Leikitään! || Aksu

[Aksutar]

Edna, Shiloh

Edna huudahti pienesti Lucan repiessä itsensä irti hänen otteestaan ja lähtien juoksemaan tyttöä nopeammin valon suuntaan. Edna ei kuitenkaan sen enempää paikalleen jäänyt vollottamaan, vaan lisäsi vauhtia ja yritti pitää Lucan näköpiirissään.

Shiloh keskeytti rukouksensa kuullessaan Kalman sanat. Pieni pahoitteleva hymy nousi enkelin kasvoille, samalla kun tuo pudisti päätään.
"Voit valehdella" Shiloh totesi tyynen rauhallisesti "Tai sitten et.. mutta tuo lause ei muuta mieltäni".
"Saattoi äsken tappaneellasi miehelläkin olla perhe... kysyitkö sitä häneltä? Olisitko säästänyt hänet vaikka hänellä olisi ollut perhe? Epäilen syvästi. Ympäri käydään, yhteen tullaan, kuten sanonta käy. Nyt on aika esittää viimeinen ruko---"
Shilohin sanat jäivät kesken, kun paikalle pöllähti kolmijalkainen koira, joka alkoi haukkumaan enkelille kuin viimeistä päivää. Selvästikkin tämä piti jonkun puolia ja koska Shiloh ei nähnyt paikalla ketään muuta, oletti hän tämän koiran olevan Kalman lemmikki.

Shiloh oli jälleen avaamassa suunsa, kun paikalle pöllähti kompuroiden ihmistyttö, joka näytti astetta järkyttyneemmältä tästä tilanteesta.
Edna oli saavuttanut Lucan kun tuo oli pysähtynyt ja alkanut räksyttämään Ednalle tuntemattomasta syystä. Nyt tuo syy selvisi, kun Edna pääsi paikan päälle. Keskellä metsää seisoi enkeli niin hohdokkaana. Lisäksi tämä "enkeli" oli selvästikkin päättänyt päästää Kalman päiviltään, mikä sai Ednan parkaisemaan ääneen.
"Mitä ihmettä sinä luulet tekeväsi?!" Edna kysyi Shilohilta, Juosten Kalman luo ja tarttuen molemmin käsin miekkaan, joka oli lävistänyt aavekoiran. Eipä tyttö sitä irti saanut heiveröisillä voimillaan, mutta yritti kuitenkin.
"Päästän tuon kärsivän, kieroutuneen sieluparan parempaan paikkaan" Shiloh totesi tyynesti, joskin tuon äänestä saattoi aistia jonkin asteen hämmentyneisyyden.
"Ainoa syy miksi hän kärsii on sinunkaltaiset idiootit!" Edna totesi kääntyen nyt uhmakkaasti kohti enkeliä "Jos tapat hänet minä ja Luca jäämme ilman suojelijaa!".

Shiloh katsoi hölmistyneenä vuoroin Lucaa, vuoroin Ednaa, kunnes siirsi katseena Kalmaan.
"Tämä lienee se perheesi..." Shiloh totesi vakavana, punniten asioita mielessään.
Edna ei vielä uskaltanut kysellä mitä oli tapahtunut. Sen sijaan tyttö seisoi yhä paikallaan, uhmakkaasti Kalman ja Shilohin välissä. Eikä hänellä ollut aikomustakaan väistää.
Pian Shiloh nosti maahan eksyneen katseensa takaisin Kalmaan ja käveli tuon luo. Edna nosti nyrkkinsä pystyyn enkelin lähestyessä, vaikka tiesi ettei hänestä ollut mitään vastusta noin isolle, aseistetulle miehelle. Shiloh kuitenkin käveli lähelle kaksikkoa, nosti kätensä ja veti miekkansa irti Kalmasta.
"Pidä henkesi... mutta vain tämän kerran armahdan.. olet onnekkaampi kuin uskotkaan" Shiloh sanoi katsoen Kalmaa vakavana, kunnes käänsi selkänsä ja lähti kävelemään pois päin.

Edna kietaisi kätensä varovasti Kalman ympärille Shilohin vetäessä miekan irti, tukien näin Kalmaa mikäli tuon jalat meinasivat pettää. Tyttö katsoi vihaisesti pyhää miestä, jonka sanat menivät kuin kuuroille korville. Shilohin lähdettyä kävelemään pois päin, Edna siirsi huolestuneen kysyvän katseen Kalmaan.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma puri hammasta yhteen kuullessaan enkelin sanat kuulleessaan eikä voinnut olla myöntämättä että siinäkin oli vinha perä, mutta ääneen aavekoira ei mitään mennyt myöntämään. Hän oli vain tappanut nälkäänsä ei sen erikosempaa. Kalma kohotti päätään kuulessaan haukuntaa ja vielä hyvin tutun kuuloista sellaista, hän ei nähnyt mutta voisi sata varmasti arvata että se oli Luca.. ja Luca ei yksin pääsisi minnekkään tai edes lähtisi joten Ednan olisi pakko olla mukana.
"Hiton jääräpää.." Kalma hymähti lähinnä itsekseen jääden lähinnä kuuntelemaan mitä seuraavaksi tapahtuisi kärvistellen tuskissaan sitä kuinka miekka syövytti hitaasti lihaa sisältä käsin jokaisella väärällä liikkeellä.
Eikä siihenkään kauaa mennyt kuin aavekoira kuuli kolmannen osa puolen tulevan paikalle joka hajusta että äänestä päätellen oli Edna. Mitään aavekoira ei kuitenkaan sanonut siintä että oli tavallaan kieltänyt seuraamasta, hyvä vain että seurasivat.. Hän olisi jo vainaa ilman noiden apua. Edna tuli lähemmäs, tai ainakin äänistä päätellen, ja yritti repiä miekkaa irti heiveröisillä voimillaan ja Kalma pihahti kivusta miekan liikkuessa haavassa ja syövyttäessä sitä aina vain suuremmaksi. Mutta sekin pieni kärsimys muuttui pieneen virneeseen Ednan parkaisun myötä.. ja auttamiseen tottumaton Kalma oli enemmän kuin hieman hyvillään asiasta.

Valkosiiven kysymykseen Kalma vain nyökkäsi pienesti ja sitten tulikin hiljaista lukuunottamatta sitä että Luca räksytti vielläkin enkeliä kuin viimistä päivää. Ja voi ei, ei Kalma ajatellut käskeä sitä hiljenemään.. ei ainakaan vielä. Seuraavaksi kuuluikin askeleita joitka tulivat lähemmäs ja Kalma vain pystyi toivomaan mielessään ettei häneltä lähtisi pää.. Onneksi ei, enkeli repäsi miekkansa irti ja Kalma parahti jalkojen pettäessä alta mutta onneksi Edna otti vastaan muuten hän olisi turvallaan maassa.
"Kiitän..." Kalma mumisi tuskissaan jotakin sellaista mitä ei olisi ihan joka päivä uskonut kuulevansa, mutta aavekoira oli kiitollinen henkensä säästämisestä siintä huolimatta millainen hän oli. Enkeli poistui ja Luca räksytti vielä jonkin aikaa tuon perään kunnes tuli Kalman luokse huolestuneen näköisenä sekin.
"..T-taidan tarvita taluttajan... en näe mitään."

[Aksutar]

Edna

Edna piti yhä kiinni Kalmasta, katsellen kuinka tuo mystinen enkeli katosi pian yön pimeyteen, sanomatta sanaakaan tai kertomatta edes kuka oli. Toisaalta, mitäpä se heille kuului. Pääasia että tuo hullu oli nyt tiessään ja jättänyt Kalman rauhaan. Synkkään yöhön laskeutui hiljaisuus, jonka lopulta rikkoi Kalman mumisten lausuttu kiitos. Edna siirsi katseensa hiljaisesta metsästä Kalmaan, joka kertoi tarvitsevansa taluttajan, koska ei nähnyt mitään. Edna katsoi kysyvän järkyttyneenä kumppaniaan. Mitään tyttö ei kuitenkaan alkanut kyselemään näön menetyksestä vielä, siitä ehtisi marista myöhemmin. Nyt oli tärkeintä saada Kalma hoitoon, ennen kuin tuon tila pahenisi.
"pystytkö kävelemään?" Edna kysyi lopulta kannatellen yhä auttavasti Kalmaa siltä varalta, ettei tuon jalat kestäisikään.
"Luca varmaan muistaa reitin takaisin kylälle... tai ainakin takaisin ruumiille" Edna huomautti, madaltaen ääntään viimeisen virkkeen kohdalla.
Kyseisestä ruumiistakaan Edna ei uskaltanut lähteä vielä kyselemään paremmin, mutta ei hän tyhmä ollut. Yksi plus yksi oli kaksi.. Kalmahan sanoi lähteneensä hankkimaan ravintoa..

"Lienee parasta pyrkiä sairastuvalle... En usko että minä pystyn sinua kotona hoitamaan kuntoon, ruhjeesi ovat kuitenkin sen verran pahat" Edna lisäsi, katsellessaan Kalmaa päästä varpaisiin.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma ei nähnyt Ednan järkyttyneitä ilmeitä hänen kertoessa että oli juuri tällä hetkellä yhtä sokea kuin lepakko konsanaan, eikä näin ollen reagoinnutkaan siihen pahemmin. Kunhan piti Ednasta hieman tukea seistessään.
"Enköhän.." Kalma mutisi ja lähti pikku hiljaa kävelemään eteenpäin Edna vierellänsä tukemassa. Ednan puhuessa ruumiista Kalma hieman hätkähti siintä sisäisesti.. Tuo oli siis nähnyt sen haltian osittain revityn ruumiin ja tiesi nyt millainen hän oikeasti oli kun pääsi ulos etsimään ruokaa. Hän saisi kuulla siintä ihan tasa varmasti jossakin muodossa, mutta nyt aavekoira oli siintä hiljaa siintä sillä ei halunnut juuri nyt aiheuttaa mitään riita tilannetta. Jättäisi hänet vielä tänne harhailemaan sokeana.. tai jotakin muuta.
"Eiköhän se muista.." Kalma vastasi sivuuttaen ruumiis asian kokonaan ja komensi Lucan etsimään kotiin jonka koira ymmärsi hyvin ja lähti pomppimaan edellä pysytellen kuitenkin kokoajan näköetäisyydellä.

"Käyhän se.." Kalma mumisi vielä melko hiljaa Ednalle sairastuva vaihtoehdosta josta sitten melko hiljainen ja hidas matkan teko alkoi, jossa sitten kestikin oma aikansa ennen kuin he pääsivät edes sairastuvan liepeille Kalman ollessa jo todella väsynnyt matkasta. Luca taas oli hieman ihmeissään kun ei mentykkään kotiin, mutta tuli silti kiltisti kaksikon perässä jääden istumaan oven suulle Kalman sitä käskiessä. Ei hän koiraa voisi ottaa tämän pidemmälle mukaan.
Siintä kaksikko sitten suuntaisi sairastuvalle josta Kalma pääsikin lääkärin käsittelyyn samantien samalla kun Edna hätistettiin ulkopuolelle odottamaan sulhonsa paikkaamista. Kalma taas jäi rääkättäväksi lääkärien riisuessa aavekoiran puoli nilkosilleen ensinmäisenä alkaen heti ensinmäisenä laittamaan palovmmoihin salvojaan ja haavat puhdistettiin totta kai. Viimeisenä lääkäri tutki aavekoiran silmät jotka olivat hyvin kipeät ja arat.. ja pääsihän lääkäri ehkä ensinmäisenä ihmisenä näkemään Kalman punaisen silmän ilman hohtoa. Meni ja kysyi jopa oliko silmä kenties tulehtunut. Voi ei, sen kuului olla sellainen..
"En okein osaa näille tehdä mitään.. ehkä aika parantaa." Lääkäri sitten sanoi hieman pahoillaan ja sitoi vain aavekoiran silmät ohuen sideharso kerroksen alle.
"Tule vaikka muutaman viikon päästä uudestaan niin katsotaan sitten." Lääkäri sanoi ja Kalma nyökkäsi kysyen saisiko hän kotiin mennä nyt heti johon lääkäri vastasi että tuon kannattaisi olla täällä vähän aikaa ja levätä.

Lääkäri nousi tuolistaan ja meni hakemaan Ednan.

[Aksutar]

Edna

No, vastaukset saatuaan Edna lähti Lucan johdatuksella auttamaan Kalmaa kohti ihmiskylää. Luca muisti kuin muistikin reitin takaisin, mutta ihmekkös tuo. Olihan kyseessä koira. Kylälle päästyä kulku suuntautui kohti sairastupaa. Edna alkoi jo olla uupunut tästä reissusta, mutta sitkeä tummaverikkö ei inahtanutkaan. Tyttö halusi näyttää kykenevänsä suuriinkin ponnistuksiin toisen tähden. Kylä oli yhä hiljainen, mutta aamu teki tuloaan pikkuhiljaa.
Sairastuvalle saavuttua lääkärit kävivät Kalman kimppuun, hoitaakseen tuon kuntoon. Luca jäi ulkopuolelle ja Ednakin sai luvan odottaa toimenpiteen ajan - sisällä tosin. Edna istuikin alas ja huokaisi syvään. Nyt vain odoteltaisiin. Edna keskittyi olemaan mahdollisimman huomaamaton ja vältteli katsekontakteja ohikulkevien ihmisten kanssa. Jotkut kun eivät pitäneet tummaveriköistä. Siinä istuessaan Edna ei voinut olla miettimättä ruumista, jonka he olivat nähneet. Miksei Kalma ollut kertonut tästä pienestä tavastaan aikaisemmin? Pelkäsikö tuo Ednan reaktiota.. vai eikö tuo halunnut tytön edes tietävän ruokailutavoistaan. Tiedä häntä.. mutta tästä tultaisiin varmasti puhumaan ennemmin tai myöhemmin.

Kului hetki jos toinenkin, kunnes Edna pyydettiin paikalle. Tyttö nuosi ylös ja kiiruhti lääkärin ohi Kalman luokse, napaten tuota kädestä saapuessaan aavekoiran vierelle.
"Eivätkö he voineet auttaa näkösi kanssa?!" Edna parkaisi nähdessään sideharson Kalman silmillä. totta kai Edna pelkäsi että tuo olisi sokeutunut koko loppuelämäkseen. Sokeus kun oli vamma jonka kanssa ei ollut helppo elää, oli sitten ihminen tai taruolento...
"Voimmeko lähteä kotiin? Vai täytyykö sinun viettää yö täällä?" Olivat seuraavat kysymyksen Ednalta, joka ei ollut tietoinen Kalman fyysisestä kunnosta.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma säpsähti säikähdyksestä kun Edna tarrasi hänen kädstä kiinni ja huusi säikähtäneenä.. Kalma laski sokean katseensa lattiaan ja oli hetken aikaa hiljaa ennen kuin vastasi yhtään mitään napaten hellästi Ednan kädestä kiinni.
"Eivät valitettavasti.. Pitää vain toivoa että aika parantaa." Kalma hymähti hieman surkuhuvittuneesti nostaen sitten katseensa Ednaan joka oikeastaan meni hieman ohi, mutta eihän hän nähnyt tuota haistoi ja kuuli kyllä.
"Eikä tämä ole ensinmäinen kerta kun näin käy.." Kalma hymähti pienesti nostaen toisen kätensä ja pienen etsimisen jälkeen laski kätensä Ednan olkapäälle ja katsoi tuota lohduttavasti.
"Kyllä tämä tästä." Kalma naurahti kuin mitään ei olisikaan ollut. Seuraava kysymys sai aavekoiran mietteliääksi, miettimään hetkeksi aikaa sitä olivatko hänen jalkansa tarpeeksi vahvat viemään kotiin. Lopulta aavekoira nyökkäsi ja nousi varovasti ylös kun lääkäri vielä pysäytti aavekoiran ja Ednan hetkeksi aikaa vielä.
"Laittakaa tätä palovammoihin päivittäin.. auttaa parantumisessa ja lievittää kipuja." Lääkäri sanoi ja antoi pienen lasi purkin Ednalle Kalman ollen joksikseen ihmeissään mitä tapahtui, paitsi että hän sai jotakin lääkettä palovammoihin.

Noh lääkäri toivotteli paranemista ja varovaisuutta jatkossa kaksikolle heidän lähtiessä, jossa Kalma tosin meinasi kompastua maton reunaan onneksi pysyen pystyssä. Onneksi Edna oli oppaana ja tukemassa.
"..Haittaako sinua se?" Kalma kysyi sitten pitkän hiljaisuuden jälkeen Ednalta tarkoittaen ruumista jonka Edna oli ilmeisemmin nähnyt.
"Ymmärrän kyllä jos.. se sinua.." Kalma ei ehtinyt sen pidemmälle jatkamaan kun kuuli askelia ja hiljeni asiasta. Joku saattaisi käydä liiankin uteliaaksi ja alkaa kyselemään, joten Kalma oli loppu matkan hiljaa ja vislasi Lucan seuraamaan. Reppana joutui kylmässä ulkona odottamaan..
Siintä kaksikko sitten kävelikin takaisin kotikoloonsa ja heti kotiin päästyään Kalma kävi sohvalle puoli istumaan.

[Aksutar]

Edna

Lekurit eivät olleet osanneet auttaa Kalmaa tuon silmien kanssa. Harmi, mutta Kalma lohdutteli ettei tämä ollut ensimmäinen kerta kun hän oli sokeutunut ja uskoi sen paranevan. Moinen lohduttelu ei kyllä Ednan mieltä piristänyt, mutta tyttö piti suunsa kiinni ja antoi Kalman uskoa että kaikki oli hyvin.
No, kaksikko oli tekemässä lähtöä, kun lääkäri törkkäsi Ednalle salvaa, jota piti levittää palovammoihin päivittäin. Edna katseli purkkia hetken mietteliäänä, mutta nyökkäsi sitten pienesti hymyillen lääkärille, joka toivotteli paranemisia ja varovaisuutta jatkossa, ennen kuin kaksikko poistui sairastuvalta.

Edna auttoi Kalmaa pääsemään eteenpäin toimien tuon tukena ja silminä kävellessä. Hetken kaksikko käveli täydessä hiljaisuudessa, kunnes Kalma kysyi kysymyksen, jota Edna oli osannut odottaakin. Kalma kertoi vielä, että ymmärtäisi mikäli ruokailutottumuksensa haittaisivat Ednaa.
"Ei oikeastaan" Edna totesi hetken oltuaan hiljaa, vilkaisten sitten Lucaan joka oli lähtenyt heidän peräänsä "Kunhan se johtuu tarpeesta eikä halusta..." Edna lisäsi, nostaen katseensa takaisin menosuuntaan.

Ei aikaakaan kun kolmikko pääsi kotiin. Edna auttoi Kalman sohvalle, mihin tuo sitten jäikin istumaan. Luca taas meni minne meni, Edna ei edes ehtinyt näkemään minne koira fyysisen olemuksensa roudasi.
"Sinun lienee paras levätä" Edna totesi riisuessaan ulkovaatteitaan ja ripusti ne naulaan oven viereen, käyden sitten sohvalle istumaan Kalman vierelle.
"Kuinka usein sinä sitten syöt... humanoideja?" Edna kysyi rohkaistuaan mielensä. Tuntui oudolta ja ehkä sopimattomalta puhua moisesta asiasta, mutta Edna ei voinut uteliaalle mielelleen mitään.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma ei sanonut matkalla mitään siintä ettei ihmisten tappaminen johtunut pelkästään tarpeista.. vaan myös halusta, hänen kostostaan. Mutta ehkä oli parempi ettei Edna tiennyt siintä asiasta yhtään mitään. Ei ainakaan vielä.. tai vaikkei koskaan.

Luca raahautui heti hihnasta päästyään juomakipollensa juomaan ja latkitti sitä janoisena että tyytyväisenä mahaansa keittiön puolella.
"Niin vähän meinasin.." Kalma katsahti Ednan äänen suuntaan vastatessaan tuolle jääden sitten hieman synkän näköisenä nojaamaan ehjään käteensä vaikka kylki huusi kipuaan sen hipoessa sohvan pintaa. Kalma ei välittänyt tällä hetkellä tai jaksanut välittää.
Edna tuli istumaan viereen ja heitti ilmoille melko aran kysymyksen. Kalma oli muutaman sekunnin hiljaa ja vaikutti hetken siltä ettei aikoisi vastata laisinkaan heilallensa, kunnes huokasi raskaasti.
"...melkein päivittäin, tai milloin vain kiinni saan." Kalma vastasi sitten melko vaisusti Ednalle tuntien sisällään pientä jännistystä sen suhteen miten Edna nyt tulisi regoimaan tähän. Hän ei halunnut tuon kuitenkaan lähtevän.
"..en olisi sinun haluavan tietää.." Kalma lisäsi vielä hiljaa mumisten jotenkin häpeissään.

[Aksutar]

Edna

Kalma kertoi syövänsä lähes päivittäin humanoideja, mikäli kiinni sai. Edna ei voinut olla miettimässä pienessä päässään sitä mahdollisuutta, että Kalman kaltaisia kannibaaleja saattoi olla enemmänkin. Tiesikö kukaan tästä? Ja jos tiesi, mitä siitä ajateltiin? Ensimmäisenä Ednalle tuli mieleen että velho ainakin tietäisi tästä asiasta. Lienikö tuokin ihmissyöjä. Sitä Edna ei yhtään ihmettelisi.
Kalma myös lisäsi ettei olisi halunnut Ednan tietävän tästä pikku ruokailutottumuksesta.
"Ennemmin tai myöhemmin se olisi tullut esille" Edna huomautti lähes kuiskaten, kunnes ponnahti ylös sohvalta.
"Mutta sinähän syöt vain haltioita.. sotilaita. Joten sehän on vain hyvä! Ne kuolisivat muutenkin ihmisten kautta, joten kai se on se ja sama syökö joku ruumiit vai hävitetäänkö ne" Edna heitti ilmaan olettamuksensa, uskotellen näin itselleen että se mitä Kalma teki, oli hyvä asia, joskin vähän etova. Siinä uskossa hän voisi jopa elää... tuskin Kalma ihmisiä söi, kerta oli noiden puolella? Kai siitä olisi jo pää lähtenyt!

"Mutta jos jätän sinut nyt lepäämään.... tarvitsetko jotain?" Edna totesi vaihtaen puheenaihetta, ennen kuin Kalma ehtisi mitään syömispuheisiin lisätä.

[suskari]

Kalmankoira

Tästähän tiesi jo vaikka kuinka moni.. lähes kaikki jotka olivat hänen kanssaan olleet tekemisissä ja läntänneet hänet sen takia suoraan mustalle listalle. Hän ehkä tappoi, mutta vain syösäkseen ei huvikseen tai ainakin ääri harvoin.
"Totta.." Kalma mutisi Ednalle tuon sanoessa että hänen pikku salaisuutensa tulisi kyllä jossakin välissä julki. Kunhan tuo nyt ei vain saisi sitä toistakin salaisuutta selville.. Ja vaihvikkaan aavekoira vilkasi tuon "kielletyn" oveen suuntaan, mutta käänsi sen takaisin Ednaan kun tuo nousi ylös todeten hieman vääristetyn totuuden. Aavekoira ei kuitenkaan sitä käynnyt kieltämään millään tavalla vaan nyökkäsi hieman vaivautneesti hymyillen vaimollensa joka ei tiennyt lähellekkään koko totuutta. Onneksi ei.. Eikä Kalma ehtinyt edes vastaamaankaan Ednalle kun tuo jo vaihtoi puheen aihetta toiseen.

"Ööh, kyllä jokin kelpaisi.. se enkeli jätti syömiseni kesken." Kalma tuhahti lähinnä lopulle itsekseen jääden sitten odottamaan että Edna toisi jotakin rampautuneelle miehellensä. Kohta sitä tulikin ja Kalma pienen etsimisen jälkeen mupelsi mahaansa liha kimpaleen josta sitten käpertyi nukkumaan sohvalle.

[Aksutar]

Edna

No, Kalma toivoi saavansa vielä jotain purtavaa ennen kuin kävisi lepäämään. Edna nyökkäsi hymähtäen myöntävästi, suunnaten sitten tiensä keittiöön. Koska Ednalla oli emäntä vietti, halusi hän myös miellyttää puolisoaan. Joten Edna toi Kalmalle syötäväksi lihakimpaleen raakana. Tyttö ajatteli että tuo voisi olla mieleistä ruokaa näin raakana. No, eipä Kalma valittanut eikä aikaakaan kun aavekoira oli vetänyt ruuan naamaansa ja painoi päänsä tyynyyn.
Edna tyytyi siivoilemaan asuntoa, kunnes sekin oli tehty. Tylsyyttään Edna alkoi toljottamaan kattoon maatessaan sängyllä.. Kului tunti, ehkä päällekkin, kunnes tyttö ponkaisi ylös ja pitkän harkinnan jälkeen marssi "Kielletylle" ovelle. Edna laski kätensä ovenkahvalle, odotti siinä hetken, kunnes tempaisi oven auki ja astui sisään.

Huone oli pimeä, mutta löyhkäsi selvästi vereltä. Täällä oli joskus selvästikkin teurastettu jotain, ehkäpä ihan lähiaikoina..
Edna keräsi kaiken rohkeutensa ja asteli peremmälle pimeään huoneeseen, koittaen erottaa jotain. Silmä tottui pikkuhiljaa pimeyteen, mutta ei tarpeeksi.. joten Edna palasi asunnon puolelle hakemaan kynttilän ja palasi sitten huoneeseen.
Kynttilän valossa huoneen näki paremmin.. eikä Edna ihmetellyt miksi Kalma oli kieltänyt sinne menemisen. Kuitenkin, kaiken sen kaameuden keskeltä kamalin näky oli nurkkaan kahlittu orpolapsi.
Edna peitti suunsa kädellään kun poika nosti katseensa tulijaan, silmissään selvä pelko kuolemasta. Pahinta oli, että poika selvästikkin oli pelkkä ihminen, orpo ja kovia kokenut. Sen enempää Edna ei jäänyt ihmettelemään, vaan meni juttelemaan orvolle. Kaksikko keskusteli reilut puolituntia, Ednan yrittäessä lohduttaa pienokaista, kunnes tyttö sai tarpeekseen ja marssi ulos huoneesta, jättäen kynttilän orvon viereen valaisemaan.

Enda marssi suoraan Kalman luokse, joka nukkui sohvalla ja antoi samantien mojovan avokämmen läpsäisyn tuon poskelle.
"SENKIN HIRVIÖ!" Edna huusi pala kurkussa "Minun puolesta voit tappaa haltioita mielin määrin, vaikka ihmismiehiäkin, mutta kehtaatkin orvon pikkupojan lukita odottamaan kuolemaansa meidän asuntoomme!"

[suskari]

Kalmankoira

Kalma nukkui ja tuhisi kaikessa rauhassa tietämättä yhtään mitään siintä että Edna oli omin lupinensa mennyt "kiellettyyn" huoneeseen. Eikä tuo edes kuullut mitään kun tuo oli oven avannut, koska oli kotona ja kotona aavekoira nukkui täysin rauhallisesti eri asia olisi ollut jos oltaisi oltu keskellä metsää jossa Kalma olisi herännyt pienimpäänkin rasahdukseen tai epämääräiseen ääneen. Mutta seuraavaan tempaukseen aavekoira heräsi oikein parkaisten niin säikähdyksestä kuin kivusta kun kylki oli vähällä revähtää auki aavekoiran säpsähti istumaan.
"Aih.." Kalma pihahti kylkeään pidellen ja olisi varmasti katsonut Ednaa hyvin kysyvästi jos vain olisi voinnut mutta ei tiennyt missä tuo oikein oli tasan tarkalleen. Käsi nousi kovia kohdanneelle poskelle kyljen rauhoittuessa ja Kalma käänsi päänsä Ednaa kohden, tai ainakin suuntaan missä tuon epäili olevan.

"Mitä!? Menitkö sinä omin lupinesi siihen huoneeseen!?" Kalma kivahti takaisin ärähtäen eikä selkeästikkään pitänyt tilanteesta. Jos hän olisi suinkin vain nähnyt niin Edna olisi mahdollisesti jopa saannut kuulla kunniansa, mutta nyt hän ei voinnut. Sen sijaan Kalma nousi istumaan sohvan reunalle näyttäen vähemmän ystävälliseltä.
"Se kersa kuolisi joka tapauksessa kadulla joten aivan sama kuoleeko se minun kauttani vai kadun kautta!" Kalma ärähti Ednalle ja lisäsi siihen vielä. "Ja mitäs oli niin typerä että tuli perässäni tänne!"

[Aksutar]

Edna

Kävi harvinaisen selväksi ettei Kalma ollut yhtään iloinen siitä, että Edna oli mennyt kiellettyyn huoneeseen. joku enemmän herkkä nainen olisi saattanut jo pyydellä anteeksi, mutta sen sijaan Edna seisoi vahvasti Kalman edessä kädet lanteillaan kuin äiti joka oli valmis rankaisemaan pikku poikaansa kanojen säikyttelystä.
"Sinä et ole ennustaja!" Edna rääkäisi "Et sinä voi tietää kuolisiko hän vai ei! Hänellä on mahdollisuus selvitä ja kasvaa aikuiseksi. Hän tuskin on tehnyt mitään tämän pienen elämänsä aikana ja sinä jo olet langettamassa hänelle kuolemantuomion!"
Edna ei kommentoinut seuraamisjuttua mitenkään, eikä todellakaan aikonut puollustella itseään sen suhteen, että oli mennyt kiellettyyn huoneeseen. Tehty mikä tehty ja Edna oli ylpeä siitä että oli tenhyt sen.

"Jos minä olisin ollut orpo olisitko tappanut minut samantien katolle?!" Edna pamautti ilmoille kysymyksen, joka askarrutti varmasti yhtä jos toistakin.
"Aijon päästää pojan menemään, etkä sinä tule estämään minua" Edna totesi lopulta ottaen askeleen kauemmaksi Kalmasta.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma säpsähti Ednan alkaessa huutamaan hänelle takaisin, voi kyllä Kalma oli ajatellut että tuo luovuttaisi hänen alkaessa huutamaan tuolle takaisin mutta toisin taisi käydä. Kalma menikin hetkeksi yllättävän hiljaiseksi Ednan pamauttaisessa täysin puhtaan faktan aavekoiralle, mutta eipä se hiljaisuus kestänyt kauaa.
"Sinä et ymmärrä!" Kalma ärähti nousten seisomaan ja vaikkei hän nähnytkään mitään tuo astui muutaman epävarman askeleen eteenpäin tunnustellen kuitenkin ettei törmäisi mihinkään.
"Ei, en ole ennustaja ja voi tietää mitä pojalle tulee käymään tulevaisuudessa mutta kyse ei ole pelkästään siintä!" Kalma ärähti tajuten möläyttäneensä varsin ison asian Ednalle josta tuo varmasti tulisi räjähtämään lisää. Toivottavasti ei vain kysyisi yhtään enempää asiasta. Hän ei haluaisi kertoa vihaavansa ihmisiä ja tappavan näitä tämän syyn takia.. että nälkäänsä.

Ednan seuraava pamautus sai jälleen aavekoiran hiljaiseksi ja hyvin vaivautuneeksi tuo ei oikein tiennyt mitä tuon olisi pitänyt sanoa tuohon. Hän rakasti Ednaa se oli täysin selvää.. mutta jos tilanne olisi ollut toinen ja Edna ihminen huonossa asemassa niin ehkä.. ehkä hän olisi tuonnut tuon kotiinsa ja syönnyt.
"E-ehkä.." Kalma mumisi hiljaa mennen melko vaikeaksi ja laski sokean katseensa lattiaan.
"ET! Hän voi ladella jollekkin tästä ja sitten minä ainakin tulen olemaan päätön!" Kalma puoliksi ärähti ja puoliksi huusi hätääntyneesti Ednalle.. jos tuo kersa menisi kertomaan jollekkin mitä hän oli tehnyt hän olisi sillä sekunnilla vainaa ellei lähtisi maanpakoon.... tässä kunnossa?

[Aksutar]

Edna

Sinä et ymmärrä oli ensimmäinen lause minkä Kalma sai sanotuksi. Saattoihan se olla totta, mutta ei Edna aikonut vetää puheitaan takaisin. Mikään ei oikeuttanut tappamaan viattomia lapsia Ednan mielestä ja nytkin hän aikoi kovapäisenä naisena pitää kantansa. Kalman sanat saivat Ednan kurtistamaan kulmiaan vain entisestään, kunnes puhe siirtyi väittelyksi siitä, saisiko Edna vapauttaa pikku orpolapsen vai ei. Kalma huomautti, että lapsi saattaisi laverrella eteenpäin tästä pikku seikkailustaan. Edna tuhahti moiselle väitteelle.
"Ihan kuin kukaan uskoisi orpoja katulapsia" Edna huomautti ristien kätensä puuskaan "Hyvä jos yläluokka edes uskoo meitä vähempiarvoisia, katulapsista puhumattakaan".
"Ja jos joku sattuisikin uskomaan, ei tuolla lapsella ole mitään todisteita tarinalleen.. enkä usko että herra iso kuningas jaksaa välittää katulapsien kohtalosta, kerta sota pauhaa toisesta suunnasta ja toisesta suunnasta kuuluu suurten juhlien pauhu!" Edna totesi ottaen jälleen pari askelta taaksepäin.

"Etkä sinä voi minua estää" Edna tuhahti nirppanokkaisesti ja lähti marssimaan kohti kiellettyä huonetta.