Puoliverisiä


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14270

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Marras 12, 2019 9:21

Puoliverisiä

Arathet, Theodluin


Syksy oli saapunut valtakuntaan ja sen myötä myös uudet juhlat saapuivat. Tämä tiesi kaikenlaista hälinää hovissa, mutta myös kaupungilla. Arathet oli omaksi onnekseen onnistunut välttelemään suurimmat juhlat ja menot, vetäytyen omiin oloihinsa. Hän kun ei välittänyt näyttäytyä edes hovin juhlissa, sillä loppupeleissä hänellä ei ollut mitään syytä seisoskella nurkassa ja katsella juhlaväkeä. Tuttuun tapaansa neuvonantaja olikin hukuttanut itsensä ennemmin töihin ja nytkin oli aamupäivästä jo kiireinen tekemisiensä suhteen. Tosin, tällä kertaa töiden tekemiseen oli tullut pieni mutka matkaan, nimittäin Winderin veljenpoika. Arathet piti nuoresta puoliverisestä, tuon utelias ja alati positiiviselta vaikuttava asenne oli mukavaa vaihtelua hovin niin jäykkään ja kaavamaiseen arkeen. Valitettavasti hänellä ei ollut kuitenkaan aikaa tutustua nuoreen niin hyvin, mitä ehkä olisi halunnut, mutta kaksikko oli keksinyt keinon. Silloin tällöin Ararthet antoi puoliverisen auttaa häntä töissään, käyttäen Theoa lähinnä juoksupoikanaan. Theoa se ei haitannut, hän kun auttoi mielellään kaikkia ja jos puoliveriseltä kysyttiin, Arathet saisi palkata itselleen useammankin juoksupojan. Mieshän teki töitä monenkin henkilön edestä! Mutta, ei se ollut hänen paikkansa kertoa neuvonantajalle, miten tuon kannattaisi työnsä hoitaa.

Näin aamupäivästä kaksikko oli tavannut linnan käytävällä ja nopeasti vaihtanut kuulumisia, ennen kuin Arathet oli ehdottanut Theolle pientä juoksupojan tehtävää. Kovin pitkälle keskustelussaan kaksikko ei ehättänyt, kun kulman takaa saapui samalle käytävälle toinenkin tuttu kasvo.
”Darion, mukava nähdä sinuakin”, Arathet tervehti toista puoliveristä nuorukaista, kun tummahipiäinen lähemmäs oli ehättänyt, ”Toivottavasti olet voinut hyvin”, neuvonantaja jatkoi, ollen hyvin tietoinen siitä, kuinka moni hovissa oli sairastunut syksyn tullen flunssaan. Hän oli onneksi välttynyt tartunnalta ja toivottavasti pysyisi myös terveenä, hänellä kun ei ollut aikaa sairastella. Joskin, ehkä se pieni tauko työstä tekisi hyvää, vaikka sitten sairastelun merkeissä…

”Te ette taida olla tavanneet vielä?”, Haltia jatkoi, vilkaisten Darionista Theoon, joka pudisteli päätään pienesti sille toteamukselle. Haukankatseinen enkelinpentu oli jäänytkin kovin uteliaana katselemaan uutta kasvoa, osaten jo heti sanoa, että jotain ”epäpyhää” tässä Darionissa oli.
”Darion, tässä on Theodluin Winder, kuningattaren sukulainen”, Arathet esitteli enkelinpennun puolidemonille, jättäen mainitsematta, että Theodluin oli kuningattaren edesmenneen veljen lehtolapsi. Siitä ei puhuttu ja yleiseen tietoon Theodluin oli ”kaukainen sukulainen” Windereille.
”Theodluin, tässä on Darion, yksi hovin taiteilijoista”, Neuvonantaja jatkoi, esitellen Darionin.
”Hauska tavata”, Theo hymyili toiselle puoliveriselle, nyökäten tervehdykseksi uudelle tuttavalle.

”Oletko lähdössä jonnekin?”
, Arathet tiedusteli nyt Darionilta, arvaillen tuon olevan matkalla ainakin ulos hovista, kerta näillä käytävillä liikkui.



// HNGNhglhs viimein onnistuin, pahoittelut kestosta ja sekavasta tekstistä. Forte tänne siis kera Darionin! //
Avatar

Uusi tulokas
Uusi tulokas

Viestit: 3

Liittynyt: Pe Loka 11, 2019 6:19

Viesti Ke Marras 13, 2019 9:12

Re: Puoliverisiä

Darion

Syksy alkoi olla pitkällä, ja se näkyi haltioiden, ja samalla Darionin, elämässä. Palatsissa pidettiin erilaisia, loisteliaita juhlia, joissa pukujen ja naamioiden lukuisat värit kilpailivat ulkona väriään vaihtavien puiden kanssa. Kultaa, punaista ja oranssia. Ja musiikkia. Paljon, paljon musiikkia ja tanssia. Eipä sillä, että se Darionia haittaisi, sehän oli hänen työnsä, soittaa pitkin iltaa. Ja miten paljon musiikki ruokkikaan puolidemonin mieltä ja sielua! Hän nautti jokaisesta soinnusta ja äänestä, ja vaikka Darion tiesi, ettei ollut erityisesti vielä osa palatsia, niin ainakin hänen musiikkiaan arvostettiin. Kenties se piti häntä jotenkuten kiinni palatsin maailmassa, vaikka puolidemoni muuten pysytteli hyvin kaukana mistään sisäisistä valtataisteluista. Juhlissa soittaminen oli yksi asia, mutta muuten hän otti hyvin vähän osaa palatsin elämään. Hän ei juurikaan edes kuunnellut muita, ettei olisi vahingossakaan kuullut mitään vahingollista. Eipä sillä, että häntä suuremmin haittasi pysytellä etäällä. Mutta juhlissa soittaminen otti enemmän hänen instrumenttinsa kuin hermojensa päälle, eivätkä viulunkaan kielet kestäneet ikuisesti. Ne alkoivat näyttää haurailta, eikä ääni ollut enää niin puhdas ja sointuva. Darion osasi kyllä tehdä itse monia asioita, mutta hän ei luottanut omiin kykyihinsä niin paljon, että ääni olisi täydellinen. Joten se tiesi kauppareissua.

Darion oli ehtinyt jo elää uudella reviirillään sen verran, että tiesi tiensä, ja myös kontaktit, jotka valmistaisivat parhaita osia hänen soittimiinsa. Matkalla käytävällä Darion kuitenkin melkein törmäsi, kirjaimellisesti, Arathetiin. Puolidemoni säpsähti hieman, nähdessään taas ystävänsä. Perianin lisäksi Darion oli silloin tällöin törmännyt Arathetiin, ja nämä kaksi olivat miltei ainoat kontaktit toistaiseksi ja nytkin puolidemoni hymyili kohteliaasti.
"Hei, en olekaan nähnyt sinua vähään aikaan."
Darion ei kysellyt sen enempää Artin kuulumisia, sillä hän näytti olevan jonkun seurassa. Yleensä se tarkoitti, että oli muuta tekemistä tai kiire johonkin, että ehtisi juttelemaan sen pidempään.
"Olen, kiitos kysymästä. Tänne on ollut aika helppo kotiutua."
Darion vielä hymyili, ja katsoi sitten Artin mukana olevaa miestä. Tai oletettua miestä. Darion oli ollut olemassa tarpeeksi kauan, ettei tehnyt juurikaan päätelmiä. Koska kaikki täällä olivat enemmän tai vähemmän Darionia ylempänä, paitsi ehkä kyökkipiiat ja tallirengit, Darion ei puhutellut toista suoraan. Hän oli ollut myös olemassa tarpeeksi kauan, jotta osasi omaksua nopeasti asuinpaikkansa kirjoittamattomat säännöt. Sen sijaan hän vain pikkuisen kumarsi toiselle, antaen Arathetin hoitaa esittelyn. Varsinkin, kun kyseessä oli kuningattaren sukulainen, oli ollut hyvä, ettei puolidemoni ollut sanonut mitään.
"Kuin myös, ilo on minun puolellani."
Darion hymyili kohteliaasti, käyden katseellaan tämän Winderin läpi. Hänellä oli hienot hiukset, niissä oli miellyttävä sävy. Ja hänen silmissään myös. Pian Darion siirsi katseensa takaisin Arathetiin.
"Ihan vain kaupungille, tarvitsen uusia osia viuluuni. Ja miksei samalla vähän uusia pensseleitäkin. Entäs te kaksi?"
Vaikka Darion tiesi, ettei ollut siinä asemassa, että voisi kysellä, hän halusi olla myös kohtelias.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14270

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 21, 2019 10:35

Re: Puoliverisiä

”Se on hienoa kuulla”, Arathet oli iloinen, että Darionin oli ollut helppo kotiutua hoviin. Täällä osattiin olla jopa julmia ulkopuolisten ja erinäköisten suhteen, mutta ilmeisesti Darion ei sitä puolta hovista ollut nähnyt. Ainakaan vielä ja toivottavasti ei tulisi näkemäänkään. Olihan tuolla onnekseen jo hovitaiteilijan titteli ja ”eksoottisempi” ulkonäkönsä lieni vain hyvä asia, eipähän kukaan erehtyisi luulemaan puolidemonia ihmiseksi, vaikka ehkä ihmisverta omasikin.
Esittelyiden myötä Theodluin oli jäänyt tarkkailemaan uutta tuttavaa tarkasti, itsekseen jo päätellen tuon olevan ainakin puolidemoni. Siltä toinen tuntui, mutta pitihän asia vielä varmistaa kysymällä jotenkin hienovaraisesti, jos hän halusi totuuden kuulla. Pikkuhaukka tyytyi kuitenkin pysymään hiljaisessa roolissa vielä, sillä keskustelu tuntui olevan enemmän Arathetin ja Darionin välinen, hänen ollen se vähemmän tuttu taho molemmille — tai niin Theo oletti.

Neuvonantajan ilme näytti kirkastuvan, kun Darion kertoi olevansa matkalla kaupungille.
”Itse olen liian kiireinen poistuakseni hovista, mutta olin juuri lähettämässä Theodluinin asioille kaupungille”, Arathet kertoi heti, vilkaisten nopeasti enkelinpennun puoleen, ”Ehkä voisit ottaa hänet mukaasi? Theo kun ei kertomansa mukaan kaupunkia vielä niin hyvin tiedä”.
”Jos siitä siis ei ole mitään haittaa!”
, Theodluin ähkäisi nopeasti, jokseenkin yllättyneenä Artin ehdotuksesta. Eihän hänellä sitä vastaan mitään ollut, mutta pikkuhaukka ei halunnut olla vaivaksi kenellekään, ainakaan näin toisten ehdotuksen myötä.
”Tuskin, Theon pitäisi hakea minulle tilaamani tyhjä kirjasidos eräästä keskikaupungin kirjapuodista. Uskoisin suuntanne olevan jokseenkin sama?”, Arathet vastasi, vilkaisten kysyvästi Darioniin, ”Kaupungilla kun on syysjuhlien hälinäkin menossa, nyt jos koskaan sinne on helppo eksyä jos ei tiedä reittejä kunnolla”.
Theodluin ei voinut väittää siihen vastaan. Hän todennäköisesti joutuisi harhailemaan kylillä muutamankin tunnin, että löytäisi etsimänsä puodin ja pääsisi vielä takaisin hoviin. Ruokaostoksilla oli helppo käydä silloin tällöin kylillä, kun N’drayerin luona asui, mutta nyt kun piti löytää tietty putiikki tietystä osasta kaupunkia, saattaisi se olla hieman hankalampaa… Joten sinällään apu kyllä kelpaisi, eikä enkelinpennusta kyllä koskaan ollut kieltäytymään seurasta!

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö