Ilo tavata


Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Avatar

Kreivi

Viestit: 1585

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Marras 18, 2019 5:57

Re: Ilo tavata

"Hienoa! Ilmoitankin heti palvelijoilleni!" Garrett painoi kätensä yhteen innoissansa – ruoka jos mikä saisi kenet hyvälle tuulelle, ja tätähän hän oli odottanutkin! Kuninkaan kestitsemistä! Siihen jos mihin oltiin satsattu aikaa ja rahaa. Kreivi ottikin jo pari askelta kohti ovea, jonka taakse palvelija oli kadonnut, kunnes jokin sai tuon pysähtymään. Empien hetken, hän kääntyi taas ympäri katsomaan kuningasta, kun oli saanut itsensä kerättyä.
"…Ja oletan Teidän haluavan myös kenraalin ja… Neuvonantajanne liittyvän seuraamme, Teidän Majesteettinne?"

Garretthan olisi valehdellut, jos olisi sanonut haluavansa tavata kumpaakaan tällä hetkellä, mutta mitä muita mahdollisuuksia hänellä muka olisi ollut? Eihän hän voinut sulkea niitä kahta pois, eihän se ollut sopivaa! Eihän kreivi voinut tehdä muuta, kuin toivoa, että kenraali olisi jo rauhoittunut ja demoni söisi mieluummin ruokaa, eikä… Eikä häntä.




Roswell näytti kovin huvittuneelta toisen mutistessa, kuinka ei demonia pelännyt. Parempi niin. Mutta heti kun kenraali otti puheeksi kuninkaan onnettomuuden ja jalan menetyksen… Se hymy ja huvittuneisuus, mitä sarvipää oli pitänyt yllä koko keskustelun aikana katosi. Pieni kiristys jännitti kasvoja sen aiemman rentouden tuhoutuessa, kulmien myös vetäytyessä lievään kurttuun. Tämä… Tämä oli puheenaihe, josta Roswell ei nauttinut. Sitä ei peitelty – ja ehkäpä hän ei edes kykenisi sitä peittämään, niin automaattisesti tuo reagoi sanoihin eleillään, ettei edes tiennyt, olisiko voinut sitä pysäyttää. Demonin ilmeet ja eleet eivät olleet mitään erityisen huomattavia, jossain toisenlaisessa keskustelussa ehkä jääden huomaamatta… Mutta tässä tilanteessa, tuskin, kun toinen oli niin lähellä ja selvästi tarkkaavaisena. Katse ei käynyt välttelemään Fritziä, päinvastoin pysyen miehen silmissä sarvipään huulten pysyessä visusti supussa.

Silmät kuitenkin suljettiin hetken hiljaisuuden ja tuijottelun jälkeen, neuvonantajan lihasten rentoutuessa ja kireyden kadotessa. Hymykin pääsi taas palaamaan huulille ja päätä kallistettiin hieman silmien avautuessa. Roswell oli taas palannut leikittelyn pariin, mutta ehkäpä siellä jostain sisimmästä vielä paistoi pienen pieni pilkahdus sitä aiempaa vakavuutta.
"Uskoisin sen," demoni hymähti Fritzin metsästyslistasta,
"Ehkäpä voin olla tyytyväinen siitä, että minulla on joku, joka katsoo perääni."



((hetkinen consta jokin on nyt pielessä tässä…))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14491

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 23, 2019 6:50

Re: Ilo tavata

Garrett vaikutti innostuvan siniverisen ilmoituksen myötä, Henryn vain hymyillen kreivin perään, joka ilmoitti palvelijalleen asiasta kertovan. Mutta ennen kuin palvelijan luo ehätti, pysähtyi aatelinen askelissaan ja jokseenkin empivästi kääntyi kuninkaan puoleen. Henry kohotti kulmiaan pienesti, kysyvästi. Se empimisen syy selvisi pian, Garrettin tiedustellessa, halusiko siniverinen myös eliittinsä ja neuvonantajansa liittyvän heidän seuraan. Henry hymyili. Fritzistä hän ei ollut niin varma, välillä kenraali osasi käydä hänenkin hermoille, turhankin hyvin. Ja Roswell taas ei varsinaisesti tarvinnut ruokaa, mutta kyllä sarvipäisen saattoi ihan jo kohteliaisuussyistäkin kutsua pöytään.

”Olisin mielissäni siitä. Ja varmasti myös hekin arvostavat elettä”, Henry kuitenkin vastasi, uskoen vanhempien miesten kyllä liittyvän heidän seuraansa, kun tilaisuus suotiin. Voisivathan nuo tietenkin kieltäytyä, Fritz saattaisi sen jopa tehdäkin, jos nyt vaikealla päällä halusi olla.



Constantine harvoin näki sarvipäisen kasvoilla muita ilmeitä, kun asteen tai toisen virnuiluja. Joten nyt, kun demoni hänen sanojensa myötä kävi yllättäen vakavoitumaan, ei eliitti voinut kuin kohottaa kulmiaan pienesti. Oliko hän osunut arkaan paikkaan? Ilmeisesti, puheet siniverisen raajanmenettämisestä olivat jotenkuten henkilökohtainen aihe pirulle. Kokiko tuo sitten syyllisyyttä tapahtumista? Vai oliko tuo suoraa syyllinen tapahtuneisiin? Ei se ollut uusi väite, kovin moni oli arvaillut demonin liittyneen jotenkuten kuninkaan ”onnettomuuteen”, toisten jopa väittäen itse siniverisen syyttävän Roswellia asiasta. Constantine ei tiennyt, ei hän uskonut Roswellin olevan suoraan syyllinen tapahtuneeseen, mutta jotain osaa tuolla oli niihin. Jos ei muuta, niin tuo oli saanut Henryn liian varomattomaksi.

Eliitti hymähti terävästi, kun hymy sarvipäisen kasvoille alkoi palaamaan. Hän ei sanonut mitään demonin äskeisestä ilmeenmuutoksesta, mutta painoi sen kyllä visusti mieleensä. Ehkä tästä tultaisiin puhumaan vielä joskus toisten.
”HA, arvaisitpa kuinka monta meitä on sinua vahtimassa hovissa”, Fritz tuhahti demonin sanoihin, ”Mutta täällä minä taidan olla ainoa. Ainakin hetken, kreivi varmasti pisti jo sotilaan jos toisenkin tarkkailemaan sinua”.


