
Jumal Velho
Viestit: 4196
Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10
Paikkakunta: Void
Re: PATONKIBATTLE
Darius ei kuitenkaan ollut sanojensa mukaan lohikäärmeratsastaja. Eikä kouluttaja, eikä varmaan mitään muutakaan liskopetoihin liittyvää, tai Nessaya olisi sen miehestä nähnyt jo pelkästään ulkoisesti. Kaiketi se side kaksikon välillä oli siinäkin mielessä outo, vaikka kuka hän oli tuomitsemaankaan ketään loppujen lopuksi – kaikilla lieni vapaus tehdä ja toteuttaa itseään juuri kuten halusi.
Siinä missä Seyr ei ollut ilmeisesti kertonut suippokorvaiselle verellä sinetöidystä siteestä, ei Darius ollut siitä myöskään Lorythakselta itseltään kysynyt jostain syystä. Tummalintu kohottikin kulmaansa, pienen viekkaan hymyn kohoten naisen kasvoille hänen kuunnellessa silmäpuolista sanoissaan. Oli pelkoja, ja epäilyksiä ja haavereiden, etenkin fyysisten siirtymistä toiseen. Ihan samanlaisia tuntemuksia ja kysymyksiä, mitä Anerittelläkin oli aikanaan ollut, joihin kaikkiin hän tuskin oli ehättänyt saada vastauksia kun Agal jo oli kaatunut. Eikä hänellä olisi ollut aikaa edes selvittää niitä kaikkia saloja, toisin kuin Dariuksella haltiana, jonka elinikä oli hurjasti enemmän kuin muodonmuuttajalla!
Ja siitä se kysymysten tulva sitten tuli, Anen hilliten itseään sen verran ettei olisi naurahtanut ääneen.
”Mietin ihan samoja asioita aikanani. En minäkään ollut vastaavaan sitoutumiseen valmis silloin ja jaksoin epäillä ja kysyä, se oli kuitenkin ainoa vaihtoehto minulle silloin vuosia takaperin enkä kadu hetkeäkään siitä että sain jakaa sen parini kanssa”, Nessi muisteli melankolisen tunteen kasvoiltaan ja äänestään pyrkien piilottamaan.
”Hän jakaa sinun haaverisi ja tunteesi vahvemmin, mutta sinä et välttämättä jaa kaikkia hänen. Varsinkin jos olet jossain kaukana – saatat tuntea kumppanillasi jonkin olevan pielessä, muttet sinä jaa sitä haavaa sormessa jonka hän on mahdollisesti veitsellä sormeensa ruokaa laittaessa leikannut vahingossa, ellet olisi ollut silloin vieressä. Kuten nyt varmaan… noista nykyisistä haavoistanne näkyy”, Tummalintu koitti selittää asioita mahdollisimman yksinkertaisesti Dariukselle, ”Jaatte tunteet välillänne voimakkaammin ja niillä on tapana vahvistua seurassa. Sinun pelkosi korostaa hänen pelkojaan, ilo hyvää oloa, viha vihaa ja niin edelleen – siksi verisiteen omaavien väitetään pystyvän kontrolloimaan lohikäärmeitään aivan erityisellä tavalla ja luottamus sellaisten parien välillä on tavallista vahvempi kuin perinteisten lohikäärmeratsastajien”.
”Joten kyllä, se on normaalia, että jaatte jäljet ja tuskan vastaavasti. Mutta samaan tapaan hyvätkin asiat tuntuvat tavallista paremmilta välillänne. Ainoa asia joka sinun tulee muistaa on että Seyr on herkempi havaitsemaan sinun tunnetilasi tai jos itsesi jotenkin satutat tai olet muutoin vaarassa – siksi kai lohikäärmeellä on tapana myös puolustaa sinua siihen viimeiseen asti ennemmin…”, siksi kai Agal oli silloin ennemmin heittänyt hänet mereen ennen kuin oli oman kohtalonsa sinetöinyt. Tummalinnun katse vesittyi aavistuksen hänen huomaamattaan, Nessin kääntäen katseensa kuitenkin paremmin toisen tummatukan puoleen.
”Voit kyllä oppia kontrolloimaan sitä, ja vaikuttaa siihen millainen siitä siteestä lopulta tulee”, hän hymyili rohkaisevasti, ”Mutta teidän pitää tehdä ja kasvattaa sitä tunnetta yhdessä. Ei se kaikki tule tuosta noin vain verta kerran maistamalla, vaan yhteisten kokemuksien kautta”.