
Jumal Velho
Viestit: 4196
Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10
Paikkakunta: Void
Käärmeenpesä
Iriador, Delathos
Briar oli jäänyt jo ajat sitten taakse, aavojen hankien ollen lähinnä se ainoa maisema joka matkalaisten silmiä hiveli sinä talvisena päivänä, kun Iriador ja Darius olivat lähteneet taittamaan ratsain matkaansa takaisin kohti kaupunkia. Päivä oli selkeä ja kylmä, tuulen tuivertaen tapansa mukaisesti aroilla ja puhaltaen kevyimmän pakkaslumen liihottamaan villeinä pilvinä ratsukkoja vasten, kevyiden hiutaleiden pinoutuen pitkin viittojen laskoksia kankaita valkeiksi pakkasen kera värjäten. Sentään kotimatka tuntui aina niin kovin nopealta, vaikka haikeus ja tarve vain kääntyä ympäri sitä usein sävyttikin. Tällä kertaa sitä kuitenkin sävytti myös omanlaisensa kiire, sillä eliittikenraalin alaisensa kera olisi pitänyt olla jo valmistautumassa huomista juhlaa varten, jonne Sininen kuiskauskin oli kutsuttu. Juhlat, jotka pidettiin hovissa, ja jonne palaaminen tosin aina oli yhtä inhottavaa jos Iriadorilta kysyttiin…
Iriador oli omasta puolestaan innoissaan myös tulevasta ylennyksestään ja heidän siirtymisestään uuden isännän alaisuuteen, vaikkei punapää sitä siten näyttänytkään ulospäin. Mutta hän tiesi, että he tulisivat sitä juhlimaan omiensa kesken vielä, ja silloin hänenkin ilonsa ja kiitollisuutensa voisi olla ylimmillään. Etenkin Winderin nähden. Asian pohtiminen oli kuitenkin jäänyt toissijaiseksi, kun he olivat saapuneet kaupungin porteista sisälle.
Oli iltapäivä, pakkanen oli tainnut kiristyä, tai sitten se vain tuntui kylmemmältä mitä tavallisesta täällä, kotona, jossa ilmapiirin olisi toivonut olevan päinvastainen kaiken jälkeen. Silmiltään jälleen sokeana Iriador ei saattanut nähdä sitä kuinka jo valoja pimeää varten oli alettu valmiiksi sytytellä pitkin katuja, joilla risteili myös vähemmän tuttuja kasvoja. Vieraita juhlia varten oli saapunut varmaan yhdestä, jos toisestakin paikasta jo huomista varten, sillä kukapa nyt itse kuninkaan kutsusta olisi halunnut myöhästyä!
Vieraat ja noiden menemiset eivät kuitenkaan kiinnostaneet punapäätä, kun Nashira ja Náro ohjastettiin kulkemaan sotilastupia, paremmin ottaen samalla suunnalla sijaitsevia talleja kohden. Molemmat naaraspedoista olivat leponsa ansainneet pitkän matkan jälleen taivallettuaan välillä jopa vaikean lumisessa maastossa, mutta eivätpä ne olleet haasteista moksiskaan olleet tai mieltään osoittaneet. Janoisia ne varmaan kuitenkin olivat, eikä lämmin sija talleilta varmaan ollut pahitteeksi tällaisessa kelissä tarpomisen päätteeksi. Iriadorkaan ei olisi laittanut sitä pahitteeksi, mutta ennen kuin hänellä oli sija kunnolla asettua sisätiloihin lämmittelemään ja etsimään heidän edustuspukunsa Dariuksen kanssa, piti punapään käydä toimittamassa muutama henkilökohtainen asiansa vielä tänä iltana kaupungilla, ennen kuin he näiltä kulmilta ehtisivät minnekään karata.
Naaraspedot ohjastettiin tallien ovista sisään, sisätiloissa tullen vastaan tuttujen ratsujen lisäksi myös Delathoksen, joka oli ollut paikanpäällä Kadzaitia katsomassa ja aikaisemmin ulkoiluttamassa kattia harjoituskentille kasaantuneissa isommissa kinoksissa. Tummahipiä oli matkalla jo takaisin omalle asunnolleen huomisen aikataulut varmistettuaan, eikä siihen suunnitelmaansa ollut aikomassa tehdä muutoksia enää. Ei, vaikka Winder pahaisen piraijansa kanssa näytti saapuvan paikalle ratsuineen. Olettaa saattoi että nuo olivat viimein palanneet Theon viime iltana paremmin kertomalta seikkailultaan Briarista takaisin kaupunkiin, koska missäpä muualla kaksikko olisi tässä välissä ehtinyt käydä elleivät nuokin olleet yllättäen velhoiksi alkaneet.
Turkiskaulukselliseen punaiseen, pitkään talvitakkiinsa sonnustautunut kuuraparta kävikin kurtistamaan kulmiaan kaksikon nähdessään, sen verran väistäen syrjään että Iriador pääsi sarvikruunuisen peuranpahasensa kanssa hänen ohitseen, sokean millään tavoin osoittaen edes huomanneensa häntä. Jopa Iriadorin ratsu kohautti päätään ylemmäs ohi askeltaessaan kuin mikäkin kukkoilija, kumma kun ei peräänsä vielä potkaissut, mutta taisipa mokoma tietää joutuvansa siitä vastuuseen.
”No mukava nähdä teitäkin, toivottavasti pakkanen piiskasi teitä kotimatkalla”, Delathos hymähti sarkastisesti punapään perään, joka päätti kulmiaan kurtistaen halustaan huolimatta pitää päänsä kiinni tällä kertaa.
//No nyt sen terraarion sitten jätti joku auki (°,,°)//