Leikkikalu //Crimson

Syvä ja synkkä meri, joka on arvaamaton kuin kiukkuinen emäntä. Äkkisyvät vedet takaavat sen, että suuremmatkin olennot saattavat liikkua lähes rannan tuntumassa. Yksi näistä suurista olennoista on meren vartija, yksi vanhimmista lohikäärmeistä, Jörmungandr Kruunattu.

Valvoja: Crimson

Leikkikalu //Crimson

ViestiKirjoittaja cardea » 22 Heinä 2019, 19:46

Dina

Dina oli lähtenyt melomaan aikaisin aamulla läheisen joen uomalta. Hän oli rakentanut sinne pienen leirin, jossa hän oli oleskellut jo yli viikon. Läheiseltä kalastajalta hän oli ostanut kanootin, joka kaipasi kipeästi korjauksia. Nainen oli ottanut sen projektikseen ja testailtuaan sitä arasti muutaman kerran joella hän oli suunnannut merelle. Se ei ehkä ollut järkevin idea, mutta päivä oli kaunis ja lämmin. Meri tuntui suorastaan kutsuvan haltiaa kalaan. Hän oli melonut ensin suistoon ja siitä aavalle siniselle merelle mukanaan vain onki, eväitä ja ämpäri kalalle. Hän oli jättänyt viittansa leiriin ja myös takkinsa ja jousensa. Ei hän vedessä tarvinnut niitä ja jousen kastuminen olisi ollut kamalaa. Suolavesi ei todellakaan ollut toivottu kumppani. Sen sijaan naisen päällä oli vain kevyt pellavasta tehty paita, nahkahousut ja saappaat, sillä aurinko oli paahtanut kauniisti niin, että takki olisi ollut liikaa. Hän aikoi nimittäin vain nauttia auringosta, narrata kalaa illalliseksi ja olla vain. Ei hän ollut ottanut mukaan muuta kuin ongen, eväspussin sekä saappaassaan olevan veitsen kaloja varten.

Kelluttuaan hyvän aikaa merellä, ehkä hieman kauempana rannasta kuin olisi viisasta, nainen rentoutui ja alkoi virittämään onkeaan. Kun Dina vilkaisi laidan yli hän näki jotain kaunista. Hän ei sillä hetkellä tiennyt katsovansa hippokampuksia, mutta hän kyllä näki niiden olevan kuin hevosia, mutta pyrstöllä. Näky oli maaginen niiden uidessa lähemmäs ja lähemmäs, tutkien pientä alusta. Hän huokaisi ihastuksesta ja seurasi olentoja varoen pitämästä ääntäkään tai liikkumatta. Hippokampuksetkin olivat huomanneet hänet, tai oikeammin kanootin. Se näytti oikein kivalta lelulta, jolla voisi vähän leikkiä! Olennot eivät huomanneet haltia parkaa kun päättivät ryhtyä pallottelemaan kevyttä kajakkia ja lyömään sitä vahvoilla pyrstöillään. Dinasta tuntui kuin meri olisi kääntynyt sekunnissa vain kuohuvaksi helvetin kidaksi! Äsken hän oli ihaillut meren hevosia ja nyt meren hevoset päättivät leikkiä hänen aluksellaan pingpongia! Lisäksi hän oli aina uskonut omaavansa vahvan vatsan, mutta puristaessaan kanoottinsa laitoja kun meren hevoset leikkivät sillä, hän ei todellakaan uskonut, että sen kuului pyrkiä hänen suustaan ylös! Hän ei voinut tehdä mitään, sillä kaikki hänen energiansa kului kiinni pitämiseen ja siihen, ettei hän oksentanut aamiaistaan syliinsä. Iskut kajakissa vavisuttivat koko alusta ja oli suoranainen ihme ettei se pirsoutunut palasiksi.

Lopulta yksi hippokampuksista pukkasi päällään kanootin etupäätä ja sen voima oli niin suuri, että koko alus lensi kuin tikku ja Dina oli siinä epätoivoisesti riippuva muurahainen. Haltia ehti vain parahtaa kauhusta ennen kuin hän iskeytyi veteen sellaisella voimalla, että ilma katosi hänen keuhkoistaan. Toinen puoli kanoottia vielä viimeistelläkseen kaiken kurjuuden iskeytyi naisen ohimoon ja hän tunsi tähtien lentävän silmissään. “Aaah!” Dina kiljaisi automaattisesti ja veti merivettä suoraan keuhkoihinsa. Lisäksi hippokampukset hänen luokseen tuonut merivirta lähti voimakkaalla innolla vetämään haltia parkaa mukaansa.

//Omaniron, sun heppas karkaa
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Paluu Meri

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron