Ilo tavata


Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Avatar

Monarkki

Viestit: 14056

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Kesä 06, 2019 10:51

Re: Ilo tavata

Siniverinen seurasi aatelista, astetta huolestuneemmin, kun Garrett tuntui eksyvän omiin maailmoihinsa hetkeksi. Ehkä puheenaihe oli sittenkin raskas kreiville, ainakin tiettyjen kysymysten suhteen. Henrystä tuntui jokseenkin pahalta, että hän oli lähtenyt paremmin asiasta kyselemään, mutta sentään kreivi ei suuttunut niistä kysymyksistä, mutta ei ilmeisesti mielellään muistellutkaan tiettyjä tapahtumia...
Suureksi Garrett kuitenkin kuvaili lohikäärmettä, Henryn vain hymähtäen pienesti, antaen kreiville oman aikansa palautua epämieluisista muistoista. Lopulta aateli kävi kertomaan, että oli lähinnä tarjonnut Oraakkelille kokemuksen, jonka peto itse oli halunnut, eikä toisin päin. Se kuulosti hassulta, jopa... epäilyttävältä. Tuskin niin voimallinen olento halusi vain huvikseen leikkiä kreivin ratsua? Jotain sillä täytyi olla mielessään, mutta se kai selviäisi vain itse oraakkelilta kysymällä.

Henry olisi voinut kyseenalaistaa Garrettin ja Oraakkelin touhut. Hän olisi voinut lähteä kyselemään, oliko kreivi nyt aivan varma, että oraakkelin kanssa "leikkiminen" oli fiksua. Tai että kannattiko siihen luottaa. Mutta niin Henry ei aikonut tehdä. Johan hän oli saanut kuulla niitä kysymyksiä Roswellin suhteen itse.
Joten sen sijaan, että olisi keskustelua ohjannut epämukaviin tunnelmiin, päätti Henry vaihtaa aihetta.
"No, kenties ei ole meidän tehtävämme ottaa selvää Lohikäärmeiden ajatuksenjuoksusta", Henry hymähti, kuppinsa nostaen huulilleen ja tyhjentäen sen viimeiset pisarat, "Ehkä pitäisi kysyä siltä itseltään. Mutta kerta se ei ole täällä, niin olkoot".
"Haluaisitteko näyttää minulle kartanoanne?", Siniverinen jatkoi, "Nyt kun tee on mukavasti lämmittänyt, niin pieni kävely ei tekisi pahaa pitkän istumisen jälkeen. Siitä on niin kauan, kun viimeksi vierailin Fortescuen kartanolla, etten muista kuin eteissalin... Ja sekin taisi silloin näyttää toisenlaiselta... Mitä nyt lapsen näkökulmasta muistelen".



Harmaa katse seuraili tarkasti, kun sarvipäinen kävi istahtamaan alas, samalla keittäjättärestä muistutellen. Eliitti hymähti pienesti, rouvalla kyllä oli paha tapa liioitella asioita, mutta jostain kumman syystä Fritz halusi uskoa vanhan naisen puhuvan totta, kun kyse oli demonin parjaamisesta.
"Hän kuulemma rikkoikin jo lempiluutansa sinua mätkiessään. Tai niin se Rouva väittää", Constantine murahti, samalla kun vilkaisi palvelijan puoleen, joka pyydetyt lasit ja juoman paikalle kävi kiikuttamaan. Palvelijaa kiitettiin nopealla nyökkäyksellä, eliitin hätyytellen tuon sitten pois paikalta. Palvelija poistui, ilmeisesti ihan mielellään, sulkien oven perässään, jättäen eliitin ja demonin kahden kesken. Tällaista tilannetta ei ollutkaan tullut vastaan...

"Olit sitten kuinka koulutettu tahansa, en jättäisi sinua vahtimatta. Henry ehkä luottaa sinuun, mutta minä en. Ties vaikka puheet siitä, että olet lumonnut pojan, pitäisivätkin paikkansa", Constantine jatkoi, samalla kun eliitin askel vei tuodun tarjottimen puoleen, kolossin käyden kaatamaan lasisesta pullosta runsaanpuoleiset paukut molempiin laseihin. Toinen laseista poimittiin hyppysiin, eliitin käyden istahtamaan alas nojatuoliin, vastakkaiselle puolelle matalaa kahvipöytää, mitä demoni istui.
"Miksi edes jäit hoviin? Kai sinäkin nyt tiedostat sen, että Henryllä olisi paljon helpompaa, jos sinä et toimittaisi Neuvonantajan virkaa".


// .... Kai ymmärrät, että se voi pistellä sisuskaluja nyt? //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1572

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Kesä 06, 2019 10:46

Re: Ilo tavata

Paluu normaaliin sai Garrettinkin piristymään, ryhdin noustessa ja katseen ollessa taas kunnolla tässä hetkessä. Jos oli yksi asia, mihin Nahorin kreivi oli panostanut, oli se isäntänä toimiminen! Kartanoaan hän oli näyttänyt monille vieraille ja se tuli jo niin itsestään! Sehän oli niin normaali osa kaikkia vierailuja!
"Totta kai! Teidän Majesteettinne," kreivin hihkaisu oli ehkä vähän turhankin innokas, jota tuo yritti hieman jälkikäteen peitellä. Palvelijat kuitenkin viitottiin luokse ja sanaakaan sanomatta Garrett nousi tuolistaan, palvelijan vetäessä sitä kauemmas automaattisesti. Kuningas tietenkin sai aivan samalaista kohtelua.

"Kartanoni ei ole mitään linnaanne verrattuna, eikä täällä ole niin paljon nähtävää," tuo aloitti niin vaatimattomana, aloittaen tutustumiskiertueen heti, kun Henry oli jaloilleen päässyt ja oli valmis lähtemään liikkeelle. Tottuneesti toinen vietiin samaa matkaa takaisin eteissaliin, mutta tällä kertaa käännyttiinkin toisen käytävän pariin. Yhtä suurihan kartano ei todellakaan ollut, kuin kuninkaan linna, mutta suuret ikkunat toivat paljon valoa ja keveyttä sisälle. Yksityiskohtiin oltiin laitettu paljon aikaa ja rahaa, Fortescuen suvulla kun näytti olevan rahaa, mitä tuhlata.

"Olen keräillyt paljon taidetta näinä viime vuosina, Teidän Majesteettinne. En tiedä, omaatteko mielenkiintoa sellaista pientä kohtaan," Garrett jatkoi sitä niin kovin vaatimatonta ja vähättelevää puhesävyään avatessaan suuret pariovet pieneen galleriaansa. Suuret ikkunat avasivat näkymän etupihalle ja lattialaatat suorastaan heijastivat kuvajaisen niiden sileältä, kiiltävältä pinnalta. Mutta totta kai ne taideteokset olivat huoneen kohokohta! Seinät täynnä maalauksia, lattialla niin suuria kuin pieniä veistoksia ja vaaseja…



"Ei kai nyt sentään. En olisi sen jälkeen kävellyt omin jaloin kauemmas piiloon," Roswell naurahti toisen kertomukselle, kuinka keittäjätär oli muka luutansakin jo rikkonut demonia lyödessä. Se olisikin ollut jo aikamoinen lyönti, olihan hänkin vain lihaa ja luuta. Palvelijalle annettiin nyökkäys juoman saapuessa siinä keskustelun lomassa, ennen kuin mies katosi paikalta ja sulki oven perässään. Demoni kyllä vaikutti olevan kovin hyväntuulinen, naurahtaen toisenkin kerran kenraalin mutinoille ja luottamuspulaan. Ja että hänkö olisi vielä kuninkaan lumonnutkin… Olihan hän totta kai kuullut juoruja siitäkin.

"Sehän vasta elämästä helppoa tekisikin, jos moisen kyvyn osaisin. Joten sen suhteen teidän ei tarvitse pelätä, kenraali hyvä," sarvipää myhähti ja kurottautui lasin puoleen, joka hänelle oltiin niin nätisti käyty täyttämään. Lasi oli painava ja kirkas, eikä itse alkoholissakaan näyttänyt olevan mitään ylimääräistä. Ei väriä, ei mitään hajua, joka kertoisi jostain lisätystä mausta… Kenraali oli todellakin tainnut saada hyvin voimakasta juomaa pyynnöstään. Roswell oli ollut keskittynyt juomaansa, nostaen katseensa Fritzin puoleen vasta, kun toinen kävi kysymään jotain vakavampaa.

"…Mitä muiden suhtautumiseen tulee, olette oikeassa," tuo kävi nyökkäämään,
"Se oli keskustelu, jonka kävimme Hänen Majesteettinsa kanssa, ennen kuin suostuin kyseisen tehtävän ottamaan vastaan. Näette sen keskustelun tuloksen. Jos näen paremmaksi lähteä, lähden. Tällä hetkellä Hänen Majesteettinsa haluaa minut vierelleen."



((No mitä nyt vähän.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14056

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Heinä 13, 2019 11:59

Re: Ilo tavata

Henry oli iloinen siitä, että puheenaiheen vaihto oli saanut kreivin piristymään ja innostumaan lähes silmissä. Vaikka aatelismies koitti kovasti piilotella sitä innokkuuttaan, näki Henry sen silti Garrettista. Asiasta ei tietenkään huomautettu mitään, sen sijaan siniverinen nousi sijoiltaan ja lähti seuraamaan kartanon isäntää, kun tuo kierroksensa aloitti.
Siniverinen askelsi maltillisesti kävelysauvansa avustamana kreivin mukana, Garrettin käyden vaatimattomasti aloittamaan kartanostaan kertomisen.
"Tiedä häntä, kartanonne arkkitehtuuri ainakin on näyttävä ja kiehtova linnan muureihin verrattuna", Siniverinen hymähti kreiville, matkan jatkuessa eteissalista uudelle käytävälle. Henryn katse kiersi ympäriinsä uteliaana, kuninkaan kuitenkaan pysähtymättä mitään sen suuremmin katselemaan.

"Arvostan taidetta, mutta kirjallisuus on enemmän mieleeni. Siskoni on meistä se, joka taidetta rakastaa enemmän", Siniverinen kertoi, Kreivin kysellessä hänen mielenkiinnostaan taidetta kohtaan, "Joten jos teillä on kartanossa kirjasto, olisin enemmän kuin kiinnostunut sen näkemään".
He saapuivat huoneeseen, joka oli pyhitetty pieneksi galleriaksi. Maalaukset seinillä saivat heti ensimmäisenä kuninkaan huomion, jalkapuolisen kävellessä peremmälle huoneeseen, pienen, ihastelevan henkäyksen saattelemana.
"Kuinka vaikuttava kokoelma teillä onkaan", Henry kehui näkemäänsä, ollen selvästikin kiinnostunut näkemästään, vaikka äsken oli rakkauttaan taiteeseen vähätellyt, "Mikä mahtaa olla harvinaisin teos kokoelmassanne?".



"No minähän en sitä tiedä, mitä sinä osaat ja mitä et — saatikka sitten usko, kun tuollaisia kerrot", Fritz hymähti demonin vakuutellessa, ettei kyennyt lumoamaan ketään. Mistä hän tiesi, jos demoni nytkin valehteli! Ja demonien sanaan ei voinut luottaa, joten parempi vain pysyä epäilevänä ja olla uskomatta mitään, mitä sarvipäinen sepitti.
Kulma kuitenkin kohosi kysyvästi, kun Roswell kävi eliitin sanoja myötäilemään. Demoni oli kuulemma tietoinen aiheuttamastaan harmista ja oli käynyt keskustelunkin asiasta kuninkaan kanssa. Kysymykseksi siis heräsi, kumpi oli tyhmempi, Henry vai Roswell?

"... Kai ymmärrät, että Henry tuskin ajatteli omaa parastaan, kun sinut nimitti?", Fritz jatkoi, ollen aivan varma siitä, että Roswell oli saanut tittelinsä vain, koska Henry halusi iskostaa omaa ajatusmaailmaansa hovin ja kansan keskuuteen siitä, etteivät taruolennot nyt niin pahoja olleet. Fritz saattoi jotenkuten ymmärtää tämän, mutta olisi kuningas nyt voinut valita jonkin muun friikin, kuin demonin!
"Mikä teidän juttunne edes on? Teistä liikkuu villejä huhuja, naurettavin minusta on se, että sinä oikeasti muka välittäisit pojasta".


// ... Kai ymmärrät, että se voi olla vaarallista? //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1572

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Heinä 14, 2019 3:23

Re: Ilo tavata

Garrett oli niin innoissaan, että oli melkein jättää kuninkaan jälkeensä – tosin, se olisi aivan yhtä hyvin voinut tapahtua vaikka toisella molemmat jalat vielä olisikin! Miehen oli pakko hiljentää vauhtia, vaikka tuo tuskin pystyi hillitsemään intoaan. Kuningas, hänen vieraanaan, hänen kartanossaan! Kehuen sitä! Hän antaisi vielä vaikka kuinka monta muuta syytä kehuille – kuningashan tulisi puhumaan tästä vierailusta hovissa vielä pitkään!

Tosin, kuningas ei kuulostanut välittävänsä taiteesta niin paljon. Kreivi solvasi itseään mielessään, hänen olisi pitänyt viedä toinen heti kirjastoon, eikä galleriaan! Onneksi hänen kokoelmansa näytti olevan niin hieno, että jopa taiteesta kiinnostumaton oli hetkessä sen lumoissa!
"Ah, niin tietenkin, Teidän Majesteettinne! Totta kai minulta löytyy kokoelma kirjojakin, mutta kirjastoni on kovin vaatimaton omaanne verrattuna," Garrett jatkoi vaatimattomuuttaan, seuraillen kuninkaan matkaa mielenkiinnolla, valmiina tietenkin selostamaan vaikka ja mitä omistamistaan taideteoksista.

"Harvinaisin?" Kreivi suorastaan säteili,
"Sanoisin ehdottomasti… Tämä!" Tuo jatkoi, kävellen yhden seinällä roikkuvan maalauksen luokse ja viitaten sen puoleen. Maalaus oli kovin pieni mitoiltaan, ei paljon kirjettä suurempi, eikä mitenkään erityisen säväyttävä värimaailmaltaankaan – kuva oli oikeastaan kovin utuinen ja hento, savuinen. Mutta niitä yksityiskohtiakin löytyi jonkin verran, kuvan pääaiheena ollessa kovin vaaleana hohtava… Merenneito? Ilmeisesti?
"Usvaneito! Mantegnan maalaukset ovat tällä mantereella melkein mahdottomia löytöjä! Taiteilija itsekin oli eläessään niin salaileva taideteoksiensa kanssa, eikä juurikaan myynyt niitä kenellekään – ei kuninkaillekaan! Mutta hänen tekniikkansa! Hellä siveltimen jälki ja tunteet! Jopa näin pieni teos tuntuu kokonaiselta maailmalta, johon kadota…"



Roswell vain hymisi toisen ilmoitukselle, ettei uskonut mitään demonin kertomuksia. Ehkäpä se oli viisasta näin demonien kanssa – mutta tässä tilanteessa kenraali itse oli halunnut hänen kanssaan keskustella, eikä tuo oikeastaan mitään saisi hänestä irti, jos ei aikonut uskoa sanaakaan. Sanoistaan huolimatta, Fritz näytti sentään uskovan sen, että kaksikko oli kyllä puhunut seurauksista – vaikka se todellakin näytti tulevan yllätyksenä. Huvittava ajatus, joka sai sarvipään virnuilemaan ja nostamaan lasin huulilleen, siemaisten hieman tarjottua juomaa. Äkäistähän se oli, tuon sulkien silmänsä hetkeksi kurkun kirvellessä alkoholin matkatessa alas.

"Jaa-a. Ajatuksiakaan en osaa lukea, joten en voi tietää, mitä Hänen Majesteettinsa päässä sillä hetkellä liikkui, kenraali hyvä," neuvonantaja hymähti saatuaan juomansa nielaistua, silmien avautuessa ja katsoessa kohti kenraalia keltaisella katseellaan,
"Vaikkette minunlaisistani pidä, en kuitenkaan teinä kävisi aliarvioimaan Hänen Majesteettiaan ja kykyään miettimään, mitä neuvonantajaltaan haluaa. Olen vanhempi kuin yksikään ihminen – vanhempi, kuin yksikään haltia. Olen nähnyt ja kokenut paljon. Ja vaikken kenties täällä voita voimassa montaa muuta demonia, kestän kuitenkin miekaniskuja paremmin, kuin esimerkiksi te, arvon kenraali."

Roswell hymyili katsellessaan kenraalia, seuraten toisen eleitä tarkkaan. Olihan sitä demonillakin hyvät puolensa, minkä takia kuningas moisen voisikin haluta suojatikseen ottaa. Kuulustelusta sarvipää ei ainakaan näyttänyt olevan moksiskaan, istuskellen ja katsellen kovin rentona.
"Tuskin uskoisitte mitään, mitä kertoisin. Jos voitte luottaa edes demonin itsekkyyteen, ymmärrätte varmaan, että elämäni on paljon helpompaa, jos työskentelen Hänen Majesteettinsa alamaisena."



((Nääääh. Ei tunnu missään.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14056

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Heinä 21, 2019 10:32

Re: Ilo tavata

Siniverinen hymähti pienesti, nyökäten, kun Garrett kartanon kirjastosta kertoi ja jälleen kerran vertasi sitä hovin kirjastoon. Tai kirjastoihin, heillä kun oli muutamakin paikka, mistä kirjoja löytyi rutkasti. Ja siitä Henry oli varma, ettei kreivin kirjasto vetänyt vertoja hovin kirjakokoelmalle, mutta ei hän nähnyt syytä siitä mainita aateliselle. Henry kun ei muutenkaan pitänyt omaisuudella rehvastelusta, vaikka ymmärsi kyllä hyvin, miksi jotkut halusivat hänelle vaurauttaan esitellä, kuten nyt esimerkiksi kreivi paraikaa.
Katse seurasi, kuinka Garrett lähti hetken harkittuaan esittelemään harvinaisinta lisäystä kokoelmaansa. Askel lähti myös kulkemaan kreivin perässä lähemmäs kyseistä, pienehköä maalausta. Tarkkaan siniverinen maalausta ihaili, samalla kun Fortescue esitteli teoksen Usvaneidoksi, jonka oli maalannut ilmeisesti joku henkilö nimeltä Mantegna... Josta Henry ei ollut kuullut ikinä, mutta oliko se sitten ihmekään? Ehkä hän saattoi perustella tietämättömyytensä sillä, ettei kyseisen taiteilijan teoksia ollut Cryptissä pahemmin, kuten kreivi kertoi.

"Se on henkeäsalpaava", Henry vastasi, koittaen ainakin kuulostaa siltä, että oli todella vaikuttunut taideteoksesta ja sen harvinaisuudesta, vaikka itse ei, kuten todettu, pahemmin ymmärtänyt taiteen päälle, "Ja vielä niin harvinainen! Mahdoitte olla onnekas, kun sen kokoelmiinne löysitte".
"Itse en ole kuullut kyseisestä taiteilijasta, mutta näen kyllä, miksi hänen työnsä ovat varmasti haluttuja... Satutteko tietämään, onko kenelläkään muulla suurmiehellä hänen teoksiaan tässä valtakunnassa?".



Kenraali seuraili hetken, kuinka demoni tarjottua juomaa hörppi, ennen kuin itse vilkaisi paremmin lasiinsa. Hänestä ei olisi myrkyttämään ketään, mutta ehkä joku muu olisi halunnut sarvipään päiviltä, silläkin uhalla, että kuninkaan yksi eliittikenraaleista siinä samalla menisi? Roswell ei ainakaan näyttänyt myrkyttymisen merkkejä, mutta mistä kenraali taas tiesi, jos piru perkele olikin immuuni myrkyille? No, oli miten oli, Fritz halusi uskoa, ettei Fortescue tai kukaan tuon alaisista olisi niin tyhmä, että hänen pyytämää juomaa menisi myrkyttämään...

Niin ollen, otti kenraali kunnon huikan omasta lasistaan, siinä missä kuunteli demonin jaarittelevaa vastausta hänelle.
"En minä aliarvioi. Minä kyseenalaistan! Sillä poika haluaa viedä omaa asiaansa eteenpäin liian nopeasti ja se tulee vielä kostautumaan hänelle, jos ei itse ymmärrä antaa meille aikaa", Lasin huuliltaan laskiessa Fritz huomautti. Ja kun puhuttiin "meistä", tarkoitti eliitti tasan tarkkaan vanhempaa kansaa, jonka ei ollut niin helppo luottaa taruolentoihin, saatikka sitten demoneihin. Hän tiesi, että Henry oli loppujen lopuksi hyvä poika ja kenties oikealla asialla, mutta muut eivät nähneet sitä samalla tavalla. Muut eivät tietäneet kuningasta niin hyvin, mitä Fritz. Ja ne muut näkivät asian aivan vääristetysti ja joskus eliitin oli vaikea päättää, olisiko ollut näiden "muiden" kannalla asian suhteen, vai olisiko käyttänyt omia hoksottimiaan ja koittanut jotenkuten puoltaa Henryn näkökantaa. Sillä jos jotain Fritz halusi välttää, niin kärhämää ja sotimista omien keskuudessa.

Eliitti hymähti terävästi, kun Roswell mainitsi kestävänsä miekaniskuja paremmin, kuin kenraali. Jos olisi ollut kännissä tai joku vähemmän järkevä, olisi hän varmaan ottanut sen huomautuksen uhkauksena tai haasteena. Mutta juuri nyt Fritz ei siihen takertunut, vaikka katsoikin sarvipäistä terävästi.
Mitä taas tuli demonin kertomaan itsekkyydestä, sen eliitti saattoikin uskoa, vaikka se nyt demonin sanomana kuultiin.
"No sitä tuskin kukaan kiistää", Eliitti hymähtikin jokseenkin huvittuneena, "Mutta siinä tapauksessa Henry olisi voinut ottaa sinut ennemmin lemmikikseen, kuin neuvonantajakseen".


//... no jos niin sanot //
Edellinen

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö