Juokse kuin tuuli (AKSU!)

[Aksutar]

Kaksisarvinen. Niin, kaiketi. Ehkä? Kenties tämäkin olento löytyisi jostain kirjasta kera nimen ja kuvauksen, mutta olkoot se nyt aluksi kaksisarvinen. Mibinamet. Theo silmäili vierestä, kun Splinter kävi kumartamaan olennolle, pikkuhaukan tietenkin miettien, olisiko hänenkin pitänyt kumartaa varmuuden vuoksi. Toistaiseksi hän ei tehnyt mitään, seuraili vain hiljaa sijoiltaan, kun kaksikko tutustui toisiinsa. Pieni jännitys oli tietenkin noussut rintaan, kun otus oli lähemmäs tullut, mutta toistaiseksi se ei vaikuttanut uhkaavalta… eihän?

Splinterin kumarruksen myötä kävi kaksisarvinenkin myös laskeutumaan yhden jalan varaan, Theon kohottaen kulmiaan pienesti sen nähdessään. Ilmeisesti se oli hyväntahtoinen ja näennäisesti hyväksyi ainakin Splinterin!
”No… kunhan se ei satuta ketään… täällä ainakaan”, Theo hymähti, Splinterin arvellessa, ettei asennetta omaava otus täysin kiltti tai harmiton ollut.
Pian Splinter kuitenkin kutsui kaksisarvista nimellä Kirin. Theo kurtisti kulmiaan, koittaen miettiä oliko koskaan edes kuullut moisesta otuksesta, mutta ei. Nimi oli täysin uusi hänelle, joten tietenkin Theo kuunteli korva tarkkana, kun Splinter kävi hieman kertomaan lisää kirineistä, mainiten niiden jopa olevan sukua lohikäärmeille.
”Niitä ei taida täälläpäin olla lainkaan… Tai en itse ole koskaan eläessäni nähnyt moista, saatikka kuullut niistä. Paitsi nyt”, Theo tuumi, katsellen kiriniä, ennen kuin huomionsa kääntyi Frederickin puoleen, joka hänen takkinsa suojista yllättäen lehahti ilmoille. Pikkuhaukka oli jo melkein unohtanut sen olemassaolon, niin nätisti pikku lohikäärme oli ollut takin suojissa!

Lohikäärme meni heti tekemään tuttavuutta uuden otuksen kanssa ja nuo näyttivät samantien tulevan toimeen keskenään. Suloista, enkelinpennun jopa naurahtaen pienesti, heleästi, seuraillessaan niiden alkanutta leikkiä, kunnes Theo käänsi huomionsa takaisin Splinteriin ja seurasi toista maagia lähemmäs aitaa.
”Mutta ei mennyt. Joten kaikki on hyvin”, Theo virnisti pienesti, Splinterin todetessa että kaikki olisi voinut mennä pahemminkin. Yllättävä ilmeenmuutos toisen maagin kasvoilla sai Theon kuitenkin kohottamaan kulmiaan nopeasti, Splinterin näyttäen yllättäen suorastaan kauhistuneelta. Pian kertoen, ettei hän osannut ratsastaa.

Niitä sanoja seurasi pieni hiljaisuus heidän välillään, Theon vain tuijottaen Splinteriä, kunnes naurahti pienesti.
”Et osaa ratsastaa?”, Theo virnisti, ”Ei hätää, ei se vaikeaa ole – minä voin opettaa sinut ratsastamaan!”, Pikkuhaukka jatkoi. Eihän hänkään minkään mestariratsastaja ollut ja tykkäsi ennemmin matkata jalan, mutta kyllä hän perusasiat osasi! Siitä lieni kiitos Velethuilille, joka oli viitsinyt hänelle opettaa kunnon perusteet.
”Ssikäli mikäli kirinillä ratsastaminen olisi samanlaista, kuin hevosella… tai muulla vastaavalla”, Theo lisäsi, vilkaisten Mibinametin puoleen.

[Dogster]

Hyökkäisikö Mibinamet kenenkään kimppuun? Tuskin. Ei ilman provokaatiota ainakaan - ja jos joku lähti tökkimään isoa sarvellista otusta kavioiden kanssa, niin siinä vaiheessa oli ihan ymmärrettävää jos jotakuta sattui.

Tosin kun puhe vaihtui Kirineihin, Splinter nyökkäsi hiljalleen. “Eivät ne täälläpäin kovin yleisiä ole… Idässä niitä oli huomattavasti enemmän, ja sielläkin ne pysyivät omissa koloissaan. Tosin jos Kirin ilmestyi lähelle kaupunkia… se yleensä kertoi hyvästä onnesta. Otin osaa yhteen isompaan juhlaan kun Kirin oli huomattu nuuhkivan paikallisen lordin poikaa,” Splinter sitten kääntyi katsomaan kaksikkoa jotka nyt jahtasivat toisiansa. “... parempi olla sanomatta tuosta faktasta kenellekään.” - aivan, jos ylemmistö kuulisi kuinka puoli-rotuinen ihmisten poika nyt ‘omisti’ tälläisen pedon, tiedä mitä siitä seuraisi! Arathet pystyi pitämään Splinterin suojassa vain niin kauan kun Splinter piti itsensä hyödyllisenä, näkymättömänä, ja mahdollisen harmittoman oloisena - Mibinametin huomio ja kunnioitus saattaisi osua liian moneen hermoon, jos tämä tieto pääsisi leviämään.


Tosin ei hän pystyisi pitämään itse Mibinametia salassa - ratsu oli nyt täällä, ja ilmeisesti Theo oli valmis auttamaan Spilnteriä uuden taidon kehittämisessä. Jäämaagi päästi ulos huokauksen, ja sitten naurahti. “Koskaan ole tarvinnut oppia ratsastamaan ennen tätä - aina voinut vain teleportata tai lentää, joten…”

Sipe kääntyi, ja vihelsi - sekä kirin että lohikäärme pysähtyivät, lohikäärmeen sitten pyrähtäen kahden humanoidin luokse, Mibinametin seuratessa laiskalla ravilla. Heti kun isompi oli lähellä, Splinter laski kätensä tuon turvalle - viittoen Theoa tulemaan lähemmäs. Parasta antaa pikku-velhon ja ratsun tavata ensin kunnolla. “Mibinamet, tämä on Theodluin,” - mitä sanaa hänen kannattaisi käyttää tässä vaiheessa kuvatakseen Theoa… eivät he ihan ystäviä olleet vielä, mutta eivät he nyt täysin tuntemattomia tässä vaiheessa olleet. “Toveri. Kaveri. Mahdollinen ystävä. Olethan kiltisti?”

Mibinamet odotti hetken - mutta sitten hörähti Theon suuntaan, ilmeisesti hyväksyen ja huomioiden Theon olemassaolon lähellänsä. Se ei ollut sama kumarrus mitä Splinterille, mutta tarpeeksi hyvä ele että velho tiesi ettei Mibinamet aikoisi mitään pahaa Theolle. “No, ainakin tuo seikka selvisi… Sitten vaan selkään, vai?”

[Aksutar]

Idästä kuulemma löytyi enemmän kirineitä… kuulosti uskottavalta, eikä Theolla ollut syytä epäillä toisen maagin sanoja. Splinter tuntui tietävän, mitä puhui. Mutta kuulemma kirinin näkeminen lähellä kaupunkia tarkoitti hyvää onnea. Theo naurahti pienesti, vilkuillen Mibinametin perään. Mitä sitten lie tarkoitti, kun kirin oli itse kaupungissa…
”Mm’m… Ehkä. Tai ehkä täälläpäin ei edes tiedetä moisesta onnen tuomisesta”, Theo uumoili, mitä tuli sen faktan kertomisesta muille. Tosin eipä Theo tiennyt, kuinka haluttuja kirinit olivat täälläpäin niiden keskuudessa, jotka moisista olennoista tiesivät paremmin. Joten ehkä parempi pitää matalaa profiilia… ihan vain varmuuden vuoksi.

”En minäkään pahemmin ratsastanut, ennen kuin kaupunkiin saavuin”, Theo tuumasi, koittaen lohduttaa faktalla, ettei Splinter ollut ainoa, joka vasta aikuisiällä oli moista taitoa paremmin opettelemassa. Toinen maagi kävi sitten viheltämään lemmikkinsä ja ratsun paikalle, Frederickin lennähtäen edeltä. Enkelinpentu huomasi jännittyvänsä hieman, kun Mibinamet lähemmäksi askelsi. Vaikka tuo vaikuttikin kovin lauhkealta nyt, oli Theo silti oppinut olemaan varuillaan uusien olentojen seurassa.
Splinterin viittoessa häntä tulemaan lähemmäksi, kohotti Theo kulmiaan hieman ja epäröi pienen hetken, kunnes askelsi lähemmäs. Ihmisenpuolikas kävi esittelemään hänet ratsulleen, Theo nyökäten pienesti tervehtivänä eleenä ratsun puoleen, hymyillen tuolle ystävällisesti. Vain toivoen, ettei vaikuttanut millään tavalla epäilyttävältä… Ja samalla myös mielissään, kun Splinter kutsui häntä kaveriksi, mahdolliseksi ystäväksi.

Vaikutti siltä, että Kirin hyväksyi hänet. Hienoa! Splinter sitten kysellen, oliko seuraavaksi vuorossa selkään hyppääminen.
”Ehh! En nyt ehkä menisi sen selkään heti ensimmäisenä hyppäämään”, Theo naurahti, silmäillen Mibinametia, ”Kenties sinun kannattaisi koittaa ratsastusta jollain… tavanomaisemmalla ratsulla”.
”Ties vaikka Mibinamet ei hyväksy sinua selkäänsä ja päädyt lentämään kauniissa kaaressa niskoillesi”, Theo huomautti, ”Ehkä voisimme sopia paremman ajan ratsastuksen opettelulle? Kysellään, lainaisiko joku meille ratsuaan sitä varten, jos linnan kentillä harjoittelisimme?”.

[Dogster]

Aa, juu, Theo nosti esille loistavan pointin - Mibinametilla ratsastaminen tulisi olemaan hiukan erilaista normi hevosesta, mutta ehkä ne perusteet olivat ihan aiheellista oppia ensin. Splinter naurahti, nolostuneena, ennen kuin astui yhden sivuaskeleen kauemmas kirinistä. Ai miten niin hän oli miltein hypännyt neli-jalan selkään tuosta noin vain, ajattelematta sen pitemmälle? Älykkyys 20, viisaus 8, tai ainakin siltä vaikutti. Arathet parka, saisi vielä sydänkohtauksen nuoremman takia… …. Toisaalta tuo varmaan saisi sydärin jos tietäisi edes puolet siitä mitä Splinter oli viime vuosina tehnyt. Hups.

Mistä mene puhuttiinkaa? Aa! juu! Hevosista!

“Kunhan mainitset samantien että minua ollaan opettamassa,” Splinter naurahti, tosin tuon ilme oli hiukan… tukala. “Useimmat eivät tahdo minua lähelle ratsujaan. Ihmispöpöjä ja noin. Suuttuvat vielä, enkä tahdo että sinä joudut ongelmiin-”

No, ainakin hän koetti pitää Theon poissa ongelmista. Hei, Theo oli ensinmäinen ystävällinen toveri linnassa jos Arathetia ei laskettu, ja Splinter kohteli toisia aivan kuten he kohtelivat häntä. Jos joku oli mukava, hän oli mukava takaisin. Ja jos joku raateli hänen kasvot auki, no... ei hän voinut ihan samaa tehdä takaisin, mutta mykkä kylmärintama ja jäätävät katseet kliinisesti puhtaan kohteliaan käytöksen kera olivat varmasti tarpeeksi kertomaan hänen mielipiteensä.

[Aksutar]

Theodluin kohotti pienesti kulmiaan Splinterin sanoille, tuon mainitessa, että oli hyvä kertoa kuka ratsastusta olisi tulossa opettelemaan. Vasta silloin Theo kunnolla muisti, että he tosiaan olivat haltioiden kaupungissa, haltioiden linnalla, jossa Splinterin kaltaisia katsottiin… noh, ei välttämättä niin hyvin. Theo näytti onnekseen täysiveriseltä haltialta, eikä kukaan lähipiiriä pidemmällä tiennyt hänen todellisesta veriperimästään. Kenties suhtautuminen häneenkin olisi negatiivisempaa, jos hänen puoliverisyytensä olisi yleisessä tiedossa tai näkyisi ulospäin… tosin silti, Splinterillä taisi asiat olla huonommin, kerta tuo oli ihminen… ainakin osin…

”Äh, älä huoli. Tunnen yhden vanhemman sotilaan, joka varmasti suostuu lainaamaan ratsuaan meille sitä varten”, Theo hymyili, ollen varma, että he kyllä saisivat lainata Velethuilin ratsua tarvittaessa, jos mikään muu ratsu ei heille lainaan liikenisi.
”Minun pitää vain varmistaa, että hänen ratsunsa on vapaana sitä varten! En kuitenkaan usko, että moinen onnistuu ihan tänään, tai edes huomenna… Josko nähtäisiin sotilastuvilla viikon päästä, olen varma, että siihen mennessä olen kyllä saanut ratsun lainattua jostain?”, Theo pohti, toivoen, että Splinter ymmärsi, etteivät sotilaiden ratsut välttämättä ihan tuosta vain lainaan joutaneet. Voisihan hän etsiä ratsua lainaan muualtakin, mutta hänellä oli myös omia kiireitään…

[Dogster]

"Viikko tästä, onnistuu kyllä," Splinter nyökkäsi vastaukseksi, taputtaen Mibinametin kuonoa pari kertaa. Kirin hörähti kerran, ja aivan kuin aistien ettei häntä aivan tarvittu tänään juuri nyt... tuon raidat alkoivat hohtaa, ja ilman muuta varoitusta, tuon kroppa muuttui lumiseksi pyreeksi, kadoten kentältä.

Splinter tuijotti hetken pöllömäisesti missä kirin oli ollut, ja sitten kaivoi käärön takaisin esille, painaen nenän miltein kiinni tuohon lukiessaan.

"... Aa. Hän on summoni. No ainakaan ei tarvitse järkätä talli paikkaa..." tuo mutisi, katsoen sitten takaisin ylös. "Nähdään sitten viikon päästä?"