Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

[Crimson]

Iriador seuraili tapahtumaan vierestä varsin tyytyväisenä, jättäen Lorythasin viemään tilannetta omalla painollaan eteenpäin. Punapäinen itse haahuili nojatuoliin takaisin istumaan risti-istuntaan, poimien sen lasinsa lattialta käsiinsä jonka tyhjentäminen oli jäänyt kesken. Sen hän vielä aikoi ottaa. Samalla tässä vierestä ihaillen kahta vanhempaa, siinä omassa kiihkossaan virnuillen sijoillaan minkä kerkesi.

Alkujännityksen ja epäröinnin häivyttyä puoliverinen muuttui huomattavasti rennommaksi tilanteen suhteen, antaen himojen vain viedä itseään eteenpäin sillä hetkellä. Rauhallinen katse seuraili vain ja ainoastaan Haukansilmän katsetta, kultaisen silmän alkaessa taas kiehtoa ja läheisyyden nostattaa väkisin sitä lämpöä ja hengityksen tahtia. Sydän paukutti kumman lujaa rinnassa, Lorythasin hymistessä itsekseen huulillaan suodessaan vaativaa huomiota takaisin Dariukselle.
Toinen Hopeakäärmeen käsistä laski Winderin alaselälle, painamaan kenraalia paremmin lohikäärmeratsastajan kehoa vasten, samalla kun ne sormet hieman paikoillaan sivelivät selän puolelta toista. Vapaaksi jäänyt käsi lipui varoen haltian kehoa pitkin aluksi vain toiselle hartialle, kämmenen noustessa kuitenkin Dariuksen leukaa koskemaan ja tuon päätä liikuttelemaan kevyesti sen mukaan miten sarvipäinen halusi toista suudella.

Yllättäen pelkkä lopettaminen ja tilanteesta karkaaminen alkoivatkin tuntua vaikeilta, Hopeakäärmeen alkaen haluta vain enemmän ja enemmän tätä. Sen kyllä varmasti näki, ja taisipa kyseisen ainakin Darius tuntea miten puoliverinen vaatien silmäpuolta veti itseään vasten yhä vain paremmin ja tiukemmin, omalla kehollaan myötäillen lyhyempäänsä. Pelkkä toisen koskeminen sai uudenlaisen kiihkon nousemaan päähän päällimmäiseksi, sen kiihkon käydessä pakkautumaan myös alemmas omalle varrelle. Se kiihko kävi työntämään kaiken muun pois tieltään sillä hetkellä, olon ollessa niin estoton, mieltynyt ja rento, eikä tilanne vaikuttanut kenenkään suhteen olevan mitenkään pakotettu. Mikäli joku lujaa olisi käynyt sitä vaatimaan, olisi leikki varmasti jätetty kesken jo näin alkuunsa – mutta syystä tai toisesta kaikki vaikuttivat olevan ajatuksessa mukana, eivätkä siitä perääntymässä.
Vihjaillen se käsi toisen leualta laski kaulaa hellästi myötäillen alemmas Dariuksen tumman kaavun kaulukselle, josta kaksi teräväkyntistä sormea livahtivat kaavun sisäpuolelle, vetäen tottuneesti kaulusta paremmin auki ja levälleen. Samaan aikaan se viirumainen, sininen katse vaikutti vahvistuvan, pyrkien ohjailemaan Dariuksen katsetta mukanaan, mikäli se auki yhä oli.

Hopeakäärme ohjaili Dariusta takaisin leveälle, tummalle divaanille, kehollaan myötäillen ja tukien lyhyempäänsä, jottei tuo mihinkään käynyt kompastumaan tai kaatumaan. Mukavasti sohvatyynyjä vasten sarvipäinen Haukansilmää työnsi, itse tuon ylle kohoten ja viimein siitä suudelmasta henkäisten kauemmas vetäytyen. Se palavanhimoitseva katse kuitenkin pysyi seurailemassa kenraalin kasvojen eleitä ja ilmeitä, Lorythaksen raottaessa vielä hieman lisää sitä tumman kaavun kaulusta toisen yllä. Vaatien se käsi lipui kuitenkin pitkin Dariuksen kehoa omalle, puoliverisen suoristaessa ryhtiään sen myötä ja houkuttelevasti Haukansilmälle virnisti. Omat kädet nousivat ohessa omaa kaulusta raottamaan ja kaapua availemaan – vaikka syvällä mielessään niiden arpiensa paljastaminen tämän myötä tuntuikin pelottavalta ja hankalalta... samalla satutti Hopeakäärmettä omalla häpeällisellä tavallaan…


//:-----D PROBELLIT NYT. NIII, häpeä sinä. Senkin nilkki. NO JOS NÄTISTI KIELLÄT NIIN EN EHKÄ KUOLE. Taistelupelejä tarvitaan. Eeppisiä sellasia. Sit voin ettiä meille taas lisää ebin musaa niitä varten 8) Siinä vaiheessa kun ne ”mut kelaa” alko ilmestyyn capsilla skypeen, niin tiedettiin heti et tästä on tulossa jotain hienoa. AND SEE WHERE WE ARE NOW//

[Aksutar]

Darius antoi tilanteen viedä täysin mukanaan, suudelman lomasta virnuillen pienesti Lorythasin kosketuksien myötä. Silti kenraali vaikutti ehkä hieman hermostuneelta, vaikka ne estot olivat jo kadonneet tipotiehen. Lorythas oli lämmin, tuttuun tapaansa, saaden jo muutenkin lämpimän olotilan tuntumaan lähes tukahduttavalta. Askeltakaan ei kuitenkaan otettu kauemmas, eikä haltia käynyt mitenkään vastustelemaan Lorythasin häntä paremmin lähelleen vetäessä. Käsi puoliverisen hartialla kävi ottamaan paremmin kiinni toisesta, vapaan käden lähtiessä silittelemään kevyesti sarvipäisen käsivartta.
Kyllä Darius huomasi sen innostuksen joka puoliverisen vartta kävi täyttämään, haltian ynähtäen suudelman lomasta pariin otteeseen samalla kun itseään paremmin Lorythasta vasten painoi. Katse pysyi herkeämättä puoliverisen katseessa, kenraalin kykenemättä taaskaan irrottamaan silmäänsä tuosta. Se katse oli jälleen houkutteleva ja puoleensa vetävä, lisäten vain entisestään sitä himoa joka pääkoppaan oli humahtanut. Eliitti olisi voinut jopa löydä vetoa, että Lorythas teki sen tahallaan, eikä yhtään koittanut hillitä sen katseensa lumoa. Ei sillä, ei Darius pahakseen pistänyt. Siinä missä tuo katse sai haltian innostumaan entisestään, tuntui se myös tuttuun tapaansa rauhoittavan, rentouttavan.
Omien tapojensa vastaisesti Darius myös antoi Lorythaksen ohjata tilannetta, ollen itse ehkä pienessä alkukankeudessa. Ei hän varsinaisesti osannut olla kunnolla muiden, kuin Iriadorin kanssa, joten uudet tilanteet olivat aina hieman kankeita.

Kaavun sisään livahtanut käsi sai Dariuksen kuitenkin varuilleen, ihon nousten kananlihalle jo pelkästään siitä pienestä kosketuksesta. Osin se varovaisuus johtui yhä kipeästä kropasta, jota Lorythas varmasti osasi varoa. Silti, kenraali varoi omasta puolestaan, sarvipäisen lähtiessä ohjailemaan haltiaa taemmas, takaisin sille divaanille josta kenraali ylös oli pompannut. Selän painautuessa sohvatyynyihin kävi Lorythas viimein vetäytymään suudelmasta irti, haltian henkäisten kaipailevasti tuon perään, kohottaen jopa pienesti päätään kohden puoliveristä.
Tyynyihin palaten kenraali kävi pienesti virnistämään sarvipäisen raottaen vielä hitusen enemmän sitä kenraalin kaapua. Katse kävi kuitenkin häpeilemättä kääntymään hetkeksi pois Lorythasin katseesta, kenraalin mittaillen katseellaan kovinkin avoimesti Puolikäärmeen kehoa, tuon käyden nyt omaa kaapuaan avaamaan.
Siinä tuli myös miettineeksi mihin asetelmaan oli päätynyt. Darius harvemmin oli alla, kun Iriadorin kanssa riehuttiin. Ja jos oli, ei hän koskaan ollut ottavana osapuolena. Ellei nyt suihin ottoa laskettu, mutta... Nyt Lorythas indikoi asetelman olevan toinen. Kenraali ei tiennyt mitä siitä olisi pitänyt ajatella, hänellä kun ei ollut kovin mukavia kokemuksia tästä asetelmasta. Eihän hän sitä voinut sanoa ja jos totta puhuttiin, ei edes uskaltanut. Se hermostuneisuus näkyikin nyt paremmin haltian kasvoilla tuon yhä mittaillen Lorythasta, naurahtaen raskaiden huokausten välistä jokseenkin hätäisesti. Siitä huolimatta se lantio kävi lähes vaistomaisesti painautumaan kerran jos toisenkin kohden Lorythasta.
"--Sinäkö meinaat vain katsoa?", Nopeasti hengittävä kenraali kävi yllättäen kysymään saaden katseensa viimein irti kokonaan sarvipäisestä, kääntäen huomionsa korkeahaltiaan, joka nojatuoliin oli istahtanut seuraamaan show'ta vierestä.


// Kohta pyörii probellit siihen malliin että huh. En häpeä mitään. Senkin kikki-- eikun nilkki. KIELLÄN NÄTISTI NIIIN. Eeppisiä pelejä. Kaikki pelit sun kans on eeppisiä tbqh. ETtäs tiedät. Ebin musaa kyllä 8) Mustasta mieleen kello on puol kahdeksan ja soittolista soittaa bad things, samalla kun vastailen. Tästä tulee kaunis päivä koululla. "MUT KELAA"/"KELAA HEI" INDIKOI AINA JOTAIN HIENOA JOS SIITÄ LÄHDETÄÄN. HIENOA AKA JOTAIN VIRNEITÄ NOSTATTAVAA, JOTAIN EEPPISTÄ TAI JOTAIN Q VIDUN Q
Päätin olla fiksu ja mennä nukkuun ku säkin lähdit illalla. Ota tästä aamupieru. //

[Crimson]

Hopeakäärme katseli varsin antoisaa näkyä edessään, tuntien kyllä miten Darius lantiollaan painoi häntä vasten välistä lujemmin. Pitempi keho kävi niitä vaativasti myötäilemään, lantion puskiessa välillä itsekin Dariusta vasten kovin vihjaillen, Lorythaksen ollessa liikkeissään hellä ja huolellinen. Ei hän tiennyt mitä Winderin päässä liikkui. Ne kerran kun Lorythas oli Dariuksen lähellä ollut olivat hänelle itselleen olleet mieluisia, mutta kaikki tämähän oli alunperin lähtenyt varsin huonosta asetelmasta liikkeelle. Ei Vaern enää sanatarkkaan muistanut miten kenraali oli heitä haukkunut – sitä Briar oli kuitenkin saanut kuulla niin kauan, että tuskin heistä yksikään jaksoi moisia syytöksiä kamalan vakavasti enää ottaa.
Se omalle kaavun kaulukselle eksynyt käsi veti hitaasti Lorythasin tumman kaavun kaulusta auki aina vyötärölle, siitä hieman alemmas auki, ennen kuin molemmin käsin sarvipäinen laski itseään verhoavia kankaita vahvoilta hartioiltaan alas. Hetkeksi se like kuitenkin pysähtyi, Puolikäärmeen ehtiessä harkitsemaan että olisikin nyt vain vetäissyt kaavun takaisin ylleen ja kipittänyt tiehensä – mutta menkööt nyt. Darius tiesi jo niistä arvista. Tiesi osittain niiden tarinasta. Vaikka niiden paljastaminen nyt näin jännittikin, oli se kuitenkin omanlaisensa kiihoke tähän tilanteeseen lisää. Eihän kenenkään puoliverisen selkäänsä tarvinnut edes katsoa, jos se niin etovalta ja pahalta tuntui…

Iriador seurasi vierestä itsekseen myhäillen ja virnuillen kyläpäällikköä, joka oman vahvanoloisen ja lihaksikkaan yläkroppansa paljasti. Tottakai nuorimman katse kiinnittyi siitä toisen vartalon ihailusta - ja niistä pienemmistä arvista ja kylmän aiheuttamista ilkeän näköisistä rannuista - heti peräjälkeen niihin selvästi massiivisempiin arpiin toisen kaulalla ja hartialla, jotka hartian ylitse nousivat. Ne näyttivät siltä kuin jokin suurempi olisi siitä kyntensä vetäissyt. Siltä että selkäpuolella olisi kenties vielä pahemman näköinen sotku – mutta sekös muutenkin tässä humalassaan kokeilunjanoista ja uteliasta tapausta kiinnosti!
Dariuksen sanojen myötä se selvästi kirkastunut ja odottava katse silmäpuoleen käännähti, Iriadorin kiskaistessa nopeasti lasinsa pohjat kurkustaan alas ja lipuen sitten tuoliltaan alas.

“Ei kyllä minä ajattelin tehdä jotain muuuutakin”, punapäinen virkkoi, hieman omien askeltensa haparointia naurahdellen. Lorythas kävi tuolle näylle toista kättään ojentamaan, peläten että Iriador saattaisi viimein kumota itsensä nurin kun tuohon malliin heilui eikä tukea mistään saanut, ja siihenhän nuorempi mielellään tarttuikin. Viehkeästi itseään kiskoen sen avulla lähemmäs Haukansilmää ja Hopeakäärmettä, Lorythaksen lähempään olkapäähän lopulta takertuen. Iriador toi ne ovelan virneen värittämät kasvonsa mahdollisimman lähelle Hopeakäärmettä, joka omatoimisesti kiusoittelevan suudelman kävi painamaan niin tyrkylle tulleen punapään huulien pieleen. Iriador hymisi siinä suudelmassa aikansa itsekseen, antaen käsiensä seikkailla pitkin puoliverisen kehoa ja jääden haikailemaan Puolikäärmeen perään, kun valkeaharjainen kasvojaan kauemmas taas vetäisi.
Siitä punapäinen kuitenkin kävi siirtymään varovaisemmin Loryn selkäpuolelle, saaden sarvipäisen seuraamaan hieman hankalana tuota elettä ja hätkähtäen lopulta, kun Iriador hartian kautta lipui arpia myötäillen koskemaan alemmas. Levittäen kämmenensä ja niillä mitaten niitä armottomia jälkiä ja kummallisia kuoppia, jotka Puolikäärmeen selkää koristivat. Samalla se virnuilu lakkasi, nuoremman kasvojen muuttuen huolestuneemmiksi ne arvet nähdessään nyt kunnolla.

“---Mitä…sinulle on sattunut? Ihan kuin selästäsi puuttuisi jotain… ja nuo jäljet…”, Iriador henkäisi, lopettaen sen mittailun ja sen sijaan vain hellästi kietaisi itsensä Lorythasia vasten kiehnäämään tuon toiselle kyljelle. Ei Hopeakäärme siitä kysymyksestä jaksanut mieltään pahoittaa. Hymisi vain, vaikka kysymys sinällään oli taas kovin arka, eikä Lorythas menneisyyttään kenellekään tavallisesti jakanut.
Toinen Puolikäärmeen käsistä laskeutui taas hyväilemään paremmin Dariusta, nätisti riisuakseen vanhempaa haltioista lisää. Samalla puoliverinen mietti mitä Iriadorille vastaisi, päättäen vain suoraan kertoa totuuden, välittämättä siitä mahtaisiko moinen tieto järkyttääkin nuorempaa, joka niin huolestuneelta vaikutti yllättäen intonsa keskellä.
“Siivet…”, sarvipäinen virnisti määrätietoisesti, Iriadoria katsahtaen, “Selästäni puuttuu siivet. Armas isäni, joka liskopetona päätti kimppuuni käydä, oli kyllä valmis ottamaan henkenikin siinä ohessa kuten arvistani voit päätellä, mutta ihmeen kaupalla olen tässä vielä – jakamassa salaisuuksiani teille ja riisumassa viehättävää kumppaniasi”.
“Kuinka kehtaat!”, punapäinen teennäisesti yritti näyttää kovinkin vihaiselta siitä viimeisestä maininnasta, mutta sen teeskentelyn rikkoi se tyytyväinen myhäily ja naureskelu, puoliverisen nostaessa vapaalla kädellään Iriadorin kasvoja omiaan kohti.
“Koska sinä hänet minulle tyrkytit, enkä minä kiellä ettetkö sinäkin soma siinä olisi, kun tuolla tavalla hymyilet”, Puolikäärme rauhallisesti tokaisi, päätään ojentaen nuorimpaa kohden, mutta Iriador vääntyikin itse sarvipäisestä kauemmas, Dariuksen puoleen katsahtaen ja tuon vierelle kiertäen. Siihen niin somasti tarjolle asettuen aivan Haukansilmän lähellä, sen kovin turhalta tuntuvan samettitakkinsa tipauttaen päältään lattialle, samalla kun kävi niin tyytyväisenä vuorostaan Winderiin kiehnäämään.
“Eeeehkä olisikin pitänyt pitää sinut vain itselläni. Lorythas on ahne”, Iriador naureskeli, omin humalasta haparoivin ottein ujuttaen käsiään pitkin Dariusta, samalla avittaen sarvipäistä riisumaan sitä kaapua kenraalin yltä.


//Probellit perkele. HUHUH. Ei kuuluiskaan hävetä. SOPII YRITTÄÄ. No mutta kehveli. Ei sillä ettei tunne olisi molemminpuoleinen. Vielä me hajotaan meidän eeppisyyteen. Sinä ja sinun bad things (DDD Virne vaan kasvaa entisestäänkin, tuntuu kuin naaman parasta ennen päiväykset meni jo eilen umpeen. MUT IDD JA MEHÄN KELATAAN. Kelataan vähän liianki lujaa välillä (D Aamupieru oli kiva, heti olin haukkana puhelimella kyttäämässä aamusta foorumille 8) //

[Aksutar]

Korkeahaltia ilmoitti aikovansa jotain muutakin, kuin vain seurailla vierestä kuinka puoliverinen hänen kumppaninsa kanssa riehui. Hyvä, Dariuksesta tuntui jo muutenkin tarpeeksi oudolta ajatus siitä, että Iriador olisi vain katsellut vierestä. Tai no, mistä hän tiesi vaikka Iriador siitä suurestikin olisi nauttinut, mutta Darius vähän epäili moista mahdollisuutta.
Haparoiden punapäinen kuitenkin lähemmäksi tuli Lorythasin auttaen tuota pysymään pystyssä, jonka myötä nuorin kävikin kiehnäämään vasten sarvipäistä. Darius kävi kohottamaan kulmiaan pienesti samalla virnuillen seuraillessaan kaksikkoa. Tätä hän olisi voinut katsella pidempäänkin, joskin kauaa ei Iriador Lorythaksen kanssa tuota hetkeä jatkanut, kun hopeakäärme kävi nojautumaan kauemmaksi ja Iriador kiinnitti huomionsa niihin arpiin, jotka Lorythaksen kaulalta lähtivät kohti selkää.
Dariuksen katse kävi terävöitymään, tarkkailemaan Iriadorin puoleen tuon tutkiessa puoliverisen selkää. Kyllä kenraali muistu tunteneensa ne kuopat sarvipäisen selässä ja kieltämättä Haukansilmää olisi kiehtonut nähdä ne nyt kunnolla, mutta valitettavasti tässä alla ollessaan ei haltia puoliverisen selkään nähnyt. Iriadorin kysymyksen myötä Lorythas kävi kuitenkin kertomaan arpien johtuvan revityistä siivistä, jotka tuon puoliverisen isä oli päättänyt anastaa. Siinä samalla se Lorythaksen kosketus sai Dariuksen värähtämään pienesti, haltian kuitenkin keskittyen ennemmin kuuntelemaan sarvipäistä, kuin seuraamaan tuon kädenliikkeitä kropalla. Pienesti Darius kävi kohottautumaan kyynärpäidensä varaan - tai no, lähinnä toisen varaan, kipeän käden kykenemättä pitämään painoa kunnolla - kenraalin vilkaistessa Lorythaksen puoleen jokseenkin pahoittelevasti, tuon siivistä kuultuaan.

Se pahoitteleva ilme kuitenkin korjaantui nopeasti virneeksi Iriadorin teennäisen kommentin myötä. Jostain syystä mitä enemmän Iriador tilanteessa oli mukana ja äänessä, tuntui Dariuskin rauhoittuvan ja rentoutuvan jälleen, ollen sujut koko asetelman suhteen. Uusi tilanne nyt pistäisi kenet tahansa hieman varuilleen, mutta kerta Iriador noin tottuneesti ja avoimesti tähän suhtautui, ehkei tämä sitten ollutkaan niin paha asia, mitä se pieni ääni pääkopassa koitti väittää. Katse seurasi kuitenkin punapäistä, tuon käydessä siirtymään sarvipäisen kimpusta kenraalin puoleen, keventäen siinä ohessa myös omaa vaatetustaan.
"Lieneekö lohikäärmeveren syytä", Eliitti virnisti nuorimman sanoihin, "Liskot kun tunnetusti ovat niin ahneita ja omivia - tai niin meille väitetään", vitsailevien sanojen välistä katse käännähti terävästi Lorythaksen puoleen, kenraalin samalla auttaen omilta osin kaksikkoa riisumaan sen tumman kaavun silmäpuolen yltä.
"Ehkä minun pitäisi opettaa hänelle jakamisen ilo ja jakaa sinut hänen kanssaan", se kipeämpi käsistä kävi kohoamaan Iriadorin niskalle, varovaisesti - omia lihaksiaan varoen lähinnä - vetäen korkeahaltiaa lähemmäksi kenraalin kasvoja, vanhemman haltian käyden pienesti, yllyttävästi suutelemaan nuorempaa nopeasti, "Tai ehkä minun olisi pitänyt antaa teidän vain jatkaa kahden ja katsoa vierestä - vielä kun Lorythas illuusiossaan oli".


//HUHHUHUHUH. Ensin on huhhuh ja sitten hajotaan, räjähdetään kirjaimellisesti pitkin huonetta koska ei pysytä nahoissa. Vielä me seinään hypätään. Voi voi voi voi se virne nyt kuriin. Heitä se sinne seinään kato. KELAAAA HEI. Senkin kyttäri keimo, aina ahnaasti odotat vastauksia. Olisit kuin minä, joka ei todellakaan sitä f5 näppäintä raiskaa vartin välein foorumilla 8) //

[Crimson]

Lorythas naurahteli rauhallisesti matalalta kuunnellessaan niitä punapäisen sanoja hänen ahneudestaan. Kaikki se kuulosti vain vitsailevalta sanailulta, jota ei tulisikaan pistää pahakseen. Jolle täytyikin naureskella välistä, ja joka teki tästä tunnelmastakin omanlaisensa ja ylipäätään varmasti helpotti Dariuksen oloa, kun sai kumppaninsa seurassa osin olla.
Iriador tyytyväisenä myhähteli Haukansilmän korvanjuuressa, nostaen päätänsä kuitenkin pienesti Winderin sanojen myötä, katsahtaen Vaernin puoleen virnistäen kun puhe kävi hänen jakamisestaan puoliverisen kanssa. Ei punatukkainen voinut kieltää, etteikö moinen olisi houkutellut tässä seurassa jollain tapaa. Nyt kun näinkin pitkälle oli päästy, eikä kukaan vieläkään vaikuttanut olevan edes halukas lopettamaan. Se harmaa katse laski kuitenkin alas, rauhallisesti silmäilemään Dariusta, kun vanhemman käsi laski Iriadorin niskalle ja veti nuorempaa paremmin likelle. Korkeahaltia hädintuskin ehti siihen suudelmaan vastata kuin pienellä nuolaisulla, Iriadorin kumartuen Dariuksen huulien perässä eteenpäin.
”Ehkä”, punapäinen virnisteli, ”Tai ehkä minun täytyisi vain katsella sinua vierestä altavastaajana kerrankin kun siihen näyttäisi olevan mukava mahdollisuus”.

Hopeakäärmeen turkoosi katse laski keskenään puhelevasta kaksikosta tutkailemaan Haukansilmän mustelmilla olevaa kehoa, sen punan kiriessä vahvemmin Puolikäärmeen kasvoille, ja sinisen leimun kajastaessa paremmin rintakehän luita varjomaisesti lihan ja nahkan alta esille. Samalla Lorythas tunsi sykkeensä kiihtyvän vain siitä että toista katseli näin likeltä, sen kiihkon puskiessa samalla taas näkyvämmin sarvipäisestä esille, kun Lory yritti sitä lämpöään saada kuriin taltutettua. Ohessa sarvipäisen lanteet kovin himoiten työnsivät kerran jos toisenkin Dariuksen paljasta ihoa vasten, pitkien sormien käydessä ottamaan parempaa otetta kenraalin kovasta varresta hyväilläkseen muutamaan otteeseen vaativammin.

Lopulta se omakin kaapu käytiin laskemaan kokonaan yltä, Vaernin laskeutuen molempien käsiensä varaan Dariuksen ylle tuon sivuilta, divaanin pehmeältä pinnalta tukea ottaen. Selkä kyyryssä, silmänsä palaen, kuin mikäkin lisko madellen lähemmäs Haukansilmän ja Iriadorin kasvoja. Nuorempi sitä näkyä siirtyikin seurailemaan varsin innokkaana, osin myös varautuneena, mutta kyllä hän Lorythasiin luotti, vaikka se näky olikin erikoisen, innostavana ja jollain tapaa ehkä myös uhkaava.
”Tai ehkä minun pitäisi ottaa teistä molemmat, kun niin ahne mielestänne olen”, Hopeakäärme tuumi ovelasti hymyillen, laskien sen kutsuvanhoukuttelevan katseensa Dariukseen aivan likeltä katsekontaktia hakemaan, ”Tai ainakin toteuttaa kumppanisi pyynnöt, kun hän niitä niin somasti on päähäni yrittänyt syöttää”. Se katse laski nautinnollisen henkäyksen myötä alemmas, Lorythasin kurottautuen näykkäämään varovasti tummatukkaisen kaulaa kirjaimellisesti pelkällä vihjailevalla hipaisulla, Puolikäärmeen peläten että terävillä hampaillaan voisi pahimmassa tapauksessa haltioita satuttaa. Näykkäyksen lomasta toinen käsistä nousi vaatien koskemaan Dariuksen kylkeä, sarvipäisen lähtiessä pehmein suudelmin ja nuolaisun valumaan alemmas ja alemmas, joutuen notkeana kumartumaan selkärangaltaan vielä lisää kun poimi lopulta Winderin miehuuden huultensa välistä suuhunsa. Omistautuen vain suomaan sille hetken huomiotaan, hivutellen ohessa päällään vielä olevia housuja jaloistaan pois.

Iriador päästi huomaamattoman, malttamattoman ynähdyksen ja henkäyksen välimuodon Lorythasta seuratessaan, punan noustessa sävyttämään nuorimman poskipieliä. Punapäinen pysyi yhä lähellä Dariuksen kasvoja. Katselemassa vuoroin Lorythasta, vuoroin kenraalia, tuntien miten palava tarve olisi halunnut samantien vain heittää nuoremman tuohon mukaan – mutta Iriador halusi pysyä syrjässä. Katsella vain nätisti vieressä vielä hetken, niin paljon kuin oma kroppa alkoikin vaatia himosta ja halusta samankaltaista huomiota myös itselleen kuin kadehtien sitä, mitä Hopeakäärme Dariukselle sillä hetkellä kykeni antamaan. Siinä Iriador kuitenkin itsekseen hymisi, vaativasti käyden nojaamaan Haukansilmän kasvoja lähemmäs ja lyhyen silmään suunnatun vilkaisun myötä suutelemaan kenraalia intohimoisesti.


//HUUUUUUHHUH. No todellakin. Ivy voi sitten tulla kokoomaan meidät takaisin, koska se on niin loistava palapeleissä. Terveisin grumpy cat :----D Vielä hypätään joo. Toivottavasti vaan on pehmustettu seinä vastassa, tai edes seinälle nostettu patja. VIRNE EI KOSKAAN TALTU. Vaikka tekis kyllä mieli nakkaa se kattoon jooooooo. Kyttäri keimo, paraskin puhuja siellä 8)//

[Aksutar]

Kenraali naurahti pienesti, ehkä hitusen hermostuneesti Iriadorin mainitessa hänen kerrankin olevan altavastaajana. Niin no, olihan tämä Iriadorin tietoon ensimmäinen - tosin tiesi tuo Aranin tapauksesta, mutta sitä kukaan ei halunnut nyt muistella - ja ehkä oli todellakin hyvä, ettei punapää muista kerroista tiennyt. Tuon huomautuksen myötä tilanteentaju alkoi taas hahmottua, Dariuksen tuntien sen pienen ahdistuksen nousevan rintaan. Hän halusi nauttia tästä, mutta hälytyskellot soivat päässä. Uusi seura ja humalainen olotila eivät auttaneet yhtään niitä turhankin tutuilta tuntuvia muistutuksia pysymään poissa päästä. Darius kävikin henkäisemään terävästi, jännittyen lähes silminnähtävästi kenraalin kääntäessä katseensa Lorythasiin. Lämpö nousi pintaan väistämättäkin, tuoden myös sitä pintaan pyrkivää hikeä mukanaan. Johtuiko tuo sitten Lorythaksen lämmöstä, tuon tuntuen vähän väliä enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti roihahtavan liekkiensä kanssa. Se sininen kajo paistoi toisen rintakehän sisältä, luoden jokseenkin karunkauniin näyn. Se kiehtoi Dariusta, mutta juuri nyt tämän asetelma herätteli yhä ennemmin niitä paniikinomaisia reaktioita. Jo silkka magian läsnäolo tässä tilanteessa herätteli epämukavia tunteita. Mutta ei tässä tilanteessa ollut mitään hätää, eihän? Ei Lorythas ollut... Delathos...

Se kosketus jonka Lorythas kävi suomaan kenraalin miehuudelle sai vanhemman haltian naurahtamaan jälleen hermostuneesti, samalla ääneen kuitenkin sekoittui sitä silkkaa himoa. Katse laski hetkeksi seurailemaan kuinka Lorythas oman kaapunsa yltä laski. Ei sitä kroppaa pahaksi voinut haukkua, se oli myönnettävä. Kuitenkin, kun Lorythas ylle kävi laskeutumaan kunnolla, Darius painautui vaistomaisesti paremmin vasten sohvatyynyjä aivan kuin pyrkien pakoon toiselta. Kasvoja sävytti kuitenkin jo kovin malttamaton ilme, Haukansilmän tarkkaillen Lorythasin kroppaa, kunnes katse kääntyi tuon kasvoihin puoliverisen avatessa suunsa. Kenraali tunsi kuumotuksen kasvoilla jälleen kohoavan Lorythaksen tullen likelle, haltian vain tuijottaen puoliverisen silmiin malttamattomanhimoitsevana.
"Hän... Mitä...?", Katse käännähti nopeasti Iriadorin puoleen Lorythasin mainitessa korkeahaltian pyynnöistä. Nopea virne käväisi niillä kasvoilla, sen muuttuen kuitenkin pian pieneksi ynähdykseksi Lorythasin kevyen näykkäyksen myötä. Värisevät hymähdykset lähtivät sävyttämään jokaista huokausta, sarvipäisen suodessa huomiota huulillaan yhä alemmas ja alemmas kenraalin keholla. Toinen käsistä kävi nousemaan varovaisesti koskemaan hopeakäärmeen valkeita hiuksia, silitellen tuon päänsyrjää, ennen kuin puoliverinen kävi suomaan sitä huomiota jo turhautumisen rajoilla odottaneelle varrelle.
Haltia päästi ilmoille pitkän, mielihyvästä värisevän henkäyksen katseen kohotessa hetkeksi kattoon. Lantio halusi väkisinkin lähteä työntymään paremmin ylös, kenraalin kuitenkin pyrkien pysymään mahdollisimman paikoillaan. Se hiuksia silitellyt käsi kävi sormenpäillään ottamaan kiinni Lorythasin hiuksien latvoista, raskaasti hengittävän kenraalin kääntäen samalla sen katseensa kääntäen Iriadoriin.

Henkeään yhä kiihkeämmin haukkova silmäpuoli ei ehättänyt edes sanoa mitään Iriadorille, kun tuo kävi hetken katsekontaktin jälkeen suutelemaan kumppaniaan. Darius vastasi siihen suudelmaan, yhtä intohimoisenpalavasti, mitä Iriador sitä oli käynyt tarjoamaan. Käsi Iriadorin puolella nousi silittelemään hetkeksi punatukkaisen niskaa suudelmien lomasta, ennen kuin kenraali häpeilemättä antoi sen kämmenensä liukua nuoremman kroppaa pitkin tuon miehuuden ylle, jota kankaiden läpi käytiin hieromaan kiusoittelevan kevyesti.



// :--------------------DDD Viddu jos ivy meidät kasaa ni se tekee meistä jonkun fuusion. Luo ultimate giggity machinen. THE MONSTER. HypätäääänNNNn. Kato seuraavan kerran ku tuut tänne ni pistetään mun patjat vasten makkarin seinää ja hypitään sitä vasten ni saa naapurit miettiä et mitä. MINÄHÄN EN KYTTÄÄ. Pidän vain äidillisesti silmällä valtakuntaani. Olen Shyva //

[Crimson]

Iriador otti kaiken irti mitä sai. Haluten vain pysyä Dariuksen lähellä, välillä vilkaista Hopeakäärmeen puoleen tuon tekemisiä ja myhäillä niille itsekseen. Kyllähän se omalla tavallaan katkeraksi jätti vain seurailla tuota vierestä, mutta samaan tapaan kyllä jaksoi nuorempaakin kiihottaa pysymään tilanteessa mukana. Hengitys puhalsi lämmintä ilmaa suudelmien lomasta Haukansilmän kasvoille, punan levitessä korvanpäihin saakka kun kenraalin käsi lähti seikkailemaan lähemmäs tulleen punatukkaisen miehuudelle niin mukavasti. Iriador hymisi itsekseen, ynähdellen niiden kosketuksien lomasta, kehonkin vääntyessä paremmin tarjoamaan itseään Dariukselle lähes alitajuisesti.

Alempana Lorythasin liskomainen kieli ulottui aivan eritavalla lipomaan vartta pitkin kuin tavallinen makuelin, siinä missä Puolikäärmeen pikimusta suu saattoi hyvällä tavalla erilaiselta ja hankaavalta, puoliverisen antaessa varmasti kaikkensa kun Dariuksen miehuuden kimpussa pysyi sen hetken. Varoen kuitenkin hampaillaan repimästä toista. Hyväillen pelkkää päätä, välistä napaten sen varren koko mitaltaan suuhunsa. Alemmas laskeutuneista käsistä toisen hipoen pitkin kenraalin jalkaa sisäpuolelta, toisen pysyessä siinä lähellä hipomassa suun lisäksi niitä kosketusherkempiä alueita, jotka sitä mielihyvää nostattivat.
Välistä se hiljalleen taas tavalliseksi rauhoittuva katse kohottautui ylemmäs, sarvipäisen vilkuillessa lähinnä haltian kasvojen suuntaan maireasti virnuillen. Kyllä Lorythas huomasi myös sen hiuksistaan pitelevän otteen, antaen Dariuksen kuitenkin pitää niistä varovaisesti kiinni. Ne silityksetkin olivat tuntuneet mukavilta, Vaernin omalla tavallaan jääden sitä lämmintä kosketusta kaipaamaan.

Pitkän nuolaisun myötä Hopeakäärme ryhtinsä kuitenkin nosti taas pystyyn, kiinnittäen vierestä myös Iriadorin huomion sivusilmällä itseensä, nuorimman huokaillen kuitenkin yhä Dariusta päin niin hekumallisesti. Toinen käsistä haki tukea divaanin korkeammalta laidalta, siinä missä toinen muutaman malttamattoman kerran omaa miehuutta pitkin lipui. Samaan aikaan sydän hakkasi niin vietävän lujaa rinnassa, voimakkaampien lyöntien tuntuessa värisyttävän sitä Lorythaksen ympärillä hohkaavaa sinistä leimua paikoitellen vahvemmaksi ja kirkkaammaksi.

Puolikäärmeen käsi laski hellästi silittelemään Dariuksen reittä. Sitä samaa reittä, johon Lorythas oli sillä ensimmäiselläkin kerralla vuorilla koskenut, kosketuksen hakien kuin luottamusta Haukansilmältä siinä missä katse pyrki takertumaan haukankatsetta tutkailemaan ja rauhoitellemaan. Kovin kevyenoloisesti se käsi nosti hieman Winderin lantiota ylemmäs lopulta, vasemman reiden käydessä tukemaan haltiaa siitä eteenpäin kun se käsi laski ottamaan vuorostaan Dariuksen vierestä tukea, puoliverisen taas kumartuessa paremmin tummatukkaisen yläpuolelle. Kaikessa rauhassa sitä kovaksi pakkautunutta miehuutta käytiin asettelemaan paikoilleen, Lorythasin pitämättä minkäänlaista turhaa kiirettä sen suhteen, että olisi koko mitan survaissut vain julmasti kerralla sisään. Jostain syystä Puolikäärme ei olettanut punatukkaisen sanojenkin perusteella Dariuksen olevan tässä asetelmassa kovinkaan usein, liekö koskaan, joten hopeaverinen halusi olla varovainen ja hellä. Pysähtyäkin jos Darius sellaisia eleitä hänelle antoi. Totutella ja hakea sen rennon asennoitumisen tähän molempien puolesta, antamalla mahdollisuuden perääntyä jos siltä tuntui, tai sanoa ääneen jos silmäpuoli jotain muuta halusi. Ei Lorythaksesta ollut pakottamaan ketään aktiin, varsinkaan väkisin. Varsinkaan tällaisessa tilanteessa…

Vaatien, vaikkakaan ei turhan nopeasti tai ronskisti se lantio lähti hakemaan tuntumaa kenraalia vasten painuen ja miehuuden upoten paremmin Dariuksen sisään, jokaisen pienenkin työnnön saaden kehon värisemään mielihyvästä ja Puolikäärmeen huokaisemaan puoliksi ääneen. Kirjava puna väritti kasvoja, Lorythasin pyrkien pitämään sen katseensa kuitenkin kaikesta huolimatta kiinni Haukansilmässä.


//Kahta kauheemmat versiot vaan meistä ja silleen :-------DDD Me hypätään niitä patjoja vasten niin päädytään lopulta sinne sun naapurin olkkariin silleen ”MORO, TULTIIN KÄYMÄÄN KEITTÄKEE KAHVEET”. Niin niin. Selityksen makua on nyt taas. MITÄS TEET KUN POISTAN NÄPPÄIMISTÖSTÄS F5 NAPIN!//

[Aksutar]

Syystä tai toisesta Lorythasin puuhat kävivät kiinnittämään kenraalin huomion turhankin vaativasti puoleensa, haltian kyllä tuntien sen huomattavasti erilaisen kielen mikä vartta hyväili. Darius ei voinut kuin hymistä hengityksensä lomasta, samalla kun jatkoi huomion suomista myös Iriadorille. Yhä se käsi hieroi kiusoittelevasti vähän väliä nuoremman vartta haltioiden jatkaessa suudelmia, Dariuksen vähän väliä virnuillen katsellessaan nuoremman punoittavia kasvoja. Hänen olisi tehnyt mieli pistää Iriador jälleen voihkimaan niin kovin ihanasti, nyt kun punapäistä näin likeltä, näissä tunnelmissa katseli, mutta juuri nyt kenraalista ei ollut ottamaan ohjia. Mutta jos se hänestä olisi kiinni, Iriador tulisi huutamaan nautinnosta tämän illan aikana.
Raskaampi huokaus karkasi ilmoille Lorythasin pitkän nuolaisun myötä suoristaessa ryhtinsä. Se Iriadoria tarkkaillut katse kääntyi jälleen sarvipäisen puoleen tarkkailemaan jokseenkin varautuneesti Lorythasia. Ne suudelman Iriadorille pysähtyivät hetkeksi, kenraalin vetäen raskaammin henkeä veripuolen käydessä koskemaan haltian reittä. Haukansilmä jännittyi jälleen silminnähtävästi, sen pienen äänen päässä käskien perääntymään tilanteesta. Eihän vielä ollut liian myöhäistä moiselle. Vielä voisi hyvin jättää leikin kesken ja tyytyä sivustakatsojaksi. Mutta ei Darius halunnut. Vaikka se ääni varoitteli kokemuksella ja ennakkoluulolla. Lorythas oli puolikäärme, mistä sitä tiesi jos se pedon veri kävisi kiehahtamaan yli ja taivas tiesi mitä silloin tapahtuisi. Eivät he tunteneet Lorythasia vielä niin hyvin, eivät he tietäneet mihin tuo oli kykenevä saatikka miten tuo tällaisissa tilanteissa toimi! Tosin.. Ei se tainnut selvitä muuta kuin kokeilemalla.

Se pieni paniikki pyrki taas pintaan, mutta ei koskaan noussut päälle. Lorythasin katseella taisi olla tekemistä sen kanssa, kenraalin käyden jälleen tuijottamaan sitä lumoavanrauhoittelevaa puoliverisen katsetta. Se rauhoitti, antoi jonkinlaista turvallisuudentuntua, siinä missä myös Iriadorin läsnäolo. Sarvipäisen käydessä vanhemman haltian lantiota nostamaan, ei Darius pistänyt vastaan, ennemminkin avusti tuota minkä nyt asennoltaan ja vähän väliä kivusta muistuttavalla kehollaan kykeni. Toinen käsi kävi nopeasti kohoamaan Lorythasin harteille sarvipäisen kumartuessa paremmin silmäpuolen ylle. Ote hartialla tuntui jokseenkin toppuuttelevalta, katseenkin kertoen haltian suorastaan toivovan, että puoliverinen älyäisi nätisti edetä. Minkäänlaisia kieltäviä eleitä ei kuitenkaan osoitettu, kyllä Haukansilmä yhä leikissä aikoi pysyä mukana. Kunhan Lorythas oli vain varovainen.
Hitaasti se käsi kuitenkin nousi Lorythasin kaulansyrjälle silittelemään, kenraalin pienesti nyökäten sarvipäiselle tuon aseteltua itsensä paikoilleen, katseen samalla kääntyen seuraamaan Lorythasin liikkeitä alhaalla.

Terävästi eliitti veti henkeä hopeakäärmeen viimein käydessä rauhallisenvarovaisesti työntymään sisään. Sen henkäyksen jälkeen Darius ei hetkeen päästänyt ääntäkään, hyvä jos edes hengitti, haltian selvästi jännittyen koko keholtaan. Ehkä se ei ollut paras idea, olisi pitänyt rentoutua, jottei sisään työntyvä varsi niin pahalta olisi tuntunut. Haltia koitti tietenkin myötäillä Lorythaksen liikkeitä lanteillaan, samalla kun toinen käsistä kävi yllättäen nappaamaan kiinni Iriadorin käsivarresta, puristaen ehkä turhankin lujaa alkuunsa.
Niskaansa taaksepäin taivuttaen eliitti päästi viimein itsestään äänen, pitkän, naurahtelevanhymähtelevän parahduksen jota seurasi voimakas huokaus, joka muuttui pikkuhiljaa nopeaksi huohotukseksi.
"En ole--", Darius parahti naurahdellen hengityksensä lomasta laskien kattoon hetkeksi lipuneen katseensa takaisin Lorythaksen puoleen, kykenemättä jatkamaan sanojaan sen enempää, lähinnä siksi että mitään jatkettavaa ei ollut. Oli hän ennenkin ollut ottavana osapuolena, kyse ei siis ollut siitä.
"Mene loppuun asti!".



// :-----DDD NIII. Sit Ivy vielä liimais ittensä meihin ja oltain semmonen triomonsteri että huh. Ei mitään kahveja naapurissa vaan suoraa kysytään onko viinaa. SELITYKSEN MAKUA. ET VIE MUN ÄFFÄ VITOSTA MÄ TARVIIN SITÄ //

[Crimson]

Puoliverinen kyllä huomasin Dariuksen jännittyvän paikoilleen siksi pieneksi hetkeksi, mutta ei se sitä kevyttä lantion keinumista mitenkään seisauttanut. Lorythasin kasvoille pyrki vain se isällisenrauhallinen hymy, Puolikäärmeen katsellessa kovinkin kiehtoutuneena Winderin reaktiota. Ei sarvipäinen halunnut lopettaa. Ja koska tummatukkainen ei mitään erikseen sanonut tai ylipäätään indikoinut että olisi halunnut jättää tämän tähän, joten ei Lorythas myöskään nähnyt syytä seisahtua aloilleen, ottaessaan jo valmiiksi varovaisesti itseään pienemmän kanssa.
Iriador vieressä henkäisi huomattavan voimakkaasti seuratessaan vanhempiaan sivusta, toisen kätensä ollen noussut suunsa tielle, nuoremman ollen vähällä purra omia sormiaan. Totta kai moisen seuraaminen vierestä villitsi omalla tavallaan ajatuksia, saaden kyllä punapäisen katselemaankin kovinkin vaatien ja innostuksestaan hiljaa hymisten, välistä raskaammin huokaisten kaksikkoa vierestä. Se Dariuksen yllättävän tiukka ote käsivarresta sai Iriadorin niistä ajatuksista kuitenkin herpaantumaan hetkeksi, punapäisen katsahtaessa kumppaninsa puoleen kysyvänä.

Lorythas nojautui lähemmäs Winderiä niiden sanojen myötä, laskematta haastavaa, vaikkakin rauhallista katsettaan yhäkään Haukansilmän kasvoilta alas. Sarvipäisen kasvot pysähtyivät kovin liki haltian kasvoja, Dariuksen varmasti tuntiessa ne lämpimät kiihkon ja himon täyttämät henkäykset kasvoillaan. Viimeiselle pyynnölle Vaern kuitenkin kävi matalalta rauhallisesti naurahtelemaan, katseensa laskien häpeilemättä tutkimaan näin likeltä silmäpuolen kehoa.
”Jos niin… haluat”, Hopeakäärme sai henkäistyä ääneen, hillitysti, kokeillen painuen syvemmälle Winderin tiukkuuteen. Kädet hakivat vuorostaan ylempää divaanilta tukea, Loryn huokaistessa puoliksi naurahdellen lantionsa työstäessä niitä pehmeänkeinuvia liikkeitä toista vasten, katseen kuroessa uudelleen kiinni haukankatsetta, mutta se siirtyi kuitenkin lähemmäs kurovaan punapäiseen.

Vaikka Darius toisessa kädessä kiinni roikkuikin, saattoi Iriador silti vuorostaan Lorythasin kasvojen puoleen nojautua. Hetkeksi tyytyen vain virnuilemaan punastellen itsekseen kun kyläpäällikkö hänet huomasi, mutta se nuoremman vapaa käsi siirtyi vetämään kevyin ottein Hopeakäärmeen komeita kasvoja lähemmäs. Eihän Puolikäärme sille kyennyt kuin ovelasti naureskelemaan, katseellaan seuraillen miten nuorukainen siihen aivan likelle työntyen häntä härnäsi vietellen katseellaan sen pienen hetken.
Määrätietoisesti Iriador kuitenkin huomiota kävi pyytämään huulillaan kiusoitellen vuorostaan puoliveriseltä, saaden mitä halusi, aivan siinä Dariuksen katseen alla mitään häpeilemättä niin kovin tyytyväisenä jo pelkästään näkemästään.


//:-----DDDD Oh god siitä tulis jotain semmosta et huh. HUHUH. Oltais sit niin sinisiä rasistiloliraptoreita. VISKILLÄ TERÄSTETTYÄ KAHVIA KATO. PÄRISTÄÄN YLI ÄYRÄIDEN SAMANTIEN. Ja minähän vien. Sinä en minua kiellä. Opetan sinulle uusia kikkoja sen jälkeen kato//

[Aksutar]

Lorythas eteni hitaasti, varovaisesti, selvästi sitä tuntumaa hakien. Ja ennen kaikkea tuo tuntui koko ajan tarkkailevan kenraalin eleitä ja liikkeitä, kyllä Darius pisti sen merkille, eikä voinut kuin olla kiitollinen siitä huomioinnista. Alkoi tuntua hyvältä, paremmalta, jahka siitä jännittyneestä olotilasta pääsi pikkuhiljaa luopumaan haltian rentoutuen ja lähtien mukailemaan Lorythasin liikkeitä, puoliverisen painuessa sisään. Ehkä se Lorythaksen katsekin oli osasyy rentoutumiseen, omalla lumoavalla tavallaan. Darius tuijottikin yllättävän intensiivisesti Lorythasta välillä henkeään pidätellen, toisen työntyessä peremmälle, kuitenkin pikkuhiljaa se virne kävi palaamaan kenraalin kasvoille. Lämpöä hohkaavan puoliverisen nojautuessa lähemmäksi kenraalia, lähti se Lorythaksen hartialla levännyt käsi pienesti jälleen silittelemään sarvipäisen kaulan syrjää. Ote kävi vähän väliä muuttumaan silittelystä pieneksi puristukseksi, jos sarvipäisen työntyminen tuntui hetken epämukavalta, mutta sen pahemmin Darius ei pistänyt vastaan veripuolen lähtiessä lannettaan pehmeänkeinuvasti vasten tiukkuutta työntämään uudestaan ja uudestaan.

Ote Iriadorista kävi myös heltymään kunnolla viimein, kun Iriador lähemmäksi nojautui. Vasta siinä vaiheessa Darius kävi uudemman kerran vilkaisemaan punapäisen puoleen, joka nyt Lorythakselta kävi jälleen huomiota vaatimaan. Raskaiden huokauksiensa seasta Darius kävi naurahtamaan pienesti, ehkä turhankin himoitsevasti tuijottaen kaksikkoa siinä silmiensä edessä.
Iriadorin käsivarresta kiinnipitänyt käsi kävi uudemman kerran lipumaan hitaasti, kiusoittelevasti nuoremman kehoa pitkin tuon miehuuden ylle, kankaiden päällä jälleen suoden pehmeän vaativasti huomiota punapäisen varrelle. Välillä jopa ronskimmin, kenraalin selvästi hakien suurempaa reaktiota korkeahaltiasta. Vähän väliä huokauksien lomasta Darius kuitenkin ynähti astetta epämukavammin, kehon käydessä muistuttamaan kipeistä lihaksista ja mustelmista, jotka kroppaa verhosivat. Faunin polkemaksi joutunut käsivarsi lähinnä kivustaan muistutti aika ajoin, kenraalin kuitenkin pyrkien sivuuttamaan ne vihlovat kivut nyt. Ei hän nyt voinut jättää leikkiä kesken.



// SEMMOSTA ETTÄ HUHHUHUHUHUHUH. SININEN RASISTILOLIRAPTORI. KYLLÄ. Ai perse ku join viskini eilen loppuun, nyt ois voinu kahviin pistään. Silleen fiksusti kahdelta päivällä kahviviskiä :---D MUTTA KUN MUN ÄFFÄ VIIIIS EI SAAAAA. Uusia kikkoja en halua oppia, oon vanha koira joka ei opi uutta. T: Dari //

[Crimson]

Sarvipäinen kykeni yhtä aikaa keskittymään lantiollaan Dariuksta vasten puskemiseen, sekä suudelmaansa nuoremman kanssa. Iriadorin huulet olivat niin pehmeät, eikä Lorythas tehnyt elettäkään hätyytelläkseen pienempiä käsiä kimpustaan pois, kun korkeahaltia niitä nosti vasten vanhempansa käsivartta ja rintaa. Selvästi nuorin aluksi vain kokeili mihin kätensä saattoi laskea niin, ettei se polttanut, merkiten hyvin että oli kyllä huomannut kuinka Vaernin rinta sillä hetkellä siitä sinisestä tulesta kiehui, hohtaen valoa ja lämpöä lähelleen välistä turhankin paljon. Ne Dariuksen kosketukset saivat korkeahaltian myös ynähtelemään suudelman lomasta välillä äänekkäämmin. Ja aina kun kosketus ronskimpien otteiden jälkeen aina vain paremmalta tuntui, kulki Iriadorin keho alitajuisesti niitä kosketuksia myötäillen, kuin vaatien vain lisää sitä huomiota, joka niin kovin hekumalliselta tuntui.
Toinen Loryn käsistä, se Iriadorin leukaa hyväillyt, laski nuoremman kroppaa myöten nykimään tuon paidanhelmaa ylemmäs ja livahtaen sen alle. Kovasti punatukkainen siitä kädestä yritti ottaa kiinni yhä Dariuksen osoittamaan huomioon kuitenkin paremmin keskittyen, päänsäkin laskien lopulta vain nojaamaan vasten Puolikäärmeen hartiaa ja huokaillen äänekkäämmin sitä vasten. Avittaen mukavasti sarvipäistä sen löysän paidan kanssa, ujuttaen kätensä sen hihoista ulos ja lopulta nakaten vaatekappaleen jonnekin lattialle muiden rättien sekaan.

Iriadorin omat kädet siirtyivät puuhastelemaan housujensa jo ajat sitten osin mukavuussyistä avatulle vyölle. Nuorempi kävi ujuttamaan sitä nahkaista remmiä löysemmälle, housujaan itse alas sen hitusen ehtien työntää, ennen kuin Lorythasin suurempi käsi nuoremman kyljelle laski. Tottakai punapäinen sitä hieman säpsähti, mutta ovelasti hymyillen kuitenkin itsensä tyrkylle asettamista jatkoi kaikessa rauhassa. Seuraillen samalla miten Hopeakäärme välistä lujemmin itseään painoi Haukansilmää vasten, tai varrellaan lähes ulos työntyi, mutta puski sitten aina varoen takaisin, saaden Lorythasin huokaisemaan aina äänekkäämmin tai hymisemään mielihyväntunteesta.

Punatukkaisen purressa alahuultaan harkitsevasti, kävi veripuoli viimein hellästi niitä nuorimman housuja laskemaan alemmas, Iriadorin sitä omalla tavallaan avittaen kammetessaan Lorythasista tukea ottaen jaloilleen.
Kovin viehkeästi punapäinen ne housunsakin jätti viimein lattialle yhteen myttyyn potkien, nojautuen myhäillen alastoman kehonsa kanssa Puolikäärmeen kosketuksesta lähemmäs ryhtinsä takaisin ylös suoristavaa kyläpäällikköä. Hetkeksi Lorythas hidasti ja lähes pysähtyi Dariuksen suhteen, vain katsellen punapäistä joka itsensä kepeästi nosti nyt kenraalin lantion ylle, selin Hopeakäärmeeseen. Itseään niin viehkeästi siinä keinutellen ja hangaten tummatukkaisen miehuutta vasten, antaen Lorythasin tukea itseään pystyssä, lohikäärmeratsastajan käsien silitellessä kevyesti Iriadorin kylkiä.
”Tahtoisin”, Iriador henkäisi, nojautuen lähemmäs Winderiä, aivan kasvotusten kenraalin kanssa, ”Ehkä vähän”. Nuoremman nopeanpuoleinen hengitys puhalsi Dariuksen kasvojen syrjää vasten, tuon huokaillessa puoliksi ääneen samalla kovin malttamattomana. Iriador halusi vain hetki hetkeltä enemmän tätä tiedostaessaan ohessa sen, kuinka Lorythas työntöjään aivan selän takana jatkoi kenraalin tiukkuutta vasten.
”En ehkä niin vähääkään päästä mukaan”, punatukkainen virnuili menemään.


//HUUUUUHHUH. TARVITAAN LISÄÄ LOLIRAPTOREITA, MILLON PELATAAN IVYN KANSSA PRIMAL CARNAGEE?!?!?!?! Senkin viskikurppa. Mutta minkäs teet, kun viski on hyvää. Nyt tekee mieli viskiä sit. Kahviviskillä pärisemään nakkilan torille :-------DDD Jonnet ei ymmärrä. Nyt tyst. Lory pistää Darin tekemään semmosia temppuja että huh. Näetkö nyt tämänkin. Katso nyt mitä ne tekee, mitään en kuitenkaan kadu omalta osaltani. HÖHÖ 8))) Ota hirveetä soolokakee näin kello kolmen kunniaks//

[Aksutar]

Pikkuhiljaa siinä kaiken ohessa kävi myös Iriadorilta vähenemään viimein vaatteet, mikä sai vähän väliä punapäistä vilkuilevan Haukansilmän virnuilemaan pienesti hymähdyksien lomasta. Häpeilemättä kenraali kumppaniaan tutkikin, katsoen kuitenkin parhaaksi olla osallistumatta tuohon vaatteiden vähennys operaatioon, kerta puoliverinen nuorempaa jo auttoi eteenpäin siinä projektissa.
Ote Lorythaksesta kävi hellittämään tuon käydessä suoristamaan selkäänsä, samalla kun Iriador kävi liittymään kunnolla itse aktiin. Lorythasin lähes pysähtyessä kävi Darius jännittymään uudemman kerran, siinä missä Iriador kävi hänen ylleen istahtamaan. Mielihyvän täyttämä, värähtelevä parahdus pääsi ilmoille korkeahaltian niin viehkeästi itseään keinuttaessa vasten Haukansilmän miehuutta. Darius sai pidätellä itseään, sen mielihyvän huipun käydessä vähän väliä lähestymään turhankin nopeatempoisesti. Pienesti lantio koitti työntyä paremmin vasten Iriadoria, kuitenkin päätyen ennemmin mukailemaan vielä ennemmin Lorythasin liikkeitä, puoliverisen jatkaessa työntöjään.

Kenraalin kädet kävivät laskeutumaan Iriadorin reisille hieromaan pienesti, siinä missä Iriador kävi laskeutumaan paremmin kasvotusten kumppaninsa kanssa, niin malttamattomana ilmoittaen haluavansa päästä mukaan tähän hauskanpitoon. Darius virnisti, toisen käden käydessä nousemaan vanhemman haltian kasvojen puoleen.
"Oletpa sinä tuttuun tapaasi malttamaton", Henkäysten lomasta eliitti kävi sylkäisemään nopeasti sormilleen, ennen kuin käsi laskeutui takaisin alas hieraisemaan omaa vartta. Ilkeän kiusallisesti kenraali kävi kohottamaan miehuutensa paremmin Iriadoria vasten, muutaman kerran tahallaan liu'uttaen korkeahaltian tiukkuuden yli, edes yrittämättä työntyä sisään. Darius virnuili, kohottaen samalla toista kulmaansa, ennen kuin viimein kävi asettamaan vartensa paremmin sitä Iriadorin pyhintä vasten.

Hitaasti kenraali kävi painautumaan sisään kumppaniinsa varovaisen hellästi, silti vaativasti, samalla yhä myötäillen Lorythaksen liikkeitä, toivoen että sekä puoliverinen, että korkeahaltia osaisivat lähteä itse myös mukailemaan tätä uutta liikettä aktissa. Toinen käsistä kävi tarraamaan kiinni Iriadorin niskasta, päästämättä nuorempaa kohottautumaan kauemmas itsestään. Huulet painautuivat vasten Iriadorin huulia jälleen vaatien vastakaikua nuoremmalta, niskalla lepäävän käden käyden ottamaan parempaa otetta Iriadorin niskavilloista. Punapään reidellä levännyt käsi kävi lipumaan nuoremman varrelle, alkaen suomaan rauhallisen hierovaa huomiota, edestakaisen liikkeen mukaillen kenraalin työntöjä.
Jokaisen loppuun asti pyrkineen työnnön myötä kävi se itsensä pidättely vaikeammaksi ja vaikeammaksi, sen mielihyvän huipun yhä pyrkien pintaan. Vielä ei ollut aika, kenraalin vähän väliä pysähtyen hetkeksi liikkeissään.

Kenraali vetäytyi hetkeksi suudelmasta irti, vilkaisten Lorythasin puoleen Iriadorin ohitse.
"Työnny hänen sisäänsä kanssani...", Tällä kertaa telepaattinen viesti kävi kaikumaan Lorythasin päähän, haltian virnistäen pienesti henkäystensä lomasta.
Käsi Iriadorin niskalla kävi painamaan nuoremman yläkroppaa paremmin vasten kenraalia, Dariuksen kääntyen hymisemään Iriadorin korvaan, päästämättä nuorempaa vieläkään suoristautumaan yllään, täten antaen Lorythakselle paremman mahdollisuuden toteuttaa kenraalin äskeinen pyyntö.
"Mahdatko kestää meitä molempia...", Darius kysyi nyt ääneen matalasti myhisten Iriadorilta, katsoen samalla yhä Lorythasin puoleen, "Jos opettaisimme hänelle sen jakamisen ilon...".



// LISÄÄ RÄPTÖREITÄ! EN MÄ TIIÄ, HETI KOHTA?! Olen aito viskikurppa. Aina tekee mieli. NAKKILAN TORILLE PÄRISEEN JOO. No näemmä se Dari jotain uusia temppuja oppii :----D Vähäsen. Pikkasen. HÖHÖ. Mitään ei kaduta. Ota hirvee asd kake näin kello kolmen kunniaks. No oke kello tulee puoli neljä mut melkein //

[Crimson]

Hyvin tyytyväisenä ja tahtovana Iriador itseään tyrkylle tarjosi, huultaan livuttaen hampaidensa välistä samalla hymyillen tuntiessaan Dariuksen miehuuden lipuvan takana. Punapäinen olisi vain halunnut suoraa mukaan aktiin, mutta kävi tämä tällainenkin. Lisäämään himoja ja haluja. Tahtomaan niin kovasti toisen tunkevan sisälleen ja nauttivan siitä mitä nuorempi kykeni antamaan ilman että sitä tarvitsi mitenkään väkisin käydä vaatimaan.
Punatukkainen virnuili kumppanilleen takaisin, lantiollaan myötäillen sitä mitä Darius tahtoi.
”Kuten aina”, Iriador myhäili, myhäilyynsä sekoittuen osin sitä tavallista tuskaa, kun kenraali sisään kävi työntymään viimein. Ne hetkeksi alas painuneet kulmat kuitenkin korjasi altaan kevyt naurahdus, Iriadorin kyetessä heti heittäytymään hetkeen mukaan, kuin olisi siinä kenties pidempäänkin jo ollut.

Varovaisesti korkeahaltia haki tuntumaa tilanteeseen syvästi huokaillen, luottaen siihen että jos yltä meinasi yllättäen keikata, nappaisi Lorythas hänestä kiinni. Puolikäärme kykenikin viimein vaativilta työnnöiltään lähinnä rauhoittumaan niin, että Winder määräsi liikeradan ja tahdin, jossa puoliverinen halusi pysyä mukana. Ei hänellä ollut tarvetta sekoittaa kahden haltian tahtia ja tarpeita, nyt kun Iriadorkin oli halunnut aktiin liittyä mukaan. Kyläpäällikön käsistä toinen siveli hellästi Dariuksen koipea, toinen nuorimman alaselkää kutitellen, joka sai Iriadorin kaartamaan selkäänsä paikoitellen hieman niistä mukavista aalloista jotka kosketuksien myötä läpi kehon virtasivat.
Punatukkainen kumartuikin alemmas, vastaamaan siihen suudelmaan jota Haukansilmä häneltä pyysi, antaen tuon pidellä samalla niskastaan kiinni. Ei Iriadorilla ollut tarvetta nousta siitä ylös. Näin oli hyvä. Huokailla välistä äänekkäämmin vasten Dariusta ja yrittää myötäillä vanhempien liikeratoja parhaansa mukaan, ja samalla antaa Lorythasin työstää itseään taempana Winderiä vasten.
Puolikäärmeet katse oli lähinnä naulittu nuorimman selkään nyt, kun se siinä tiellä oli, peittämässä Haukansilmää osittain. Mutta omalla tavallaan myös se virheetön iho puoliveristä kiehtoi, saaden tuon sivelemään sormillaan hellästi nahkaa allaan, välistä kynsien vetäessä vaivattomia naarmunkaltaisia tummempaan nahkaan, saaden Iriadorin hymisemään itsekseen.

Dariuksen telepaattinen viesti sai Lorythasin kallistamaan päätään ja virnistämään ohimennen haltialle, tuon kuitenkin vielä jatkaessa himonsa tyydyttämistä Dariuksen kanssa, vaikka ne työnnöt ottivatkin hidastuakseen hiljalleen.
Varsinaisesti vasta Haukansilmän ääneen todetun kommentin myötä Iriadorkin osasi huumaltaan kiinnittää paremmin huomiota Dariukseen – tai no, tilanteeseen noin kaikkien osalta ylipäätään. Se puoliksi umpeen sulkeutunut katse nousi alempaa tutkailemaan silmäpuolen katsetta jopa asteen verran kysyvänä – punapään kääntäessä päätänsä olkansa yli katsomaan, terävästi henkäisten kun Lorythasin suurempi käsi laskeutui vasemmalle puolelle lanteitaan. Iriador hymyili hieman kiusaantuneena Haukansilmälle, vaikkei tätä yllättävää ideaa laittanutkaan pahitteekseen. Kokemushan sekin oli muihin nähden, ja tuskin Darius antoi tilanteen edetä pidemmälle jos näki itse Iriadoriin sattuvan liikaa…
Varovasti nyt Winderin lisäksi se toinen kovaksi pakkautunut varsi lipui korkeahaltian takamuksen rajoilla, saaden Iriador henkäilemään voimakkaammin, vaikka muuten niin rauhalliselta vaikutti. Ne henkäykset vaihtuivat kuitenkin äänekkäämmäksi vaikeroinniksi, Lorythasin ujuttaessa omaansa paremmin vasten korkeahaltiaa, jonka pää painui sillä samalla hetkellä paremmin vasten Dariusta.
“Ei kai… se selviä kuin”, Iriador naureskeli sydämen jyskyttäessä rinnassa, yrittäen mukailla ja hakea itselleen sopivaa ja helpointa kulmaa kahteen vanhempaan nähden, “… kokeilemalla”.

Kaikinpuolin Iriador vaikutti olevan sujut tilanteen kanssa, vaikka hieman toki sitä aristelikin, kun kaksi isompaa sillä tavoin kävivät päälle ja huomiota hakemaan. Lorythas ei tahtonut omalta osaltaan ketään satuttaa, ja oli valmis kyllä perääntymäänkin jos punatukkainen niin vain tahtoisi – sen sijaan että nyt nätisti yritti myötäillä takana lähinnä vain kahden haltian liikkeitä, myhäillen ja hymisten niin tyytyväisenä kuin vain saattoi. Ohimennen kyläpäällikön käsi kurotti poimimaan pieniä suiroja Iriadorin hiuksista, niitä nätisti sivellen, tai sitten suuremman käsi vain lipui nojailemaan ja hyväilemään paremmin punakutrista. Vaikka välillä se hyväily otti yltyäkseen ennemmin varovaiseksi kynsimiseksi, ja siitä aina raapimiseksi, saaden Iriadorin päästämään sitä äänekkäämpiä huokauksia, mitä enemmän Lorythasin kynnet tuntuivat lihaan pureutuvan. Minkäänlaista pelkoa kyläpäällikön ronskimmat kosketukset eivät kuitenkaan aiheuttaneet, Iriadorin kyetessä humalaltaan joka tapauksessa kuitenkin luottamaan siihen, ettei Lorythas heiltä henkeä ottaisi tai vakavasti vahingoittaisi.


//RAPTURS!!! Nyt tahdon taas primal carnagea. Niin niin, aidot viskikurpat ois niinku Consta. Ja Noel. PÄRINÄT KÄYNTIIN TAAS! Kello kolme on paras aika, mutta katsos iskenkin nyt yhdeltätoista, kun tässä selkäsi takana piereskelen ja tää mac tähän kivasti taas syliin eksyi <://

[Aksutar]

Lorythas saatikka Iriador eivät käyneet pistämään vastaan Kenraalin spontaanille ehdotukselle, Dariuksen käyden vain pienesti virnuilemaan puoliverisen hiljaiselle suostumukselle. Pieni, tyytyväinen hymähdys lipui huulien välistä Lorythasin hidastaessa työntöjään, ennen kuin kävi kenraalin sisältä poistumaan. Kultainen katse tarkkaili kuitenkin Iriadorin kasvoja, Dariuksen pistäen merkille kyllä sen pienen kiusaantuneisuuden korkeahaltian hymyssä. Silmäpuoli todellakin toivoi Iriadorin sanovan ääneen, mikäli ei halunnut tähän edetä. Ei kenraali halunnut pakottaa kumppaniaan mihinkään, joskin, Iriador se tämän leikin oli aloittanut. Silti, mikäli Iriador halusi perääntyä, oli Darius valmis sen mahdollisuuden nuorimmalle myös suomaan. Ja niin olisi parempi myös Lorythasin.
Kenraalin työnnöt kävivät hidastumaan hetkellisesti Lorythasin käydessä työntymään varovaisesti tuntumaa hakien korkeahaltian sisään. Darius koitti omalta osaltaan helpottaa sitä toimenpidettä, myötäillen sekä Lorythasin että Iriadorin liikkeitä, samalla kun se korkeahaltian niskalla levännyt käsi kävi pienesti silittelemään nuorimman niskaa.

"Sano jos haluat lopettaa", Darius henkäisi nopeasti punapäisen korvaan raskaan huokailun ohesta työntöjen mukaillen täysin kahden muun liikkeitä. Kenraalilta alkoi pikkuhiljaa loppumaan se puhti, jota alkoholi oli alunperin lisännyt alkuillasta. Nyt kuitenkin hetkellisen riehumisen myötä alkoi tulla vastaan ne päivän aikana koetut ponnistukset ja energiankulutukset, puhumattakaan alati kivusta huutavasta kehosta. Kipu kuitenkin jäi toissijaiseksi hyvänolontunteen ja alkoholin aiheuttaman turtumuksen alle. Aamulla saattaisi olla toinen ääni kellossa.
Alati laiskistuneet työnnöt kenraalin osalta kävivät kuitenkin voimistumaan, Dariuksen työntäen itseään kerran jos toisenkin voimakkaammin vasten Iriadoria, ennen kuin se tovin pidätelty mielihyvänhuippu kävi purkautumaan. Silmäpuolinen parahti pienesti hymisten, painaen kasvojaan paremmin vasten korkeahaltiaa muutaman syvän henkäyksen myötä. Käsi Iriadorin varrella kuitenkin jatkoi työstöä, kenraalin suoden kumppanilleen miellyttävän voimakkaita, hitaan pitkiä ja nopean lyhyitä liikkeitä, Dariuksen haluten suoda punapäiselle sen mielihyvän, jonka tuo ansaitsi.

Samalla kenraali kävi varovaisesti vetäytymään itse pois Iriadorin sisältä, antaen Lorythasin jatkaa kunnes oman huippunsa saavuttaisi. Puoliummistettu katse tarkkailikin Lorythasia jälleen ohitse Iriadorin, kenraalin kuunnellen ja seuraillen kumppaninsa reaktioita. Ei hän voinut kieltää etteikö seuraava kierros olisi houkutellut, mutta Darius pystyi kyllä humalaiselta mieleltään tiedostamaan, ettei hänestä ollut jatkamaan yhden erän jälkeen pidemmälle. Ei tällä kertaa, ei tässä kunnossa.
Haukansilmä kävi kuitenkin kääntämään Iriadorin kasvoja paremmin itseään kohden, kenraalin huulten käydessä hakemaan varovaisen laiskasti, lupaa pyytävästi vastakaikua nuoremman huulilta.


// RÄPTÖRS pidetään kunnon räptör ilta tässä joku päivä. AITOJA VISKIKURPPIAAAA Huomenna viskiä kaupasta. Sitten euroviisuja kyylään. SINNE SYLIIN SE MAC YLLÄTTÄEN EKSY NIIIN <33 no mut kato tästä se alkaa, kyllä se kello kolme yöllä sieltä tulee vielä //

[Crimson]

Iriador saattoi vapaammin irvistää Dariuksen tummia hiuksia vasten, välistä alitajuisesti jopa kauemmas yrittäen kun Lorythas oli leikkiin mukaan ryhtynyt. Mutta sarvipäinen kävi hellästi vetämään punatukkaista aina lähemmäs itseään, jos Iriador turhan kauas yritti lantiotaan nojata, ja oli sitä jatkamassa niin kauan kuin korkeahaltia siihen vain antoi luvan. Samalla se toinen käsi hiveli välistä varoen sitä tummempaa kylkeä, selän laidalle välillä eksyen, johon myös ne terävät kynnet vetelivät naarmuja, joista kyllä jäisi jäljet myös myöhempään nähden. Se raavinta sai välillä Iriadorista kovempia ääniä esille, jotka muistuttivat lähinnä hankalia, vaimeita huutoja, kipua merkiten, mutta ne vaihtuivat aina miellyttäväksi myhinäksi ja naureskeluksi, punatukkaisen antaen Lorythasille vain luvan jatkaa. Siitä huolimatta, että tiedosti että selkänahkansa taisi olla ottanut jo rajumpia jälkiä itseensä, jotka mahdollisesti myös verta tihkuivat parhaimmassa tapauksessa. Puolikäärme osasi kuitenkin katsoa, ettei koko nuoremman selkä turmeltunut olisi sen käsittelyn jäljiltä ja mikä parasta, ei Iriador itse tuntunut haluavan siitä käsittelystä vetäytyä omastakaan tahdostaan kauemmas.

Hopeakäärme jatkoi niitä työntöjään kenties vaativimpana nyt nuorinta vasten, pistäen kyllä merkille Haukansilmän uupumisen. Iriador pyrki vain päällään ja ylävartalollaan nojailemaan vasten kenraalia, ynähdellen niiden työntöjen myötä, lopulta huokaisten syvempään ja kiertäen kehoaan tuntiessaan toisen purkavan huippunsa. Ja se toinen taisi olla Darius, äänistä, siitä hyminästä päätellen, punatukkaisen painaen hymyillen kasvojaan paremmin tuota vasten, vaikka omat ynähtelynsä jatkuivatkin Haukansilmän suodessa niin mukavasti huomiotaan kädellään yhä punatukkaisen varrelle.
Iriadorin ollessa niin kumartunut ja hieman vinossa Dariusta vasten, saattoi puolikäärme silmäillä tasaisesti hengähdellen itse vielä jatkaessaan Haukansilmää, joka haukankatseensa häneen nosti nyt. Puolikäärmeen katse oli tyypilliseen tapaansa lempeä, vaikka Lorythas yhä janosikin helpotusta myös omiin haluihinsa, samalla potien jonkinlaista syyllisyyttä jo siitä miltä Iriadorin selkä näytti. Mutta hän kyllä katsoisi sen kuntoon, ennen kuin nuorempi saisi nukahtaa sijoilleen, ettei tuon huomenna tarvinnut valitella siitä kuinka selkäpuolta polttelisi. Nipistelisi varmasti jotain muutakin aktin jäljiltä, mutta sillepä kumpikaan vanhemmista ei tainnut oikein mitään tehdä…

Iriadorin puoliumpinainen katse painui kokonaan kiinni, punatukan antaessa Winderin ohjailla kasvojaan ja suudella huuliaan. Nuorin yritti kovasti siihen suudelmaan vastailla, välillä jo omasta uupumuksestaan ja hiljalleen taas yltyvistä kivuista kulmiaan laskien, lopulta huokaisten lujemmin ja pakottaen päänsä puolittain laskemaan Haukansilmän rintaa vasten. Ja muutaman naurahtelevan äänen jälkeen purki oman kasautuneen himonsa toisen kättä vasten, toisella kädellään ylemmäs tummien hiusten sekaan eksyneellä kädellään kenraalin lettiä otteessaan pienesti puristaen.
Punapää ei tehnyt elettäkään noustakseen siitä sijoiltaan, antaen Lorythasin rauhassa myös hakea oman huippunsa ja sen myötä sarvipäisen valua hetkeksi käsiensä varaan nojaamaan haltioiden ylle. Puolikäärme painoi sarvien koristamaa päätänsä hellästi Iriadorin selkää vasten, ryhtinsä kuitenkin suoristaen ja toisella kädellään tekemiään naarmuja hellien. Pyyhkien niistä muutamasta ulos tihkunutta elämäneliksiiriä ja sen huuliltaan alas pyyhkäisten, haluamatta tahria tuoreella verellä paikkoja sen kummemmin. Lorythasin katse oli kuitenkin pahoitteleva, vaikkei Iriador sitä nähnytkään näin selin toiseen ollessa, mutta korkeahaltia kykeni kuitenkin aistimaan sen omalla tavallaan.
“Ei se haittaa”, Iriador henkäisikin hymyillen – lähinnä Lorythasille, joka haltian takana hiljaa hymisi -, päätänsä kääntäen niin että kykeni paremmin näkemään taas Dariuksen kasvot.
“Jos niin väität, tarkoitukseni ei… ollut kuitenkaan satuttaa – katsotaan ne kuntoon ennen kuin nukahdat”, Lorythas huokaisi hymyillen, samalla kun vetäytyi nyt viimein Iriadorista kauemmas, divaanin toiseen päähän itseään nojaillen mukavasti. Pää laski vasten korkeita tyynyjä, puoliverisen koittaessa rauhoitella itseään ja kuroa itselleen juotavaksi ensimmäistä käteen sopivaa pulloa läheiseltä pöydältä kurkunpieliä kostuttamaan tältä erää. Hopeakäärme ei todellakaan tuntenut vielä olevansa kyllin juovuksissa, joten ei Lorythas osannut yhtä huikkaa lisää pahakseenkaan pistää tämän kaiken jäljiltä, nyt kun oli niin rentoutuneen mukava olokin, syystä jos toisesta...


//Jooooooo!!! Tarttetaan dinoi. BIG OOOOOOOOOOLD DINOSAUR D--- eikun. Viskimestarit Aksu ja Crim. Huomenna isketään ja ihmetellään niitä viisuja, itketään huonojen balladien puolesta. MAC ON VÄHÄN TÄMMÖNEN <3 Kyllä me vielä sinne asti päästään. Tätä tahtia. :----DDD//