// nyt nyt nyt. Hyst. Tämä on vahtimista //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1585

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Joulu 24, 2019 3:38

Re: Ilo tavata

Garrett osasi jo odottaa vastausta ja tiesi, ettei tulisi pitämään siitä niin paljon. Mitähän tästäkin tulisi… Mutta eihän hän voinut muuta tehdä, kuin vetää syvään henkeä ja nyökätä kuninkaalle hymyn kera, kuin kaikki olisi hyvän. Kuninkaan vuoksi tämä kaikki tehtiin, sitähän kreivi ei voinut – eikä saanut – unohtaa. Kuninkaan vuoksi oli pysyttävänä vahvana ja kestää kaikki. Matka ovelle jatkui ja palvelijalle huikattiin tarvitsemat tiedot.
"Pöytä on valmiina tuota pikaa, Teidän Majesteettinne," Garrett kääntyi taas kuninkaan puoleen säteillen, ilmeisesti onnistuen keräämään itsensä taas tarpeeksi voidakseen toimia kunnollisena isäntänä,
"Haluatteko jo suunnata takaisin ruokailusalin puolelle?"



Roswell hymisi huvittuneena kenraalin tuhinoille, eikä näyttänyt olevansa lainkaan huolissaan siitä, kuinka hovissa olisi montakin silmäparia häntä vahtimassa. Ja kreivin kartanossa… No, varmasti niitä silmäpareja olisi täälläkin enemmän, jos vartijat tekivät tehtävänsä kunnolla. Demoni itse asiassa näytti hyvinkin itsevarmalta taas kerran, kuin mitään ei olisi hetki sitten tapahtunut, kuin hymy ei olisi koskaan huulilta lähtenyt minnekään. Tuolissakin nojattiin taaksepäin ja kenraalia katseltiin kovinkin maireana, pilke silmäkulmassa.
"Olette toki aina tervetulleita vieraakseni, kenraali hyvä. Enhän haluaisi teidän tuntevanne oloanne yksinäiseksi."

Ovelta kuului koputus – eikä vastausta jääty odottelemaan kovin pitkäksi aikaa, ennen kuin vanhempi palvelusmies päästi itsensä sisään huoneeseen, joko luvan kanssa tai ilman. Parivaljakolle annettiin nopea kumarrus, eikä näitä kasvoja hymy koristanut – ja jos totta puhuttiin, kasvot näyttivät siltä, ettei niillä taidettu koskaan hymyä nähdäkään.
"Hänen Majesteettinsa ja kreivi Fortescue kutsuvat teidät illalliselle kanssaan."



((No en tiedä uskooko kukaan tuota…))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14491

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 23, 2020 9:17

Re: Ilo tavata

Henry oli mielissään siitä, ettei Garrett ainakaan näin ulkoisesti näyttänyt pettymystään siihen, että demoni ja eliitti liittyisivät takaisin heidän seuraansa. Siniverinen arveli, että kreivi olisi mieluummin syönyt kahden kuninkaan kanssa, mikä kyllä kuulosti mukavalta, mutta näin ensimmäiseksi ateriaksi Nahorissa, Henrystä olisi mukavaa jos kaikki olivat paikalla. Eiväthän he heti huomenna olleet lähdössä, kyllä kreivi ja kuningas ehättäisivät vielä kahdenkeskeistäkin aikaa viettää.

”Suunnataan vain”, Henry nyökkäsi aatelisen ehdotukseen palailla jo ruokailusalille päin, ”Hyvä aina lähteä liikkeelle ajoissa — käveleminen kun ei ole tätä nykyä vahvuuksiani”, Siniverinen hymähti ja lähti liikkeelle, kävellen kreivin puoleen ja seurasi tuota takaisin ruokailusalin suuntaan.
”Onko ateria täysi yllätys vai tiedättekö mitä varmasti taitava kyökkinne on meille valmistanut?”.



”Hah! Minulla ei ole koskaan yksinäistä — ja vaikka olisi, en sitä yksinäisyyttä sinun seuraasi tulisi karkottamaan”, Fritz hymähti demonin puheille, kenties ehkä valehdellen jopa itselleenkin. Kyllähän eliittikenraalilla aina seuraa riitti, mutta oliko se pintapuolisesti tuttavallinen ja ystävällinen seura sitten hiljaista huonetta parempi?
Jotain eliitti oli jatkamassa hörppynsä jälkeen, kun ovelta kuulunut koputus keskeytti miehen niille sijoilleen. Fritz huikkasi luvan astua sisään nopeasti, ennen kuin ovesta paikalle saapui vanhemmanpuoleinen palvelija, joka haudanvakavan ilmeen kera ilmoitti kuninkaan ja kreivin kutsuvan kaksikon illalliselle kanssaan.

”Ah, hienoa, viimeinkin. Johan tässä alkoi huikoa”, Fritz murahti, samalla huikaten viimeiset pisarat lasista ja nousi ylös sijoiltaan. Vaikka viinaa olikin mennyt nopeaan tahtiin, ei se näyttänyt vaikuttavan valtavaan mieheen mitenkään vielä.
”Tulehan sitten, vai meinaatko muka arvoherrojen kutsusta kieltäytyä?”, Eliitti hoputteli demonia liikkeelle, ”Vaikkakin, en usko että se hienohelma mitään saa nieltyä jos sinä paikalla olet”, matalammalla äänellä mutistiin perään. Vaikka ei välittänyt demonin saatikka sitten kreivin seurasta, ei Constantine voinut kieltää, etteikö kreivin paniikkia sarvipäisen seurassa ollut huvittavaa seurata.


//KENENKÄÄN EI TARVITSE TIETÄÄ //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1585

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Tammi 23, 2020 6:53

Re: Ilo tavata

Garrett oli heti valmiina kuningasta johdattamaan – tosin, hän ei oikein tiennyt, vitsailiko toinen kävelemisestään ja sille pitäisi hyvien tapojen mukaan nauraa, vai olisiko sellainen johtanut suoraan tyrmään! Niinpä siihen kommentoitiinkin mahdollisimman neutraalisti ja lyhyesti, sillä eihän yhtään kuninkaan sanaa saanut sivuuttaa! Puheenaihe vaihdettiin kuitenkin niin nopeasti, kuin vain oli mahdollista.
"Kokkini ovat ammattilaisia ja tarjoavat vain parasta Teille, Teidän Majesteettinne! Tietenkinhän olen tehnyt valintoja ja tarkastanut suunnitelmat, mutta hehän ovat niin etevä käsistään, etten epäile lainkaan ylimääräisiä pieniä yllätyksiä, mitkä ovat valmistuneet kaiken muun ohella," kreivi oli vain yhtä säteilevää ylpeyttä. Sitä ei kuninkaalle tarvinnut kertoa, että totta kai kreivikin oli ollut kaikesta vieressä hössöttämässä ja voivottelemassa suorastaan hermoromahduksen partaalla, sillä kaikenhan täytyi olla täydellistä. Saati sitten sitä, että valmistettavia ruokia oli niin paljon, ettei sinne varmasti ehtisi eksyä yhtään mitään ylimääräistä…
"Maani ovat olleet tänä vuonna antoisat, Teidän Majesteettinne. Saimmekin vasta kaadettua villisian ja jokusen fasaanin vierailunne kunniaksi – ja totta kai Nahorin ylpeys, merenantimet, ovat osana tarjoilua…"

Garrettin ei tarvinnut kuin kävellä, palvelijoiden pitäessä huolen siitä, että ovet avautuivat aina kaksikon edessä. Hidas kävelytahti oli totta kai ollut pöydän kattajille mieleen, antaen sen tarvittavan lisäajan, mitä nuo olivat kattaukseen tarvinneet. Pöydässä oli totta kai vain parasta, aina parhaimmista astiastosta ja hopeisista aterimista lähtien, monen monien kynttelikköjen valaistessa huonetta metallien ja kristallinkruunun välkehtiessä. Kauniita kukkia ei talvena juurikaan löytynyt, mutta koreita riikinkukon ja strutsin sulkia kyllä löytyi vaaseista ruokien seassa tuomassa vähän ylimääräistä väriä ja koreutta.

Ja ruokaa kyllä löytyi. Tarjottimia oli paikoitellen monessakin tasossa, kuten muitakin kulhoja ja lautasia. Kevyitä keittoja, pieniä uunivuoallisia kaikenlaisia talven tai säilytyksen kestäviä vihanneksia ja lihoja, uunituoretta leipää, suolaisia piiraita, kaikenlaisia keksejä tai muita kuppeja kuorrutettu erilaisilla tahnoilla, kastikkeilla, yrteillä ja kalasiivuilla, pieniä kulhoja lisukkeita, kastikkeita ja muita herkullisia levitteitä, täytettyjä rullia, simpukoita, juustoja… Vaikka kyseessä oli alkupala, voisi nälkäinenkin mies helposti täyttää vatsansa kaikilla pöydän antimilla. Ilmassa leijui mitä herkullisempia hajuja. Ja tuhdimpaa oli vasta tulossa…

"Pyydän, istuutukaa ja tehkää olonne mukavaksi, Teidän Majesteettinne! Toivon, että tarjoilu tulee olemaan Teille mieluisa."



Roswell vain hymähti kenraalille ja nousi myös tuolistaan – ilman Fritzin kehotustakin, mutta kyllähän sitä piti pieni hymy toiselle antaa. Ehkäpä jossain toisessa tilanteessa kenraali olisi mieluummin jättänyt sarvipään jälkeensä, arvoherrojen kutsukaan ei tainnut oikeasti painaa niin paljon kupissa, etteikö tuo olisi voinut jääräpäisyyksissään tehdä oman mielensä mukaan. Nivelet ja luut sanoivat kyllä oman vastalauseensa demoni suoristautuessa, ilmeisesti mieluummin jääden rennosti löhöilemään. Se, ikävä kyllä, ei ollut nyt vaihtoehtona.

"Noh noh. Eiköhän hyvä ruoka saa kaikki rauhoittumaan. Eikö, kenraali hyvä?" Roswell väläytti pienen virneen toiselle. Fritzhän se oli tainnut olla se, joka viimeksi kreivin oli saanut pois tolaltaan, eikä illallinen taitaisi jatkua, jos sama toistettaisiin. Palvelija otti ohjat käsiinsä ja lähti johdattamaan vieraita takaisin kohti ruokasalia rauhallista vauhtia.

Tuoksu leijaili jo käytävillä, voimistuen, mitä lähemmäs kaksikko kohti juhlasalia käveli. Ovien avautuessa näky oli aikamoinen, todellakin ateria kuninkaalle – vaikkakin ruokailijoita olisi joku voinut helposti olettaa tulevan ainakin kolminkertainen määrä. Roswell antoi kumarruksen tervehdykseksi niin Henrylle kuin kreivi Fortescuelle, joka ei henkisestä valmistautumisesta huolimatta voinut aivan pitää sävähdystään piilossa. Kenties tuo oli jo ehtinyt unohtaa, miltä demoni näytti…

"Ah. Niin. Hienoa. Olemme… Olemme kaikki koolla," Garrett avasi äänensä ja istahti myös pöydän ääreen, viittoen myös neuvonantajaa ja kenraalia istuutumaan. Palvelijat hääräsivät ympärillä viinien kera valmiina palvelemaan, kreivin ainakin näyttäessä olevan siihen niin tottunut, ettei enää kiinnittänyt mitään huomiota siihen, nostaessaan vain lasinsa esille saadakseen juotavaa.
"Haluaisin avata ruokailumme kohottamalla maljan mitä arvostetuimmalle vieraalleni ja jälleennäkemiselle niin pitkästä aikaa. Teidän Majesteettinne! Olen otettu siitä, että annoitte minulle kunnian ottaa Teidät vieraakseni matalaan majaani!"



((Kaikki tietävät kohta…))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14491

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Helmi 10, 2020 8:14

Re: Ilo tavata

”Kuulostaa kerrassaan loistavalta”, Siniverinen hymyili kreivin kertoessa tarjoilusta ja siitä, kuinka kokkinsa olivat tarjoamassa vain parasta arvovieraalle. Siitä ei ollut epäilystäkään ja jos Henry jotain odotti, niin mahdollisten merenantimien maistamista. Ei hän niin paljoa ruuanpäälle välittänyt, mutta nautti aina hyvästä ateriasta siinä missä kuka tahansa. Kaupunkiin oli kuitenkin hieman hankalampi kiikuttaa saalista mereltä, kun taas Nahoriin, joka merenäärellä sijaitsi ja omasta kalastuksesta huolehti. Siitä oli jo pienoinen tovi, kun Henry oli saanut syödäkseen mitään merenelävää. Oli myös hyvä kuulla, että kreivin maat olivat olleet antoisia, varsinkin näin vaikeina aikoina. Kaupungissa oli turhankin monta nälkäistä ja pienemmistä kylistä kujille asumaan saapunutta tahoa, eikä Henry harmikseen ollut vielä keksinyt kestävää ratkaisua heidän suhteen — kaiken lisäksi hän tuntui olevan ainoa kokouspöydissä, joka kyseisestä asiasta oli huolissaan.

Ruokailusali oli oletetusti laitettu viimeisen päälle hienoksi, eikä sitä jälleen voinut kuin ihailla kreivin ja tuon alaisten työtä. Puhumattakaan siitä ruuan määrästä, joka pöytään oli katettu nähtävästi vain neljää ruokailijaa varten. Kieltämättä nälkähän siinä olemassaolostaan huomautteli vatsanväänteillä, kun mitä ihanimmat tuoksut nenään ehättivät leijailla.
”Näkemäni perusteella uskon, että tarjoilunne tulee olemaan enemmän kuin mieluisa”, Siniverinen vastasi hymähtäen kreiville, samalla kun kehotuksen myötä alas istahti, jokseenkin jopa helpottuneenoloisena. Vaikka he eivät pitkään olleet kävelleet, oli se jo tarpeeksi jaloittelua hänelle tähän väliin.


”Ken tietää. Ehkä se ruipelo syö itsensä niin turraksi, ettei enää läsnäolostasi välitä”, Eliitti tuhahti sarvipäiselle, tietäen kyllä harvinaisen hyvin, kuinka rumasti taas vaihteeksi puhui korkea-arvoisemmistaan. Mutta jos jollakulla oli valittamista hänen kielenkäytöstään, niin sitä saisi tulla sitten kasvotusten marisemaan hänelle. Kumma kyllä, kovin moni ei niin tehnyt.
Palvelijan johdattamana eriskummallinen vieraskaksikko teki matkansa ruokailusalille, jonka herkulliset tuoksut leijailivat nenään jo hyvän matkaa käytävällä ennen itse oville saapumista. Kuningas ja kreivi olivat jo paikalla, hyvä, eipähän tarvinnut noita odotella erikseen. Constantine pisti kyllä merkille Fortescuen pienen reaktion demonin näkemiseen, päättäen kuitenkin olla siitä hiljaa ja kumarsi pienesti nuoremmilleen. Eliitti vilkaisi vielä demoniin, aivan kuin varmistellen että mokoma tosiaan oli seurannut paikanpäälle eikä luikkinut tiehensä kesken matkan, ennen kuin aatelin viittomana kävi oman paikkansa ottamaan pöydän äärestä.

Henry oli totta kai hymyillyt eliitilleen ja neuvonantajalleen, noille pienesti nyökäten kun kaksikko oli paikalle saapunut. Sinällään ihme, että Fritz oli demonin mukanaan raahannut, Henry kun oli odottanut ettei eliitti päästäisi sarvipäistä lähellekään heitä enää, ellei Hän niin käskisi. Oli kuitenkin mukava nähdä, että Roswell otti myös osaa ruokailuun, vaikka siniverinen jo tiesi ettei demonin varsinaisesti tällä tavoin tarvinnut syödä. Vaikkakin Fortescue ei näyttänyt vieläkään olevan ihan sujut sarvipäisen suhteen, mutta Henry uskoi noiden kyllä tulevan toimeen keskenään mainiosti, jos vain eksyisivät toisilleen puhumaan.
Omasta, palvelijoiden toimesta täytetystä juomapikarista siniverisen huomio kääntyi kreivin puoleen, aatelin halutessa kohottaa näin alkuunsa maljan vierailleen ja jälleennäkemiselle.
”Malja jälleennäkemiselle”, Siniverinen toisti, samalla oman lasin poimien käteensä, ”Olkoot se mieluisa meille kaikille. Mutta malja myös Isännällemme, oli mitä hienointa saapua vieraaksenne ihastuttavaan kyläänne viimein”.
Yhtälailla Fritz maljansa kohotti, vaikkei ehkä niin vilpittömän lämminhenkisesti mitä nuorempi kaksikko. Yhä hän myös malttoi kielensä pitää kurissa, kenties alkoholilla oli nyt hermoja rauhoittava ominaisuutensa pelissä.
"Te ilmeisesti viihdyitte toistenne seurassa kierroksemme aikana?", Henry kävi kysymään eliitiltä ja neuvonantajalta, lähinnä kuitenkin puhutellen demonia, sillä Fritz näytti vain katsettaan pyöräyttävän moiselle kysymykselle.


// EI TIEDÄ. Kaikki jotka lavertelevat, katoavat mystisesti //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1585

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Helmi 11, 2020 9:02

Re: Ilo tavata

Roswell vain myhähti kovin neutraaliin sävyyn kenraalille – Fritzin kanssa ei kannattanut olla eriä mieltä nyt, kun mies kerrankin näytti olevan jokseenkin hyvällä tuulella. Mutta eihän hän halunnut käydä yhtymään kreivin pilkkaamiseen – etenkään, kun kyseisen henkilön palvelija oli niin lähellä kuuntelemassa. Ruoka oli vastassa ilmassa jo ennen näkemistäkin, eikä epäilystäkään herännyt siitä, etteikö tuleva ateria tulisi olemaan aikamoinen. Ja aivan oikeassahan se käsitys oli ollut, kun kaksikko vihdoinkin pääsi salin puolelle. Ruoassa ei oltu säästelty.

Demonin katse kävi kääntymään myös kreivin puoleen kahden arvomiehen huomioimisen jälkeen, eikä tuo vieläkään näyttänyt olevan tottunut hänen olemassaoloonsa. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan tapahtunut, Fortescuen jatkaessa iltansa isännöintiä, kuin demonia ei olisikaan. Roswell piti kasvoillaan sen tyypillisen lempeän hymynsä istahtaessaan alas tarjotulle tuolille ja nostaessa täytetyn lasinsa muiden mukana.
"Imartelette minua, Teidän Majesteettinne," kreivi kävi kuhertelemaan kehuista, selvästikin niistä nauttien, ennen kuin joi kulauksen lasistaan. Ja demonihan seurasi mukana.

Tänä iltana oli jo alkoholiakin nautittu aika lailla… Roswell tuumasi jo, kuinka hänen olisi parempi hiljentää vauhtia, jos halusi nauttia tästä vierailusta.

Ruoan kanssa olisi oltava samalla tavalla tarkkana, mutta se olikin helpommin sanottu, kuin tehty. Illallisen isäntä oli jo kovasti huolehtimassa vieraidensa kestitsemisestä, eikä halunnut antaa noiden odottaa liian kauan. Pöytä notkui kaikenlaisia herkkuja, ja niiden kaikkien maistaminen olisi ollut mahdotonta. Sarvipää kävikin mieluummin valitsemaan kaikenlaisia pieniä suupaloja säästääkseen vatsaansa ja samalla myös näyttämään kreiville, että tarjoilu kelpasi kyllä.
"Harvinaisen hyvin, Teidän Majesteettinne," Roswell hymyili ja nosti katseensa kohti kuningasta. Henry oli varmasti aivan yhtä ihmeissään siitä, että Fritz oli viihtynyt hänen seurassaan näinkin kauan. Kenraalihan ei itse sanonut asiaan sanakaan…
"Uskoisin arvon kenraalin olevan aivan yhtä tyytyväinen niin tarjoiluun kuin huoneisiimmekin, kuten minä. Arvostamme suuresti vieraanvaraisuuttanne, kreivi Fortescue," tuo jatkoi, keltaisten silmien katseen nyt suuntautuessa kohti kreiviä.

Garretthan oli katsellut hiljaisena demonia jo hetken aikaa, sarvipään läsnäolon ollessa samaan aikaan kovin häiritsevä, mutta jotenkin… Kiinnostavakin. Söivätkö demonit ruokaa? Ihmisten ruokaa, siis? Ainakin tämä kyseinen otus oli ottamassa ruokaa siinä, missä muutkin. Tuijottelua yritettiin tietenkin peitellä heti, kun demoni käänsi katseensa miestä kohti, tosin sitä pientä säpsähdystä oli hankala piilotella. Pelottava! Demoni oli pelottava! Miten kuningas pystyi olemaan niin rauhallisena tuollaisen olennon kanssa? Garrett vilkaisikin nopeasti kuninkaaseen.
"Aah, niin, tiedäthän… Vain parasta vierailleni…"

Demonin kehut eivät ilmeisesti osuneet aivan yhtä hyvin maaliinsa, kuin kuninkaan…



((Koko hoviko?!))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14491

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Helmi 11, 2020 10:13

Re: Ilo tavata

Harvinaisen hyvin. Lienikö se sitten totta vai oliko kaksikko ollut toistensa kurkussa kiinni heti tilaisuuden tullen, sitä Henry ei osannut arvailla tähän väliin. Tai no, tuskin demoni edes yrittäisi eliittiä satuttaa vaikka tilaisuus tulisi, mutta Fritz puolestaan saattaisikin tirvaista sarvipäistä päin näköä jos yhdenkin hyvän syyn saisi — tai sitten jopa ilman syytä. Roswell näytti kuitenkin olevan kunnossa, joten olettaa saattoi, ettei sarvipäinen ollut vahingossakaan sanonut mitään, mikä olisi äkkipikaisen eliitin suututtanut. Sinällään se oli yllätys, että kaksikko oli viihtynyt toistensa seurassa, mutta Henry epäili eliitin haluavan pitää demonia silmällä. Niin Constantine oli ainakin uhonnut tekevänsä jo ennen lähtöä, kun oli saanut kuulla, että Roswell tulisi mukaan Nahoriin.
Fritz pysyi hiljaisena, samalla kun ruokaa itselleen valitsi, seuraillen kuitenkin tiiviisti sanojen vaihtoa kun demoni kreiville puhui. Totta kai häntä huvitti, kuinka vaivaantuneelta aateli vaikutti, puhumattakaan siitä säpsähdyksestä kreivissä, kun demoni tuijottelevaan kreiviin vilkaisi. Kyllähän hän ymmärsi, miksi Fortescue kenties peloissaan oli, mutta se oli silti huvittavaa, näin kun sattui tuntemaan Roswellia edes päällisin puolin. Harmittomaltahan sarvipäinen loppupeleissä vaikutti, vaikka eliitti yhä epäilikin mokomaa.

Myös Henry katsoi lautaselleen alkupaloja, hymyillen seuraillen demonin ja kreivin keskustelua, vaikka se kovin vähäsanainen olikin Garrettin osalta. Siniverinen oli kuitenkin mielissään, että Roswell omalta osaltaan yritti keskustella kreivin kanssa ja oli tuttuun tapaansa niin kovin kohteliaskin. Garrett tulisi varmasti pitämään sarvipäisestä, jahka nyt pääsisi yli peloistaan. Henry ei kuitenkaan aikonut pakottaa Garrettia sietämään demonin läsnäoloa, mikäli kreivi ei sitä itse halunnut. Mutta jokin kertoi siniveriselle, että demoni saattoi jopa kiehtoakin kreiviä jonkin verran.
”Vieraanvaraisuutenne on jo tehnyt vaikutuksen minuun, meihin, uskaltaisin sanoa”, Henry hymähti kreivin vaisuihin sanoihin, vilkaisten muun pöytäseuran puoleen ohimennen, ”Tulen varmasti kertomaan tästä vierailusta lämpimin sanoin hovissani”.

”Meinaatteko te kaksi kauankin leikkiä, ettei arvon kreiviä häiritse sarvipäinen lemmikkinne?”, Fritz töksäytti lopulta kovinkin suorasukaisesti, saaden Henryltä osakseen kovinkin turhautuneenuupuneen mulkaisun, jolle eliitti vain kohautti olkiaan.
”Kaikkihan sen näkevät, aiheen välttely tekee tilanteesta vain naurettavan”, vanhin ihmisistä jatkoi, huomionsa nyt kreiviin kääntäen. Vaikka olikin jälleen kovin suorasukaisentörkeä, ei Fritz ääneltään kuulostanut ivalliselta tai ärtyisältä, saatikka näyttänyt lainkaan uhkaavalta. Lähinnä vain tympääntyneeltä.
”Kerrohan Fortescue, sarvetko sinua pelottavat? Vaiko se fakta, että kartanossasi on demoni?”, juomapikariaan pöydällä pyörittelevä eliitti kyseli, ”Luulisi kaltaisesi lohikäärmeratsastajan olevan tottunut sarviin ja vaarallisiin olentoihin”.


// EI KOKO HOVI SIITÄ VOI TIETÄÄ! //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1585

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Helmi 13, 2020 12:00

Re: Ilo tavata

Demonin kehut eivät näyttäneet lämmittävän kreiviä, mutta kuninkaan kehut sen sijaan näyttivät toimivan erityisen hyvin. Garretthan heti näytti piristyvän ja säteili ylpeyttä, vaikka niin kovin vaatimattomalta yrittikin näyttää.
"Eihän tämä ole vielä mitään, Teidän Majesteettinne! Emmehän ole päässeet edes pääruoan pariin. Toki, uskon senkin kalpenevan hovinne keittiön tuotoksille, mutta olemme tehneet parhaamme tehdäksemme tästä ruokailusta Teidän arvoisenne!" Kreivi näytti nopeasti omaksuvan roolinsa isäntänä, kun vain sai siihen tilaisuuden. Sarvipään läsnäolo oli saanut hänet niin pois tolaltaan, ettei hän ollut edes muistanut ottaa ruokaa! Se piti korjata, heti. Niin tämä ruokailu voisi jatkua normaalina!

Normaalina ja normaalina. Ehkäpä, jos vieraat olisivat olleet normaaleja, olisi se ollut mahdollisuus! Ensin demoni, ja sitten tämä törkeä eliittikenraali, joka ei osannut valita sanojaan tilanteen ja seuran mukaan! Jos totta puhuttiin, Garrett olisi mieluummin jättänyt koko sarvipään huomioimatta sen sijaan, että keskittyisi juuri siihen! Kreivin silmät kävivät laajenemaan tuon tuijottaessa kenraalia – ja hyvä oli, ettei tuo ollut syömässä tai juomassa jotain sinä hetkenä, tai muutenhan hän olisi varmaan tukehtunut! Erityisen kiusallisen tästä tilanteesta teki se, ettei hän voinut mitenkään suututtaa kuningasta – ja tämä kuningas kun oli ottanut sen kyseisen sarvipään suojatikseen! Kuinka hän muka voisi sanoa mitään pahaa sanaa demonista kuninkaan kuullen?!

Katse kävikin valumaan alas Garrettin hämmentäessä pientä kulhoa sipulikeittoa, tuskallisen hiljaisuuden saadessa sekunnit matelemaan.
"Lohikäärmeet ovat… Eri asia," tuo lopulta tuhisi, äänensä kovin vaisuna. Marduk etenkin oli hyvin ärsyttävä yksilö, mutta lohikäärmeet eivät sentään olleet demoneita. Eihän niitä kahta voinut edes verrata keskenään!
"En ole koskaan nähnyt… Demonia ennen," Garrett jatkoi. Ehkä se oli ollut virhe. Sehän alkoi jo kuulostaa siltä, että hän kyseenalaisti kuninkaan valintoja! Kreivi yskäisikin ja yritti jatkaa ruokailuaan.

Roswell taas antoi kenraalille vilkaisun kohotetun kulmakarvan kera.



((Juorut leviävät siellä hyvin nopeasti. Roswell taputtaa Constan olkaa hyvin ymmärtäväisenä.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14491

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Maalis 06, 2020 6:52

Re: Ilo tavata

Kuten olettaa saattoi, kreivi ei vaikuttanut kovin iloiselta eliittikenraalin puheiden myötä. Henry ei voinut edes kuvailla kuinka turhautunut oli Fritzin suhteen, mutta toisaalta, olihan tuollakin oikeus puhua. Kunhan eliitti nyt ei liian törkeäksi ryhtyisi tai ääntään korottaisi. Ja olihan se totta, Garrett ei selvästikään pitänyt demonin seurasta ja siitä lienisi tarpeellista puhua ennemmin tai myöhemmin… Mutta silti, Fritz oli vähän turhankin suorasukainen jos siniveriseltä kysyttiin.
Eliitti odotti yllättävänkin maltillisesti vastausta aatelilta, joka viimein tokaisi demoneiden olevan hieman eri asia kuin lohikäärmeet. Tottahan tuo oli, mutta jos Fritziltä kysyttiin, olivat molemmat loppupeleissä yhtä vaarallisia, kenties vain eriävillä tavoilla.

”Aivan varmasti olet nähnyt”, Fritz tuhahti, ”Et vain ole tiennyt sitä, nuo kun osaavat naamioitua — ties mitä friikkejä kylässännekin kuhisee ihmiseksi tekeytyneenä”.
”Fritz…”, Kuningas huokaisi, eliitin kuitenkin nostaen etusormeaan pystyyn merkiksi siitä, että siniverinen odottaisi mitä hänellä oli sanottavana.
”Ties vaikka kartanolla joku alaisistasikin olisi demoni valeasussa!”, Fritz jatkoi, Henryn katuen heti että oli antanut eliitille mahdollisuuden jatkaa.
”Tuskin nyt sentään…”, Henry hymähtikin, siinä missä Constantine puolestaan naurahti pienesti.
”Sitä ei koskaan tiedä. Aina pitää olla varuillaan — Roswell on sentään sen verran rehellinen demoniksi, ettei yritä sarviaan piilotella. Sentään tiedämme olla varuillamme hänen seurassa”, eliitti jatkoi, ”Voisihan näkyvät sarvet ottaa tietenkin varoituksena… Mutta eipä neuvonantajasta taida olla vaaraa kenellekään, varsinaisesti…”.



// JUORUJA VAIN, EIVÄT PIDÄ PAIKKAANSA. elä koske tai tulee nyrkistä naamaan, ihan vain refleksinä //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1585

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Maalis 06, 2020 8:16

Re: Ilo tavata

"Mi–" Kreivi oli jo kipakasti kysymässä silmät suurena kenraalin yllättäen käyden ehdottamaan, että hän olisi muka joskus demonin nähnyt! Ennen tätä kuninkaan sarvipäistä seuralaista! Se jopa kuulosti syyttelyltä, jonkinlaiselta uhkaukselta, kuin häntä epäiltäisiin demoneiden kanssa veljeilemisestä! Kulmat olivatkin jo kääntymässä kurttuun tuon valmistautuessa puolustamaan kunniaansa ja kertomaan, mitä mieltä kenraalin päättömistä väitöksistä oli mieltä… Mutta selvästikään tuo ei ollut osannut odottaa, mitä seuraavaksi kuuli. Ärtymys katosi Garrettin kasvoilta, mutta se nopeasti korvautui hermostuneella ilmeellä. Ilmeisesti hän ei ollut koskaan osannut ajatellakaan, ettei demoni välttämättä näyttäisi demonilta. Että ne voisivat naamioitua, olla heidän keskellään, teeskennellä… Tehdä tuhojaan kenenkään huomaamatta.
"E-Eikä ole!" Garrett vastusti ajatusta todella – ei se ollut totta! Ei se voinut olla totta! Tai kenties tuo vain yritti uskotella sen itselleen, sen verran kauhistuneelta mies alkoi näyttää.

Roswellinkin huulilta kuului pieni huokaus. Tahallaanko Fritz kiusasi ja pelotteli kreiviä, vai eikö tuo vain ymmärtänyt ruokailun etikettiä? Jos totta puhuttiin, ei hän voinut edes olla aivan varma. Tai kenties kenraali yritti vain saada itsestään pelottavamman vieraan, kuin demonista. Katse vilkaisikin Fritzin suuntaan hymähdyksen kera.
"En olekaan tottunut saamaan teiltä kehuja, kenraali hyvä," suupielet kävivät hetken aikaa leveämmässä virneessä,
"Mutta pelkään pahoin ruokailunne loppuvan lyhyeen, jos arvon isäntämme ei halua minua enää pöytänsä ääreen. Tehän aioitte pitää minua silmällä, ettekö, kenraali Fritz?"



((Niitä on silminnäkijöitä…))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14491

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Maalis 19, 2020 4:42

Re: Ilo tavata

Fritz näytti jälleen turhankin huvittuneelta omalla hillityllä tavallaan, kun kreivi niin epävarmaksi meni hänen puheidensa myötä. Eiköhän Fortescuen kartano ollut puhdas demoneista sun muista taruolennoista, mutta ainahan sitä saattoi nuorempia pelotella. Toisaalta taas, koskaan ei voinut olla liian varma! Eliitin harmaa katse käväisikin vilkaisemassa paikalla olevaa palvelusväkeä, aivan kuin etsien noista hermostuneisuuden merkkejä.
Muusta väestä huomio kääntyi kuitenkin Roswelliin tuon puheiden myötä, eliitin ensinnä hymähtäen terävästi sarvipäiselle.
”Nooh, kyllähän sitä saa varoitella toisia, eikö?”, Fritz aloitti, kääntäen puheensa jälleen enemmän koko pöydälle kuin vain demonille, ”Näinä aikoina ei voi olla liian varovainen, Ties vaikka hovissakin olisi mörköjä ja kummituksia”, viimeisen huomautuksen myötä katse käväisi harvinaisen pistävästi Henryssä, joka puolestaan katsoi varoittavasti eliittikenraaliinsa. Kyllä hän tiesi, kenestä Fritz vihjaili, Henryn toivoen todella ettei eliitti nyt virkaveljensä salaisuutta kävisi tässä seurassa paljastamaan.

”Ja eihän arvon kreivillä ole mitään hätää, jos itse Ajankiitäjän on itselleen kesyttänyt. Se lisko pitää varmasti huolen isännästään, eikä päästä piruja nurkkiisi — se kun ilmeisesti tietää niistä jo ennen kuin mokomat yrittäisivät mitään!”, Lohikäärmeenkaataja jatkoi, virnistäen vilkaisten kreivin puoleen, ”Luulisi sinun olevan koko valtakunnan turvatuin taho siinä mielessä”.
”Sikäli mikäli se liskosi nyt oikeasti on Oraakkeli”, Jokseenkin haastavanoloisesti Fritz lisäsi, kulmiaan kohottaen katsellessaan kreiviin.
Henry pysyi hiljaa, toistaiseksi, tarkkaillen kyllä eliittiään alati ruokailun ohesta, siinä samalla katsellen myös kreiviä ja tuon olotilaa. Kyllä hän puuttuisi tilanteeseen, jos Fritz hänen mielestä menisi liian pitkälle, mutta vielä sitä rajaa ei oltu ylitetty. Tai ehkä oli, joidenkin mielestä, mutta Henry oli oppinut tuntemaan eliittiään sen verran, että osasi tulkita milloin tuo vain jutusteli — vaikkakin kenties epämieluisin aihein — ja koska tuo tosissaan oli valmis aloittamaan sanasodan.


// EI OLE. HARHOJA OVAT NÄHNEET //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1585

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Maalis 20, 2020 1:55

Re: Ilo tavata

Roswellin suupielet nykäisivät itseään ylemmäs kenraalin puheiden myötä, mutta muuta tuo ei käynytkään enää sanomaan. Keskustelu olikin kääntynyt enemmän kenraalin ja kuninkaan välille, eikä Fritz enää niinkään pelotellut kreiviä – ja tuon palvelijoita, jotka näyttivät jo pelkäävän jonkin sortin noitavainon tapahtuvan tänä iltana. Demoni näyttikin keskittyvän enemmän nyt ruokailuun, siemaillen viiniä hitaasti. Korvat kuitenkin olivat vielä tarkkana keskustelua seuraamassa.

Kreivi taas näytti vilkuilevan kolmea muuta miestä kovin epävarmana, eikä näyttänyt oikein ymmärtävän, mitä mieltä kaikki olivat. Oliko tämä kaikki vain vitsailua, vai oliko jokaisella jotain toisiaan vastaan? Garrett oli tottunut erinäisiin aatelisten henkisiin taistoihin erinäisissä illanistujaisissa, ja osasikin pitää niitä silmällä ja lukea tilannetta… Mutta nämä kolme olivatkin sitten aivan omassa sarjassaan. Kreivin katse olikin jäänyt tuijottamaan vähän turhan pitkäksi aikaa, mutta tuo havahtui siihen kuitenkin nopeasti ja yritti esittää vähemmän kiinnostunutta. Pieni kulmakurttu kävikin ilmestymään miehen otsalle kenraalin ottaessa taas lohikäärmeen puheeksi – tosin, tällä kertaa se oli enemmänkin hyvä asia Garrettin miettiessä asiaa ja tullessa siihen tulokseen, että voimakas lohikäärme toden totta osaisi varmaan jotenkin aistia kaikenlaiset hirviöt ympärillään ja pitää hänet niin turvassa…

"…Siksikö tämän otitkin puheeksi, kenraali Fritz?" Kreivi oli näyttänyt keräävän itsensä kasaan pelottavankin nopeasti – tai ainakin vihdoinkin oppinut, kuinka pitää naamansa ja äänensä peruslukemilla tässä seurassa,
"Lohikäärmeeni kiinnostaa sinua niin paljon?"



((Kaikkiko?!))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14491

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 29, 2020 5:51

Re: Ilo tavata

Fritzin katse kääntyi takaisin kreiviin, kun tuo näytti tarttuvan oikeaan koukkuun, eliitin nyt virnistäen leveästi. Henry seurasi tilannetta varautuneesti, mutta ei katsonut aiheelliseksi kieltääkään kenraaliaan utelemasta siitä lohikäärmeestä, mikäli nyt itse halusi. Kieltämättä se kiehtoi yhä Henryäkin, vaikka Garrett oli jo lohikäärmeestään hänelle kertonut. Kunhan Fritz nyt osaisi vain lähestyä asiaa rauhallisesti ja rakentavasti, eikä menettää hermojaan. Tosin, yleensä muutaman paukun jälkeen eliitti vaikutti paljon rennommalta ja ystävällisemmältä tapaukselta, joten jos lohikäärmeenkaataja oli jo alkoholia hyppysiinsä saanut, niin saattoi tuo jopa kyetä mieluisaan keskusteluun kreivin kaltaisen miehen kanssa…

”Kenties”, Constantine myhisi kreivin kysellessä, oliko lohikäärme syy keskustelun aiheelle, ”Tai ehkä liskosi vain sattuu sopimaan teemaan”.
”Miksi se ei kiinnostaisi?”, Eliitti lisäsi naurahtaen, kuulostaen jopa ystävälliseltä sillä omalla, rempseän ronskilla tavallaan, ”Ketä nyt ei kiinnostaisi kuulla lohikäärmeistä, jos niitä jollakulla ratsuna tai lemmikkinä on”.
”Varsinkin jos kyseessä on tosiaan itse oraakkeli”, Fritz jatkoi, ottaen nopean hörpyn juomapikaristaan, ”Joten kerrohan, arvon Fortescue, miten se oikeasti tapahtui? Miten oikeasti sait oletettavasti maailman vanhimmasta lohikäärmeestä ratsun itsellesi?”.


//KYLLÄ. MASSAHOURAILUA NYT LIIKKEELLÄ //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1585

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Touko 03, 2020 10:07

Re: Ilo tavata

Garrettin katse pysyi kenraalissa, silmien kaventuessa toista tarkkailemaan. Fritz ei käynyt kiertelemään tai kaartelemaan – harvinaista näin aatelisten kokoontuessa yhteen iltaa istumaan – ja kertoi halunsa hyvin suoraan. Tosin, olihan kenraali tehnyt mielensä selväksi heti sillä sekunnilla, kun oli kartanoon astunutkin! Tällä kertaa äänensävy oli kuitenkin vähemmän syyttelevä, eikä kreivi näyttänyt heti asettuvan puolustuskannalle. Hiljaa Garrett kuitenkin pysyi, jatkaen toisen tutkailua kuuntelun lomasta. Fritzillä edelleenkin näytti olevan kova epäilys siitä, oliko lohikäärme oikeasti tämä oraakkeli, joksi liskoa oltiin kutsuttu.

"En voi väittää, etteikö lohikäärmeratsu ole kiinnostava puheenaihe. Sinun kuitenkin täytyy ymmärtää asemasi, kenraali Fritz. Olet lohikäärmeenmetsästäjä. Et oikein ole sellaista seuraa, jonka kanssa kukaan haluaisi keskustella lohikäärmeistä," kreivi avasi vihdoin suunsa, niin olemuksensa kuin äänensävynsäkin kylmänrauhallinen – eikä katsekaan värähtänyt, yhä pysyessä kenraalin silmissä. Lohikäärmeistä ei voitukaan puhua aivan kenen tahansa kanssa, ja Fritzin mielipiteet ja temperamentti tunnettiin. Syytökset vihollisten kanssa veljeilystä eivät varmasti olleet kaukana.

"Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan," tai no, väärässä paikassa väärään aikaan, jos Garrettista joku totuuden olisi halunnut pusertaa esille,
"Eikä se lohikäärme ole tyhmä. Totta kai se ymmärtää, kuka on sille sopiva isäntä."




((Ei kai nyt sentään, kuulostaa vähän kenraalin omilta viinasekoiluilta...))
Edellinen

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö