa Jackin oloa. ”Voi… Olen pahoillani, ettet ole saanut rauhallista unta”, noita sanoi ja käveli kurkistamaan ikkunasta ulos. Edes aurinko ei ollut noussut… Kellon täytyi siis olla vielä todella vähän.

”Eikö ole mitään, mikä voisi auttaa edes hetkellisesti?” Niketa kysyi ja vilkaisi tyhjää pulloa. Alkoholilla ei hirvittävän pitkälle pötkittäisi. Erityisesti, jos Jack haluaisi pysyä hengissä. Sammuminen oli aivan liian vaarallinen tapa nykyään. ”Minulla on muutama unisieppari, jotka itseasiassa sieppaavat pahoja unia. Haluaisitko kokeilla sellaista?” Niketa ehdotti hymyillen ystävällisesti. Mitä tahansa vieraan viihtyvyyden vuoksi, kuten Satamassa oli toimittu vuosisatoja. Unisiepparit eivät olleet hänen perheensä tekosia. Niillä oli aikoinaan maksettu yöpyminen ja Niketa voisi helposti ottaa selville kuka maksoi niillä. Hän käytti niitä toisinaan huoneissa, kun vieras vaikutti tarvitsevan niitä. Jostain syystä, hän ei ollut uskonut Jackin kaipaavan apua unessa. Näin jälkeenpäin ajateltuna, hän oli ollut huono isäntä. Tietenkin takaa-ajettu näkisi painajaisia.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4002

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Heinä 19, 2018 10:07

Re: Matkaaja yksinäinen || Cardea

Jack oli ehkä hieman yllättynyt siitä, että Niketa sääli häntä painajaisten tähden. Toisin kuin joku muu olisi varmasti vain nauranut välinpitämättömästi ja jättänyt miehen omiin oloihinsa selviytymään. Jack oli siis hyvin iloinen Niketan huolenpidosta itseään kohtaan.
"Juon itseni uneen, se auttaa joksikin aikaa." Jack vastasi Niketan uteluihin siitä mikä voisi miestä mahdollisesti auttaa, vaikkei se ehkä ollut se terveellisin tapa sammuttaa itseään uneen. Hänellä ei kuitenkaan ollut muutakaan tällä hetkellä, ellei hän sitten yrittäisi itseään nuija nukuttaa. Mikä olisi se viimeinen keino kuoleman jälkeen. Yllättäen Niketa alkoikin ehdottamaan unisieppareita, jotka sieppaavat pahoja unia. Jack oli kuullut sellaisista, mutta kuullut myös että ne olivat usein myös helppoa rahaa hölmöiltä. Hän ei ollut koskaan kuullut toimivista unisieppareista.
"En tiedä? Kai niitä voisi?" Jack pohti ääneen ja samalla vastasi Niketalle unisieppareista. Kaikkea saisi kokeilla jos vain pystyi ja ehkä nämä unisiepparit olisivat helpompi apu kuin Shaelin kynttilät. Hänen ei tarvitsisi enää sen jälkee ravata Manasses saarilla asti hakemassa kynttilöitä.

Näiden sanojen jälkeen Niketa katosikin ovesta ja palasi hetken päästä takaisin pyöreä oksista rakennettu härpäke kädessään, jossa oli höyheniä sekä muita koristeita ja kaikki ne oli punottu naruilla yhteen. Jack katsoi sitä pitkään. Toimisiko muka tuo? Tosin mitä hän oli epäilemään kun oleskeli elävän talon sisällä.
"Voisin.. myös ottaa sitä lämmintämaitoa." Jack pyysi ehkä hieman vihjaavan oloisesti. Siitä oli kauan kun joku oli ollut ystävällinen hänelle ja suostu edes näkemään sääliä häntä kohtaan. Joku jolle voisi ehkä kertoa murheista.. Ehkä se oli liian aikaista? Aurinko ei ollut vielä edes noussut ja Niketalla oli varmasti paljon muitakin asiakkaita hoidettava kuin hän. Ehkä naisella ei ollut aikaa, tai oikeaa mielenkiintoa siihen. Jack näpräsi käsissään hajamielisesti peittoa ja vielä ennenkuin Niketa oli ehtinyt poistumaan ovesta ainakaan kokonaan Jack katsoi tuota ja avasi suunsa.
"Tiedän, että on aikaista, mutta olisiko teillä aikaa? ..Vaikka myöhemmin?"
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti To Heinä 19, 2018 11:42

Re: Matkaaja yksinäinen || Cardea

Niketa hymyili pienesti Jackin myöntäessä, että todellakin joi toisinaan itsensä humalaan. ”Se tuntuu olevan muotia”, nainen totesi tuomitsematta laisinkaan. Hän oli nähnyt majatalossa paljon pahempiakin keinoja turruttaa omat tunteet. Hän ei kuitenkaan suvainnut aivan kaikkea mailleen ja yleensä nämä vieraat ymmärsivät jatkaa matkaansa melko pian. ”Ei se ainakaan voi sinua satuttaa”, noita sanoi rohkaisevasti ja kipitti käytävään. Hän ei viitsinyt laittaa Satamaa ojentamaan kaikkea käteensä kun Jack ei tuntenut oloaan kovin mukavaksi taikuuden lähellä. Hän laski hiljalleen kolmeenkymmeneen ja astui takaisin. 

”Se ei näytä kummoiselta, mutta kuulemma toimii. Minä en osaa tällaista taikuutta laisinkaan. Se on käsittääkseni hurjan haastavaa. Unet kun ovat… noh hyvin syvällä meidän sisällämme. Onneksi minä en ole ikinä tarvinnut näitä, mutta vierailleni ne ovat olleet kuulemma usein avuksi”, Niketa kertoi asetellessaan siepparin sängyn päätyyn ilmestyneeseen naulaan. Hän nojautui kauemmas ja suoristi kapinetta hieman ennen kuin oli tyytyväinen. ”Noin…” hän hymyili tyytyväisesti. ”Lämmintä maitoakin? Mh… Eiköhän se järjesty”, Niketa virnisti ja sulki pieneksi hetkeksi silmänsä. Keittiössä maito tuli esiin komerosta ja kaatui kahteen kuppiin, jotka Satama toi sisälleen. Se lämmitti ne hetkessä ja Niketa kipitti hakemaan ne jälleen ovelta.

”Aikaa? Tottakai minulla on, nyt sekä myöhemmin. Minä en onneksi ole sidottu moppaamaan lattioita, vaikka toisinaan teen sitäkin. Keittiössä olen lähes hyödytön. Onneksi löysin hyvän kokin! Minä olisin vararikossa ilman häntä! Kukaan ei halua olla majatalossa, jossa ruoka on kamalaa”, Niketa sanoi ojentaen toisen kupeista Jackille. ”Hunajaa?” Noita kysyi kaivaen pienen purkin taskustaan. Se ei ollut siellä hetki sitten, mutta miehen ei tarvinnut tietää sitä. Niketa laittoi omaansa kunnon lusikallisen. Hänestä tuntui, että mies ei aivan vielä halunnut olla yksin ja siksi istuutui tuolille kaikessa rauhassa. Jack puhuisi, jos haluaisi puhua tai sitten he joisivat maitonsa hiljaisuudessa ennen palaamista sänkyihin. Sekin toimisi Niketalle vallan mainiosti, vaikka hän pian hakeutuisikin kahvia kohden.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4002

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Heinä 20, 2018 6:08

Re: Matkaaja yksinäinen || Cardea

Miehen kasvoille kiipesi väkisinkin pieni hymy kun Niketa jaksoi huolehtia hänen peräänsä ja vakuutti, että tuo oksista ja sulista tehty härpäke tulisi toimimaan. Niketa selittelikin, että taikuus jota tässä käytettiin olisi poissa majatalon emännän osaamis alueelta, mutta tehtävänsä tämä kapistus hoitaisi hyvin. Jack ei osannut samaistua millään tasolla kun puhuttiin taikuudesta, mutta hänen olisi vain luotettava Niketan sanoihin. Tähän asti noita ei ollut kuitenkaan valehdellut. Ei hän vielä ainakaan ollut löytänyt itseään porisemassa padasta vihannesten kanssa.
Niketa ripusti unisiepparin Jackin pään yläpuolelle sängyn päätyyn miehen valvovan silmän alla ja lähti sittemmin hakemaan miehen pyytämää maitoa. Maidon hankinta ei kestänyt turhan kauaa ja nopeasti Niketa oli jälleen takaisin. Jack ei aikonut edes ihmetellä naisen ripeyttä puuhissaan, sillä hän tiesi tuon jo valmiiksi olevan noita ja talo oli elävä. Taikuutta kaikki, mitään muuta hänen ei tarvitsisi tietää.
"Se on totta." Jack hymähti pienesti Niketan puheille, että ilman hyvää ruokaa majatalo tuskin tulisi koskaan menestymään. Se ajaisi hyvin nopeasti asiakkaat pois. Jackista oli myös mukava kuulla, että Niketa olisi valmis kuluttamaan aikaansa häneen.

Jack otti vastaan Niketan ojentaman lämpimänmaidon, jonka kupin ympäristö tuntui mukavan lämpimältä kädessä. Hunajaa Niketa olikin jo ehdottamassa ja hymähtäen mies ojensi kuppinsa naisen suuntan antaen tuon laittaa hunajaa juomaansa. Jack veti mukin luoksensa syliinsä ja sekoitteli hunajaa lusikalla hiljaisuudessa, kun Niketa istuuntui siihen vierelle oman juomansa. Jack tuntu keräävään itseään pienen hetken ajan ja puristikin kevyesti kädessään olevaa maitomukia.
"Tiedän.. että tämä tulee hieman nopeasti." Jack sanoi ääni hieman haparoiden. "Mutta vaikutatte henkilöltä, jolle voisin tämän kertoa." Jack jatkoi katsoen nyt Niketaan ainoalla silmällään ja haki hieman itseään kokoon.
"Kerroin teille jo ihmissusista, jotka jahtaavat minua.. se ei ole ainoa syy miksi olen nyt tässä." Jack aloitti avautumisen ja jatkoi muistellen hetken tapahtumia, jotka olivat johtaneet toiseen. "Minulla oli vaimo, Liluth, johon eräs kreivi iski silmänsä.. Yritin saada häntä takaisin puhumalla, mutta hän ei luovuttanut naistani, joten käännyin vanhan tuttuni puoleen. Ihmissusi lauman johtajaan, joiden kanssa minulla oli jo valmiiksi kaunaa, mutta uskoin hänen olevan ainoa joka kykenisi auttamaan." Jack aloitti muistellen tapahtumia ja miehen äänestä kuuli, ettei kertominen ollut missään vaiheessa helppoa. Se sattui kuin kuuma veitsi haavassa.
"Vastapalvelukseksi avusta hän halusi, että hakisin hänen poikansa Mannasses saarilta, koska tunsin kasvatti äidin. Yritin siepata ensin poikaa, mutta epäonnistuin ja selonteon jälkeen pojan kasvattiäiti lähti mukaani hakemaan Liluthia."
"Palasimme ja kaikki oli toistaiseksi mennyt hyvin, alfa hukka oli hoitanut tehtävänsä ja hakenut Liluthin takaisin, mutta hänen poikansa ei enään halunnut palata isänsä luokse. Alfa susi hermostui ja... ja.. katkaisi Liluthin niskat silmieni alla." Jackin ääni murtui ja aikuisen miehen ainosta silmästä alkoi valumaan kyynel, joka valui pitkin poskea ja tippui sitten peitolle.
"Se kaikki.. oli minun syytäni." Jack itki upottaen kasvonsa toisen kätensä taakse samalla kun maitomuki oli yhä toisessa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Heinä 20, 2018 9:31

Re: Matkaaja yksinäinen || Cardea

Niketa annosteli hunajaa Jackille melko höllästi ja sekoitti myös hetken. Kun hän oli istunut ja kertonut, että olisi kyllä valmis lainaamaan kuuntelevaa korvaansa, hän odotti. Hän nyökkäsi vain ja hymyili ihmissusien kohdalla. Hän piti kasvonsa rohkaisevina, mutta muuten lähes ilmeettömänä. Oli parempi, ettei jack tuntisi oloaan painostetuksi. Välittömästi, kun mies sanoi tällä olleen vaimo paha aavistus hiipi Niketan selkää pitkin. Kukaan ei puhunut puolisostaan menneessä muodossa, jos mahdollista. Eikä hän uskonut pariskunnan eronneen, sillä ei se muuten välttämättä painaisi tällä tavoin Jackia. Hän ei näyttänyt kuitenkaan huoltaan vaan siemaisi maitoaan.

Oli vaikeaa kuunnella vieraan surullista ääntä. Satama reagoi siihen pehmentämällä huoneen ilmaa kevyesti. Sitä ei varsinaisesti voinut tuntea, mutta aivan kuin joku olisi koko ajan ollut lähellä tukemassa. Lopulta kun Jack oli kertonut tarinansa, hän itkien kertoi kaiken olevan hänen syytään. Niketa laski oman kätensä lempeästi miehen olalle. Hän päästi pieniä lohduttavia ääniä hieroessaan miehen selkää. ”Otan osaa, Jack”, hän sanoi hiljaa. Suru ei ollut tuntematon käsite Niketalle, mutta hän ei ikinä ollut syyttänyt itseään yhdestäkään perheen jäsenen menetyksestä. ”Tule”, noita sanoi ja laski oman mukinsa maahan ottaen miehen kädestä toisen ja vetäen hellästi lähelleen kuin pienen pojan. Hän halusi tarjota lohtua. Hän halusi paijata hiuksia, hieroa selkää ja antaa miehen vain itkeä. Ei hän voinut edes tehdä muuta. Satama luovutti sisältään kunnollisen nenäliinan, jonka pieni oksa laski Jackin syliin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4002

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Syys 13, 2018 6:45

Re: Matkaaja yksinäinen || Cardea

Jack ei voinut sille mitään kun kyyneleet lähtivät valumaan miehen ainosta silmästä ja mies itki kuin pieni lapsi vasten Niketaa, naisen vastaessa parhaansa mukaan miehen suruun. Vaikka Jackin olemus oli jättäytynyt taakse ihmismäisyydestä ja mies esitti usein kovempaa kuin oli, niin hänkin oli ihminen joka pystyi tuntemaan surua. Surua ja tuskaa, jota mies oli pitänyt sisällään jo useamman vuoden ajan. Ei pelkästään Liluthin menettämistä vaan sen, ettei miehellä ollut olemassa olevia sukulaisia ja hän oli vastoin tahtoaan kaukana kotimaastaan ja nyt tuntui ettei hänellä ollut ystäviäkään joihin olisi voinut tukeutua. Haul oli jättänyt hänet tapahtuneen jälkeen.. ja kaikki muutkin. Hän oli yksin.
Paitsi nyt, kun Niketa halasi miestä ja lohdutti sen mitä pystyi ja se riitti hyvin. Jack havahtui syliinsä tiputettuun nenäliinaan ja ehti näkemään kuinka nopeasti pieni puinen oksa katosi takaisin talon syvyyksiin. Jack hymähti ja otti sylistään nenäliinan käteensä.

"A-anteeksi.. itken kuin pikkutyttö." Jack aloitti äkisti pahoittelemaan ja tajusi juuri menettäneensä sen miehisen ylpeutensä naisen edessä. Pyyhkien kyyneleensä majatalon antamaan nenäliinaan samalla kun hieman irtautui Niketasta. Jack laski katseensa lattiaan ja mies näytti murtuneelta ja elämänsä luovuttaneelta, vaikka mies yrittikin esittää kovaa.
"Voinko.. jäädä tänne muutamaksi viikoksi?" Jack kysyi hieman ääni väristen samalla kun otti varovasti teetä hieman värisevillä kädellä. "Voisin tehdä töitä.. jahka paranen." Jack ehdotti laskien teen syliinsä käsiä lämmittämään. Jack ei tiennyt mitä hän tekisi nyt.. helpoin tapa olisi ollut vain hirttäytyä katosta, mutta kaikki halusivat hänen elävän. Miksi.. Jack ei tiennyt. Tällä hetkellä mies ei nähnyt elämässää arvoa kun se arvokkain oli kuollut.

// Äääääh, anteeksi että tässä on kestänyt! //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia