Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)


Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 09, 2015 12:52

Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

// Jatkoa. Pelillä K-varoitus, sisältää seksuaalista hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä //


Darius


Iriadorin puhuessa näkönsä testaamisesta pimeässä, hymähti Kenraali tuolle vain myöntävästi. Sitä piti tutkia muutenkin, mikäli tuo tosiaan säkkipimeässä kykeni näkemään, olisi sekin jo jotain. Ja Darius vietti mielellään aikaansa pilkkopimeässä missä itse ei nähnyt mitään, sikäli mikäli se tarkoitti sitä, että Iriador voisi kerrankin nähdä jotain. Siinä tapauksessa he olisivat niin sanotusti päinvastaisesti.
Oli kai turhaa alkaa Seyrin kanssa asiaa nyt vatvomaan, ei Kenraali käynyt syyttämään tapahtumista ketään muuta kuin itseään, vaikka Lorythas selvästi oli asiasta toista mieltä. Pienesti haltia koitti vielä hyvästiksi hymyillä lohikäärmeille, nyökäten pienesti Lorythasin kertoessa että viestilinnut saattaisivat hyvinkin joutua suupalaksi Briarissa... Mutta silti, kyllä Darius ennemmin yritti lintuja käyttää, kuin kulkisi pitkin tupia pieni lohikäärme kintereillään - hän kun ei ehättänyt aina heti ensitöikseen kirjeisiin vastaamaan!

Lohikäärmeet poistuivat, siinä missä Winder kävi muiden haltioiden tavoin nousemaan ratsaille. Käsky kävi käydä liikkeelle jahka kaikki olivat varmasti mukana ja aikeina oli ratsastaa mahdollisimman kauas ja mahdollisimman nopeasti - päästä kaupunkiin ennen kuin päivä kävisi hämärtymään. Matkan aikana ei pahemmin puhuttu, Winder ainakin tuttuun tapaansa oli kovin tuppisuinen, siinä missä Velethuil kävi kertomaan paremmin Kuiskauksen ensimmäisestä yhteenotosta siitä kyseleville, hän kun oli Iriadorin lisäksi ainoa joka paikalla oli silloin ollut ja sieltä elossa kotiin päässyt. Ei Darius edes vastannut mitään, vaikka joku yritti jostain muusta aiheesta kysellä. Vasta kun palaavat sotilaat olivat lähellä kaupungin muureja, avasi Kenraali suunsa ja käski jokaisen sotilaan pitää seuraavat pari päivää vapaata. Sen he olivat ansainneet tämänpäiväisen jälkeen ja lisäksi, jos nuo olivat vapaalla, lähtivät sotilaat yleensä käymään kotona tai yöpymään jossain muualla, kuin tuvilla. Mikä taas tarkoitti sitä, ettei kukaan ollut tuvilla Winderiltä vastauksia kyselemässä - toivottavasti.

Kaupunkiin päästessä osa sotilaista erkaantui saattueesta saman tien, suunnaten mielellään heti kotiinsa, poikkeamatta lainkaan tuvilla. Loput matkasivat aina linnalle asti, suoraan talleille, jossa tallipojat odottivat tuttuun tapaansa saapuvaa eliittijoukkoa, jotta voisivat auttaa noita ratsujen kanssa. Tunnelma oli kovin hiljainen ja masentava, ainahan se suretti nähdä etteivät kaikki sotilaat kotiin palanneet. Mitään ei kyselty, kerta kukaan palaavista sotilaista ei heti ollut kertomassa tapahtumista - eikä se asia loppupeleissä Tallipojille kuulunutkaan. Kyllä nuo saisivat tietää sitten joskus, kun uutiset heille asti kiirisivät.
Darius jätti Náron luottamansa talliavustajan käsiin, tuo tyttö katsoisi kyllä syndraen lepäämään ruokailun jälkeen.
"Nähdään myöhemmin huoneistollani, jos sinne tulet täksi yöksi... Minulla on... töitä vielä", Darius ilmoitti telepaattisesti Iriadorille, sen pahemmin itseään selittelemättä tai odottamatta vastausta kumppaniltaan, lähtiessään askeltamaan reippain askelin - vaikkakin yhä nilkuttaen - pois paikalta. Aivan sama vaikka muutamat sotilaat yrittivät kenraalinsa perään huhuilla, Darius ei enää vastannut kenellekään mitään, kadoten täysin omille teilleen.

Kovin hyvin Haukansilmä kadoksissa pysyikin seuraavat tunnit, päivän ehtien jo vaihtua iltaan. Jahka oli käynyt Kuiskauksen kirjanpitäjän puheilla, ilmoittaen heidän raporttinsa tuolle ja kysellyt muiden joukkojen menoista, oli Darius suunnannut peseytymään. Kaikki se lika luolasta ja pikkulohikäärmeen veri oli mukava saada pois iholta, kenraalin joutuen myös kiikuttamaan haarniskansa apupojille puhdistettavaksi ja korjautettavaksi.
Haarniska vaihtuikin rennompiin vetimiin, haltian vetäessä jalkaansa mustat, ihonmyötäiset housut ja saappaat, siinä missä yläkroppaa kävi verhoamaan tummansininen, löysän pitkähihaisen, jonka ylle vedettiin vielä musta, puolipitkä sisätakki.
Winder toimitti vielä muutaman tehtävän pois alta, ennen kuin kävi hakemaan hänelle tarkoitetut kirjeet kirjanpitäjältä, suunnaten kulkunsa sitten työhuoneelleen Kuiskauksen tuvilla. Tuvilla oli kovin hiljaista ja hämärää, siellä täällä paloi ehkä muutama kynttilä ja muutama sotilas oli oleskelutiloissa tai jo nukkumassa. Suurin osa oli poissa, joko kapteeniensa kanssa tehtäviä suorittamassa tai viettämässä vapaapäivää muualla. Kenraali nappasi eteisaulasta mukaan yhden kynttilän, jota apunaan käyttäen nousi rappuset ylös mahdollisimman hiljaisesti ja askelsi kaikessa hiljaisuudessa käytäviä pitkin peremmälle tuville, aina oman työhuoneensa ovelle.

Winder astui sisään pimeään työhuoneeseen, johon tuli vain vähän valoa ikkunasta, verhojen raosta, kuun käydessä valaisemaan kylmenevää alkuyötä pihalla. Haukansilmä ei kiinnittänyt mitään huomiota huoneeseensa katsellessaan kirjeitään käsissään, potkaisten oven perässään kiinni mokoman naksahtaen lukkoon samalla. Ei Winder ajatellut kenellekään oveaan enää avata ja nyt kun mokoma lukkoon meni, ei kukaan myöskään itse sisään ryntäisi - ellei ovesta läpi hyppäisi. Tosin, siinä ajatuksissaan Darius ei tullut miettineeksi, että se ovi ei tapansa mukaisesti ollut lukossa kun hän sisään oli astunut...
Kirjeet käytiin heittämään ohimennen työpöydälle, kenraalin lähtien mukanaan tuoneella kynttilällä sytyttelemään muutaman muun huoneeseen valaistukseksi siksi aikaa, kun hän täällä oli. Ei hän takkaa ajatellut sytyttää, ajatuksena ei ollut viettää niin pitkää aikaa täällä, että mokomalle olisi käyttöä.

Outo tunne kävi valtaamaan mielen, Dariuksen sytyttäessä vielä työpöydälle yhden kynttilän. Katse kohosi viimein ylemmäs kenraalin vilkaisten paremmin nyt pikkuhiljaa valaistuvaan huoneeseen - ja totta kai katseeseen osui heti se tuttu hahmo. Tai no, heti ensimmäiseksi aivot eivät väsyneessä olotilassa laskeneet tuota näkyä tutuksi, Kenraalin kirjaimellisesti hätkähtäen kauemmas, siinä samalla pudottaen kynttilän kädestään lattialle, samalla melkein kompastuen omiin jalkoihinsa. Kynttilä sammui onneksi tipahduksen ohessa ja vieri syrjemmälle, siinä missä eliittikenraali oli karjahtaa ääneen säikähdyksensä lomasta.
"N'Drayer!", Haukansilmä kävi parahtamaan säikähdyksestä henkeään tasaillen, "Kuinka hiton monta kertaa sinulle pitää sanoa, ettet huoneisiini tuolla tavalla voi tulla vain oleskelemaan!".
"Ole hyvä ja poistua!"
, Darius jatkoi käyden osoittamaan napakasti ovea, närkästyneenä, "Minulla on töitä, en kaipaa häiriöitä".



// SE EI OLLUT HAASTE NYT RAUHOITU. ISTU JA OTA PAUKKU. Hulilupterit nyt. Hero of our time. Urpo ja turpo gets rekt. Et nyt unohtele meidän hienoja nimikombinaatioita :--D Pate pitää kissaa vapaana autossa koska Paten kisse on fiksu ja osaa istua aloillaan. Toisin ku päitsi. Mikä sen kissan nimi muuten oli? //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4102

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Syys 09, 2015 12:11

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Delathos


Matkaan lähdettiin kaikessa siinä hiljaisuudessa, eloon jääneiden matkatessa vuorilta takaisin kaupunkiin. Siinä missä muutkin, kävi kapteeni poikkeamaan omille nurkille saavuttua omaa asuntoaan kohden jätettyään ensin Kadzaitin tallityöntekijöiden huolehdittavaksi. Kyllä se pärjäisi täällä, ei Delathosilla ollut sille tarjota sijaa kotoaan muutenkaan, ellei koko katinroikaletta olisi samalla ovenavauksella sisään ottanut. Kaikessa myrtyneisyydessään, kapteeni suuntasi aluksi pikaisesti pyörähtämään parantajien tykönä näyttämässä vielä mahdollisia nahkaan ja lihaan jääneitä vammojaan, ennen kuin tuo suuntasi omalle asunnolleen.
Joka paikkaa kivisti yhteenottojen jäljiltä, sen huomasi viimeistään siinä, kun omia jäljellä olevia, kovia kokeneita panssareita yltään riisui ja asetteli ne puolihuolimattomasti pöydälle odottamaan että ne siitä sepälle tai toiselle huollettavaksi päätyisivät. Kuurapartaa ei nyt kiinnostanut niitä miettiä, miehen vain rojahtaessa viskilasillisen ääreen hämärän huoneistonsa sohvalle. Del tarvitsi vain hetken jälleen rauhoittua ja sammuttaa palavan tarpeensa hajottaa jotain äärettömän pieniksi säpäleiksi tällä hetkellä, vihan kuohuessa kuoren alla harvinaisen vahvasti jälleen. Ja siitä merkkinä käsipuolen kasvoilla olivat ne punertavat silmät. Jos katseessaan olisi ollut enemmänkin magiaa, olisi varmasti silmien kohde roihahtanut ilmiliekkeihin ja palanut hiillokseksi siihen paikkaan alta aikayksikön.

Siinä lasillisen ääressä ehti ajatella ja pohtia taas asiaa jos toistakin. Varsinaisestihan pakkasherra ei missään välissä yltänyt siihen rauhoittumisen rajalle, tuon käydessä kiskaisemaan lasinpohjat vielä kurkustaan alas ja nousemaan sijoiltaan ylös. Harvinaisen päättäväisenä Delathos suuntasi omana rähjäisenä itsenään kuluneempi punainen takkia ja mustat löydemmänpuoleiset housunsa, kuluneiden saappaidensa ja aseidensa kera takaisin sotilastuville. Alatuvilla olevilta sotilailta ei kyselty mitään, Kuiskauksen kapteenin astellessa suu yhtenä viivana kohden ylempää kerrosta Winderin huoneistoa kohden. Melkeinpä jopa tapojensa vastaisesti koputtaen ensin kenraalin oveen sen sijaan, että suoriltaan olisi sisään vain astellut. Mutta kukaan ei vastannut, joten kuuraparta päätti harvinaisen tottuneesti selvittää tiensä lukossa olevan oven auki tiirikoimalla sen toiselle puolelle.
Ahteri käytiin laskemaan suljetun, hämärän huoneen seinustalla olevalle nojatuolille, jossa Delathos vain ajatustensa kanssa tyytyi odottamaan kaikessa rauhassa. Kai sitä olisi saattanut kutsua jo eräänlaiseksi vahvuudeksi siten vain istua hiljaa sijoillaan odottamassa jotakuta – mutta toisaalta se kuului myös osin palkkionmetsästäjän arkeen, jos henkilöitä metsästi ja noita halusi yllättää.

Viimeinpä Haukansilmän kutale huoneeseensa asteli, miehen näyttäen siltä ettei edes huomannut pakkasherraa huoneessaan odottamassa. Vasta kun tuo niitä kynttilöitä lähti sytyttämään kaikessa rauhassa, alkoi Winder selvästi epäillä jotain, ja lopulta säikähtikin huoneessaan istuvaa kuurapartaa. Delathos tuijotti vain tuota kohden. Ilmeenkään värähtämättä tai silmien lähtemättä seuraamaan sitä tipahtavaa kynttilää, joka lattialla hetken vyöryi eteenpäin, levittäen jo sulanutta steariinia valkeaksi noroksi lattialle. Nojatuolin selkämykseen nojaileva käsipuoli vain katseli yläkanttiin Winderiä hämärässä punertavilla silmillään, kenraalin käydessä käskemään häntä poistumaan huoneestaan töitten varjolla.

Sinua minä odotin, en tänne tulisi huvikseni nyhjäämään ellei minulla olisi sinulle asiaa”, käsipuolen matala, vakava ääni toisti, tummahipiän noustessa tuoliltaan viimein ylös hämärän keskeltä, “Ja asiani koskee töitä”. Koko tummahipiän olemus oli uhkaava ja käski varomaan sivullisia jäämättä hänen jalkoihinsa. Sitä kiusoittelevaa virnistystä ei Delathoksen kasvoilla näkynyt, koko mustallahuumorilla vitsaileva olemus oli tiessään, paikalla seisten vain kylmän, kivikasvoisen miehen, jollainen Del tavallisesti oli vain silloin kun alamaailman töitään hoiti.
Tämän päiväisen jälkeen olen yhä enemmän sitä mieltä, että salailet meiltä asioita”, kuuraparta aloitti askeltaessaan lähemmäs Winderiä, “Sellaisia, joita muut rykmentistäsi eivät uskalla tulla sinulta vaatimaan, vaikka miten olet tyhjästi lupaillut selittäväsi meille missä mennään muun muassa Briarin suhteen”. Delathos kävi riuhtaisemaan Dariuksen kauluksesta lähemmäs itseään, laskien kasvojaan murhaavasti tuijottaen kenraalin omia kohti, “Minä haluan vastauksia”, käsipuoli sähähti. Hän pistäisi Haukansilmän sellaiseen piinapenkkiin ja varistaisi jokaikisen Kuiskausta koskevan salaisuuden esille, vaikka siihen kuluisi koko seuraava yö.
Ja sinä tulet ne minulle antamaan suosiolla - tai väkisin”.


//ENNNNN RAUHOTU. Paukku kyllä kelpais. Lähtee sellatteet vekkulikopteritkäyntiin pian että VARO VAARAA. Tähänkö tää taas on menny… Urposta ja Turposta tulee romuttamo tavaraa. NO MUTKUN OON OLLU NIIN KAUAN WOWISTA POIS, EN MÄ MUISTA ENÄÄ. No ei kyllä Päitsikään uskalla autossa liikkua, se vaan nyhjäis sylissä silleen QQ mami. Paten kissan nimi oli Jessi, kyl mä nää muistan <: JESSI KISSE//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 09, 2015 12:48

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Oli jo sanomattakin selvää, ettei Delathos aikonut poistua sen sileän tien. Eihän tuo koskaan poistunut pyydettäessä, jos siitä lähdettiin. Kenraali kävikin henkäisemään harvinaisen turhautuneena Delathosin kertoessa hänellä olevan asiaa kenraalille ja se asia koskisi kuulemma töitä. No ehkä sen voisi hoitaa nopeasti vain pois alta, toivottavasti. Dariusta ei todellakaan huvittanut nyt pahemmin alkaa asioita setvimään kuurapartaisen kanssa. Olisi saanut odottaa huomiseen, mutta kerta toinen täällä jo oli, niin ehkä....
Se närkästyneisyys kuitenkin alkoi hiipua Haukansilmästä, tuon nyt paremmin katsoessa tummahipiää, joka ei tuttuun tapaansa virnuillut saatikka näyttänyt kovin... Turvalliselta. Kyllä Darius oli ennenkin nähnyt N'drayerin tässä mielentilassa ja sen takia osasikin nyt sanoa, että ehkä olisi parempi pysyä kaukana uhkaavalta vaikuttavasta kapteenista. Se pakottava tarve päästä kauemmaksi yksikätisestä nousikin nyt pintaan - fiksuinta olisi ollut vain juosta pois heti, mutta se oma ylpeys käsi pitämään pään kylmänä ja uhmaamaan kuurapartaa, vaikka se ei ehkä se järkevin päätös ollut.

Kulmiensa alta selvästi jännittynyt kenraali nyt mulkoili lähemmäksi askeltavaa kuurapartaa, Haukansilmän käydessä ottamaan perääntyviä askelia. Kävi selväksi, ettei Kuuraparta varsinaisesti työasioista halunnut puhua, vaan tästä tilanteesta mistä Haukansilmä ei vieläkään ollut jaksanut saatikka ehtinyt puhua kunnolla alaisilleen. Varmasti itse kukin omasi kysymyksen jos toisenkin - Iriadoria lukuun ottamatta - mutta näemmä N'drayer oli ainoa joka niihin kysymyksiinsä nyt välttämättä halusi vastauksia. Suosiolla tai väkisin, kuten sanoikin.
Eliitti kävi sähähtämään pienesti tummahipiän käydessä riveleihin kiinni. Vaistomaisesti kädet nousivat ottamaan kiinni valkohapsen kädestä, Haukansilmän itsensä nojautuen mahdollisimman kauas punasilmäisen kasvoista tuon otteessa ollessaan. Ehkä, jos Delathos olisi asiaa toisella tavalla lähtenyt lähestymään - kenties tuonut pullon mukanaan ja nätisti lähtenyt kysymyksiinsä vastauksia tiedustelemaan - olisi Darius saattanut kertoakin tilanteesta paremmin kapteenilleen. Mutta nyt kun tummahipiä oli jälleen arvaamattomalla päällä, ei Darius todellakaan aikonut tuolle alkaa selittelemään mitään - vaikkakin toisen kysymyksiin vastailu oli varmasti se paras tapa päästä tilanteesta pois.

"Sinä saat kyllä selitykseksi kun sen aika on - niin kuin kaikki muutkin", Winder sähähti riuhtaisten itsensä irti kuuraparran otteesta, tönäisten tuota samalla kauemmas itsestään. Askel jos toinenkin harpattiin kauemmas, Kenraalin yhä varoen sille kipeälle jalalleen painoa varaamasta liikaa tai liian pitkäksi aikaa. Ehkä olisi pitänyt käydä parantajalla ennen kaikkea, mutta tähän väliin se nyt ei enää onnistunut.
"Ainoa mitä sinun nyt pitää tietää - ja ennen kaikkea muistaa - N'drayer, on että sinä et enää ääntäsi kohota tai lähde uhittelemaan Seyrille. Varsinkaan minun kuullen. Ja auta armias jos saan kuulla, että häntä tai Briaria olet uhannut uudemman kerran, niin revin sinulta viimeisenkin raajasi irti ja hyllytän Kuiskauksesta", Siinä tuli tietenkin ajateltua, kuinka typerää olikaan päätään käydä aukomaan vauhkomieliselle Pakkasherralle, mutta tuon nenille hyppivä asenne ja koppavuus pistivät vihaksi.
"Nyt ole hyvä ja poistu. Mene rauhoittumaan ja ryyppää itsesi pöydän alle, tuossa mielentilassa en ala sinun kanssasi keskustelemaan", Kuului käsky, Haukansilmän lähtiessä askeltamaan työpöytänsä puoleen, kaartaen kauempaa Delathosin. Hän vain halusi pöytälaatikostaan siellä olevan tikarin, sen kanssa olisi huomattavasti turvallisempi olo kuuraparran seurassa. Eihän Darius aseita näin hovissa ja tuvilla kantanut ympäriinsä huvikseen, mutta näemmä ehkä kannatti alkaa harkitsemaan sitäkin....



// RRRAUHOTU. Paukku kelpais todellakin. Vekkulikopteri ei :------DDD ei. TÄHÄN TAAS NIIN. No more urpo n turpo. NIIN KAUAN. Takasin wowiin mennään piekseen Arthas. Se on käyny jo koppavaks siellä valtaistuimellaan. Voi päitsi >: Jessi, noni. Kyllä Crim tietää nää kissat. //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4102

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Syys 09, 2015 7:57

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Palava silmäpari tuijotti murhaavasti Dariusta, Delathosin antaessa toisen riuhtaista itsensä irti ja tönäistä häntä kauemmas. Pakkasherra, kuten varmaan kaikki muutkin, olivat varmasti jo odottaneet niitä Haukansilmän vastauksia jo tarpeeksi pitkään, ja nyt oli juuri se oikea aika hoitaa tämä pois alta. Muuten Winder jatkaisi tätä välttelyä seuraavan ikuisuuden, kuten oli tähänkin saakka tehnyt ja hienosti siitä näemmä myös suoriutunut ennen tätä hetkeä.
Katse seurasi vakavilta kasvoilta Haukansilmää, tuon käydessä uhoamaan kovin suoranaisesti taas siitä, ettei kuuraparran kuulunut Seyriä tai Briaria uhata – voi kun Delathos olisi ollut asiasta samaa mieltä, muttei ollut lähellekään. Hän oli valmis päästämään puolueettoman kyläpäällikön hengiltä jo pelkästään sen talven jäljiltä, ja polttamaan sen liskokylän maan tasalle vaikka yksin, ilman kenenkään apua! Ainakin tässä mielentilassa, kun ajatukset eivät ehkä sitä selkeintä rataansa kulkeneet lähellekään.
Luuletko että välittäisin, vaikka minut ulos potkisit? Luuletko, etten tulisi toimeen ilman kuiskausta ja ärsyttävää olemustasi?, kuuraparta hymähti terävästi, käännähtäessään kannoillaan Haukansilmää päin, kun tuo työpöytäänsä kohden lähti suunnistamaan. Ei Delathosilla ollut aikomustakaan lähteä Winderin sanoista huolimatta, ennen kuin hän olisi saanut silmäpuolesta haluamansa irti.

Jälleen”, Delathos kuitenkin aloitti pian edellisten sanojensa jälkeen, “Ensimmäinen asia jonka seurassani otit puheeksi, oli Seyr ja sen sarvipäisen pirulaisen kotoluola. Ilman että minun tarvitsi asiasta edes käydä mainitsemaan kummemmin”. Ja sekö ei muka epäilyttävää ollut? Miksi Darius halusi niin kiivaasti kuuraparran pysyvän erossa Hopeisesta? Ja Briarista. Olihan Delathos kuullut siitäkin kerrasta kuulopuheita, kun Kuiskaus oli Winderin johdolla syöksynyt mitä ilmeisimmin lohikäärmekylän jäseniä auttamaan, kun nuo vihollisen eliittiä vastaan olivat yhteen ottaneet. Ja ne kuulopuheet oli vahvistanut myös kapteeni Tannivh, joka silloin komennossa oli sattunut mukana olemaan, kun nuo Briarissa olivat joukolla vierailleet.

Miksi veljeilet sen puolueettoman kyläpäällikön kanssa?”, pakkasherra viimein lausahti. Silmien käydessä siinä hämärässä vaimeasti välähtämään hetken kirkkaampina, vasemman käden kyynärtaipeeseen rullatun hihan paljastaman käsivarren alkaessa loistaa niistä erikoisista merkeistä, jotka muuten näkymättömissä pysyivät. Se voima kiri taas pintaan ja nipisteli kasvonpieliä, kuuraparran astellessa Dariuksen perään.
Oletko sille velkaa jostain? Miksi välität sellaisesta petturista joka ei minnekään kuulu, kun et omien joukkojesikaan kohdalla puoliverisiä katsele lainkaan olivatpa nuo miten kyvykkäitä hyvänsä?”. Kyllähän se kaikkien tiedossa varmasti oli, kuinka Kuiskaus alokaspäivinä puoliverisiä ja muita kuin haltioita tuppasi kohtelemaan, ei se mikään salaisuus ollut.
Ja miksi se oli tänäänkin siellä vuorilla Kuiskausta auttamassa? Puolsi ennemmin meitä kuin vahvempaa sukujuurtaan… Käyttäydyitte läheisesti ja tunnutte toisenne tuntevan paremminkin - kenties olet senkin jo maannut tylsien iltojesi iloksi, kun viime kerrallakin Zaorin mukaan olit sinne ennemmin jäänyt kuin heidän matkaansa kotiin lähtenyt; lisäksi luvannut takaisin tullessasi selittää tilanteen, mutta kuinkas oli käynytkään”, Delathos ei juuri antanut Dariukselle sijaa puhua toisen takana seuratessaan, tarkoituksella epäkunnioittavasti Seyristä puhuen lähinnä nähdäkseen, kuinka Darius siihen reagoisi. Siinä samalla oli ilmassa alkanut leijailla outo käry, kun se punaisena hohtava energinen käsi oli oikeaan olkapäähän muodostunut ja värjäsi Winderin huonetta punertavaksi valoltaan, mitä ei voinut olla samassa tilassa ollessa huomaamatta.

Sinä välttelet nykyisin tietyistä asioista puhumista ja joutumista kasvokkain niiden kanssa, jotka saattaisivat yrittää sinua ja johtajuuttasi kyseenalaistaa”, kuuraparta sähähti seisahtuessaan aloilleen, vain hitusen Winderistä kauemmas, “Joten ala laulaa, mitä peliä pelaat sen äpärän kanssa?”.


//NNNNEVERRRRR. Paukkuja ja paljon. No se nimenomaan :----DDDD Tää on aina tätä, en valita, virne leviää turvalle väkisinkin ja itken vaan koska poskiin sattuu. TAKASIN MENNÄÄN WOWIIN JOOOOO Arthasin ois parempi se poni alkaa tiputella sitten. Muuten en ala ja pistän sen linnan matalaksi. Kyllä mä kissat tiedän joo. Se ois huolestuttavaa jos mä en näitä juttuja tietäis! Ooks sä sitten meidän doge ja marsu tietäjä?//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 09, 2015 8:44

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Katse pysyi herkeämättä kuuraparrassa, kenraalin yksinkertaisesti uskaltamatta kääntää huomiotaan tuosta muualle. Delathos oli jälleen arvaamaton, se oli varmasti nyt enää vain ajan kysymys, milloin tuo kunnolla päälle kävisi - ja siihen Darius ei halunnut joutua. Ei hän yksin pärjännyt kuuraparralle, ei tässä kunnossa saatikka ilman aseitaan, varsinkaan jos Delathos antaisi sille hullulle puolelle vallan. Eihän Darius varsinaisesti vieläkään tiennyt, oliko se "hullu puoli" täysin eri henkilö tai persoona, mitä Delathos, vai kenties vain kuuraparran oma hulluuden ja raivon kärjistymä, tavallaan siis jonkinlainen "sairas"kohtaus. Ei N'drayer hänelle siitä ollut kertonut sen paremmin, vaikka yhtälailla Winder olisi halunnut vastauksia sen asian suhteen kapteeniltaan!

Kenraali ei saanut edes suunvuoroa, Delathosin antaen nyt kuulua ja kunnolla. Katse kävi kaventumaan varoittavaksi tummahipiän lähtiessä Seyristä puhumaan. Tosin kuten itsehän Darius tuon oli ottanut puheeksi kysymättäkin, joten Haukansilmä sai kyllä syyttää vain itseään nyt. Ehkä olisi pitänyt olla hiljaa sittenkin ja vain koittaa hätyytellä Delathos ulos huoneesta tai sitten vaihtoehtoisesti lähteä itse ja lujaa. Tosin nyt oli turha edes yrittää ovelle enää, kenraali kun oli tyhmänä sinne työpöydälleen suunnannut, antaen näin N'drayerin nyt seistä itsensä ja sen oven välissä. Ja vaikka olikin vikkelämpi ja notkeampi mitä pohjoisen karpaasi, ei Darius tällä jalalla tuon ohi kyllä hypellyt nyt...
Silmäkulma kävi nykimään kerran jos toisenkin tummahipiän vihjaillessa Winderin maanneen puoliverisen. Voi kuinka oikeassa tuo olikaan, mutta sehän asia ei todellakaan kuulunut Delathosille. Kovasti kenraali yritti pitää kasvonsa peruslukemilla, vaikka selvästi närkästynyt kenraali alkoi pikkuhiljaa jo suuttua Kuuraparran puheista - varsinkin tavasta jolla tuo puhui Seyristä. Eihän tuo tapa varsinaisesti eronnut mitenkään siitä, kuinka Darius itse puhui muista mahdollisista puoliverisistä ja puolueettomista. Mutta nyt kun kyseessä oli Lorythas, ei Darius halunnut moisia kuulla puoliverisestä varsinkaan Delathosilta.

Delathosin puhuessa Darius kävi vähän väliä vilkaisemaan tummahipiän käteen, jonka merkit kävivät nyt valkeana hohtamaan. Se jo oli hälyttävä merkki - no, niin oli tuo katsekin - mutta siinä vaiheessa kun maaginen käsi kävi muodostumaan puuttuvan tilalle ja värjäämään huonetta punaisella kajolla, ei Darius tuntenut oloaan turvalliseksi. Selvä hätääntyminen alkoi näkyä vihaisesta kenraalista, tuon hengittäen nopeammin ja raskaammin, siinä missä näytti olevan koko ajan varuillaan ja pyrkivän pitämään sen etäisyyden Delathosiin.
"Puhut, kuin tietäisit asiasta enemmänkin", Winder kävi sähisemään, selvästi pidätellen sitä raivoaan ettei olisi päin toisen naamaa huutanut, "Seyr pelasti meidät vuorilta, ilman häntä olisimme jo kuolleet silloin talvella", tai no, ainoa joka sinne olisi varmasti kuollut, taisi olla Winder itse...
"Olemme velkaa hänelle. Siinä missä hän on myös tarjonnut meille turva- ja levähdyspaikkaa Briarissa, mikäli Kuiskauksella siihen tarve on. Hän ja Briar ovat liittolaisiamme, vaikkeivät Hänen Majesteettiaan tunnista omakseen - mutta eivät he myöskään Scarlingtonien sukua tunnusta. Meillä on yhteisiä vihollisia, miksi ihmeessä siis kieltäytyisimme avusta?!", Ehkä hän puhui jo liikaa, mutta antoi sentään jo jotain pintapuolista selitystä asioille - selitystä, jonka varmasti muutkin voisivat ihan hyvin kuulla myöhemmin.

"Poistu. En keskustele tästä yhtään enempää kanssasi nyt", Käsky kävi uudemman kerran, Winderin vetäessä syvään henkeä, "Viimeinen varoitus, Del", lisäsi, vaikka tuon hullun uhkailu ei ikinä ollut osoittautunut hyväksi ideaksi! Työpöydän viereen pysähtynyt kenraali kävi puheidensa lomasta availemaan sitä ylintä laatikkoa, josta tikarin saisi napattua jos tummahipiä nyt päälle kävisi.
Tietenkin mielessä kävi jonkun pyytäminen apuun... Olihan Delathos jo kahdesti yrittänyt raivopäissään tappaa Haukansilmän, mistä hän tiesi ettei tuo nyt menisi yli sen rajan ja todellakin päättäisi eliitin näille sijoilleen? Mutta kenet hän muka apuun kutsuisi, ei hän tiennyt ketä tuvilla oli ja Kuiskauksen ulkopuolisia hän ei tähän halunnut sotkea. Ainoa vaihtoehto taisi olla Iriador, mutta Haukansilmä ei millään olisi halunnut sotkea kumppaniaan tähän...


// NIMENOMAAN SE. Virne oli hirvee jo heti aamusta oh lords. Posket on jo pilalla. Arthas sais luopuu ponistaan joo, ei se sil mitään ees tee. Jätkä ei ees käytä sitä herran jumala. Koko icc matalaks vaan, sytetään sinne kato kokko ni koko paikka vaan sulaa. Apostoli ei kyl tykkää ku tuhotaan sen design lattiat. No niin olis! Mutta onneks oot noin kissaexpertti. Joo, mä voin olla Doge ja Mursu master //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4102

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Syys 09, 2015 10:09

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Mistäs tiedät, vaikka tietäisinkin”, pakkasherra hymähti, vinon hymyn muodostuessa hetkeksi tummahipiäisen kasvoille. Ei hän kyllä tiennyt, mutta oli aina yhtä mukavaa antaa muiden luulla, että viikatemiehensä tiesi enemmän tietyistä asioista kuin kuuluisi.
Sen enempää Delathos ei kuitenkaan väliin ehättänyt sanoa, Dariuksen pintapuolin käydessä selittämään viimein miten asianlaita oli. Että Kuiskaus muka olisi velkaa sille sarvipäiselle, kun tuo silloin talvella oli nokkaansa käynyt tunkemassa heidän ansassaan ja pelastanut varmalta kuolemalta. Heillä oli turva- ja levähdyssija Briarissa ja yhteisiä vihollisia, jonka perusteella Winder näytti vieraaseen luottavan. Typeryshän Haukansilmä tunnetusti oli, mutta tämänkaltainen sokealta tuntuva luottaminen ja välittäminen pistivät entistäkin suuremmaksi vihaksi. Pajavasarallako kenraalille piti takoa niinkin yksinkertainen seikka päähän – tai jollain muulla…

Ilmankos Winder kulki myös tupien ja hovin väliä naama välillä runnottuna, jos kuningaskin näistä kuvioista tiesi.

Hetken Del oli malttanut paikoillaan vain seistä, kun Haukansilmä oli puhunut – mutta kun se käsky taas poistua kävi, Winderin vielä siinä varoitellessa hätäisesti, liikahti kuuraparta sijoiltaan eteenpäin. Sähköinen paineaalto pamahti jalan painuessa ensimmäisellä askeleella lattiaa vasten, rätisten kohden Haukansilmää tainnuttaakseen tuon alas siltä pöytänsä kulmalta lokeroa räpläämästä. Asettahan Winder selvästi tavoitteli, niin salamyhkäisesti tuo oli siinä kuronut pöytänsä suuntaan, ettei minkään muun esineen etsiminen oikeastaan edes luonnolliselta tuollaisessa tilanteessa tuntunut.
Koska he ovat vihollisia, arvaamatonta väkeä, joiden on helppo syyttää vastoinkäymisistä meitä, jos jotain vähääkään ikävää sattuisi kun siellä majailette. Kuten viimeksikin Briarissa näitte, kun siellä vierailitte”, punasilmäinen puhui säröisellä, kaksisävyisellä äänellä, siihen omaan ääneensä sekoittuessa jonkin vahvemman samaan aikaan, joka kuulosti jopa huvittuneelta tästä tilanteesta.
Kuuraparta reippain askelin kuroi lyhyen välimatkan silmäpuoleen kiinni, tarraten miestä toisesta olkavarresta ja niskasta nostaakseen tuon todella kepeänoloisesti ylös lattialta, “Puhumattakaan siitä, kun se äpärä täällä kävi”, Del sähähti moniäänisesti Winderin korvaan, iskiessään kenraalin pään tuon työpöytää vasten.
Sinä luotat heihin vääristä syistä”.

Aivan kuten sinä, Winder, luotat häneen”, Häneen? Kehen? Todellisuudessa se Delathosin sisällä oleva tietoinen magia puhui, viitaten sanoillaan Delathosiin itseensä, tilanteen näyttäen jopa siltä ettei pakkasherra itse niitä sanoja ollut millään tavalla kuullut, “Kehtaakin kutsua ketään avuksesi, ja pidän huolen siitä, että hän tappaa jokaisen huoneeseen pyrkijän silmiesi eteen mahdollisimman verisesti”. Se halusi tietenkin tehdä kuuraparrasta uhrin ja yrittää satuttaa tuota mukamas niin jääsydämistä olentoa.
Ote kenraalista laski, tummahipiän jäädessä kiertämään kuin susi saalistaan Haukansilmästä hieman etäämmälle, katseensa pitäen tarkoin kuitenkin Dariuksessa.
Mitä yksi vanhimmista teki täällä aamulla?”, kuuraparta jatkoi seuraavaan kysymykseensä, aivan kuin mitään välissä ei olisi tapahtunutkaan, “Sinä tiesit kuka hän oli ja toit hänet tänne, syystä tai toisesta. Miksi Taivaanturmelija on meistä, etenkin sinusta kiinnostunut?”. Delathos kävi jälleen tarraamaan Haukansilmään kiinni, kääntäen tuon päätä epämukavasti taaksepäin itseään vasten hiuksista riuhtaisten. Pelkkä jäähaltian olemus alkoi taas luoda kylmää, pakkasta ympärilleen, kaiken mihin kuuraparran käydessä koskemaan alkaessa hitaasti myös värjäytyä kuurasta valkeaksi.
Ja mitä ne puheet suojeluksesta Häneltä olivat? Suunnittelet jotain, mikä koituu vielä meistä jokaisen kohtaloksi”.


//NIHHIHIIIIIN. Kun herää, niin sieltä se virne aina puskee heti päälle. Oikeesti me virnuillaan yömmekin läpi. Arthas on tuollainen omistuksen ahne kake, MÄ VOISIN MIELELLÄNI ULKOILUTTAA SITÄ PONIA VÄHÄSEN. Pistetään Lory paahtaan sinne, johan sulaa koko mesta. No mut Apostoli voi mennä designaan jonkun toisen mestan sit pääkallo teemaan sopivaks. Dogehmastaaah. Onks Timi sit sun toteemieläin?//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 09, 2015 11:05

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Turhaksihan se uhkailu osoittautui, kun kuuraparta ei ottanut lähteäkseen. Sen sijaan tuo otti askeleen lähemmäs. Darius ehätti vain napata kiinni siitä tikarinsa kahvasta, kun sähköinen paineaalto kävi kohden lentämään. Se lamautti kenraalin lähes täysin, Dariuksen ehättäen vain huudahtaa säikähdyksestä ja kivusta. Näkö pimeni hetkeksi ja kun Darius seuraavan kerran jotain näki jotain ja täräyksestä oli palannut, löysi kenraali itsensä lattialta. Haukansilmä tiedosti Delathoksen puhuvan jotain, mutta äskeisen jäljiltä ei kenraali heti edes kuullut niitä sanoja. Sen sijaan hän yritti itseään kammeta erittäin vaivalloisesti ylös lattialta, mutta ennen kuin edes kunnolla polvilleen pääsi, oli Delathos kiskaissut kevyempänsä ylös. Haukansilmä parahti, irvistäen, sen kaiken vihan ja kiukun kadoten nyt täysin tiehensä - pelon ja pakokauhun ottaessa vallan. Moniääninen puhe korvanjuuressa sai kenraalin vilkaisemaan tummahipiän puoleen, mutta ennen kuin eliitti ehätti mitään puolustuksekseen sanoa, kävi tuo hullu rumasti vain iskemään kenraalin pään vasten työpöytää.

Päässä pyöri hetken iskun johdosta, Winderin vaikeroidessa niillä sijoillaan hetken. Yrittäen koota itseään, yrittäen kuunnella mitä toinen manaili. Sen verran Darius toisen puheista sai selvää, että tuo puhui siitä, kuinka Winder luotti johonkuhun vääristä syistä. Kenestä Delathos puhui, sitä Darius ei ihan ymmärtänyt. Mutta kuulosti siltä, kuin Delathos ei varsinaisesti olisi ollut puhumassa... Kuulosti siltä, kuin joku muu puhuisi käsipuolen suulla. Sitten tuo perkele kävi huomauttamaan siitä avun kutsumisesta, mitä kenraali oli harkinnut. Ei tuon tarvinnut siitä kyllä toisten enää huomauttaa, Darius ei todellakaan aikonut kutsua ketään tänne nyt. Se oli liian vaarallista, hyvä jos kenraalikaan täältä elossa selviäisi, ei hän halunnut ketään muuta vaarantaa sen takia, että N'drayer järkensä menetti. Tosin mikä esti hullua lähtemästä riehumaan pitkin tupia ja hovia, jahka Winderin olisi hoidellut?
Darius kävi huokaisemaan värisevästi, pienesti parahtaen Delathoksen päästäessä hänestä irti. Varovaisesti kenraali suoristi rankansa hakien kädellä tukea pöydänreunasta, ettei tokkuraisuudeltaan olisi takaisin lattialle romahtanut.
"Kunpa vain tietäisin itsekin!", Winder parahti lähes kuiskaten, vilkaisten Delathosin puoleen tuon kysellessä miksi Taivaanturmelija täällä oli ollut ja miksi se naaras Winderistä oli kiinnostunut. Ei hän sitä tiennyt! Eikä ehtinyt sen paremmin selittämäänkään, kun kuuraparta jo uudemman kerran kiinni kävi.

Irvistäen, hampaiden välistä henkeä terävästi vetäen Darius käänsi päätään nätisti taaksepäin Delthoksen käden ohjailemana. Oli kylmä. Niin pirun kylmä tuon hullun lähellä. Hyvä ettei hengitys käynyt höyryämään - tosin kai sekin oli vain ajan kysymys, kun pakkasherra koko huoneen kuuralla peittäisi. Kädet nousivat Delathosin kädelle, joka Haukansilmän hiuksista kiinni piti, koittaen pienesti irrottaa tuon otetta.
"En suunnittele mitään, Delathos, vannon sen! Pyydän, rauhoitu", Silmäpuoli parahti hätäisesti, "En edes tiedä itsekään mitä täällä enää tapahtuu! Delathos, ole kiltti ja päästä irti!", hätäinen selittely jatkui samalla, kun sormia kävi palelemaan jo pelkästään se Delathosin käden pitely.
"M-mene kotiisi rauhoittumaan, et ole oma itsesi. Kerron huomenna kaiken - lupaan sen, Delathos päästä irti minusta!", Sen sijaan että olisi puheidensa päätteeksi jäänyt nätisti vain paikoilleen odottamaan, että kuuraparta olisi ehkä jollain olemattomalla ihmeellä päästänytkin irti ja lähtenyt pois, kävi Darius irrottamaan otteensa Delathosista ja iski toisen kyynärpäänsä rumasti, kaikella voimalla kuuraparran rintakehän syrjään. Ja heti uudestaan, käyden kiepauttamaan itsensä väkisinkin ympäri kohden tummahipiää - oli tuo sitten hiuksista irti päästänyt tai ei - ja yritti kaikin mahdollisin keinoin riuhtoa itsensä vapaaksi. Lyöden, potkien, rimpuillen minkä kykeni.


// NIHIHIHIHIN. Herään virneeseen joka aamu. Hirvee virnuilu unissakin, ei ihme et posket on kipeenä. Arthas on kato ainoo lapsi, ei se osaa jakaa mitään. PONIN ANTAA NYT MEILLE NIIN VIEDÄÄN PONI LENKILLE. Lory sinne joo, sulaa koko mesta. No Apostoli menee, me kun ei selvästi osata arvostaa sen taiteellista silmää. Timi on mun toteemieläin. Tai sit se Moon Moon. Timi kyl on aika moon moon //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4102

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Syys 10, 2015 12:50

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Hyytävä katse tuijotti tummatukkaista, käsipuolen antaessa tuon yrittää käsillään irrottaa sitä turhankin tiukkaa otetta silmäpuolen letistä. Turhaahan se oli, epäilemättä toisen hyppisiä alkoi paleltaa, siinä missä tummat kutrit alkoivat niistä kiinni pitelevän käden ympäriltä muuttaa väriään kylmästä valkeiksi. Darius pyysi häntä rauhoittumaan hätääntyneellä äänellä, myöntäen ettei tiennyt enää itsekään missä mentiin. Tuskin tiesi täysin myöskään Delathos, joka täysin toisenlaisten narujen ohjailemana siinä kenraalia hiillosti menemään. Mutta ääni päässä käski jatkaa, eikä kuuraparralla ollut aikomustakaan odotella siihen huomiseen, jolloin Winder ääneen lupaili kertovansa mistä kenkä puristi. Ei Haukansilmä kertoisi. Winder vain sulkeutuisi omiin oloihinsa ja jatkaisi pitkittynyttä välttelyään. Tai niin se piru päässä väitti, käskien yrittämään kovakouraisemmin hakea niitä vastauksia kenraalista.

Kuuraparran suu ehti raottua hitusen Haukansilmän sanoihin vastatakseen – mutta Darius ehti ensin. Kenraali iski kyynäränsä terävästi vasten pakkasherra, joka älähti ja painui hieman kasaan, kun kipu lyöntikohdasta lähti säteilemään pitkin toista kylkeä. Se ei kuitenkaan hellittänyt kuuraparran otetta toisesta miehestä, joka turhankin hanakasti lähti tekemään vastarintaa päästäkseen tummahipiäisen otteesta irti. Tietenkin Delathos yritti itseään alitajuisesti suojata kenraalin mahdollisilta iskuilta, etteivät ne ikäviin paikkoihin osuneet, kunnes käsipuoli hyökkäsi puolestaan takaisin.
Mielipuoli potkaisi Dariusta sen ehjän jalan polvitaipeeseen, tarraten punaisena palavan kätensä hyytävän otteen kiinni Haukansilmän kaulaan, pakottaen tuon pysymään pystyssä kätensä varassa, vaikka kuinka omat jalat olisivat halunneet alta pettää. Viimein se pirullisenhuvittunut virne nousi pakkasherran kasvoille, käsipuolen yltyessä sillä demonisella äänellään nauramaan päin kenraalin naamaa.
Minä olen juuri oma itseni”, valkohapsisen kierondemoninen puoli hymisi, pakottaessaan Winderiä kohden lattiaa, jalallaan potkaisten silmäpuolen lopulta vatsalleen lattialle ja otteensa kenraalin kaulalta laskien, “Sinä sen sijaan yksi raukka muiden joukossa”.

Häpeäisit!”, Delathos sähisi terävämmin kenraalille, kädellään painaessaan kerran terävästi Dariuksen päänsyrjän ottamaan jälleen osuman kovasta lattiasta, itse kyykistyessään samalla silmäpuolen vierelle. Maaginen käsi lipui vaativasti pitkin Haukansilmän kylkeä alemmas, kylmästä nipistellen kankaidenkin lävitse Dariuksen vaaleaa ihoa, kun se jätti kuuraisen rannun kankaiden ylitse lipuessaan.
Luuletko asioiden salailun helpottavan? Kun muut vain tyytyvät turhautuen lopulta siihen, että oletkin vain hiljaa?”, ääni puheli, kuuraparran käydessä Haukansilmän sijaan koskemaan vuorostaan itseään innostuakseen tilanteesta vain enemmän, toisella kädellään estäen ettei Darius kykenisi ympäri kääntymään tai karkaamaan kauemmas.
Mmm, miten turhauttavan huvittavaa on seurata kuinka hänkin katsoo itseään peileistä, tietämättä tai osaamatta päättää kenen peilikuvaa tuijottaisi”, mielipuoli totesi naureskellen, omaa vyötänsä nypläten auki, “Ja kuinka pahoillaan haluaisi jossain sisimmissään olla, kykenemättä kuitenkaan sääliä tuntemaan edes itseään kohtaan”.
Kätensä siirtyi jälleen tummatukkaisen alaselkää hyväilemään, nyppien kauemmas takin helmoja sormien tavoitellessa vain Dariuksen housujen reunaa hivuttaakseen sitä turhaa vaatekappaletta alemmas. Turhaa oli edes ääneen sanoa, mihin tilanne oli etenemässä, Delathoksen vaikuttaessa olevan yliotteestaan taas turhan tyytyväinen, kun tuon kasvoilla lepäävää ylimielistä ilmettä katsoi. Oikeasti paikalla ei ollut enää mitään, mitä käsipuoli itse edusti, magian kärventäessä korvien välissä niitä viimeisiäkin järjenhiveniä joiden avulla Delathos jaksoi vielä edes määrätietoisena pysyä. Mutta se sisällään oleva piru halusi ohjat käsiinsä. Ei se jaksanut enää samalla tavalla vain odottaa ja seurata vierestä, se voima tarvitsi kehon ja mielen jota hallita, ja tämä oli vain alkusoittoa siitä, mitä joskus myöhemmin voisi olla luvassa. Mikäli tummahipiäisen haltian keho ei sitä ennen rasituksen alla kosahtaisi palasiksi…


//Aksu the virne master. Kyllä meidän virneet yhessä pieksis Delinki virneen. Arthas senkin ahne kakka, Apostoliltakin hienon linnan veit kaikkine niine sisustuksineen. PONI MEILLE. PONI LENKILLE. PONI KIRMAA ILOISESTI ETEENPÄIN JA TAAKSE JÄÄ VAIN VANA KUOLEMAA. T: Deli. Apostolin pitää perustaa oma designyritys ja tarjota sisustuspalveluja. Niillekin jotka ei niitä halua. Moon moon :----DDDD Voi äiti kun :------DDDDD//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 10, 2015 1:29

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Eihän Darius mielipuolen otteesta päässyt minnekään. Ei tuo hellittänyt, vaikka Kenraali parhaansa mukaan koitti vaikeassa asennossa hätäpäissään lyödä ja potkia edes jonnekin, mikä sattuisi tai saattaisi häiritä sen verran, että Delathos hänestä irti päästäisi. Mutta ei, sen sijaan iskuja osin torjunut tummahipiä kävi potkaisemaan kenraalia sen ainoan kantavan jalan polvitaipeeseen. Kenraali olisi romahtanut lattialle, kipeän jalan kykenemättä kannattelemaan miehen painoa, mutta ennen kuin alas ehti tipahtaa, oli Delathos napannut kiinni Haukansilmän kaulasta. Pakottaen tuon pysymään pystyssä ja pystyssähän Darius pysyi, vaikka joutuikin omin käsin tarraamaan tummahipiän käsivarresta, jottei vain kaulansa varassa roikkunut. Se oli harvinaisen pelottavaa, nyt kun ajatteli. Toinen kykeni yhdellä kädellä kannattelemaan hetkellisesti Dariuksen kokoisen miehen painoa - ilman että edes horjui sen tähden. Nopeasti ne jalat koittivat hakea sijaa alta, kun Delathos jo lähti pakottamaan kenraalia alaspäin, Haukansilmän vain kyeten kaiken kauhunsa keskellä katsomaan hätääntyneenä virnuilevaa Pakkasherraa.

Darius pudisti terävästi päätään valkohapsen väittäessä olevansa juuri oma itsensä. Ei tuo ollut Delathos. Ei ainakaan se Delathos, jonka kenraali oli oppinut tuntemaan paremmin - tämä oli se Delathos joka heti ensikättelyssä oli kenraalin väkisin maannut omaksi ilkeäksi ilokseen.
Tummahipiä pakotti esimiehensä lattian rajaan vatsalleen, käyden terävästi painamaan kenraalin pään vasten kylmää lattiaa. Jälleen päässä pyöri ja parahdus karkasi ilmoille, kenraalin lopettaen sen vastarintansa niille sijoilleen hetkeksi. Tuntiessaan sen kylmän nipistelyn kyljellään koitti Darius kiemurrella ja kääntyä kauemmaksi maagisen käden aiheuttamasta pakkasennipistelystä, naurahdellen hätäisen pelokkaasti - huomatessaan varsinkin, kuinka Kuuraparta itseään kävi koskemaan. Ei tarvinnut kovin pitkään miettiä, mihin tämä mahdollisesti oli johtamassa jälleen - eikä kenraali voinut sanoa pitävänsä siitä yhtään. Ei hän halunnut sitä enää, varsinkaan Delathosin kanssa, ja oli jo itselleen uskotellutkin ettei niin tulisi käymään enää ikinä, nyt kun oli paremmin tummahipiään tutustunut ja saattoi tuota jopa jollain tavalla ystäväkseen kutsua. Mutta jälleen, oliko nyt sitten Delathos puikoissa tai se mikä-lie-voima, joka kuuraparran silmät aina punaiseksi värjäsi...

Taas kuuraparta puhui oudosti "hänestä". Itsestäänkö tuo noin puhui? Vai oliko tuo nyt täysin toinen persoona, joka puhui? Kyllä Darius oli tiennyt, että Delathoksen mieli oli ailahteleva, mutta oliko tuolla sittenkin, ihan oikeasti, jonkinlainen jakomielitauti?!
"D-Delathos älä", kenraali kävi vaikeroimaan lattianrajasta, toisen käsistään käyden heti nappaamaan kiinni housujen reunasta, kun toinen niitä alemmas yritti työntää, "Älä tee tätä minulle. Ei taas".
"Mene pois, jätä minut rauhaan!"
, Darius jatkoi, vastarinnan käydessä jälleen yltymään, Kenraalin koittaen kaikilla mahdollisilla tavoilla vain päästä ylös, yrittäen hakea käsillään ja jaloillaan sijaa lattiasta, jotta itsensä olisi ylös saanut pakotettua, siinä ohessa tietenkin koittaen kuurapartaista potkia ja töniä itsestään kauemmas.
"Mene selvittämään pääsi ja purkamaan himosi johonkin porttolan huoraan, mutta minulle et tee tätä taas!", Paniikissa oleva haltia parahti vastarintansa lomasta, kuulostaen siltä että oli viittä vaille valmis pillahtamaan itkuun. Ei hän halunnut tätä.



//Jekkumaisteri also. Deli jäis niin kakkoseks et huh. Arthas oli tommonen ahne pyllypää. PONILLE KYYTIÄ. eikun. Deli nyt oikeesti rauhotut kukaan ei tykkää susta kun oot tommonen T: Dari. Apostoli perustaa designyrityksen ja sen nimi on "2spooky4you". Joka paikkaan tulee sitten pääkalloja. NO NIMENOMAAN SE MOON MOON :----D KOSKA. Hei pieraisin vielä viimeisen yöviestin kun sä lähdit anteeks en vie tätä nyt eteenpäin mutta kun you know //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4102

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Syys 10, 2015 2:57

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Tietenkään Winder ei suostunut paikallaan pysymään, vaan tuntui kiemurtelevan minkä kerkesi. Sekös oikeastaan vain sitä bensaa liekkeihin löi lisää ja sai pakkasherran innostumaan entisestäänkin, vaikka taisikin jo valmiiksi olla siinä mielentilassa, että se erityisesti Haukansilmää tuntui hirvittävän. Ja syystäkin varmasti.
Vastarinnan taas käydessä yltymään, tarrasi Delathos molemmin käsin Haukansilmästä kiinni, repien miestä vain entistä lähemmäs itseään niillä pakkasenkylmillä käsillään. Tukahduttaen Winderin pakoyritykset vain säälittäviksi rimpuiluiksi, lopulta käyden kädellään painamaan silmäpuolen niskasta miestä allaan vasten lattiaa, jota kävi yhdellä maagisella purkauksella värjäämään läpikuultava ohut jää kaksikon ympäriltä.
Huorako?”, ääni naurahti huvittuneena, taittaessaan toisen Dariuksen käsistä rumasti vasten tuon selkää. Hyvä ettei kuuraparta käynyt sillä hetkellä riuhtaisemaan mokomaa täysin sijoiltaan, vaikka varmasti se olisi sitä demonimaista otusta Delathosin sisällä myöskin miellyttänytkin – repiä nyt toinen vain julmasti kappaleiksi.

Sellainen nyt riittäisi alkuunkaan!”, valkohapsinen naurahti korkeammalta, “Tuo paniikkisi kun on paljon mielekkäämpää katseltavaa, kuin joku joka työkseen levittelee jalkojaan päivät pitkät”. Delathos nimenomaan oli yrittänyt hankkiutua eroon niistä toisen, hullumman puoliskonsa tarkoituksella herättelemistä tunteista Winderiä kohtaan, joista ei itse ollut välittänyt oikeastaan koskaan. Vain se muiden piinaaminen oli mieleen – mutta Haukansilmän kohdalla sekin oli jo viime kertaisen makaamisen myötä mennyt Delin omasta mielestä ylitse. Ja kun Dariusta oli oppinut tuntemaankin ja vaikkei sitä ääneen koskaan oltu sanottukaan varsinaisesti, piti kuuraparta kenraalia jonkin sortin hyvien, onnistuneiden päiviensä ystävänä.
Tämä hetki tuntui jossain syvällä mielessä kuitenkin äärimmäisen väärältä ja ahdistavalta, monesta syystä yhtäaikaa – muttei Delathos kyennyt itseään pysäyttämään nyt, kun oma mielensä oli lukittuna jossain maagisen seinämän takana. Jälleen kerran, kun mielipuoli oli oikeastaan täysin eri syistä Dariusta saapunut tapaamaan, ja nyt siinä piti käydä taas näin. Mutta ei hän sille voimalle kyennyt pistämään vastaan… vai pystyikö? Ei hän pystyisi, ei ikinä… se vain pakottaisi häntä jatkamaan aina hautaansa saakka tätä typerää elämistä - voi kuinka Delathos olisi vain toivonut sen jo loppuvan.

Väkisin kuuraparta lopulta repi kenraalilta housut alemmas, yrittäen samalla pidellä silmäpuolta paikallaan ja tarvittaessa sitä kättä entistä epämukavampaan asentoon väänsi Winderin selkää vasten.
… Vaikka hän voisi olla siitä täysin erimieltä, ei se minua kuitenkaan kiinnosta”, mielipuoli hymähti leveästi virnistäessään edellisiin sanoihinsa lähinnä juuri viitaten, tuodessaan samalla sen oman vartensa kevyesti liukumaan muutaman kerran vasten Dariuksen tiukkuutta. Ennen kuin pakkasherra lähti asettelemaan miehuuttaan paikoilleen ja täysin vain survoi itsensä Haukansilmän sisään, säälimättä tai näyttämättä merkkiäkään siitä että aikoisi hidastaa tai antaa tummatukkaisen paeta altaan.
Edellisilläkin kerroilla olen tästä nauttinut – alistamisestasi ja happamista tunteistanne, voi kuinka olen saanut niillä myrkytettyä heikompaa mieltä pois tieltäni!”, kaksiääninen hullu hymisi lähtiessään Winderiä vasten paremmin itseään paukuttamaan, “Miksen siis nauttisi niistä suolaisista tunteista nytkin?”.


//Mitä nyt taas Aksu, senkin jekku (DDD Meidän virneet on ylivertaiset. Arthas perkele! Nyt ne ponit kans, PONIT TAKAISIN LAITUMELLE. Mutta kun Deli on vähän tommonen, ei se voi rauhottua. Apostolin yrityksestä tulis niinku mestariteos ja aina halloweenin aikaan se ois ihan kamalan suosittu. MOON MOOOON :----DDDDD NO NIIN PIERAISIT JA OLIN IHAN HYPENÄ VAAN SÄNGYSSÄ PYÖRIMÄSSÄ JA NNNNNGH MUTTA SAIN HILLITTYÄ HIMONI VASTAILLA KESKELLÄ YÖTÄ. Ota tästä sen sijaan//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 10, 2015 6:54

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Ei pakkasperkele päästänyt kenraalia mihinkään, vaikka hän kuinka yritti toisen otteesta päästä. Asento oli muutenkin hankala, ei hän voinut kunnolla edes potkia kohden takanaan olevaa kuurapartaa, tuon jo painaessa Haukansilmää paremmin vasten lattiaa niskasta. Se aiheutti myös jonkinlaisen maagisen aallon, joka värjäsi lattian ympäriltä täysin läpikuultavaan jäähän. Darius parahti jälleen, Delathosin käydessä vääntämään toisen kenraalin käsistä selän taa erittäin epämukavasti. Oli jo täysin selvää, ettei hullu aikonut jättää kenraalia rauhaan. Haukansilmä parahti turhautuneen alistuneesti vielä yrittäen Delathosin otteessa kiemurrella ja paeta, aivan turhaan.
"Del pyydän", Darius henkäisi, nopeanpaniikkisen hengityksen lomasta, hullun käydessä kertomaan kuinka oli mielekkäämpää katsella eliitin paniikkia kuin porttolan päivästä toiseen panevia työntekijöitä.
Kyse ei siis ollut vain halujen tyydyttämisestä enää. Ei tuo häntä maannut omien tarpeiden takia, vaan nähdäkseen kenraalin kärsivän. Tai niin sen saattoi tulkita. Ja niin Darius sen päätti tulkita. Jälleen vanhempi kävi naurahtelemaan lähes itkuisesti tummahipiän pakottaessa ne housut alas, puhellen jälleen kuinka "hän" ei ehkä samaa mieltä ollut tästä paniikin katselusta. Darius oli jo täysin varma siitä, ettei kyseessä ollut Delathos enää. Tuo oli joku toinen. Joku toinen, joka Delathosia selvästi piti hallussaan nyt, pakottaen tuon yhtälailla tähän mitä Dariuksen. Oliko Delathos sitten tietoinen tekemisistään, ei kenraali sitä osannut sanoa, mutta varmaa oli, ettei hän voinut enää luottaa tummahipiään jos tuo ei kyennyt kontrolloimaan tätä... Toista persoonaa.

Ilmoille karkasi pitkä, tuskainen huudahdus tummahipiän käydessä työntymään varoittamatta ja säälimättä sisään. Kenraali kävi tukahduttamaan sen huutonsa vapaan kätensä käsitaipeeseen, haltian painaessa kasvonsa vasten käsivarttaan. Koko keho värähti pistävästä, riipivästä kivusta eliitin yrittäessä parhaansa mukaan vielä pyristellä kauemmas sisään työntyvästä varresta. eihän hän minnekään päässyt, Delathoksen ote oli ja piti. Eikä kenraalilla varsinaisesti ollut enää voimiakaan pistää vastaan, kaiken tämänpäiväisen jälkeen. Tämähän tästä vielä puuttui.
Kenraali ei vastannut mitään valkohapselle, joka kaksiäänisesti hulluuksiaan hymisi. Kyllä hän pisti tarkkaan merkille kaiken mitä tuo sanoi - mitä nyt näin kivulta ja paniikiltaan kykeni muistiinsa painamaan. Tuskanhiki kohosi pintaan, kyyneleen jos toisenkin kirvoten silmäkulmasta silkan kivun takia. Ei kenraali pitänyt tästä. Hän ei nauttinut tästä lainkaan, sen myös näki kropasta, joka ei mitenkään kiihokkeeseen käynyt reagoimaan. Käsitaipeeseensa parahdellen hetken, Darius vain tuijotti huoneen pimeimpään nurkkaan. Siinä samalla se vastarinta alkoi hiipua pois kokonaan, kenraalin käyden yrittämään vain myötäillä niitä tummahipiän liikkeitä, jottei sattuisi niin paljon.

Darius ei pistänyt enää lainkaan vastaan. Se parahtelukin muuttui vain ynähtelyksi ja satunnaisiksi teräviksi henkäyksiksi, kenraalin vaikuttaen nyt veltolta, flegmaattiselta, poissaolevalta. Vähän väliä vain kavahtaen kun toinen sisään painui, sen suuremmin kuitenkaan reagoimatta mihinkään. Hän luovutti täysin, mitä sitä suotta vastaan pistämään - ja mitä sitä suotta suomaan tuolle hullulle sitä vastarintaa ja tuskanhuutoja, joista tuo tuntui nauttivan enemmän kuin laki salli.
"Taisin tehdä... v-virhearvion", Tutut sanat karkasivat Haukansilmän suusta epätasaisenvärisevien, raskaiden henkäysten lomasta, tuon vilkaisten puoliksi umpeen painuneella katseellaan olan yli pakkasherran puoleen, "Luulin että vois-in luottaa sin... sinuun. Delathos".
"Mutta osoitit j-jälleen, että olin vääräs...sä", Katse tuijotti sotkuisten hiusten lomasta yhä tummahipiää. Pettyneenä. Antautuneena. Ja ennen kaikkea surullisena.
"Hoida h-hupisi ja jätä minut rauhaan. En jaksa... tätä enää...", Katse vierähti viimein pois Delathosista, kenraalin käyden tuijottamaan tyhjyyteen edessään.



// JEKKUMAISTERI. OP virneet, kiellettävä. Arthasia turpaan, yhtä lujaa mitä Sylvanasta, tasavertaisuuden nimissä. PONIT LAITUMILLE NIIN. Kyl se Deli rauhottuu, kato vaan. Apostolin yritys ois niin pop, että rahaa tulis ku roskaa. Harmi vaan että Apostoli ei ymmärrä rahan päälle ja törsää kaiken kallokuvioisiin mattoihin - ostamalla niitä omasta liikkeestään. MOON MOON. Maltoit sentään, senkin sänkydataaja. Näin niiku hyvää huomenta heräsin hajotuspäikkäreiltä ota tästä. Ps destiny on lataamassa //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4102

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Pe Syys 11, 2015 3:59

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Se punaisena palava katse silmäili Dariusta, joka hetki hetkeltä sitä rimpuiluaan lakkasi, lopulta tyytyen vain olemaan pistämättä vastaan. Siinä vaiheessa pakkasherra myös laski sen epämukavan otteen toisen kädestä, antaen toisen vain velttona siinä edessään olla, samalla kun ne työnnöt enemmän ja vähemmän tahdikkaasti Winderiä vasten jatkuivat. Ylimielisen tyytyväinen virne lepäsi kuuraparran kasvoilla, vauhdin hidastuessa siksi hetkeksi kun Haukansilmä lähti puhumaan. Se virne kävi leviämään julmemmaksi tummahipiän kasvoille, tuon sivellessä samalla vapaalla kädellään Dariuksen lantiota.
Delathos?”, epäuskoinen ääni naurahti, valkoharjaisen työntyessä lujemmin kerran Haukansilmää vasten, antaen koko vartensa mitan upota kerran toiseen kunnes se tahti taas tasoittui.
Voi ei nyt sinä käsität aivan väärin, Winder!”, Delathos hymisi, nojautuessaan lähemmäs silmäpuolta, “Eihän se surkeuden huipentuma edes ole täällä enää! Heikkomielinen idioottihan se on, ei mitään muuta”.

Se on niin ankea mieleltään, kun ei tunnu osaavan mistään välittää ja kaikki sitä hylkivät”, demoninen ääni naurahteli, “Ainoa asia mikä häntä tuntuu enää kiinnostavan, ovat ne velvollisuutta vaativat tehtävät joita hänelle annat – ja se kun hän juoksee alamaailman tehtäviä hoitamassa, tiesitkö edes sitä? Mmm, puhuvat yhtenä parhaimpana palkkamurhaajana”. Eihän kukaan kuuraparran sitä puolta oikeastaan tuntenut, se varovainen puoli oli niin tarkka ja määrätietoinen, Delin jättämättä jälkiäkään koskaan ja niitä salanimiään käyttäen sillion, kun piti salaisia töitä tehdä. Tietenkin tummahipiä oli näkyvyyttä saanut Kuiskaukseen liityttyään, mutta samalla se toimi myös eräänlaisena peittona. Uskomuksena, että Delathos kykeni soluttautumaan myös korkea-arvoisempiin piireihin eräänlaiseksi helpotukseksi, jos aatelisten niskaa piti hiillostaa.
Välillä se istuu kotonaan veitsi kädessään ja laitan sen miettimään, miksi se tätä haluaa ja kuinka elämä sitä väärin kohtelee. Mutta se kylmäsydäminen idiootti tarvitsee minua, koska olen vahva!”, N'thiszedratam manaili toimiensa ohessa.
Siinä samalla ne punaisena palavat silmät alkoivat kummasti vettyä. Ilmassa haisi vuorostaan kitkerä käry, ihan kuin jokin olisi myrkkyä vasten palanut ja aiheuttanut siitä ilmaan silmiä ja hajuaistia kirvelevän katkun.
Ei hän pärjäisi yksin”, kyllä Delathos oikeastaan pärjäisi, mutta eihän se piru antanut kuuraparran niin uskoa. Eläminen yksinään oli jo täysin väärin, pelkkä olemassa olo ilman sitä oli rikos! Mutta eihän Del sitä halunnut ymmärtää, typerys kun oli.
Ei siitä olisi mihinkään ilman minua, otin siltä toisen kädenkin muistutukseksi siitä”.


//JEKKUAKSU! No meidän virneet varsinkaan ei oo terveellisiä. SYLVANAS! Millon taas hotsia, tahdon sen tychuksen ja vetään sillä sylvanasta turpaan, koska batman. MY LITTLE PONYYYY MY LITTLE PONYYY. Ei se rauhotu. Katotaanko. Apostolin yritys ois niin pop, et kaikki muut yrityksen menee konkurssiin. Mut Apostoli tietää, ei se muuten kato tätä bisnestä yrittäis. MOOOOOOOONNNN. No mä oon tommonenl laiska pökäle. Hajotuspäikkärit on aina välillä otettava, ne helpottaa. JA IHANINTA ON ETTÄ PÄÄSTIIN DESTINYÄ PELAAN JAAÖLDKNLDAJBKDHWA <3//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Syys 11, 2015 2:03

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Muutaman kerran Darius älähti hammasta purren tummahipiän työntyessä koko mitallaan sisään. Siinä samalla se tyhjä katse kävi terävöitymään ja kääntymään takaisin valkohapsisen puoleen, tuon käydessä nyt Delathosta parjaamaan. Ei Delathos kuulemma enää paikalla ollutkaan, se kävi nyt vihdoista viimein täysin selväksi. Kenraali piti suunsa kiinni, antaen tuon pirun nyt puhua suunsa puhtaaksi, kerta sitä juttua näytti tulevan. Tietenkin korvaan kalskahti puheet "alamaailman tehtävistä", mutta juuri nyt ei tullut mieleenkään lähteä kyselemään tuolta mitä ihmettä mokoma sillä tarkoitti. Olihan Haukansilmä epäillyt N'drayerin tekevän jotain hieman... Erikoisempaakin työtä näin Kuiskauksen rinnalla ja ylipäätään ennen Kuiskaukseen liittymistä. Olisihan Dariuksen pitänyt vähän katsoa kapteeninsa perään, ei tuo nyt ihan kaikkea voinut riehua vapaa-ajallaan, mikäli Kuiskaus halusi säilyttää maineensa ja sijansa haltioiden eliittinä. Mutta jos totta puhuttiin, ei Darius ollut edes uskaltanut kysellä Delathosilta asiasta. Parempi vain oli pysytellä kaukana tuon asioista ja antaa tummahipiän mennä menojaan.

"Ei hän tarvitse sinua", Darius kävi yllättäen raskaan hengityksen lomasta hymähtämään, "Etkö ole nähnyt kuinka hyvin hän pärjää ilman sinua? H-hänestä tuli eliittitason kapteeni ihan ilman sinua".
"En nimittänyt häntä voimiensa - sinun - tähden",
Haltia jatkoi naurahtaen uupuneesti, samalla kun koitti niitä toisen liikkeitä yhä mukailla, "Nimitin hänet, koska luotan häneen. En sinuun. Sinä et auttanut häntä mitenkään siinä tehtävässä. Ja hän on pärjännyt kapteenina, ihan ilman sinua".
"Tiedän pelisi. Koi-koitat uskotella hänelle, että hän ei olisi mitään ilman sinua. Vaikka todellisuudessa sinä olet se, joka häntä tarvitsee. Sinä et olisi mi-mitään ilman häntä", Eihän kenraali varsinaisesti sitä tiennyt, kunhan puhui ärsyttääkseen ja halveksiakseen tuota toista.
"Sinä se surkeuden huipentuma tässä olet. Mikä ikinä sitten oletkaan. Tai kuka ikinä sitten ole-tkaan. Turmelet hänen mielensä ja uskottelet, ettei hänestä välitetä, vaikka ympäriltä l-löytyy henkilö jos toinenkin. M-mutta murtunutta mieltä on helpompi kontrolloida, e-eikö?", Haukansilmä naurahti henkäyksien lomasta halveksuvasti, "M-mutta nyt viimein ymmärrän. Ehkä minun pitäisi kiittää siitä sinua. T-todistit minulle juuri, etten ollut väärässä hänen suhteen. En tehnyt virhettä luottaessani häneen".
"Sinä olit kaiken takana aina"
, vielä Winder jaksoi puhua, nyrpistäessään nokkaansa kuurapartaista vilkaistessaan, "Mutta tiedän että hän pystyy uhmaamaan sinua. Sinä olet heikko, säälittävä. Naurettava suorastaan. Sinua minä halveksun ja vihaan. En häntä".




//JEKKU JUTTU. Ai saatana heti aamusta virne, miksi teet tämän minulle. Voi minua. Emt koska hotsia, asap kyllä kiitos. Sylvanasta turpuun. EI. EI MLP. Kyl se rauhottuu. Katotaan. LUOTTAMUS YSTÄVIIN ON YSTÄVYYTTÄ. Apostolista tulis saatana semmonen myyntitykki et huh. Apostoli on velmu ja tietää kyllä. Nyt ne pökäleet. Hajotuspäikkärit helpottaa todellakin. DESTINYYN MENTIIN NIIN VAIKKA MEINASIT VASTAAN KRÄNÄÄ ja sit mä olin paska ja pakotin sut mukaan //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4102

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Pe Syys 11, 2015 6:55

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Huulien välistä karkasi mielihyvästä kieliviä hymähtelyjä, vaikka ne sen alati kuuluvan huvittuneen hyminän sekaan tehokkaasti sekoittuivat. Punasilmäinen kuunteli mairea virne kasvoillaan Dariuksen puheita, hiljalleen tummahipiäisen kuitenkin vakavoituessa Winderin väittäessä, ettei Delathos muka sitä mielipuolista voimaa tarvinnut. Ettei sillä maagisellä olennolla ollut muka mitään virkaa niissä saavutuksissa, joita Del oli itselleen onnistunut haalimaan. Valetta!
Sen kyllä varmasti huomasi, kuinka kuurapartaisen otteet kävivät Haukansilmän puheiden lomasta entistä kovakouraisemmiksi ja se kylmyys ympärillä kasvoi aikaisemmasta niin, että Delathosinkin hengitys alkoi höyrytä ja kuura lattiaa pitkin levitä seinän nurkkia kohden. Koko tilasta alkoi hiljalleen muuttua jäinen, pimeä loukko, ihan kuin olisi talvella lumiseen luolaan eksynyt. Samalla se pintaan puskeva kylmyys kuitenkin jätti sen hyisen ytimen suojatta, sulattaen samalla sitä sisustaa, joka muuten ikijäässä pysyi.
Punaisen silmät kohdistuivat terävästi Dariukseen, silmäpuolisen vilkaistessa mielipuoleen puheidensa lomasta.
Niin sinun kuuluisikin vihata”, Delathos sähähti kumartuessaan lähemmäs Dariusta, “Kuten kaikkien muidenkin”.

Hän nimenomaan tarvitsee minua!”, Delathos huudahti naurahtaen, äänessään kuitenkin närkästystä Haukansilmän sanoista, “Tämä keho ja mieli tarvitsee minua, etkä sinäkään kykene sitä faktaa kumoamaan! Kukaan ei kykene, ei edes hän itse!”. Ei Del kyllä mitään tästä tarvinnut. Eihän ollut sitä pyytänyt tai halunnut, ei siitä ollut hyötyä kuin selviytymisen kannalta silloin, kun itse ei jaksanut enää eväänsä heilauttaa ja oli kuoleman partaalla. Monet kerrat se oli jo kuuraparran pelastanut, ehkä samalla myös Delathosista itsestään yrittänyt piilottaa niitä piirteitä, joista tietoisuuden itselleen kehittänyt magia ei piitannut. Se voima tarvitsi vain kehon käyttöönsä kylvääkseen julmuuttaan kaikkialle – kehon, jonka se voisi vallata ja ottaa itselleen, polttaa heikomman pois tieltään ja toteuttaa sen jälkeen vain omia mielihalujaan ja tarpeitaan.

Hiuksista Winderiä tarraten aluksi, vetäytyi pakkasherra varrellaan kauemmas Dariuksesta, hivuttautuen kaikessa rauhassa ulos asti. Del väänsi kenraalin kasvoja paremmin puoleensa, nelinkontin vääntyen miehen ylle ja tuoden kylmänä hohkaavan hengityksensä lähemmäs silmäpuolen kasvoja uhkaavasti.
Meidän olisi pitänyt tappaa sinut jo ajat sitten, mutta siinä yhä makaat vuoroasi vain odottaen”, mielipuoli hymisi suoraa tuijottaessaan haukankatseeseen. Yllättäen punainen silmäpari kuitenkin näytti kääntyvän toisaalle, katsomaan jonnekin huoneen pimeään nurkkaan, ja ylimielinen ilme kasvoilla vääntyi lähinnä julmaksi irvistykseksi. Sakea kyynel vierähti toisesta silmäkulmasta, tipahtaen aivan Haukansilmän kasvojen viereen lattialle, ja sitten toisen valahtaessa Dariuksen takinkaulukselle. Kyyneleitten väri alkoi sakeasta hiljalleen tummua mustemmaksi ja mustemmaksi, sen lähtiessä polttamaan jään peittämään lattiaan kovin nopeasti pientä koloa, suorastaan syöpyen tipahtamalleen materiaalille ahnaasti kiinni. Ilmaan nousi varoittavan pistävä katku, jota tuskin oli vaikeaa olla pistämättä merkille…
Tärisevä ote laski irti Dariuksen hiuksista, normaalimman käden noustessa peittämään yhä niitä punaisena palavia vettyneitä silmiä, Delathoksen samalla kohotessa toisen yltä selkänsä suoristaen.
MEIDÄN, ZUCAIR, MEIDÄN! Haluat sitä yhtä paljon mitä minäkin - pidät vallasta ja voimasta, emme tarvitse ketään asettumaan eteemme sille tielle!”, suu ei liikkunutkaan, äänen vain karjahtaessa sanansa huoneeseen kaikumaan. Mitä enemmän ne sanat kuitenkin satuttivat, sitä enemmän niitä syövyttävänmyrkyllisiä kyyneleitä alkoi kuuraparran silmistä valua oman takin kaulukselle syömään kankaita tieltään.
Ja nytkö alat kyynelehtimään taas tuntiessasi olosi niin alakynteen jätetyksi, typerys, liikutut sanoista joiden ei tulisi merkitä sinulle MITÄÄN!”, demoninen ääni jyrähti uudemman kerran, punaisena palavan käden käydessä iskemään nyrkkinsä vasten työnpöydän lokeroita, ilmiliekkeihin räsähtäen ja kipinöinä näkyvistä kadoten.

Eivät he välitä!”.
L-lopeta jo…”, harvinaisen itkuinen ja murtunut Delathos omalla äänellään totesi, päästäessään sanojensa perään itkuisen henkäyksen laskeakseen kätensä alas ja kuroakseen housujaan ylemmäs. Enää se katse ei ollut murhaava, vaan enemmänkin paniikinomainen, vaikka kuinka tummanpunaisena paloikin. Ja järkyttyneenä se katse tuijotti Dariukseen, kuuraparran tuntiessa itsensä entistäkin kamalammaksi sillä hetkellä, kun kykeni omin silminsä näkemään mitä oli jälleen tekemässä.
VIE SE LOPPUUN!”. Delathos vain pudisti päätänsä, terävän, itkuisen henkäyksen päästäessään ja yrittäessään nousta kompuroiden jaloilleen päästäkseen Dariuksesta vain nopeasti kauemmas. Ne uurteiset merkit kädessä alkoivat loistaa kirkkaammin, koko käsivarteen säteili pistävänpolttava kipu, Delin vetäessä ainoan käsivartensa itseään vasten ja painuen kumaraan, seinää vasten valuen lattialle istumaan. Paksut hiukset kävivät peittämään itkun, hysterian ja paniikin sekaisia kasvoja, miehen nyyhkiessä voimakkaasti siitä suunnattomasta häpeän ja ahdistuksen määrästä. Pelottikin jostain syystä. Sattui niin jumalattomasti yhtäkkiä tämä kaikki.
Olet yksi turhake, heikko ja säälittävä, et sinä tunteillasi mitään tee Delathos”, se demoninen ääni yritti vielä, voidakseen yrittää selättää vihaansa suuremman ja voimakkaamman tunteen tieltään ja yrittää Winderin raiskausta uudelleen. Mutta ei se siinä enää tuntunut onnistuvan, Delathosin yltyessä vain pahempaan itkuun niistä syyttävänjulmista sanoista, samalla poimiessaan rinnaltaan tikarinsa ja lähti puristamaan aseen terää kämmentään vasten lujasti. Se kipu vei ajatuksia muualle, punaisten verinorojen lähtiessä lattianpieltä sotkemaan. Itse tuotettu kipu kuitenkin auttoi viemään ajatuksia muualle, antoi omanlaisensa rauhan yrittää sysätä sitä maagista perkelettä jonnekin syvälle lukittujen ovien taakse. Keskittyä tuomaan itseään takaisin. Yrittää rauhoittua ennen kaikkea – vaikka eihän siitä mitään näyttänyt tulevan, kun valkohapsinen valahti käsivarttaan vasten itkemään ja puremaan hampaitaan yhteen niin että sattui, ettei tämän surkeammalta kykenisi enää Winderin edessä näyttämään.


//JJJJJJEKKUJUDDU! Virne on nyt muodissa, siksi. VOI SINUA NII HEMULI PERKELE :----DDDDD Asap kyllä, tahdon. PONIOHJELMA! No katotaan sitten. DELI ON SITÄ MIELTÄ ETTÄ QQ. Apostoli ois niinku parhaista parhain, ei kukaan vedä sille vertoja. Pökäleet on tullu jäädäkseen, aina sinäkin vaan paskot kun väitän että susta tykkään. KIKAREET POSTISSA LÄHETÄN! JA TURDEJA LÄHETTELET MULLE WHATSAPPISSA!!! Hajotuspäikkärit on niinku 5/5 jos niitten jälkeen on parempi fiilis. DESTINYSSÄ OLI KIVAA vaikka oon yhä sitä mieltä että olin kyllä ihan kakkasta seuraa//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Syys 11, 2015 8:10

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Kroppa koitti jälleen alitajuntaisesti kauemmas kivusta, hallaa hohkaavan hullun käydessä kovakouraisemmaksi kenraalin puheiden lomasta. Darius joutui puremaan hammastaan yhteen jottei olisi parkunut kivusta, joka väkisinkin kävi nostattamaan yhä uudestaan kyyneleen jos toisenkin silmäkulmaan, koko kropan värähdellen siitä vihlovasta kivusta. Voi kuinka se osasikaan sattua. Tuskanhiki koitti puskea pintaan kuumien aaltojen kulkiessa kivun myötä pitkin kehoa, mutta silti haltialla itsellään oli kylmä. Winder lähes paleli toisen alla, tummahipiän luodessa ympärilleen kylmää. Kroppa tuntuikin tärisevän myös kylmyydestä, hengityksen myös höyryten. Teki niin pahaa, mutta ei hän tästä pakoonkaan pääsisi.
Ehkä oli virhe avata suunsa sittenkin. Jos hän olisi vain ollut hiljaa ja antanut asian olla, saattaisi tämä olla nopeammin ohi. Mutta ei, pakko oli taas turpansa aukaista ja tahallisesti tuota hullua herjata - itseänsä kenraali saikin tästä kovakouraisuudesta nyt syyttää.

"Kukaan ei tarvitse sinua. Vähiten hän", Darius ehätti henkäistä puoliääneen hullun huudoille, ennen kuin tuo kävi tarraamaan kiinni kenraalin hiuksista. Darius sähähti, mutta se sähähdys muuttui pian pitkänväriseväksi henkäykseksi, kun kuuraparta kävi vartensa ulos vetämään kaikessa rauhassa.
Hetkeksi kiinni painunut katse avautui pakkasherran kenraalin päätä kääntäessä paremmin itsensä puoleen, tuon käydessä samalla lähemmäs nojautumaan. Haukansilmä vain tuijotti hiljaa tuota uhkaavaa näkyä, mielipuolen käydessä kertomaan kuinka heidän olisi pitänyt tappaa kenraali jo ajat sitten. Oliko se vain hullun louskutusta ja uhkailua, vai oliko Delathos oikeasti aikeissa tappaa kenraalin, siitä Darius ei voinut olla varma - mutta halusi uskoa, että kyseessä oli vain mielipuolen uhkailua. Darius ei edes harkinnut avaavansa suutaan, tuijottaessaan tummahipiää suoraa silmiin. Silmiin, jotka vettyivät.
Delathos oli viimeinen henkilö, jonka Darius uskoi ikinä näkevänsä itkemässä. Mutta nyt tuon mielipuolen silmistä kävi vierähtämään kyynel jos toinenkin alas, kenraalin katsellen häkeltyneenä valkohapsista. huomio kuitenkin kiinnittyi Delathoksesta niihin tipahtaneisiin kyyneleisiin, jotka kävivät syövyttämään lattiaa ja takinkaulusta, kuin mikäkin happo. Totta kai Darius koitti heti päästä kauemmas käryävästä lattiasta ja ylipäätään nyt tuon itkevän hullun alla ei tuntunut ollenkaan turvalliselta, sikäli mikäli tuo meinaisi kyynelehtiä kenraalin päälle paremminkin!
"D-Del...", Jälleen pienesti kiemurteleva kenraali henkäisi varoen, ennen kuin tummahipiä kävi irrottamaan otteensa mustista hiuksista ja suoristautui kauemmas kenraalista. Darius kääntyi heti ympäri, paremmin kohden Delathosia, nojautuen samalla kauemmas siitä lattiaa vielä pienesti korventavasta kyyneleestä. Samalla Darius riisui nopeasti takkinsa ja viskaisi sen ensireaktiona kauemmaksi, jo pelkkä ajatus siitä että kyynel olisi voinut vaatteiden läpi ihoa käydä korventamaan, puistatti suuresti. Miksi ihmeessä tummahipiän kyyneleet tuolla tavoin polttivat, sitä Darius ei tiennyt, eikä tähän väliin kyennyt miettimäänkään paremmin, seuraillessaan sitä kuinka Delathos nyt ilmeisesti lähti kuin lähtikin pistämään vastaan tuolle hullulle puolelle. Siinä missä tuo häijy mieli koitti parjata nyt isäntäänsä.

Jännittyneenä, raskaasti hengittäen Darius seurasi tuota toimitusta. Hätkähtäen, tummahipiän iskiessä kätensä työpöytää vasten, jonka johdosta raaja kävi roihahtamaan ja kipinöiden kadoten sitten kokonaan. Anovanpyytävä katse kävi kohtaamaan Delathoksen paniikinomaisen katseen, kenraalin uskaltamatta sanoa mitään. Hän halusi auttaa Delathosta, mutta ei tiennyt miten sen tässä tilanteessa olisi voinut tehdä. Hän vain toivoi, että empaattinen, anteeksiantava katse riitti toiselle tähän hätään, siinä missä Delathos kävi nyt kunnolla pistämään vastaan sairaalle mielelle, joka olisi halunnut viedä tämän loppuun.
Delathos nousi ylös terävän, itkuisen henkäyksen saattelemana, kompuroiden kauemmas kenraalista. Darius kävi heti perääntymään entisestään, samalla nostaen omat housunsa ylös kun omille jaloilleen ponkaisi. Pysähtyen sitten kuitenkin paikoilleen, jääden seuraamaan hysteeristä kapteeniaan, joka seinää vasten lattialle valui. Delathoksen ottaessa tikarinsa käteensä ja käydessä puristamaan terää, otti kenraali yhden nopean askeleen lähemmäksi tummahipiää, pysähtyen kuitenkin vielä kauemmas. Hän empi selvästi. Darius halusi auttaa käsipuolta, mutta ei todellakaan tiennyt oliko nyt vielä kannattavaa tuota lähteä lähestymään. Hän sääli kuurapartaa, nyt kun vihdoista viimein tuntui ymmärtävän tuota paremmin. Olihan hän jo Seyrin kohdalla todistanut äärimmäisiä persoonallisuusvaihteluita, mutta siinä missä Seyr selvästi oli oma itsensä koko ajan, näytti Delathosilla olevan päässään joku muukin...

"Älä kuuntele sitä", Darius avasi lopulta suunsa, puhuen lempeänrauhoittavasti nuoremmalleen, "Se valehtelee sinulle".
Työpöydän laatikosta käytiin nappaamaan puhdas, silkkinen nenäliina kenraalin viimein lähtiessä lähestymään Delathosta. Ripein, harppovin askelin, Haukansilmän kyykistyen tummahipiän eteen, ottaen nyt sen riskin että saattaisi hyvinkin joutua uudemman kerran alakynteen, jos tuon hullu puoli vielä vallan sai. Mutta juuri nyt vaikutti siltä, että paniikissa itkevä kapteeni oli saanut yliotteen itsestään.
"Laske irti, Del", Kehottava käsky kävi valkohapsiselle, Dariuksen lähtiessä enemmän tai vähemmän väkisin irrottamaan Delathosin otetta tikarista. Tikari viskattiin heti kauemmas kun se oli saatu kuuraparralta pois, Dariuksen käyden painamaan sen nenäliinan tuon verta vuotavaan kämmeneen. Jääden pitämään kiinni toisen kämmenestä omallaan, puristaen tuon kättä. Antaen mahdollisesti turvaa ja tukea, koittaen näin fyysisen kontaktin avulla saada toisen rauhoittumaan ja palaamaan tilanteeseen.
"Katso minuun, Delathos", Katse koitti hakea kontaktia toisen katseesta, Dariuksen uskaltamatta koskea tummahipiän kasvoihin, jos tuo niitä kyyneleitään poskilta vieritti alas, "Ei ole hätää. Olen tässä".



// OVELA PENTELE. Virne on pop. :-------DDD Hemuli on uh. Tahdon myös. Tahdotaan yhdessä. DELI ON SITÄ MIELTÄ NIIN VOI EI MUN SYDÄN. Apostoli on. KIKAREITA. USKO PUHETTA, MUTTA PASKON. eikun miten se meni. NO NE TURDIT OLI HEI HIENOI ET DISSAA MÄ LÖYSIN HYMIÖIDEN IHMEELLSIEN MAAILMAn oon kato niin vanha että kun minä olin nuori niin ei sillon voinut lähetellä kakkakuvia whatsappissa kavereille. Päikkärit pelastaa aina. Et ollu kakkasta seuraa ku just parasta. KÄRRISIT TAAS KIVASTI MEITÄ //
Seuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö