Tutustumista ja linnan elämää


Palvelijoidentilat sijaitsevat sotilastuvan lähettyvillä. Palvelijoidentiloihin kuuluu niin makuuhuoneet, taukotilat, kyökit, sivukäytävät, peseytymistilat kuin myös ruokailutilat. Palvelijoiden olosta on pyritty tekemään mahdollisimman mukavaa, jotta nuo jaksaisivat pitää vaadittua tasoa yllä siniveristen sitä vaatiessa. Ylempiarvoistenpalvelijoiden tilat ovat erikseen, mitä alempiarvoisten. Orjat eivät täällä kuitenkaan majaile.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 21, 2018 5:16

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Arathet hymähti pienesti puoliverisen kommentoidessa lahjusten kyllä kelpaavan. Kukapa nyt ei olisi valmis ottamaan vastaan ilmaista tavaraa? Toisaalta, siinä tuli vastaan moraalinen kysymys, mutta näissä piireissä oli parempi vain ottaa se lahjus vastaan — oli se sitten kuinka suuri tai pieni — kuin kieltäytyä.
"Kuten haluat. Ei meillä kiire ole", Neuvonantaja vastasi, Darionin tuumiessa vaihtavansa ylleen jotain hieman parempaa. Ehkä se tosiaan oli hyvä ajatus, hovissa kun ei kannattanut liikkua ihan missä tahansa koltuissa. Joku siitä ottaisi aina itseensä, jos joku ei viitsinyt panostaa vaatetukseensa, vaikka olisikin kävelemässä käytävän toiselta ovelta toiselle ja sen verran liikkuisi yleisillä alueilla.
Arathet odotteli rauhassa, että Darion saisi ylleen mieleisensä vaatteet. Ja kun puoliverinen viimein oli valmis, ilmoitti tuo siitä. Haltia nyökkäsi hymyillen, lähtien sitten näyttämään tietä kohden suurinta puutarhaa, jota asuttivat myös jos jonkinmoiset eläimet. Lähinnä linnut, mutta kyllä sieltä muitakin otuksia löytyi.

"Eihän sinulla ole ollut... Vaikeuksia eläinten seurassa?", Arathet aloitti, kaksikon kävellessä pikkuhiljaa vilkkaammiksi käyviä käytäviä pitkin. Väki oli jo hereillä ja työntouhussa, eikä tähän aikaan voinut olla näkemättä yhtä jos toistakin kasvoa käytävillä. Ellei sitten mennyt salakäytäviä pitkin.
"Tarkoitan siis, kun olet puoliksi demoni. Eläimet joskus karttavat ja pelkäävät demoneita, ainakin tietynlaisia, ymmärtääkseni? Haluan tietenkin näyttää sinulle suurimman puutarhan, mutta jos on pelko, että aiheuttaisit harvinaiselle eläinparalle sydänkohtauksen, meidän pitää harkita uudestaan, voimmeko siellä poiketa", Haltia selitti itsensä ja kysymyksensä paremmin, nyt kun tuli tosiaan se pieni seikka mieleen. Kyllähän puutarhoissa oli vieraillut jos jonkinnäköisiä henkilöitä, mutta demoneita ei varsinaisesti, ei ainakaan Arathetin tietääkseen. Mutta Darion oli puolidemoni, joten tuskin tuo niin paljon eläimiä pelotti, jos lainkaan?
Ei hän sitä tiennyt, sen takia kysyikin. Eri asia oli, tiesikö Darionkaan sen paremmin läsnäolonsa vaikutuksista eläimiin. Tosin, ei Darion tyhmä ollut, mikäli eläimet karttoivat tummahipiää, kaiketi tuo olisi siitä jo maininnut.

Matka kuitenkin jatkui siinä samalla, Arathetin nyökkäillen tervehdyksiä niille vastaantulijoille, jotka neuvonantajaa ja hänen mukana kulkevaa taiteilijaa halusivat tervehtiä. Sen pahemmin ei kuitenkaan kenellekään jääty juttelemaan, sillä Arathet ei nyt halunnut turhanpäiväisiä löpistä ihan jokaisen kanssa. Onneksi kenelläkään vastaantulevalla ei varsinaisesti ollut oikeutta pysäyttää ja vaatia aikaa itse neuvonantajalta.
Viimein he saapuivat suuremmalle käytävälle, jonka päässä näkyi suuret, valkokarmiset, koristeelliset lasiovet. Ovien takaa saattoi erottaa viherkasvustoa ja mitä lähemmäksi he kävelivät niitä ovia, sitä paremmin alkoi käytävälle kantautumaan lintujen laulua.


// :DDDD Ai kamala. No ei sillä, ittelläkin iski ties mitä irl menoja ja sitten final fantasy xiv yllätti läsnäolollaan. Mutta josko taas tästä aktivoituis ja toivottavasti sais pidettyy sen aktiivisuuden yllä... Also mä en tiedä haluanko sun vääntämiä nakkisämpylöitä :D Mut sitä pehmistä voin ottaa //
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1100

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ma Kesä 11, 2018 5:35

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Oli hyvä lopultakin päästä vähän liikkeelle, kenties saada uusia inspiraatioita ja ehkä tavata uusia tuttavuuksia. Tai no, jälkimmäiseen Darion ei luottanut ihan niin paljon, mutta kuitenkin. Olisi hienoa vähän nähdä muitakin, kenties sitä voisi oppia jotain. Joskus Darion oli saanut kuulla, että hänestä olisi tullut hyvä vakooja. Hän ei vaikuttanut sellaiselta, joka puuttuisi hirveästi muiden elämään, mutta muisti yleensä kuulemansa ja näkemänsä asiat niin hyvin, että oikeissa käsissä tiedot voisivat olla jonkin arvoiset. Mutta ei puolidemonista sellaiseen ollut, hänen moraalinsa tulisi vastaan. Moraali ei yleensä ollut tuttu käsite demoneille, joten oli oletettavaa, että se tuli isän puolelta. Sikäli mikäli nyt aina ihmisilläkään moraalia oli. No, oli kuinka tahansa, Darion ei ollut etsimässä harmeja, joten hän ei halunnut liiaksi kuulla, ja muistaa, muiden salaisia asioita. Ihan vain tavata muita, ystävällisissä merkeissä.

Käytävillä tulivat vastaan jo ensimmäiset merkit siitä, että paikka tosiaan oli hyvin eloisa. Eri asteisia palvelijoita, eri kategorioista ja tehtävistä. Darion ei yleisemmin arvuutellut kenenkään verenperintöä, mutta saattoi olettaa kenties suurimman osan olevan haltioita. Kun Arathet tervehti heitä, niin teki myös Darion, tosin pienellä viiveellä. Hänestä oli mukava ajatella, että edes osa tervehdyksistä takaisin koski Arathetin lisäksi myös häntä.
"Vaikeuksia? Eipä oikeastaan. On totta, että eläimet reagoivat suurimpaan osaan demoneista, mutta oma epäilykseni on, että niiden pitää huomata demonin olevan... miten sen nyt sanoisi... alfa. Laumanjohtaja. Minä en ole tarpeeksi demoni ja johtaja, jotta eläimet pelkäisivät. Kissaeläimet tosin pitävät minusta paljon, oli niiden koko tai rotu mikä tahansa. Mutta toisaalta, jostain syystä koirat eivät niinkään. Eivät ne kimppuun käy, mutta murisevat usein. En tiedä miksi. Hevoset eivät yleensä tunnu välittävän, aluksi ehkä ovat vähän varuillaan, mutteivät pitkään ja linnut... no... ne tuntuvat pitävän äänestäni."
Jotkut demonit kenties saattoivat kommunikoida eläinten kanssa, melkein kuin puhua, mutta Darion ei sitä hallinnut. Sen sijaan hän vaistomaisesti kyllä luki hyvin eläinten kehonkieltä ja osasi vastata siihen suurimmassa osassa tapauksia.

Aika pian he myös saisivat kunnolla tietää, mitä mieltä puutarhan eläimet olisivat puolidemonista. Darion huomasi jo pitkältä lasiovet ja niiden takana olevat, rehevät kasvit sekä niiden seasta lintujen viserryksen. Hetkessä puolidemoni valpastui, ja hänen silmän mustuaiset kaventuivat asteen, samalla tavalla, mitä kissojen silmät. Darion kallisteli päätään, yrittäen kuulla lintujen äänet juuri oikeasta kulmasta, jotta se olisi täydellinen. Hän ei tuntenut lintuja sen kummemmin, ei lajeja tai rotuja, mutta äänet hän tunnisti hyvin. Nämä olivat uusia, Darion ei voinut väittää kuulleensa aikaisemmin kyseisten eläinten ääniä.
"Ne kuulostavat kauniilta."
Darion pysähtyi hetkeksi lasiovien äärelle.
"Kummallista. Nuo laulavat linnut ovat todennäköisesti kaikki uroksia. Ne kertovat olevansa voimissaan ja käyvät, niin sanotusti, sotaa laululla. Ja miltei kaikki, niin ihmiset kuin haltiat kuin kaikki muutkin, pitävät sitä kauniina. Minun täytyy tunnustaan, että löydän asiasta jokseenkin huvittavia piirteitä. Linnut taitavat olla ainoa ryhmä, joissa reviirikiistat ja erimielisyydet ratkaistaan taiteella."
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Edellinen

Paluu Palvelijoidentilat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia