Jatkoa tarinalle kolmella sanalla


Keskusteluille tarkoitettu alue. Töpöjen luonti vapaata, mutta ennen kuin luot uuden, katso onko samankaltainen jo olemassa. Turhat/liian samankaltaiset töpöt poistetaan saman tien.
Muistetaan hyvät käytöstavat, eikä haasteta riitaa tarkoituksella. Pidetään yllä rentoa, leppoisaa ilmapiiriä. Kiroilu minimiin.

Valvojat: Crimson, Ivy, Agna, Pandanna

Viesti To Tammi 19, 2012 7:35

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella

Viesti Ti Tammi 31, 2012 7:14

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella rumalta, eikä lohikäärme

Viesti Pe Marras 29, 2013 7:39

Re: Jatkoa tarinalle kolmella sanalla

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella rumalta, eikä lohikäärme enää pitänyt siitä.

Viesti To Joulu 12, 2013 10:15

Re: Jatkoa tarinalle kolmella sanalla

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella rumalta, eikä lohikäärme enää pitänyt siitä. Lohikäärme katsoi inhoten
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1943

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Tammi 05, 2019 2:07

Re: Jatkoa tarinalle kolmella sanalla

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella rumalta, eikä lohikäärme enää pitänyt siitä. Lohikäärme katsoi inhoten veristä lihakasaa maassa
Edellinen

Paluu Keskustelut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö