Haavoittunut || Michy!


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Touko 17, 2018 11:37

Haavoittunut || Michy!

Kalma, Jack

Jackin elämä oli juuri hetki sitten murrettu ja hajotettu. Hänet oli karkoitettu pois ihmisten kaupungista, eikä hänellä olisi enään paluuta vanhaan elämäänsä tai häntä odottaisi teloitus. Siitä oli jo päiviä, mutta Jack pyöri yhä kaupungin lähellä metsässä. Jack oli paennut metsänreunoille ja oletti olevansa siellä turvassa mahdollisilta jahtaajiltaan, eikä mies osannut muuallekkaan mennä.
Mies nojasi puunrunkoa vasten olkapäällään ja tärisi, mutta ei kylmästä. Oli kuitenkin jo kesä ja yöt eivät olleet enään niin kylmiä kuin keväällä tai talvella. Jack oli hukuttanut kasvonsa käsiinsä ja käden alta, ainoasta silmästä, valusi kyyneleitä ja mies oli shokissa tapahtumista.. Minne hän nyt menisi? Mitä hän nyt teksi? Kuolisiko hän nälkään? Mistä hän hankkisi edes ruokaa? Nämä kysymykset pyörivät karkoitetun miehen mielessä, joka oli tottunut elämään kaupungissa ja sen antimilla. Ei hän ollut mikään metsässä elävä eläin! Jack oli onnistunut löytämään lähistöltä pienen puron, josta oli saanut juotavaa, mutta ruokaa mies ei ollut nähnyt muutamaan päivään. Jack oli yrittänyt pyydystää jäniksiä tai edes pieniä lintuja, mutta hänellä ei ollut metsästys kokemusta ilman aseita. Eläimet lähtivät välittömästi karkuun.

"Sinä osaat sittenkin itkeä.." Takaa kuului ääni ja Jack kääntyi ympäri nähden metsän puiden välissä tumman hahmon. Tumman hahmon, joka oli liiankin tuttu miehelle. Jack olisi halunnut vihata tuota ilmestystä, mutta hän ei pystynyt. Hänellä ei ollut vihaansa ja raivoaan, joka oli pitänyt miehen hengissä tähän asti.
"Mutta krokotiilin kyyneleita nuo ovat.. Nyt kun olet hylkiö ja ajettu pois." Kalma puhui Jackille samalla kun lähestyi tuota varsijousi mukanaan. Kalmalla oli tarkoitus lähteä metsästämään, mutta huomannut ettei karkoitettava ollutkaan lähtenyt tarpeeksi kauas. Tallattu metsäpohja kuin tuttu haju olivat kertoneet Jackin yhä pyörivän lähistöllä ja sehän ei käynnyt. Hän halusi tuon olevan vähintäänkin toisella puolella mannerta, että kaikilla olisi hyvä olla.
"Sinun ei kuuluisi olla täällä." Kalma sanoi ja asetti yhden nuolen varsijouseen, tähtäsi ja päästi nuolen irti kotelostaan. Nuoli suhahti ilmassa ja kopsahti puunrunkoa vasten, jossa Jack oli ollut. Jack oli pyörähtänyt irti puunrungosta ja nyt vanha taistelu pari katsoi toisiaan. Jack enemmän peloissaan kuin Kalma, joka oli kylmä kuin kivi. Kalma asetti uutta nuolta varsijouseen, jolloin Jack katsoi parhaaksi ottaa jalkansa alle ja paeta metsään. Kalma katsoi Jackin perään ja asetti jalkajousensa pois asevyöllensä samalla kun lähti muutamalla juoksuaskeleella miehen perään. Kalma teleporttasi kesken juoksun ja ilmestyi Jackin eteen, joka sai miehen pysähtymään juoksustaan. Kalma veti vyöltään kaksi lyhyttä miekkaansa ja iski niillä Jackiä kohden. Jackin silmät laajenivat, mutta lähti vastaamaan Kalman hyökkäykseen voimalla joka yllätti Kalmankin. Jack tarrasi Kalman kädestä kiinni ja väänsi aavekoiran kättä ikävästi. Kalma parahti kivusta kun kättä väännettiin väkisin murtumis pisteeseen.
"Jättäkää minut rauhaan.." Jack sanoi, mutta siitä puuttui tunne joka olisi pitänyt olla mukana. "En halua taistella." Jack sanoi perään ja päästi Kalmasta irti. Kalma tuijotti Jackia, mutta eihän jääräpäistä aavekoiran päätä käännetty.

Typerä koira, ei ymmärtänyt omaa parastaan. Jack murahti hampaiden välistä ja astui askeleen jos toisenkin taaemmas rakista samalla kun riisui yllään olevan paitansa ja heitti sen maahan. Kalma katsoi sitä ja seuraavaksi silmät laajentuen kuinka Jack muutti muotoaan. Miehen käsien lihakset kasvoivat ja tuon olemus muuttui petomaisemmaksi, karvaisemmaksi, ja miehen silmä hohti punaisena. Sormien päissä olevat kynnet olivat kuin valtavat veitset, mutta kokonaan Jack ei muuttunut susi muotoonsa. Hän ei halunnut rikkoa vaatteitaan. Jack iski vasten Kalmaa, joka yritti puolustaa itseään ja iskeä, mutta voimalla päälle käynnyt Jack oli aavekoiralle aivan liikaa ja lopulta tilanne oli muuttunut aivan päinvastaiseksi. Jack seisoi Kalman yllä ja piti aavekoiraa jalkansa alla rintakehästä maahan painaen. Kalma oli täynnä kynsistä tulleita haavoja ja iskuja, jotka pulppusivat verta ulos. Jack huohotti ja oli ottanut itsekkin osumaa. Jalassa oli kaksi nuolta kiinni ja miekoista tulleita haavoja oli siellä täällä myös, mutta ne parantuivat hitaasti. Ilman hopeaa aavekoira ei voisi voittaa. Hän kantoi nyt aavekoiran kirousta.
"Varustaudu ensikerralla fiksummin, jos aiot jatkaa.." Jack sanoi kylmän rauhallisesti ja nosti jalkansa pois aavekoiran päältä pois samalla kun hänen ihmismäinen olemus palautui takaisin. Jack jätti aavekoiran siihen makaamaan. Ei hänellä ollut syytä tappaa aavekoiraa, ellei tuo lähtisi sitä tosiaan hakemaan. Hän oli jo voittanut sodan.

"JACK!" Kalma ärähti loittonevan hylkiön perään ja kampesi itsensä ylös, mutta rojahti polvillensa vuotavia haavojaan pidellen. Kalma katsoi täriseviä verisiä käsiään huohottaen ja tajusi vuotavan pahasti. Liiallinen liikkuminen vain tappaisi hänet nopeammin. Kalma kirosi ja raahasi itsensä lähintä puuta vasten nojaamaan samalla kun alkoi repimään takistaan suikaleita irti sitoakseen pahimpia haavoja jotenkin umpeen. Kädet tärisivät kun Kalma sitoi haavojaan ja lopulta kun takista ei ollut mitään ehjää oikeastaan jäljellä jäi aavekoira vain odottamaan.. rauhoittumaan, että haavat lopettaisivat vuotamisen. Kalma sulki silmänsä, mutta ei nukkunut vaan lepäsi. Kuunnellen luonnon ääniä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 368

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti To Touko 17, 2018 3:57

Re: Haavoittunut || Michy!

Nakami

Kesä oli viimein aluillaan ja Nakamin elämä oli helpottunut hivenen helpottunut. Hän oli taas välillä päässyt metsästämään saatuaan jonkun vahtimaan Alicea mikä tiesi sitä että ruokaa oli jälleen tarjolla. Hänen muodonmuuttaja laumastastaan tosin ei ollut paljoakaan merkkejä, välillä susityttö mietti olikohan nuo sittenkin vielä saarilla evakossa haltioiden vihalta. Kaksikko oli juuri lopetettelemassa ruokataukoaan, kuivattua kalaa, lihaa leipää, pähkinöitä, mitä nyt matkalaiset yleensä söivätkään. Lapsi oli tauon jälkeen nostettu vaalean hevosen selkään.
"Jatketaanko" Nakami kysyi pieneltä ja sai innokkaan nyökkäyksen vastaukseksi.

Ilmassa haisi veri. Kovin pitkälle kaksikko ei ollut sitten taukonsa tullut. Joku oli vähintäänkin haavoittunut lähistöllä. Ja ellei tuo ollut jo päässyt hengestään se seuraisi varmaan pian perästä, ellei verenhukasta niin hajun houkuttelemien haaskojen tai tulehtuneen haavan toimesta.
"Joku on satuttanut itsensä" Neito totesi hiljaa lapselle. "Mennään auttamaan"
Nakami ei voinut kuin hekäistä yllätyksestä nähdessään raadellun miehen repalaisissa vaatteissa puuta vasten. Normaalisti hän olisi mennyt katsomaan miten pystyi auttamaan mutta toinen näytti tutulta. Eikä hyvissä merkeissä, tuo mies oli joku jota vastaan hän olisi voinut kääntää tulimagiansa missä tahansa muussa tilanteessa. Susitytön käsi hakeutui heti vaistomaisesti miekkansa kahvalle. Mutta silti toinen oli haavoittunut eikä missään nimessä sellaisessa kunnossa että voisi hyökätä kaksikon kimppuun, ei ainakaan juuri nyt.
"Auttaa pitää" Alice komensi Nakamin viereltä hevosen selästä.
"Olet oikeassa" Nakami kuiskasi toiselle pienen hetken jälkeen. Hän otti puukon esiin, loi pienen kuuman liekin kämmenelleen ja alkoi kuumentamaan terää tulessa.
"Onko sinulla isompia haavoja, minulla ei ole ompelu tarvikkeita mutta tämän pitäisi estää sinua vuotamasta kuviin. Ainakaan heti." Nakami kysyi kyykistyen raadellun eteen alkaen tutkimaan tuhoja. Kynsien haavoja ja pelottavan tuttu haju. Kyseessä oli joko ihmissusi tai muodonmuuttaja, susityttö itse veikkasi aiempaa.
"Saat luvan tehdä tämän itse" Nakami totesi sammuttaen tulensa ja antaen puukon toiselle. "Se tulee sattumaan jos et hohtavan kuumasta terästä osaa sitä jo itse päätellä. Enkä edes yllättyisi siitä kerta päätit käydä ihmissuden kimppuun."
Pari askelta punapää otti taakseppäin huokaisten. "Kyllähän sinä viimekerralla teit selväksi etsiväsi turhaan ongelmia mutta... En ajatellut että edes sinä menisit siinä näin pitkälle."

Pieni tyytyväisyyden virne jopa pääsi susitytön huulille. Ei hän toisen kärsimyksestä nauttinut, ehei, se sai hänet voimaan jopa hieman pahoin. Mutta toinen oli pitänyt häntä lähinnä eläimenä, ehkä sitäkin alempana ja nyt joutuisi elämään sen kanssa että oli tarvinnut apua joltakin jota piti niinkin paljon itsensä alapuolella. Varmaankin tätä jotkut tarkoittivat sanoessaan että apu viholliselta kokoaisi kuumia hiiliä niskaan.

//Täällä ollaan^^
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Touko 17, 2018 5:59

Re: Haavoittunut || Michy!

// Tervetuloa :) //

Kalma ei ollut aivan terävimmillään, mutta kuuli kuinka hevosen raskaat askeleet liikkuivat häntä kohden ja kuului puhetta. Naisen ja lapsen puhetta? Toivottavasti ei haltoita.. Hän ei voinut mennä haltoiden sairastupaan tai hänen matkansa päättyisi tyrmien ja mahdollisen kidutuksen jälkeen teloitus lavalla. Darius saisi ainakin hupinsa.
Kalma veti verisen kätensä vierellään makaavalle miekalle ja katsoi metsään, josta pian ilmestyi hevonen, jota talutti nainen ja selässä istui lapsi. Nainen ei vaikuttanut ensimmäisenä olevan haltoiden puolella oleva, mutta ei näyttänyt tutulta naamalta ihmisten puolella. Ainoat mahdollisuudet olisivat, että nainen olisi joko haltoiden puolella oleva taruolento tai sitten vain perheellinen puolueeton. Tämä nainen vaikutti jopa rohkelta, mitä nyt säikähti loukkaantuneen aavekoiran olemusta, mutta ei näyttänyt pelkäävän häntä. Ei, sen sijaan nainen asetti kätensä miekkansa kahvalle. Kalma paljasti aavistuksen teräviä hampaitaan ikeniensä välistä ja puristi miekan kahvaa paremmin kädessään, jos nainen päättäisi hyökätä. Lapsi komensi äitiään tai siskoaan auttamaan häntä.. Kalma vilkasi lapsen suuntaan, mutta eriparinen katse siirtyi naiseen.

Nainen otti käteensä puukon ja toiseen pienen hehkuvan tulipallon. Kalma jännitti lihaksiaan ja oli valmis liikkumaan tai iskemään takaisin. Nainen ei kuitenkaan hyökännyt vaan jäi kuumentamaan puukon terää. Mitä tuo aikoi? Kalman ei tosin tarvinnut kysyä sitä kun nainen kysyi hänen haavoistaan, olivatko ne pahoja ja mainitsi ettei tällä hetkellä kantanut mukanaan tarvittavia hoitotarvikkeita. Nainen tarjosikin hoitoavuksi kuumennettua puukkoa, joka polttamalla sulkisi suurimmat haavat. Tietenkin.. mutta esittikö nainen vain kilttiä? Siinäpä kysymys.
"En tiedä." Kalma vastasi naisen kysymykseen haavojen vakavuudesta. Ei hän tiennyt, hyvä jos tiesi missä kaikkialla niitä edes oli. Ainoastaan ne mitä hän pystyi näkemään ilman ylinmääräistä kääntymistä. Nainen kyykistyi miehen tasolle, joka liikahti itse paikallaan ja miekka nousi maasta valmiina iskemään naista jos tuo tekisi pienenkin väärän liikkeen. Kalma murisi hiljaa naiselle. Tähän nainen tokaisikin, että potilas saisi itse hoitaa haavansa ja vielä päälle kävi huomauttamaan ihmissuden haastamisesta. Tähän aavekoira ei sanonut mitään.
"Mitä sitten?" Kalma kysyi ja veti henkeä väristen. "Mitä sitten kun olet hoitanut minut?" Kalma ei suoraan käynnyt luottamaan naiseen, vaikka tässä oma henki oli vaakalaudalla. Ei sitä koskaan tiennyt, vaikka tuo vain takaisi hänen selviytymisensä ja raahaisi sitten rahan kiilto silmissä haltoiden armeijan käsittelyyn. Kalma ei koskenut naisen ojenatamaan puukkoon, mutta hämmennys oli suuri kun nainen tuntui tuntevan hänet. Kalma katsoi tuota pitkään, mutta naurahti sitten.
"Aaah.. olet tavannut Jackin?" Kalma tokaisi naiselle oman olettamuksensa. Vaikkei aina terävin kynä ollutkaan niin kyllä tuon pystyi hänenkin älykkyydellä päättelemään.
"Yllättävää, että olet elossa." Kalma köhähti irvistäen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 368

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti To Touko 17, 2018 7:47

Re: Haavoittunut || Michy!

"Niin mitä sitten? Ajattelin jättää sinut oman onnesi nojaan toipumaan." Nakami vastasi toisen uteluihin. Kuten arvata saattoi tuo ei näyttänyt yhtään tyytyväiseltä saamastaan avusta mutta omapahan oli asiansa. "Ellei sinulla ole jotakin suojaa tiedossa lähistöllä? Ajattelin kuitenkin olla kaukana ennen kuin olet taas taistelukunnossa." Sittemmin mies kävi heittämään arvauksen että hän oli aiemmin tavannut Jackin.
"Nimi kuulostaa tutulta." Nakami nyökkäsi "Onko hän veljesi vai onko teillä muuten vain pelottava yhdennäkyvyys." Ainahan se oli mahdollista että toinen vain valehteli saadakseen tilaisuuden hyökätä. Ellei mies antaisi oikeasti hyvää selitystä tilanteelle.
"Kenties, mutta oletko nähnyt miltä näytät?" Toisen sanat selvyitymisestä Jackin kynsistä ohitettiin lähinnä olankohautuksella. "Ajattelitko muuten jossain vaiheessa lopettaa tuon miekalla sohimisen ja auttaa itseäsi? Tiedän ettei haavojen sulkeminen polttamalla houkuttele mutta kai se hitaan kuoleman voittaa."

Muutaman askeleen lisää Nakami perääntyi, olisi ihan hyvä jos Alice saisi jotain henkistä tukea mahdollisen haavojen hoidon ajan. Koko tilanne oli jotain jota ei oltu tarkoitettu kolmevuotiaan silmille.
"Voin kyllä auttaa sellaisten kanssa joita et itse saa kuntoon. Siis jos apuni kelpaa, tähän asti olet vaikuttanut kovin vastahakoiselta sitä vastaanottamaan." Nakami voisi voisi vain odottaa kunnes toinen olisi halukas hyläämään ennakkoluulonsa sekä aseensa oman tilanteensa auttamiseksi. Ei nainen toista hyläisi muttei myöskään apuaan tuolle väkisin tuputtaisi

//Hhm vähän lyhyeksihän nämä tuntuvat jäävän mutta paha se on pidemmällekkään kirjoittaa ku ei tiedä miten Kalma asioihin suhtautuu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Touko 17, 2018 10:11

Re: Haavoittunut || Michy!

Kalma kohotti toista kulmaansa pienesti kun nainen melkein jopa uhkasi jättää hänet heiteille haavojensa kanssa metsään jahka haavat olisi hoidettu. Ei hän olisi turvassa haavojen hoitamisen jälkeen, sillä kukatahansa saattaisi löytää hänet sen jälkeen ja vain ottaa mukaansa tai tappaa. Hän ei olisi hoidon jälkeen välittömästi liikunta kykyinen. Nainen kysyikin suojaa jonne aavekoira olisi ehkä voinut mennä.
"Jos olisi.. tuskin istuisin tässä." Kalma tokaisi tähän ja kurtisti kulmiaan kun nainen sanoi, että aikoi olla kaukana jahka hän olisi toipunut taistelukuntoon. Oliko Jack noin pahasti loukannut tätä naista?

"VELI!? Vai että veli?!" Kalma pyrskähti ja nauroi ääneen, mutta se muuttui kivun irvistykseksi hyvin nopeasti. Kalma pudisti päätään ja piteli kylkeään. "Ei, emme ole veljiä millään tasolla.. mutta ehtisin kuolla ennenkuin ehtisin kertoa koko tarinaa sinulle." Kalma selitti naiselle lyhyesti. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun heitä oli luultu veljeksiksi, vaikka se toki saattoi olla loogisin vaihtoehto ulkopuolisen kannalta. Totuus vain oli kaikkea muuta. Sitten nainen jo huomautti hänen vammoistaan ja kysyikin oliko aavekoira yhtään tietoinen siitä miltä hän näytti tällä hetkellä. Revityltä varmasti, mutta ei sattunut peiliä mukaan.
"Kai huomasit että minulla on syytä epäillä sinua yhtä paljon kuin sinä minua?" Kalma kysyi takaisin ja jätti sanomatta mitään kunnostaan, mutta laski kuitenkin miekkansa alemmas vierellensä. Lähinnä siksi että sitä pitävä käsi tärisi, eikä enään jaksanut pitää kättä koholla. Kalma nojasi päällään puunrunkoa vasten ja katsoi naista eriparisillä silmillään väsyneenä hengittäen raskaasti. Sydän hakkasi rinnassa ja kylmän hiki alkoi nousta kasvoille kasvojen muuttuessa kalpeammaksi. Kello kävi.

Nainen perääntyi aavekoiran luota hevosen, sekä lapsen luokse ja ehdotti auttamista. Huomauttaen ohessa Kalman vastahakoisuudesta avun suhteen. Kalma hymähti siihen heikosti. Hän oli aina tälläinen vieraiden suhteen.
Kalma ei heti kuitenkaan vastannut naisen kysymykseen, vaan tuijotti hiljaa naista paikallaan, kunnes lopulta laski miekkansa vierellensä makaamaan kädestään.
"Hyvä on.." Kalma henkäisi. Jos nainen tekisi jotakin hän voisi tuota aina purra tai räppästä terävillä kynsillään kasvoihin. Hän ei ollut puolustuskyvytön. Väsynyt vain.
"Anna se puukko.." Kalma sanoi ja ojensi verisen tärisevän kätensä kohden tätä punapäätä.

// Ei se haittaa ja parempi ettet lähde päättämään minun puolestani miten Kalma regoi tilanteisiin. //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 368

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Pe Touko 18, 2018 3:32

Re: Haavoittunut || Michy!

"Kerrot sitten kun et ole vuotamassa enää kuiviin" Nakami vastasi. Olihan se totta että nyt ei ollut paras hetki pitkälle tarinatuokiolle. "Yritä vain rauhoittua nyt, nauraminen ei selvästikkään tee hyvää."
Hetken aikaa Nakami vain katsoi toista hölmistyneenä kun tuo vihdoin ja viimein laski vapisevan miekkansa. "Sinulla ei ole siihen varaa enkä tietääkseni ole antanut siihen paljoakaan aihetta. Jos tahtoisin sinut hengiltä se ei olisi kovinkaan vaikeaa." Äänestä kuului turhautuminen. Kuinka kovapäinen ja vainoharhainen toinen olikaan. Vai eikö tuo vain tajunnut tilannettaan.
"Nähtävästi välttämättömyys on viisauden alku." Nakami hymähti ja ojensi edelleen tulikuuman puukon miehen käsiin, nyt kun toinen alkoi vihdoin ja viimein ajatella järkevästi. Hän auttaisi kyllä veristen rättien riisumisessa edelleen vuotavien haavojen päältä, aloittaen kaikista kiireisimmästä. Sen jälkeen jatkettaisiin muuhun ensiapuun jota toinen tuntui tarvitsevan, mikään lääkäri tai parantaja Nakami ei tosin ollut.

"Yritä pysyä hereillä." Susityttö jatkoi puhumista. Ehkä se auttaisi toista pitämään itsensä tajuissaan. "Näytät siltä että tahtoisit vain nukahtaa. Mutta pidä itsesi hereillä. Sinut pitää varmaan saada sivistyksen ja paremman avun pariin. Haavojen polttaminen antaa lisäaikaa muttei auta paranemista."
"Ihmiset, haltiat vai puolueettomat?" Nakami kysyä töksäytti. Jack oli hänen muistaakseen ihmisten parissa mutta toisen naurusta oli vaikeahko päätellä kaksikon välejä, nuo tunsivat mutta veljellinen vertaus oli "Lähistöllä on joitakin pikkukyliä mutta se osaako ja haluaako joku satunnainen talonpoika auttamaan on arpa jota en haluaisi ottaa. Hevosen avulla saattaisimme päästä takaisin ihmisten ilmoille..." Susityttö lopulta kertoi tilanteen. haavoittuneen nostaminen hevosen selkään tosin ei välttämättä kaikille haavoille tekisi hyvää ja Alicen pitäisi ratsastaa Nakamin omassa selässä. Kyllä se niinkin onnistuisi jonkin matkaa mutta he eivät voineet saapua porteille muodonmuuttajan ollessa susimuodossaan.
"Tai sitten voimme etsiä jonkin mahdollisimman kuivan luolan. Voin pitää pedot poissa kunnes olet liikkumiskykyinen mutta haavasi eivät tule paranemaan hyvin ilman oikeaa hoitoa." Se olikin sitten viimeinen vaihtoehto joka Nakamin mieleen tuli. Valinta olisi miehen, hän voisi kyllä kätkeä suden korvansa ja häntänsä päästäkseen ihmisten ilmoille. Kunnes toinen päättäisi huutaa kyseessä olevan muodonmuuttaja ja edessä olisi noitarovio, asia jota nainen ainakin Jackiltä olisi odottanut.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Touko 18, 2018 9:06

Re: Haavoittunut || Michy!

"Olen elännyt tarpeeksi kauan tietääkseni, ettei jokaiseen auttavaan käteen luoteta." Kalma huomautti tälle naiselle, joka jaksoi huomautella hänen haluttomuudesta avun suhteen. Kalma kurtistikin naisen seuraavalle kommentille, mutta otti tuon kädessä olevan puukon vastaan. Se oli lämmin ja hohkasi kuumuuttaan. Tämä jos mikä tulisi sattumaan todella, todella paljon.. Kalma katsoi haavojaan ja oli aikomassa ottaa käsissään olevia siteitä pois kun näki silmäkulmassaan liikettä. Kalma paljasti terävät hampaansa ja murahti äänekkäästi naista kohden hyvin varoittavasti. Hän selviäisi ilman tuonkin apua. Kalma mulkoili naista kulmiensa alta ja repi sitten siteitä irti haavojensa ympäriltä heittäen vain veriset siteet menemään maahan. Veren tulo oli joistakin haavoista vähentynyt jo, mutta ei tarpeeksi. Kalma yritti arvioida pahimmat haavansa ja päätti paikata ensin ne jotka olisivat hänen vatsansa, sekä kylkien alueilla tai rintakehässä. Kalma puristi kuumennettua puukkoa kädessään ja keräsi rohkeuttaan käyttää sitä itseensä hoitamis mielessä. Tieto, että kipu saattaisi viedä häneltä pahimmassa tapauksessa tajun, kuitenkin huusi takaraivossa. Hetken Kalma keräsi itseään ja lopulta murahtaen otti aseensa viereltään ja tunki sen kahvan suuhunsa. Näin hän ei purisi omaa kieltään poikki vahingossa. Kalma nosti kuumaa puukkoa kädessään ja laski mielessään kolmeen ennenkuin painoi puukon vatsalle olevalle haavalle. Kalma huusi miekan kahvan takaa tukahdetusti ja puri sitä tiukasti hampaidensa välissä tuskan kyyneleet silmistä valuen. Lihan käry haisi voimakkaalle ja vain muutaman sekunnin kestävä koitos oli nopeasti ohi, mutta se oli tuntunut ikuisuudelta. Kalma irrotti puukon nahastaan käsi täristen, koko keho täristen, hikoillen ja hengittäen raskaasti. Kalma nielaisi kipuaan alas ja tunsi kuinka se yritti viedä häneltä tajua. Näkökenttä sumeni ja Kalma ravisti päätään. Ei nyt!

Kalma vilkasi punapään päälle, joka kannusti häntä pysymään hereillä. Kalma ei jaksanut sanoa mitään vaan kääntyi haavojensa puoleen. Kalma ei voinut antaa itselleen liikaa taukoja tai hän menettäisi tajuntansa. Mahdollisimman nopeasti ja kaikki olisi ohi nopeasti.. ei kivuttomasti, mutta nopeasti. Kalma puri miekkansa terää jälleen ja painoi puukon uudelle haavalle. Tuska näkyi miehen kasvoilla ja se kuinka kivusta huutava mies taisteli tajuttomuuttaan vastaan. Kalma kuitenkin siirtyi seuraavaan ja poltti senkin umpeen, sekä sen seuraavan. Tunto alkoi paeta käsistä ja koko kehosta.. Naisen puheet tuntuivat kaukaisilta. Mitä tuo kysyi? Millä puolella hän oli? Kalma ei kuitenkaan lähtenyt vastaamaan naiselle. Hänellä oli yhä suussaan miekan kahva, joka esti häntä puremasta itseään kieleen. Viimeinen haava, jonka Kalma oli kykeneväinen itse hoitamaan. Se oli vielä jäljellä. Kalma irvistäen veti väristen henkeä ja tunsi kuinka hänen näkymänsä pätki ja siinä oli mustia pilkkuja, jotka haittasivat näkyvyyttä. Se oli kuitenkin se viimeinen ja Kal akäsi täristen painoi puukon haavalle tai ainakin jonnekin sinne päin. Liha kärysi jälleen ja lopulta Kalma saattoi irrottaa otteensa puukosta. Se valui miehen vierelle, kuten suussa oleva lyhyt miekka. Kalma huohotti ja hikoili täristen hulluna.
"Minunhan.. piti..ke-kertoa sinulle tarinani." Kalma sanoi ääni väristen ja heikkona. Hän oli kyllä kuunnellut naisen puheet ohessa. "Luola.. on. hy-vä." Kalma vastasi vielä ennenkuin tajunta alkoi rakoilemaan ja pää putosi alas miehen sulkiessa silmänsä.

// Sä voit siirtää kaksikon jonnekin luolaan. :) //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 368

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Su Touko 20, 2018 11:47

Re: Haavoittunut || Michy!

Toinen kävi siihen malliin murisemaan että ei Nakami lähelle lopulta mennyt, toinen olisi kenties tarvinnut kunnollista tiukkaa sidettä, jotain joka oli vaikea tehdä puoli tajuttomana ja mahdollisesti yhdellä kädellä, riippuen haavan sijainnista. Mutta ei väkisin. Mies kuitenkin tiesi mitä teki tunkiessaan miekan kahvan suuhunsa ja aloittaessaan kivuliaan työnsä. Susityttö oli palannut takaisin lapsen ja hevosen luokse kerta ei toinen siteiden kanssa apua halunnut. Oli pieni yllätys että toisella riitti tahdonvoimaa pakottaa itsensä niinkin kivuliaaseen operaatioon.
"Ei taida olla ensimmäinen kerta sinulle" Nakami kuiskasi enemmänkin itselleen kuin tajuntansa rajamailla kamppailevalle.
Sitten seurasi palaneen lihan haju joka toi hyvin nopeasti pienen irvistyksen punapään kasvoille. Alice näytti myös hyvin huolestuneelta, molemmat pystyivät aistimaan toisen kivun.

Lopulta ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen toinen oli saanut kaikki haavat hoidettua joihin itse yletti. Tuo totesi että luola olisi hyvä juuri ennen kuin valui tajuttomuuden puolelle.
"Hei älä pyörry, sinun pitää pysyä... Tajuissasi..." Oli jo liian myöhäistä kun Nakami lopulta sai sanottua viimeisen sanan ja hän oli varma ettei se olisi muutenkaan mitään auttanut.
"Mitenkähän ihmeessä minä sinutkin saan sinne läheiselle luolalle siirrettyä kun et voi itse kiinni pitää." Nakami tuhahti nostaen puukon ja ottaen esille vesileilinsä.
"Alice. Keräisitkö havuja ja oksia, tehdään suoja tähän." Hän sanoi toimituksen aikana hevosen selästä nostamalleen tytölle. Nakami huuhteli kaikki haavat ja sen jälkeen tarkisti oliko toiselta jäänyt joitakin polttamista vaativia käsittelemättä. Lopuksi vielä sitoi parhaansa mukaan kaikki jotka sitä tarvitsivat. Sittemmin alkoikin laavun rakentaminen. Hevosen selässä haavoittunut olisi roikkunut kuin perunasäkki. Se ei olisi varmasti voinut tehdä hyvää haavoille mutta olisi siltikin ollut huomattavasti parempi kuin jos Nakami olisi susimuodossaan toisen jalasta raahannut lähimmälle tietämälleen luolalle. Jolle oli muuten ainakin puolen päivän matka. Ei, nyt kun haavoittunut ei ollut tajuissaan suojan tekeminen oli ainut järkevä mahdollisuus.

Aluksi rakennettiin matala sänky. Eihän se majatalon leposijalle vertoja vetänyt mukavuudessa kerta pehmusteena oli havuja ja lehtiä mutta kestävä se oli sekä pitäisi toisen irti maasta, tärkeä seikka lämpimänä pysymisen kannalta. Mahdollisimman varovaisesti haavoittunut nostettiin kyljelleen makaamaan leposijalle ja hevosen selästä napattiin ratsastamisessa käytetty huopa miehen pään alle. Sitten alkoikin itse säänsuojan teko. Miekallaan Nakami hakkasi irti oksia ja taimia jotka olisivat tarpeaksi tukevia pitämään rakennelmaa kasassaan, onneksi miekka maagisena kesti kyseistä käyttöä. Kaikki oppi sanoi ettei tavallista miekkaa niin kuuluisi kohdella. Lopulta kehikon ylle tuli havut ja pienemmät oksat. Lopputulos oli kohtuullinen tähän hätään, ainakin näin susitytön oman arvioinnin pohjalta. Se eristäisikö rakennelma sateen täysin oli jotain mitä Nakami toivoi ettei joutuisi testaamaan, alla ei ollut tilaa kaikille kolmelle. Ja tekemiseen oli mennyt hyvä tovi, hän oli yltäpäältä hien peitossa eikä todellakaan rakentaisi toista juuri nyt.

Lopulta myös hevonen käytiin sitomaan kiinni läheiseen puuhun ja niin Alice, Nakami kuin ratsukin siirtyivät nauttimaan pientä välipalaa. Tuon jälkeen niin susityttö kuin lapsikin kävivät lepäämään ja odottamaan toisen heräämistä. Nakami isossa susimuodossaan pitääkseen saalistajat poissa ja Alice käpertyen kasvattiäitinsä kylkeen turkkia vasten. Nakami oli säännöllisin väliajoin tarkistanut että hoidettavalla edelleen sydän löi mutta näin levätessään hän joutui myötnämään ettei olisi mitään asialle voinut tehdä jos toinen olisi henkensä heittänyt.
"Olisi ehkä sittenkin pitänyt kysyä että poltto vai perinteinen pahimman varalta" suuri susi hymähti itsekseen. Toisaalta hän ei halunnut ajatella moista, toisi vain huonoa onnea. Piti vain toivoa että toinen heräisi mahdollisimman nopeasti.

//Okkei ei mennyt luolille sitten loppujen lopuksi, ei ollut Nakamista roudaamaan tajutonta tarpeaksi hienovaraisesti^^
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Touko 21, 2018 4:20

Re: Haavoittunut || Michy!

Pimeys oli laskeutunut ja sen mukana katosi kipu, se valtava polttava tunne haavoissa jotka oli poltettu kiinni. Kalma ei ollut enään järin tietoinen mistään kun hänen pelastajansa rakensi hänelle sängyn, asetti siihen lepäämään kyljelleen ja vielä rakensi miehen ympärille suojan. Kalma lepäsi ja nukkui tiedottomassa tilassaan aikansa ja ehkä Kalma olisi toivonut vain pysyvän siinä kauniissa tiedottomassa tilassa, jossa oli. Kipu hiipi hiljaa aavekoiran uneen ja alkoi herättämään Kalmaa hitaasti tajuttomuudestaan. Ensin se oli pientä, mutta hitaasti se kasvoi ja pakotti miestä heräämään ja avaamaan silmänsä. Kalma raotti silmiään, mutta puristi ne uudestaan kiinni kaiken kivun keskellä vaikeroiden hiljaa itsekseen. Haavoihin koski, kirveli ja keho oli kokonaan täysin turta. Pienikin liike sattui.. silti Kalma kohotti pienesti katsettaan ja näki ympärilleen havunoksista ja muista puista rakennetun suojan. Se nainenko tämän oli rakentanut? Allaan mies tunsi pehmeän maan, sängyn jonka tämä nainen oli myös rakentanut. Kalma huomasi myös maassa olevan jo kuivuneen veren. Nainen ei ollut siirtänyt häntä. Katse siirtyi pieneen oviaukkoon, josta Kalma pystyi näkemään punaisen värisen suden hahmon suojan ulkopuolella. Ei tarvinnut olla nero arvatakseen, että kyseessä oli sama nainen kuin aikaisemmin. Heh, hän taisi olla tuolle nyt velkaa töykeydetään.

Kalma käänsi kylkeään irvistäen ja pihisten kivusta mies kääntyi selälleen makaamaan. Siinä kipuaan nieleskellessään Kalma huomasi tutun naisen tulleen luokseen ja väsynyt heikko katse siirtyi tähän outoon korvanaiseen.
"Et sitten jaksanut viedä?" Kalma hymähti pienesti vinoillen luolasta, josta he olivat puhuneet. Katse irtautui naisesta ja Kalma tunsi olonsa hyvin utuiseksi, heikoksi ja janoiseksi.
"Ei olisi vettä?"
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 368

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ti Touko 22, 2018 12:27

Re: Haavoittunut || Michy!

Lopulta vaikerointi kertoi haavoittuneen heräilystä. Tällä kertaa onni oli siis tuon puolella, toisaalta vielä oli matkaa täysikuntoiseen. Sen voisi vain aika korjata. Nakami hyläsi siis suden muotonsa antaen sen hajota tyhjyyteen nuoren naisen kehon ympräiltä, siirtyen katsomaan mikä oli toisen vointi. Ei se kovin hyvä tosin voinut olla. Ja toisen ensimmäiset sanat olivat tietenkin vinoilua.
"Mikä on vointisi?" Nakami kysyi "Parempi varmaan kuin mitä jos olisin raahannut sinua kilometritolkulla metsämaassa?" Neito jatkoi vinoilevan virneen kanssa. Ei toista niin helpolla voinut virnuilustaan päästää.
"Vain tämän verran." Toinen sai vastaukseksi veden pyyntöönsä vesileilin kera. "Lähistöllä on kyllä puro, kohtuullisen kirkas sellainen. Myös ruokaa löytyy, saattaisi tehdä sinulle hyvää." Tottakai kaikki mitä mies söisi olisi pois kaksikon omista ruokavaroista.

"No, mutta sinulla oli jotain kerrottavaa?" Nakami lopulta aloitti kunhan toinen olisi saanut kurkkuaan kostutettua sekä mahdollisesti jotakin jolla korvata menetettyä vertaan. "Voisit varmaan aloittaa nimestäsi kerta et ole se keneksi alunperin oletin?" Eihän Nakami ollut itseäänkään esitellyt, toisaalta hän oli saanut pelätä ihan tarpeaksi että Jack olisi voinut käyttää sitä tietoa väärin. Olihan hän jonkin verran tekemisissä ihmisten kanssa, ikävät juorut saattaisivat saada paljon tuhoa aikaan. Toisaalta taas eikai toinen voinut olla paljoa pahempi kuin mitä Jack oli antanut itsestään ymmärtää.
Alicekin oli kipittänyt muiden luokse katsoen haavoittunutta silmät pyöreänä uteliaisuudesta.

"Pikkuisen nimi on Alice, minun Nakami"
"Minä en pieni!" Tuli tietenkin nopea protesti lapsen suusta.
Joka tapauksessa punapää oli lopulta päätynyt kertomaan edes tuon verran. Tekisi mahdollisesta kanssakäymisestä kenties hieman helpompaa, eihän sitä tiennyt kuinka pitkään hänen pitäisi pitää huolta haavoittuneesta ettei tuo hengestään pääsisi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Touko 26, 2018 5:10

Re: Haavoittunut || Michy!

Mikä vointi? Kalma oli avaamassa suutaan ketun korvaiselle naiselle kun tuo pistikin pienellä vinoilulla aavekoiralle takaisin. Kalma katsoi naista vakavana ja tuhahti. "Niin hyvin kuin tässä tilassa voi olla." Kalma vastasi viitaten kivuliaisiin poltettuihin haavoihin, jotka eivät tuntuneet todellakaan hyvältä. Kipu oli kokoaikaista polttelua ja särkyä. Hän ei liikkuisi tästä muutamaan päivään.
Kalma otti vastaan tärisevällä kädellä naisen antaman vesileilin ja avasi sen käsi täristen. Ennenkuin Kalma ehti kuitenkaan nostaa itseään juodakseen nainen sanoikin, että lähistöllä olisi puro, josta aavekoira saisi hakea vettä jos halusi. Kalma katsoi naista pitkään epäuskoisen näköisenä. "Oletko tosissasi?" Kalma pihahti kuivasta kurkustaan. "Hyvä jos pääsen istumaan.." Kalma murahti. Minne se hänen avulias nainen katosi? Ensin haluaa hoitaa häntä ja sitten laittaa itse hankkimaan vettä ja ruokaa, jota nainen selvästi ei ollut antamassa vapaasta tahdostaan.
"Voisit yhtä hyvin häipyä kuuseen!" Kalma jupisi ja nosti sitten itseään toisen kätensä varaan istumaan samalla kun yritti toisella tärisevällä kädellään saada vettä suustaan alas. Vesi valui pitkin suupieliä ja poskia, mutta jotakin loukkaantunut sentään sai alas. Kalma ojensi leilin takaisin naiselle asettuen takaisin makaamaan.

Sitten alettiin pyytämään selitystä, jonka aavekoira oli naiselle luvannut ja kehotti vielä aloittamaan nimestään. "Kalma." Mies huokasi ja jatkoi. "Voisit kertoa myös omasi?" Olihan sitä mukava kuulla mukavan auttajan nimi edes joskus jos sattuisi vaikka kupshatamaan. Hän oli hengissä, mutta ei selvillä vesillä. "Tämä Jack, jonka selvästi tunnet.. ei ole minulle mitään verellistä perintöä." Vaikka se ehkä saattoi näyttää siltä he eivät olleet sukua. "Jack on mies, jonka kehon riivasin kauan sitten.. ja noh nyt meillä on erilliset kehot erään noidan ansiota." Kalma selitti naiselle lyhyesti ja ytimekkäästi pitkän tapahtuma sarjan.
Kalman katse valui lapseen, joka kipitti naisen luokse. Kalma haistoi tytön olevan ihminen.. ja oli kovin tutun näköinen. Katse kuitenkin siirtyi naiseen, joka esitteli itsensä ja lapsen. Kalman valui kuitenkin takaisin lapseen pohtivana. Hän oli nähyt tuon lapsen varmasti jossakin!
"Onko hän adobtoitu?" Kalma päätti kysyä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 368

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Su Touko 27, 2018 1:06

Re: Haavoittunut || Michy!

Toisen pitkä katse tuli Nakamille yllätyksenä.
"Kyllä, olen... Tuossa on kaikki vesi mitä meillä on." Mutta löhistöltähän sai lisää ei kyseinen asia mitenkään ollut iso juttu. Ruoka oli suurempi ongelma ja sitäkin oli mukana melkein viikoksi, niukahkoja annoksia mutta kuitenkin. Sitäpaitsi heidän pitäisi olla siinä vaiheessa jo palaamassa ihmisten ilmoille.
"Tarkoittaa siis sitä ettemme voi palata sivistyksen pariin vähään aikaan?" Neito kysyi. Toisaalta hän ei ollut kovinkaan yllättynyt, toinen oli ollut vaarassa valua kuiviin. "En usko että olet enää välittömässä vaarassa mutta haavasi eivät tule parantumaan pelkästään tuolla hoidolla. Mitä nopeammin ne saa ommeltua kiinni sitä parempi." Hän jatkoi. Mikäli Nakami mitään ensiavusta tiesi niin haavat joita ei hoidettu tarpeaksi nopeasti eivät enää kunnolla parantuneet kiinni. Ellei sitten niitä avattu uudestaan, hän ei tiennyt siitä tilanteesta. Onneksi.
"Ei tarvitsisi pitkälle lähteä mutta oletpas sinä huonolla tuulella?" Nakami ihmetteli toisen jupinoita.
"Tiedän ettei olosi varmasti ole mukavimmasta päästä mutta sitä on vaikea auttaa, en osaa parantaa magialla." Toinen sai samalla edes jonkin verran kurkkuaan kostutettua. Leili laskettiin toisen vuoteen vierelle maahan vastaanottamisen jälkeen. "Kuivattua lihaa ja kalaa, melko suolaista. Saat juoda loppuleilillisen, ruoka janottaa." Nakami hymähti toiselle ojentaen pussin täynnä kuivattuja lihansiivuja ja muutaman narullisen roikkuvia suolattuja kaloja. "Syö, olet menettänyt paljon verta eikä se tyhjästä palaudu." Se kuinka paljon kaksikolla oli ruokaa jätettiin mainitsematta, haavoittuneella oli varmasti tuoksi illaksi muutakin päänvaivaa kuin vähenevät ruokavarat. Ei, Nakami kantaisi sen huolenaiheen yksin.

Haavoittunut esitteli itsensä Kalmaksi ja kertoi erittäin nopeasti tarinansa kuinka oli riivannut Jackin ja joku noita oli joskus jotenkin puuttunut asiaan. Selitys kuulosti susitytön korvaan sekavalta mutta sitähän asiat yleensä todellisuudessakin olivat kun magiaa käytettiin. Esittelyjen jälkeen kävi Nakami nuotio tarvikkeita kasailemaan kun toinen töksäyttikin kyysymyksen oliko Alice adoptoitu. Olihan se sinällään helppoa olettaa, ei Nakamilla ja lapsella ollut paljoakaan samaa näköä.
"Kyllä" Nakami vastasi jatkaen puuhasteluaan. "Ihmissusi jonka tunsin tappoi tytön perheen, hän ei ollut paha mutta... Noh ihmissudet eivät aina hallitse tilannetta. Lupasin pitää lapsesta huolta kun hän etsi apua mutta mies joka lopulta palasi ei ollut tuntemani." Sen enempää ei susityttö kokenut tarpeelliseksi sydänsurujaan avata, mitäpä sitä vieraalle miehelle. Se oli kaikki kuitenkin takanapäin.

Nuotio oli valmis ja tuli pyörähti kiertämään sitä, polttaen maan lähiympäristöstä kaskeksi sekunneissa siirtyen sitten keskellä olevien puiden kimppuun. Sanaakaan ei ollut tuon aikaansaanniksi käytetty tuluksista puhumattakaan. Huolimaton heilautus ja hiljainen toive riittivät.
"Joten vain me kaksi ja Fuuni." Natsumi totesi nyökäten ratsunsa suuntaan ja huokaisi. Seuraavat sanat olivatkin lapselle.
"Tule Alice, annetaan Kalmalle ruokarauha. Sitäpaitsi nämä leilit eivät täytä itseään."
"Hei hei Kalma setä" Alice toivotti taputtaen toipilaan päätä hyvästeiksi kipittäen sitten Nakamin luokse.
"Tulemme kohta takaisin." Susityttö vielä lisäsi toipilaalle. Heillä ei menisi pitkään ja ellei toinen jotakin tekisi joka punapään huomion saisi kaksikko kävisi juotavaa hakemassa. Jossakin välissä se oli jokatapauksessa pakko tehdä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Touko 29, 2018 7:32

Re: Haavoittunut || Michy!

"Näytänkö siltä, että olen kykeneväinen liikkumaan?" Kalma kysyi Nakamiksi esittäytyneeltä naiselta, mutta ei odottanut tuolta mitään vastausta osakseen. Kyllä sen näki ettei hän kunnossa ollut ja tarvitsi ainakin alkajaisiksi lepoa verenhukan jäljiltä. Nakami myös huomautti siitä, että Kalma tarvitsi vielä lisähoitoa osakseen jos halusi selvitä vielä. Tulehduksen riski oli aina ja etenkin haavojen polttamisen jälkeen.
"Sinähän sen päätät.." Kalma sanoi hiljaa huokaisten. Hänen elämänsä oli Nakamin käsissä ja jos tuo päättäisikin vain jättää hänet tänne, niin mikään ei olisi estämässä. Eikä myöskään sitä millaiseen hoitoon nainen hänet heittäisi. Ainakin Kalma saattoi laskea itsensä onnekkaaksi, että Nakami halusi hänet selvästi pelastaa. Moni muu olisi jättänyt hänet kuolemaan puun juureen.

Mies katsoi Nakamia, joka huomautti hänen pahantuulisuudestaan naista kohtaan ja huomautti ettei osannut tehdä ihme parantamisia. Kalma hymähti tähän pienesti. "Olen aina äksy vieraita kohtaan, totu siihen." Kalma tokaisi tähän ja hiljeni. Koskaan ei tiennyt ketä vastaan tuli tässä sodan runtelemassa mantereella, joten tietynlainen varautunaisuus oli aina paikallaan.
"Luottamustani ei saada sormea napsuttamalla." Kalma lisäsi tähän vielä ja oli sulkemassa silmiään levätäkseen, mutta avasi silmänsä kun Nakami tarjosi hänelle syötävää. Kalma katsoi naista ja tuon tarjoamaan ruokaan. Suolattua ruokaa, mutta muuta selvästi ei ollut tarjolla. Kalma vilkasi lapseen.
"Entä te?" Kalma kysyi katseen palatessa Nakamiin, mutta selvästi nainen oli jo päätöksensä tehnyt kun ruokaa täynnä oleva pussi ojennettiin jo aavekoiran suuntaan. Kalma otti sen hieman äimänä vastaan.
"Jos tarjoatte.." Kalma totesi naisen sanoihin syömisestä ja veren palauttamisesta kehoon.

Kalma ei ollut yllättynyt nuorimman paljastuesssa orvoksi lapseksi. Näkihän sen tytöstä, ettei tuo ollut mitään sukuä Nakamille jonka päässä olivat hassut korvat. Yllätys vain oli melkoinen kun palaset alkoivat palapelin lailla asettumaan paikoillensa mitä enemmän Nakami kertoi lapsesta. Kuinka tyttö oli joutunut orvoksi ja kuinka se oli ollut ihmissuden tekosia. Senkin lisäksi, että Nakami tunsi tämän ihmissuden. Tietenkin mahdollisuus saattoi olla vain yksi tuhannesta..
"Ihmissudet tuppaavat olemaan sellaisia.." Kalma sanoi hiljaa hieman pohtivana. Nakami oli sillä aikaa sytyttänyt lämmikeeksi ja petojen karkoitukseen nuotion. Ja hetken päästä Kalma saattoi nähdä näiden loittonevat selät ja lapsen vilkutuksen itselleen. Kalma vilkutti väsyneesti takaisin ja jäi sittemmin hiljaisuuteen. Vain nuotio rätisi vieressä ja sylissä oli yhä se ruokapussi. Kalma makasi siinä hetken tekemättä mitään, kunnes mies keräsi kaikki vähäisetkin voimansa ja ponkasi istumaan kivusta kiroillen ähkien. Onneksi puu oli selän takana, jota vasten saattoi istua. Kalma huohotti suuresta saavutuksestaan ja puristi yhä ruokasäkkiä kädessään. Mies henkäisi kivuissaan ja katsoi säkkiä avaten sen sisällön syliinsä. Kalma ei itse välittänyt kuivatusta lihasta, mutta se saattoi nyt vain kelvata. Väsyneenä mies otti sylistään kuivatun kalan ja alkoi syömään sitä pää edellä kupuunsa. Hitaasti pieniä puremia tehden.
Kalma ei jaksanut loppujen lopuksi paljoa syödä kuin sen yhden kalan verran ja laittoi muut ruuat takaisin ruokasäkkiin odottamaan muita syöjiä. Kalma tunsi kuinka viileä tuuli puhalsi ja aurinko alkoi laskeutumaan jo hitaasti maillensa. Kalma huokasi ja antoi ihmismäisen olemuksensa vaihtua mustaksi koiraksi, jonka turkki lämmittäisi paremmin kuin ihmisen paljas iho. Hänen vaatteensa olivat kuitenkin suurimmalta osin tekemässä kääreiden virkaa. Koira muotoinen mies asettui varovasti makaamaan pehmeän alustansa päälle ja saattoi ainakin sulkea silmänsä. Kivut olivat liian pahat nukahtamista varten.. vasta tarpeeksi väsyneenä se tapahtuisi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 368

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ma Kesä 04, 2018 6:31

Re: Haavoittunut || Michy!

Retki purolla oli ollut tapahtumiltaan hyvinkin tavanomainen. Nakami oli piakkoin ottanut suden muodon antaen Alicen nousta selkäänsä jotta matka taittuisi nopeammin. Kun leilit oli täytetty ja kaksikko palasi takaisin aurinko oli alkanut hiljalleen laskeutumaan. Siinä missä Kalma oli ollut oli nyt pieni tumma koira.
"Sinäkin olet siis muodonmuuttaja?" Nakami kysäisi koiralta hakien ruokapussin. Toinen ei ollut paljoakaan syönyt. Ymmärsihän sen että toista heikotti, hän tarvitsisi varmasti aikansa. Kaksikko kaivoi muutaman lihanpalan ja aloitti ateriointinsa.
"Et muuten koskaan kertonut kenen puolella olet." Punapää lopulta huomautti mutustaessaan kuivalihaansa. "Lähistöllä on lähinnä ihmisiä, kaupunki ja läjä pikkukyliä. Lähin puolueeton taruolentojen kylä lienee järven lähellä, sinne on matkaa..." Olihan toinen sanonut ettei voinut mihinkään liikkua ja oli oikeassakin mutta silti.
"Sanoit että minä päätän, minun mielestä meidän on päästävä sivistyksen pariin heti kun voit siirtyä. Voit ratsastaa, se helpottanee edes vähän." Nakami huokaisi. "Tai voisit ratsastaa minun susimuotoni selässä, toisaalta se olisi Alicelle parempi paikka." Kyllähän pieni tyttö hevosen selässä pärjäsi varsinkin jos joku talutti, Nakamia vain pelotti että lapsi tipahtaisi hevosen selästä. "Jokatapauksessa nyt lienee lepo kaikista ajankohtaisin asia" Neito naurahti ottaen itselleen uudestaan suden muodon käyden lepäämään kutsuen Alicen viereensä.

//Pahoitteluni kestoista^^ Ja varmaan joskus parempaakin tekstiä tullut
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Kesä 12, 2018 9:55

Re: Haavoittunut || Michy!

Mustaturkkinen karvapallo höristi laiskasti korviaan kun susimuotoinen nainen palasi lapsen kanssa. Kalma raotti silmiään pienesti ja katsoi naista, joka päätti kysyä, oliko hän muodonmuuttaja.
"En." Oli lyhyt vastaus katseen seuratessa kuinka nainen haki aikaisemmin hänelle antaman ruokapussin ja alkoivat vuorostaan itse syömään. Kalma kurtisti pienesti kulmiaan. Hän oli toisinaan hölmö, mutta ei niin tyhmä ettei olisi ymmärtänyt tämän kuivaruualla täytetyn pussin olevan ehkä kaksikon ainoa ruoka mukana. Sen he jakoivat hänen kanssaan. Ruoka ei riittäisi loputtomiin, olettaen naisen omaavan enemmän ihmisten elämän tavat kuin eläimen.
"En yleensä lavertele kenen puolella olen... mutta, olen ihmisten puolella." Kalma vastasi naiselle, vaikka selvästi vastahakoisesti. Yleensä tälläinen lavertelu omasta puolueellisuudesta saattoi olla omalla hengellään leikkimistä seurasta riippuen, mutta nainen oli kaiketi jo todistanut vilpittömyytensä, ellei sattunut omistamaan harvinaisen kärkkäitä mielipiteitä ihmisistä. Tai muuten vain sattunut olemaan rahanahne ja haltoiden puolella, sekä tietoinen hänen olevan sotarikollinen haltoiden puolella.
"Sinusta se riippuu, minne voit matkustaa?" Kalma kysyi nyt takaisin kun nainen luetteli lähistön kyliä, jotka lähinnä olivat ihmisten asutuksia. Olivathan he yhä melkein keskellä ihmisten alueita.

Nakami alkoi sittemmin ehdottamaan, että sivistyksen pariin olisi mahdollisimman nopeasti päästävä. Heti kunhan hän voisi edes hieman liikkua.
"Katsotaan huomenna." Huomenna verenhukasta johtuva heikotuskin olisi varmasti ohi jahka hän saisi lisää murua rinnanalle ja nestettä kehoonsa. Kunhan kuume ei nousisi yön aikana niin kaikki olisi toistaiseksi hyvin. Kalma höristi korviaan kun puhe siirtyi ratsastamiseen, joko hevosen tai Nakamin susimuodon kyydissä.
"En ole koskaan ratsastanut." Kalma paljasti. Hän kulki lähes aina omilla karvaisilla tassuillaan, ei hän hevosia silloin tarvinnut. Ei hän tietäisi miten tuollaista kavioeläintä ohjattaisiin. Söisi hänet kuitenkin tai potkisi maahan!
"Niin kai.." Kalma mutisi kun olisi aika ottaa nukkumatista kiinni ja niin Kalma sulki silmänsä nukahtaen hyvin pian uudestaan.

***

Kalma nukkui useamman tunnin tiedottomana mistään yhtikäs mitään, mutta muutaman tunnin päästä koira hahmoinen mies heräsi. Kivut olivat herättäneet hänet ja nukahtamisen yrityksen jälkeen Kalma nousi istumaan koirana, muuttui ihmiseksi ja istui pedillään. Ilta oli viileä ja ihmiskehon huono lämmön eristys ilmoitti asian varsin selvästi menemällä kananlihalle. Samalla se kylmyys tuntui hyvältä poltetuilla haavoilla, joita särki ja poltteli valtavasti. Kalma katsoi itseään ja poltettua kehoaan.. hän tulisi olemaan tällä kertaa kauan hoidossa. Kalman eriparinen katse siirtyi nuotiolle, joka oli alkanut jo hiillostumaan ja sammumaan. Pedot uskaltautuisivat lähelle jos tuli sammuisi. Kalma katsoi lasta ja vieressä nukkuvaa Nakamia, mutta tohtimatta herättää kaksikkoa Kalma tarrasi takanaan olevasta puusta kiinni ja nousi. Kalma horjui aloillaan ja tärisi, mutta hän oli päässyt ylös. Kävely olikin aivan toinen juttu. Pieni liike ja haavat huusivat hoosiannaa, mutta Kalma käveli askel aseleelta kauemmaksi makuupaikaltaan. Kalma pysähtyi hänen yllensä tehdyn majan vierelle ja katkoi siitä muutaman oksan heittäen ne nuotioon. Ne olivat kuusen oksia, joten ne syttyivät hetkessä palamaan kuumassa hiilloksessa. Kalma katseli ympärillensä ja kävi nilkuttaen pomimassa maasta muutaman isomman okan ja heitti nuotioon. Kalma ei keskittynyt heittämiseen kun kipu nousi hänen kehossaan, pelkkä nuotion lämpö poltteli hänen haavojaan ja tälläinen liikkuminen ei ollut miehelle parasta. Kalma nieleskeli kipuaan hetken alas ja nilkutti sitten hieman sivumaan istumaan pidellen kasvojaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia