Tutustumista ja linnan elämää


Palvelijoidentilat sijaitsevat sotilastuvan lähettyvillä. Palvelijoidentiloihin kuuluu niin makuuhuoneet, taukotilat, kyökit, sivukäytävät, peseytymistilat kuin myös ruokailutilat. Palvelijoiden olosta on pyritty tekemään mahdollisimman mukavaa, jotta nuo jaksaisivat pitää vaadittua tasoa yllä siniveristen sitä vaatiessa. Ylempiarvoistenpalvelijoiden tilat ovat erikseen, mitä alempiarvoisten. Orjat eivät täällä kuitenkaan majaile.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13928

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 21, 2018 5:16

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Arathet hymähti pienesti puoliverisen kommentoidessa lahjusten kyllä kelpaavan. Kukapa nyt ei olisi valmis ottamaan vastaan ilmaista tavaraa? Toisaalta, siinä tuli vastaan moraalinen kysymys, mutta näissä piireissä oli parempi vain ottaa se lahjus vastaan — oli se sitten kuinka suuri tai pieni — kuin kieltäytyä.
"Kuten haluat. Ei meillä kiire ole", Neuvonantaja vastasi, Darionin tuumiessa vaihtavansa ylleen jotain hieman parempaa. Ehkä se tosiaan oli hyvä ajatus, hovissa kun ei kannattanut liikkua ihan missä tahansa koltuissa. Joku siitä ottaisi aina itseensä, jos joku ei viitsinyt panostaa vaatetukseensa, vaikka olisikin kävelemässä käytävän toiselta ovelta toiselle ja sen verran liikkuisi yleisillä alueilla.
Arathet odotteli rauhassa, että Darion saisi ylleen mieleisensä vaatteet. Ja kun puoliverinen viimein oli valmis, ilmoitti tuo siitä. Haltia nyökkäsi hymyillen, lähtien sitten näyttämään tietä kohden suurinta puutarhaa, jota asuttivat myös jos jonkinmoiset eläimet. Lähinnä linnut, mutta kyllä sieltä muitakin otuksia löytyi.

"Eihän sinulla ole ollut... Vaikeuksia eläinten seurassa?", Arathet aloitti, kaksikon kävellessä pikkuhiljaa vilkkaammiksi käyviä käytäviä pitkin. Väki oli jo hereillä ja työntouhussa, eikä tähän aikaan voinut olla näkemättä yhtä jos toistakin kasvoa käytävillä. Ellei sitten mennyt salakäytäviä pitkin.
"Tarkoitan siis, kun olet puoliksi demoni. Eläimet joskus karttavat ja pelkäävät demoneita, ainakin tietynlaisia, ymmärtääkseni? Haluan tietenkin näyttää sinulle suurimman puutarhan, mutta jos on pelko, että aiheuttaisit harvinaiselle eläinparalle sydänkohtauksen, meidän pitää harkita uudestaan, voimmeko siellä poiketa", Haltia selitti itsensä ja kysymyksensä paremmin, nyt kun tuli tosiaan se pieni seikka mieleen. Kyllähän puutarhoissa oli vieraillut jos jonkinnäköisiä henkilöitä, mutta demoneita ei varsinaisesti, ei ainakaan Arathetin tietääkseen. Mutta Darion oli puolidemoni, joten tuskin tuo niin paljon eläimiä pelotti, jos lainkaan?
Ei hän sitä tiennyt, sen takia kysyikin. Eri asia oli, tiesikö Darionkaan sen paremmin läsnäolonsa vaikutuksista eläimiin. Tosin, ei Darion tyhmä ollut, mikäli eläimet karttoivat tummahipiää, kaiketi tuo olisi siitä jo maininnut.

Matka kuitenkin jatkui siinä samalla, Arathetin nyökkäillen tervehdyksiä niille vastaantulijoille, jotka neuvonantajaa ja hänen mukana kulkevaa taiteilijaa halusivat tervehtiä. Sen pahemmin ei kuitenkaan kenellekään jääty juttelemaan, sillä Arathet ei nyt halunnut turhanpäiväisiä löpistä ihan jokaisen kanssa. Onneksi kenelläkään vastaantulevalla ei varsinaisesti ollut oikeutta pysäyttää ja vaatia aikaa itse neuvonantajalta.
Viimein he saapuivat suuremmalle käytävälle, jonka päässä näkyi suuret, valkokarmiset, koristeelliset lasiovet. Ovien takaa saattoi erottaa viherkasvustoa ja mitä lähemmäksi he kävelivät niitä ovia, sitä paremmin alkoi käytävälle kantautumaan lintujen laulua.


// :DDDD Ai kamala. No ei sillä, ittelläkin iski ties mitä irl menoja ja sitten final fantasy xiv yllätti läsnäolollaan. Mutta josko taas tästä aktivoituis ja toivottavasti sais pidettyy sen aktiivisuuden yllä... Also mä en tiedä haluanko sun vääntämiä nakkisämpylöitä :D Mut sitä pehmistä voin ottaa //
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1107

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ma Kesä 11, 2018 5:35

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Oli hyvä lopultakin päästä vähän liikkeelle, kenties saada uusia inspiraatioita ja ehkä tavata uusia tuttavuuksia. Tai no, jälkimmäiseen Darion ei luottanut ihan niin paljon, mutta kuitenkin. Olisi hienoa vähän nähdä muitakin, kenties sitä voisi oppia jotain. Joskus Darion oli saanut kuulla, että hänestä olisi tullut hyvä vakooja. Hän ei vaikuttanut sellaiselta, joka puuttuisi hirveästi muiden elämään, mutta muisti yleensä kuulemansa ja näkemänsä asiat niin hyvin, että oikeissa käsissä tiedot voisivat olla jonkin arvoiset. Mutta ei puolidemonista sellaiseen ollut, hänen moraalinsa tulisi vastaan. Moraali ei yleensä ollut tuttu käsite demoneille, joten oli oletettavaa, että se tuli isän puolelta. Sikäli mikäli nyt aina ihmisilläkään moraalia oli. No, oli kuinka tahansa, Darion ei ollut etsimässä harmeja, joten hän ei halunnut liiaksi kuulla, ja muistaa, muiden salaisia asioita. Ihan vain tavata muita, ystävällisissä merkeissä.

Käytävillä tulivat vastaan jo ensimmäiset merkit siitä, että paikka tosiaan oli hyvin eloisa. Eri asteisia palvelijoita, eri kategorioista ja tehtävistä. Darion ei yleisemmin arvuutellut kenenkään verenperintöä, mutta saattoi olettaa kenties suurimman osan olevan haltioita. Kun Arathet tervehti heitä, niin teki myös Darion, tosin pienellä viiveellä. Hänestä oli mukava ajatella, että edes osa tervehdyksistä takaisin koski Arathetin lisäksi myös häntä.
"Vaikeuksia? Eipä oikeastaan. On totta, että eläimet reagoivat suurimpaan osaan demoneista, mutta oma epäilykseni on, että niiden pitää huomata demonin olevan... miten sen nyt sanoisi... alfa. Laumanjohtaja. Minä en ole tarpeeksi demoni ja johtaja, jotta eläimet pelkäisivät. Kissaeläimet tosin pitävät minusta paljon, oli niiden koko tai rotu mikä tahansa. Mutta toisaalta, jostain syystä koirat eivät niinkään. Eivät ne kimppuun käy, mutta murisevat usein. En tiedä miksi. Hevoset eivät yleensä tunnu välittävän, aluksi ehkä ovat vähän varuillaan, mutteivät pitkään ja linnut... no... ne tuntuvat pitävän äänestäni."
Jotkut demonit kenties saattoivat kommunikoida eläinten kanssa, melkein kuin puhua, mutta Darion ei sitä hallinnut. Sen sijaan hän vaistomaisesti kyllä luki hyvin eläinten kehonkieltä ja osasi vastata siihen suurimmassa osassa tapauksia.

Aika pian he myös saisivat kunnolla tietää, mitä mieltä puutarhan eläimet olisivat puolidemonista. Darion huomasi jo pitkältä lasiovet ja niiden takana olevat, rehevät kasvit sekä niiden seasta lintujen viserryksen. Hetkessä puolidemoni valpastui, ja hänen silmän mustuaiset kaventuivat asteen, samalla tavalla, mitä kissojen silmät. Darion kallisteli päätään, yrittäen kuulla lintujen äänet juuri oikeasta kulmasta, jotta se olisi täydellinen. Hän ei tuntenut lintuja sen kummemmin, ei lajeja tai rotuja, mutta äänet hän tunnisti hyvin. Nämä olivat uusia, Darion ei voinut väittää kuulleensa aikaisemmin kyseisten eläinten ääniä.
"Ne kuulostavat kauniilta."
Darion pysähtyi hetkeksi lasiovien äärelle.
"Kummallista. Nuo laulavat linnut ovat todennäköisesti kaikki uroksia. Ne kertovat olevansa voimissaan ja käyvät, niin sanotusti, sotaa laululla. Ja miltei kaikki, niin ihmiset kuin haltiat kuin kaikki muutkin, pitävät sitä kauniina. Minun täytyy tunnustaan, että löydän asiasta jokseenkin huvittavia piirteitä. Linnut taitavat olla ainoa ryhmä, joissa reviirikiistat ja erimielisyydet ratkaistaan taiteella."
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13928

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 09, 2018 9:47

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Darionista ei olisi haittaa eläimille, tai näin demoni kertoi. Kertomansa mukaan tummahipiä ei katsonut olevansa tarpeeksi "alfa" jotta eläimet olisivat reagoineet häneen negatiivisesti. Paitsi ehkä koirat, jostain syystä. Arathet hymähti pienesti samalla nyökäten, voimatta oikeastaan sanoa mitään aiheeseen. Hän tiesi vain, että jotkut demonit läsnäolollaan tai aurallaan aiheuttivat ahdistusta ja jopa paniikkia joissakin eläimissä. Sillä hän halusi asian varmistaa, siinähän olisi selittämistä eläintenhoitajalle ja itse kuninkaalle, kun puolet linnuista olisi yllättäen slaagin saanut. Tosin, ei Darion ollut lähellekään pelottavin tapaus, joka puutarhassa olisi vieraillut.

Puoliverisen kommentoidessa lintujen laulua, hymähti haltia jälleen.
"Mielenkiintoista kuunneltavaa ainakin", Arathet kommentoi, ennen kuin Darion äityi puhumaan siitä, kuinka linnut kävivät sotaa laulullaan. Tottahan se oli ja harva sitä ymmärsi, yleensä vain tyytyen kuuntelemaan lintujen laulua ja ihailemaan niiden sulosointuja, miettimättä sen kummemmin, miksi nuo edes lauloivat.
"Tunsin erään rouvan, joka rakasti lintujen laulua yli kaiken", Haltia aloitti, samalla kun puutarhan oven kävi avaamaan ja antoi Darionin astua sisään, "Joten hän hankki itselleen linnun. Aina yhden kerrallaan. Ja kun se ei laulanutkaan, syötti rouva linnun kissalleen".
"On surullista, että jotkut näkevät luontokappaleet vain hyödykkeinä ja hupina"
, Arathet huokaisi, katseen kiertäen nyt puutarhassa, jonka linnut kävivät tutkailemaan paikalle saapunutta parivaljakkoa uteliaina, muutaman pyrähtäen heti lähemmäs oksille ihmettelemään, elätellen toivoa siitä, että muukalaiset olivat tulleet heitä tänne ruokkimaan.
"Itse en telkeäisi lintua, edes pientä, häkkiin. En tiedä, mitä oikeastaan ajatella näistä puutarhoistakaan. Mutta sentään täällä ne saavat lentää vapaana ja toteuttaa itseään", haltia jatkoi, turkoosin katseen tarkkaillessa lähemmäs uskaltautuvia lintuja, "Ja niistä pidetään tietenkin hyvää huolta. Se kai lienee tärkein asia".
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1107

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Syys 11, 2018 9:35

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Darionin isoveli oli joskus sanonut, ettei sillä ollut mitään merkitystä, oliko ihminen, haltia vai jokin ihan muu olento, kaikki loppujen lopuksi ymmärsivät käsityksen johtajuudesta sekä siitä, että joku oli alfa. Monet muut olennot vain hyviä peittelemään alkukantaisia vaistojaan, vaikka olisivatkin sisimmässään vain eläimiä. "Jokainen olento ymmärtää voiman ja heikkouden vastakohdat, vaikka olisi miten sivistynyt, ja jokainen on valmis repimään toiselta kurkun auki, jos tarve vaatii" oli Dastan sanonut. Darion ei viitsinyt ottaa siihen mitään kantaa, hän kuitenkin oli käynyt keskustelun demonin kanssa, joka haastoi kenet tahansa pelkästään jo väärästä katseesta, ja jolle alfana olo merkitsi jatkuvaa voimannäyttöä. Se oli vähän kuin yrittäisi neuvotella ison kiven kanssa. Mutta sillä hetkellä Darion kieltämättä oli ihan tyytyväinen, ettei ollut johtaja-ainesta. Hän ei halunnut aiheuttaa mitään ongelmia puutarhan eläimiestölle.
"Pahinta, mitä voisin ehkä aiheuttaa näille linnuille, on pieni kriisi niiden taidoista houkutella kumppania. Jos alan laulamaan, ne voivat pitää minua haastajana."
Darion naurahti hiukan. Todennäköisesti tosin niin ei ollut tapahtumassa ihan heti.

Linnut olivat suhteellisen kesyjä ja rauhallisia, ne tulivat heti katsomaan, oliko tulijoilla jotain syötävää mukanaan. Darion ei ollut täysin varma, miten siihen pitäisi suhtautua. Toisaalta, oli mukavaa nähdä kauniit ja värikkäät linnut niin läheltä, mutta toisaalta, se ei tuntunut luontaiselta toiminnalta niille. Kenties Darion yliajatteli asiaa, mutta hän ei ollut varauksettoman tyytyväinen eläimiin häkeissä, edes isoissa sellaisissa. Mutta nähtävästi Darion ei ollut ajatustensa kanssa yksin, Arathetin sanoista päätellen.
"Yhden? Yksikään lintu ei laula yksin, miksi turhaan kuluttaa energiaa, jos kukaan ei ole kuulemassa."
Laulaminen, varsinkin pieneltä linnulta, vaati uskomattoman määrän voimaa. Se oli taidonnäyte hyvästä kunnosta, vähän kuten turnajaiset tai miekkataistelu, joten olisi hullua laulaa, ellei haastaja tai kumppani ollut paikalla.
"Se rouva ei ollut kovin fiksu."
Darion toivoi, ettei kyse ollut kuningattaresta. Puolidemoni ojensi pikkuisen kättään lähimmäksi uskaltautuvaa lintua kohti, vaikkei ollut varma, tulisiko se lähemmäs. Sai tulla, jos halusi.
"Se on. Tuskin mikään elävä olento olisi vapaaehtoisesti kenenkään hupina, jos saisi itse päättää."
Darion jätti sanomatta, että osittain se taisi päteä myös kaksijalkaisten maailmaan. Mitä korkeampi asema yksilöllä oli, sen enemmän hän saattoi kohdella myös ympärillään olevia tovereitaan hyödykkeenä ja hupina.
"En pidä häkeistä, tuskin kukaan tai mikään pitää. Mutta... no, kieltämättä tämä puutarha on miellyttävä, näin lintujen näkökulmasta, uskoisin. Ainakin ne laulavat."
Puolidemoni katsoi vielä, tulisiko lintu lähemmäs, ja hymähti vähän.
"Olen joskus kuullut joskus juoruja, että kuninkaallisten parissa heidän eläimistään huolehditaan paremmin kuin osasta palvelijoista. Mahtaako se pitää paikkansa?"
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13928

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 22, 2018 8:50

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Yhden? Siihen hämmästelevään kysymykseen nyökättiin myöntävästi, Darionin äityen toteamaan ääneen, ettei mikään lintu yksin laulanut. Siitä Arathet ei ollut aivan varma, hän ei tiennyt niin paljoa lintulajeista, että olisi voinut sata varmasti sanoa samoin. Kenties jotkut maagisemmat, enemmän inhimillisemmät lintulajit lauloivatkin vain ilokseen tai käskettäessä, jos koulutettuja olivat? Ehkä hänen pitäisi tutustua asiaan — toisaalta, ei hänellä tainnut olla aikaa sellaiseen, vaikka mielenkiintoa olisi riittänyt.
"Ei ollut ei", Haltia naurahti puoliverisen todetessa, ettei tarinan rouva ollut kovin fiksu. Jos kyseisellä rouvalla olisi ollut edes hitusen enemmän järkeä kaalissaan, olisi tuo varmasti perehtynyt lintuihin enemmän ja kysellyt asiantuntijoilta, miten saada lintu laulamaan. Harmi, että jotkut ylemmänkastin kansalaiset kuitenkin luovuttivat heti, kun heidän käskyjä ei toteltu tai kaikki ei mennyt heidän mielensä mukaan ja sitten etsittiin syyllinen, jota rangaista — tässä tapauksessa se lintu, joka ei laulanut.

"Uskon niin myös", Neuvonantaja jatkoi, vilkaisten Darioniin, tuon todetessa, että tuskin mikään elävä olento halusi vapaaehtoisesti kenenkään hupina olla. Ymmärsiköhän Darion olevansa pian samanlaisessa asemassa itse, ellei ymmärtäisi poistua hovin piireistä, ennen kuin se veisi mukanaan?
"Ainakin ne laulavat", toistettiin tummahipiän perässä, "Olen nähnyt surkeampiakin asuinsijoja lentäville olennoille. Varmasti nämäkin linnut olisivat ennemmin toteuttamassa itseään vapaana luonnossa, mutta sentään niitä ei kaltoin kohdella. Ne saavat kuluttaa päivänsä lentäen vapaana ja ruokaa niillä riittää... Voisi siis sanoa, ettei niillä ole 'valittamisen varaa'... Mutta niinhän voisi sanoa monestakin tilanteesta...", haltia hymähti, viimeisimmät sanat lähinnä itsekseen mutisten, samalla kun seuraili, kuinka Darion koitti lintua houkutella lähemmäksi. Kyseinen lintu kallisteli pientä päätään nopein liikkein, lopulta lehahtaen puolidemonin kämmenelle, vain hetkeksi, ennen kuin pois räpiköi, huomatessaan ettei kämmenellä ollutkaan ruokaa piilossa.

Arathet katseli linnun perään hetken, ennen kuin vilkaisi nopeanterävästi Darioniin. Kasvoillaan neuvonantaja piti iloisenystävällisen ilmeen, huvittuneena naurahtaen puolidemonin kysymykselle, mutta turkoosista katseesta saattoi nähdä varoittavan sävyn.
"Ulkopuolisten juoruja sellaiset, Hänen Majesteettinsa on tarkka siitä, että palvelijansa voivat hyvin ja täten jaksavat tehdä työnsä vaaditulla tasolla", Yhä huvittuneena naurellen Arathet kertoi, "Voin näyttää sinulle palvelijoiden tiloja, jos haluat. Näet, millaista heidän arkensa on työn ohesta — osa tietenkin asuu ennemmin kotonaan ja saapuu linnalle vain töihin. Mutta palvelijat saavat esimerkiksi käyttää linnan kylpylää, silloin kun siellä ei ole muita. He saavat myös vierailla puutarhoissa ja kirjastossa halutessaan vapaa-ajallaan, kunhan eivät vain satu häiritsemään korkea-arvoisempia. Ja tietenkin heillä on vapaus lähteä asemastaan, jos niin haluavat, mutta kuka nyt hyväpalkkaisen aseman hovista haluaisi jättää?".
Voi kuinka Arathet olisi halunnut kertoa totuuden. Kertoa siitä, mitä palvelijoille, jotka tekivät jotain räikeästi väärin, saattoi pahimmillaan tapahtua. Puhumattakaan sitten kirjaimellisesti orjista, jotka hovissa toimittivat virkaa tai toista, varsinkin ne kuninkaan "Lemmikit". Mutta ei hän voinut, ei täällä, ei ääneen. Eikä hän liioin tohtinut telepaattisestikaan sitä kertoa. Joku saattoi aina kuunnella. Ja jos hän kertoisi Darionille, saattaisi puoliverinen joutua vaikeuksiin, eikä Art todellakaan halunnut sitä. Joskus oli parempi olla onnellisen tietämätön.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1107

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Loka 24, 2018 6:47

Re: Tutustumista ja linnan elämää

Tietenkään sitä ei voinut täysin tietää, mitä eläinten päissä liikkui, mutta Darion uskoi, ettei mikään eläin halunnut tehdä mitään turhaa. Kaikella oli jokin tarkoitus, jokin pointti, jotta se oli olemassa. Oli miten kaunista lintujen laulu tahansa, sitä oli vähän turha laulaa, jos ei ollut mitään syytä. Ei naarasta jota kutsua, tai urosta, jota pelotella. Mutta kaiketi sitä saattoi olettaa, ettei kaksijalkaisten elämä, kaiken kummallisuuden alla, ollut sen kummoisempaa. Darionin isoveljelläkin oli tapana yleensä tappaa joku toinen demoni, vain jos joku näki sen. Lisäsi arvostusta tai jotain sinne päin. Rehellisyyden nimissä, Darion ei ollut perillä tästä ajatusmallista, eikä halunnutkaan olla. Mutta kaikella oli silti pointtinsa. Darion hymähti vähän, linnun laskeutuessa hetkellisesti hänen kädelleen, mutta fiksuna olentona lensi tiehensä, kun hänellä ei ollut mitään ruokaa. Ymmärrettävää. Linnun mentyä, Darion vilkaisi nopeasti Arathetia. Jaa-a, mahtoikohan haltia puhua edelleen linnuista vai ylipäätänsä linnan palvelijoista ja elämästä? Yhtä kaikki, puolidemoni uskoi näkevänsä pienen yhtäläisyyden ja metaforan keskustelussa, oli se tarkoituksellista tai ei.
"Puolensa ja puolensa. Eläisikö vapaana ja taistella joka päivä, tietämättä löytääkö ruokaa ja kumppanin, vai eläisikö jonkun toisen lemmikkinä turvallisesti, mutta vailla päätösvaltaa mihin mennä ja mitä tehdä milloinkin? Mikä ikinä sattuukaan tekemään kenestäkin onnellisen."
Darion katsoi vielä lintua, joka oli käynyt hänen kädellään. Lintu viis veisasi huomiosta ja suki höyheniään.
"Mutta toisaalta, nämä ovat lintuja. En tiedä, ymmärtävätkö ne edes olevansa lemmikkejä."
Hetki sitten sulkiaan sukinut lintu lensi heidän ylitseen jonnekin kasvien sekaan piiloon. Ainakin se näytti onnelliselta linnulta, sikäli mikäli linnut erikseen olivat onnellisia tai onnettomia. Todennäköisesti mitä vähemmän ne tiesivät olevansa vankeja, sen parempi.

Vaikka Arathetin ilme oli huvittunut, hän onneksi ymmärsi puolidemonin sanat huumoriksi, niistä erottui myös jotain muuta, jotain hiukan...synkähköä? Kenties. Ainakin jotain, mikä sai Darionin jokseenkin epävarmaksi omista sanoistaan. Hän ei halunnut ongelmia kenellekään sanojensa takia, olivatpa ne huumoria tai eivät. Hän oli tarpeeksi fiksu pitääkseen mielipiteensä ominaan, varsinkin negatiiviset. Hän ei myöskään ollut liian naivi uskoakseen, että kaikki tässä paikassa oli täydellistä ja kimaltelevaa kultaa.
"Kateellista panettelua, olettaisin. Jos itsellään ei ole asiat hyvin, ei muillakaan saa olla."
Oli parempi pitää keskustelu hallitsijamyönteisenä, ihan varmuuden vuoksi.
"Mikäs siinä, haluaisin mielelläni tietää tästä paikasta kaiken mahdollisen, jos vain mahdollista. Ainakin kirjasto ja kylpylä kieltämättä houkuttelevat, ainakin jossain vaiheessa, nyt mieluummin tutustuisin puutarhaan. Oliko täällä muita eläimiä kuin lintuja"
Mitä tahansa näiden seinien sisällä tapahtuikaan kuninkaallisten ja palvelusväen kesken, oli ehkä turvallisempaa olla tietämättä siitä liikaa. Ainakaan ihan vielä. Vaikka Darion uskoi selviävänsä, hän ei halunnut ottaa selvää, miten pitkälle hänen onnensa kantaisi. Kuten linnut eivät tienneet olevansa lemmikkejä, toistaiseksi oli ehkä parempi, ettei Darion myöskään kysellyt ihan liikaa.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Edellinen

Paluu Palvelijoidentilat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia