You have to help


Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 10, 2016 12:29

You have to help

Bonk


Theodluin, Darius


Vartin välein. Theo laski jokaisen sekunnin, noudattaen ohjeita prikulleen. Siinä samalla nuori puoliverinen koitti keräillä itseään, kyynelten virratessa ja hänen nyyhkyttäessä vähän väliä. Laskemisen ohella, hän myös kertasi Sydanurin sanoja, viestiä, joka hänen piti viedä sedälleen. Sedälleen, jota Theo ei ollut tavannut koskaan. Sedälle, joka ei kuulemma kovin lämmin tapaus ollut luonteeltaan... Ja nyt Theon pitäisi mennä tuolle kertomaan, että eliittikenraalin rakastettu oli kaapattu ja jos kenraali ei noudattaisi ohjeita aikarajaan mennessä, ei tuo tulisi näkemään Iriadoria enää ikinä.
Sydanur oli poistunut Iriador matkassaan jo ajat sitten. Tuntui niin pahalta. Theo oli pettynyt itseensä, syyttäen tästä kaikesta vain ja ainoastaan itseään. Eihän se loppupeleissä hänen vikansa ollut, näin olisi käynyt ilmeisesti joka tapauksessa, mutta silti. Jos hän olisikin vain jatkanut matkaansa takaisin Briariin, olisiko hän ehtinyt apuun Lorythasin kanssa? Oliko sittenkin ollut virhe kääntyä ympäri ja palata Iriadorin avuksi - joskin eihän Theosta edes ollut mitään apua ollutkaan!

Theo istui hiljaa sijoillaan Nashiran vieressä, jalat koukistettuina eteen ja pää painettuna polvia vasten, nuoren samalla halaten omia jalkojaan. Vastamyrkky oli jo loppunut ajat sitten ja kun se oli loppunut, oli Theo luopunut myös laskemisesta. Hän oli vain odottanut, tietämättä kauanko siinä sijoillaan oli istunut. Pilviä ainakin oli ehättänyt tässä ajassa kerääntymään arojen ylle, synkkien syyspilvien enteillen myrskyä, tai vähintäänkin sadetta. Sehän tästä vielä puuttuikin.
Nuori nosti kasvojaan sen verran, että saattoi tuijottaa eteensä, leuan leväten vasten polvia. Alkoi jo olla kylmäkin, puuskittaisen tuulen heitellen lyhyitä hiuksia miten sattui, kuin myös Nashiran turkkia. Theo tunsi itsensä myös väsyneeksi, uupumuksen painaen niskaan.

Jo tovin Nashira oli antanut heräämisen merkkejä itsestään. Nyt viimein raskasrakenteinen ratsu jaksoi itsensä nostaa paremmin makaamaan nurmelle, ollen kuitenkin yhä tokkuraisen oloinen. Se ei peuralohikäärmettä vaikuttanut kuitenkaan hidastavan, naaraan käyden lähes heti ponnistamaan jaloilleen. Hoiperrellen, epävakaasti, hyvä jos edes pystyssä varsinaisesti pysyi. Theo oli kuitenkin heti pystyssä, koittaen rauhoitella Nashiraa ja nappasi tuon suitsista kiinni, ettei elikko sentään omille teilleen lähtisi.
"Ei ole hätää, rauhoitu, älä enempää itseäsi telo", Värisevä, rauhallinen ääni toisteli, Theon silitellen Nashiran turpaa siinä samalla. Kun Nashira suostui paikoillaan pysymään, haki Theo pedon kanssa katsekontaktin.
"En tiedä, kuinka hyvin ymmärrät. Mutta vaikutit fiksulta olennolta jo aikaisemmin, joten pyydän, kuuntele. Iriador on poissa. Minun pitää päästä kaupunkiin, Dariuksen luokse, jotta voimme auttaa häntä. Osaathan tien sinne ilman isäntääsi?", käsi paijasi yhä tärisevän pedon päätä. Se hengitti raskaasti, puhaltaen lämmintä ilmaa sieraimistaan vasten Theon kyyneleiden kastelemia kasvoja. Mutta se näytti kuuntelevan. Ehkä se ymmärsi sittenkin Theoa, tai sitten se oli vielä myrkystä tokkuraisena eikä jaksanut enempää riuhtoa. Oli miten oli, Theo säilytti sen anovan katsekontaktin Nashiran kanssa. Siinä he seisoivat, pitkänkin tovin, Nashiran tärinän pikkuhiljaa laantuen, elikon kyeten ottamaan paremman asennonkin, kun jalat alkoivat kantamaan. Lopulta se tuhahti, laskien päätään alemmas, kaulaansa heittäen sivulle, aivan kuin kutsuen Theoa nousemaan selkään. Hetken puoliverinen empi, kunnes nyökkäsi ja siirtyi peuralohikäärmeen vierelle. Koittaen ponnistaa tuon selkään, aika huonoin tuloksin. Nashira seisoi hetken paikoillaan, kunnes jokseenkin turhautuneena mörähti ja laskeutui lopulta alas makuulleen.
"Anteeksi", Theo pahoitteli peuralohikäärmeelle, ymmärtäen tuon turhautumisen tilanteen suhteen. Vitkuttelematta Theo kuitenkin nousi ratsaille, jonka myötä Nashira kampesi itsensä taas horjahdellen ylös ja lähti tallustamaan eteenpäin.

Theo ei halunnut hoputtaa ratsua, vaikka tunsi polttavaa tarvetta kiirehtiä kaupunkiin. Pikkuhiljaa Nashira kuitenkin otti enemmän ja enemmän vauhtia, toetessaan paremmin myrkytyksestä. Ilmeisesti sekin ymmärsi, että nyt oli kiire. Lopulta peto pääsi täyteen vauhtiinsa, Theon saaden pidellä satulasta kaksin käsin kiinni, jotta pysyisi varmasti kyydissä. He kiisivät halki arojen, kukkulalta toiselle, lähemmäs ja lähemmäs sitä horisontissa siintävää kaupunkia.
Alkoi satamaan. Pikkuhiljaa pisaroita alkoi tipahdella alas synkältä taivaalta, hämärän käyden laskeutumaan pisaroiden myötä. Oli jo alkuilta, kun Theo ja Nashira pääsivät kaupungin porteille. Määrätietoisesti peuralohikäärme ravasi sisään porteista, kenenkään pysäyttämättä kaksikkoa. Se tuntui Theosta oudolta, mutta kaiketi hän sitten meni täysihaltiasta niin vakuuttavasti, ettei hänen saapumistaan kyseenalaistettu? Vai tunnistivatko vartijat kenties Nashiran?

Oli miten oli, Nashira jatkoi matkaansa katuja pitkin ylös kohti linnaa. Theo oli ensimmäistä kertaa saapunut haltioiden kaupunkiin, mutta sen sijaan että olisi tuttuun tapaansa ihmetellyt ja ihaillut kaikkea, keskittyi nuori pitämään katseensa Nashiran niskassa ja kertaamaan niitä Sydanurin sanoja. Samalla alkoi myös ahdistamaan. Mitä lähemmäs määränpäätä he pääsivät, sitä pelokkaammaksi Theo muuttui. Häntä pelotti, loogista olisi ollut pelätä oman henkensä puolesta tässä asemassa, mutta enemmän häntä pelotti Iriadorin kohtalo. Theo vain toivoi, että Darius suostuisi häntä kuuntelemaan, edes sen pienen hetken, eikä antaisi sukulaisuuden nyt jäädä suurimmaksi murheeksi ensitapaamisella.
Lopulta he saapuivat linnan porteille. Vartijat askelsivat lähestyvän ratsukon tielle, mutta tunnistaessaan Nashiran, nuo eivät kuitenkaan heitä pysäyttäneet. Syystä tai toisesta. Toivottavasti se ei ollut jokaiselle näin helppoa vain kävellä sisään linnan pihamaalle? Nashira kipitti aina talleille asti, pysähtyen pihamaalle rankkasateeseen seisomaan. He olivat perillä. Mutta mitä nyt tapahtuisi?

Varovaisesti Theo hyppäsi alas Nashiran selästä, napaten tuon suitsista jälleen kiinni. Pihalla ei näkynyt ketään, mutta tallien ovet olivat auki ja sisältä kajasti lämmin valo. Pelkoaan niellen Theo keräsi itsensä ja lähti taluttamaan Nashiraa peremmälle talleille. Siinä samalla huhuillen, josko joku olisi paikalla. Heti ensimmäisenä harmaa, kuusisarvinen olento kävi kujertamaan nähdessään Nashiran, siinä missä myös Nashira näytti tuohon karsinastaan laulavaan olentoon reagoivan mörähtäen. Kerta nuo kaksi näyttivät tulevan toimeen, sitoi Theo Nashiran suitset kyseisen olennon pilttuun parruun, ehkä Nashira voisi odottaa siinä.
Paikalle saapui vanhempi haltiamies, joka pysähtyi tuijottamaan läpimärkää nuorukaista. Ensin kysyvästi, sitten jokseenkin järkyttyneenä. Theo ei heti uskaltanut mitään sanoa, kunnes sai kuin saikin suunsa auki.
"Etsin... Darius Winderiä", Nuori aloitti, vanhemman valkeatukkaisen kävellessä epäilevänä lähemmäs, "Minulla on viesti hänelle. Kiireellinen. Se koskee hänen kump--- alaistaan".

Velehtuil oli tuntenut Winderin veljekset pienestä pitäen. Nyt, kun edesmenneen Ferendirin näköinen nuorukainen seisoi edessä, ei Velethuil voinut olla varma näkikö harhoja vai oliko vihdoista viimein tulossa hulluksi. Hän tuijotti hiljaa tuota nuorta haltiaa, tietämättä mitä nyt olisi oikein pitänyt sanoa.
"... Iriadoria?"
"Niin, juuri häntä. Asia on kiireinen, voisitko viedä minut hänen luokseen?"

Velethuil empi hetken, kunnes nyökkäsi.
"Seuraa minua. Huikkaan tallipojan katsomaan Nashiran levolle", vanhempi kääntyi lähteäkseen, Theon kipittäne nopeasti tuon perään.
"Nashiralla oli myrkytystila - sitä pitää tarkkailla yön yli", Theo kertoi nopeasti. Velethuil vain vilkaisi nuorta, nyökäten tuolle lopulta.
Ohjeet annettiin tallipojalle, joka Nashiraa lähti katsomaan, samalla kun Velethuil johdatti Theon talleilta kuiskauksen tuville. Väkeä ei tuvilla ollut paljon tällä hetkellä, mutta ne vähäiset jotka paikanpäällä olivat, käänsivät kyllä katseensa Theodluinin perään. Osa siksi, että poika näytti turhankin tutulta, osa taas siksi, että tuo oli selvästi ulkopuolinen ja täten tuolla täytyi olla hyvä syy, miksi Kuiskauksen tuville oli eksynyt.

Darius istui työhuoneessaan kirjeitään lueskellen, kuunnellen kuinka sade hakkasi pieneen ikkunaan ja takka rätisi ja roihusi taustalla. Päivä oli mitä oivallisin sisätöihin, eikä virkapukuunsa sonnustautunut eliitti edes harkinnut ulos lähtemistä. Haukansilmän keskittymistä kuitenkin häirittiin, kun ovelta kuului koputus. Lupa astua sisään annettiin, oven käydessä aukeamaan ja sisään astui Velethuil kera nuoren henkilön.
Dariuksen katse laajeni, silmäpuolen jäädessä vain tuijottamaan tuota nuorta joka niin kovin ujona ja vaivautuneena paikoilleen jäi seisomaan, siinä missä Velethuil sulki oven heidän perässään. Oliko tämä taas jotain pilaa? Yliparantajan kepposia, tai Oraakkelin kujeita? Vai yrittikö Aran jälleen kieroilla? Siitä oli kauan, kun veljensä oli näyttänyt noin nuorelta, mutta kyllä Darius tunnisti Ferendirin vaikka mistä. Ja siinä veli seisoi, vuosia nuorempana mitä kuollessaan, mutta silti...
"En tiedä itsekään, älä kysy minulta, mutta tällä nuorukaisella olisi sinulle asiaa liittyen Iriadoriin", Velethuil pamautti heti, kun Darius häneen vilkaisi.

Iriadorin nimen kuullessaan tunsi Darius kuinka ahdistus nousi rintaan. Jotain oli vialla, ei Ferendirinkopio muuten tänne olisi tullut Iriadorista kertomaan. Darius nousi ylös sijoiltaan ja askelsi lähemmäksi nuorukaista, joka häntä tuijotti herkeämättä niin pelokkaanlumoutuneena, syystä tai toisesta. Ennen Darius ehti mitään sanomaan taaskaan, avasi nuori sanasenarkkunsa.

Theo kertoi nopeasti, mikä tilanne oli. Hän esitteli itsensä, kertoen olevansa Ferendirin äpärä ja siksi näytti edesmenneeltä isältään. Hän kertoi kuinka tuli Elwoodista ja oli Briarissa käynyt, tavannut Lorythas Seyrin ja Iriador Mir Valdorenin, jotka olivat suostuneet auttamaan häntä pääsemään sukunsa jäljille. Hän kertoi, kuinka oli Iriadorin kanssa lähtenyt tänään aamulla matkaan, mutta sitten heidän kimppuunsa oli hyökännyt joku. Palkkamurhaaja, tai vastaava, nimeltään Sydanur, joka oli antanut tarkat ohjeet tuotavaksi Dariukselle.
Nuorempi piti pienen paussin, vetäen värisevästi henkeä, ennen kuin jatkoi. Kerraten sanasanalta, mitä Sydanur oli hänelle sanonut - jättäen tietenkin mainitsematta sen, että Iriador oli Dariuksen kumppani. Hän ei ollut varma, oliko tämä Velethuil tietoinen kenraalin ja alaisen suhteesta, joten parempi olla hissukseen siitä. Hän myös näytti ne korut, jotka Iriadorilta oli riistetty, mikä riitti vakuuttamaan eliittikenraalin tähän hätään tilanteen suhteen.

Sydän oli jättänyt muutaman iskun välistä, Eliitin alkaen voida suorastaan pahoin. Poika ei ollut hänen veljensä, vaan äpärä jostain hornankuusesta. Mutta se ei ollut nyt se suurin murhe, vaan tieto Iriadorin kaappaamisesta sai eliitin olon heikoksi. Hänen täytyi tehdä jotain ja äkkiä, mutta mitä? Totta kai ensimmäisenä ajatuksena oli hypätä Náron selkään ja karauttaa neuvottuun paikkaan, yksinään, mutta se ei olisi ollut kovin viisasta. Sen silkan pelon ja huolen näki selvästi eliitin kasvoilta, Dariuksen kalveten lähes silmissä.
"Velethuil jää pojan kanssa tänne. Et anna hänen lähteä minnekään, olet hänestä vastuussa siihen asti kunnes palaan", Darius lopulta antoi käskyn vanhemmalleen.
"Ethän aio yksin mennä", rauhallisentietoisena Velethuil kysyi.
"En. Ehkä... Konsultoin N'drayeria. Älä hiisku kenellekään tästä, pidä poika piilossa", Darius lisäsi, ennen kuin lähti nopein askelin harppomaan pois paikalta, oven paiskaten kiinni perässään.
Theo tunsi sen ahdistuksen yhä rinnassaan, uskaltamatta nostaa katsettaan lattianrajasta, siinä missä Velethuil katsoi hetken ovelle päin, kunnes huokaisi syvään.
"Odota tässä, haen sinulle pyyhkeen ja teetä...", vanhempi hymähti lempeästi, poistuen sitten paikalta hetkeksi. Darius sai esittää mitä halusi, mutta Velethuil tiesi, mitä hänen ja Iriadorin välillä oli. Kun oli kaksikkoa seuraillut jo muutaman vuoden sivusta, ei sitä voinut olla huomaamatta. Ei ainakaan Velethuil, joka Dariuksen tunsi...

Darius kirjaimellisesti juoksi linnalta pois kaatosateeseen, suorinta tietä kiirehtien Delathoksen asunnolle. Kapteenilla oli vapaata kerrankin, mutta juuri nyt Darius ei välittänyt siitä oliko yksikätinen suunnitellut jotain mukavaa iltansa ratoksi. Kuuraparta oli kirjaimellisesti ainoa, joka voisi auttaa Dariusta juuri nyt - ja tuo myös sai luvan auttaa, suosiolla tai väkisin.
N'drayerin asunnolle päästessään Darius hakkasi ovea muutaman kerran, kunnes astui sen pahemmin odottamatta omatoimisesti sisään ja paiskasi oven perässään kiinni.
"Iriador on kaapattu", Läpimärkä eliitti kävi suoraan asiaan saadessaan Delathosin näkökenttäänsä, kävellen lähemmäksi käsipuolta, "Sinun on autettava minua pelastamaan hänet takaisin, aikaa ei ole hukattavaksi", äänestä pystyi päättelemään eliitin olevan hysteerinen ja paniikin partaalla, hyvä ettei tuo itse kyynelehtinyt jo epätoivosta ja pelosta kumppaninsa tähden.




// AKUT TÄYTEEN JA MATOLLE JUOKSEEN. Ja voi Fran <33 LUMI ON LIUKASTA VAROVASTI HÖHLÄ. Ja todellakin (DD Hups. Tekstiä. Sori //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4113

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Marras 10, 2016 1:19

Re: You have to help

Delathos


Kylmä. Kolea. Tylsä harmaa keli. Ja sitten vielä piti alkaa sataakin.
Pilvien kerääntyminen taivaalle oli oikeastaan jouduttanut Delathosta palaamaan kotiinsa kaupungilta, jossa hän oli ollut harvinaisen hillitysti nauttimassa tuntemattomien seurasta alempien kerroksen baaritiskeillä lojuen ja seuraa jostain nätistä itselleen pokaten. Mutta tylsistynyt pian, painellut mitä erikoisimpiin puoteihin vain ihailemaan erilaisia koriste-esineitä, vaatteita ja lakanoita, löytämättä kuitenkaan mitään ostamisen arvoista itselleen. Paitsi tietenkin muutaman pullon jotain väkeviä alkoholijuomia, jotka kuuraparta oli raahannut omalle tontilleen pöydälle, tarjottimelle muutaman muun pullon kera, joista oli selvästi jo lasillinen tai pari maistettu.
Tummahipiäinen vaihtoi vaatteensa rennompiin, löhöten valkeissa haaremihousuissa ja samettisessa aamutakissaan. Kaikessa rauhassa hyräillen ja laulaen jotain pohjoisen lauluja, kuluttaen vapaapäivänsä aikaa aseitaan huoltaen ja lämmitellen vain hellästi lämpöä pieneen takkasyvennykseen rakennetun tulipesän ääressä. Pienen näpertelyn ohella Delathos oli tietenkin tapansa mukaisesti nautiskellut juomia. Nyt hänellä oli lasillinen jotain hienompaa todella tummanpunaista viiniä – siitä oli aikaa kun hän oli viimeksi jotain kevyempää juonut. Ja nyt hän myös muisti, miksei hän viinistä välittänyt. Ylimystön turhanpäiväisiä mehuja, mutta pitihän se avattu, suuri viinipullo sisältöineen myös juoda, eikä valkeapartaista nyt oikeastaan niin kamalasti häirinnyt se ajatus viiniä nauttia. Myöhemmällä kun yön tunnit alkaisivat häämöttää, voisi pakkasherra kolauttaa itseltään tajun kankaalle jollain vahvemmalla juomalla viimein.

Joku kuitenkin koputti ovelle pian. Delathos ei varsinaisesti vieraita olettanut majalleen saapuvan. Joten joko kyseessä oli joku hieman liiankin kärkkäästi sisään pyrkivä murhaaja tai joku kiikuttaisi hänelle todennäköisesti jotain kiireellisempää tekemistä sotilastuvilta, vaikka pohjoisenhaltia oli hyvin selvästi ilmoittanut erityisesti omalle vastuuosastolleen pysymään kaukana nurkiltaan.
Mutta ei, ei siellä ollut ketään palkattua murhaajaa, perään itkevää neitoa tai juoksupoikaa.

Delathos ei edes katsonut ovensa puoleen. Hän otti pitkän, maltillisen kulauksen tyhjentääkseen loput viinilasistaan, siinä samalla kulmiaan laskien tympääntyneenä. Voi miksi juuri nyt tuon ääliön piti tulla tänne kuokkimaan – jotain se omassa paniikissaan houri, että Iriador olisi muka kidnapattu ja hänen pitäisi nyt auttaa silmäpuolista sorsaa löytämään rakkaansa takaisin.
Mene itse hakemaan hänet takaisin sitten, tuskinpa se mikään iso juttu on”, Delathos totesi kovin poissaolevasti nojatessaan tuolistaan sen verran, että saattoi viinilasin kädestään laskea pöydälle ja sormillaan työntää sitä vähän kauemmas. Siinä vaiheessa kuuraparran katse nousi kuitenkin paremmin tarkastelemaan virkapukuista Winderiä, tummahipiän ärsyyntyessä vain entistä enemmän nähdessään missä kunnossa Haukansilmä kehtasi paikalle saapua. Läpimärkänä, vettä valuvana!

Delathos kapusi tuoliltaan pystyyn huokaisten, ”Oikeasti…”. Isompi asteli läheisen lipaston ääreen, käyden sieltä nopeasti valitsemaan ensimmäisen käteensopivan pyyhkeen kouraansa ja paukautti laatikon takaisin kiinni. Pyyhe nakattiin mytyssä päin Dariusta, tuo saisi luvan edes vähän kuivata itseään tai muuten Del nakkaisi mokoman tunkeutujan takaisin pihalle nyhjöttämään.
En minäkään jumalauta tule sotkemaan sinun nurkkiasi tuolla tavalla – en minä jaksa siivota mitään kurajälkiä matoilta”, arpikasvoinen hymähti terävästi, ”Ja miksi minä lähtisin sitä piraijaa mistään etsimään, juuri kun olin ehättänyt unohtaa mistä uusia arpia sain, ja sitten tulet muistuttamaan minua hänestä”.



//NÄNÄNÄNÄ. LUMI ON LIUKASTA NIIN JA FLEKSI EI YLETÄ MAAILMAN YMPÄRI. Se oli niin surkeena ja hakeutu jalkoihin mököttään – 15sec ja se oli taas ihan et 8DDDDDDDD ”LUNTA JES”. HUPS TEKSTIÄ NAM <3333 Ota tästä sitten hikinen pieru//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 10, 2016 1:39

Re: You have to help

Totta kai Delathosin piti olla oma, vaikea itsensä. Eihän tuo koskaan voinut olla nätisti, ei ainakaan näin kahden kesken, se oli jo todettu. Tällä kertaa Darius ei kuitenkaan aikonut vain silmiään pyöritellä ja antaa yksikätisen kiukutella kuin mikäkin kakara.
"Yksinkö?! Pimeästä paikasta?!", Darius parahti Delathosille, joka hänelle nurisi menemään hakemaan Iriadorin keskenään, "Ja sekö ei ole sinusta iso juttu, että yksi alaisistani on kidnapattu ja häntä pidetään vankina ja tapetaan, ellen minä mene sinne uhraamaan henkeäni?!", Eliitti jatkoi paasaustaan, seuraillen kuinka aamutakkiinsa sonnustautunut käsipuoli kävi pyyhkeen poimimassa lipaston laatikosta.
Sitten mokoma kehtasi heittää sen pyyhkeen kohden läpimärkää eliittiä. Darius nappasi pyyhkeen kyllä, mutta sen sijaan että olisi itseään kuivannut, viskasi Darius sen pyyhkeen takaisin Delathosia päin, kohden tuon kasvoja. Ja siinä samalla ponkaisi itse vauhtiin, seuraten pyyhettä aina Delahtosin eteen, eliitin rumasti pyyhkäisten pidemmältään jalat alta, antaen käsipuolen rojahtaa lattialle täydellä painollaan.

Darius laskeutui heti Delathosin ylle istumaan, napaten kuurapartaisen kauluksesta kiinni kaksin käsin ja kiskaisi mielipuolen ylemmäs, lähemmäksi itseään.
"Sinulla on yhteyksiä alamaailmaan, sinä tiedät heistä ja näistä peleistä enemmän kuin yksikään muu tuvallani. Sinä autat minua, halusit tai et - olet sen minulle muutenkin velkaa!", Haukansilmä sähisi kapteenilleen, silmäpuolen suorastaan kihisten kiukusta.
"Viestin toi veljenpoikani", Haukansilmä jatkoi, käyden kertomaan tärkeää tietoa halusi Delathos sitten kuunnella tai ei, "Ja viestin lähetti mies nimeltä Sydanur. Aivan varmasti tiedät sen nimen tai tiedät tahon, joka hänet tietää. Meillä on aikaa seuraavaan puolikuuhun. Sinä hankit minulle tiedot siitä paskiaisesta, jotta osaan varautua, kerrot minulle mitä pitää varoa siellä jumalten hylkäämässä solassa ja sitten voit jatkaa turhanpäiväistä elämääsi yksin täällä runkaten, miten vain".

"Minä haen Iriadorin takaisin. Palasin sitten itse tai en", Darius oli myös tosissaan. Mikäli Delathos nyt vielä hankalaa halusi leikkiä, aikoisi Darius vielä kerran käskeä ja jos silti jatkui vitkastelu, lähtisi Darius yksin, heti, kohden pimeää paikkaa ja Delathos saisi sitten selitellä muille, minne kenraali oli karauttanut.



// Naaaaawwww <3333 Voi Frani. Kyllä se vielä oppii luisteleen niiku Timi, osaa sitten kato pysystyssä pysyä. Hikinen pieru oli todella maukas, varsinkin kun se sisälsi Delin //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4113

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Marras 10, 2016 2:13

Re: You have to help

Tietenkin Winderin piti myös käydä marisemaan takaisin. Puhumattakaan siitä, että kenraali nakkasi sen pyyhkeen takaisin häntä päin ja kamppasi lattialle. Käsipuoli mätkähti lattialle ärähtäen, ehättämättä mitään kommentoida, kun Darius tarrasi käsin hänestä kiinni ja kohotti ikävästä häntä kauluksesta ylemmäs. Sinällään se asento tuntui hankalalta ja epämukavalta, Delathos kun ei mistään notkeimmasta päästä ollut – hänelle oli suotu enemmän voimaa, kuin mitään akrobaattisia taitoja.
Haukansilmä vetosi kuuraparran kontakteihin alamaailmassa, ihan niin kuin ketään siellä olisi kiinnostanut lähteä jakelemaan tietoa jokaisesta tahosta. Etenkään niistä, jotka pimeässä paikassa pitivät majaansa, se oli katalimpien otuksien sija piiloutua päivänvalolta, eikä kyllä Delathostakaan kiinnostanut turhan usein hämärässä rähjäisessä yönruhtinaitten kaupungissa vierailla. Kun Darius puhui veljenpojastaan, kirkastui Delathoksen katse hitusen ja kohottipa pakkasherra myös toista kulmaansa kysyvästi. Mutta juuri nyt kysynnälle jostain kakaroista ei näyttänyt olevan aikaa, kenraalin sylkiessä päättäväisenä sanojaan päin käsipuolta kenties omaa epätoivoaan koko tilanteen suhteen.

Et edes helvettisoikoon tiedä onko hän enää edes elossa!”, Del sähähti yksinkertaisen faktan kenraalille suoraa päin kasvoja, ”Meinasitko jokaisen vastaantulevan murhaajan sanaan uskoa, idiootti?! Selvästi sinua houkutellaan sinne perässä vain lisäpalkkioiden suhteen – joko se mies on liian ovela sinulle tai vaihtoehtoisesti sinä olet vain niin hemmetin tyhmä, ettet osaa katsoa tilannetta laajemmassa skaalassa”.
Olet ryntäämässä sokeana surmansuuhun ihan noin niin kuin vapaaehtoisesti”, käsipuoli hymähti repiessään itsensä irti Dariuksen otteesta päästäkseen mukavammin makaamaan siihen lattialle toisen alle, tässä tulisi vielä kylmä, jos toinen meinasi märkänä siinä päällä istua pidempäänkin…
Mutta ei tämä tilanne ratkeaisi mihinkään, jos he tässä vain nahistelisivat. Darius lähtisi matkaan yksin ihan varmasti, jos Del ei saisi tuota hetkeksi jarruttamaan ja miettimään tilannetta paremmin.
Ihan ensimmäisenä – nakkaa tuo toiveajattelusi lelukoppaan ja mieti hetki tilannetta heidän näkökulmastaan. Palkkamiekat tappavat, eivät he huvikseen keräile ketään talteen. Ja koska kyseessä on Pimeäpaikka – Darius, edes minä en halua lähteä sinne vapaaehtoisesti – on myös erittäin todennäköistä, että nuori rakkautesi roikkuu jossain verenimijöiden baarissa puolikuolleena veripussina”, Delathos hymähti karkeasti. Oikeastaan se pisti jopa omassa niskassa kylmät väreet kiertämään, tummahipiäisen värähtäen sitä ajatusta näin jälkikäteen itsekin. Jos hän jotain inhosi, niin kaiken maailman pimeyden epäpyhiä olentoja ja mörköjä…

Se nimi oli kyllä tuttu joka tapauksessa, mutta en minäkään jokaista mahdollista nilkkiä osaa nimiin yhdistää ilman yhden ainoata tuntomerkkiä”.



//NII! Nyt ollaan viä kakaroita. Vauhtia pitää olla. Ja tuulta päin pitää juosta lujempaa, siinä missä myös jäällä pitää juosta, että pääsee eteenpäin! T Fran the filosofi. Delin hikinen pieru ei varmana ois ollu yhtä maukas. Nyt Deli tietää kuinka se voi seuraavalla kerralla tyhjentää oman joukkonsa teltan ihan vaan itteensä varten//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 10, 2016 2:31

Re: You have to help

Darius mulkaisi vihaisesti allaan olevaa kuurapartaa, tuon sähähtäessä, ettei eliitti edes tiennyt oliko Iriador enää elossakaan. Tottahan se oli, mutta jos oli pienikin mahdollisuus siihen, että korkeahaltia oli elossa, ei Darius aikonut jättää kumppaniaan pulaan. Ja jos totta puhuttiin, jos Iriador todellakin oli jo mennyttä... Ei Darius halunnut jäädä tänne myöskään.
Eliitti tuijotti sanaakaan sanomatta allaan makaavaa pakkasperkelettä, joka sitä järkeä kävi takomaan hysteerisen silmäpuolen kalloon - taas vaihteeksi. Heidän välinsä olivat mitä olivat, mutta oli Delathosista myös hyötyä Dariukselle. Pakkasherra kun tuntui kykenevän pitämään päänsä kylmänä tilanteissa, joissa Haukansilmä taas antoi tunteidensa viedä - yleensä ne tilanteet kumma kyllä liittyivät vain ja ainoastaan Iriadoriin.

Delathosin mainitessa Iriadorin todennäköisesti olevan jo puolikuollut, terävöityi eliitin katse ja sillä samalla sekunnilla Darius kävi tempaisemaan avokämmenellä täysiä kuurapartaista poskelle, jonka jälkeen nappasi tuota kaulasta, rutistaen Delathosin henkitorvea epämukavasti kiinni.
"Et sano noin", Darius sähisi nojautuessaan lähemmäksi kuurapartaisen kasvoja, "Jos minulla on pieninkin mahdollisuus pelastaa hänet, teen sen. Oli se sitten itsemurhaa tai ei, ja...".
Pidemmälle Darius ei sanoissaan jatkanut, päästäen irti Delathosin kaulasta. Toinen käsi laskeutui ottamaan lattiasta tukea, tummahipiän päänvierestä, samalla kun toinen nousi peittämään kasvoja. Haukansilmä päästi ilmoille mitä surkuhupaisimman henkäisyn ja parahduksen välimuodon, ollen selvästi sen ahdistuskohtauksen partaalla. Hän syytti kaikesta itseään. Tämä oli hänen syytään, jälleen hän oli saattanut Iriadorin pulaan olemassaolollaan.

"Delathos teen mitä vain haluat", Se uho ja raivo oli vaihtunut nopeasti silkaksi epätoivoksi ja aneluksi, eliitin laskien käden kasvoiltaan, nojautuen entistä lähemmäksi yksikätistä allaan, "Antaudun sinulle, teen sinulle palveluksen, annan itseni häväistäväksi tai N'thiszedratamin revittäväksi, Tapa minut vaikka itse, aivan mitä vain pyydät kunhan vain... tämän kerran... autat minua".


// KAKARAVAUHDIT PÄÄLLE. Franin logiikka on virheetön <3 Äläs ny sano ties vaikka ois mehukaskin. Minä siellä teltassa olisin heti ensimmäisenä. Läimäsemässä sitä makkaralla //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4113

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Marras 10, 2016 3:15

Re: You have to help

Pohjoisenhaltia alkoi olla siinä ymmärryksensä rajoilla, murahtaen kun Darius häntä iski päin kasvoja ja epämukavasti alkoi kaulalta kurastaa. Mutta ei käsipuoli jaksanut laittaa vastaan, korkeintaan katseen terävästi nauliten kenraalin ainoaan silmään ja hengityksensä sen hetken vinkuen hankalana, kun käsi kurkulla painoi. Äkkiäpä Haukansilmä kuitenkin päästi irti, kasvojaan peitellen ja vaikuttaen jonkinlaisen hermoromahduksen tai ahdistuksen partaalle päätyvän oudon parahduksen kera. Kyllä kuuraparta ymmärsi toisen ahdingon – ja se oli yksi niistä hyvistä syistä, miksei hän jaksanut välittää muista vastaavalla tavalla, mitä Darius esimerkiksi koki Iriadoria kohtaan.
Kaikki se äskeinen kiivaus tuntui pyyhkiytyvän kertaheitolla nopeasti tiehensä, Winderin ollen yllättäen valmis vaikka minkälaiseen käsittelyyn sillä verukkeella, että Delathos miestä auttaisi hädässään. Pakkasherra puuskahti tympääntyneenä, katseensa nostaen tuijottamaan silmäpuolisen otsan ohitse jonnekin kattoparruihin. Pitikö hänetkin nyt sotkea tähän, eikö riittänyt jo, että kenraali rypi juoksuhiekassa kaulaansa myöten ongelmineen juuri nyt?

Ei Delathosta kuitenkaan varsinaisesti kiinnostanut alkaa vaatia mitään Winderiltä – mutta sitä hän ei tietenkään ääneen sanonut, kaiken varalta painaen mieleensä, jos vaikka joskus muka tarvitsisi jotain palvelusta Dariukselta itseltään. Mutta ei häntä myöskään kiinnostanut sotkeutua Haukansilmäisen ja Iriadorin tapaukseen…
Ihan ensimmäisenä, kiipeät hittoon yltäni”, käsipuoli lopulta ärähti, antaen Dariukselle lyhyen hetken joko siirtyä yltään, tai muuten hän kapuaisi väkisin Haukansilmän alta takaisin jaloilleen, ”Ja toisena, kuuntelet”.

Ylös päästyään Del riisui märäksi Winderin takia kastuneen aamutakkinsa pois yltään, terävästi nakaten sen nojatuolin selkänojaa päin, josta rätti otti valuakseen vielä lattialle. Siitä mielipuoli ei jaksanut välittää, vaikka näreissään katsoikin mytyn perään hetken.
Minä varoitin sinua jo kerran palkkamiekoista hänen perässään”, valkeaparta aloitti Dariuksen puoleen katseensa laskien, koittaen hillitä sitä pintaan kirinyttä ärtymystään edes hitusen tasaamalla ilmettä kasvoillaan vähintään edes totiseksi, ”Ja nyt tilanne on se, ettemme me saata mitenkään tietää pitääkö se mies häntä siellä vankina kuten väitti vai tekeekö palkkamiekka sinusta helpon ja epätoivoisen saaliin levittelemällä kultasi rippeet pitkin eteistä ja kun sinne saavut, ennen kuin polvesi ehättävät maata koskea, anelet oma veitsi kaulallasi jo henkeäsi myös uhrattavan”.
Puolikuuhun on sitä paitsi aikaa enää pari päivää – ole iloinen ettei hän valinnut täysikuuta…”, Delathos hymähti takaisin tuolilleen istahtaen, lähes rojahtaen alas. Samalla hän yritti saada päähänsä, missä yhteydessä oli kuullut Dariuksen mainitseman nimen aikaisemmin. Sydanur. Se kuulosti niin tutulta, että sai mielipuolen jopa pohtimaan, että olisi työskennellyt kyseisen tahon kanssa enemmän tai vähemmän aikaa sitten… Mutta mieleensä kuuraparta ei saanut ainoitakaan kasvoja tai muita mielikuvia kyseisestä tahosta. Hän tunsi niin monia, että usein vain naaman nähtyään hän myös osasi yhdistää nimet noihin.

Käsipuoli kumartui kaatamaan itselleen lasiin pienen lorauksen tummanpunertavaa juotavaa, käteensä sen poimien ja nojaten rennosti selkänojaa vasten. Tätä dilemmaa piti purkaa paremmin auki ja suunnitella, mitä seuraavaksi tehtäisiin, eikä vain pää kolmantena jalkana juostaisi paikalle heittelemään seipäitä ja hopeisia nuolia jokaista vastaantulevaa kohden.
Puhuit jotain veljenpojastasi”, kuuraparta palautti mieleensä, mietteliäänä takkatulta jääden tuijottamaan, ”Millaisen viestin hän sitten toi? Oliko hän itse siellä paikalla ehkä muuten vain vieressä katsomassa, kun joku paatunut kusipää köytti kumppanisi ja kirmasi tiehensä?”.
"Eikös Mir Valdorenin pitänyt noin muutenkin olla Briarissa...?".



//NII! SSSSSANIC eikun. Franin logiikka on virheetön, mutta siinä on myös outoja aukkoja. Oikeesti Franin aivot on reikäjuustoa. NO HYVÄHÄN SUN ON SANOO KUN OOT SE HAISULIKEISARI. Siellä saisitte sitten lätkiä toisianne niillä makkaroilla läpi yön. Muut ei haluu kattoo mitä siellä tapahtuu kun kuulevat läiskyttelyä ja kattelevat varjoja silleen 8|//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 10, 2016 1:48

Re: You have to help

Hetken kuuraparta ja haukansilmä olivat hiljaa, keskenään siinä toisiaan tuijottaen, kunnes Delathos käski Dariuksen pois yltään ja kuuntelemaan. Vastahakoisesti Darius totteli, nousten nuorempansa yltä ja tarjoten tuolle apua ylöspääsyyn kun itse oli jalkeilla. Sitten Darius kuunteli, koittaen hillitä itsensä ja olla tiuskimatta tai ärhentelemättä pohjoisenhaltialle, tuon puhuessa. Kuten aikaisemminkin, oli Delathosin puheissa perää. Mutta sitähän Darius ei halunnut myöntää ääneen, ei nyt. Ja eivätköhän he molemmat sen tienneet muutenkin.
Darius alkoi voida pahoin, eikä vain psyykkisellä tasolla. Häntä oksetti ja heikotti, huonon olon pyrkien pintaan silkasta kauhusta. Se oli täysin uusi tuntemus eliitille, joka harvoin voi pahoin mistään - ei häntä pelottanut taistelut tai yhteenotot, eikä hän liioin kokenut mitään ruumiita nähdessä. Viimeksi kun näin paljon oli pelottanut, oli viime talvena vuorilla, Seyrin seurassa, kun he olivat todistaneet taivaanturmelijan tosimuodon. Tosin silloin Darius ei ollut voinut pahoin, vain se heikotus oli iskenyt silloin...

Eliitti näyttikin siltä, että kohta saattaisi laatta lentää. Hän oli kalpea ja selvästi huonovointinen, eikä kyennyt keskittymään mihinkään - hyvä jos paikoillaan pysyi enää. Kengänkärki naputti malttamattomana vasten kapteenin lattiaa, katseen harhaillen milloin missäkin. Kunnes se katse kääntyi takaisin Delathosiin, tuon kysellessä veljenpojasta. Darius ei nyt todellakaan olisi jaksanut sitä äpärää miettiä. Häntä huoletti Iriador ja se oli nyt ensimmäisenä huolena. Kyllähän hänen piti myöhemmin sitten sen... mikä ikinä sen äpärän nimi olikaan, asia setvitellä, mutta se oli todellakin vasta myöhemmin näin Dariuksen prioriteeteissa.

"No piti! Mutta hän ilmeisesti päätti lähteä tänään takaisin kaupunkiin ja otti sen äpärän mukaansa Briarista", Darius parahti valkohapsiselle, "Joskin mistä minä tiedän puhuiko se pentu edes totta! Ties vaikka olisi juonessa mukana ja palkkamiekkojen puolella, tuli tänne vain esittämään viatonta ja houkuttelemaan matkaansa".
"Lieneekö edes oikeasti Ferendirin kakara. Kyllähän lapset yleensä vanhemmiltaan näyttävät, mutta se lehtolapsi näyttää liikaankin edesmenneeltä veljeltäni - ei se ole luonnollista! Poika on aivan kuin kopio veljestäni, mitä nyt huomattavasti nuorempana, kuin kuollessaan", Eliitti paasasi, lähtiessään ravaamaan edestakaisin pitkin Delathosin asuntoa, "Joten en tiedä onko hän joku muodonmuuttaja, joka vain haluaa pääni entistä enemmän sekoittaa. Mutta kertomansa mukaan hän oli paikalla, kun se paskiainen hyökkäsi ja Iriadorin vein. Jätin Velethuilin vahtimaan häntä tuville, jottei äpärä minnekään karkaisi kesken kaiken...".



//SAAANIC HEEROOOS eikun. Franin aivot on reikäjuustoa <3 Timin on sit homejuustoa. HAISULIKEISARI STRIKES. Ja voi ei ;D;D;D:D:D:DDD No sentään meil on kivaa meidän makkarabileissä. Pitääkö meidän tehä taas uunimakkaraa ku tänne tuut ;DDD;DDDD //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4113

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Marras 10, 2016 4:14

Re: You have to help

Delathos kuunteli, vaikkei siltä näyttänytkään sillä hetkellä juuri lainkaan haistellessaan lasistaan nousevia alkoholihöyryjä siihen hajuun huumaantuneena. Selvää nyt kuitenkin oli, että äpärä oli ollut Iriadorin matkassa, kun nuo olivat yhdessä Briarista lähteneet takaisin tännepäin – ja sitten koko sattuman oli pitänyt tapahtua.
Kokemuksella Delistä tuntui siltä, ettei kyseessä ollut enää pelkkä sattuma, vaan tuollaisen täytyi olla kokonaisuudessaan suunniteltua. Harkittua. Ehkä se Sydanur oli juoninut tätä pidempäänkin, ken tiesi, vaikka jo tällainen kidnappauksen järjetäminen pelkiltään antoi miehestä harvinaisen ammattimaisen kuvan.
No mikset sinä tuonut sitä pentua samantien mukanasi tänne?”, kuuraparta hymähti lasinsa äärestä, katseensa hermoraunioon kenraaliin nostaen, ”Olisin voinut vähän haastatella sitä”. Jos se kakara oli nähnyt kaiken vierestä ja tuolle suoriltaan oli puhuttukin, tietäisi äpärä varmasti myös jotain sanoa siitä ryövääjästä.
Oli miten oli, voit joko juosta kylmiltäsi sinne yksin kuolemaan rakastajasi rinnalle tai vaihtoehtoisesti etenemme asian suhteen rauhassa, ja otamme selvää paremmin siitä mitä on tapahtunut ja ketä meillä on vastassa”, kuuraparta hymähti, viimein suostuen tyhjentämään lasinsa siitä mieltä rauhoittavasti juomasta. Jos Darius halusi yksin matkaan, mikäpä hän oli tuota estämään. Siinäpähän juoksisi sinne sudenloukkoon, mutta Deliä siitä oli turha tulla jälkikäteen syyttämään – voisivat korkeintaan kiittää kenraalia äkkipikaisuudestaan, hän ei mitään väärää ollut tehnyt!

Tarvitaan lisää informaatiota. Sopivia aseita. Ja suunnitelma”, pohjoisenperkele tuumasi lasin pöydälle takaisin laskien. Suunnitelma hänellä jo olikin periaatteessa – jos kuuraparta tulisi mukaan maski ja huppu kasvoillaan, olettaisivat mahdollisesti muut että hän työskenteli tutulle taholle yönkaupungissa.
Tulen mukaasi sinne”, Del päätti Winderin puolesta, ”Tunnen sen paikan, joten meiltä säästyy aikaa ja vaivaa, jos roikun mukanasi. Mutta yhdellä ehdolla”. Delathos otti noustakseen tuoliltaan astellekseen Winderiä lähemmäs. Kai tässä hiljalleen pitäisi alkaa sitten pukeutuakin vielä…
Saat luvan leikkiä mukanani mukisematta, koska joudun kiskomaan sen ankean asukokonaisuuden kaapinpohjalta ylleni pitääkseni hajurakoa kanssasi kaiken maailman susimiehiin ja verenimijöihin”.

Ja saan uuden vapaan illan – en ehtinyt edes humalaan vielä”.



//SOOOONIC BOOOOOOOOM! Pipa on sit joku ultimate gourmet hieno juusto. MINÄKIN TAHTOISIN VAIN OSALLISTUA. Te ja teidän makkarabileet sitten. JA UUNIMAKKARAA JOO. Niikö, niikö hk:n sinistä :----DDDD Pitääks mun käydä hakeen sit subista vielä se 30cm subi värittään meidän iltaa//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 10, 2016 4:34

Re: You have to help

"No mistä minä olisin tiennyt", Darius tuhahti Delathosille, tuon kertoessa että olisi voinut äpärää haastatella, jos eliitti mokoman mukanaan olisi raahannut tänne, "Saat itse raahata ahterisi tuville haastattelemaan sitä pirua", Haukansilmä lisäsi mutisten. Ehkä poikaa kannatti vielä kuulustella hieman paremmin, koittaa saada tuosta irti kaikki hyödyllinen. Eihän Darius sitä tullut ajatelleeksi sen ensimmäisen paniikin noustessa pintaan, mutta nyt kun joutui pysymään aloillaan ja pakostakin miettimään tilannetta tarkemmin, alkoi eliitti myös rationaalisemmin tilannetta tarkastella.
Delathos kuitenkin suostui kuin suostukin auttamaan ja lähtemään jopa mukaan. Darius pysähtyi viimein sijoilleen, jääden kuuntelemaan pakkasherran ehtoja. Totta kai sitä tuli taas mietittyä, mitä tulikaan lupailtua mielipuoliselle tummahipiälle, mutta loppujen lopuksi tuon ehdot nyt eivät olleetkaan niin kovin kamalat.

"Saat vaikka vapaan viikon ja ostan itse sinulle laatikollisen viskiä", Eliitti hymähti katsellessaan pidempäänsä, "saat sitten rauhassa ryypätä ja rypeä yksinäisyydessäsi".
"Koska pääsemme lähtemään matkaan?", Vaikka kapteeni oli juuri listannut mitä kaikkea he tarvitsisivat, halusi Darius silti tietää kuinka pian he pääsisivät lähtemään matkaan. Hän ei halunnut tuhlata hetkeäkään ja mitä pidempään se lähtöön pääseminen kestäisi, sitä pahemmin se raastaisi Dariuksen hermoja ja kärsivällisyyttä.




// Pipa on joo jotain tosi hienoo gourmeeta. ET PÄÄSE MEIDÄN MAKKARAHAISULI BILEISIIN, VIP ONLY. HKn sinistä uuniin niin hyvä tulee ;DDDD Ja todellakin, 30cm subi matkaan. Mä voin hakee pipareita ja propellin kattoon //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4113

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Marras 10, 2016 5:44

Re: You have to help

Kokonainen viikko ja laatikollinen viskiä – kuulostipa hyvältä näin pilatun iltapäivän päätteeksi!
Mutta enhän minä koskaan ole yksin, Winder hyvä”, kuuraparta virnisti kenraalin sanoihin itsekeskeisesti väliin, lähtien astelemaan sitten makuukammarinsa puoleen kaivelemaan niitä vaatekaappejaan.
Vielä tämän illan aikana, mahdollisimman pian, jotta saan viskini”, Delathos huhuili Dariuksen tiedusteluihin siitä, milloin he lähtisivät matkaan. Sen enempää kuurapartainen ei sitten sanonutkaan lähtiessään sonnustautumaan siihen tummanpuhuvaan asukokonaisuuteensa, joka koostui lähinnä tummista panssareista ja kestävistä nahkaisista suojista alle puettavien vaatteiden ylle. Musta takki repaleisella helmalla ja valkealla karvakauluksella varustetulla hupulla kiskaistiin vielä ylle, sitten asevyö olalle ja vyötärölle kiinni. Puku oli paljon joustavampi, mitä esimerkiksi Sinisen kuiskauksen haarniska jota kapteeni käytti tarvittaessa ja joka kaikkialla tunnistettiin väriteeman tähden. Ja erikoisen siitä teki sen, että kuuraparralla oli nyt kaksi kättä yhden sijaan, punaisen energian jäädessä paahtamaan nahkaisen hanskan ja paksun hihankankaan alle. Se oli osa Delathoksen naamioitumista kahteen erilaiseen rooliinsa – hänethän olisi tunnistettu liian helposti, jos hän olisi käsipuolena liikkunut myös alamaailmassa!

Punertavaa, puolipitkää viittaansa – sekin selvästi oli jo parhaimmat päivänsä nähnyt - kiinnitellen hartioilleen ja puolet kasvoista peittävää maskia kädessään jääden pitelemään Delathos saapui hetken kuluttua takaisin kammarin puolelta, Dariuksen heti ensimmäisenä näkökenttäänsä hakien. Vaikka pakkasherra oli kuvitellut tässä asussa näyttäytymisen olevan erityinenkin toimenpide Winderin suhteen, ei häntä oikeastaan tässä tilanteessa vähempää olisi voinut enää kiinnostaa näkikö joku virkatoveri kenraalin ja tuon joukkojen suhteen hänet näissä hepenissä. Tällä tavalla.

Kuuraparta kuitenkin seisahtui lähemmäs Dariusta, jääden kiinnittelemään Caradhrasia vyölleen siinä samalla, ”Menemme vierailemaan luottoseppäni luona Nahorissa ensimmäisenä, siellä vierähtää todennäköisesti yö, joten lähdemme huomenaamulla kääntämään sen torakkapesän ympäri”.
Mutta sitä ennen sinä viet minut sen tenavan puheille, haluan kysyä siltä muutaman jutun ennen kuin minnekään muualle ehätämme”, pakkasherra totesi ykskantaan valmiina lähtemään heti, kun Dariukselle vain sopi.



//Hienoo gourmeeta, joka kuitenki haisee aivan järkyttävälle. MUT QQ NY OON SIT VIHANEN TEILLE. No mut sithän meillä on täydellinen ilta käynnissä, teipataan vielä ikkunasta kurkkaan herra römpsä, niin ilta on kruunattu//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 10, 2016 6:40

Re: You have to help

Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä, Delathosin virnistäen mainitessa, ettei hän koskaan ollut yksin. Kyllä eliitti tiesi mitä käsipuoli sillä tarkoitti, eikä hän kyllä olisi kaivannut yhtään enempää muistutusta siitä hullusta toisen päässä.
Helpottuneena eliitti hymähti, Delathosin ilmoittaessa heidän lähtevän liikkeelle jo tänään. Hyvä, hän tuskin olisi pysynyt nahoissaan jos olisi pitänyt yön yli odottaa - tuskin Darius olisi edes saanut unta! Delathosia odotellessaan Darius mietti, mitä itse tarvitsisi mukaan ja kuinka voisi valmistautua pimeään paikkaan. Sitä koko solaa välteltiin tietystä syystä. Sen lisäksi että kaikki hämäräheikit ja yönkuninkaat siellä majapaikkaansa pitivät, oli sola lohikäärmeiden suojelema. Ihmiset saivat sen tuta aikanaan, kun yrittivät kaataa varjojenvaltakunnan. Haltioilla taas ei ollut mitään kränää sen kylän kanssa ollut. Pimeäpaikka sai ihan rauhassa heidän puolestaan olla, niin kauan kuin mokomat eivät heitä häiritsisi.

"Nahorissa?!", Darius karjaisi heti aatteistaan havahduttuaan, kuullessaan Delathosin sanat, "Hulluko olet?! Ennemmin menen yksin pimeään paikkaan kun lähden lähellekään sitä kylää! Meidäthän lahdataan elävältä siellä-- Mitä sinulla edes on luottoseppä NAHORISSA?!".
Dariuksella oli omat syynsä suorastaan vihata sitä paikkaa, eikä hän todellakaan muutenkaan ollut innoissaan menemässä lähellekään ihmisten kyliä tai kaupunkia. Siinä samalla kaksikko kuitenkin suuntasi ulos Delathosin asunnosta, sinne sateeseen takaisin. Askel vei ripeästi takaisin kuiskauksen tuville, jossa väki oli alkanut jo valua omiin oloihinsa lepäilemään. Joskin, kun Delathos oudossa asukokonaisuudessaan paikalle saapui, käänsi tuo katseita puoleensa.

Theo oli ollut kovin hiljaa ja vaisuna Velethuilin seurassa. Vaikka vanhempi haltia olikin ollut yllättävänkin ystävällinen ja rauhallinen, tunsi Theo olonsa silti surkeaksi. Nuori oli kuitenkin saanut itseään kuivemmaksi ja istui nyt teemuki käsissään puisella tuolilla Winderin työhuoneessa, siinä missä Velethuil nojaili esimiehensä työpöytään ja hiljaisuudessa vain tuijotti nuorempaansa, joka katseensa oli koko tämän ajan pitänyt lattiassa. Oli hän yrittänyt Theon kanssa jutellakin, mutta ei nuoresta ollut oikein juttuseuraksi nyt.
Hiljaisuus kuitenkin rikkoutui kun huoneen ovi kävi avautumaan ja sisään astui Winder ja... joku. Velethuil ei heti ollut tunnistaa Delathosta, mutta kun tarkemmin katsoi - ja ottaen huomioon, että Winder oli sanonut menevänsä N'drayeria konsultoimaan - niin kyllä vanhempi sotilas kapteenin tunnisti.
Kaksikon astuessa sisään ponkaisi Theodluin ylös sijoiltaan pelästyneenä. Ei yllätyksestä, vaan nähdessään eliittikenraalin seurassa tulleen miehen joka näytti erehdyttävän paljon asustukseltaan siltä mieheltä, joka aroilla oli kimppuun käynyt. Siinä nuorimman noustessa lensi myös se puoliksi tyhjä teemuki alas lattialle, saaden Dariuksen sähähtämään ja katsomaan kauemmas vierivän juoma-astian perään.

"Poistu, mutta älä mene kauas", Käsky kävi Velethuilille. Selvästi vanhempi sotilas empi, vilkaisten harkitsevasti pelokkaan oloiseen nuorukaiseen, kuitenkin lopulta nyökäten ja poistuen paikalta, jättäen kolmikon suljettuun huoneeseen keskenään. Ja heti kun Velethuil oli poissa, tunsi Theo olonsa äärimmäisen ahdistavaksi, nuoren haukankatseen tuijottaen herkeämättä tummanpuhuvaa muukalaista, hänen samalla ottaen perääntyviä askeleita eliittikaksikosta kauemmas.
Darius seuraili pistävällä katseellaan Theon perään, nyrpistäen nokkaansa toiselle. Vastenmielinen nulikka, oli kyseessä sitten oikeasti isoveljensä äpärä tai illuusion taakse kätkeytynyt maagi, jolla oli pokkaa tuolla keinoin koittaa lähestyä Haukansilmää.
"S-sinä olit siellä aroilla", Yllättäen Theo henkäisi, pitäen katseensa yhä muukalaisessa, saaden Dariuksen vilkaisemaan terävästi Delathosin puoleen.


// AIVAN! No ehkä sä pääset nakkeines seuraavaan makkarasotaan. Mutta tää ilta on meidän. JA VOI EI AKJFKJRHAFA kyllä. Paras ilta ikinä //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4113

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Marras 10, 2016 7:12

Re: You have to help

Delathos kohotti kulmaansa, leukaansa laskien lähemmäs rintaa ja jääden kulmiensa alta tuijottamaan Dariusta varoittavasti. Nahor olisi heidän ensimmäinen etappinsa, halusi tuo jääräpää sitä sitten tai ei – jännä että yksi kyläpahanen näytti tummatukkaa pelottavan yllättäen enemmän, kuin varjoissa lymyävä kaupunki vuoren kupeessa.
Ei ketään kiinnosta, kun pidämme matalaa profiilia ja pysymme hiljaa. Sitä paitsi, teemme juuri niin kuin minä sanon, tai muuten saat painua matkoihisi keskenäsi”, pakkasherra hymähti, sen myötä kaksikon kuitenkin lähtiessä askeltamaan takaisin niitä sotilastupia päin, jossa se äpärä ilmeisesti majaansa pitäisi.
Pihalla satoi yhä, onneksi nahkainen puku ja panssarit suojasivat valkeahapsista ylimääräiseltä kastumiselta. Mitä nyt korkeintaan se paksu letti kastui ja alkoi tiputtaa latvoista vettä, mutta se ei näyttänyt Delathosta varsinaisesti haittaavan. Eikä tupien puolella se, miten pakkasherra onnistui keräämään katseita puoleensa ihan Kuiskauksen tupien puolella, jossa moni varmaan perään mietti mitä oli tekeillä, eikä tuttua kapteenia niin helposti käytykään enää tunnistamaan. Askeleet veivät kuitenkin kaikessa vaiteliaisuudessa Dariuksen perässä tuon huoneistolle, jossa todellakin odotti Velethuilin lisäksi tummatukkainen kakara, joka näemmä myös oli ehättänyt ilmeisesti sateessa vierailla. Tosin, oliko se sitten ihmekään, jos tuo aroilta oli tullut kun ropina oli alkanut käymään.

Syystä tai toisesta pentu kävi ilmeisesti pelästymään pakkasherraa, Delin kohottaessa kysyvästi kulmaansa. Ei hän nyt noin pelottava ollut, ellei nulikka sitten syystä tai toisesta yhdistänyt häntä johonkin sen pukunsa tähden. Se ei oikeastaan olisi mikään ihme, jos sillä Iriadorin kaapanneella idiootilla oli ollut tyyliltään samanlainen asu yllään. Siinä kapteeni kuitenkin ehätti seurata vanhemman sotilaan empivää poistumista tilasta ja pian sen jälkeen nuorukainenkin näytti viimein saavansa suunsa auki.

Phah, olisinkin ollut, niin tätä koko helvetinmoista sotkua ei olisi ikinä tapahtunutkaan”, Delathos hymähti kylmästi pojalle takaisin tuon arvuutellessa hänen olleen aroilla paikoilla, samalla askeltaen lähemmäs tuota pikkuhaukka. Jos Del olisi ollut siellä, ei kukaan olisi edes harkinnut lähelle tulevansa, ja jos olisi tullut, olisi pakkasherra todennäköisesti päästänyt kaiken maailman murhaajat ja kidnappaajat pois päiviltä samantien.
Valkeahapsinen lähestyi totinen ilme kasvoillaan huoneen selvästikin nuorinta tapausta ja luokse päästessään, lähti tavallisesti käsipuolena näkemään totuttu mies tuuppaamaan tummahiuksista lähintä seinää vasten.
Minä kysyn”, hän totesi painaessaan nulikan seinää vasten kevyesti ja jäi pitelemään tuota paikoillaan toisesta hartiasta, ”Ja sinä vastaat niin ripeästi kuin liukkaalta kieleltäsi kykenet”.
Mitä Mir Valdorenin kaapannut virkaveljeni sinulle tarkalleen ottaen selitti?”, Delathos aloitti kuulustelunsa, pysyen kuin itse jäävuori siinä sijoillaan, ”Entä miltä se Sydanur näytti? Jos olit siellä todella, niin osaat varmasti kertoa hänestä jotain - noilla silmillä takuuvarmasti erotit pienimmätkin yksityiskohdat hänestä”.



//Nakkeines – kuule mullahan on perkele kokonainen suolenmitta makkaraa sitten mukana, niin siitä riittää kunnolla makkarasotaan läiskyttään mukaan! Senkin ahneet pipanat. Sit kato lähetään vielä koristeleen tulostetuilla römpsäsensein kuvilla se kerrostalon käytävä. SIINÄ ON SE MINIPARVEKE, SINNE HIRVEE LÄJÄ NIITÄ!!!!//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 10, 2016 7:40

Re: You have to help

Ei. Ei tuo ollut se sama mies aroilta. Ääni oli erilainen ja nyt kun ensijärkytykseltä tarkemmin alkoi katsomaan, oli tuo myös täysin erinäköinenkin. Mutta kuka tämä uusi muukalainen sitten oli ja miksi mokoma muistutti niin paljon Sydanuria äkkiseltään katsottuna?
Niitä kysymyksiä ei edes ehditty ilmoille heittää, kun pisin miehistä lähti lähestymään nuorinta. Theo automaattisesti peruutti nopein askelin, toisen kuitenkin kirien hänet kiinni ja lopulta lähintä seinää vasten painaen. Jo pelkkä vilkaisu nuorimman kasvoihin riitti kertomaan tuon olevan hädissään ja peloissaan, ei hän olettanut joutuvansa tällaiseen ristikuulusteluun heti tänne saavuttuaan! Tosin, eipä hän ollut osannut mitään varsinaisesti olettaa tänne saapumisen suhteen. Eikä Theon mieltä rauhoittanut yhtään se setänsä pistävä katse, silmäpuolisen seuraten vain kylmänviileästi sivusta kuinka Delathos kävi nuorinta kuulustelemaan. Darius tiesi harvinaisen hyvin, kuinka pelottava Delathos osasi olla halutessaan ja juuri nyt hän ei kyennyt tuntemaan minkäänlaista sääliä äpärää kohtaan - vaikka toisaalta, tekihän se omalla tavalla pahaa nyt katsoa "veljeään" kohdeltavan rumasti...
Darius koittikin siinä samalla kasailla niitä kirjeitään talteen pöytälaatikkoon ja heitti tuolinselkänojalla olleen pyyhkeen sen teelammikon ylle näin alkajaisiksi, tyytyen seurailemaan ja kuuntelemaan Delathosin ja Theon keskustelua sivummalta.

Tietenkään Theo ei saanut sanaakaan suustaan aluksi, tuntemattoman käydessä vaatimaan häneltä kovinkin suorasukaisesti vastauksia kysymyksiinsä. Vaistomaisesti toinen käsi oli laskeutunut lepäämään aseenkahvalle, nuoren selvästi koittaen keksiä nyt mistä edes aloittaisi kertomisen.
"H-h-hän vain halusi e-että Winder pitää saapua vanhalle majatalolle, jonka oveen on poltettu... pltettu kylkiluunsa levittävän käärmeen kuva j-ja että hän odottaisi siellä missä varjo lankeaa pimentämään kaiken alleen vuorokauden ympäri. j-ja että Winderin piti saapua yksin", Hätäisesti Theo kävi kertaamaan jälleen niitä sanoja, samalla koittaen toisen otteesta luiskahtaa sivuun, seinän ja tuon miehen välissä ei todellakaan tuntunut turvalliselta, "j-ja jos hän ei saavu ennen täydellistä puolikuuta, polttaa hän majat-talon ja siinä samassa Iriadorin".

"Ja sitten hän palaisi sammuttamaan kruunatun liekin!"
, Theo jatkoi, saaden Dariuksen havahtumaan ja vilkaisemaan nuorempaansa.
"Et puhunut mitään tuosta aikaisemmin", Eliitti huomautti, saaden Theodluinin vilkaisemaan puoleensa.
"E-en muistanut!", Nuorin parahti, siinä samalla viimein kierähtäen nopeasti ja notkeasti irti tummanpuhuvan otteesta ja luikahti tuon selkäpuolelle, pyrkien ovea kohden, mutta ennen kuin lähellekään ovea ehti, oli Darius astunut hänen ja ainoan pakoreitin välille.
"Hän uhkailee Seyriä ja sinä unohdat sen mainita?!"
"Mistä minä olisin tiennyt että hän puhuu Seyristä!",
Jälleen nuorin parahti, siinä samalla koittaen vältellä joutumasta liian lähelle kumpaakaan vanhemmista miehistä, käden yhä pysyen visusti sillä aseella, "T-tilanne oli muutenkin sekava ja Iriador oli jo maassa ja Nashira melkein kuollut! En minä jäänyt ajattelemaan sanoja, p-pistin ne vain mieleeni! H-hän kertoi palaavansa sammuttamaan kruunatun liekin ja... ja... Ja palaavansa hakemaan sen myötä sinut itse, k-kun seuraavan kerran aamutähti l-loistaisi prikulleen pohjoisessa kirkkaimmin".

"Ja hän näytti aivan Iriadorilta",
Theon katse kääntyi Delathosin puoleen nopeasti, "Vanhemmalta, mutta s-silti. Punaiset hiukset, päivettynyt iho, pistävänharmaa katse... Parta... Ja... He ilmeisesti tunsivat toisensa...".



//Niin niin. Pikku prinssinakkeja siellä vaan viskot ja me nauretaan sulle. Sit sää meidät myrkytät. Voi ei. Römpsäsenseitä pitkin tessua samantien! //
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4113

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Marras 10, 2016 8:24

Re: You have to help

Tummahipiäinen tyytyi tuijottamaan lyhyempäänsä, joka kovin pelokkaalta siinä seinää vasten nyhjäillessään näytti, mutta alkoi kuitenkin hetken emmittyään puhua. Delathos kuunteli harvinaisen tarkkaan nuoren pulputtaessa sanojaan ulos. Kuuraparta kyllä oli nähnyt sen kyseisen kobrankuvalla koristellun majatalon aikaisemmin, eikä Pimeän paikan viittauksesta saattanut erehtyä. Nuoremman yrittäessä lipua syrjään, painoi Delathos entistä tiukemmin toista sitä seinää vasten kulmiaan kurtistaen – siinä ohessa pikkuhaukka kävi myös mainitsemaan sen puolikuun aikarajan, tai muuten varjokaupungissa roihahtaisi, ja siinä menisivät autio majatalo ja Iriador mukana.
Sitten nuorukainen mainitsi ääneen kruunatun, joka kiinnitti Dariuksenkin huomion sivusta. Ilmeisesti nuorin ei ihan kaikkea ollut kertonut, väittäen ettei ollut muistanut – mikä sinällään oli Delistä ymmärrettävää. Nyt hän kyllä myös tuntui ymmärtävän paremmin sitä, miksei tuosta rääpäleestä ollut ollut pistämään kidnappaajalle hanttiin, joka kieltämättä melkoisen repertuaarin oli suunnitellut vähän useammankin niskan taittaakseen.
Ote lipesi omien ajatusten jäädessä harhailemaan toisaalle kuitenkin pennusta, joka yritti vipeltää huoneen ovelle, mutta vuorostaan sai kenraalin tielleen. Valkeahapsinen vain kääntyi tyynesti ympäri, paikoilleen jääden seuraamaan kaksikkoa hieman kauempaa. Kruunatut ja aamutähdet… kyllä Delathos tunnisti niiden symboliikan viittaavan tässä tapauksessa Briarin kyläpäällikköön ja itse Winderiin – tästä olisi tulossa melkoisen ruma kohtaaminen.

Kun äpäräpoika kertoi Sydanurin näyttäneen ihan Iriadorilta, kohotti Del molempia kulmiaan kuin jotain yllättäen hoksaavan. Punaiset hiukset erityisesti herättivät omanlaisensa mielikuvan kyseisestä miehestä, Delathoksen viimein osaten yhdistää nimen mielessään muodostuneille kasvoille, joita hän ei ollut ikinä enää uskonut uudelleen näkevänsä!
Olet kyllä kaksi viskikoppaa velkaa, jos yhä tahdot että tulen mukaasi”, pakkasherra hieroi ohimoitaan jokseenkin huvittuneena naurahtaen, ”Voi pirulauta… pistän toisen käteni pantiksi siitä että joku vielä heittää henkensä tällä reissulla…”.

Sydanur!”, kuuraparta älähti, ”Se hulluhan on Iriadorin isä itse, Locien Iloqinor Mir Valdoren!”.
En menisi enää vakuuteen muuten kuin siitä, että kumppanisi on todella huonossa hapessa sen ääliön käsissä, täysin sama olisimmeko siellä nyt tai vasta puolikuun alla. Se mies on kylmäverisin julmuri jonka olen ikinä tavannut…”.



//>8( Mää nakkaan teitä saatana kohta hirveellä pihvillä. Tuun ja lätkäsen niin lujaa et näätte vaan tähtiä siellä. Sytytän teidän teltan palaan perkele. No mut nyt kun sä ton sanoit, niin mun täytyy alkaa toteuttaan tota visiota. Sit kun te ootte Timin kanssa jossain lenkillä ja näätte Römpsä-chanin niin sä kuolet nauruun//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 10, 2016 8:56

Re: You have to help

Dariuksen katse nousi nuorimmasta Delathokseen, tuon mainiten eliitin kyllä olevan jo kaksi viskikopallista velkaa kapteenilleen, sikäli mikäli yhä tahtoi valkohapsen mukaansa. Pakkasperkele myös epäili jonkun aivan varmasti vielä heittävän henkensä tällä reissulla, mikä sai Dariuksen vain nyrpistämään nokkaansa ja mulkaisemaan tummahipiää vihaisesti. Pitikö tuon olla niin negatiivinen kaikesta - ja jos vaikka olikin oikeassa pessimistisen asennoitumisensa kanssa, niin pitikö kaikki ääneen sanoa!
Delathos kuitenkin sai viimein kasvot ja nimen mieleensä Theon kuvailujen myötä, käyden tunnistamaan Sydanur nimisen miehen itse Iriadorin isäksi. Darius pudisti pienesti päätään, sanomatta sanaakaan. Ei se voinut olla, Delathoksen täytyi nyt erehtyä. Ei eliitti halunnut uskoa tuon olevan oikeassa.
"Voisitko kerrankin olla hiljaa ja pitää huonot uutiset ominasi!?", Darius lopulta ärähti pakkasherralle, joka Iriadorin kuntoa kävi arvailemaan, "Vahdi poikaa, etsin Velethuilin ja valmistaudun läht--".
"Tahdon mukaan!",
Theo yllättäen huudahti, keskeyttäen Haukansilmäisen käskynjaon, "En voinut auttaa Iriadoria aroilla, tahdon auttaa häntä nyt!".
Darius vain naurahti kuivahkonhalveksuvasti nuoremmalleen.
"Sinä pysyt täällä ja rukoilet, että saat pitää henkesi kun palaamme", Haukansilmä sähähti, kääntyen sitten kannoillaan ja poistui huoneesta, käyden valmistautumaan lähtöön.

Kiihkeämmin hengittävä nuorukainen katsoi ovelle eliitin perään, jälleen sen suuttumuksen ja turhautumisen pyrkiessä pintaan pelon sijasta. Ei hän halunnut vain odottaa - saatikka sitten kuolla kun nuo mokomat palaisivat, JOS palaisivat.
Nopeasti Theo käännähti ympäri ja veti viimein aseensa esille, kohottaen sen tummahipiäistä kohden.
"S-sinun täytyy suostutella hänet ottamaan minut mukaan", Kovasti Theo yritti vaikuttaa vakavalta ja varmalta tekemisiensä suhteen, mutta eipä värisevä-ääninen rääpäle siinä varmaankaan onnistunut.
"Tahdon auttaa, Iriador on minunkin ystävä!"


// Armoton pihvi päin näköä. ET TUHOO MEIDÄN TELTTAA SAATANAN PYROMAANI! Etkä nyt saatana :---DD Oon kuolleena tuol jossain tessun rannalla sitten ja Timi kirmaa vapaana ihan ilosena. Römpsä-chan on mun kuolemaks vielä //
Seuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö