Kirjoittaja Aksutar » 17 Maalis 2011, 21:38
Edna, Shiloh
Edna huudahti pienesti Lucan repiessä itsensä irti hänen otteestaan ja lähtien juoksemaan tyttöä nopeammin valon suuntaan. Edna ei kuitenkaan sen enempää paikalleen jäänyt vollottamaan, vaan lisäsi vauhtia ja yritti pitää Lucan näköpiirissään.
Shiloh keskeytti rukouksensa kuullessaan Kalman sanat. Pieni pahoitteleva hymy nousi enkelin kasvoille, samalla kun tuo pudisti päätään.
"Voit valehdella" Shiloh totesi tyynen rauhallisesti "Tai sitten et.. mutta tuo lause ei muuta mieltäni".
"Saattoi äsken tappaneellasi miehelläkin olla perhe... kysyitkö sitä häneltä? Olisitko säästänyt hänet vaikka hänellä olisi ollut perhe? Epäilen syvästi. Ympäri käydään, yhteen tullaan, kuten sanonta käy. Nyt on aika esittää viimeinen ruko---"
Shilohin sanat jäivät kesken, kun paikalle pöllähti kolmijalkainen koira, joka alkoi haukkumaan enkelille kuin viimeistä päivää. Selvästikkin tämä piti jonkun puolia ja koska Shiloh ei nähnyt paikalla ketään muuta, oletti hän tämän koiran olevan Kalman lemmikki.
Shiloh oli jälleen avaamassa suunsa, kun paikalle pöllähti kompuroiden ihmistyttö, joka näytti astetta järkyttyneemmältä tästä tilanteesta.
Edna oli saavuttanut Lucan kun tuo oli pysähtynyt ja alkanut räksyttämään Ednalle tuntemattomasta syystä. Nyt tuo syy selvisi, kun Edna pääsi paikan päälle. Keskellä metsää seisoi enkeli niin hohdokkaana. Lisäksi tämä "enkeli" oli selvästikkin päättänyt päästää Kalman päiviltään, mikä sai Ednan parkaisemaan ääneen.
"Mitä ihmettä sinä luulet tekeväsi?!" Edna kysyi Shilohilta, Juosten Kalman luo ja tarttuen molemmin käsin miekkaan, joka oli lävistänyt aavekoiran. Eipä tyttö sitä irti saanut heiveröisillä voimillaan, mutta yritti kuitenkin.
"Päästän tuon kärsivän, kieroutuneen sieluparan parempaan paikkaan" Shiloh totesi tyynesti, joskin tuon äänestä saattoi aistia jonkin asteen hämmentyneisyyden.
"Ainoa syy miksi hän kärsii on sinunkaltaiset idiootit!" Edna totesi kääntyen nyt uhmakkaasti kohti enkeliä "Jos tapat hänet minä ja Luca jäämme ilman suojelijaa!".
Shiloh katsoi hölmistyneenä vuoroin Lucaa, vuoroin Ednaa, kunnes siirsi katseena Kalmaan.
"Tämä lienee se perheesi..." Shiloh totesi vakavana, punniten asioita mielessään.
Edna ei vielä uskaltanut kysellä mitä oli tapahtunut. Sen sijaan tyttö seisoi yhä paikallaan, uhmakkaasti Kalman ja Shilohin välissä. Eikä hänellä ollut aikomustakaan väistää.
Pian Shiloh nosti maahan eksyneen katseensa takaisin Kalmaan ja käveli tuon luo. Edna nosti nyrkkinsä pystyyn enkelin lähestyessä, vaikka tiesi ettei hänestä ollut mitään vastusta noin isolle, aseistetulle miehelle. Shiloh kuitenkin käveli lähelle kaksikkoa, nosti kätensä ja veti miekkansa irti Kalmasta.
"Pidä henkesi... mutta vain tämän kerran armahdan.. olet onnekkaampi kuin uskotkaan" Shiloh sanoi katsoen Kalmaa vakavana, kunnes käänsi selkänsä ja lähti kävelemään pois päin.
Edna kietaisi kätensä varovasti Kalman ympärille Shilohin vetäessä miekan irti, tukien näin Kalmaa mikäli tuon jalat meinasivat pettää. Tyttö katsoi vihaisesti pyhää miestä, jonka sanat menivät kuin kuuroille korville. Shilohin lähdettyä kävelemään pois päin, Edna siirsi huolestuneen kysyvän katseen Kalmaan.