Uusi alku

[Crimson]

”Ruoka kyllä kelpaisi”, Iriador hymisi rauhallisesti. Vaikkei tältä istumalta tuntenutkaan olevansa nälkäinen, huomauttelisi vatsa asiasta todennäköisesti viimeistään hyvin pian kun hän sijoiltaan nousisi ja alkaisi liikkua.
”Ei sillä ole kiire, otat oman aikasi ja selvitämme yhdessä mitä oikein tapahtui.” Lorythas myös ilmoitti rauhalliseen ääneen, ollen valmis kyllä antamaan Dariukselle kaiken ajan mitä tuo tarvitsi selvittääkseen eilisiltaisia tapahtumia. Sarvipäinen halusi vähintäänkin kuulla, miksi Mordecai oli ollut täällä. Siitäkin syystä, että joku mahdollisesti tulisi kyselemään asian perään täältä myöhemmin, jos velho tiettävästi oli syystä tai toisesta Briariin matkannut.

Punapää vuoteessa hymähti kumppaninsa pörröttäessä hänen hiuksiaan. Siitä hän oli kyllä samaa mieltä, että hänen pitäisi nousta. Kehoa kolotti pitkään makoilun seurauksena, ja jaloittelu tuskin tekisi pahaa. Puhumattakaan puhtaista vaatteista ja hiusten harjaamisesta, ja mahdollisesta peseytymisestä myöhemmin.
”Jutellaan siitä kuitenkin aamiaisen äärellä, menen edeltä jo sytyttämään takan ja valmistelemaan lieden.” Puolikäärme hymyili edellistä aihettaan jatkaen vierestä, seurailtuaan kuinka Iriador kampesi itsensä istumaan vuoteelle ja raotti viimein kunnolla silmiään auki. Eihän hän mitään nähnyt tietenkään, mutta se oli kuitenkin jäänyt alituinen tapa osoittaa, että punapää oli kaikesta huolimatta hereillä ja kuulolla siitä mitä ympärillä tapahtui. Ja siinäkös Iriadorin vatsaakin alkoi kivistää kehon heräillessä, nälän ilmoittaessa itsestään vaisun kurinan kera.

Aamu lähti sitä myöten kuitenkin hiljalleen etenemään rauhallisissa merkeissä. Lorythas poistui paikalta sytytelläkseen takkoja lämmittämään paikkoja, ja valmistelemaan ruokasalia heidän käyttöönsä valmiiksi.
”Etsisitkö minulle jotain puhdasta päälle pantavaa? Vähintäänkin ruokailun ajaksi”, Iriador ehdotti pian Seyrin poistumisen myötä Dariukselle. Jotain mistä he voisivat aloittaa ja heräillä tilanteeseen kaikessa rauhassa ilman kiirettä minnekään.


//GIB! Nyt toteutat ne hornyt sitten asap, kaikki paritukset käy. Teet meidän uusimmasta kattauksesta jotain herkkuu kato ( ͡° ͜ʖ ͡°) KetkuKettu ja VoidiKatti ois niin ystävät keskenään. Just saying. GASP. Aranin salainen kaljuuntuminen paljastuu hirveen draamarähinän päätteeksi, ja Arethille paljastuu uusi salattu piirre heidän suvustaan. Henry lomalle, Pascarelli voi tulla istuun siks aikaa valtaistuimelle :3//

[Aksutar]

Sen pidemmittä puheitta kolmikko kävi valmistautumaan aamuun. Aamuun, joka tuntui jälleen kevyemmältä, kuin viimeaikaiset. Lorythaksen poistuttua edeltä alakertaan, auttoi Darius Iriadoria löytämään ylleen jotain puhdasta ja lämmintä, eliitin pitäen ehkä turhankin tarkasti silmällä kumppaniaan. Vaikka kaikki tuntui nyt olevan hyvin, se pessimistinen puoli Haukansilmässä pelkäsi jotain kamalaa tapahtuvan uudestaan. Ties vaikka Iriador vaipuisikin uudestaan uneen, tai jotain muuta yhtä hirveää. Darius yritti kuitenkin parhaansa mukaan välttää liikaa hyysäystä.
Jahka eliittikaksikko malttoi aamuiselta kuhertelultaan alakertaan suunnata, oli Dariuksen aika selittää kaikki, mitä eilen illalla oli tapahtunut. Kolmikko istui rauhassa pöydän ääreen ruuan ja aamuteen ohelle, Dariuksen keräten hetken ajatuksiaan, ennen kuin lähti kertomaan tapahtumista. Tuttuun tapaansa kovin kaavamaisen kuivasti ja suorasukaisesti, tuoden esille kaiken mitä muisti.

Hän kertoi kuinka Mordecai oli vain paikalle ilmestynyt ja suostunut auttamaan Iriadorin tilanteen suhteen. Kuinka Mordecai oli saanut esiin jonkinlaisen kuvajaisen, tai vastaavan, tähtikuvioisesta serpenttilohikäärmeestä ja kuinka se lohikäärme oli heille puhunut. Esitellyt itsensä Solderaeldriksi… tai vastaavaksi? Soldarealdr? Nimi ei ollut jäänyt niin hyvin mieleen. Ja kuulemma hän, sekä Ivorodra olivat tulossa, sekä lohikäärme tulisi etsimään heitä täältä myöhemmin.
Sen jälkeen Darius kertoi, kuinka lohikäärme oli poistunut ja Mordecai mennyt huonoon kuntoon. He olivat istuneet hetken vielä kirjastossa, ennen kuin vampyyri oli romahtanut ja käskenyt eliitin viemään itsensä ulos. Ja tässä vaiheessa Lorythas oli myös paikalle saapunut ja todistanut, kuinka Mordecai paloi kirjaimellisesti tuhkaksi tuuleen.

”… Ja siitä seuraavaksi tämä aamu. Sen enempää ei enää tapahtunut, ei ainakaan mitään mainitsemisen arvoista. Jos jokin kertomassani ihmetyttää magian suhteen, en usko voivani selittää asioita tämän paremmin”, Eliitti lopulta lopetti kertomansa ja hiljentyi, antaen kaksikolle nyt oman aikansa sulatella kuulemaansa. Iriadorin varsinkin…


// Hornyt sitten asap :D:D:DD Mikä SLOW BURN suunnitelma meillä olikaan, häh? MUT TEEN. Ja todellakin, Kettu ja Katti, siitä tehdään myös lasten tv ohjelma. SÖDLFJJLEJ NO KYLLÄ SOS :D:D:D Areth on silleen KUI SÄ VOIT PITÄÄ TOMMOSEN SALAISUUDEN MULTA ja Aran itkee kun on munapää. SDFÖGLJSÖLERJG PASCARELLI PYSYY NYT KAUKANA SIITÄ ISTUIMESTA :D //

[Crimson]

Iriador antoi kaiken ajan Dariukselle. Sen mitä he juuri nyt tarvitsivat kaikkien niiden unisten päivien, jotka punapäällä olivat jääneet tyystin unohduksiin. Hän ymmärsi Haukansilmän huolen, ja suorastaan aisti ilmasta kuinka vanhempi piti häntä takuulla silmällä kaiken varalta. Mutta Iriadorilla oli hyvä olla. Häntä ei uuvuttanut enää tai pistänyt jonnekin takaraivoon siten, että olisi tiennyt itsensä pian vaipuvan jälleen uneen. Ne typerät elukat olivat poissa, ja samalla se inhottava painostava tunne, joka oli saanut hänet toistuvasti vaipumaan tiedottomaan tilaan edellisinä kuluvina päivinä.
Korkeahaltia puki päälleen Winderin avustuksella väljän villapaidan ja paksumpikankaiset tummat housut, joiden kanssa hänelle tuskin kuuma ehättäisi tulla näillä keleillä ja valmiiksi isossa kartanossa, jossa takkojen lämpö ei aivan kaikkialle yltänyt. Yhdessä kaksikko taittoi aamutarpeidensa jälkeen välimatkan lopulta ruokasaliin, jossa Lorythas hääräsi salin ja keittiön välillä heille aamiaista valmistellen. Pian he istahtivat ruokailemaan kaikessa rauhassa, Iriadorin viimein saaden tilaisuuden taltuttaa vatsansa jäätävän nälkäkurinan pöytään asetetuilla tarjoiluilla.

Sitten Darius alkoi selvittää heille viimein eilisiltaisia tapahtumia. Lorythas kuunteli tarkkaan, siinä missä Iriador kyllä kuunteli, muttei antanut itsensä huolestua suotta tummatukkaisen kertomasta. Kuulosti tietenkin huolestuttavalta, että Mordecaille oli sattunut jotain. Ja vielä heidän tähden, taas. Puolikäärme ilmeensä puolesta vaikutti pahoittelevalta tilanteen suhteen, siinä missä Iriador pysähtyi tyystin leivänpala suussaan kuultuaan tutun nimen.
Solderaeldr. Iriadorin katse kääntyi uteliaan avonaisena kohti Dariusta, joka jatkaen pahoitteli paraikaa, ettei osaisi heille kertoa enempää tapahtuneista. Eikä Iriadorista kyllä olisi ollut kuuntelemaankaan pidempään.

”Shenvu”, punapää totesi monotonisella äänellä hyvin hiljaa aluksi, hypähtäen pöydän äärestä ylös jaloilleen. Hän oli iloinen, ja sen näki nuorimman kirkastuvilta kasvoilta.
“Shen on Cryptissä?!” Iriadorin häkeltynyt ääni sai Seyrinkin katseen yltymään hämmästyneeksi, puolikäärmeen kallistaen päätään seuraillessaan puolittainen virne kasvoillaan. Hänellä oli sellainen kutina, että se lohikäärme oli jollain tapaa tärkeä Iriadorille.
”Hän saattoi minua silloin kun tulin tänne. Ja hän on tulossa Briariin?! Solderaeldr?!” Iriador toisti Dariuksen kertomaa ihmetyksen vallassa, sillä hän ei todellakaan ollut odottanut kuulevansa sitä nimeä enää ikinä uudelleen.
”Sanoiko hän mitään muuta? Missä hän on nyt? Milloin hän on tulossa tänne?” Iriador uteli kysymyksen toisensa perään vaikka mielessään tiesikin, ettei Dariuksella ollut hänelle sen enempää kerrottavaa asiasta, vaikka nuorempi miten olisikin halunnut tietää lisää.


//Alkaa olla kaikkee muutakin kun vaan hornyt tässä vaiheessa tiskillä venailemassa ( ͡° ͜ʖ ͡°) Slow burn tuhoutuu, on vain speed run. Se ois kyllä niin kieroutunu lastenohjelma et huhuh :DDD Kattoisin silti. Areth jää odottamaan harmaantuuko hiukset ekana vai kaljuuntuuko hän. Peruukki tilaukset laitetaan menemään anyway etuajassa kaiken varalta. ANNA PASCARELLIN KOKEILLA VÄHÄN PENKKIÄ!!!//

[Aksutar]

Kysymyksiä. Kysymyksiä, joihin Dariuksella ei ollut joko vastausta tai hän ei tiennyt mitä niihin sanoa. Eliitin katse kääntyi Iriadorin puoleen, punapäisen käydessä esittämään kysymyksiä toisensa perään, jahka oli sisäistänyt kuulemansa.
”Niin hän sanoi…”, Darius hymähti vaisusti, Iriadorin pähkäillessä oliko Solderaeldr tulossa Briariin. Koska? Sitä Darius ei tiennyt. Sitä punapäinen kysyikin seuraavaksi, eliitin käyden ensitöikseen vain kohauttamaan harteitaan… sokealle.
”Ei… sanonut”, Darius aloitti, koittaen muistella takaisin eilisiltaan. Mutta jos totta puhuttiin, hän ei ollut varma muistiko kaikkea saatikka sitten oikein. Hän oli jo nyt saattanut kertoa jotain väärin, joten eliittikenraali ei mielellään kertoisi yhtään enempää väärää tietoa.
”En tiedä missä hän on, enkä tiedä milloin hän on tulossa. Mutta me kuulemma kohtaisimme, ennen kuin hän toisi Doran… tai jotain vastaavaa”, Darius kurtisti kulmiaan miettiessään eilisillan sanoja, tuijottaen pöydänpintaan samalla.
”Olen pahoillani, en osaa kertoa mitään tämän tarkemmin”, Hän lopulta huokaisi, vilkaisten Iriadorin puoleen, ”Meillä ei liene muuta vaihtoehtoa kuin vain odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu”.


// Mä vihaan suo ja sun rope hype kelaa hei ideoita, oon ihan hysteerinen. NO ON KYL AIKA SPEED RUN :D But I’m a simple man. Njoo ehkä meidän ei pitäis tehä lastenohjelmia. :D:D:D Arethille peruukki, kyllä. Eru koittaa vakuutella ettei se kaljuuntuminen haittaa mut sit menee itkeen toiseen huoneeseen kuin kaljut miehet ei oo hot hänen mielestään. PASCARELLI KOKEE KYLLÄ KOHTA IHAN TOISENLAISIA PENKKEJÄ JOS SINNE USKALTAA ISTAHTAA SAATANA :D //

[Crimson]

Ehkä Iriador oli mielessään aavistuksen pettynyt, mutta hän tunsi Shenvun. Vuodet olivat varmaan opettaneet lohikäärmeveristä olemaan entistä varovaisempi, sitä paitsi oli muutenkin Siriuksen tapaista olla mysteerinen.
”No ainakin olet sitten tavannut hänet sellaisena kuin hänellä on tapana olla”, Iriador hymyili puolittain Dariuksen nyreilyihin, malttaen istahtaa tuoliinsa takaisin. Ei hän vaatinut vastauksia, mutta olisi ollut enemmän kuin mahtavaa kuulla jotain muutakin kuin pelkkiä enteitä. Tällä kertaa hänen pitäisi kuitenkin tyytyä pelkkään arvailuun, milloin lohikäärme ilmestyisi Briariin.

”Ei se haittaa Aiedail. Jollekin muulle se ei saattaisi olla tarpeeksi, mutta me tyydymme siihen mitä sinulla on meille tarjottavana.” Seyr hymyili pöydän äärestä tummatukkaiselle rauhallisesti.
”Ja milloin ikinä Solderaeldr tänne saapuukaan, olen valmis majoittamaan hänet siihen saakka, että ehditte Briariin jälleen, jos ette täällä jo ole. Tai sitten tuon hänet kyläänne tapaamaan teitä. Lorythas ehdotti, johon Iriador nyökkäsi muutaman kerran teensä ääreltä. Lohikäärme kyllä odottaisi, ja viihtyisi Seyrin vieraana aivan varmasti. Mutta oliko sekään reilua, jos Shen joutuisi lojumaan Briarissa Lorythaksen nurkissa viikkoja pidempään vain jos he eivät kykenisi tulemaan tapaamaan liskoa Briariin töittensä tähden?
”Hän todennäköisesti haluaa vain varmistua siitä, että olette hyviä tahoja, ja luotettavia, vaikka olenkin jo täällä ja voin hyvin. Shen tuskin haluaisi toistaa samaa virhettä uudelleen…” Iriador huokaisi puolittainen hymy kasvoillaan.

Odottaa heidän todellakin täytyisi. Ja toivottavasti se odotus ei olisi pitkä. Punapää murehti myös hiljaisuudessaan joutuisivatko he vastuuseen siitä mitä Mordecaille oli sattunut. Se ei tosin voinut olla Shenvun syytä, joten miestä oli täytynyt vaivata jokin muu mahdollisesti jo tänne tullessaan. Ja miksi Mordecai oli saapunut? Vampyyri itse olisi varmaan tiennyt vastauksen siihen kaikkeen, mutta sattuneista syistä heillä ei nyt ollut tilaisuutta kysellä velholta henkilökohtaisesti mistään tarkemmin.
”Milloin me palaamme takaisin piilopaikkaan? Ei sillä että minulla olisi kiire minnekään, mutta uskoisin kreivin haluavan tietää pian Mordecain kohtalosta..." Iriador tiedustelikin alustavasti pientä huolestuneisuutta äänessään. Tietenkin siltä varalta että Darius halajaisi takaisin haltioiden maille hyvinkin pian tapahtuneiden jälkeen, ja heidän pitäisi keksiä nopeakin selitys kreiville miksi tuon perheen vartija oli hävinnyt kirjaimellisesti tuhkana tuuleen heitä auttaessaan.


//Eeeetkä vihaa, sanot vaan. UwU MAXIMUM SPEED AHEAD, silleen hienovarasesti. Voidaan sen sijaan kirjottaa jotain kässäreitä johonkin iltapäivä draamoihin telsuun. Eru ajaa myötätunto kaljun itelleen ettei vahingossakaan vaikuta pinnalliselta :DDD KATOTAANKO, SAA YRITTÄÄ OTTAA PASCARELLIN POIS SIELTÄ PENKILTÄ KUN SE SINNE KERRAN ON ISTUNU//

[Aksutar]

Totta kai Dariusta harmitti, ettei hän kyennyt tämän paremmin kertomaan tapahtumista. Se turhautti häntä itseäänkin, eliitti olisi mielellään ollut paremmin perillä tapahtuneista ja siitä, mitä oli tulevan. Se, ettei hän ollut satavarma asioista, sai eliitin ahdistumaan.
Mutä tuli Iriadorin ja Lorythaksen sanomaan, kävi eliitti vain pienesti nyökkäämään niille, katseensa pitäen jokseenkin mietteliäänä pöydänpinnassa. Turhauttavinta tässä oli, etteivät he voineet kuin odottaa.
”Uskoisin, että olisi parasta tavata hänet täällä… Vaikka Arethdriel ei olekaan antanut syytä epäillä itseään, en silti tapaisi ketään… ulkopuolista alueillamme”, Darius huokaisi. Ei hän uskonut että Arethdrielia olisi haitannut, jos Dariuksen kutsumana ”ulkopuolisia” saapuisi piilopaikkaan, mutta parempi olla ottamatta riskejä. Eliitti pelkäsi Aranin suunnittelevan jotain heidän päänsä menoksi, joten parempi olisi etteivät he vetäisi Solderaeldrinia mukaan siihen soppaan.

Iriador tiedusteli seuraavaksi heidän suunnitelmaansa kotiinpaluusta, Dariuksen viimein katsahtaen punapäisen puoleen pöydänpinnasta.
”Uskoisin, että meidän lienee parasta palata tämän viikon loppuessa. Viimeistään”, Darius huokaisi jälleen. Ajatus siitä, että hänen pitäisi kertoa Mordecain kohtalosta Arethdrielille hirvitti. Jostain syystä hän uskoi, että kreivi tulisi syyttämään häntä tapahtumista. Ja kaiketi se oli hänen syynsä, kun apua oli pyytänyt?
”Joten meillä on muutama päivä aikaa vielä rentoutua ja kasata ajatuksia”, Eliitti jatkoi, suoristaen ryhtiään, ”Mutta, mitä tulevan pitää, sitä voimme murehtia myöhemmin. Nyt kun Iriador on hereillä ja voimissaan, viettäisin nämä viimeiset päivät mielelläni unohtaen kaiken mahdollisen mieltä painavan”, Eliitti virnisti pienesti.


//no eeen vihaa. Mut sit vihaan vähän. Sun ilkeitä aivopieruja. CHOOCHOO MOFO NYT MENNÄÄ. Ja joo, kunnon salkkarit 2.0 meidän kässäreillä. APUA SOS :D:D:D: Eru ajaa kaljun joo, sit itkee ittensä unee. PASCARELLI REVITÄÄN IRTI VAIKKA VÄKISIN SAATANA //

[Crimson]

”Miten vain haluatte, vaikka tuskinpa se on meistä kiinni missä se lohikäärme aikoo teille seuraavaksi näyttäytyä.” Seyr hymyili pahoitellen, tietäen kyllä mahdolliset epäilyt tuntematonta kohtaan Dariuksen ja Iriadorin suhteen. Tässä tapauksessa heillä tuskin kuitenkaan lieni päätösvaltaa siitä missä ja milloin korkeahaltian tuttava päättäisi saapua kasvotusten heidän kanssaan, joten parempi lieni vain odottaa tietämättömänä ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan silloin kun määrä olisi.

Kotiin paluun mainitseminen sai jo Lorythaksen sydämen lyömään tiheämmin. Ajatus siitä että hän jäisi yksin näin pitkän tovin myötä jälleen kartanoonsa tuntui tietenkin hirveältä, vaikka olihan hän osannut odottaa tämän tapahtuvan jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Nyt he kuitenkin voisivat tavata myös useammin, ja Seyrillä olisi tilaisuus vierailla vähintäänkin myös Erudessan vieraana haltioiden luona kreivittären ollen hyväksynyt hänet kaikesta huolimatta osaksi sukuaan.
Mutta jo viikon päätyttyä? Siihen olisi vain muutama päivä. Siinä Darius oli kuitenkin oikeassa, että heillä olisi vielä nämä päivät aikaa unohtaa kaikki typerä ja vain rentoutua keskenään. Ehkä Lorythas sallisi ne muutamat päivät itselleen irtioton myös arjesta, jotta hän voisi nauttia vielä parivaljakon seurasta täysin siemauksin.

”Samaa mieltä”, Iriador ilmoitti hymyillen sijaltaan, saaden myös hopeaverisen vilkaisemaan rauhallisesti puoleensa lopulta nyökäten.
”Väittäisin äärimmäisen vakavasti, että meidän kannattaa herkutella ja löhötä nämä päivät, ja valvoa aamuun saakka kaiken varalta. Sillä en tiedä milloin saisin nauttia seuraavan kerran vastaavasta vapaudesta kotona, sitten kun Darius pääsee kenraaliuuteensa kiinni jälleen.” Punapää virnisti keveästi kumppaneilleen.


//NO HATIN. Only love. Aletaan oikeesti kirjottaan jotain hirveetä salkkarit mixed telenovelaa ja siitä tulee ultimaattinen menestys. Eru ottaa elämäntehtäväkseen etsiä maagiset peruukit jotka pysyy päässä itestään, ja voi omistaa aina vimpanpäälle laitetut loreal kutrit. PASCARELLI PULTTAA ITTENSÄ KIINNI SIIHEN PENKKIIN//

[Aksutar]

Olihan se sääli lähteä. Mutta heidän pitäisi palata ennemmin tai myöhemmin. Ja nyt, kenties olisi parempi palata mahdollisimman pian. Vaikka Darius ei ollut innoissaan siitä, että joutuisi Arethdrielille kertomaan velhon poismenosta, kertoisi Darius mieluummin sen itse, kuin odottaisi kreivin kuulevan sen joltakulta toiselta. Tällä tavalla Dariuksella oli sentään mahdollisuus selittää itsensä.

Mutta nyt toistaiseksi kolmikko päätti heittää huolet ja murheet taka-alalle vielä loppuviikon ajaksi ja keskittyä olennaiseen – yhdessä oloon.
”Mmm’m, tällaista tilaisuutta, tällaista lomaa, tuskin meille siunaantuu seuraavaksi pitkiin aikoihin… Mutta sentään täällä vierailu pitäisi tästä eteenpäin olla helpompaa”, Darius nyökkäsi Iriadorin sanoihin.
Ja sen kummemmin tulevaa murehtimatta kolmikko päättikin nauttia viimeisistä lomapäivistä yhdessä. Kaikessa rauhassa, vain oleskellen ja nauttien elämästä, ilman sen tarkempaa aikataulua tai tekemisiä.


//LOVE ALL OVER. JA siis todellakin. Sit meistä tulee rikkaita. Ja sit voi perustaa marsufarmini. Mut kyl, Eru ettii semmoset mahtiperuukit että HUH. PASCARELLI SAA KOHTA PULTTIA PERSEESEEN JOS EI LÄHDE JA ÄKKIÄ //