Viesti Ma Touko 21, 2018 8:32

Aslak Qadir

Kutsumanimet: Aslak Qadir
Tosinimi: Radorba'al
Ikä: Lähemmäs 2000
Rotu: Ukkospeto
Sukupuoli: Uros/mies
Puolue: Puolueeton
Asema: Tapiwa kylän päällikkö

Rodusta:
Ukkospedon voisi luokitella lähinnä henkiolennoksi. Se muodostuu kun magia ja ukonilma kohtaavat tai kun kaksi saman rodun edustajaa pariutuu. Ukkospedoilla ei varsinaisesti ole fyysistä muotoa ennen, kuin ne itse sen kehittävät, vaan suurin osa näistä kulkeekin maan päällä pallosalaman kaltaisena ilmiönä ennen sitä. Suurin osa ukkospedoista jää pallosalamoiksi, lopulta kuihtuen pois energiansa käytettyään. Vain muutama yksilö kykenee kehittämään tietoisuuden ja itselleen ulkomuodon, jonka voimin kykenee elämään pidempään. Pallosalamana niiden elinikä vaihtelee muutamasta viikosta vuoteen, kun taas tietoisuuden kehittäneet saattavat olla tuhansia vuosia vanhoja. Tiettävästi ne eivät kuole pitkään ikään, mikäli pitävät elämänenergiaa yllä. Energiaa ne keräävät ukonilmalla salamoista, mutta kykenevät myös elämän energiaa keräämään muillakin tavoilla — esimerkiksi yhdynnän kautta, kuten jotkut demonit, ruokailemalla ja nukkumalla, kuten kuolevaiset, tai vaikka tappamalla ja keräämällä toisten elämänenergian itseensä ja niin edelleen. Parhain tapa pitää energiataso yllä on kuitenkin ukonilma, sillä muut keinot eivät tuota niin paljon energiaa mitä ukkonen.
Ne taitavat muun muassa magiaa - yksilökohtaisesti, jokainen niistä osaa ainakin ukkosmagiaa, mutta ovat kykeneviä oppimaan myös muitakin magian muotoja - sekä muodonmuutokset. Ne ovat erittäin vastustuskykyisiä magialle, sähkö ja tuli eivät vahingoita niitä lähes lainkaan. Ne pystyvät myös palaamaan pallosalaman muotoon, jolloin fyysiset hyökkäykset ovat turhia. Ukkospedot eivät kuitenkaan ole tuhoutumattomia, taitava maagi saattaa jopa kyetä kontrolloimaan niitä, kuten demoneja.
(Rotu sovellettu Raijū legendasta )

Ulkonäkö:

kuva klick
kroppa doodle

Humanoidi

Aslakin humanoidimuoto on rakenteeltaan roteva ja suuri mies. Jo heti ensikättelyssä kykenee sanomaan, ettei tuolta puutu voimaa ja jokainen harkitsee varmasti kahdesti, ennen kuin miehen kävisi haastamaan kädenvääntöön. Aslak on lihaksikas ja suuripiirteinen, hän ei selvästi pidä huolta itsestään täysipäiväisesti; siinä missä koko keho on näyttävä, on miehelle lähtenyt muodostumaan pientä mahaa vyötärölle. Ei suurta, tai häiritsevää, mutta vatsalihakset eivät näy niin selvästi, mitä muut lihakset kropassa. Illuusion pituus vaihtelee tilanteen mukaan: Mikäli Aslak tuntee olonsa turvalliseksi, on miehen pituus väliltä 190 - 200 cm, joskus jopa pienempi. Mutta jos peto tuntee itsensä uhatuksi tai näkee tarpeelliseksi uhitella, näyttää kokoaan, niin sanotusti "pullistella", on miehen koko väliltä 210 - 260 cm. Yleinen pituus Aslakille on 200 - 210 cm, tuntemattomien seurassa, jos peto ei itse näe tarpeelliseksi suhtautua muukalaisiin varautuneesti. Ihonsa sävy on tummanpuoleista, päivettyneenoloista. Mitään varsinaisia "virheitä" tai arpia iholla ei näy, sillä illuusiokeho korjaa itseään moiset pois todella nopeasti — täten voisi sanoa, että miehen iho on "virheetön".

Kasvonsa ovat miehekkään jykevät ja kulmikkaat. Leukaa koristaa pulisongeista aina leukaan yltävä parta, jonka pituus vaihtelee silloin tällöin. Aslak kuitenkin pyrkii pitämään samanlaisen muodon naamakarvoituksestaan pituudesta riippumatta ja on erittäin ylpeä viiksistään (muoto ks. kuva). Nenä on suora, hieman kupera ja kärjeltä terävä. Ei kuitenkaan iso, vaikka leveä onkin. Huulet ovat astetta tummemmat mitä itse ihonsävy, lähes aina asteen tai toisen hymyssä ja suhteellisen runsaat. Aslakin silmät kuitenkin kertovat viimeistään, ettei tuo ole ihan tavallinen ihminen. Miehen silmät ovat pohjaväriltään täysin mustat, siinä missä pupillit ovat valkeanharmaat ja itse iiris on kapea, sudensilmiä muistuttava. Silmien yllä koreilee jokseenkin sirot kulmakarvat ja miehellä on lähes aina jonkinlainen "luomiväri" yllä, Aslakin värjäten luomiaan tuhkalla. Hänellä on myös paksut ripset, jotka korostavat hyvin itse silmiä. Miehen korvat muistuttavat pituudeltaan ihmisenkorvia, mutta kapenevat kuitenkin kärjistä, antaen vaikutelman siitä, että Aslak olisi puoliverinen haltia.
Hiuksensa ovat lähes aina taakse suitut, etuhiusten ja päällimmäisten kerrosten ollen lyhyempiä, täten jääden pystyyn tai selvästi näkymään pidempien hiusten seasta. Hiukset yltävän miehen alaselkään pisimmillään ja välillä pehko saattaa näyttää "sähköiseltä". Väriltään hiukset ovat tumman ruskeat, paitsi latvoista hiukset ovat väriltään valkeampaa ruskeaa, taittaen huomattavasti harmaaseen. Samaa harmaaruskeaa saattaa erottaa myös parrassa, joka yhtälailla pääväriltään on tummanruskeaa.

Aslakin vaatetus vaihtelee tilanteen mukaan, mutta yhteinen tekijä vaatteilla on noiden löysä ja kepeä kokonaisuus. Kangasmateriaalina hän suosii keveitä kankaita ja värit vaihtelevat tilanteen mukaan. Silloin kun Aslak haluaa edustaa, pukeutuu hän myös näyttävästi ja tuo selvästi esiin tittelinsä kyläpäällikkönä. Vaatteet ovat värikkäitä ja laadukkaita, erittäin koristeellisia ja yksityiskohtaisia. Asusteita saattaa olla muutamakin päällekkäin, jotta asukokonaisuus olisi näyttävämpi. Tyyliltään vaatteet muistuttavat idänsuunnan vaatetusta, kaapumaisine kokonaisuuksineen, löysine housuineen ja kärjestä kaartuvine kenkineen. Vakioasusteena onkin lähes aina enemmän tai vähemmän koristeellinen kurta. Jaloissaan Aslak suosii todella löysiä haaremihousuja. Talvisin kaiken komeuden päällä koreilee yleensä paksu turkis tai kangastakki, mutta muuten Aslak ei välitä pukeutua kylmää varten suuremmin, sillä pysyttelee pakkasilla mieluiten sisätiloissa. Edustusasut ovat yleensä myös lumottua kangasta, joka vaihtaa kokoa miehen mukaan ja täten jokainen asukokonaisuus on harvinaisen arvokas. Tästä syystä Aslak harvemmin hakeutuu kahakkoihin kun on nätiksi laittautunut, sillä maagista kangasta ja osaavaa vaatturia on vaikea löytää, jos asusteet menevätkin hajalle.
Halutessaan edustaa, saattaa Aslak myös käyttää enemmän koruja, lähinnä sormuksia ja kaulakoruja. Päätä saattaa koristaa erilaiset huivit ja korunauhat.

Silloin kun peto ei halua edustaa, pukeutuu tuo kuten kuka tahansa kyläläinen. Tyyli pysyy samana, löysinä vaatteina, mutta värit vaihtuvat vaatimattomampiin ja kangas halvempaan. Yksinkertaisesti pukeutuessaan Aslak meneekin helposti tavallisesta pulliaisesta ja usein näissä vetimissä käyttäytyykin, kuin kuka tahansa kylänsä asukas, vaatimatta sen suurempaa huomiota saatikka kunnioitusta itsensä puoleen.

Tosimuoto

Ukkospedon tosimuoto on nimensä mukainen, ukkospeto. Aikanaan Aslak otti muodokseen suden, joten tosimuotonsa muistuttaa häilyvästi sutta. Koko keho on kuitenkin valkea ja sinertävä, häilyväinen ja alati salamoiva. Varsinaista kehonmuotoa on vaikea määritellä, vaikka tuo selvästi on koiraeläin. Nelijalkainen peto omistaa selvät sudenpiirteet, terävästä kuonosta pystykorviin ja aina pitkään häntään. Säkäkorkeus tällä alati säkenöivällä pedolla vaihtelee välillä 5-15 metriä. Silloin, kun Aslak on heikossa hapessa, saattaa säkäkorkeus olla pienempi.
Tosimuodon lähelle ei voi kuka tahansa kävellä. Aslak ei kykene kontrolloimaan säkenöintiä ympärillään, joten on turvallista pitää yli kymmenen metrin välimatka ukkospetoon, ellei halua käristyä elävältä. Petoa ei voi koskea, sillä tuon koko keho koostuu itse salamoista, ukkosenergiasta. Tämä muoto ei siis ole ruumiillinen, varsinaisesti. Se ei vuoda verta, se ei omista kehoa, siihen ei voi koskea. Tosimuodossaan Aslak tottelee vain nimeä Radorba'al, joten jos joku ukkospedon tosinimen sattuu tietämään, on Aslak lähes täysin noiden käytettävissä, sikäli mikäli nimen tietäjä taitaa myös magiaa. Vain illuusiossaan peto pystyy ajattelemaan fiksummin, inhimillisesti, eikä täten välttämättä seuraa tosinimensä kutsujaa.
Susimuoto saattaa rikkoutua, syystä tai toisesta. Tällöin Radorba'al palaa takaisin pallosalaman muotoon, jolloin pedon salamat ovat entistä tappavammat. Kuitenkin, mikäli peto pakotetaan tähän muotoon, vetäytyy Radorba'al yleensä taistelusta tai tilanteesta, sillä tietää, ettei pallosalamana pystyisi pitkään elämään. Tämä muoto on niin sanotusti "viimeinen oljenkorsi" ukkospedolle.

Aseet ja taistelutyyli

Aslak on oppinut taistelemaan monin eri asein ja tavoin Tapiwassa asuessaan. Humanoidimuodossaan hän on kuitenkin mieltynyt ja erikoistunut käyttämään sapeleita, erityisesti käyräsapeleita (scimitar). Yleensä Aslakilla on mukanaan vähintään yksi käyräsapeli, jonka tarkoitus riippuu lähinnä tilanteesta ja seurasta — taisteluun mennessä aseet ovat käytännöllisiä ja vahvoja, ei kovinkaan näyttäviä sillä kuka nyt taistelun tiimellyksessä toisten aseita alkaa ihailemaan? Jos kyseessä on taas alkujaan pelkkä edustustilaisuus, ottaa Aslak mukaansa paljon koreampia ja näyttävämpiä käyräsapeleita. Itse miekka ja sen huotra on koristeltu jalokivin ja kuvioin, jotka tuovat ilmi kyseessä olevan korkea-arvoisen henkilön. Nämä aseet ovat yhtälailla käyttökelpoisia, mutta niin hienoja ja kalliita, ettei Aslak niitä ihan joka tilanteessa viitsi käyttää. Hänen miekkansa ovat myös normaalia suurempia ja ihan jokainen ei niitä täten kykene käsittelemään.

Miekkojen kanssa Aslakin taistelutyyli on aggressiivinen ja hyökkäävä, miehen käyttäen lähes aina kahta miekkaa taistellessaan. Aslak pyrkii päälle ja nopeaan lopetukseen, eikä liioin jaksa venyttää taistelua turhanpäiväisillä uhkauksilla. Silti, vaikka suorasukaisesti päälle käy, osaa Aslak arvioida ja seurata tilannetta, eikä koskaan aliarvioi vastustajaansa. Suojaus hänellä on heikommanpuoleista, ukkospedon ennemmin ottaen pienet osumat itseensä, kuin vaihtaisi sen takia meneillään olevia liikesarjoja — fataalit osumat hän kuitenkin torjuu ennemmin kuin ottaa itseensä.
Taistellessaan Aslak saattaa myös käyttää hyväkseen salamamagiaa, joita johtaa itsestään miekkoihin tai taistelualueelle. Salamat voivat pahimmillaan lamauttaa ja tappaa vastustajan, mutta sellaisen hyökkäyksen räväyttäminen kuluttaa niin paljon pedon omaa energiaa, ettei Aslak sitä ihan joka taistelussa käytä ja heittelee ennemmin pienempiä, polttavia ja kipeitä iskuja.

Mutta jos on tosi kyseessä ja paljon vastustajia, ei Aslak jää pelleilemään humanoidimuotoonsa, vaan vetää esille todellisen muotonsa ja ennemmin käräyttää kaikki viholliset ympäriltä, kuin ottaa riskin kuolla. Tämä tietenkin toimii vain, jos Aslak on yksin, eikä ketään ystävää, läheistä tai tuttua ole lähellä, sillä jos Aslak vetää esiin tosimuotonsa ja alkaa sen kanssa riehua, ei kukaan säästy salamoilta. Tästä johtuen peto käyttää tosimuotoaan hyväksi vain viimeisenä oljenkortena ja katsoo, ettei lähellä ole ketään, jota hän ei haluaisi satuttaa.

Luonne:
Ensikättelyssä Aslak on rempseä ja ylipäätään elämäniloinen henkilö. Hymy on lähes aina miehen kasvoilla ja on vaikeaa olla surullinen tai allapäin hänen seurassaan. Aslak haluaa aina piristää ja miellyttää muita, tai ainakin niin kauan, kuin se hänelle sopii. Miehen kanssa on helppo tulla juttuun, Aslakin ollen selvästi kiinnostunut aina keskustelukumppanista jos toisestakin ja hän osaa pitää keskustelua yllä monen monta tuntia. Peto on myös hyvä kuuntelemaan ja rakastaakin yli kaiken tarinoita, olivat ne sitten totta tai tarua!
Toinen asia, mitä Aslak rakastaa yli kaiken, on musiikki. Peto pitää niin rauhallisista ja lumoavista soinnuista, kuin nopeatempoisesta ja räväkästä musiikista. Aslak ei itse ole kovin hyvä soittamaan soittimia, vaikka puhallinsoittimia osaakin käyttää, mutta mies omistaa erittäin hyvän ja kirkkaankantavan lauluäänen. Hän pitääkin laulamisesta, yleensä suuremmassa porukassa, sekä tanssimisesta. Mitä enemmän väkeä, sen parempi!
Peto on erittäin kiinnostunut eri kulttuureista ja haluaakin oppia kaiken mahdollisen maailman ympäri. Uuden oppiminen ja tutkiminen on uteliaalle pedolle parasta ajanvietettä ja Aslak saattaakin helposti turhautua, jos ei pääse tutkimaan jotain uutta. Aslak on varsin mieltynyt eri maailmankolkkien ruokakulttuureihin ja onkin vuosisatojen saatossa opetellut kokkaamaan erittäin hyvin. Hänellä on iso kokoelma itse kirjoitettuja reseptejä joita tykkää valmistaa aina vierailleen, joskus jopa kutsuen kenet tahansa kylään vain, jotta saa hyvän syyn kokata.
Miehellä riittää myös rakkautta jakaa yhdelle jos toisellekin. Lemmenleikeissä Aslak katsoo, että kaikilla osallistujilla on hauskaa ja kaikki ovat mukana varmasti, eivätkä jälkikäteen tule katumaan tekojaan. Rakastellessaan peto ei ole itsekäs, vaan pistää muiden tarpeet edelle, kunhan itsekin lopusta saa haluamansa — mikä yleensä on elämänenergia, jota hän on oppinut keräämään intiimien kanssakäymisten kautta.
Tästä johtuen Aslakilla onkin monta rakastajaa, joista jokainen on tietoinen toisistaan. Hän on tehnyt selväksi, ettei ole kenenkään "oma" vaan hänellä riittää rakkautta ja aikaa kaikille halukkaille. Peto ei ole vielä löytänyt itselleen sitä ainoaa ja oikeaa ja tuskin tuleekaan löytämään, sillä Aslak ei varsinaisesti sellaista kumppania etsi. Hän pitää naisista, varsinkin muodokkaista ja tuhdimmista, mutta myös nätit ja kauniit miehet kelpaavat petikumppaneiksi.

Aslak on mieleltään avoin ja tutustuukin mielellään uusiin kasvoihin, eikä tuomitse ketään rodun, iän, ulkonäön tai sukupuolen perusteella. Vaikka peto on helposti lähestyttävä ja ystävällinen alkuunsa, ei se tarkoita, että hän luottaisi jokaiseen heti ensikättelyssä. Ystävällisen hymyn taakse kätkeytyy alati arvioiva ja tarkkaileva mieli. Aslakista saakin hyvän tuttavan nopeasti, mutta ystäväksi tuota ei kannata kutsua, ennen kuin peto on suostuvainen auttamaan pyyteettömästi.
Pedolla on nimittäin tapana tavoitella omaa etuaan toisinaan, vaikkei se heti ensimmäisenä tulekaan esille Aslakista. Hän pistää itsensä ja kylänsä muiden edelle, pitäen huolen ettei heitä tai häntä tulla käyttämään hyväksi. Hän ei myöskään voi sietää muiden kaltoin kohtelua ja pistääkin sellaiselle pisteen heti, jos huomaa jonkun käyttävän toista epäreilusti hyväksi. Aslak uskoo, että jokaisella on vapaus määrätä omasta elämästään ja täten peto ei voi sietää niitä, jotka käyttävät toisia älyllisiä olentoja orjanaan. Mutta, vaikka toisinaan saattaakin väliin mennä, ei Aslak yleensä puutu toisten asioihin. Hän tiedostaa, ettei voi koko maailmaa pelastaa ja ei aio jokaista apua tarvitsevaa auttaa, mutta omassa kylässään hän pitää tietynlaista järjestystä yllä.
Aslak kannattaa myös vakaasti "Silmä silmästä" - periaatetta. Hän haluaa toisinaan toimia niin sanotusti karmana ja ottaa mielellään tehtäväkseen rangaista niitä, jotka sen ansaitsevat. Jos olet tappanut jonkun — varsinkin jos tapat rahasta/työksesi — tappaa Aslak sinut enemmän kuin mielellään. Jos olet varastanut, varastaa Aslak sinulta. Mutta kuten karma, toimii Aslak myös toisinkin päin — Jos olet ollut hyvä ja auttanut heikompiasi pyyteettömästi, katsoo Aslak että sinut palkitaan teoistasi. Hyvä seuraa hyvää ja paha pahaa.

Peto ei mielellään satuta ketään, ellei ole tarve tai löydy hyvä syy siihen. Hän ei ole pasifisti, mutta ei myöskään ole heti ensimmäisenä hyökkäämässä kenenkään kimppuun, joka sitä ei ansaitse, vaikka johtaakin kylää joka on tunnettu taistelijoistaan ja aggressiivisesta puolustuksestaan. Aslak kuitenkin mittelee voimiaan muiden kanssa "sparraten", aina kepeästä kädenväännöstä kunnon otteluun magian ja aseiden kanssa. Aslak pelaa aina reilusti, oli kyse sitten taistelusta tai korttipelistä. Hän ei voi sietää huijaamista ja katsookin sen epäkunnialliseksi. Kunnia onkin yksi asia, mitä peto vaalii suuresti.
Ukkospetona Aslak on myös erittäin ylpeä itsestään. Hän tiedostaa olevansa harvinaisuus — ainakin näin Cryptissä — ja pitää siitä, jos muut sen myös tunnistavat. Peto pitää kehuista ja jumaloinnista, vaikkei mikään henkiolentoa ihmeellisempi elämänmuoto olekaan. Hän on kuitenkin ylpeä rodustaan ja voimistaan ja tuo sen myös aika-ajoin esille. Tällöin Aslak saattaa vaikuttaa jopa koppavalta, vaikkei loppupeleissä sitä ole.

Ukonilmalla Aslak menee täysin sekaisin. Kaikki mahdollinen ylevyys katoaa ja miehestä tulee lähes villi, ylienerginen. Kun ukkostaa, löytää Aslakin yleensä pihalta riehumassa, joko illuusiomuodossaan tai sitten tosimuodossaan. Tosimuotonsa kanssa Aslak saattaa lähteä juoksemaan pitkin aroja, metsästäen salamoita ja keräten niiden energiaa itseensä. Ukonilmalla on siis mahdollista nähdä valtava ukkossusi juoksemassa pitkin aroja.


Menneisyys:

Radorba'al "syntyi" idässä, muodostuen magian ja ukonilman kohdatessa. Se oli vuosikymmenen hirvein ukkosmyrsky, jonka myötä muodostui muutama ukkospedon alku, pallosalaman muotoon. Osa noista kuihtui pois, mutta Radorba'al oli yksi niistä, jotka kehitti tietoisuuden ensimmäisten viikkojen aikana ja lopulta lähti ottamaan muotoa. Muotoa kerätessään se "söi" osan "sisaruksistaan" kerätäkseen itselleen energiaa muodon luomiseen. Muodokseen olento otti tietoisesti tai tietämättään suden. Alkuvuosinaan Radorba'al kehitti itsensä, lähinnä vain vaellellen ympäriinsä, seuraten sadetta ja ukkosta. Se löysi itselleen nimen, jonka kuuli sisimmässään. Se alkoi kehittämään itselleen luonnetta, kiinnostuen yhä enemmän ja enemmän ympärillä olevista asioista, eikä vain selviytymisestä ja ukkosen jahtaamisesta. Sitä alkoi kiinnostamaan maailma ja kaikki mitä se päällään kantoi, varsinkin humanoidit. Valitettavasti, kaikki humanoidit joihin Radorba'al törmäsi, joko pelkäsivät häntä ja juoksivat pakoon tai vastaavasti koittivat hänet haastaa. Aluksi peto otti haasteet vastaan ja voittikin, kunnes törmäsi ensimmäistä kertaa maagiin. Lähiseudun kyläläiset olivat kutsuneet voimakkaan papittaren karkottamaan "pahan hengen" mailtaan.
Papittarella oli kuitenkin toiset suunnitelmat mielessään. Sen sijaan että olisi ukkospedon karkottanut tai tuhonnut, päätti nainen kesyttää tuon. Papitar haastoi Radorba'alin taisteluun ja maagisten voimiensa avulla sai taltutettua pedon, lähes tappaen tuon. Mutta sitten papitar tarjosi sopimusta pedolle, puhuen telepaattisesti, kielellä jota ukkospeto tuntui ymmärtävän. Sopimus kuului; että pedon olisi alistuttava hänen tahtoonsa palvelijaksi, aina siihen asti, kunnes hänestä aika jättäisi. Vastalahjaksi papitar säästäisi pedon hengen. Vaikka ylpeä ja itsepäinen nuori peto olikin, suostui Radorba'al tähän sopimukseen, sillä hän katsoi päiviensä olevan vasta alussa, eikä halunnut päästä päiviltä vielä, kun vasta oli alkanut elämään.

Sopimuksen solmittuaan papitar ja tuon uusi henkiolento lähtivät kyläläisten mailta. Alkuun he eivät tulleet toimeen, Radorba'al oli villi ja vapaa sielu, joka heti voimansa kerättyään koitti uudemman kerran orjuuttajansa tappaa, mutta joka kerta kun Radorba'al papittaren haastoi, näytti nainen pedolle kumpi heistä oli voimakkaampi. Loppu viimein Radorba'al alistui kohtaloonsa ja kun oli alkumökötyksestä päässyt yli, alkoi peto kiinnostua papittaresta henkilönä. He tutustuivat, Radorba'al sai tietää papittaren olevan nimeltään Amala Mi-suk ja rodultaan ihminen. Kaksikon välille alkoi muodostua opettaja-oppilas suhde, Amalan alkaessa opettamaan ukkospedolle tapoja. Papitar opetti Radorba'alin puhumaan kotimaansa kielellä, kertoi tuolle tavoista ja kulttuurista, matkoistaan ympäri maata ja mitä kaikkea oli kohdannut. Eniten Radorba'alia kiinnosti, miten olla ihminen. Kun se kävi Amalalle selväksi, opetti papitar pedon muuttamaan muotoaan, humanoidiksi. Siihen kului vuosia, Radorba'al kun ei luonnostaan osannut kontrolloida voimiaan, mutta loppu viimein Radorba'al löysi itselleen humanoidimuodon. Tässä muodossaan Radorba'al kykeni viimein tutustumaan kunnolla humanoideihin ja heidän tapoihinsa ja siitäkös ukkospeto innostui. Amalan avulla he matkasivat paikasta toiseen, papittaren auttaen apua tarvitsevia, Radorba'alin toimien tuon henkivartijana ja avustajana. Heistä kehkeytyi toimiva ja maineikas tiimi, jonka myötä heidän puoleensa käännyttiin yhä useammin, kun apua tarvittiin. Radorba'al huomasi pitävänsä ihmisten auttamisesta, nyt kun omasi ulkomuodon, jonka avulla myös kykeni noiden seurassa olemaan, eikä pelottanut kaikkia ympäriltään. Heikkojen ja avuttomien auttamisesta tuli tärkeä tehtävä pedolle, papittaren opissa kun oli.

Maine keräsi arvostuksen lisäksi myös vihamiehiä. Kaikki eivät pitäneet siitä, kuinka nuori papitar vei yllättäen vanhojen, arvostettujen pappien ja papittarien työt kera uuden lemmikkinsä. Katkerimmat tahot lähettivätkin palkkamurhaajia heidän peräänsä, kenenkään kuitenkaan onnistumatta kaksikkoa kaatamaan.
Kerran se kävi kuitenkin lähellä. Tällä kertaa heitä oli odottanut väijytys metsäpolulla, useamman murhaajan toimesta. Hyökkäys tuli niin yllättäen, ettei kumpikaan heistä osannut sitä odottaa, joten Radorba'al panikoi. Paniikkireaktiona ukkospeto räväytti esille tosimuotonsa, jonka myötä ympärille purkautui valtava ukkosenergia, joka kärvisti lähes kaikki niille sijoilleen — jopa Amalan. Papitar osasi kuitenkin reagoida ajoissa, suojaten itsensä ukkoselta, ottaen kuitenkin osumaa jalkoihinsa.

Tämän tapahtuman myötä Radorba'al alkoi pelkäämään tosimuotoaan. Hän ei halunnut satuttaa Amalaa vahingossa enää koskaan. Amalan mielestä peto ylireagoi, eikä tuon tarvitsisi pelätä satuttavansa, mutta Radorba'al oli jo päätöksensä tehnyt. Hän halusi oppia taistelemaan paremmin ihmisilluusiossaan, jotta voisi suojella Amalaa ilman, että tarvitsi pelätä. Niinpä kaksikko päätti lähteä maasta, etsiäkseen Radorba'alille opettajan ja paetakseen vihamielisiä tahoja. He suuntasivat länteen ja päätyivät lämpimään, kuivaan maahan. Heidän piti aloittaa alusta maineensa kerääminen ja siinä samalla opetella paikallisten tavoille. Amalalle se ei ollut uutta, mutta Radorba'al koki ensimmäistä kertaa vieraan maan kulttuurin ja rakastui sen tutkimiseen ja ruokaan. Täällä peto myös kehitti mielenkiinnon ruuanlaittoon ja alkoi sitä opetella ja kirjoittamaan reseptejä itselleen ylös. Kotomaassaan hän oli päässyt jo jyvälle, nyt oli aika opetella uuden paikan säännöt! Siinä meni aikansa, paikallinen kielikin piti opetella, vaikka osa väestä tuntui puhuvan yleiskieltä, jota Amala oli opettanut kotokielen rinnalla Radorba'alille.
Jahka alkuun oli päästy muutaman vuoden vieriessä, löysi Amala Radorba'alille opettajan, joka opetti pedon taistelemaan miekoin kunnolla. Vanhan soturin nimi oli Basir Qadir. Basir suostui Radorba'alin opettajaksi, kun Amala oli auttanut Basirin kotikylää riivanneen kulkutaudin taltuttamisessa. Radorba'al oppi nopeasti Basirin opastuksella ja ei aikaakaan, kun vanha soturi oli opettanut kaiken tietämänsä pedolle. Siinä ohessa olivat Amala ja Basir kehittäneet tunteita toisiaan kohtaan ja kun koitti aika jatkaa matkaa, päätti Basir lähteä papittaren ja ukkospedon mukaan.
Amalaa ja Basiria seuratessaan peto tutustui rakkauteen. Hän ei ollut eläessään vielä koskaan edes tiennyt sellaisesta tunteesta, saatikka miettinyt intiimiä suhdetta ja kanssakäymistä jonkun kanssa. Basir oli kaksikosta se toivoton romantikko, joka opetti Radorba'alille kaiken rakkaudesta ja rakastamisesta. Myös asioita, joita ei ehkä ihan jokainen isä pojalleen opettaisi. Basirin kautta Radorba'al oppi katsomaan muita sillä silmällä. Amalaan tai Basiriin Radorba'al ei koskaan tuntenut minkäänlaista vetoa, pitäen noita ennemmin ystävinä, siinä missä kaksikko näki ukkospedon ystävänä, jopa jonkinlaisena kasvattina.
Basir myös nimesi Radorba'alin uudestaan, saatuaan kuulla, että Radorba'al oli ukkospeto ja täten uskoi, ettei tuon oikeaa nimeä kannattanut ihan jokaiselle kertoa saatikka keskenään huudella. Amala oli samaa mieltä, joten täten Radorba'al sai uuden valenimen: Aslak Qadir. He päättivät myös Aslakille valeidentiteetin, jos joku sattuisi kysymään. Aslak olisi Basirin poika edellisestä liitosta.

Tällä kokoonpanolla matka jatkui, ristiin rastiin uutta maata vuosien ajan, kunnes kolmikko päätti muualle matkustaa, yhä uudestaan ja uudestaan, maasta toiseen. Ne olivat Aslakin elämän parasta aikaa. Mutta siinä missä vuodet eivät vaikuttaneet ukkospetoon, alkoi ihmiskaksikko vierellä vanheta. Lopulta heidän oli aika asettua aloilleen, Basirin saavutettua sen iän, ettei enää jaksanut matkailla ympäriinsä. Säästöillä he ostivatkin pienen tuvan merenrannalta ja jatkoivat elämäänsä siellä. Aslakilla oli vaikeuksia sopeutua paikoillaan elämiseen, mutta pikkuhiljaa sekin alkoi onnistua häneltä. Raavaalla miehellä riitti töitä ja tekemistä arkiaskareidenkin parissa, vaikka vähän väliä Amala ja Basir yllättivätkin ukkospedon tuijottelemasta merelle.
Kului muutama vuosi, joiden myötä Basir lopulta kuoli. Amala ja Aslak olivat surun murtamia eikä kotoisaksi käynyt tupa vaikuttanut enää yhtään niin lämpimältä ja valoisalta. Myös Amala alkoi olla vanha ja he molemmat tiesivät sen. Enää ei kuluisi montaa vuotta, kun papitar seuraisi rakkaintaan tuonpuoleiseen ja Aslak jäisi yksin. Amala ei pitänyt siitä ajatuksesta. Joten eräänä syksyisenkylmänä iltana papitar istutti ukkospedon nojatuoliin ja piti tuolle puheen. Amala käski Aslakin jatkamaan, vaikka mitä tapahtuisi. Hän käski petoa iloitsemaan, vaikka päivä olisikin synkkä. Hän halusi tuon rakastavan ja jakavan rakkautta, sekä iloa kaikille, jotka sitä tarvitsivat. Amala käski pedon arvostamaan elämää ja vaalivan sitä niin kauan, kuin se jokaisella kestäisi. Pedon tulisi olla oikeudenmukainen ja auttaa niitä, jotka apua tarvitsivat. Hänen pitäisi katsoa, että oikeus tapahtuisi. Ja hänen pitäisi hymyillä, mutta myös surra, kun oli sen aika. Mutta suru ei saisi koskaan viedä voittoa.

Aslak ei silloin ymmärtänyt, miksi vanha papitar tämän hänelle kertoi. Mutta kun vuosien päästä aika jätti myös Amalan, muisti peto papittaren sanat. Surun murtamana, kyynelehtien tuntitolkulla, Aslak hautasi Amalan, Basirin haudan viereen. Peto suri menetettyjä ystäviä viikon päivät, valtavan ukkossuden ulvoen surkeana rannikolla yöt läpeensä.
Kun kipu rinnassa helpotti surun myötä, oli aika jatkaa matkaa. Aslak lähti kiertämään maailmaa, niin kuin he olivat aikanaan tehneet, mutta tällä kertaa peto meni pidemmälle ja rohkeammin. Hän tutustui uusiin kasvoihin, uusiin maihin ja kulttuureihin. Hän eli, kuten Amala oli toivonut ja ajan myötä pystyi jälleen hymyilemään. Ihan heti Aslakista ei ollut ystävystymään kenenkään kanssa, pedon pitäen etäisyyttä menetyksen pelossa, eikä hänen matkalaiselämänsä sopinut oikein pitkille ystävyyssuhteille.
Lopulta Aslak alkoi viettämään pidempiä aikoja tietyillä kulmilla, hakien jälleen läheisyyttä ja ystävyyttä muiden kanssa, tutustuen ties minkälaisiin humanoideihin ja persooniin. Kaiken aikaa peto toteutti papittaren toiveita toisten auttamisesta, mistä Aslak myös löysi omanlaista lohtua ja iloa. Hän oli iloinen, kun sai auttaa muita mitä moninaisin tavoin, oli kyseessä sitten vanhuksen auttaminen kantamusten kanssa tai orjien vapauttaminen kapinallisten kanssa orjakauppiailta.

Oli kulunut lähemmäs kaksi vuosituhatta, kun Aslak saapui valtakuntaan nimeltä Crypt. Sota ei ollut mitään uutta Aslakille, oli hän nähnyt sotia ennenkin, mutta hän ei halunnut olla sodan kanssa varsinaisesti mitenkään tekemisissä. Joten, sen sijaan että olisi mitään puolia itselleen valinnut, jatkoi Aslak vaelteluaan puolueettomana osapuolena. Jälleen peto taipui auttamaan tahoa jos toistakin, ystävystyen siinä samalla uusiin kasvoihin.
Yksi näistä uusista kasvoista oli nuori puolihaltia sotilas nimeltä Ruehar. Aslak pelasti nuoren miehen rosvojen kynsistä ja tutustui tuohon paremmin. Ruehar kertoi olevansa matkalla Tapiwa nimiseen kylään, jossa toivoi pääsevänsä koulutukseen tullakseen sotilaaksi! Koska Aslakilla ei ollut mitään suunnitelmaa jatkosta, päätti ukkospeto lähteä puoliverisen matkaan, katsoakseen ainakin että Ruehar pääsisi turvallisesti perille.
Heillä kesti lähemmäs viikko matkata jalan aroilla sijaitsevalle kylälle, joka jo kaukaa näytti olevan jykevästi suojattu. Porteilla Rueharia alkoi jännittämään, eikä nuori tiennyt oliko tämä sittenkään oikea valinta. Mutta sen sijaan että olisi antanut uuden suippokorvaisen ystävänsä jänistää paikalta, työnsi Aslak mokoman sisään ja heti ensitöikseen kysyi vartijoilta missä voisi ilmoittautua kylän sotilaskoulutukseen. Vartijat totta kai katsoivat kysyvästi muukalaisia, mutta neuvoivat nuo eteenpäin tuvalle, jossa voisi ilmoittautua ja hakea Tapiwa kylän asukkaaksi. Sinne he siis suuntasivat. Aslak pysyi äänessä esitellen asian laidan, siinä missä Ruehar oli vähällä pyörtyä jännityksestä.
Aslakin ollen se äänekäs, käsittivät kylän auktoriteetit, että myös järkälemäinen mies oli halukas liittymään riveihin, joten niin myös kirjattiin. Vasta siinä vaiheessa, kun Aslak alkoi miettimään, olisiko aika lähteä, kyseltiin tuolta eikö mokoma aikonutkaan jäädä. Kyseessä oli väärinkäsitys, joten ei Aslak nähnyt vääräksi vain poistua paikalta, vaikka päättäjätahot näyttivätkin nyreää naamaa... Mutta siinä samalla Aslak myös harkitsi asiaa. Mitä muutakaan hänellä oli tiedossa? Hän vain jatkaisi määrätöntä vaelteluaan, tässä olisi tilaisuus jäädä taas hetkeksi aloilleen. Johan hän oli ehtinyt Ruehariin tutustumaan, joten olisi joku tuttukin lähellä. Niinpä, vaikka olikin ollut aikeissa lähteä, päätti Aslak jäädä. Rueharikin tuntui siitä ilahtuvan, saadessaan Aslakista jonkinlaista tukea ja turvaa.

Heidät ohjattiin pensionaattiin, josta heille määrättiin huone missä asua. Huoneeseen kuului kuusi petiä ja sitä asutti jo muutama muukin, mutta se ei haitannut Aslakia. Tämä peti ja katto pään päällä oli jo enemmän mitä olisi voinut toivoa. Muutama muu alokas tutustutti Aslakin ja Rueharin paikkoihin ja tapoihin, ennen kuin heidän koulutuksensa oli määrä alkaa. Heille tehtiin myös tausta tarkastus ja kunnon "kuulustelut", ennen kuin kaksikolle edes harkittiin paikkaa Tapiwan riveissä. Molemmat heistä kuitenkin hyväksyttiin koulutukseen, ainakin koeajalle ja siitä se sitten alkoikin.
Ruehar oli selvästi kokemattomampi taidoiltaan mitä Aslak, jääden jälkeen kovin nopeasti. Aslak ei kuitenkaan halunnut hylätä uutta ystäväänsä, vaan auttoi tuota harjoittelemaan vapaa-ajalla. Kävi ilmi, että Aslak oli hyvä opettaja ja Ruehar oppi pedon opetuksella nopeasti. Tämän myötä muutama muukin alokas hakeutui Aslakin oppiin vapaa-ajalla, eikä se myöskään jäänyt Tapiwan kouluttajilta huomaamatta. Niinpä Aslakille tehtiin ehdotus; Tuo saisi viran "apulaiskouluttajana" ja sen myötä myös palkkaa, jolla voisi tulevassa ostaa itselleen asunnon Tapiwasta, mikäli haluaisi tänne jäädä. Ukkospeto suostui ja alkoi täten kartuttamaan omaisuutta Cryptissä, siinä työnsä ohella myös tutustuen paremmin paikallisiin tapoihin ja elämään. Crypt osoittautuikin kirjavammaksi tapaukseksi kulttuurien osalta, joten se oli jo yksi syy pedolle jäädä pidemmäksi aikaa tähän valtakuntaan.

Muutama vuosi vierähti samoissa merkeissä, Aslakin tutustuen uusiin ihmisiin ja hankkien itselleen jo jonkinlaista mainetta Tapiwassa. Yhä hän asui Rueharin ja muiden kanssa pensionaatissa ja täten tapasikin yleensä heti ensimmäisten joukossa kaikki uudet tulokkaat. Yksi näistä uusista Salrabia Zhiermatui, jonka kanssa Aslak alkoi tulla ajan saatossa paremminkin toimeen. Aluksi he eivät niin paljoa toisiaan huomioineet, mutta kun Salrabia alkoi ottamaan kontaktia petoon, ei Aslakilla ollut mitään sitä vastaan. Heistä tuli ystäviä, hyviäkin sellaisia ja suhde pysyi lämpimänä, vaikka Salrabia lähtikin toisenlaista uraa Tapiwassa työstämään, siinä missä Aslak jäi sotilaan linjalle.
Aslak myös nousi arvoasteikolla vuosikymmenten vieriessä. Hänet hyväksyttiin viralliseksi kouluttajaksi ja samalla hän alkoi toimittamaan myös portinvartijan virkaa. Siitä ura eteni Tapiwan joukkojen komentajaksi, jolloin Aslak myös oli kerännyt sen verran omaisuutta, että kykeni ostamaan Tapiwan toisen muurin sisältä itselleen pienen tupa-asunnon ja muutti sinne. Tällöin Aslak päätti kertoa omasta rodustaan paremmin tietyille tahoille, ettei se tulisi yllätyksenä kenellekään. Tähän asti Aslakia oltiin pidetty lähinnä jonkinlaisena puoliverisenä, mutta ei kellään ollut mitään sitä vastaan, kun Aslak itsensä ukkospedoksi julisti ja todisti. Tosin, peto keräsi siinä itselleen lisää kunnioitusta ja arvoa, saaden tietää, ettei hänen kaltaisia Cryptissä oltu nähty ennemmin — ei ainakaan kukaan Tapiwasta. Ei hän ollut ensimmäinen saatikka viimeinen taruolento peto, joka Tapiwassa asui, mutta nyt hänen voimiaan osattaisiin myös ohjastaa oikeaan käyttöön.

Elämä jatkui, Aslakin kohoten Tapiwan Kapteeniksi muiden rinnalle, kun koitti aika, jolloin Tapiwan kyläpäällikkö astui alas virastaan. Entinen johtaja, örkki nainen nimeltä Ushug Bulfim, alkoi olla jo niin vanha, että katsoi parhaaksi astua alas ja antaa kyläpäällikön paikka jollekulle, joka heitä kykenisi suojelemaan ja edustamaan paremmin. Ushug nimesikin viisi ehdokasta, joista kylän valtuusto saisi äänestää seuraavan. Yksi näistä ehdokkaista oli Aslak, johon Ushug oli ehtinyt tutustumaan vuosikymmenten aikana, jolloin Aslak myös oli kyläpäällikön kunnioituksen itselleen ansainnut. Yksi ehdokkaista kieltäytyi kunniasta, siinä missä muut neljä, mukaan lukien Aslak, hyväksyi sijansa ehdokkaana, vaikkei Aslakilla varsinaisesti ollut minkäänlaista kokemusta johtajana. Mutta olisihan sekin kokemus, jos hän muka siihen rooliin päätyisi.
Ja niinhän siinä kävi, että valtuusto äänesti itse ukkospedon kyläpäällikön tuolille istumaan, Aslakin saaden uuden virka-asunnon Tapiwa kylän kolmannen muurien sisältä.



Tällä hetkellä:
Aslak asuu Tapiwassa ja on juuri nimetty uudeksi kylänjohtajaksi. Pedolla on ristiriitaisia tunteita uuden arvonimensä suhteen, eikä hän tiedä varsinaisesti miten edetä.


Taidot&muuta:
- Puhuu monia eri kieliä ympäri maailmaa. Puhuu, kirjoittaa ja lukee sujuvasti niin Cryptin yleiskieltä kuin haltiakieltäkin. Kykenee myös telepaattiseen kommunikointiin. Saattaa joskus puhua vahingossa väärällä kielellä ja unohdella sanoja tietyllä kielellä. Esimerkiksi Cryptin haltiakieli on uusin kieli, mitä hän on oppinut, joten sen puhuminen on vielä vähän hakusessa...
- Taitaa magiaa sen verran, että osaa käyttää sähkömagiaa humanoidimuodossaankin. Osaa myös pieniä illuusioita ja levitaatio loitsuja.
- Osaa soittaa hyvin puhallinsoittimia, lähinnä huiluja. Opettelee myös soittamaan luuttua.
- Rakastaa ruokaa ja ruuanlaittoa ja on siinä todella hyvä. Hänellä on tuhansia reseptejä ympäri maailmaa kirjoitettuna muistiinpanoihin.
- Auttamishalunsa johdattamana Aslak on myös oppinut meikkaamaan ja tekemään kampauksia, kun on auttanut Amalaa vanhoilla päivillä ja toisinaan auttanut tyttöjä laittamaan hiuksiaan.
- Tykästynyt kaikenmaailman huumausaineisiin ja käyttääkin niitä aika ajoin.
- Biisit: Wildstylez - Encore

"Lapset":
Tapiwaan asetuttuaan alkoi Aslak "adoptoimaan" lapsia. Mikäli hän sattui törmäämään orpoon, jolla vielä oli mahdollisuuksia elämän suhteen, adoptoi ukkospeto nuo omaan huostaansa ja katsoi kuntoon, jonka jälkeen alkoi kasvattamaan heistä sotureita. Tästä johtuen Aslakilla on monta "lasta" joita hän yhä auttaa tavalla tai toisella, useimman noista jäätyä Tapiwaan asumaan Aslakin avustamana. Adoptiolapsia löytyy varmasti monta kymmentä, vaikka osa on ehtinyt jo kuolla vanhaan ikään tai taisteluissa.


Tavatut:
Amala Mi-suk (Npc, edesmennyt) - Ensimmäinen ihminen, joka uskalsi ja osasi ottaa kontaktia pedon kanssa. Rakas ystävä, jonka kanssa Aslak vietti kokonaisen elämän.
Basir Qadir (Npc, edesmennyt) - Yhtälailla rakas ja vanha ystävä, kuten Amala. Basir opetti Aslakin taistelemaan humanoidina ja nimesi ukkospedon uudestaan. Basir oli Amalan kumppani, johon Aslak ja Amala tutustuivat matkoillaan.
Ruehar (npc) - Puoliverinen haltia, johon Aslak tutustui Cryptissä. Yhä hyvä ystävä, jota Aslak tapaa aika ajoin Tapiwassa.
Ushug Bulfim (npc) - Tapiwan edellinen johtaja, joka astui alas virastaan vanhan ikänsä tähden. Vanha tuttu Aslakille, kaksikon kunnioittaessa toisiaan syvästi. Heillä on ollut myös silloin tällöin yhden yön juttuja keskenään.
Salrabia Zhiermatui - (tulossa)