Pupujen Puolella


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Porvari
Porvari

Viestit: 830

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Marras 29, 2019 7:04

Pupujen Puolella

Abigail

Abigaililla oli mennyt hyvän aikaa toipua viimeisimmästä kohtaamisestaan vampyyrien kanssa ja vaikka raavaiden sotilaiden luulisi olevan vähän vähemmän huolehtivia, oli Abi jossain välissä jo alkanut kyllästyä jatkuvaan paapomiseen. Lopulta hän oli julistanut olevansa täysin toimintakykyinen ja yllättävän itsepäisesti ottanut osaa muiden tavoin päivittäisiin askareisiin. Jos joku oli yrittänyt ehdottaa, että hänen pitäisi levätä, Abi oli ehdottanut samaa takaisin. Lopulta miehet olivat todenneet, että tyttönen oli varmaankin sitten kunnossa ja Mardyrin määräyksestä Abille oli lyöty linko käteen. Abi rakasti sopivien kivien etsimistä, mutta hän ei niinkään välittänyt niiden linkoamisesta edes ajatustasolla muuhun kuin hänelle osotettuihin kohteisiin. Keijukainen osottautuikin melko tarkaksi ja vikkeläksi linkonsa kanssa. Hän vain tiesi, minne kivi lentäisi kun hän päästi irti toisesta narusta. Hän ei osannut selittää tunnettaan, mutta aina uudelleen ja uudelleen hän kumosi halkoja ja muita esineitä, joita hänelle asetettiin kohteiksi. Hän osui jopa suurimman osan ajasta ilmaan heitettyihin esineisiinkin. Kukaan ei ollut tästä yhtä yllättynyt kuin Abi itse. Hän oli monta päivää hokenut, että ei voinut uskoa sitä ja oli aina yhtä innoissaan tehtyään hyvin.

Lopulta kun leiri oli pystytetty Quinnin metsään, Razor asteli tytön luokse käskien tätä tulemaan hänen mukaansa. Abi totteli mukisematta ja seurasi puolituista metsään. He kävelivät jonkin aikaa, kunnes pysähtyivät erään niityn reunalle. Razor käski häntä odottamaan ja kun he olivat kyykkineet hyvän aikaa pieni pupu loikki pienen metsäaukean reunalle. "Sinun pitää osua tuohon", Razor sanoi ja Abi käänsi järkyttyneennä katseensa mieheen. "Pupuun? En minä voi ampua sitä!" Abi vastasi yhtä hiljaisella äänellä, mutta sydän juurian myöten järkyttyneenä. "Ammutpas. Sinun pitää ymmärtää, että tuo on myös ase. Lisäksi me tarvitaan lihaa illalliseksi", Razor vastasi ja mulkaisi niskoittelevaa tyttöä. "Minä en syö lihaa ja minä kyllä tiedän, että tämä on ase", Abi sihisi takaisin. "Hyvä, mutta sinun pitää silti käyttää sitä. Sinä olet palkkasoturi nyt", Razor totesi ja puristi Abin kättä, jossa linko oli. Se sattui ja Abi koetti vetäytyä pois. "Ei! Minä en tapa kania!" Abi sanoi ja kun Razor ei päästänyt irti vaan kiristi otettaan Abin valtasi paniikki. Hän humautti miestä päähän, suoraan silmien väliin, lingolla jonka oli tiputtanut toiseen käteensä. Sinne aseteltu kivi teki tehtävänsä ja Razor päästi irti kivusta älähtäen ja rämähti takamukselleen ja maahan kiroten.

Abi ei ajatellut mitään vaan kipaisi jaloilleen ja lähti juoksemaan leiriä kohti. Juokseminen oli helppoa nykyään ja Abi oli vahvistunut, jotenka ei vienyt kauaakaan kun tyttö juoksi leiriin. Juostessaan hän oli myös suuttunut. Kuinka Razor kehtasi? Abi ja mies eivät varsinaisesti olleet parhaita ystäviä, sillä tuo aina murahteli ja välillä jopa kivahti hänelle. Tyttö ei ollut sanonut mitään, mutta mies oli pelottanut häntä aina hieman. Hän oli kuitenkin uskonut, ettei tuo satuttaisi häntä tai pakottaisi häntä tekemään mitään noin kamalaa! Abi ei syönyt lihaa, kaikkihan sen tiesivät! Kuinka siis tuo oli kuvitellut, että Abi tappaisi jotain niin viatonta kuin pienen kanin? Abi seisoi leirin reunalla keräämässä henkeään kun Raizor asteli leiriin pidelleen toisella kädellä päätään ja toisessa kania, joka vielä eli. Abi tuijotti miestä ja huusi: "Päästä se menemään! Sinä satutat sitä!" "Sinun pitää ampua se!" Razor karjui ja Abi otti muutaman askeleen peloissaan kauemmas. Sitten hän vilkaisi kania ja asettui seisomaan vakaammin. "Ei! Minä en tapa pupua! Se ei ole tehnyt mitään!" Abi kiljui ääni nousten kimeämmäksi vihasta ja epätoivosta. Hän pystyi näkemään kanin kauhun sen silmistä! Se aneli keijua auttamaan. Razor tuijotti Abia ja ennen kuin tyttö ehti tehdä mitään veti tikarillaan pupun kaulan poikki niin, että verta päätyi Abin päälle. Se oli kuumaa ja haisi raudalta, mutta Abi huusi kauhusta. "Se olisi päässyt helpommalla, jos olisit ampunut sen", Razor sanoi kylmästi. Abi nosti katseensa miehen silmiin ja sanoi: "Sinun pitäisi tehdä noin omalle kurkullesi!" Abi oli niin täynnä vihaa ja järkytystä ettei edes tajunnut käyttäneensä komentavaa ääntään. Razorin onneksi, tuo ei ollut puhdas ihminen ja kykeni hieman taistelemaan komentoa vastaan. Silti miehen verinen veitsi lähti kohoamaan hitaasti ylöspäin.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 281

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Pe Marras 29, 2019 7:58

Re: Pupujen Puolella

Mardyr

Elämä oli jatkunut palkka-armeijan leirissä samaan mailliin vampyyri kohtauksen jälkeen. Kaikki tuntuivat tulevan hyvin toimeen Abigailin kanssa, toki oli miehiä jotka olivat luonnostaan etäisiä, mutta tyttön läsnäolo leirissä tuntui luovan hyvän ilmapiirin. Abi teki tästä sekalaisesta seurakunnasta enemmän perheen tuntuisen. Joskus oli kuitenkin hyvä jokaisen vetäytyä välillä omiin oloihinsa ja niin Mardyr oli tänä iltapäivänä tehnyt käymällä oman telttansa rauhaan. Sen suojassa oli mies ottanut pienen huikan viinasta reppunsa kätköistä, mutta ei huikkaa enempää ihan vain Abia ajatellen. Sen myötä oli karju keskittynyt vuolemaan puukalikkaa aikansa kuluksi. EI hän mikään kyvykäs käsityöläinen ollut, mutta Wesin antamalla muutamalla neuvolla sai hän jotain puusta aikaiseksi. Tosin tikku-ukolta näyttämä pikku hahmo ei muistuttanut yhtään somaa pikku keijua niin kuin hän oli toivonut. Väkerrys heitettiinkin teltan nurkkaan ja aloitettiin alusta,

Mardyr ei tiennyt kuinka kauan oli omissa oloissaan näperrellyt, kun teltan ulkopuolelta kantautui mekkalaa. Tytön äänestä ei ollut mitään epäilystä kenelle se kuului, joten Mardyr nousi ylös kiireen vilkkaa astuen ulos. "Mitä täällä oikein mes--" Karju äyskähti nähden siinä missä muutkin metakan kuullutta kuinka Razor viilsi pitelemänsä jäniksen kurkun auki Abigailin silmien edessä. Karju ei ennättänyt sanoa juuri mitään, kun Abigail yllättäen huusi Razorille vihan täyteisellä äänellä. Hän tai kukaan leiristä ei ollut kuullut tyttöä ennen vihaisena, joten se oli aikamoinen järkytys, mutta pian tilanne äityi sitäkin pahemmaksi. "R-Raizor?!" Conrad henkäisi nähdessään kuinka puolihaltia oikein nosti veistä lähemmäs kurkkuaan, kuin aikoen jotakin. Solomon syöksähti puolituisen viereltä tarraten tuon molempiin käsiin estääkseen miehen aikeita. "Mi-Minä... En minä..!" Razor oli selvästi paniikissa ja hämmentynyt yrityksistään samalla kamppailen itseään kuin myös Solomonia vastaan.

"Abi... Mitä tämä on?!" Mardyr henkäisi kiirehtien paikalle. Hän oli ymmällään, kuin myös hillityn vihainen Razorille tuon tekosista, mutta tällä hetkellä aikaa ei ollut selvitellä mistä kaksikko oikein riiteli. Karjun mieleen palasi tytön isän varoitus keijun kyvyistä, oliko tämä siis sitä? Näin oli tapahtunut myös pimeanhaltian kanssa, Abi oli komentanut tuotakin silloin ja se oli ollut hyväksi avuksi, mutta nyt... tämä oli hengenvaarallista.
SeuranhakuMoranaMardyr

Porvari
Porvari

Viestit: 830

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Marras 29, 2019 8:32

Re: Pupujen Puolella

Abin keho tuntui hassulta. Hänen hengityksensä oli tiiviimpää ja syvempää, hänen sydämensä hakkasi niin, että veri vain kohisi korvissa. Hän ei ajatellut sanojaan tai tekojaan tuijottaessaan Razoria harvinaisen tiiviisti, laisinkaan räpyttämättä. Tuntui kuin pieni tyttö olisi saanut hyvin uhkaavan auran. Pienet kädet olivat tiiviissä nyrkissä ja suu vetäytynyt yleisestä ujosta hymystä suoraksi viivaksi. Normaalisti joku miehistä olisi varmaan koskenut häneen ja lohduttanut, mutta nyt kaikki pitivät näppinsä erossa. Abi ei oikeastaan edes kuullut muiden henkäyksiä, hän vain tuijotti Razoria, kunnes Solomon peitti toisen soturin Abin näköpiiristä. Silloin vasta tyttö räpäytti silmiään, mutta ei sanonut sanaakaan. Hän ei välittänyt siitä, että Razor pelkäsi! Tuo oli tappanut viattoman olennon! Saanut sen pelkäämään ja tuntemaan kipua! Abi oli tuntenut sen!

Vasta Mardyrin puhuessa suoraan Abille, tyttö vilkaisi sivulleen. "Razor satutti sitä ja murhasi pupun. Minä en murhaa eläimiä", Abi sanoi hampaidensa välistä ja tuon ääni kohosi loppua kohden. "Sinä satutit sitä!" Abi huusi lopuksi Razorille, joka tuntui hysteeriseltä. Abi ei välittänyt vaan kiiruhti pienen ruumiin luokse välittämättä Solomonin suuresta takalistosta tai kenestä muustakaan. Hän nosti kanin syliinsä ja painoi sen lempeästi rintaansa vasten. Se oli vielä lämminkin! Sen turkki oli niin pehmoinen ja tyttö laski päänsä koskemaan pehmeää päälakea. Hän ei välittänyt verestä, joka tahrasi hänet vain ja ainoastaan pienestä ruumiista, jonka hän painoi itseään vasten. "Minä olen pahoillani", Abi kuiskasi olennon korvaan hiiren hiljaa ja paijaili turkkia lempeästi nostaen silmänsä Razoriin, joka kiljui: "peru tämä!" Abi painoi kanin tiukemmin itseään vasten ja tuijotti isoa soturia edessään, jota Solomon oli päätynyt puristamaan omaa rintaansa vasten valtavat käsivarsien lihakset vain pullistellen kertoen, kuinka paljon kentauri teki töitä pitääkseen Razorin turvassa.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 281

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Su Joulu 01, 2019 1:38

Re: Pupujen Puolella

Mardyr kyllä ymmärsi Abin ahdingon jäniksen suhteen, mutta oli varsin vaikea tuntea tällä hetkellä suurta myötätuntoa, kun Razor oli keijun lumouksen vallassa kykenemättä juurikaan estämään itseään. Oli puolihaltian onni, että tuo oli keskellä tovereitaan. Mitä jos tämä olisi tapahtunut jossain keskellä metsää vailla apua?

Razor oli selvästi tajuissaan, muttei kykenyt kontroilloimaan omaa kehoaan. Tuo vain käsi tyttöä lopettamaan, mutta Abi oli käynyt pomimaan jänön syliinsä selvästi lohduttomana tahtomatta keskittyä ympäristöönsä. "Abigail!" Mardyrin oli pakko huutaa. "Käske Razoria lopettamaan!" Karju käskytti. "Tiedän, että olet vihainen hänelle, mutta on väärin käyttää ihme kykyjäsi häneen!" Hän lisäsi ja jos tyttö ei ottanut häntä kuuleviin korviinsa täytyisi Mardyrin tarrata tuota olalta ja pakottaa tuo katsomaan häntä.

Tähän mennessä koko leiri oli kerääntynyt heidän ympärilleen kauhistellen tilannetta. Weskin tuijotti sanattomana Razoria, mutta Mardyr ryhtyessä huutamaan tytölle käänsi vanha mies katseensa tuohon. "Pomo... ei tyttö tahallaan." Vanhempi toppuutteli saaden vain mulkaisun vastaukseksi karjulta.
SeuranhakuMoranaMardyr

Porvari
Porvari

Viestit: 830

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ma Joulu 02, 2019 9:30

Re: Pupujen Puolella

Kun Mardyr huusi Abigailille, Abi tarrautui jänikseen kahta kovemmin. Hän juoksutti sormiaan pupun korvia pitkin, pitäen eläimen ruumista kuin se olisi elävä. Hänen koko rintamuksensa oli veren tahraama ja hän haistoi veren vahvana sieraimissaan. "Hän kidutti sinua", Abi mutisi ja mulkaisi Razoria. Jäniksen toinen jalka oli murtunut ja mies oli roikottanut eläintä juuri niistä jaloista. Abi ei ollut ehkä tuntenut sitä tuskaa omissa jaloissaan, mutta hän oli kyllä tuntenut eläimen hädän. Hän oli aina pystynyt tuntemaan metsän eläinten tunteet ja ehkä juuri siksi ne aina luottivat häneen, että hän auttaisi. Ne eivät myöskään satuttaneet häntä yleensä ilman todella hyvää syytä. Eläimissä ei ollut samanlaista pahaa tahtoa kuin ihmisissä ja haltioissa, niin kuin Razorissa.

Kun Wes puhui rauhallisesti, Abi kääntyi vanhemman miehen puoleen. "Hän kidutti pupua. Hän satutti sitä tahallaan! Hän roikotti sitä murtuneesta jalasta ja..." Abi tunsi polttavat kyyneleet kasvoillaan. "Se ei ole oikein", tyttö sihahti. "Se tunsi kaiken, se halusi minun auttavan. Ne tietävät, että minä autan!" Abi huusi lopulta ja keinutti olentoa sylissään. "Niiden elämä on arvokas. Sillä oli ehkä pentuja, mitä ne pennut tekevät nyt? Ne nääntyvät tai joku saalistaja syö ne, koska ne lähtevät etsimään emoaan", Abi puhui nopeasti, kuin olisi tärkeää, että miehet ymmärtävät. Abi tiesi, mitä oli olla nälkäinen. Hän vieläkin kuljetti ruokaa mukanaan sen vuoksi. Hän ei ollut ehkä tuntenut nälkää sotilaiden joukossa, mutta sen pelko oli aina jossain syvällä mukana. Hän oli kokenut myös oman osansa pedoista, jotka halusivat hyötyä suojattomista pennuista. Vaikka miehet olivat metsästäneet ruokaansa, Abi ei ollut suuttunut. Hän oli ymmärtänyt näiden tarvitsevan ruokaa, mutta ei ollut mennyt teuraan lähelle tai syönyt murustakaan lihaa. Hän ei edes koskenut siihen jos kykeni sen välttämään. Hän ei ikinä halunnut tietää kuka oli saaliin napannut. Mutta tämä... miehillä oli ollut ruokaa, eikä tämä ollut tarpeellista.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 281

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Ti Joulu 03, 2019 5:10

Re: Pupujen Puolella

Abigail ei tuntunut ymmärtävän tilannetta täysin. Tajusiko tuo edes, että oli juuri käskenyt Razoria tappamaan itsensä, jonka tähden mies nyt niin yritti vasten tahtoaan? Razor oli tehnyt väärin se oli selvää, mutta ei miehen kuulunut kuolla sen tähden.

Abi ryhtyi selittämään miehille ympärillään kuinka suri ja huolehti pupun tähden. Tyttö oli fiksu ja puhui järkeä eläin paran puolesta. Kaikki mikä metsästettiin pyrittiin tappamaan yhdellä tappavalla iskulla, jottein eläimen tarvinnut tuntea kärsimystä. "Abigail! Aiotko antaa maagisen käskysi tappaa Razorin?! Miten se tekee sinusta sen parempaa mitä hänestä?!" Mardyr ärähti saaden miehet ympärillään hieman kuohahtamaan yllätyksestä, kuinka painostavasti hän puhui tytölle. Oli myös selvää, ettei karju ollut tyytyväinen tämän kasvojen ottaessa tunnetusti villisian piirteet vihan kuohuessa.

Mardyr oli kuitenkin oikeassa sanoissaan. Yhtälailla Abi kidutti Razoria. Kenties tyttö ei tajunnut sanojensa magiisuutta, mutta nyt tuon oli viimein aika ymmärtää kykynsä ja niiden vaarallisuus.
SeuranhakuMoranaMardyr

Porvari
Porvari

Viestit: 830

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ti Joulu 03, 2019 5:53

Re: Pupujen Puolella

Kun Abi katsoi vihdoin Mardyria, hän näki tuon olevan vihainen ja ensimmäistä kertaa ikinä - hänelle. Tuon ärähdys sattui melko paljon pienen tytön sielussa. Hän hetken aikaa aikoi väittää vastaan, mutta kääntyi sitten Razorin puoleen. Abin piti hetki etsiä taitojaan, lopulta hän vain sanoi: "lopeta". Razor lähes romahti kuin marionetti, jonka langat oli katkaistu. Se olisi voinut näyttää hassulta, ellei mies todella olisi koettanut tappaa itseään Abigailin käskystä. Sotilas roikkui kentaurin pitelemänä ja antoi veitsen tippua maahan ja lopulta Solomonin päästäessä irti, tuo polvistui raskaasti huohottaen maahan.

Enempää Abi ei katsonut vaan käänsi selkänsä ja ravisti hieman pieniä olkapäitään. "Nyt sinun ei tarvitse enää murista", Abi sanoi Mardyrille ja halasi pupua. "Tämä pitää haudata", tyttö sanoi, sillä hän ei antaisi miesten syödä tätä parkaa, sillä... noh hän ei halunnut kenenkään muun koskevan eläimeen. Hän tiesi jollain tasolla, että ei sillä olisi oikeasti mitään väliä, mutta Abi ei voinut kuvitella teurastamista pupu paralle. Se tuntui vain niin väärältä keijun ajatuksissa. Hän ei vieläkään ajatellut tehneensä väärin Razorille, sillä onneksi Solomon oli ehtinyt estää tapahtumat. Tyttö ei kuitenkaan vihassaan ollut nähnyt aivan loppuun saakka toimissaan ja kuvitteli kaikkien muiden ylireagoineen.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 281

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti To Joulu 05, 2019 10:46

Re: Pupujen Puolella

Abigail viimein otti miehen sanat kuuleviin korviinsa ja hetken epäröinnin jälkeen tuo sai Razorin lopettamaan, joka oli yhtälailla huojentunut kuin kauhuissaan romahtaessaan veltoksi Solomonin otteessa. Mardyrkin sai nyt huokaista helpotuksesta, kun vaaratilanne oli ohi. Siinä sitä oltaisiin oltukin, jos kentauri ei olisi onnitunut puolihaltiaa estämään. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä faktaa, että Abi oli tehnyt väärin ja tuon kuului ymmärtää millaisen vallan omisti voimillaan. Niitä ei kuulunut käyttää väärin.

Tosin sitä tyttö ei näyttänyt ymmärtäneen, tuo oli vain keskittynyt edelleen jänikseen tahdotessaan haudata tuon. "Teet sen vasta, kun olet pyytänyt anteeksi." Mardyr sanoi matalalla äänellään. Suutumus ei selvästi ollut vielä kadonnut minnekään, miehen kamppaillessa edelleen muutostaan vastaan.
SeuranhakuMoranaMardyr

Porvari
Porvari

Viestit: 830

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Pe Joulu 06, 2019 2:34

Re: Pupujen Puolella

Kun Mardyr sanoi, että hänen pitäisi pyytää anteeksi, Abi tuijotti Karjua. "Anteeksi? Anteeksi?" Abin ääni kohosi loppua kohden melkoisiin oktaaveihin. Hän mulkaisi Razoria ja ravisti päätään. "En. Hän teki väärin ensin! Hän halusi minun tappavan tämän lingolla, vaikka hän tiesi että minä... Ei!" Abi sanoi ensimmäisiä kertoja elämässään kinaten vastaan. Hän ei aikonut pyytää Razorilta anteeksi. Oli tuon oma vika, että Abi oli käskenyt tätä viiltämään kaulansa auki. Tuo oli ollut julma ja ilkeä.

Abin kehonkieli oli muuttunut. Hän oli ottanut hieman haara-asentoa ja kääntänyt pienen vartalonsa kohtaamaan Mardyrin. Oli varmasti ärsyttävää, kun tyttö seisoi sanojensa takana ja osoitti puhdasta jääräpäisyyttä, mutta se näytti myös hieman kasvua. Aiemmin Abi olisi ehkä jopa tehnyt niin kuin Razor käski ja myöhemmin itkenyt pupun kuolemaa. Hän ei olisi edes uskaltanut katsoa sotilasta silmiin. Wes liikahti Mardyrin vierellä saaden Abin silmät siirtymään karjusta itseensä. Vanha mies kyyristyi hieman ja totesi: "Razor teki väärin, myös, mutta Abigail, se ei oikeuta sinun tekoasi", Wes sanoi saaden Abin piikit pystyyn. "Mutta te aina sanotte, että minun pitää puolustaa itseäni enemmän!" Abi kinasi vastaan kulmat kurtistuen. Hän tunsi silmiensä takana tuttua poltetta. Hän oli niin vihainen! Miksei kukaan muu tajunnut, kuinka kamala Razor oli? Kun Abi vilkaisi ympärilleen kaikki tuijottivat häntä monia ilmeitä kasvoillaan. Osa oli kauhistuneita, osa vihaisia ja vain Wes tuntui koettavan olla ystävällinen. Abi tarrautui pupuun nyt enemmän kuin lapsi pehmoleluun ja painoi sitä itseään vasten.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 281

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti La Joulu 07, 2019 2:12

Re: Pupujen Puolella

Abigail kieltäytyi pyytämästä anteeksi. Tyttö ensimmäistä kertaa kävi kapinoimaan vastaan kunnolla, joka oli tottakai hyvän kasvun merkki, mutta jokin tuon moraaleissa oli pupun tähden vinksahtanut. Wes ennätti tulla väliin, ennen kuin Mardyr ennätti avaamaan suunsa ja sanomaan jotain typerää. Vanha mies yritti puhua järkeä rauhoittelevalla tavallaan, mutta sitäkään Abi ei tuntunut ottavan vastaan.

"Sinun täytyy puollustaa itseäsi enemmän vihollisia vastaan, ei tovereitasi vastaan!" Karju ärähti Abin selittelyyn. "Mutta jos et aio pyytää anteeksi tuo jänis syödään illalliseksi!" Mardyr julisti. Se sai luvan olla tytön rangaistus, jos tuo ei aikonut kohdata virheitään. Wes katsahti pomoaan sen näköisenä, että moinen saattoi olla hieman kohtuutonta ottaen huomioon, kuinka surullinen tyttö oli jäniksen puolesta. Mardyr ei kuitenkaan aikonut järkkyä. Jos Abi tahtoi olla palkkasoturitar sai tuo luvan noudattaa sääntöjä ja tulla rangaistuksi yhtälailla mitä muutkin, varsinkin Razor joka oli vielä vailla omaa rangaistustaan. Puolihaltia saattoi jo aavistaa saavansa karjun sisällä mylläävän vihan niskaansa.
SeuranhakuMoranaMardyr

Porvari
Porvari

Viestit: 830

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti La Joulu 07, 2019 2:35

Re: Pupujen Puolella

Kun Mardyr Ärähti Abin alahuuli alkoi hieman väpättämään. "Mutta..." Abi oli sanomassa, kun Karju sanoi, mitä pupulle kävisi, jos hän ei sanoisi anteeksi. Abi jähmettyi kuin patsas. Mardyr ei voinut olla niin ilkeä! Isä oli joskus tappanut Abin hoidokkeja, kun tyttö ei ollut vielä tajunnut piilottaa niitä ja sitten syönyt ne. Laittanut Abin laittamaan sen ruuan ja... Aivan kuin kaikki tappelu olisi valunut Abista ulos. Hän ei nostanut päätään laisinkaan, mutta kääntyi ja käveli jäykin jaloin Razorin luokse. "Anteeksi", Abi sanoi hiljaa ja saatuaan Razorin nyökkäyksen tyttö kääntyi takaisin Karjua kohti, mutta tuijotti korkeintaan miehen sorkkia.

Vaikka Abi oli kasvanut hurjasti ja saanut sisua, hän eli yhä tietyllä tapaa isänsä jättämissä arvissa. Hänen ihonsa oli nykyään lähes arveton, mutta isä oli tehnyt numeron Abin mielestä. Oli helppoa unohtaa, mistä tyttö oli tullut vasta kuukausia sitten. Abi kuitenkin yhä näki painajaisia ja unia isästään. Hän luotti kyllä Mardyriin, mutta tuon sanat olivat tuoneet väkevänä muiston tavasta, jolla isä oli häntä kiduttanut. Abille eläimet olivat olleet kaikki kaikessa. Yksikään eläin ei ollut ikinä satuttanut häntä, kuten ihminen. "Te ette syö sitä? Minä voin haudata sen?" Abi kysyi hiljaisella äänellä hiuspehkonsa takaa. Hän kaivaisi haudan vaikka käsin, mutta hän halusi pupun turvaan maan syliin.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 281

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Ma Joulu 09, 2019 8:05

Re: Pupujen Puolella

Mardyr piti ilmeensä kovana ja totisena Abigailin viimein taipuessa hänen tahtoonsa, mutta kasvojen paluu normaaliksi kertoi kyllä miehen katuvan sanomisiaan tytön näyttäessä yllättäen niin pelokkaalta. Hän oli pakottanut sisukkuuden tytöstä pois ja se ei todellakaan ollut hänen tarkoituksensa. Abi oli kasvanut niin paljon niin vähäisessä ajassa. Ei kai hän nyt perunut kaikkea mitä tyttö oli oppinut?

Abigail kävi pyytämässä anteeksi Razorilta, mutta se taisi olla vain silkasta pelosta ei myötätunnosta. "Haudataan se yhdessä." Wes vastasi Abin varmistellessa saiko hän nyt haudata jäniksen. Vanhempi mies osasi olla aina niin huomaavainen ja hellä, täysin päinvaistoin mitä karju. Siksi kai hän oli joukon johtaja? Ei miehiä johdettu huomaavaisuudella ja hellyydellä. Mardyr ei kehdannut enää katsoa Abiin, tiukka katse oli kääntynyt Razoriin.

"Mennään, etsitään jostain lapio." Wes ehdotti Abille yrittäen hoputtaa tyttöä eteenpäin aistiessaan Mardyrin aikeet purkaa turhautumistaan Razoriin, eikä moista Abin tarvinnut nähdä.
SeuranhakuMoranaMardyr

Porvari
Porvari

Viestit: 830

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ma Joulu 09, 2019 10:57

Re: Pupujen Puolella

Wessin puhe sai Abin kääntymään vanhaan mieheen päin. Hän tassutteli lauhkeasti miehen luokse ja hymyili niin arasti, että se ehkä hieman särki sydämiä. Seppä osasi olla lempeä ja huomaavainen, mutta Karju oli aina ollut Abin ykkönen. Vaikka tuo oli karski ja välillä vähän ilkeäkin, Karju oli se, joka Abin oli pelastanut. Wes sai Abin helposti seuraamaan itseään ja he löysivät lapion. Abi osoitti suunnan haudalle ja kaksikko käveli hiljaisina puiden suojaan. Kun Abista tuntui, että paikka oli oikea Wes alkoi kaivaa. Maa oli onneksi pehmeää vielä ja sepän lihaksilla pienen haudan kaivaminen ei ollut homma eikä mikään.

Kun kuoppa oli tarpeeksi syvä Abi varovaisesti laski pupun sen pohjalle. Hän paijasi jo jäykistyvää ruumista ja alkoi siirtämään maata käsillään. Wes auttoi lapiolla varoen tytön sormia. Abi ei puhunut mitään ja Wes ei halunnut rikkoa mitään sanoillaan. Hiljaisuus kun ei tuntunut painostavalta. Kaksikko taputteli maan haudan päälle somasti ja Abi nousi seisomaan. Tuon vaatteet olivat hurjassa kunnossa. Veriset sekä nyt likaiset maasta. "Kukkia", Abi sanoi saaden soturin vilkaisemaan keijua. "Mitä?" Mies kysyi hieman yllättyneenä. "Haudalla pitää olla kukkia", Abi toisti ja kääntyili etsien katseellaan jotain somaa. Lopulta hän kyykistyi jo nuukahtaneen kasvin vierelle ja houkutteli sen kukat esiin poimien ne ja asettaen haudalle. "Wes… Voinko minä olla hetken yksin?" Tyttö lopulta kysyi ja seppä nyökkäsi epäröivästi. "Minä olen tuossa aivan lähellä, jos tarvitset jotain", vanhempi mies sanoi kävellen pois ja jättäen Abin istumaan haudan vierelle.

Abi asettui makaamaan haudan viereen. Hän veti syvälle keuhkoihinsa metsän tuoksua. Se tuntui rauhoittavalta. Hän oli yhä vihainen Razorille, mutta pelkäsi Mardyrin vihaavan häntä nyt. Hän oli hautaamisen lomassa pohtinut asioita ja tiesi tehneensä väärin, mutta... Hän oli tuntenut pupun tuskan. Miksei kukaan ymmärtänyt sitä? Abi alkoi itkeä hiljaa antaen kyyneltensä valua sammaleeseen. Hän oli niin pahoillaan pienen eläimen kuolemasta ja hänen olonsa oli todella kurja.
RosalbaNessaNiketaDiana
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 281

Liittynyt: Ke Touko 29, 2019 5:14

Viesti Ke Joulu 11, 2019 6:23

Re: Pupujen Puolella

Wesin antaessa Abille rauhan tämä kävelin leirin reunamalle ollen kuuloetäisyyden päässä tytöstä. Sepän korviin kuitenkin kantautui leirin puolelta kantautuva metakka. "Mitä helvettiä oikein ajattelit?! Käskit häntä tappamaan ilman minun tietämystäni?! Ilman että kysyt minulta ensin onko se hyvä idea!" Wes saattoi erottaa raivokkaan karjunnan Mardyrin ääneksi, jonka lomasta saattoi kuulla etäisesti kuinka nyrkki kohtasi lihan ja luun. "Sinun takiasi minun täytyi suuttua Abille! Sinun takiasi hän pelkää minua!" Sen myötä miehen raivokas huuto muuttui vihaiseksi eläimen karjunnaksi. Miesten älähdysten ja huutojen perusteella villisika ei välittänyt ketä sohi syöksyhampaillaan tai talloi sorkkiensa alle. Razor oli mitä ilmeisemmin kertonut mitä tarkalleen oli Abigailin kanssa tehnyt.

Wes tunti maan tärisevän jalkojensa alla ison karjun rynniessä leiristä ulos selvästi pyrkien purkamaan kiukkaan metäsn siimekseen. Niin Mardyr oli aina tehnyt näin käydessä, tosin vanhan miehen harmiksi karju rynni tähän suuntaan ja jos tuo ohi pääsisi todennäköisesti tuo päätyisi Abin luo. "P-Pomo! Ei tänne!" Seppä yritti käännyttää karjun suunnan muualle, mutta sen sijaan sai tönäisyn sian kärsästä sivummalle. Wesin onneksi tämä selvisi niukasti karjun syöksyhampailta, mutta pienen ilmalennon tämä sai siitä huolimatta.
SeuranhakuMoranaMardyr

Porvari
Porvari

Viestit: 830

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Joulu 11, 2019 8:17

Re: Pupujen Puolella

Abi alkoi tuntea maan tärisevän ja hän kuuli Wessin äänen. Abi näki juuri ja juuri, kuinka seppä parka lensi kuin leppä keihäs. Tyttö oli noussut hädin tuskin polvilleen kun huomasi olevansa nenäkkäin villisian kanssa. "Mit… Sinä kaadoit Wessin!" Abi huudahti ja hyppäsi villisian eteen, tarttuen otusta sarvista ja painaen jalkansa tukevasti maahan. Abi oli voimakas, vaikka tyttö näytti siltä, kuin tuskin saisi tikkua katki. Hyvin syöminen ja harjoittelu olivat vain lisänneet voimaa. Tosin kyllä hänenkin jalkansa jättivät maahan komeat jäljet kun hän koetti pysäyttää villisikaa. Keijun siivet ilmestyivät ja räpyttivät villisti ilmaa antaen hänelle tasapainoa ja samalla tuulettivat possun naamaa. "Sinä... Olet... painava..." Abi puhkui ja koetti vain pitää itsensä suorana ja pysäyttää karjun rynnimisen. Ties keheen tuo törmäisi vielä metsässä! Eilen juuri hänelle oli kerrottu, mitä kaikkea vaarallista siellä oli ja varmaankin joku iso voisi popsia Mardyrin poskeensa!

Jostain syystä Abi ei ikinä osannut pelätä villisikaa. Hän pelkäsi Mardyria aina enemmän tuon ihmismuodossa, mutta kun tuo oli karvainen possu... Noh Abi lähinnä halaili sitä ja rakasti lähellä olemista. Ehkä se johtui siitä, että eläimet eivät olleet häntä ikinä juuri satuttaneet. Ihmismäiset miehet taas olivat asia erikseen ja vaikka Abi tiesi Mardyrin olevan kyllä täysissä mielen voimissaan jopa villisikana... Jokin sai Abin aina vain luottamaan sikaan enemmän.
RosalbaNessaNiketaDiana

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö